Miten voi olla kihloissa ilman aikomusta mennä naimisiin?
Kun eikö kihlaus nimenomaan omaan tarkoita aikomusta mennä naimisiin? Mun aivot nyrjähtää.
Kommentit (266)
Kaikki naimisiin menneet ovat olleet ensin kihloissa.
Ennen vanhaan puhuttiin salakihloista, kun pari oli sopinut menevänsä naimisiin, mutta ei ollut vielä kertonut kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman oikeaa aietta avioitua tarkoittaa yleensä että jompi kumpi pariskunnasta (usemmiten mies) suostuu kihlaukseen tukkiakseen avioliittoa toivovan osapuolen suun hetkeksi aikaa. Siinä on sulle sormus, ole nyt hiljaa niistä häistä! Oikeasti hänellä ei ole mitään mielenkiintoa solmia pysyvää liittoa ainakaan nykyisen naisen/miehen kanssa.
Asian oikea laita paljastuu usein eron jälkeen kun avioliittoon aiemmin haluton osapuoli menee nopeasti naimisiin seuraavan kumppanin kanssa ja vauvakin on laitettu kohta alulle.
Noinko teillä kihlaus ilman aietta avioitua ymmärretään? Vau. Meillä muilla se merkitsee sitoutumista toiseen ilman parisuhdetta rasittavia juridisia ongelmia.
Tässäkin ketjussa taitaa lähinnä itsenäiset ihmiset ymmärtää sen, että kihloissa oleminen voi tarkoittaa sitoutumista ilman avioliittoa. Ne muut sitten, jotka ehdottomasti tarvitsee avioliittoa selvitäkseen taloudellisesti tai ylipäänsä elämästä, ne vaativat että kihlauksen pitää päättyä avioliittoon.
Ei ole olemassa kihlausta ilman aietta avioitua.
Entinen tyttöystävä painosti. Sormuksella sain rauhoitettua tilanteen joksikin aikaa, vaikkei mitään aviohaluja minulla ollutkaan. Ajatus oli vain saada itselle lisää mietintäaikaa. Ajan kuluessa ajatus avioliitosta alkoi vaan ahdistaa enemmän ja enemmän. Yhdessä oltiin kuitenkin melkein 9 vuotta. Olisi pitänyt lähteä jo ennen sormusta. Olisin säästynyt niin monelta traumalta.
T. Narsistin uhri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vedätetään sitä tosissaan olevaa osapuolta. Kaikki edut saa hältä siihen asti, että löytää itse sen, jonka kanssa oikeasti haluaa kihlautua ja mennä naimisiin.
Mikä tässä naimisiinmenossa teitä oikein kiihottaa? Ihan kuin jollain 50-luvulla, missä naisen turva oli avioliitto. Eikö teidän parisuhteet pysy koossa pelkän rakkauden voimalla?
Siinä avioliitossa nyt on tiettyjä etuja verrattuna avoliittoon, eikä vain taloudellisia. Itselle avioliitto on tärkeää eikä mikään "ostetaan sormukset ja leikitään kihlausta" ole mikään oikea parisuhde. Avioliitto ja rakkaus ei millään tavalla sulje toisiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman oikeaa aietta avioitua tarkoittaa yleensä että jompi kumpi pariskunnasta (usemmiten mies) suostuu kihlaukseen tukkiakseen avioliittoa toivovan osapuolen suun hetkeksi aikaa. Siinä on sulle sormus, ole nyt hiljaa niistä häistä! Oikeasti hänellä ei ole mitään mielenkiintoa solmia pysyvää liittoa ainakaan nykyisen naisen/miehen kanssa.
Asian oikea laita paljastuu usein eron jälkeen kun avioliittoon aiemmin haluton osapuoli menee nopeasti naimisiin seuraavan kumppanin kanssa ja vauvakin on laitettu kohta alulle.
Noinko teillä kihlaus ilman aietta avioitua ymmärretään? Vau. Meillä muilla se merkitsee sitoutumista toiseen ilman parisuhdetta rasittavia juridisia ongelmia.
Tässäkin ketjussa taitaa lähinnä itsenäiset ihmiset ymmärtää sen, että kihloissa oleminen voi tarkoittaa sitoutumista ilman avioliittoa. Ne muut sitten, jotka ehdottomasti tarvitsee avioliittoa selvitäkseen taloudellisesti tai ylipäänsä elämästä, ne vaativat että kihlauksen pitää päättyä avioliittoon.
Aivan hatusta vedetty selitys. Lain edessä vain aviopuoliso on lähiomainen. Tosi paikan tullen kihlauksella ei ole mitään merkitystä ja muut sukulaiset kävelevät seurustelukumppanin mielipiteen yli mennen tullen. Nimenomaan naimisiin menevät ymmärtävät, että elämässä sattuu ja tapahtuu arvaamattomia asioita ja siksi puolison asema on hyvä turvata.
