Lue keskustelun säännöt.
Hoidetaan vanhuksemme samoin periaattein, kuin he ovat kasvattaneet meidät.
18.10.2026 |
Millaisen hoivan sun vanhemmat tai appivanhemmat saa?
Mun äiti saa aika hyvä, mutta jonkin verran ehdollisen hoivan. Muistutan, kuinka naapurin Marjatta kykenee vielä siihen ja tuohon ja huokailen syvään, jos asiat ei mene kuten haluan.
Isän jätän heitteille.
Appivanhemmat eristetään muusta maailmasta ja kaikkiin heidän pyyntöihin suhtaudutaam pilkallisesti.
Mutta kukaan ei saa piiskaa tai tukistuksia. Kaikki saa ruokaa ja lämpöä. Kunnioitusta ja arvostusta saa mun äiti, ei muut.
Mites teillä?
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Mitä leikkia se on jos ihmiset kerran käyvät psykiatrilla näistä " piti imuroida ja oppia kotitöitä" leikkimielisistä asioista. Vielä 40 vuotta myöhemmin.
Itse ainakin pelkäisin jos lapsi olisi tasapainoton ja fantasioisi selkään antamisesta.
Et tainnut lukea koko ketjua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Voisiko joku kertoa miksi lapselle kotiavaimen mukana kantaminen on niin traumaattista?
Omat lapseni olivat ylpeitä kun oppivat saamaan oven auki ja saivat oman avaimen.
Ei tarvitse olla traumaa jotta voi osallistua keskusteluun. Moni on kertonut että hoitaisi äidin lempeydellä tai että katsoisi että isällä on aina kaikki hyvin. Sinulla taitaa olla jokin haaste kun et ymmärrä että ketjuun vastataan sillä millainen kasvatus ja lapsuus itsellä oli. Tarkoitus tuskin on että arvostellaan ja huuli pyöreänä ihmetellään muiden kertomukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pysyvät kiltisti ja hoitavat tarpeensa ja asiansa itse minua vaivaamatta, saavat kehut siitä miten fiksuja ja hyvin käyttäytyviä ovat. Jos alkavat pyytää jotakin, osoitan ärtymystä ja ihmettelen, eikö tätäkin olisi voinut tehdä vaikka itse ja jo paljon aiemmin. Muistan myös kertoa, miten miehen vanhemmat ovat kyllä paljon reippaampia, vaikka ovat iäkkäämpiäkin. Vannotan, etteivät meidän asiamme kuulu kenellekään. Paitsi kun tekevät jotakin noloa tai huvittavaa, taivastelen sitä suureen ääneen.
Omasta lapsuudesta ja nuoruudesta muistan selvästi sen, miten meitä lapsia verrattiin muihin lapsiin ja aina niin, että ne muut lapset oli joka asiassa parempia, lahjakkaampia ja kauniimpia mitä me. Tässä viime vuosina on muutaman kerran käynyt mielessä, että sanoisin äidille, miten miehen äiti pärjää paljon sinua paremmin vaikka on neljä vuotta vanhempi ja sairaampi. Anoppi suhtautuu kaikesta huolimatta elämään positiivisesti eikä jatkuvasti marise kuten sinä. En ole kuitenkaan sanonut.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että käytännössä omaa vanhempaa ei pysty kohtelemaan samoin, kuin vanhempi on kohdellut meitä. Ei vaan pysty vajoamaan samalle tasolle. Ja tässäkin esimerkkinä on vertailu, mikä on tämäkin ketjun esimerkeistä kevyimmästä päästä.
Sitä vaan mietin, että mistä me ollaan saatu tämä moraali ja empatia. Koska vanhemmiltamme emme ainakaan ole sitä perineet.
Mutta sitä kunnioitusta, mitä nuo vanhukset niin janoa.. sitä ei tipu rutistamallakaan.
Ajan henki on toinen ja olosuhteet on raikkaammat.
Pääsemme tuulettamaan mieltämme vaikka joka päivä. Emme elä hitaassa hierarkiayhteiskunnassa tai sen jälkeisessä välitilassa.
Erilaiset tunteet ja tarpeet tunnustetaan ilman jatkuvaa häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Mitä leikkia se on jos ihmiset kerran käyvät psykiatrilla näistä " piti imuroida ja oppia kotitöitä" leikkimielisistä asioista. Vielä 40 vuotta myöhemmin.
