Lue keskustelun säännöt.
Hoidetaan vanhuksemme samoin periaattein, kuin he ovat kasvattaneet meidät.
18.10.2026 |
Millaisen hoivan sun vanhemmat tai appivanhemmat saa?
Mun äiti saa aika hyvä, mutta jonkin verran ehdollisen hoivan. Muistutan, kuinka naapurin Marjatta kykenee vielä siihen ja tuohon ja huokailen syvään, jos asiat ei mene kuten haluan.
Isän jätän heitteille.
Appivanhemmat eristetään muusta maailmasta ja kaikkiin heidän pyyntöihin suhtaudutaam pilkallisesti.
Mutta kukaan ei saa piiskaa tai tukistuksia. Kaikki saa ruokaa ja lämpöä. Kunnioitusta ja arvostusta saa mun äiti, ei muut.
Mites teillä?
Kommentit (973)
Toisaalta on sekin huoli kun kuitenkin keskiluokkaisten perheen lapset ovat äitihaavaisempia. Miten vältän sen kun lapsilla nyt kehittäviä harrastuksia 4 iltaa viikossa, tulevatko he syyttämään minua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollainen kostomentaliteetti? Itse tietenkin hoidan, ja autan kunnolla aina tarvittaessa.
Varmaan omista karuista kokemuksista. Ei kaikki vanhemmat ole läsnä, auttavaisia, huolehtivia, edes ystävällisiä omille lapsilleen. Jotkut avoimesti vihaa omia lapsiaan, eivät peittele millään tavalla.
Kirjoittaako palstalle ainoastaan kaltoinkohdellut ihmiset? Toisaalta. Se selittää aika paljon tämän palstan tasoa
Tuollainen meno oli ihan normaalia "paremmissakin" perheissä. Lapsia ei saanut kehua, etteivät he ylpisty, lapsi ei saanut aiheuttaa muille vaivaa tai häpeää, ja itsenäisyys oli hyve, pilalle ei saanut paapoa, kaikesta piti olla myös valtavan kiitollinen ja asiat oppia ilman opettamista. Tuossa tiivistettynä yhden aikakauden kasvatusmetodit.
Tuo oli kyllä jännä ilmiö, että piti osata vaikka kukaan ei ollut opettanut eikä ollut koskaan nähnyt tai edes kuullut siitä asiasta mikä olisi pitänyt osata.
Omalla kohdallani kaikista hauskinta on lasten kanssa ollut nimen omaan se opettaminen ja lapsen riemu kun lopulta itse onnistuu ja osaa.
Niinpä. Tajusin vasta omien lasten myötä, että en minä ollut lähes uimataidoton kyvyttömyyttäni, vaan ne uimataitoiset lapset oli opetettu uimaan. Joku oli niille opettanut sen krooliuinnin, eivät ne olleet syntyneet sen taidon kanssa. Kun muut lapset uivat ja leikkivät vedessä, minulle asetettiin sääntöjä ja rajoituksia, koska en osannut tarpeeksi hyvin. Niitä muita lapsia oli samassa tilanteessa vahdittu ja opastettu, sillä lailla niistä oli tullut taitavia. En kai minä voinutkaan osata, kun piti vaan pysyä laiturilla tai rannalla.
Omat lapset laitoin maksullisille uintikursseille, vaikka siitä oli vaivaa ja kustannuksia. Piti viedä ja hakea ja varata sunnuntai-iltapäivät lasten uintikursseihin. Lisäksi käytiin uimahallissa ahkerasti, vaikka itse en pidä uimahalleista yhtään. Lapsista tulikin yllätys yllätys taitavia uimareita ja he tykkäävät uimisesta. Eikö olekin jännä sattuma.Minkäikäisiä oikein olette ja mistä syrjäkyliltä.
70-luvulla lapseni kävi kaksikin uimakoulua, toisen uimahallissa ja toisen rannalla.
80-luvulla uimakoulu sisältyi esikouluun. Maksullinen oli esikoulu silloin.
Ihan kuule Helsingistä.
Sinun lapsesi kävi kaksikin uimakoulua, KOSKA sinä ilmoitit lapsesi uimakouluihin ja veit hänet sinne. Minun vanhempani eivät tehneet niin, ymmärrätkö.
