Miten voi olla kihloissa ilman aikomusta mennä naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kans ymmärrä, mun ex menny kihloihin vuosia sitten mutta ei varmaan tuu koskaan meneen naimisiin menosta päätellen. Mitä teidän uniikkien lumihiutaleiden idea on kun kihlaus on LUPAUS avioliitosta? Ihme teinisekoilua jopa aikuisilla nykyään. Ite en halua naimisiin joten en kihlaudu, ellei lasketa sitä kun teineinä tosiaan eka poikaystävä "kosi" mua :D Mutta erottiin sitten. En vaan ymmärrä näitä feikkikihlauksia, vähän sama kun luin joskus jostain lupaussormuksesta eli ei mennä kihloihin tai sitouduta edes mutta sillä luvataan että tullaan ehkä meneen kihloihin. Voi huoh

Ei tarvitse mennä naimisiin vaikka olisi kihloissa. Mistä näitä ikivanhoja ajatuksia teille oikein tulee? Kihlat voi olla jollekulle vain merkki varauksesta, ja sitten katsotaan pitääkö se varaus vai ei. Se ei ole mikään sitova lupaus.

Silloin on kysymys sitten "varauksesta" eikä "kihlauksesta". 

Punainen ei muutu siniseksi ihan vain siksi että sinä olet värisokea.

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet kihloissa 20 vuotta.

Onnea teille pitkästä parisuhteesta, mutta miksi olette kihloissa?

Oletteko menossa pian naimisiin, vai oletteko tehneet lakipaperit valmiiksi niin ettei tule ikäviä yllätyksiä kun toinen joutuu sairaalaan tai kuolee tms?

Vierailija kirjoitti:

Kihloissa oleminen ilman aikomusta edetä siitä mihinkään on perinteisesti antanut mahdollisuuden nauttia astetta paremmasta "statuksesta", jonka henkilöt saavat sosiaalisissa tilanteissa, kun muut ihmiset luulevat heidän menevän pian naimisiin. Tämä on ollut ymmärrettävää aikana, jona avioliittoa on pidetty tärkeänä esimerkiksi ennen lapsen syntymää tai toisaalta jossain uskonnollisessa mielessä.

Vaikea ymmärtää, mitä arvoa sillä nykyään on, kun Suomessa ei ole mikään pakko mennä ylipäätään naimisiin, eikä avoliittoa tai vastaavaa pidetä mitenkään huonona. Yhteinen omistusasunto sitoo paljon enemmän kuin mikään kihlaus tai valekihlaus ylipäänsä. Asettaa "kihloissa roikkujat" entistä älyttömämpään valoon. 

Tuo kertoo vain enemmän sinusta ja sinun pinnallisuudestasi. Ketä kiinnostaa jotkut "statukset"... Monet meistä vaan elää sellaista elämää kuin halutaan, sanoista ja muiden luuloista viis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon, uusfeminismi ja kaikki siihen liitännäinen voimaantumispaska on saanut aikaan sen että hyvät ja pitkätkin avioliitot paskotaan siinä kohtaa kun nainen päättää voimaantua ja etsiä jotain parempaa. Ja erossa mies jää yleensä tappiolle ja pahimmillaan menettää yhteyden lapsiinsa. Eiköhän tuossa ole syitä tarpeeksi.

Eihän tuossa kysytty syytä, vaan sitä että miten tuo on yleensä mahdollista.

Miksi se ei olisi mahdollista? Mikään laki ei pakota menemään naimisiin vaikka kihloissa olisikin.

Ei pakota menemään naimisiin. Mutta kihlaus sana tarkoittaa jotain, ja se tarkoitus on "lupaus avioliitosta". Ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihloissa oleminen ilman aikomusta edetä siitä mihinkään on perinteisesti antanut mahdollisuuden nauttia astetta paremmasta "statuksesta", jonka henkilöt saavat sosiaalisissa tilanteissa, kun muut ihmiset luulevat heidän menevän pian naimisiin. Tämä on ollut ymmärrettävää aikana, jona avioliittoa on pidetty tärkeänä esimerkiksi ennen lapsen syntymää tai toisaalta jossain uskonnollisessa mielessä.

