Miten voi olla kihloissa ilman aikomusta mennä naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein työsopparin ja lupasin mennä K-kaupan kassalle töihin. Sitten vain jätin menemättä. Sanon kuitenkin itseäni seuraavat 10 vuotta kassatyöntekijäksi. Kjäh kjäh. Kyllä musta itsestäni saa tuntua siltä, että olen kassa! 

Miksi te lapset sekoitatte juridisen sopimuksen pelkkään lupaukseen?

Lupaukseen MISTÄ? NO AVIOLIITOSTA.

Jos henkilö itse ilmaisee ettei koskaan halua avioliittoon, miksi hän sitten on niin idiootti, että tekee sopimuksen mennä avioliittoon?

Kihlaus kun on nimenomaan lupaus siitä ja vain siitä eikä mistään muusta oikeustoimesta.

No mun exä pakotti ostamaan kihlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä olisi minulle paras ratkaisu. Haluaisin osoittaa sitoutumisen mutta en halua enää naimisiin 50+ ikäisenä.

Eli silloin tämä ei olisi sinulle mikään ratkaisu. Etkö lukenut ketjua? Etkö ymmärtänyt lukemaasi? Kihlaus on suomenkielen sana, jolla on tietty merkitys. Kihlautumalla luvataan mennä avioon. Jos sinulla ei ole aikomusta mennä avioon, et voi olla kihloissa. Et voi päättää yleisesti käytettyjen sanojen merkitystä. Olet jo 50+ luulisi, että tiedät paremmin. Teinit menee "kihloihin" koska se on ihkua. Sinun ikäisellesi se on tyylitöntä. 

Aika muuttaa sanojen merkitystä. Nykyisin miehet ovat naisia ja päinvastoin. Kihlaus voi nykyisin olla ihan muuta kuin sanan keksimisen aikoihin. Älä ole fossiili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksen juridinen merkitys kumottiin 1987 (pl. erittäin harvinaiset poikkeustilanteet), joten siitä jäi pelkkä symbolinen tapa. Erilaiset tavat ja perinteet muuttuvat ajansaatossa ja näin on käynyt myös kihlaukselle.

Edelleen sanakirjamerkitys kihlaukselle on sopimus mennä naimisiin, mutta jos joku menee kihloihin ilman tätä aikomusta, siitä tuskin kenellekään sivulliselle on haittaa. Oma kihlaus ei muutu yhtään vähempiarvoiseksi sen perusteella miten joku toinen tulkitsee oman kihlauksensa.

Toki tästäkin aiheesta voi alkaa riitelemään, mutta silloin on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään miksi itsellä on tarve riidellä asiasta, joka tuskin omaan elämään millään tavalla vaikuttaa ja on muillekin täysin haitaton.

Juurikin tämä. Mutta kun omaan pieneen kuplaansa jämähtäneitä ihmisiä ahdistaa, jos joku ei tee heidän tavallaan asioita.

Tässä ei tietenkään ahdista se, että ihmiset tekevät eri tavalla asioita vaan se, että ihmiset keksivät sanoille uusia merkityksiä mielensä mukaan. 

Kieli ei ole monoliitti, se muuttuu ajan mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksen juridinen merkitys kumottiin 1987 (pl. erittäin harvinaiset poikkeustilanteet), joten siitä jäi pelkkä symbolinen tapa. Erilaiset tavat ja perinteet muuttuvat ajansaatossa ja näin on käynyt myös kihlaukselle.

Edelleen sanakirjamerkitys kihlaukselle on sopimus mennä naimisiin, mutta jos joku menee kihloihin ilman tätä aikomusta, siitä tuskin kenellekään sivulliselle on haittaa. Oma kihlaus ei muutu yhtään vähempiarvoiseksi sen perusteella miten joku toinen tulkitsee oman kihlauksensa.

Toki tästäkin aiheesta voi alkaa riitelemään, mutta silloin on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään miksi itsellä on tarve riidellä asiasta, joka tuskin omaan elämään millään tavalla vaikuttaa ja on muillekin täysin haitaton.

Juurikin tämä. Mutta kun omaan pieneen kuplaansa jämähtäneitä ihmisiä ahdistaa, jos joku ei tee heidän tavallaan asioita.

Tässä ei tietenkään ahdista se, että ihmiset tekevät eri tavalla asioita vaan se, että ihmiset keksivät sanoille uusia merkityksiä mielensä mukaan. 

Kieli ei ole monoliitti, se muuttuu ajan mukana.

Olisi hyvä ymmärtää sanan alkuperäinen merkitys ennen kuin sille vaatii muutosta. Muuten ei tule ymmärtämään muutettuakaan merkitystä.

Ei kannata käyttää sanoja joita ei ymmärrä, eikö äiti opettanut.

