Miten voi olla kihloissa ilman aikomusta mennä naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa eikä aikeita erota. Mutta jos jäisinkin  sinkuksi näin yli viisikymppisenä, en menisi enää naimisiin. 

Kihloissa voisin olla, jos hurmaava uusi mies sattuisi kohdalle ( ei kovin todennäköistä :) ) 

Yhteisiä lapsia ei tietenkään enää tulisi. Talooni tuleva mies saisi elinikäisen asumisoikeuden kuolemani jälkeenkin, ei kiitos. Sitä ei voisi avioehdollakaan estää, tästähän oli pitkä keskustelu vauvalla taannoin.

Muutenkin avioehtojen ym. kanssa pitäisi säätää. Tahdon varallisuuteni periytyvän vain lapsilleni, ei muille. 

Enkä tahtoisi osille miehenkään omaisuudesta. Miehen lapset perikööt isänsä. Enkä lapsetonta miestä ottaisi. Koska lapsettomat ihmiset ovat erilaisia, itsekkäämpiä ja joustamattomampia. 

Eli kysyisit uudelta kumppaniltasi, tuleeko hän aviopuolisoksesi (=kihlaus), mutta et halua avioliittoon? Mielenkiintoista

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset toimivat kuten heille sopii, eikä lakeja noudattavien yksilöiden motiivit kuulu kenellekään muille kuin heille itselleen.

Voin arvailla että joku menee kihloihin "makustellakseen" mahdollisesti tulevaa naimisiinmenoa, joku toinen taas saadakseen seksiä jos toinen vaatii "sitoumuksen" eli sormuksen. Mistä noita tietää.

Itseäni ihmetyttää se miksi yhdessäasumiselle ns. avoliitolle ehdotetaan lähes samaa laillista asemaa kuin avioliitolle. Kyllä ne ihmiset naimisiin menevät jos tahtovat, ovat sitten kihloissa tai avoliitossa. Antaa ihmisten itse päättää ja avioliiton olla se laillisesti sitova ja viimeinen niitti suhteelle.

Mutta kun kihloihin voi mennä vain sopimalla menevänsä naimisiin. Voit ostaa sormuksen ja makustella vaikka aamusta iltaan, mutta se ei ole kihlaus.

"Koska lapsettomat ihmiset ovat erilaisia, itsekkäämpiä ja joustamattomampia."

No niin, farssihan tämä olikin. Lepo vaan, saa ottaa rennommin ja vaikka vähän naurahtaakin. 

Taidat itse olla erilainen ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa eikä aikeita erota. Mutta jos jäisinkin  sinkuksi näin yli viisikymppisenä, en menisi enää naimisiin. 

Kihloissa voisin olla, jos hurmaava uusi mies sattuisi kohdalle ( ei kovin todennäköistä :) ) 

Yhteisiä lapsia ei tietenkään enää tulisi. Talooni tuleva mies saisi elinikäisen asumisoikeuden kuolemani jälkeenkin, ei kiitos. Sitä ei voisi avioehdollakaan estää, tästähän oli pitkä keskustelu vauvalla taannoin.

Muutenkin avioehtojen ym. kanssa pitäisi säätää. Tahdon varallisuuteni periytyvän vain lapsilleni, ei muille. 

Enkä tahtoisi osille miehenkään omaisuudesta. Miehen lapset perikööt isänsä. Enkä lapsetonta miestä ottaisi. Koska lapsettomat ihmiset ovat erilaisia, itsekkäämpiä ja joustamattomampia. 

Eli kysyisit uudelta kumppaniltasi, tuleeko hän aviopuolisoksesi (=kihlaus), mutta et halua avioliittoon? Mielenkiintoista

Ettehän te toisianne perisi millään lailla, jos teillä molemmilla olisi kerran lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa eikä aikeita erota. Mutta jos jäisinkin  sinkuksi näin yli viisikymppisenä, en menisi enää naimisiin. 

Kihloissa voisin olla, jos hurmaava uusi mies sattuisi kohdalle ( ei kovin todennäköistä :) ) 

Yhteisiä lapsia ei tietenkään enää tulisi. Talooni tuleva mies saisi elinikäisen asumisoikeuden kuolemani jälkeenkin, ei kiitos. Sitä ei voisi avioehdollakaan estää, tästähän oli pitkä keskustelu vauvalla taannoin.

