Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme syö parisuhteessa naisen rahat?
10.11.2026 |
Tätä aloin pohtia, sillä olen ystävättären kanssa samassa tilanteessa sillä erotuksella, että hän on naimaton yhden lapsen adoptioäiti ja minä puolestani naimisissa oleva yhden lapsen äiti. Tulotasomme ja koulutuksemme on jokseenkin samaa luokkaa, mutta siinä, missä hän matkustelee lapsensa kanssa ja hemmottelee itseään ja jälkikasvuaan, minä vietän köyhän elämää. Hänellä on paljon itse hankittua omaisuutta, kun taas minä kärvistelen jatkuvassa rahan puutteessa. Olenkin alkanut miettiä, "syökö" mies hyvinvointiani. Parisuhteessamme kun on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat miehelleni prioriteetteja kuten kalapaikkojen perässä mökkeily, jonne lähdemme aina perheenä. Maksan myös suurelta osin taloutemme ruokahankinnat, vaikka mies syö noin 50 prosenttia kaikesta laittamastamme ruuasta. Tunnistatteko muut tätä samaa kuviota? Eli sen sijaan, että parisuhde olisi naiselle taloudellisesti kannattava ratkaisu, se onkin jotain aivan muuta.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Mies ostaa auton ja tankkaa sen aina omillaan. Naisen mielestä mies harrastaa sillä lasten kuskaamista, anopin luona käymistä ja perhelomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Ja mieshän ei osta autoja, televisioita, puhelimia, lehtipuhaltimia, moottorisahoja, pensasleikkureita, klapikoneita, veneitä, perämoottoreita, sirkkeleitä, iskuporakoneita, peräkärryjä, naulainpyssyjä....onneksi teille miehille riittää yksi lautanen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu että tää aloitus on jonkun modernin miesvihaajan tekemä? Itse ainakin huomaan selvän hyödyn taloudellisesti siinä kun asun kumppanin kanssa. Vuokra, ruuat ja kaikki maksetaan puoliksi.
Toki olen huomannut että yh-ystäväni saavat aika isoja tukia valtiolta, ja jos lapsia on vain yksi niin yh voi elää aika leveetä elämää .Jos elatustuki tulee valtiolta, mies on luistanut vastuusta.
Kysyin tekoälyltä, kuinka monelle yksinhuoltajalle Kela maksaa elatustukia?
Tekoäly vastasi, että vuoden 2025 lopussa niitä maksettiin 61 116 taloudelle, joiden piirissä 86 650 lasta eli 8,6% kaikista 0-17 vuotiaita lapsista.
Aika moni mies on siis luistanut vastuustaan eikä maksa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Ja mieshän ei osta autoja, televisioita, puhelimia, lehtipuhaltimia, moottorisahoja, pensasleikkureita, klapikoneita, veneitä, perämoottoreita, sirkkeleitä, iskuporakoneita, peräkärryjä, naulainpyssyjä....onneksi teille miehille riittää yksi lautanen.
Kuka sut on pakottanut ostamaan noita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista ilmiötä, koska en maksa miehen kuluja. On ihan oma päätös ostaa lapselle 300 e maksava talvihaalari, koska se on niin ihana!
Joopa joo. Mutta miehen mielestä mikään tuollainen ei ole koskaan ihanaa, joten sinä päädyt ne aina maksamaan.
Mitä väliä sillä on? Kun mies maksaa omat kulunsa, niin se riittää minulle hyvin. Omille rahoilleni saan tehdä mitä haluan, ostaa vaikka turhan kalliin haalarin, mutta ei se ole miehen vika, se on ihan oma päätökseni.
Miksi miehen pitäisi maksaa minun heräteostokseni vain siksi, että jos ei maksa, niin on miehenä jotenkin epäkelpo?
Koska feminismi ja naisten voimaantuminen. Ei se tämän vaikeampi kysymys ollut.
Nainen on aina uhri. Paitsi silloin kuin hän on voimaantunut kuningatar. Nainen haluaa syödä ja säästää kakkua samaan aikaan, mutta koska se ei ole mahdollista, niin tähän ongelmaan on kehitetty ratkaisu: Vauva.fi - siellä saa mammat valittaa sielunsa kyllyydestä oman elämänsä epäreiluutta, joka tietysti AINA johtuu miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu että tää aloitus on jonkun modernin miesvihaajan tekemä? Itse ainakin huomaan selvän hyödyn taloudellisesti siinä kun asun kumppanin kanssa. Vuokra, ruuat ja kaikki maksetaan puoliksi.