Itse ainakin pelkäisin jos lapsi olisi tasapainoton ja fantasioisi selkään antamisesta.
Miksi sitten järjestit lapsellesi turvattoman lapsuuden ja annoit hänelle selkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pysyvät kiltisti ja hoitavat tarpeensa ja asiansa itse minua vaivaamatta, saavat kehut siitä miten fiksuja ja hyvin käyttäytyviä ovat. Jos alkavat pyytää jotakin, osoitan ärtymystä ja ihmettelen, eikö tätäkin olisi voinut tehdä vaikka itse ja jo paljon aiemmin. Muistan myös kertoa, miten miehen vanhemmat ovat kyllä paljon reippaampia, vaikka ovat iäkkäämpiäkin. Vannotan, etteivät meidän asiamme kuulu kenellekään. Paitsi kun tekevät jotakin noloa tai huvittavaa, taivastelen sitä suureen ääneen.
Omasta lapsuudesta ja nuoruudesta muistan selvästi sen, miten meitä lapsia verrattiin muihin lapsiin ja aina niin, että ne muut lapset oli joka asiassa parempia, lahjakkaampia ja kauniimpia mitä me. Tässä viime vuosina on muutaman kerran käynyt mielessä, että sanoisin äidille, miten miehen äiti pärjää paljon sinua paremmin vaikka on neljä vuotta vanhempi ja sairaampi. Anoppi suhtautuu kaikesta huolimatta elämään positiivisesti eikä jatkuvasti marise kuten sinä. En ole kuitenkaan sanonut.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että käytännössä omaa vanhempaa ei pysty kohtelemaan samoin, kuin vanhempi on kohdellut meitä. Ei vaan pysty vajoamaan samalle tasolle. Ja tässäkin esimerkkinä on vertailu, mikä on tämäkin ketjun esimerkeistä kevyimmästä päästä.
Sitä vaan mietin, että mistä me ollaan saatu tämä moraali ja empatia. Koska vanhemmiltamme emme ainakaan ole sitä perineet.
Mutta sitä kunnioitusta, mitä nuo vanhukset niin janoa.. sitä ei tipu rutistamallakaan.
Omaa äitiäni piestiin lapsena. Kotona myös juotiin. Hän päätti ettei koskaan lyö lapsiaan eikä koskaan meitä lyönytkään. Kerran häpesi minua niin paljon että tukisti. Ei myöskään ollut päihtyneenä kotona. Isäni olikin sitten senkin edestä mutta ilmeisesti se ei äitiä haitannut kun hän teki mielestään niin hyvin lapsia kohtaan kun ei itse juonut, viis siitä että jouduin lapsena usein ulos pissalle kun isä oli sammunut pöntölle.
Emme ole tekemisissä enää koska hän loukkasi minua pahasti, sekä teki niin että ensin rukoili apua erään henkilön suhteen, vannoi ja vakuutti että n minun puolellani jos vain häntä nyt autan, mutta kun tämä henkilö sai tietäää, peruikin puheensa ja sanoi ettei ole koskaan mitään apua pyytänytkään.
Tuo oli vain viimeinen korsi kamelin selkään, samaa kun on jatkunut yli 40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Mitä leikkia se on jos ihmiset kerran käyvät psykiatrilla näistä " piti imuroida ja oppia kotitöitä" leikkimielisistä asioista. Vielä 40 vuotta myöhemmin.
Itse ainakin pelkäisin jos lapsi olisi tasapainoton ja fantasioisi selkään antamisesta.
Miksi sitten järjestit lapsellesi turvattoman lapsuuden ja annoit hänelle selkään?
Miksi kirjoitat ikäänkuin olisin äitisi? Minua ei ole kuritettu, eikä lapsiani. Enkä ole heille taakkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Mitä leikkia se on jos ihmiset kerran käyvät psykiatrilla näistä " piti imuroida ja oppia kotitöitä" leikkimielisistä asioista. Vielä 40 vuotta myöhemmin.
Itse ainakin pelkäisin jos lapsi olisi tasapainoton ja fantasioisi selkään antamisesta.
Sun tila on sellai
nen että en usko et- tä sua voi
daan täällä selit
tämällä auttaa,
sori 🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Voisiko joku kertoa miksi lapselle kotiavaimen mukana kantaminen on niin traumaattista?
Omat lapseni olivat ylpeitä kun oppivat saamaan oven auki ja saivat oman avaimen.