Siinä vedätetään sitä tosissaan olevaa osapuolta. Kaikki edut saa hältä siihen asti, että löytää itse sen, jonka kanssa oikeasti haluaa kihlautua ja mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein työsopparin ja lupasin mennä K-kaupan kassalle töihin. Sitten vain jätin menemättä. Sanon kuitenkin itseäni seuraavat 10 vuotta kassatyöntekijäksi. Kjäh kjäh. Kyllä musta itsestäni saa tuntua siltä, että olen kassa! 

Miksi te lapset sekoitatte juridisen sopimuksen pelkkään lupaukseen?

Lupaukseen MISTÄ? NO AVIOLIITOSTA.

 

Jos henkilö itse ilmaisee ettei koskaan halua avioliittoon, miksi hän sitten on niin idiootti, että tekee sopimuksen mennä avioliittoon?

 

Kihlaus kun on nimenomaan lupaus siitä ja vain siitä eikä mistään muusta oikeustoimesta.

Se on vain lupaus, ei edes sopimus. Molemmat voi rikkoa tai purkaa.

Niinhän sitä  sanotaan, että kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta missään ei sanota kuinka kauan kihloissa voi olla, eikä avioliitto ole pakko. Kihloissa voi olla vaikka koko elämän. Mitä se  avioliitto sitten lupaa, ei hän siinä muutu mikään. Naiselle toinen sormus, ehkä sukunimi muuttuu, perintöjärjestys muuttuu...mutta ne on tois sijaisia asioita, rakkaus on tärkeintä. Asua yhdessä voi vaikkei kihloissakaan olisi... ei avioliitto lupaa yhtään mitään, samalla lailla se elämä jatkuu.

Helposti näköjään

Kihlaus ilman oikeaa aietta avioitua tarkoittaa yleensä että jompi kumpi pariskunnasta (usemmiten mies) suostuu kihlaukseen tukkiakseen avioliittoa toivovan osapuolen suun hetkeksi aikaa. Siinä on sulle sormus, ole nyt hiljaa niistä häistä!  Oikeasti hänellä ei ole mitään mielenkiintoa solmia pysyvää liittoa ainakaan nykyisen naisen/miehen kanssa.

Asian oikea laita paljastuu usein eron jälkeen kun avioliittoon aiemmin haluton osapuoli menee nopeasti naimisiin seuraavan kumppanin kanssa ja vauvakin on laitettu kohta alulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksen juridinen merkitys kumottiin 1987 (pl. erittäin harvinaiset poikkeustilanteet), joten siitä jäi pelkkä symbolinen tapa. Erilaiset tavat ja perinteet muuttuvat ajansaatossa ja näin on käynyt myös kihlaukselle.

Edelleen sanakirjamerkitys kihlaukselle on sopimus mennä naimisiin, mutta jos joku menee kihloihin ilman tätä aikomusta, siitä tuskin kenellekään sivulliselle on haittaa. Oma kihlaus ei muutu yhtään vähempiarvoiseksi sen perusteella miten joku toinen tulkitsee oman kihlauksensa.

Toki tästäkin aiheesta voi alkaa riitelemään, mutta silloin on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään miksi itsellä on tarve riidellä asiasta, joka tuskin omaan elämään millään tavalla vaikuttaa ja on muillekin täysin haitaton.

Juurikin tämä. Mutta kun omaan pieneen kuplaansa jämähtäneitä ihmisiä ahdistaa, jos joku ei tee heidän tavallaan asioita.

Tässä ei tietenkään ahdista se, että ihmiset tekevät eri tavalla asioita vaan se, että ihmiset keksivät sanoille uusia merkityksiä mielensä mukaan. 

Kieli ei ole monoliitti, se muuttuu ajan mukana.

Olisi hyvä ymmärtää sanan alkuperäinen merkitys ennen kuin sille vaatii muutosta. Muuten ei tule ymmärtämään muutettuakaan merkitystä.

 

Ei kannata käyttää sanoja joita ei ymmärrä, eikö äiti opettanut.

Ymmärrän sanojen alkuperän merkityksen varsin hyvin, mutta sinulla tuntuu olevan vaikeuksia tunteiden hallinnassa. Viimeinen lauseesi osoittaa, ettet kykene keskustelemaan.

Täytyy naisten saada kelvollisuuttaan mainostaa sormiraudalla vasemmassa nimettömässä. 

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus ilman oikeaa aietta avioitua tarkoittaa yleensä että jompi kumpi pariskunnasta (usemmiten mies) suostuu kihlaukseen tukkiakseen avioliittoa toivovan osapuolen suun hetkeksi aikaa. Siinä on sulle sormus, ole nyt hiljaa niistä häistä!  Oikeasti hänellä ei ole mitään mielenkiintoa solmia pysyvää liittoa ainakaan nykyisen naisen/miehen kanssa.

Asian oikea laita paljastuu usein eron jälkeen kun avioliittoon aiemmin haluton osapuoli menee nopeasti naimisiin seuraavan kumppanin kanssa ja vauvakin on laitettu kohta alulle.