Muutenkin avioehtojen ym. kanssa pitäisi säätää. Tahdon varallisuuteni periytyvän vain lapsilleni, ei muille. 

Enkä tahtoisi osille miehenkään omaisuudesta. Miehen lapset perikööt isänsä. Enkä lapsetonta miestä ottaisi. Koska lapsettomat ihmiset ovat erilaisia, itsekkäämpiä ja joustamattomampia. 

Eli kysyisit uudelta kumppaniltasi, tuleeko hän aviopuolisoksesi (=kihlaus), mutta et halua avioliittoon? Mielenkiintoista

Ei kihlattu ole aviopuoliso. Hän olisi mahdollisesti elämänkumppani ym. kaikkea muuta kivaa. Eikä kihloihinkaan olisi pakko mennä.Ehkä kihloissa voisi olla siksi, että läheiset ja muut tietäisivät suhteen olevan pysyvä ja vakiintunut. Ja voisi pitää kihlajaisbileet!

Avioliitto on minulle  juridis-taloudellinen sopimus. Ei kristillis-moraalinen kuten kahdeksankymppisten sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa eikä aikeita erota. Mutta jos jäisinkin  sinkuksi näin yli viisikymppisenä, en menisi enää naimisiin. 

Kihloissa voisin olla, jos hurmaava uusi mies sattuisi kohdalle ( ei kovin todennäköistä :) ) 

Yhteisiä lapsia ei tietenkään enää tulisi. Talooni tuleva mies saisi elinikäisen asumisoikeuden kuolemani jälkeenkin, ei kiitos. Sitä ei voisi avioehdollakaan estää, tästähän oli pitkä keskustelu vauvalla taannoin.

Muutenkin avioehtojen ym. kanssa pitäisi säätää. Tahdon varallisuuteni periytyvän vain lapsilleni, ei muille. 

Enkä tahtoisi osille miehenkään omaisuudesta. Miehen lapset perikööt isänsä. Enkä lapsetonta miestä ottaisi. Koska lapsettomat ihmiset ovat erilaisia, itsekkäämpiä ja joustamattomampia. 

Eli kysyisit uudelta kumppaniltasi, tuleeko hän aviopuolisoksesi (=kihlaus), mutta et halua avioliittoon? Mielenkiintoista

Ei kihlattu ole aviopuoliso. Hän olisi mahdollisesti elämänkumppani ym. kaikkea muuta kivaa. Eikä kihloihinkaan olisi pakko mennä.Ehkä kihloissa voisi olla siksi, että läheiset ja muut tietäisivät suhteen olevan pysyvä ja vakiintunut. Ja voisi pitää kihlajaisbileet!

Avioliitto on minulle  juridis-taloudellinen sopimus. Ei kristillis-moraalinen kuten kahdeksankymppisten sukupolvelle.

Sinulla on kihlakumppani vain, jos henkilö on vastannut sinulle myöntävästi kysymykseesi siitä, menettekö yhdessä avioliittoon. Jos et esitä tuota kysymystä hänelle, hänestä ei muodostu sinulle kihlattua, vaan hän on ihan tavallinen kumppani. Onko tämä todella näin vaikeaa käsittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa eikä aikeita erota. Mutta jos jäisinkin  sinkuksi näin yli viisikymppisenä, en menisi enää naimisiin. 

Kihloissa voisin olla, jos hurmaava uusi mies sattuisi kohdalle ( ei kovin todennäköistä :) ) 

Yhteisiä lapsia ei tietenkään enää tulisi. Talooni tuleva mies saisi elinikäisen asumisoikeuden kuolemani jälkeenkin, ei kiitos. Sitä ei voisi avioehdollakaan estää, tästähän oli pitkä keskustelu vauvalla taannoin.

Muutenkin avioehtojen ym. kanssa pitäisi säätää. Tahdon varallisuuteni periytyvän vain lapsilleni, ei muille. 

Enkä tahtoisi osille miehenkään omaisuudesta. Miehen lapset perikööt isänsä. Enkä lapsetonta miestä ottaisi. Koska lapsettomat ihmiset ovat erilaisia, itsekkäämpiä ja joustamattomampia. 

Eli kysyisit uudelta kumppaniltasi, tuleeko hän aviopuolisoksesi (=kihlaus), mutta et halua avioliittoon? Mielenkiintoista

Ei kihlattu ole aviopuoliso. Hän olisi mahdollisesti elämänkumppani ym. kaikkea muuta kivaa. Eikä kihloihinkaan olisi pakko mennä.Ehkä kihloissa voisi olla siksi, että läheiset ja muut tietäisivät suhteen olevan pysyvä ja vakiintunut. Ja voisi pitää kihlajaisbileet!

