Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkoti tekee lapsista ilkeitä sikoja!
11.06.2007 |
Meidän naapurin lapset menivät viime syksynä päiväkotiin oltuaan kotona 2 ja 3 vuotta. Meidän ja heidän lapset leikkivät lähes päivittäin yhdessä lähipuistossa/meillä/heillä. Olivat hyviä ystäviä.
Nyt sitten meno on muuttunut ihan totaalisesti. Lapset kiusaavat meidän lapsia, lällättävät, huutelevat ilkeyksiä ja ovat muutenkin tosi inhottavia. Enää ei meidän poika kelpaa leikkiin mukaan, lelut viedään kädestä, juostaan karkuun kun nähdään jne. Äitiään eivät enää tottele ja uhmaavat koko ajan.
Mua surettaa meidän lasten puolesta. Poika varsinkin (3v) on ihan ulapalla, että mitä ihmettä. Entiset kaverit vaan kiusaa eikä huoli mukaan menoon.
Naapurin muksut ovat päiväkodissa noin 4xvko eli yhdessä puistoillaan edelleen perjantait ja viikonloput, usein mysö iltapäivisin.
En haluaisi enää viedä lapsiani samaan aikaan puistoon, sillä poikani tulee joka kerta surulliseksi puisytoilun jälkeen-.
Tekeekö päiväkoti todellakin lapsista tollasia hirviöitä??!!
Onneksi olen tajunnut olla kotona tän 3 vuotta ja olen vielä ensi vuoden.
Kommentit (113)
Ei se, että lapsi on arka, eikä halua olla keskipisteenä tarkota automaattisesti sitä, että lasta kiusataan.
Sen lisäksi jokainen vanhempi voisi ottaa vähän suhteellisuudentajua, mitä oma lapsi sanoo.
Meidän keskimmäinen sano mulle tosi usein, että häntä joku taas kiusasi (siis sanoi nimet) ja että hän ei saanut leikkiä mukana. Kun olin tilannetta seuraamassa ja puhuin muiden kanssa ja oman lapseni kanssa niin " kiusaamista" hänestä oli, että joku istui hänen viereensä sohvalle kun hän ei olisi halunnut. Tai pojat eivät leikkineet hänen kanssaan koska eivät leikin temmellyksestä hakeneet lastani leikkiin. Kun sitten sain rohkastua häntä että sano ite että haluut mukaan niin ottivat lapseni ihan mielellään.
Eli kyllä tässäkin asiassa minusta mulla on vastuu selvittää mikä tilanne todella on ja mulla on myös vastuu siitä lapsen kanssa puhua ja opettaa asioita tarpeen vaatiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani joutui tiettyjen asioiden takia olemaan päiväkodissa 2 viikkoa ollessaan 3-vuotias. Ei mennyt montaa päivää aloittamisen jälkeen, kun hän alkoi tönimään, lyömään ja heittelemään esineillä päin. Ikinä ennen ei ollut näin tehnyt. Samalla alkoi ruokapöydässä " yäk, pahaa, en syö" -jutut, joita ei ollut ollut koskaan ennen.
sitten alkoi " tyhmä äiti, en leiki sun kanssa- jutut" , joita ei myöskään ollut koskaan ennen ollut.
Onneksi saatiin asiat järjestymään ja poika on nyt kotona ja on taas oma ihana itsensä. Kohtelias, ei töni jne.
Päiväkoti todella tekee lapsista ilkeitä.
toihan on hyvä mahdollisuus kasvattaa! tuskin kukaan kertoo lapselle miten ei tule käyttäytyä jos hän on aina vaan kiltisti. pk on hyvä sosiaalistumisen kannalta. jos lapset ovat vain kotona kouluun asti niin koulussa kyllä tulee ongelmia jos ei olla sitä ennen totuttu ryhmässä toimimiseen. parempi se on sikailla nyt pikkusina pk:ssa kuin myöhemmin koulussa.
Vierailija:
ihmisrotu muutuu eläimeksi nimeltä sika. biologinen ihme se päiväkoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lakialoitetta puuhaamaan, että kaikki lapset pidettävä äitimamman kotihoidossa ja -opetuksessa 18 v. ikään asti! Kontaktit muihin lapsiin ja aikuisiin kiellettävä ehdottomasti!