Tuolle on jo ihan oma terminsä, se on "shut-up ring". Eri asia kuin jos pariskunta yhdessä päättää ottaa sitoutumisen merkiksi sormukset ja ovat hälläväliä mahdollisesta avioliitosta.

Ja siinä kosiessa voi kysyä "haluatko olla kanssani loppuelämän?" Siihen suostuessa ja sitä tarkoittaen on oikea lupaus tehty ja sen voi pitää vaikkei menekään naimisiin.

Se on vaan sosiaalinen rituaali, ei mikään luonnontilan fakta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksella ei ole enää mitään oikeudellista merkitystä.

Mutta kyllähän se terminä tarkoittaa sitä mitä aina ennenkin. Eihän lintukaan ole kala, vai mitä?

Ei se tarkoita enää kaikille samaa.

 

Se voi olla kaunis tapa sanoa, että kuulutaan yhteen vaikkei aiota avioon.

 

Avioliittoa on romutettu viime ajat urakalla.

👍

Niin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksella ei ole enää mitään oikeudellista merkitystä.

Mutta kyllähän se terminä tarkoittaa sitä mitä aina ennenkin. Eihän lintukaan ole kala, vai mitä?

Ei se tarkoita enää kaikille samaa.

 

Se voi olla kaunis tapa sanoa, että kuulutaan yhteen vaikkei aiota avioon.

 

Avioliittoa on romutettu viime ajat urakalla.

Sen sanan merkitys on ja pysyy, ei sitä voi muuttaa sen enempää kuin mitään muutakaan. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos vaikka sana sade tarkoittaa että taivaalta tippuu vettä, ei voi sanoa, ettei se tarkoita kaikille enää samaa, vaan se voi tarkoittaa vaikka sitä kun ammeessa on vettä.

Ei se pysy sen takia, että sinä niin päätät. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus ilman oikeaa aietta avioitua tarkoittaa yleensä että jompi kumpi pariskunnasta (usemmiten mies) suostuu kihlaukseen tukkiakseen avioliittoa toivovan osapuolen suun hetkeksi aikaa. Siinä on sulle sormus, ole nyt hiljaa niistä häistä!  Oikeasti hänellä ei ole mitään mielenkiintoa solmia pysyvää liittoa ainakaan nykyisen naisen/miehen kanssa.

Asian oikea laita paljastuu usein eron jälkeen kun avioliittoon aiemmin haluton osapuoli menee nopeasti naimisiin seuraavan kumppanin kanssa ja vauvakin on laitettu kohta alulle.

Noinko teillä kihlaus ilman aietta avioitua ymmärretään? Vau. Meillä muilla se merkitsee sitoutumista toiseen ilman parisuhdetta rasittavia juridisia ongelmia. 

Tässäkin ketjussa taitaa lähinnä itsenäiset ihmiset ymmärtää sen, että kihloissa oleminen voi tarkoittaa sitoutumista ilman avioliittoa. Ne muut sitten, jotka ehdottomasti tarvitsee avioliittoa selvitäkseen taloudellisesti tai ylipäänsä elämästä, ne vaativat että kihlauksen pitää päättyä avioliittoon.  

Olin 10 vuotta kihloissa. Kihlauksen alussa oli tarkoitus mennä naimisiin sitten joskus. Vuodet vierivät eikä asialla ollut kiire. Sitten tuli vaikeita elämäntilanteita jolloin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa jotkut häät. Jossain vaiheessa alkoi kyseenalaistamaan koko naimisiinmenon ja avioliiton. Naimisiin ei ehditty tuossa 10 vuoden aikana ennen eroa. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä vedätetään sitä tosissaan olevaa osapuolta. Kaikki edut saa hältä siihen asti, että löytää itse sen, jonka kanssa oikeasti haluaa kihlautua ja mennä naimisiin.

Mikä tässä naimisiinmenossa teitä oikein kiihottaa? Ihan kuin jollain 50-luvulla, missä naisen turva oli avioliitto. Eikö teidän parisuhteet pysy koossa pelkän rakkauden voimalla? 

Vierailija kirjoitti:

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon, uusfeminismi ja kaikki siihen liitännäinen voimaantumispaska on saanut aikaan sen että hyvät ja pitkätkin avioliitot paskotaan siinä kohtaa kun nainen päättää voimaantua ja etsiä jotain parempaa. Ja erossa mies jää yleensä tappiolle ja pahimmillaan menettää yhteyden lapsiinsa. Eiköhän tuossa ole syitä tarpeeksi.

Taas yksi mies, joka kokee sen vihana miehiä kohtaan, koska nykyään nainen asettaa itsensä ja oman hyvinvointinsa miehen edelle. Onpa törkeää naisilta!!!!! Kaikkein törkeimmät ottaa lemmikin miehen sijasta!!!!!