Avioliitto on minulle  juridis-taloudellinen sopimus. Ei kristillis-moraalinen kuten kahdeksankymppisten sukupolvelle.

Mitä horiset? Ei ketjussa keskusteltu siitä, mitä avioliitto kullekin merkitsee. Sitä kuitenkin määrittävät lait. Jotenkin järkyttävää, miten paljon ketjussa on naisia, osa viidenkympin paremmalla puolella, jotka eivät käsitä sanojen merkityksiä. Eri

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voi, onhan se jo seurustelua sitoutuneempi parisuhdemuoto.

Sen,  että kihlaus on perinteisesti lupaus avioliitosta,  ei tarvitse olla tiukasti vain sitä. Eihän siinä sitä paitsi ole mitään aikarajaa ja voihan sen  yhteisestä sopimuksesta määritellä muutenkin. Kiva ele, että sormuksilla symbolisesti osoitetaan, että tosissaan tässä yhdessä ollaan. 

Ei voi sanoa että perinteisesti lupaus avioliitosta, kun se kihlaus ei tarkoita mitään muuta. Ei voi sanoa, että perinteisesti työsopimus tarkoitti ennen, että toinen menee toiselle tekemään jotain työtä, ja toinen sitten maksaa siitä sille toiselle palkkaa, sen ei tarvitse tiukasti tarkoittaa sitä, se voi tarkoittaa myös sitä, että käydään kerran yhdessä lounaalla. Ei kihlaus ole mikään tulkinnanvarainen juttu, se sana tarkoittaa jotain, ja se jotain ei ole esim. että ostetaan sormukset tai että sovitaan että ollaan vakavassa seurustelusuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa eikä aikeita erota. Mutta jos jäisinkin  sinkuksi näin yli viisikymppisenä, en menisi enää naimisiin. 

Kihloissa voisin olla, jos hurmaava uusi mies sattuisi kohdalle ( ei kovin todennäköistä :) ) 

Yhteisiä lapsia ei tietenkään enää tulisi. Talooni tuleva mies saisi elinikäisen asumisoikeuden kuolemani jälkeenkin, ei kiitos. Sitä ei voisi avioehdollakaan estää, tästähän oli pitkä keskustelu vauvalla taannoin.

Muutenkin avioehtojen ym. kanssa pitäisi säätää. Tahdon varallisuuteni periytyvän vain lapsilleni, ei muille. 

Enkä tahtoisi osille miehenkään omaisuudesta. Miehen lapset perikööt isänsä. Enkä lapsetonta miestä ottaisi. Koska lapsettomat ihmiset ovat erilaisia, itsekkäämpiä ja joustamattomampia. 

Eli kysyisit uudelta kumppaniltasi, tuleeko hän aviopuolisoksesi (=kihlaus), mutta et halua avioliittoon? Mielenkiintoista

Ei kihlattu ole aviopuoliso. Hän olisi mahdollisesti elämänkumppani ym. kaikkea muuta kivaa. Eikä kihloihinkaan olisi pakko mennä.Ehkä kihloissa voisi olla siksi, että läheiset ja muut tietäisivät suhteen olevan pysyvä ja vakiintunut. Ja voisi pitää kihlajaisbileet!

Avioliitto on minulle  juridis-taloudellinen sopimus. Ei kristillis-moraalinen kuten kahdeksankymppisten sukupolvelle.

Sinulla on kihlakumppani vain, jos henkilö on vastannut sinulle myöntävästi kysymykseesi siitä, menettekö yhdessä avioliittoon. Jos et esitä tuota kysymystä hänelle, hänestä ei muodostu sinulle kihlattua, vaan hän on ihan tavallinen kumppani. Onko tämä todella näin vaikeaa käsittää?

Miten nämä ihmiset pystyy yleensäkin toimimaan itsenäisesti missään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa eikä aikeita erota. Mutta jos jäisinkin  sinkuksi näin yli viisikymppisenä, en menisi enää naimisiin. 

Kihloissa voisin olla, jos hurmaava uusi mies sattuisi kohdalle ( ei kovin todennäköistä :) ) 

Yhteisiä lapsia ei tietenkään enää tulisi. Talooni tuleva mies saisi elinikäisen asumisoikeuden kuolemani jälkeenkin, ei kiitos. Sitä ei voisi avioehdollakaan estää, tästähän oli pitkä keskustelu vauvalla taannoin.