Kun koulussa sitten alkoi uimaopetus, kaikki muut lapset osasivat ja minä en. Ero kasvoi vuosi vuodelta, koska muut lapset uivat muulloinkin kkuin koulun uimaopetuksessa, minä en.Huomaatko yhden asian? Täällä yleistetään "vanhempieni ikäluokka" huonoksi, mikä se kenelläkin on.
Nyt itse kerrot ikätovereillasi olleen kuitenkin erilaisia vanhempia jotka harrastivat uimista lastensa kanssa.
Eli voisko sitä yleistämistä jättää vähemmäksi? Vaikka tyyliin boomerien täydellinen huonous, tyhmyys, itsekkyys, varakkuus, hyvät eläkkeet.
Toki on otettava huomioon, kirjoittajat niistä huonommista kodeista joissa ei oke opiskeluun ja ajatteluun annettu lapsille mahdollisuutta.
Tuo lainaamasihan nimenomaa kirjoitti omista vanhemmistaan tuon uimaopetusesumerkin. Sinä päätit tehdä siitä yleistyksen ja jostain kumman syystä vielä syyllistyä siitä.
Koko keskusteluhan on ollut yhtä yleistystä. Kirjoittajat leimanneet ikäluokkansa vanhemmat samanlaisiksi.
Minulla ei mitään tarvetta syyllistyä koska tiedän tekemiseni ja myös tätä vuoskymmeniä nähnyt perheitä.
Tuntuisko kirjottajista hauskalta jos alkaisi mediakampanja että juuri syntymävuotesi ihmiset kaikki ovat huonoja, väkivaltaisia, lapset pois jokaiselta.
Kyllähän siellä sinulla kalikka kalahtaa. Varmaan aika moni suurten ikäluokkien ihminen näitä on ehtinyt lukemaan ilman, että on tarvinnut uhriutua.
Mediakampanja on syyttänyt nuoria vuosikymmenet. Millenniaaleja syytettiin vähän kaikenlaisesta ihan lähivuosiin asti, mutta nyt ollaan kovasti siirrytty Z-sukupolveen. Suurin osa on kohauttanut olkiaan ja antanut median vaahdota.
Kuinkahan monta suurten ikäluokkien ihmistä viettää aikaansa täällä höpsösivustolla jonninjoutavaa lukemassa?
Suuria ikäluokkia voi olla tarja halonen tai kansakoulun käynyt yh-siivooja vuokra-asunnossa. Jonkun johtajaperheen ihan oikea kotirouva.
Porukka käsittelee kaikkia samanlaisina äitejä.
Kyllä täällä on heitä paljon.
Eivät kahdeksankymppiset ole nettitaitoisia. Jatkuvasti täälläkin kun pitää vanhemman asiat hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin kampittaa 50-vuotiasta hyvätuloista lastani?
Nämä oudot perhesymbioisit ovat minulle outoja. Taloudellisesti riippuvainen aikuinen lapsi tietysti on sitten.... niin, äidistään riippuvainen.
Tässä ideoita
- Soittele kännykkään kesken työpäivän toistuvasti. Jos lapsesi ei vastaa, soita vaikka 20 kertaa peräkkäin.- Jos lapsi vastaa, vaadi häntä heti lähtemään töistä sinun tärkeiden tarpeittesi vuoksi
- jos tämä ei toimi, tai vaihteluna, soittele hänen lapsilleen ja järjestä tilanteita, joissa joku pitää heti hakea jostakin kesken työpäivän.
Käytä kaikki keinot, jotta lapsesi työnteko hankaloituisi. Sitten sano hänelle, ettei hän suoriudu töistään. Tavoite on saada lapselta pois ne hyvät tulot.
Lupaa hoitaa jokin asia ja sitten peru se siinä kohtaa, kun on vaikea enää muuttaa suunnitelmaa. Esimerkiksi ota lapsi tai koira hoitoon, vie se kauas mökille ja sitten soita kännykkään kesken työpäivän, että hoidokki pitää heti hakea pois tai muuten hylkäät hänet tai sen moottoritien bussipysäkille tms..
Muista aina haukkua lapsesi vaatteet, paino, ulkonäkö ja vanhenemisen merkit. Puutu lapsesi pukeutumiseen ja painosta häntä pukeutumaan mahdollisimman epäadekvaatisti. Jos hän uskoo sinua, voit olla pilkallinen. Jos lapsesi vastaa samalla mitalla, pöyristy.