Vaikea ymmärtää, mitä arvoa sillä nykyään on, kun Suomessa ei ole mikään pakko mennä ylipäätään naimisiin, eikä avoliittoa tai vastaavaa pidetä mitenkään huonona. Yhteinen omistusasunto sitoo paljon enemmän kuin mikään kihlaus tai valekihlaus ylipäänsä. Asettaa "kihloissa roikkujat" entistä älyttömämpään valoon. 

Tuo kertoo vain enemmän sinusta ja sinun pinnallisuudestasi. Ketä kiinnostaa jotkut "statukset"... Monet meistä vaan elää sellaista elämää kuin halutaan, sanoista ja muiden luuloista viis.

Niin, no voihan sitä elää kuvitelmissa. Tässä reaalimaailmassa kuitenkin sanat merkitsevät yhtä ja samaa asiaa.

HOX HOX nyt. Tässä ei kritisoida jonkun ihmisen tapaa elää, vaan yksinomaan sitä, että asioita olisi järkevää kutsua niiden oikeilla nimillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin.

Niin mutta silloin ei mennä kihloihin. Kun kihlat = sopimus naimisiinmenosta. Jos et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa. 

Mitä se sinua koskettaa, jos jotkut menevät kihloihin ilman suunnitelmia naimisiinmenosta?

Ei kai se kosketakaan henkilökohtaisesti, mutta kai sitä saa ihmetellä, millaisella vängällä jotkut yrittävät hämärtää sanojen merkityksiä. Heille sillä vaikuttaa olevan paljonkin merkitystä.

Näyttää koskettavan paljonkin, kun pitää asiasta jankuttaa. Jotkut haluavat ottaa sen askelen, että menevät kihloihin ja näin sitoutuvat toisilleen, mutta eivät sotke yhteiskuntaa tähän heidän mielestään kahdenkeskiseen asiaan.  

Miksi sitten käyttävät sanaa, jolla siellä yhteiskunnassa on vakiintunut merkitys? Voisihan sitä omaa hommaa kutsua vaikka söhläykseksi. 

Miksi tämä on sinulle niin tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Tää on itsellekin ajankohtainen kysymys. Toki tiedostan, että perinteisesti on lupaus avioliitosta, mutta itse olen tilanteessa, jossa molemmilla on lapsia edellisistä liitoista, ja toivomme, että lapset perivät oman vanhempansa, eli emme kumpikaan halua tulla vetämään taloudellisesti välistä lasten perintöä. Suomessahan tämä ei olisi ongelma, kun voisi vain tehdä avioehdon näin. Mutta mies on maasta, jossa avioehdot eivät ole sitovia. Jos esim. päätyisimme naimisiin mentyämme asumaan tuossa maassa, ja sen lakia sovellettaisiin, ei se avioehto olisikaan pätevä. Näin ollen ajattelemme nyt, ettemme vain sitten koskaan mene naimisiin.

Mutta silti olemme miettineet, että voisimmeko kuitenkin tehdä jonkun symbolisen eleen parisuhteen sitoumusta osoittamaan. Että olisi se sormus sormessa kuitenkin ja voisi vaikka pitää jotkut kihlajaiset sitten häiden sijasta myös ystäville ja sukulaisille. Eli tavallaan tahtoisimme naimisiin, mutta miehen kotimaan lain mukaan meidän tahtomme taloudellisissa asioissa ei toteutuisi. 

Että olisiko se sitten ihan outoa mennä kihloihin edes, vaikkemme menisikään naimisiin ellei tuon toisen maan laki muutu.

Voittehan te juhlia sitoutumista, avoliittoa tai jotain, mutta kihloissa ette ole, kun ette aio mennä naimisiin. Ei kihlaus tarkoita sormuksia, vaikka perinteisesti ostetaan kihlasormukset kuten avioliitossakin, ne sormukset eivät ole avioliitto, ne on vaan vihkisormukset, se symboli, ei itse asia.

Ei ihmetytä kyllä tippaakaan että on Pisa-tulokset romahtaneet. Lähinnä ihmetyttää, miten tässä maassa sujuu edes liikenne. Tuurilla ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksellahan ei nykyisin ole mitään juridista merkitystä. Joskus ennen se on ollut ihan virallinen avioliiton esteiden tutkinta-aika, ja avioliiton harkinta-aika. Siinä on ollut jokin määräaika, kuinka paljon ennen vihkimistä pitää kihlaus julkaista.