Muutenkin avioehtojen ym. kanssa pitäisi säätää. Tahdon varallisuuteni periytyvän vain lapsilleni, ei muille. 

Enkä tahtoisi osille miehenkään omaisuudesta. Miehen lapset perikööt isänsä. Enkä lapsetonta miestä ottaisi. Koska lapsettomat ihmiset ovat erilaisia, itsekkäämpiä ja joustamattomampia. 

Eli kysyisit uudelta kumppaniltasi, tuleeko hän aviopuolisoksesi (=kihlaus), mutta et halua avioliittoon? Mielenkiintoista

Ettehän te toisianne perisi millään lailla, jos teillä molemmilla olisi kerran lapsia. 

Kyllä leskellä on oikeus vainajan varallsiuuteen. Ja avioeron yhteydessä myös tuleva exä saa osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon, uusfeminismi ja kaikki siihen liitännäinen voimaantumispaska on saanut aikaan sen että hyvät ja pitkätkin avioliitot paskotaan siinä kohtaa kun nainen päättää voimaantua ja etsiä jotain parempaa. Ja erossa mies jää yleensä tappiolle ja pahimmillaan menettää yhteyden lapsiinsa. Eiköhän tuossa ole syitä tarpeeksi.

Eihän tuossa kysytty syytä, vaan sitä että miten tuo on yleensä mahdollista.

Miksi se ei olisi mahdollista? Mikään laki ei pakota menemään naimisiin vaikka kihloissa olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa eikä aikeita erota. Mutta jos jäisinkin  sinkuksi näin yli viisikymppisenä, en menisi enää naimisiin. 

Kihloissa voisin olla, jos hurmaava uusi mies sattuisi kohdalle ( ei kovin todennäköistä :) ) 

Yhteisiä lapsia ei tietenkään enää tulisi. Talooni tuleva mies saisi elinikäisen asumisoikeuden kuolemani jälkeenkin, ei kiitos. Sitä ei voisi avioehdollakaan estää, tästähän oli pitkä keskustelu vauvalla taannoin.

Muutenkin avioehtojen ym. kanssa pitäisi säätää. Tahdon varallisuuteni periytyvän vain lapsilleni, ei muille. 

Enkä tahtoisi osille miehenkään omaisuudesta. Miehen lapset perikööt isänsä. Enkä lapsetonta miestä ottaisi. Koska lapsettomat ihmiset ovat erilaisia, itsekkäämpiä ja joustamattomampia. 

Eli kysyisit uudelta kumppaniltasi, tuleeko hän aviopuolisoksesi (=kihlaus), mutta et halua avioliittoon? Mielenkiintoista

Ei kihlattu ole aviopuoliso. Hän olisi mahdollisesti elämänkumppani ym. kaikkea muuta kivaa. Eikä kihloihinkaan olisi pakko mennä.Ehkä kihloissa voisi olla siksi, että läheiset ja muut tietäisivät suhteen olevan pysyvä ja vakiintunut. Ja voisi pitää kihlajaisbileet!

Avioliitto on minulle  juridis-taloudellinen sopimus. Ei kristillis-moraalinen kuten kahdeksankymppisten sukupolvelle.

Mitä horiset? Ei ketjussa keskusteltu siitä, mitä avioliitto kullekin merkitsee. Sitä kuitenkin määrittävät lait. Jotenkin järkyttävää, miten paljon ketjussa on naisia, osa viidenkympin paremmalla puolella, jotka eivät käsitä sanojen merkityksiä. Eri

Juurihan tuossa yksi mies kertoi menneensä naisen kanssa kihloihin naisen mieliksi, mutta ei kuitenkaan missään nimessä halua avioliittoon. Että ei se sukupuoli tunnu käsityskykyä parantavan.

Onko tämä joku leiki tyhmää-haaste? Jos on niin, lunasta jo voittosi ap. Täydestä menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksella ei ole enää mitään oikeudellista merkitystä.

Mutta kyllähän se terminä tarkoittaa sitä mitä aina ennenkin. Eihän lintukaan ole kala, vai mitä?

Mitä sillä on väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa eikä aikeita erota. Mutta jos jäisinkin  sinkuksi näin yli viisikymppisenä, en menisi enää naimisiin. 

