Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme syö parisuhteessa naisen rahat?
10.11.2026 |
Tätä aloin pohtia, sillä olen ystävättären kanssa samassa tilanteessa sillä erotuksella, että hän on naimaton yhden lapsen adoptioäiti ja minä puolestani naimisissa oleva yhden lapsen äiti. Tulotasomme ja koulutuksemme on jokseenkin samaa luokkaa, mutta siinä, missä hän matkustelee lapsensa kanssa ja hemmottelee itseään ja jälkikasvuaan, minä vietän köyhän elämää. Hänellä on paljon itse hankittua omaisuutta, kun taas minä kärvistelen jatkuvassa rahan puutteessa. Olenkin alkanut miettiä, "syökö" mies hyvinvointiani. Parisuhteessamme kun on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat miehelleni prioriteetteja kuten kalapaikkojen perässä mökkeily, jonne lähdemme aina perheenä. Maksan myös suurelta osin taloutemme ruokahankinnat, vaikka mies syö noin 50 prosenttia kaikesta laittamastamme ruuasta. Tunnistatteko muut tätä samaa kuviota? Eli sen sijaan, että parisuhde olisi naiselle taloudellisesti kannattava ratkaisu, se onkin jotain aivan muuta.
Kommentit (271)
Juuri tämän takia miehet kärsivät ilman parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Naisen rahoilla hankit sijoituksesi?
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia miehet kärsivät ilman parisuhdetta.
Ehkä sinä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Ja mieshän ei osta autoja, televisioita, puhelimia, lehtipuhaltimia, moottorisahoja, pensasleikkureita, klapikoneita, veneitä, perämoottoreita, sirkkeleitä, iskuporakoneita, peräkärryjä, naulainpyssyjä....onneksi teille miehille riittää yksi lautanen.
Ja ihan varmasti se mies tiskata kichnuttaa sen ainoan lautasensa joka ruokailun jälkeen. Näiden mega-askeetikkojen ei koskaan pitäisi päätyä perheellisiksi.
Nämä miehet sanovat myös äidilleen, siskolleen ja kavereilleen, että ota omat astiat mukaan, kun tulet kylään. Sitten ne myös lauantaiaamuna laittaa omatoimisesti ensimmäisenä lakanat ja pyyhkeen koneeseen, että on illalla kuivaa, kun niitäkin on vain yhdet kappaleet. Käsipyyhettä ei ole ollenkaan, koska käsiä ei tarvitse pestä. Vettäkin säästyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Älä huoli, hän sai erossa kyllä monen vaasin verran hyvää minun varoistani. Siis oikeasta likvidistä varallisuudesta, ei mistään itse arvostetuista koriste-esineistä.
Sen verran höveli olin myös, etten laskenut osituksessa centtiäkään arvoa niille kaikille räteille ja lumpuille, mitkä myös jäi hänelle. Tai astiastoille. Ei vain kiinnostanut. Kiinteistön ja sijoitusvarallisuuden rinnalla kuitenkin mitättömiä eriä, ettei aikaa kannata tuhlata. Vastavuoroisesti hän ei kyllä tiennyt esim. edellä mainitusta sijoituskullastakaan mitään :'D Asian voi jo mainita, koska riitautusaika on vanhentunut. Jos tästä itsensä tunnistaisikin (terkkuja vaan...).
Kalliit lounaat töissä?
Kampaaja?
Kosmetologi
Meikit
Vaatteet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Niinpä. Itsellenikin tuli avioero kun pudotin yhden silloisen vaimoni viinilaseista vahingossa lattialle ja se meni rikki. Nyt hän on ex-vaimoni ja minä elän yksin. Saan toki syyttää tästä vain itseäni, koska en osannut olla varovaisempi. No, elämä opettaa joskus karulla tavalla meitä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Huom. Hajottaa kertomatta, salaa vahingon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.
Hajotat naisen omaisuutta ja mietit, miksi olet yksin.
Älä huoli, hän sai erossa kyllä monen vaasin verran hyvää minun varoistani. Siis oikeasta likvidistä varallisuudesta, ei mistään itse arvostetuista koriste-esineistä.
Sen verran höveli olin myös, etten laskenut osituksessa centtiäkään arvoa niille kaikille räteille ja lumpuille, mitkä myös jäi hänelle. Tai astiastoille. Ei vain kiinnostanut. Kiinteistön ja sijoitusvarallisuuden rinnalla kuitenkin mitättömiä eriä, ettei aikaa kannata tuhlata. Vastavuoroisesti hän ei kyllä tiennyt esim. edellä mainitusta sijoituskullastakaan mitään :'D Asian voi jo mainita, koska riitautusaika on vanhentunut. Jos tästä itsensä tunnistaisikin (terkkuja vaan...).
Blaa, blaa. Uskotaan toki ihmistä, joka ei osaa kirjoittaa sentti.
Tästä sisustusjuoneesta tulee mieleen edellisessä suhteessa syntynyt valtaisi riita, mikä taisi jäädä auki vielä erotessakin. Tiputin touhutessa jonkun vaasin, yhden niistä monista turhista, mitä tasoilla oli. Lakaisin roskan pois asianmukaisesti. Meni pari viikkoa ennenkuin eksä huomasin vaasin kadonneen. Totesin sen pudonneen jokin aika sitten, big deal. Onhan noita edelleen liikaa.
Jumal.. mikä härdelli alkoi! :D Vaasi oli jopa melkein tonnin arvoinen . Mielestäni oli luontevaa kommentoida, että jos joku siitä pöntöstä on maksanut yli kaksikymppiä, pitää miettiä elämäänsä ja valintojaan todella hartaasti. Oletin sen olleen joku perus lahjapönttö hänen elämänsä varrelta.
En ole kyllä koskaan nähnyt, että joku kiintyisi niin turhanpäiväiseen esineeseen niin vakavasti. Siinä pöntössä ei edes koskaan ollut mitään. Kunhan keräsi pölyä tason kulmalla ja näytti rumalta.
Itsellä on kassakaapissa sijoituskultakolikoita. Eivät vie tilaa, ovat arvoltaan enemmän, eivät mene rikki. Ja niitä sentään on kiva joskus katsella akryylikuorissaan. Aitoa kultaa. Laittaa sitten takaisin kassakaappiin turvaan - ja piiloon.