Onhan avioliittokin tarkoitettu alun perin koko loppuelämän kestäväksi sopimukseksi, mutta nykyisin se ei sitä likikään kaikille ole.

Esteiden tutkinta tehdään edelleen eli jokainen naimisiinmenevä pari on kihloissa vähintään sen keston ajan.

Joo, niin tehdään. Yleensä siihen riittää 7 vuorokautta. Eli käytännössä siihen voi ilmoittautua samalla, kun varaa maistraatista vihkimisajan. Mutta se avioliiton esteiden tutkinta-aika on kuitenkin max. 4 kuukautta.

Muistan, kuinka siitä puhuttiin 1980-luvulla, että avioliittolaissa sana 'kihlaus' ja 'kuulutukset' korvattiin termillä 'avioliiton esteiden tutkinta'.

Tosielämässä häiden suunnittelu kestää huomattavasti pidemmän aikaa kuin sen 4 kk, minkä ajan kuluessa avioliiton esteiden tutkinnasta pitää vihkiä. Eli avioliittoa suunnitellaan huomattavasti pidempään kuin se juridinen "kihlaus" voi maksimissaan kestää.

Häiden suunnittelu kestää vain sen aikaa, että saada katsottua parille ja maistraatille sopiva päivä. Pidempää suunnittelua ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voi, onhan se jo seurustelua sitoutuneempi parisuhdemuoto.

Sen,  että kihlaus on perinteisesti lupaus avioliitosta,  ei tarvitse olla tiukasti vain sitä. Eihän siinä sitä paitsi ole mitään aikarajaa ja voihan sen  yhteisestä sopimuksesta määritellä muutenkin. Kiva ele, että sormuksilla symbolisesti osoitetaan, että tosissaan tässä yhdessä ollaan. 

Ei voi sanoa että perinteisesti lupaus avioliitosta, kun se kihlaus ei tarkoita mitään muuta. Ei voi sanoa, että perinteisesti työsopimus tarkoitti ennen, että toinen menee toiselle tekemään jotain työtä, ja toinen sitten maksaa siitä sille toiselle palkkaa, sen ei tarvitse tiukasti tarkoittaa sitä, se voi tarkoittaa myös sitä, että käydään kerran yhdessä lounaalla. Ei kihlaus ole mikään tulkinnanvarainen juttu, se sana tarkoittaa jotain, ja se jotain ei ole esim. että ostetaan sormukset tai että sovitaan että ollaan vakavassa seurustelusuhteessa.

Kuule näinä nollatuntityösopimusten aikana voidaan puhua siitä mitä työsopimus joskus ennen perinteisesti tarkoitti ja mitä se tarkoittaa nyt. Silleen ne asiat ja sanojen merkitykset muuttuu.

"Tuletko AVIOvaimokseni/AVIOmiehekseni? Tulen!" = KIHLAUS eli sopimus mennä AVIOliittoon

"Kattellaanko, kestetäänkö toisiamme pidempään vai ei? Joo" = JOKU MUU JÄRJESTELY KUIN KIHLAUS

"Sopiiko että mä varaan sut? Joo" = JOKU MUU JÄRJESTELY KUIN KIHLAUS

"Ollaanko silleen julkisesti että sukulaiset tietää että me ollaan sitouduttu toisiimme? Joo" = JOKU MUU JÄRJESTELY KUIN KIHLAUS

Missään näistä ei ole mitään VIKAA, mutta vain ensiksi mainittu tarkoittaa sananmerkityksellisesti KIHLAUSTA, koska kihlaus koskee yksinomaan sopimusta mennä AVIOLIITTOON eikä muuhun liittoon. Ja jos taas tietää että ei halua avioliittoon, niin tuskin kysyy silloin toista kihlakumppaniksi avioliittoon. Tässä ei siis ole kyse siitä, että joku eläisi väärin, vaan siitä, että ymmärtää mitä joku sana merkitsee suomen kielessä. Ja jos sinulle ei ole mitään väliä mitä suustasi mongerrat, niin sekään ei muuta sanojen oikeita tosiasiallisia merkityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon, uusfeminismi ja kaikki siihen liitännäinen voimaantumispaska on saanut aikaan sen että hyvät ja pitkätkin avioliitot paskotaan siinä kohtaa kun nainen päättää voimaantua ja etsiä jotain parempaa. Ja erossa mies jää yleensä tappiolle ja pahimmillaan menettää yhteyden lapsiinsa. Eiköhän tuossa ole syitä tarpeeksi.