Tyhmyydellä ei taaskaan ole rajaa... Siis etkö ymmärrä, että lapsi protestoi aluksi aina muutoksia. Tarhaan meno yhtäkkiä (ja kun vanhempien asenne tarhasta vielä tuntuu olevan mitä on - vaikuttaa todella paljon lapseen) on iso juttu ja tottakai lapsi reagoi siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen asti oli äidin pikkukulta joka totteli aina äitiä.
On ihan tervettä että lapsi osaa protestoida ja väittää vastaan ja sanoa jtoain niinkin hirveetä kun tyhmä äiti. Se on sitten vanhemmista kiinni, miten hyvin osaavat hoitaa tilanteen ja ottaa vastaan lapsen kasvun. Kyllä tuo " tyhmä äiti" sieltä tulee aivan takuulla jossain vaiheessa! Usko pois...
Vierailija:
KAIKKI ON LÄHTÖISIN KOTOA, päiväkot...
t: kolmen päiväkotilapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miten te suhtaudutte itse päiväkotiin? Siis puhutteko te lapsen kanssa siitä myönteiseen sävyyn, käyttekö läpi päivän tapahtumia, oletteko kiinnostuneita lapsen tarhakavereista ja tädeistä, annatteko lapselle vaikutelman että tarha on hyvä paikka?
Jos lapsi tekee jotain tyhmää tarhassa opittua, puhutteko siitä lapsen kanssa, mistä on oppinut, kuka on tehnyt niin, että niin ei saa tehdä jne?
Oma myönteinen suhtautuminen on kaiken a ja o.
Mun on vaikea uskoa, että juuri meille olisi sattunut kolmessa eri maassa (yksi niistä Suomi) ja viidessä eri päiväkodissa kolmen lapsemme kohdalla aina jotenkin erityisen hyvä tarha. Kuitenkin lapsemme ovat aina viihtyneet ja oppineet ainoastaan hyviä asioita. Käyttämään haarukkaa ja veistä, ottamaat toiset huomioon ja terveesti, verbaalisesti puolustautumaan. Päiväkodissa ja myöhemmin koulussa olen saanut vain myönteistä palautetta lapsistani ja ovat muutenkin aika rauhallisia. Kaverien vanhemmat myös kiittelevät lasteni käytöstä.
Minua siis todella kummastuttaa nämä jotkut kirjotukset...
Meidän lapsista esikoinen on ollut kotihoidossa 4-vuotiaaksi asti, sen jälkeen hän oli 1-vuotiaan pikkusiskonsa kanssa perhepäivähoidossa eskariin asti. Pienempi puolestaan oli pph:lla 1-3v ja sitten siirtyi isoveljen mukana päiväkotiin. Molemmat ovat edelleenkin erittäin hyväkäytöksisiä, empaattisia ja onnellisenoloisia lapsia, eikä heitä koskaan ole vielä tarvinnut edes herättää aamuisin. Koskaan heistä kumpikaan ei ole edes kokeillut kiroilla saati huoritella tai huudella törkeyksiä kenellekään, ihme ajatuskin. Esikoinen on ollut syntymästä asti temperamentiltaan vilkkaampi kuin kuopus, mutta molemmat ovat yllättävän rauhallisia ikäisikseen. Ja kaikki tämä siis siitä huolimatta, että he ovat olleet muuallakin kuin kotihoidossa. Jopa, hui!, ihan siellä päiväkodissakin. Vieläpä kunnallisessa sellaisessa :D
Ihmisillä on ihan ihme käsityksiä asioista, joista heillä ei ole mitään omakohtaista kokemusta. Toinen ääripää on tyypit, jotka yhden huonon kokemuksen perusteella kuvittelee, että kaikkialla on yhtä kamalaa. Mulla ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa päiväkodista ja kotiäitivuosista. Siltikään en kuvittele, että kaikilla olisi samat fiilikset kummastakaan... Päävastuu lasten kasvattamisesta on kuitenkin AINA vanhemmilla. Päivähoidossa ja koulussa vain tuetaan vanhempien tekemää kasvatustyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tytölle (ainoa lapsi) päiväkoti on tehnyt pelkästään hyvää.
On tullut paljon kavereita, opittu uusia juttuja (lauluja, leikkejä, askartelua, musiikkimaalausta, jumppaa ja vaikka mitä kivaa),
sosiaaliset taidot kehittyneet hurjasti (tyttö on vähän hitaasti lämpiävää
tyyppiä) ja itseluottamus on kehittynyt tosi paljon, samoin oma-aloitteisuus.
