Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme syö parisuhteessa naisen rahat?
10.11.2026 |
Tätä aloin pohtia, sillä olen ystävättären kanssa samassa tilanteessa sillä erotuksella, että hän on naimaton yhden lapsen adoptioäiti ja minä puolestani naimisissa oleva yhden lapsen äiti. Tulotasomme ja koulutuksemme on jokseenkin samaa luokkaa, mutta siinä, missä hän matkustelee lapsensa kanssa ja hemmottelee itseään ja jälkikasvuaan, minä vietän köyhän elämää. Hänellä on paljon itse hankittua omaisuutta, kun taas minä kärvistelen jatkuvassa rahan puutteessa. Olenkin alkanut miettiä, "syökö" mies hyvinvointiani. Parisuhteessamme kun on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat miehelleni prioriteetteja kuten kalapaikkojen perässä mökkeily, jonne lähdemme aina perheenä. Maksan myös suurelta osin taloutemme ruokahankinnat, vaikka mies syö noin 50 prosenttia kaikesta laittamastamme ruuasta. Tunnistatteko muut tätä samaa kuviota? Eli sen sijaan, että parisuhde olisi naiselle taloudellisesti kannattava ratkaisu, se onkin jotain aivan muuta.
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ne syö. Vaikka kulujako olisi 50/50 ja tulotaso sama niin mies kuluttaa kaikessa enemmän ja maksaa vähemmän suhteessa kulutukseensa. Moni mies on ihan sokea parisuhteessa omalle kulutukselleen koska kaikkihan maksetaan "puoliksi". Konkreettinen esimerkki on vaikkapa sähkölasku. Mies hitsaa autotallissa, käyttää sähkötyöjaluja, saunoo joka ilta sähkösaunassa, tietokone auki 24/7. Tulee 500e:n sähkölasku josta mies maksaa vain puolet vaikka käyttänyt 80% koko talouden sähköstä. Ja kukas näitä nyt laskee kun yhteisiähän nämä on..
Saa toki elämäänsä jokainen käyttää vapaasti, mutta saa olla reilusti löysää aikaa ja kiinnostusta jos alkaa penkomaan esim. tuon sähkökulutuksen per henkilö. Esimerkkisin todella outo hitsauksineen ja yksin saunovine miehineen.
Taisi osua.
Miksi osuisi? Pidätkö itse kirjaa kauanko perheessä kukakin on suihkussa tai käyttää sähköä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmetellyt samaa, joskin siitä syystä että vaimolla on aina rahat loppu vaikka minä maksan käytännössä kaikki arjen juoksevat kulut. Mihin ihmeeseen ne häviää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu että tää aloitus on jonkun modernin miesvihaajan tekemä? Itse ainakin huomaan selvän hyödyn taloudellisesti siinä kun asun kumppanin kanssa. Vuokra, ruuat ja kaikki maksetaan puoliksi.
Toki olen huomannut että yh-ystäväni saavat aika isoja tukia valtiolta, ja jos lapsia on vain yksi niin yh voi elää aika leveetä elämää .En ole miesvihaaja. Havahduin vain yhtäkkiä siihen, että raha katoaa mystisesti "jonnekin", eikä omia säästöjä ole. Sen jälkeen aloin verrata omaa tilannettani ystävättäreni tilanteeseen, joka on kokonaan toinen. Tajusin, että rahaa kuluu suhteessa ihan eri tavalla, vaikka kaiken järjen mukaan sen pitäisi puolittaa menot.
Ap
Tee yhteenveto kuluista, niin olet viisaampi. Omalta kohdalta jos mietin, niin parisuhteessa tulee tehtyä enemmän asioita. Käydään kaupungilla, mennään kahville, ulossyömään, tapahtumaan, ostetaan kotiin vähän parempaa ruokaa&juomaa ja muuta vastaavaa. Noista kertyy äkkiä yllättävän iso summa rahaa, jos ei pidä kuluseurantaa.
Vierailija kirjoitti:
Tapailunaisten korit koostuvat lähinnä nuudeleista, valmisaterioista ja wolttauksesta. On aina yhtä mukavaa naisen luona yöpyessään mennä aamulla jääkaapilla todetakseen, että siellä on joku kuiva kurjuusjuuston käntty, halvinta mehua (sieltä lämpimästä hyllystä niitä laimennettuja) ja jotain kämähtänyttä pussipaahtoleipää. Ratkaisu olisi sitten mennä "brunssille",
Ratkaisu olisi, että ostaisit IHAN ITE ne ruuat, joita aamiaisella tarvitset. Mutta kirjoituksesi oli niin täynnä #naisvihaa, että selvää on, että olet yksi palstan ulisijoista, joilla ei naisystävää ole koskaan ollutkaan.
Siis tuo kaveri kirjoitti aivan täyttä asiaa ja voin itse allekirjoittaa siitä lähes joka rivin. Aikanaan kun etsin puolisoa, niin noita kyllä tuli vastaan, eli että elämän perusasiat eivät ole hallussa, eli vaikka että toinen ei osaa laittaa ruokaa. Mitäpä luulet harkitsinko edes kumppaniksi tuollaista vätystä? No en tietenkään.