Ei tarvitse olla traumaa jotta voi osallistua keskusteluun. Moni on kertonut että hoitaisi äidin lempeydellä tai että katsoisi että isällä on aina kaikki hyvin. Sinulla taitaa olla jokin haaste kun et ymmärrä että ketjuun vastataan sillä millainen kasvatus ja lapsuus itsellä oli. Tarkoitus tuskin on että arvostellaan ja huuli pyöreänä ihmetellään muiden kertomukset.
Tämä ehkä väärä keskustelu kysellä mutta useassa keskustelussa jatkuvasti toistuu tuo traumaattinen kokemus kun vietiin hoitoon eikä äiti ollut kotona ja koululaisena avain kaulassa.
En siis itse pysty samaistumaan mikä siinä ahdistaa, itsellä äiti oli kotona, en ollut hoidossa. Avaimen sain teininä asuntooni kun teininä amikseen toiselle paikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli hirveän huono äiti mutta silti olen hänen antanut määräillä itseäni tähän eläkeikääni asti.
Onko mitään logiikkaa?
Lapsuusvuodet ovat kuin talon kivijalka. Jos se menee vinoon, ei seinistäkään tule suoria. Talon suoristaminen pitää ulottua kivijalkaan asti ja se on hidas, työläs ja kallis prosessi.
Oletko koskaan miettinyt suuren osan ihmisistä selvinneen todella kurjista oloista 15-vuotiaina omilleen lähteneinä ilman psykiatria. Vinoa ei ole oikaistu vaan viereen rakennettu mieleinen pytinki.
Näitä oli vielä keskustelussa mainituissa isoissa ikäluokissa. Nyt vanhuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia mikä minua ihmetyttää lapsuudessa on kivunlievityksen puuttuminen. Vaikka itkin kivusta (esim korvasärky), kipulääkettä en saanut. Ei kyllä lääkäriinkään juuri viety. Kerran kesällä minulla oli syvät haavat polvissa kun olin kaatunut pyörällä. Haavat olivat täynnä hiekkaa ja minulle nousi kuume. Ei viety lääkäriin.
Näinkö sitten toimin kun omat vanhemmat valittavat sairaina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli hirveän huono äiti mutta silti olen hänen antanut määräillä itseäni tähän eläkeikääni asti.
Onko mitään logiikkaa?
Lapsuusvuodet ovat kuin talon kivijalka. Jos se menee vinoon, ei seinistäkään tule suoria. Talon suoristaminen pitää ulottua kivijalkaan asti ja se on hidas, työläs ja kallis prosessi.
Oletko koskaan miettinyt suuren osan ihmisistä selvinneen todella kurjista oloista 15-vuotiaina omilleen lähteneinä ilman psykiatria. Vinoa ei ole oikaistu vaan viereen rakennettu mieleinen pytinki.
Näitä oli vielä keskustelussa mainituissa isoissa ikäluokissa. Nyt vanhuksia.
Psykiatri hoitaa mielen sairauksia, hän on alan erikoislääkäri. Omalle äidille olisi ollut hyväksi purkaa lapsuustraumojaan psykologille, sen verran pahoin hän siirsi niitä lapsilleen. Tai olisi edes miettinyt mitä ja miten lapsilleen puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Voisiko joku kertoa miksi lapselle kotiavaimen mukana kantaminen on niin traumaattista?
Omat lapseni olivat ylpeitä kun oppivat saamaan oven auki ja saivat oman avaimen.
Ei tarvitse olla traumaa jotta voi osallistua keskusteluun. Moni on kertonut että hoitaisi äidin lempeydellä tai että katsoisi että isällä on aina kaikki hyvin. Sinulla taitaa olla jokin haaste kun et ymmärrä että ketjuun vastataan sillä millainen kasvatus ja lapsuus itsellä oli. Tarkoitus tuskin on että arvostellaan ja huuli pyöreänä ihmetellään muiden kertomukset.
Tämä ehkä väärä keskustelu kysellä mutta useassa keskustelussa jatkuvasti toistuu tuo traumaattinen kokemus kun vietiin hoitoon eikä äiti ollut kotona ja koululaisena avain kaulassa.
En siis itse pysty samaistumaan mikä siinä ahdistaa, itsellä äiti oli kotona, en ollut hoidossa. Avaimen sain teininä asuntooni kun teininä amikseen toiselle paikkakunnalle.