Kuulustele tarkkaan, mitä aikuinen lapsesi tekee milloinkin. Näin voit puuttua vähän kaikkeen hänen elämässään. Jos hän ei vastaa kysymyksiin, kunnon haukkuryöpytys on aina hyvä. Ja katso ylempää kohta peräkkäisistä puhelinsoitoista.
Kutsu aikuinen lapsesi kylään usein, sinun määräämääsi ajankohtaan. Jos hän sanoo, ettei aika sovi, tee kumminkin ruoka ja sitten pommita syyllistäen, että täällä sinä odotat pöytä katettuna, miksi et tule, mehän sovittiin.
Sopiminen ylipäätään tarkoittaa sinulle sitä, että kerrot, mitä toisen pitää tehdä. Vastaväitteitä ei hyväksytä eikä muisteta. Mehän sovittiin.
Ilmesty oven taakse usein ja yllättäen ja rimputa ovikelloa niin että naapurit ihmettelevät, mikä hätänä. Jos sinua ei päästetä sisään, aloita riita. Jos naapuri osuu paikalle, ihmettele maireasti, mikä tuolle nyt tuli, onkohan sillä kaikki hyvin.
Ylipäätään kylvä ympäristöön epäilyksiä lapsesi mielenterveydestä. Kiistä ihmeissäsi normaaleja asioita, jotta ihmiset alkavat epäillä lapsesi juttuja. Keksi lapsestasi omia juttuja, joita levität totena, muka huolissasi.
Älä koskaan hukkaa tilaisuutta kylvää riitaa toisen avioliittoon, sisarussuhteisiin tai ystävyyssuhteisiin. Jos lapsesi on suunnitellut jotain ystäviensä tai oman perheensä kanssa, painosta hänet tekemään oharit. Sinut pitää viedä lääkäriin esimerkiksi (mutta kun lapsesi tulee hakemaan sinua, niin ei tarvitsekaan, muistit väärin, ÄLÄ nyt tuolla lailla suutu sattuuhan sitä, KUINKA sinä noin?)
Onko meillä sama äiti
Lisää hyviä ideoita kiusata aikuista lasta:
Sano että haluat muodostaa suhteen lapsenlapseesi, ja siksi hoidat häntä 1 päivän viikossa koko ekan vuoden. Kun lapsesi on ilmoittanut lapsenlapsen päiväkotiin hoitoajat, niin ekan viikon parin jälkeen ilmoita ettei tämä sovikaan, koska sinulla on harrastus tuona päivänä. Päivän vaihto ei sovi. Jätä lapsesi selviämään 3 kuukauden hoitoajan muutosilmoituksen ajaksi omilleen äläkä vastaa puhelimeen. Kun hoito on saatu järjestymään, ilmoita että aika sopiikin sinulle taas, ja voit vaikka hakea lapsen hoidosta joka päivä ajoissa. Noudata aikataulua 2 viikkoa, sitten tee koko loppuvuoden ajan joka kerta oharit paitsi kahdesti. Tee niistä iso haloo. Muista haukkua päiväkodilla vanhemmat etteivät he arvosta lasta vaan laittavat työnsä aina etusijalle.
Pyydä lapsenlapset hoitoon viikonlopuksi itsellesi ja kehota lastasi järjestämään parisuhdeaikaa. Pyydä pakkaamaan kassiin viikonloppukamat ja jotain vähän hienompaa vaikka museoretkeä varten. Vie lapset leikkipuistoon ulos sateeseen ja kastele sekä vaihtovaatekassi että päällä olevat ulkovaatteet. Pakkaa likaiset ulkovaatteet ulkovaatekassiin ja palauta lapset nälkäisinä 2-3h sen jälkeen kun olet hakenut heidät.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa oli helppoa ja mua rakastettiin ja hoivattiin. Minä olen nyt hyvä ja enkä ole katkera kuten jotkut huonommat kostonhimoiset luuserit.
Jotain meni pahasti pieleen kuitenkin, kun noin empatiakyvyttömän ja epäkohteliaan ihmisen kasvattivat. Eli provo oli tämäkin, ei hyvästä lapsuudesta synny tuollaisia ääliöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin kampittaa 50-vuotiasta hyvätuloista lastani?
Nämä oudot perhesymbioisit ovat minulle outoja. Taloudellisesti riippuvainen aikuinen lapsi tietysti on sitten.... niin, äidistään riippuvainen.