Tietysti joskus tyttö lällättelee tai puhuu jotain hölmöjä juttuja joita isommilta lapsilta kuulee, mutta se nyt on kai aika normaalia.
Eihän lapsia voi missään pullossa kasvattaa. Oppiihan niitä hölmöyksiä vaikka kotipihalla tai puistossa jos niikseen tulee.
Voiko ihmiset oikeasti olla näin musta-valkoisia? Kärjistetysti: kotona lapsensa hoitaneet kuvittelevat päivähoidon " pilaavan" kiltit lapset ja työelämään aikaisemmin palanneet ajattelevat kotihoidettujen lasten päätyvän " ovimatoiksi" ?
Huhhuh.
Eikö ihmisillä ole sen vertaa viisautta, että he osaisivat joko nähdä erilaiset vaihtoehdot keskenään samanvertaisina tai älyäisivät edes tunnustaa, ettei heillä ole kokemusta ja siksi eivät voi tietää, miten toisenlainen valinta mahdollisesti heidän lapsiinsa vaikuttaisi?
Minulla ei ole päivähoidosta kuin positiivista sanottavaa! Lapsiamme ei ole tarvinnnut koskaan herättää aamuisin eikä kummallakaan ole ollut yli 7-tuntisia hoitopäiviä, ja niihin sisältyvät päiväunet. Käytännössä lapset " missaavat" vain aamupäivän arkisin kotonaolooni verrattuna, ja senkin he tuntuvat viettävän ihan mielellään kavereiden kanssa leikkien - koskaan ei ole tarvinnut viedä lapsia päivähoitoon väkisin, ja hyväntuulisia ovat olleet myös heidät kotiin hakiessani.
Ehdimme iltaisin puuhailla koko perhe kaikenlaista mukavaa yhdessä: ulkoillaan, kokkaillaan, rakennetaan palapelejä, pelaillaan seurapelejä, välillä askarrellaankin ja isoveli tykkää lukea pikkusiskolleen iltaisin kirjoja. Päiväkoti ei todellakaan ole tehnyt lapsistamme rauhattomia, huonokäytöksisiä saati ilkeitä. Väitän myös, että olen lapsille enemmän aidosti LÄSNÄ nyt, kun olen päivisin kodin ulkopuolella töissä. Hienoa, jos joku toinen kokee kotiäityiden niin omakseen, että on lapsilleen läsnä aina paikalla ollessaan, vaikka olisi paikalla 24/7. Ja toisaalta vähempikin läsnäolo riittää, jos ratkaisu muuten sopii perheelle hyvin. Mutta jos töihinpaluu syystä tai toisesta houkuttelee, ei ole mitään syytä väkisin jäädä kotiin - on paljon hyviä vaihtoehtoja kotihoidon ja " 10-tuntisten ylitäysissä ryhmissä" vietettyjen päiväkotipäivien välimaastossa.
Kasvatusvastuu lapsistamme on tietenkin edelleen meillä vanhemmilla, vaikka lapset ovatkin osan työpäiviemme ajasta muiden aikuisten hoivissa. Minusta on vain mukavaa, että kaikilla meillä on myös kodin ulkopuolella elämää, vaikka ydin ja sydän onkin kotona. Lapset kertovat aina innoissaan päivän touhuista, lisäksi hoitajat kertovat ja kysyvät kuulumisia ja jopa pitävät " päiväkirjaa" eli kirjoittavat vihkoon viikon kohokohdista ja liimaavat joukkoon kuviakin. Mitään " huutavaa lapsilaumaa" en ole päiväkodissa nähnyt koskaan. Hoitajat/opettajat osaavat ohjata heitä mukavien leikkien pariin ja pitävät huolta, ettei kukaan lapsi jää ulkopuolelle. En käsitäkään, mistä ihmisille syntyy näitä ylinegatiivisia mielikuvia. Jos oman lapsen hoitopaikka tai oma päivähoitotyöpaikka on huono, kannattaa vaihtaa - hyviäkin löytyy, onneksi.