Joo, on tosiaan väärä ketju, kun kukaan täällä ei ole kertonut traumatisoituneensa avain kaulassa kulkemisesta.
En minäkään ikinään joutunut kulkemaan avain kaulassa, mutta ei se estä minua kuitenkaan ymmärtämästä sitä, miten se on voinut olla pienelle lapselle rankka kokemus. Lapsella saattaa lähteä mielikuvitus laukkaamaan aika villistikin ja silloin oma kotikin voi muuttua pelottavaksi paikaksi. Pimeinä aamuina voi olla aika ankeaa odotella yksin kotona sitä, että kello on niin paljon, että voi lähteä koulua kohti. Tai se, että ala-asteikäisenä tulet joka koulupäivän jälkeen tyhjään kotiin.
Ihminen on laumaeläin ja meille on täysin epäluonnollista, että lauman pienin poikanen viettää aikaa yksin lauman aikuisista erillään. Se ei ole meille missään määrin lajityypillistä käytöstä, vaan meistä lajina vieraantuneiden yhteiskuntarakenteiden aikaan saama pakko. Tämän varjossa on helppo ymmärtää, miksi se tuntuu avain kaulassa kulkevasta lapsesta niin pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Voisiko joku kertoa miksi lapselle kotiavaimen mukana kantaminen on niin traumaattista?
Omat lapseni olivat ylpeitä kun oppivat saamaan oven auki ja saivat oman avaimen.
Ei tarvitse olla traumaa jotta voi osallistua keskusteluun. Moni on kertonut että hoitaisi äidin lempeydellä tai että katsoisi että isällä on aina kaikki hyvin. Sinulla taitaa olla jokin haaste kun et ymmärrä että ketjuun vastataan sillä millainen kasvatus ja lapsuus itsellä oli. Tarkoitus tuskin on että arvostellaan ja huuli pyöreänä ihmetellään muiden kertomukset.
Tämä ehkä väärä keskustelu kysellä mutta useassa keskustelussa jatkuvasti toistuu tuo traumaattinen kokemus kun vietiin hoitoon eikä äiti ollut kotona ja koululaisena avain kaulassa.
En siis itse pysty samaistumaan mikä siinä ahdistaa, itsellä äiti oli kotona, en ollut hoidossa. Avaimen sain teininä asuntooni kun teininä amikseen toiselle paikkakunnalle.
Minä olin alle kouluikäinen, kun ekaluokalta päässeen sisaruksen kanssa oltiin kahdestaan kotona, kun vanhemmat lähti yön yli reissulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahvikutsuilla kerron kaikille mitä hupsua äitini on tehnyt tai sanonut. Sitten nauretaan yhdessä kovaan ääneen. Kun äiti mököttää tai suuttuu, syytän herkkähipiäiseksi.
Pengon kaikki äitini henkilökohtaiset tavarat, luen kirjeet ja päiväkirjat.
Eli ostatte ruuan, vaatetatte, pesette takapuolen ja tarjoatte heille kodin? Hienoa! Tähän valtiovalta kai pyrkiikin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli hirveän huono äiti mutta silti olen hänen antanut määräillä itseäni tähän eläkeikääni asti.
Onko mitään logiikkaa?
Lapsuusvuodet ovat kuin talon kivijalka. Jos se menee vinoon, ei seinistäkään tule suoria. Talon suoristaminen pitää ulottua kivijalkaan asti ja se on hidas, työläs ja kallis prosessi.
Oletko koskaan miettinyt suuren osan ihmisistä selvinneen todella kurjista oloista 15-vuotiaina omilleen lähteneinä ilman psykiatria. Vinoa ei ole oikaistu vaan viereen rakennettu mieleinen pytinki.
Näitä oli vielä keskustelussa mainituissa isoissa ikäluokissa. Nyt vanhuksia.
Psykiatri hoitaa mielen sairauksia, hän on alan erikoislääkäri. Omalle äidille olisi ollut hyväksi purkaa lapsuustraumojaan psykologille, sen verran pahoin hän siirsi niitä lapsilleen. Tai olisi edes miettinyt mitä ja miten lapsilleen puhuu.