Tässä ideoita
- Soittele kännykkään kesken työpäivän toistuvasti. Jos lapsesi ei vastaa, soita vaikka 20 kertaa peräkkäin.- Jos lapsi vastaa, vaadi häntä heti lähtemään töistä sinun tärkeiden tarpeittesi vuoksi
- jos tämä ei toimi, tai vaihteluna, soittele hänen lapsilleen ja järjestä tilanteita, joissa joku pitää heti hakea jostakin kesken työpäivän.
Käytä kaikki keinot, jotta lapsesi työnteko hankaloituisi. Sitten sano hänelle, ettei hän suoriudu töistään. Tavoite on saada lapselta pois ne hyvät tulot.
Lupaa hoitaa jokin asia ja sitten peru se siinä kohtaa, kun on vaikea enää muuttaa suunnitelmaa. Esimerkiksi ota lapsi tai koira hoitoon, vie se kauas mökille ja sitten soita kännykkään kesken työpäivän, että hoidokki pitää heti hakea pois tai muuten hylkäät hänet tai sen moottoritien bussipysäkille tms..
Muista aina haukkua lapsesi vaatteet, paino, ulkonäkö ja vanhenemisen merkit. Puutu lapsesi pukeutumiseen ja painosta häntä pukeutumaan mahdollisimman epäadekvaatisti. Jos hän uskoo sinua, voit olla pilkallinen. Jos lapsesi vastaa samalla mitalla, pöyristy.
Kuulustele tarkkaan, mitä aikuinen lapsesi tekee milloinkin. Näin voit puuttua vähän kaikkeen hänen elämässään. Jos hän ei vastaa kysymyksiin, kunnon haukkuryöpytys on aina hyvä. Ja katso ylempää kohta peräkkäisistä puhelinsoitoista.
Kutsu aikuinen lapsesi kylään usein, sinun määräämääsi ajankohtaan. Jos hän sanoo, ettei aika sovi, tee kumminkin ruoka ja sitten pommita syyllistäen, että täällä sinä odotat pöytä katettuna, miksi et tule, mehän sovittiin.
Sopiminen ylipäätään tarkoittaa sinulle sitä, että kerrot, mitä toisen pitää tehdä. Vastaväitteitä ei hyväksytä eikä muisteta. Mehän sovittiin.
Ilmesty oven taakse usein ja yllättäen ja rimputa ovikelloa niin että naapurit ihmettelevät, mikä hätänä. Jos sinua ei päästetä sisään, aloita riita. Jos naapuri osuu paikalle, ihmettele maireasti, mikä tuolle nyt tuli, onkohan sillä kaikki hyvin.
Ylipäätään kylvä ympäristöön epäilyksiä lapsesi mielenterveydestä. Kiistä ihmeissäsi normaaleja asioita, jotta ihmiset alkavat epäillä lapsesi juttuja. Keksi lapsestasi omia juttuja, joita levität totena, muka huolissasi.
Älä koskaan hukkaa tilaisuutta kylvää riitaa toisen avioliittoon, sisarussuhteisiin tai ystävyyssuhteisiin. Jos lapsesi on suunnitellut jotain ystäviensä tai oman perheensä kanssa, painosta hänet tekemään oharit. Sinut pitää viedä lääkäriin esimerkiksi (mutta kun lapsesi tulee hakemaan sinua, niin ei tarvitsekaan, muistit väärin, ÄLÄ nyt tuolla lailla suutu sattuuhan sitä, KUINKA sinä noin?)
Onko meillä sama äiti
Lisää hyviä ideoita kiusata aikuista lasta:
Sano että haluat muodostaa suhteen lapsenlapseesi, ja siksi hoidat häntä 1 päivän viikossa koko ekan vuoden. Kun lapsesi on ilmoittanut lapsenlapsen päiväkotiin hoitoajat, niin ekan viikon parin jälkeen ilmoita ettei tämä sovikaan, koska sinulla on harrastus tuona päivänä. Päivän vaihto ei sovi. Jätä lapsesi selviämään 3 kuukauden hoitoajan muutosilmoituksen ajaksi omilleen äläkä vastaa puhelimeen. Kun hoito on saatu järjestymään, ilmoita että aika sopiikin sinulle taas, ja voit vaikka hakea lapsen hoidosta joka päivä ajoissa. Noudata aikataulua 2 viikkoa, sitten tee koko loppuvuoden ajan joka kerta oharit paitsi kahdesti. Tee niistä iso haloo. Muista haukkua päiväkodilla vanhemmat etteivät he arvosta lasta vaan laittavat työnsä aina etusijalle.