Uskon, että lapsille riittäisi hyvin kotihoitokin vaikka kouluikään asti, jos he kävisivät esim. kerhossa parina päivänä viikossa. Siellä he saisivat kokemusta ryhmässä toimimisesta ja pystyisivät leikkimään ikätovereiden kanssa välillä ilman omien vanhempien läsnäoloakin. Myös puolien pitämisen ja omien rajojen asettamisen oppiminen on arvokasta lapselle, enkä minä tarkoita sillä puolustaUTUmista. Kiltteys on hyvästä, kun kyse ei ole alistumisesta vaan esim. empatiakyvystä, hyvistä käytöstavoista ja huomaavaisuudesta. Näitä puolia lapsessa voi (ja minusta myös pitää) vahvistaa kotona, päivähoidossa ja koulussa. Päävastuu kuitenkin on vanhemmilla myös tässä.
Hyvän vanhemmuuden puolesta,
minä myös, mutta vähän eri kantilta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap:lle vinkiksi, että tuskinpa on kyse päiväkodin vaikutuksesta noin suoraviivaisesti ainakaan, tai sitten naapurisi lapset on sattuneet joutumaan johonkin ihan ihme päiväkotiin. Ennemmin kyse taitaa olla uhmaiästä, muutosten käsittelystä tai jostain muusta. Oletko jutellut naapurisi kanssa asiasta koskaan ystävällisesti, mutta suoraan? Ehkä heille on töihinpaluun myötä kasaantunut väsymystä, kiirettä tms. ikävää perhetilanteeseen? Juttuseuran tarjoaminen olisi reilumpi ja aikuisempi tapa reagoida lasten muuttuneeseen käytökseen kuin kauhistelu, leimaaminen ja täällä haukkuminen.......
Ottakaa nyt kauhistelijat huomioon, että kun tarha alkaa niin
a) muutos on lapselle suuri
b) vanhemmat yleensä stressaantuneita alkaneen työn takia
c) lapsi väsyy eri tavalla ja jo päiväuneton lapsi ehkä tarvii taas ne unet
d) lapsi alussa protestoi hoitoon viemistä
e) kaikki nämä yhdessä -> kotona kireämpi tunnelma
Eli ei päiväkoti anna mitään esimerkkiä huonoon käytökseen, se on aivan puppua (ok, voihan sellasiakin tarhoja olla), mutta on välillisesti " syy" lapsen muutokseen. Vanhemmista on kiinni, miten tilanne hoidetaan ja kauako tasoittumiseen menee! Ei se sillä ainakaan parane että mahdollisesti jopa lapsen kuullen haukutaan päiväkotia ja pistetään kaikki sen syyksi!
mutta käyttää niitä kotona purkaakseen pahaa oloa, ei " ihan muuten vaan" .
Minun on äärettömän vaikea uskoa kuitenkaan, että esim ruoan heittely olisi tarhasta opittua! Sellasta ei päiväkodeissa tosiaankaan sallita!
meillä taas kotivuosien " hirviöistä" tuli muut huomioonottavia, vuoroa odottavia, joustavia, mutta silti oman mielipiteensä ilmaisevia kelpo tenavia. :) kiusaamisesta ei tietoakaan.
En tiedä miten vakavasti aloitukseesi pitää edes suhtautua.
Kuten vihdoin edellä alettu sanoa ei asia ole niin mustavalkoinen kuin esität. Ei kaikista lapsista, jotka ovat kodin ulkopuolella hoidossa päivittäin tule sen huonompia,tyhmempiä,itsekkämpiä tai mitä tahansa negatiivista
keksitkin kuin kotihoidossa olevista lapsista.
Yleensä otan tämän palstan mielipiteet kotihoidon ja kodin ulkopuolisen hoidon välisistä eroista huonona vitsinä. Onneksi ei ole pakko olla tekemisissä niiden kanssa jokapäiväisessä arjessa. Niin kuin nyt: poistun palstalta ja unohdan näin hölmön aiheen.
Kotonakin toki oli niitä tapoja opetettu, mutta oppi ei tuntunut menevän perille. Kun samat säännöt kuuli vieraamman aikuisen suusta, ja näki että muutkin lapset niitä noudattaa, niin johan alkoi tapahtua :)
Vierailija:
meillä taas kotivuosien " hirviöistä" tuli muut huomioonottavia, vuoroa odottavia, joustavia, mutta silti oman mielipiteensä ilmaisevia kelpo tenavia. :) kiusaamisesta ei tietoakaan.
Alue: Aihe vapaa
kenenkään tarvitse noihin puuttua, siinähän lapset oppivta itse noita sosiaalisia pelitaitoja leikkiessäään. on se nyt kumma jos vanhempien tai hoitajien pitäisi kaikkeen puuttua...