Te täysin todellisuudesta irrallaan olevat kuvittelette että meillä miehillä ei saisi olla kriteerejä kumppania kohtaan. Tottakai meillä on ja pitääkin olla.
No, sitten löytyi se joka täytti kriteerit ja aika mukavaa on ollut. Lapsiakin on sittemmin tullut ja kaikki on hyvin.
Luin Kirsti Paakkasen elämänkertaa, jossa kerrottiin miten naimaton Kirsti lähti juhlien jälkeen kotiin yksin syömään perunoita. Näin voisin itsekin tehdä, siis jos olisin sinkku. Kun olen yksin, ruokalaskuni on olematon. En tarvitse joka päivä ihmeellisiä keitoksia. Joskus unohtuu lämmin ruoka kokonaan ja joskus en vaan jaksa mennä kauppaan.
Ja ruokien päälle vielä matkat ja mitä muita huvituksia mies ympärilleen vaatii. Parisuhde on rahareikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että miehelle ei kelpaa se elintaso, joka kelpaa minulle. Muutamaan otteeseen olen käynyt keskustelun 50-50 taloudesta, ja lopputulos olisi ollut se, että minun menot vähintään tuplaantuisivat kuviossa, joten ei tullut kauppoja. Ajatus tuntui olevan, että kun on kaksi maksajaa, kaikesta voisi sitten maksaa tuplat siitä, mitä maksaa yksin.
Miehenä oma suhde oli että asuttiin exän omistusasunnossa ja halvalla, minä maksoin auton kaikki kulut jota molemmat sai käyttää miten paljon halusi. Kun olin paljon töissä maksoin kuluista enemmän kun puoliso oli kotona lapsen kanssa. Ei mitään katkeruutta kummallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata muuttaa yhteen, jos ei ole täysin varma, että kulut menevät tasan. Tapaillessa tätä voi testata. Kumpikin laittaa saman summan yhteisiin huvituksiin. Huvituksista pitää olla myös oikeus kieltäytyä, jos katsoo niiden olevan itselleen sillä hetkellä liian kalliita. Teininä riitti vain se toinen ihminen. Miten parisuhteet aikuisena muuttuvat niin kalliiksi? Yritetäänkö sillä rahalla paikata jotain?
Se nainen ne syö itse, Ja miehensä kanssa. On kokemusta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhät miehet kannattaa laittaa luiskaan.
Mä huomasin viimeisimmässä suhteessani, että mies kyllä aika nimenmukaisesti söi mun rahat. Siis ruokakauppakulut oli ihan älyttömiä. Yksin elellessä mulle riittää hyvin se, että siirrän nälkää puurolla, parilla keitetyllä munalla, napostelen oliiveita tai jotain pientä. Mutta mies oli joka päivä monta kertaa päivässä "mitä kokattais? Mitä syötäisiin? Olisko huomenna joku ekstrahyvä aamupala? Mites jos tehtäis illalla juustolautanen?" jne. AINA piti olla vähintään yksi, mieluiten kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Iltapalat, aamupalat. Ei riittänyt, että olisi vain syönyt jonkun jogurtin vaan sen piti olla joku ihan ruokalaji makroineen, erityisesti proteiinin piti olla joka aterialla pääosassa eli lihaa, lihaa ja lihaa. Vaikka maksoimme ruokakulut 50/50, niin silti ruokakauppaan meni rutkasti enemmän kuin mitä sinne meni ennen häntä ja nyt hänen jälkeen. Hänellä on pienempi palkka kuin mulla, joten en osaa edes kuvitella miten hän selviää ruokakuluista, kun mä en ole kattamassa puolia niistä.
Toki suhteessa tulee myös käytyä enemmän paikoissa, mekin tykkäsimme reissata ja käydä ravintoloissa, mitä nyt yksin ei tule samalla tavalla tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ruoki miestä 50-50 periaatteella. Mies osaa lypsää kaiken irtoavan rahan ja saa lämpöä päälle. Sinä et. 😂
Kyllä onni on siisti ja pieniruokainen mies, kun palstaa lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme syö parisuhteessa naisen rahat? No se mies. Ihan yleinen ilmiö, miehet tykkäävät olla parasiitteja.
Kyllä tuo pitää paikkansa! Meillä myös, minä maksan asumisen kulut koska asumme minun asunnossani. Mies tekee paljon kotitöitä ja muuta hommaa, ko0ska on työtön, osallistuu jossain märin ruokakuluihin. Silti tuntuu että rahaa kuluu enemmän moneen miehen mielestä kivaan juttuun jonka sitten päädyn maksamaan koska on paremmat tulot.
Minulla naisena kokemusta myös naisen kanssa asumisesta ja silloin kulujen jakaminen oli huomattavasti jouhevampaa eikä rahasta riidelty koskaan. Lisäksi köyhäilykin oli huomattavasti helpompaa, kun oli taloudessa oli kaksi taloustaitoista ihmistä, vaikka näin ehkä saisi sukupuolittaa.