Eihän tuossa kysytty syytä, vaan sitä että miten tuo on yleensä mahdollista.

Ihan helposti. 😌

Ne on teinikihlat, joita harrastavat nuoret ja eläkeläiset. Oikeat kihlat ostetaan kosinnan jälkeen mikäli ei saa rukkasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas ihan typerä aihe riidellä. Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, ei tähän ole mitään oikeaa vastausta.

Totta kai on oikea vastaus. Olet vaan niin pihalla, että luulet että kaikesta voi itse päättää.

Kihloista ja naimisiinmenosta ja siitä, mitä nimitystä niistä käyttää, voi päättää ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin.

Kihlaus on avioliittolupaus.

Jos menee kihloihin ilman aikomustakaan mennä naimisiin, on se sama kuin tekisi työsopimuksen ilman aikomustakaan tehdä töitä, tai maksaa palkkaa.

Kihlaus ja työsopimus eivät ole vertailukelpoisia, koska kihlaus ei ole juridisesti sitova.

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus tarkoittaa ja on aina tarkoittanut sitä, että osapuolet ovat sopineet menevänsä avioliittoon ja ovat kihloissa tästä sopimisesta alkavan ja vihkimiseen päättyvän ajan.

 

Jos ei ole sopinut menevänsä naimisiin, niin sitten ei ole kihloissa, vaikka ostaisi kymmenen sormusta. Sitten on jotain muuta. Turva väittää olevansa kihloissa.

 

Jos omistaa skodan niin turha väittää omistavansa mersua, kun kaikki näkee, että sinulla oikeasti on skoda.

Sinulta on joko jäänyt kihlat saamatta tai kihlaus on purettu. Muuten tätä katkeraa nillitystä ei voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin.

Kihlaus on avioliittolupaus.

Jos menee kihloihin ilman aikomustakaan mennä naimisiin, on se sama kuin tekisi työsopimuksen ilman aikomustakaan tehdä töitä, tai maksaa palkkaa.

Kihlaus ja työsopimus eivät ole vertailukelpoisia, koska kihlaus ei ole juridisesti sitova.

Missaat pointin. Keskeistä ei ole sopimuksen sitovuus vaan se, että on naurettavaa tehdä sopimus asiasta X, jos ei ole aikomustakaan tehdä asiaa X vaan asia Y. On typerän ihmisen merkki silloin tehdä sopimus asiasta X.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus tarkoittaa ja on aina tarkoittanut sitä, että osapuolet ovat sopineet menevänsä avioliittoon ja ovat kihloissa tästä sopimisesta alkavan ja vihkimiseen päättyvän ajan.

 

Jos ei ole sopinut menevänsä naimisiin, niin sitten ei ole kihloissa, vaikka ostaisi kymmenen sormusta. Sitten on jotain muuta. Turva väittää olevansa kihloissa.

 

Jos omistaa skodan niin turha väittää omistavansa mersua, kun kaikki näkee, että sinulla oikeasti on skoda.

Sinulta on joko jäänyt kihlat saamatta tai kihlaus on purettu. Muuten tätä katkeraa nillitystä ei voi ymmärtää.

Vai onko niin, että sinä et kykene keskusteluun sanojen merkityksistä, vaan puhut virheellisesti tässä nyt tunnetasolla elämänvalinnoista yleensä?

Vierailija kirjoitti:

Tein työsopparin ja lupasin mennä K-kaupan kassalle töihin. Sitten vain jätin menemättä. Sanon kuitenkin itseäni seuraavat 10 vuotta kassatyöntekijäksi. Kjäh kjäh. Kyllä musta itsestäni saa tuntua siltä, että olen kassa! 

Miksi te lapset sekoitatte juridisen sopimuksen pelkkään lupaukseen?