Pyydä lapsenlapset hoitoon viikonlopuksi itsellesi ja kehota lastasi järjestämään parisuhdeaikaa. Pyydä pakkaamaan kassiin viikonloppukamat ja jotain vähän hienompaa vaikka museoretkeä varten. Vie lapset leikkipuistoon ulos sateeseen ja kastele sekä vaihtovaatekassi että päällä olevat ulkovaatteet. Pakkaa likaiset ulkovaatteet ulkovaatekassiin ja palauta lapset nälkäisinä 2-3h sen jälkeen kun olet hakenut heidät.
Kaiken tuon topakka perhe välttää kun ottaa itse vastuun lapsistaan. Eikä jää mumeleitten viereen asumaan on vaan rohkeutta mennä korttelia kauemmas äipästä, vaikka joskus nuorena ihan opiskelemaan ja hakea työn muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa oli helppoa ja mua rakastettiin ja hoivattiin. Minä olen nyt hyvä ja enkä ole katkera kuten jotkut huonommat kostonhimoiset luuserit.
Jotain meni pahasti pieleen kuitenkin, kun noin empatiakyvyttömän ja epäkohteliaan ihmisen kasvattivat. Eli provo oli tämäkin, ei hyvästä lapsuudesta synny tuollaisia ääliöitä.
Sivusta. Ei uskoisi aikuisten vanhenevien naisten jutuiks näitä. Kohta heidän lapsensa etsivät heistä vikoja, vaikka väärän värisestä avainrenkaasta. Ai niin eihän tuota kotiavaintraumaa heidän lapsillaan ole eikä hoidossakäymistraumoja.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on sekin huoli kun kuitenkin keskiluokkaisten perheen lapset ovat äitihaavaisempia. Miten vältän sen kun lapsilla nyt kehittäviä harrastuksia 4 iltaa viikossa, tulevatko he syyttämään minua?
Mun keskiluokkaisesta perheestä tulevalla lapsuuden kaverilla oli useina iltoina kehittäviä harrastuksia, joihin vanhempansa häntä ohjasivat painokkaasti. Alkoi lukioon päästyään kapinoimaan ihan huolella vanhempiaan vastaan, kun olivat kuulemma harrastuksiin painostamalla pilanneet häneltä lapsuuden. Ei se lapsuus varmasti oikeasti pilalla ollut, mutta saattoi se tuntua siinä vaiheessa vähän hölmöltä, että oli missannut niin paljon juttuja kavereiden kanssa, kun oli klarinetti,- baletti-, piano,- ja judo-treenit niin useana iltana.
Kai heillä on nykyään ihan ok välit, mutta olihan se outoa kun bileissä oli aina ihan sekaisin ja sitten alkoi soitella äidilleen ja rääkyä, kuinka tämän pitäisi tunkea se klarinetti persaiksiinsa. Vissiin joku nuoruusiän burn out ja siitä oireena melkoista päihdesekoilua ja muuta holtitonta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoan saavat tehdä itse. Esimerkiksi jouluna he tekevät ruoan ja minä valitan vaivasta. Syyllistän jatkuvasti miten paljon heistä on vaivaa ja huolta. Omat murheeni kuuntelutan, heidän vaivansa jäävät kuuntelematta.
Harrastuksiin panostan eli laitan kuoroon ja jumppakerhoon kuitenkin.
Hemmotelluilla lapsilla on koko ajan valittamista. Jos pienikin epämukavuus tai asia ei mielen mukaan vielä viiskymppisenä jourutaan netissä ja käydään psykiatrilla.
Aikuisena äiti edelleen ottaa vastuun sitten tyttären lapsista ja tytär valittaa siitä. Ei pärjää ilman lapsivapaita ja silti äiti tekee kaiken väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No saisivat aika paljon touhuta itsekseen. Peruspuhtauden saisivat sekä perushoivan. Saisivat aikalailla touhuta yksin tai kaverin kanssa.
Anoppi saisi erityiskohtelua ja hänet hoidettaisiin viimeisen päälle hyvin.
Tätä ei tietenkään tule tapahtumaan sillä en jaksa oikeasti huolehtia kenestäkään. Sen verran hoidan, etten ihan susille anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti: Huudan ja käsken miehen antaa selkään. En anna ymmärrystä tai tukea, en edes yritä ymmärtää. Uhriudun. Kiristän. En anna yksityisyyttä. En kehu. Annan äidin sisarukselle arvokkaampia lahjoja. En annan suunvuoroa vaan puhun koko ajan päälle ja tukahdutan.