Toki olen huomannut että yh-ystäväni saavat aika isoja tukia valtiolta, ja jos lapsia on vain yksi niin yh voi elää aika leveetä elämää .Jos elatustuki tulee valtiolta, mies on luistanut vastuusta.
Kysyin tekoälyltä, kuinka monelle yksinhuoltajalle Kela maksaa elatustukia?
Tekoäly vastasi, että vuoden 2025 lopussa niitä maksettiin 61 116 taloudelle, joiden piirissä 86 650 lasta eli 8,6% kaikista 0-17 vuotiaita lapsista.
Aika moni mies on siis luistanut vastuustaan eikä maksa mitään.
Nainen hankkii lapsen itsellisesti = mies luistaa vastuustaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Ja mieshän ei osta autoja, televisioita, puhelimia, lehtipuhaltimia, moottorisahoja, pensasleikkureita, klapikoneita, veneitä, perämoottoreita, sirkkeleitä, iskuporakoneita, peräkärryjä, naulainpyssyjä....onneksi teille miehille riittää yksi lautanen.
Ja ihan varmasti se mies tiskata kichnuttaa sen ainoan lautasensa joka ruokailun jälkeen. Näiden mega-askeetikkojen ei koskaan pitäisi päätyä perheellisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asutteko ystäväsi kanssa suunnilleen samanlaisista asunnoissa? Autonne yms suunnilleen samanlaisen? Kahden ihmisen tuloilla pitäisi kyllä pärjätä paremmin kuin yhden, joten on opetettavaa, että sinä ja miehesi käytätte rahaa johonkin sellaiseen, mihin ystäväsi ei käytä samanlaisist summaa. Ensimmäisenä tulee mieleen asuminen. Hän ehkä asuu lähiössä kerrostalossa ja te taas melko uudessa isossa omakotitalossa.
Ystävätär asuu lapsensa kanssa upouudessa asunnossaan keskikaupungilla, kun taas minä asun omakotitalossa kaupungin lähiössä. Joku kertoi tuossa aiemmin kustantaneensa yksin kotiinsa sisustuksen, kun miestä ei ole kiinnostanut. Näinhän se meilläkin on mennyt. Eli ei olisi verhoja, mattoja, jne, jos en olisi niitä itse hankkinut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu että tää aloitus on jonkun modernin miesvihaajan tekemä? Itse ainakin huomaan selvän hyödyn taloudellisesti siinä kun asun kumppanin kanssa. Vuokra, ruuat ja kaikki maksetaan puoliksi.
Toki olen huomannut että yh-ystäväni saavat aika isoja tukia valtiolta, ja jos lapsia on vain yksi niin yh voi elää aika leveetä elämää .Jos elatustuki tulee valtiolta, mies on luistanut vastuusta.
Kysyin tekoälyltä, kuinka monelle yksinhuoltajalle Kela maksaa elatustukia?
Tekoäly vastasi, että vuoden 2025 lopussa niitä maksettiin 61 116 taloudelle, joiden piirissä 86 650 lasta eli 8,6% kaikista 0-17 vuotiaita lapsista.
Aika moni mies on siis luistanut vastuustaan eikä maksa mitään.
Luvut eivät kerro mistä syystä elatustukea on maksettu. Itse olen saanut elatustukea 12 vuotta koska lasteni isä on täysin ruloton ja elatuskyvytön. On kantanut muutoin vastuunsa vuoroviikoin, mutta taloudellinen vastuu on ollut minulla, ja yhteiskunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein kahden aikuisen taloudessa se isoin rahareikä on KAKSI autoa.
Ja toki asuminen. Mutta asua nyt pitää jossakin.
Muuten en tunnista kuviota. Emäntä on meistä kovatuloisempi, ja säästöjä / sijoituksia mittavasti enemmän. Onhan hän korkeammin koulutettu ja pykälää vanhempikin, eikä työhistoriaa rassaa edes armeijavuodet.
M45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista ilmiötä, koska en maksa miehen kuluja. On ihan oma päätös ostaa lapselle 300 e maksava talvihaalari, koska se on niin ihana!
Joopa joo. Mutta miehen mielestä mikään tuollainen ei ole koskaan ihanaa, joten sinä päädyt ne aina maksamaan.
Mitä väliä sillä on? Kun mies maksaa omat kulunsa, niin se riittää minulle hyvin. Omille rahoilleni saan tehdä mitä haluan, ostaa vaikka turhan kalliin haalarin, mutta ei se ole miehen vika, se on ihan oma päätökseni.
Miksi miehen pitäisi maksaa minun heräteostokseni vain siksi, että jos ei maksa, niin on miehenä jotenkin epäkelpo?