Kihloissa voisin olla, jos hurmaava uusi mies sattuisi kohdalle ( ei kovin todennäköistä :) ) 

Yhteisiä lapsia ei tietenkään enää tulisi. Talooni tuleva mies saisi elinikäisen asumisoikeuden kuolemani jälkeenkin, ei kiitos. Sitä ei voisi avioehdollakaan estää, tästähän oli pitkä keskustelu vauvalla taannoin.

Muutenkin avioehtojen ym. kanssa pitäisi säätää. Tahdon varallisuuteni periytyvän vain lapsilleni, ei muille. 

Enkä tahtoisi osille miehenkään omaisuudesta. Miehen lapset perikööt isänsä. Enkä lapsetonta miestä ottaisi. Koska lapsettomat ihmiset ovat erilaisia, itsekkäämpiä ja joustamattomampia. 

Eli kysyisit uudelta kumppaniltasi, tuleeko hän aviopuolisoksesi (=kihlaus), mutta et halua avioliittoon? Mielenkiintoista

Ettehän te toisianne perisi millään lailla, jos teillä molemmilla olisi kerran lapsia. 

Kyllä leskellä on oikeus vainajan varallsiuuteen. Ja avioeron yhteydessä myös tuleva exä saa osansa.

Jos henkilöllä on rintaperillisiä, niin leski ei peri. 

Avioeron yhteydessä on kyse korkeintaan köyhemmän oikeudesta tasinkoon. Itse omaisuuden molemmat pitävät itsellään kuten siihenkin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin.

Niin mutta silloin ei mennä kihloihin. Kun kihlat = sopimus naimisiinmenosta. Jos et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa. 

Mitä se sinua koskettaa, jos jotkut menevät kihloihin ilman suunnitelmia naimisiinmenosta?

Sitä vaan, että he eivät siinä tapauksessa mene kihloihin.🤷‍

Mikseivät menisi? En ollenkaan ymmärrä ongelmaa.

Vähintään puolet kansasta ei kykene teoreettiseen keskusteluun eikä ymmärrä sanojen merkityksiä kuin hämärästi jos sitäkään. Tätä(kin) keskustelua on sinänsä turha käydä, koska osa ei ymmärrä edes kysymystä.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen on siis se, että kysymys on tilanteesta, jossa ei edes ymmärretä, mitä sana kihlaus tarkoittaa. Muuten ymmärrettäisiin koko rakennelman sisäinen ristiriitaisuus ja älyttömyys, mutta se vaatisi jotain muutakin kuin elämänkoulua.

Vierailija kirjoitti:

En kans ymmärrä, mun ex menny kihloihin vuosia sitten mutta ei varmaan tuu koskaan meneen naimisiin menosta päätellen. Mitä teidän uniikkien lumihiutaleiden idea on kun kihlaus on LUPAUS avioliitosta? Ihme teinisekoilua jopa aikuisilla nykyään. Ite en halua naimisiin joten en kihlaudu, ellei lasketa sitä kun teineinä tosiaan eka poikaystävä "kosi" mua :D Mutta erottiin sitten. En vaan ymmärrä näitä feikkikihlauksia, vähän sama kun luin joskus jostain lupaussormuksesta eli ei mennä kihloihin tai sitouduta edes mutta sillä luvataan että tullaan ehkä meneen kihloihin. Voi huoh

Ei tarvitse mennä naimisiin vaikka olisi kihloissa. Mistä näitä ikivanhoja ajatuksia teille oikein tulee? Kihlat voi olla jollekulle vain merkki varauksesta, ja sitten katsotaan pitääkö se varaus vai ei. Se ei ole mikään sitova lupaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksella ei ole enää mitään oikeudellista merkitystä.

Mutta kyllähän se terminä tarkoittaa sitä mitä aina ennenkin. Eihän lintukaan ole kala, vai mitä?

Ei se tarkoita enää kaikille samaa.

 

Se voi olla kaunis tapa sanoa, että kuulutaan yhteen vaikkei aiota avioon.

 

Avioliittoa on romutettu viime ajat urakalla.

Sen sanan merkitys on ja pysyy, ei sitä voi muuttaa sen enempää kuin mitään muutakaan. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos vaikka sana sade tarkoittaa että taivaalta tippuu vettä, ei voi sanoa, ettei se tarkoita kaikille enää samaa, vaan se voi tarkoittaa vaikka sitä kun ammeessa on vettä.