Isälle pitäisi antaa selkään, olla poissa, arvostella, olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Voisiko joku kertoa miksi lapselle kotiavaimen mukana kantaminen on niin traumaattista?
Omat lapseni olivat ylpeitä kun oppivat saamaan oven auki ja saivat oman avaimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pysyvät kiltisti ja hoitavat tarpeensa ja asiansa itse minua vaivaamatta, saavat kehut siitä miten fiksuja ja hyvin käyttäytyviä ovat. Jos alkavat pyytää jotakin, osoitan ärtymystä ja ihmettelen, eikö tätäkin olisi voinut tehdä vaikka itse ja jo paljon aiemmin. Muistan myös kertoa, miten miehen vanhemmat ovat kyllä paljon reippaampia, vaikka ovat iäkkäämpiäkin. Vannotan, etteivät meidän asiamme kuulu kenellekään. Paitsi kun tekevät jotakin noloa tai huvittavaa, taivastelen sitä suureen ääneen.
Omasta lapsuudesta ja nuoruudesta muistan selvästi sen, miten meitä lapsia verrattiin muihin lapsiin ja aina niin, että ne muut lapset oli joka asiassa parempia, lahjakkaampia ja kauniimpia mitä me. Tässä viime vuosina on muutaman kerran käynyt mielessä, että sanoisin äidille, miten miehen äiti pärjää paljon sinua paremmin vaikka on neljä vuotta vanhempi ja sairaampi. Anoppi suhtautuu kaikesta huolimatta elämään positiivisesti eikä jatkuvasti marise kuten sinä. En ole kuitenkaan sanonut.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että käytännössä omaa vanhempaa ei pysty kohtelemaan samoin, kuin vanhempi on kohdellut meitä. Ei vaan pysty vajoamaan samalle tasolle. Ja tässäkin esimerkkinä on vertailu, mikä on tämäkin ketjun esimerkeistä kevyimmästä päästä.
Sitä vaan mietin, että mistä me ollaan saatu tämä moraali ja empatia. Koska vanhemmiltamme emme ainakaan ole sitä perineet.
Mutta sitä kunnioitusta, mitä nuo vanhukset niin janoa.. sitä ei tipu rutistamallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Mitä leikkia se on jos ihmiset kerran käyvät psykiatrilla näistä " piti imuroida ja oppia kotitöitä" leikkimielisistä asioista. Vielä 40 vuotta myöhemmin.
Itse ainakin pelkäisin jos lapsi olisi tasapainoton ja fantasioisi selkään antamisesta.
Jaa miten hoitaisin… äidin päästäisin vapauteen metsään. Saisi juosta siellä kunnes tulis nälkäiseksi ja hankkituisi itse kotiin. Tekisin kuitenkin kotiin houkuttimeksi hyviä sämpylöitä, jos se vaikka haistaisi ne ja eksyisi välillä kotiin. Jos se toisi kavereita, ruokkisin myös muut mummot. Illan tullen kävisin keräilemässä sen jostain niityltä jos ei pimeän tullen jostain ilmesty.
Isää välillä pieksäisin ja herättelisin keskellä yötä huutamalla. Välillä olisihan ihan mukava ja ajaisin sen mökille ja kalastamaan sen kanssa, kunhan se ei puhuisi mulle liikaa. Lämmittäisin jotain ruokaa sille, välillä tekisin jotain herkkumunakastakin. Käskisin sitä siivoamaan huoneen ja jos löytäisin tavaraa lattialta heittäisin ne roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli hirveän huono äiti mutta silti olen hänen antanut määräillä itseäni tähän eläkeikääni asti.
Onko mitään logiikkaa?
Lapsuusvuodet ovat kuin talon kivijalka. Jos se menee vinoon, ei seinistäkään tule suoria. Talon suoristaminen pitää ulottua kivijalkaan asti ja se on hidas, työläs ja kallis prosessi.
Tietenkin hoidetaan, mutta täytyy muistaa, että ajat ja olosuhteet ovat myös muuttuneet ja kaiken lisäksi kokonaisuudessaan parempaan suuntaan. Vanhasta ei koskaan tule ottaa mallia.
Kyllä täällä on heitä paljon.