Koska siinä käy helposti niin, että kaikki alkaa olla heräteostosta. Eihän yhteisen lapsen haalari ole mikään heräteostos, ellei lapsella ole jo valmiiksi kaapissa tyyliin kymmenen haalaria.
Mutta sehän on sinun valintasi jos haluat elättää.
Niin, kuka päättää tarvitseeko lapsi uuden haalarin?
Lapsen pituuskasvu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Kyllä se mieskin mielellään vetää verhot ikkunan eteen, jos aurinko häikäisee telkkarin katselua. Kelpaa paistaa aamiaismunat naisen maksamassa paistinpannussa yms.
Tulonsiirrot kuitenkin miehiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Miksi mies sitä sietää? Eihän siellä miehen ole pakko olla jos tavara ahdistaa. Vai onko se kuitenkin mukavaa asustella naisen maksamassa ja sisustamassa kodissa, johon on mukavaa kutsua ystäviäkin kylään? Ja ahdistusta aiheuttaa se että miehenkin odotetaan yhteisen kodin laittamiseen osallistuvan rahallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Kyllä se mieskin mielellään vetää verhot ikkunan eteen, jos aurinko häikäisee telkkarin katselua. Kelpaa paistaa aamiaismunat naisen maksamassa paistinpannussa yms.
Heikommalle astialle kuuluu heikomman astian kohtalo. Kikkelis kokkelis vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Miksi mies sitä sietää? Eihän siellä miehen ole pakko olla jos tavara ahdistaa. Vai onko se kuitenkin mukavaa asustella naisen maksamassa ja sisustamassa kodissa, johon on mukavaa kutsua ystäviäkin kylään? Ja ahdistusta aiheuttaa se että miehenkin odotetaan yhteisen kodin laittamiseen osallistuvan rahallisesti.
Yhden lautasen mies varmaan odottaa valmista ruokaa sille yhdelle lautaselleen. Sen valmistamiseen ei tarvita yhtään mitään, ei rahaa, ei aikaa, ei astioita. Mieshän ei tarvitse kuin lautasensa.
Luiskaan tuollaiset loiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havahduin itsekin tähän samaan, että vaimona olen käyttänyt rahani kotiin ja lasten menoihin. Asuntomme (220 neliötä) irtaimistosta 99,9% on minun maksamaa. Mies on maksanut TV:n ja yhden pöydän. Olen tehnyt hankinnat, kun miestä ei kiinnosta huonekalut, astiat, kodin tekstiilit ym. Ja olen siten maksanut kaiken.
Olen ollut tyhmä, olisi pitänyt huolehtia, että mies, vieläpä paljon parempi tuloksena, olisi maksanut osuutensa. Teen myös ruokaostokset pääasiassa ja olen maksanut tietty puolet talosta ja sen kuluista.
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!
Miksi mies sitä sietää? Eihän siellä miehen ole pakko olla jos tavara ahdistaa. Vai onko se kuitenkin mukavaa asustella naisen maksamassa ja sisustamassa kodissa, johon on mukavaa kutsua ystäviäkin kylään? Ja ahdistusta aiheuttaa se että miehenkin odotetaan yhteisen kodin laittamiseen osallistuvan rahallisesti.
Samaa voisi kysyä siltä naiselta: miksi hän sietää asua siellä miehensä kanssa? Voisihan se nainen potkia miehen pellolle ja asua yksin, käyttäen rahansa just siihen mihin haluaa. Toimii siis molempiin suuntiin tämä kysymyksenasettelu.
Sitten toinen kysymys: miksi nainen saisi yksin päättää miten asunto sisustetaan ja kuinka kalliilla tavaroilla?
Tässähän se asia tuli selväksi: nainen haluaa kaikenlaista ja ostelee astioita, tekstiilejä jne. vedoten siihen, että ne on yhteiseen kotiin. Miehelle riittäisi ihan hyvin lautanen, lasi, yhdet aterimet ja kahvimuki, kaikki sisustuskrääsä on hänestä turhaa, mutta koska nainen sitä ostaa, niin mies sitä sietää. Jos nainen vaatii miestä maksamaan osuutensa, on mies aika lailla ihmeissään: miksi pitää maksaa osuus siitä, että nainen hamstraa tavaraa, löytyy kesä-, talvi- ja välikausiverhoja, 48 tyynyä vaihtopäällisineen jne.
Otet tehnyt hankintoja, joista suurin osa on turhia. Miksi miehen pitäisi niistä maksaa?Ai niin siksi, että jos asiasta keskustellaan etukäteen ja mies sanoo ei, niin hänhän ei selkeästi rakasta!