Toisaalta mieskämppistenkin elo olisi varmasti yhtä harmonista. Raha voitaisiin laittaa olueen eikä kumpikaan mäkättäisi asiasta.
No matkustelethan sinäkin perheesi kanssa sinne kalamökille. Mitä mies maksaa, jos sinä maksat ruoat? Muista myös, että moni viettää leveää elämää velaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin viimeisimmässä suhteessani, että mies kyllä aika nimenmukaisesti söi mun rahat. Siis ruokakauppakulut oli ihan älyttömiä. Yksin elellessä mulle riittää hyvin se, että siirrän nälkää puurolla, parilla keitetyllä munalla, napostelen oliiveita tai jotain pientä. Mutta mies oli joka päivä monta kertaa päivässä "mitä kokattais? Mitä syötäisiin? Olisko huomenna joku ekstrahyvä aamupala? Mites jos tehtäis illalla juustolautanen?" jne. AINA piti olla vähintään yksi, mieluiten kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Iltapalat, aamupalat. Ei riittänyt, että olisi vain syönyt jonkun jogurtin vaan sen piti olla joku ihan ruokalaji makroineen, erityisesti proteiinin piti olla joka aterialla pääosassa eli lihaa, lihaa ja lihaa. Vaikka maksoimme ruokakulut 50/50, niin silti ruokakauppaan meni rutkasti enemmän kuin mitä sinne meni ennen häntä ja nyt hänen jälkeen. Hänellä on pienempi palkka kuin mulla, joten en osaa edes kuvitella miten hän selviää ruokakuluista, kun mä en ole kattamassa puolia niistä.
Toki suhteessa tulee myös käytyä enemmän paikoissa, mekin tykkäsimme reissata ja käydä ravintoloissa, mitä nyt yksin ei tule samalla tavalla tehtyä.
Nainen lähtee yleensä suhteesta säästötili tyhjänä ja pari lisäkiloa vyötäröllä.
Olen elänyt parisuhteessa ja nyt pitkään yksin. Onhan se päivänselvää jos kumppani on täyspäinen ja kummallakin omia tuloja niin parisuhteessa asuminen ja eläminen tulee edullisemmaksi. Yhteiset kuluthan silloin puolitetaan tai jaetaan tulojen suhteessa.
Kun olin parisuhteessa ei milloinkaan tarvinnut miettiä pystyikö jotain normaalia ostamaan tai maksamaan laskut. Asumiskulut jaettiin puoliksi. Ruokakaupassa ostettiin mitä tarvittiin, myös kumpikin omia herkkujaan. Kumpikin osallistui, ei tosin kassalla aletty arpomaan ostoksia. Vuorotellen maksettiin kauppalaskuja.
Nyt kun maksan kaikki yksin niin todellakin saa rahanmenoa miettiä. Asuminen vie jo suuren osan tuloista kun yksin maksaa. Joku vika on kulujen jaossa jos parisuhteessa rahaa jää vähemmän kuin yksin. Oli kummin päin tahansa se rahasyöppö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin viimeisimmässä suhteessani, että mies kyllä aika nimenmukaisesti söi mun rahat. Siis ruokakauppakulut oli ihan älyttömiä. Yksin elellessä mulle riittää hyvin se, että siirrän nälkää puurolla, parilla keitetyllä munalla, napostelen oliiveita tai jotain pientä. Mutta mies oli joka päivä monta kertaa päivässä "mitä kokattais? Mitä syötäisiin? Olisko huomenna joku ekstrahyvä aamupala? Mites jos tehtäis illalla juustolautanen?" jne. AINA piti olla vähintään yksi, mieluiten kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Iltapalat, aamupalat. Ei riittänyt, että olisi vain syönyt jonkun jogurtin vaan sen piti olla joku ihan ruokalaji makroineen, erityisesti proteiinin piti olla joka aterialla pääosassa eli lihaa, lihaa ja lihaa. Vaikka maksoimme ruokakulut 50/50, niin silti ruokakauppaan meni rutkasti enemmän kuin mitä sinne meni ennen häntä ja nyt hänen jälkeen. Hänellä on pienempi palkka kuin mulla, joten en osaa edes kuvitella miten hän selviää ruokakuluista, kun mä en ole kattamassa puolia niistä.
Toki suhteessa tulee myös käytyä enemmän paikoissa, mekin tykkäsimme reissata ja käydä ravintoloissa, mitä nyt yksin ei tule samalla tavalla tehtyä.
Nainen lähtee yleensä suhteesta säästötili tyhjänä ja pari lisäkiloa vyötäröllä.
Ja sitten sitä kutsutaan kostokropaksi kun naisella on taas sinkkuna aikaa ja rahaa terveellisiin eväisiin, kauneudenhoitoon, liikuntaharrastuksiin ja hyvinvointiin. Go figure.
Ja se siitä palstan naisten "huumorintajusta"
Miehestä vitsailu on ihan jees. Naisesta vitsailu taas luokkaa "naisviha".