Periytyviähän usein mielenkin ominaisuudet ovat. En tiedä minkä ikäinen olet mutta jos olet jo iäkäs ei äitisi nuoruudessa päätä hoidettu jonkun alakulon tai ärtyneisyyden takia. Vasta "oikeita hulluja." Tai ehkä eliittirouvien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Mitä leikkia se on jos ihmiset kerran käyvät psykiatrilla näistä " piti imuroida ja oppia kotitöitä" leikkimielisistä asioista. Vielä 40 vuotta myöhemmin.
Itse ainakin pelkäisin jos lapsi olisi tasapainoton ja fantasioisi selkään antamisesta.
Miksi sitten järjestit lapsellesi turvattoman lapsuuden ja annoit hänelle selkään?
Miksi kirjoitat ikäänkuin olisin äitisi? Minua ei ole kuritettu, eikä lapsiani. Enkä ole heille taakkana.
Miksi sitten keksit mielikuvitusjuttuja, jos et ole toiminut niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Voisiko joku kertoa miksi lapselle kotiavaimen mukana kantaminen on niin traumaattista?
Omat lapseni olivat ylpeitä kun oppivat saamaan oven auki ja saivat oman avaimen.
Ei tarvitse olla traumaa jotta voi osallistua keskusteluun. Moni on kertonut että hoitaisi äidin lempeydellä tai että katsoisi että isällä on aina kaikki hyvin. Sinulla taitaa olla jokin haaste kun et ymmärrä että ketjuun vastataan sillä millainen kasvatus ja lapsuus itsellä oli. Tarkoitus tuskin on että arvostellaan ja huuli pyöreänä ihmetellään muiden kertomukset.
Tämä ehkä väärä keskustelu kysellä mutta useassa keskustelussa jatkuvasti toistuu tuo traumaattinen kokemus kun vietiin hoitoon eikä äiti ollut kotona ja koululaisena avain kaulassa.
En siis itse pysty samaistumaan mikä siinä ahdistaa, itsellä äiti oli kotona, en ollut hoidossa. Avaimen sain teininä asuntooni kun teininä amikseen toiselle paikkakunnalle.
Joo, on tosiaan väärä ketju, kun kukaan täällä ei ole kertonut traumatisoituneensa avain kaulassa kulkemisesta.
En minäkään ikinään joutunut kulkemaan avain kaulassa, mutta ei se estä minua kuitenkaan ymmärtämästä sitä, miten se on voinut olla pienelle lapselle rankka kokemus. Lapsella saattaa lähteä mielikuvitus laukkaamaan aika villistikin ja silloin oma kotikin voi muuttua pelottavaksi paikaksi. Pimeinä aamuina voi olla aika ankeaa odotella yksin kotona sitä, että kello on niin paljon, että voi lähteä koulua kohti. Tai se, että ala-asteikäisenä tulet joka koulupäivän jälkeen tyhjään kotiin.
Ihminen on laumaeläin ja meille on täysin epäluonnollista, että lauman pienin poikanen viettää aikaa yksin lauman aikuisista erillään. Se ei ole meille missään määrin lajityypillistä käytöstä, vaan meistä lajina vieraantuneiden yhteiskuntarakenteiden aikaan saama pakko. Tämän varjossa on helppo ymmärtää, miksi se tuntuu avain kaulassa kulkevasta lapsesta niin pahalta.
Kyllä täälläkin on valitusta kun vietiin hoitoon ja kotiavain koululaisena
Hyvä kun nykyaikana ei äitien tarvitse käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Mitä leikkia se on jos ihmiset kerran käyvät psykiatrilla näistä " piti imuroida ja oppia kotitöitä" leikkimielisistä asioista. Vielä 40 vuotta myöhemmin.
Itse ainakin pelkäisin jos lapsi olisi tasapainoton ja fantasioisi selkään antamisesta.
Miksi sitten järjestit lapsellesi turvattoman lapsuuden ja annoit hänelle selkään?
Miksi kirjoitat ikäänkuin olisin äitisi? Minua ei ole kuritettu, eikä lapsiani. Enkä ole heille taakkana.
Miksi sitten keksit mielikuvitusjuttuja, jos et ole toiminut niin?
En minä ole mitään fantasioita täällä kirjoitellut, ihmetellyt näitä tarinoita tai tarkemmin miten aikuiset äidit kirjoittelevat. ( ja kehuvat itseään täydellisinä)
Kyllä, jos syyllistät heitä siitä miten rasittavaa ja vastenmielistä heidän kuskaaminen on. Tai pakotat heidät jatkamaan vaikka he haluaisi lopettaa.