Meillä on sormukset, mutta ei olla menossa naimisiin. Sormusten idea on näyttää, että yhdessä ollaan. Olemme ns. toisen kierroksen pari eikä meillä ole yhteisiä lapsia. Omaisuutemme on eri tasoa, ja tätä emme halua sotkea. Molemmilla on lapsia, joten on yksinkertaisempaa kun ollaan virallisesti minä ja sinä eikä me.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlauksella ei ole enää mitään oikeudellista merkitystä.
Mutta kyllähän se terminä tarkoittaa sitä mitä aina ennenkin. Eihän lintukaan ole kala, vai mitä?
Ei se tarkoita yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Se on paradoksi sillä kihlaus on lupaus avioliitosta. Ellei aietta ole, ei ole kihlaustakaan. Kai siinä yritetään esittää kuinka vakavissaan ollaan ilman oikeita sitoumuksia, halutaan tavallaan rusinat pullasta muttei uskalleta edetä asian kanssa. Onhan se aikuiselta tosi kypsymätöntä :D
Kuinka avioliitto tekee suhteesta yhtään sen sitoutuneemman lopulta? Eroaminen on hieman vaikeampaa, totta, mutta muutenhan se ei vaikuta mitenkään suhteen kestoon, laatuun tai sitoutumistasoon.
Olin ennen se, jonka mielestä kihlaus oli sopimus avioliitosta ja pontevasti arvostelin iki-kihlautuneita. Nykyään ajattelen toisin. Asiat muuttuvat ja se on ihan ok. Jos pari haluaa olla kihloissa, eikä mene naimisiin, niin se on heidän asiansa ja siksi täysin ok.
Kihlaus on sitoutumista osoittava ele. Monille se riittää ilman avioliittoa. Vanha perinne liittää kihlauksen avioliittoaikeisiin, mutta kukin päättäköön itse, mitä kihlaus itselle merkitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vedätetään sitä tosissaan olevaa osapuolta. Kaikki edut saa hältä siihen asti, että löytää itse sen, jonka kanssa oikeasti haluaa kihlautua ja mennä naimisiin.
Mikä tässä naimisiinmenossa teitä oikein kiihottaa? Ihan kuin jollain 50-luvulla, missä naisen turva oli avioliitto. Eikö teidän parisuhteet pysy koossa pelkän rakkauden voimalla?
Siinä avioliitossa nyt on tiettyjä etuja verrattuna avoliittoon, eikä vain taloudellisia. Itselle avioliitto on tärkeää eikä mikään "ostetaan sormukset ja leikitään kihlausta" ole mikään oikea parisuhde. Avioliitto ja rakkaus ei millään tavalla sulje toisiaan pois.
Kuulostaa aika vanhanaikaiselta ajatella, että parisuhteen aitous määräytyy jonkin tietyn kaavan mukaan, ja kaikki muu on sitten olevinaan jotain leikkiä. Nykyään ihmiset saavat onneksi määritellä suhteensa ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vedätetään sitä tosissaan olevaa osapuolta. Kaikki edut saa hältä siihen asti, että löytää itse sen, jonka kanssa oikeasti haluaa kihlautua ja mennä naimisiin.
Mikä tässä naimisiinmenossa teitä oikein kiihottaa? Ihan kuin jollain 50-luvulla, missä naisen turva oli avioliitto. Eikö teidän parisuhteet pysy koossa pelkän rakkauden voimalla?
Siinä avioliitossa nyt on tiettyjä etuja verrattuna avoliittoon, eikä vain taloudellisia. Itselle avioliitto on tärkeää eikä mikään "ostetaan sormukset ja leikitään kihlausta" ole mikään oikea parisuhde. Avioliitto ja rakkaus ei millään tavalla sulje toisiaan pois.
Minusta avioliitossa on enemmän haittoja. Etuja en keksi, koska olen jo senikäinen etten tee lapsia puolisoni kanssa. Lapset olisi minulle hyvä syy olla naimisissa, koska sitten isäjutut menisi automaattisesti ja omaisuus samoin.
Muutoin avioliitto on "vain" suhde, josta on hankalampi erota. En halua puolisolleni mitään oikeuksia päättää esim. terveysasioistani. Emme ole rikollisia, joten ei tarvitse miettiä oikeudessa todistamattomuutta. Asumisasiat menee niin, että mikäli suhteemme syystä tai toisesta päättyisi, haluaisin joka tapauksessa muuttaa. Tässä muutama esimerkki. Rakkauteen ei viralliset paperit vaikuta minulla mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen se, jonka mielestä kihlaus oli sopimus avioliitosta ja pontevasti arvostelin iki-kihlautuneita. Nykyään ajattelen toisin. Asiat muuttuvat ja se on ihan ok. Jos pari haluaa olla kihloissa, eikä mene naimisiin, niin se on heidän asiansa ja siksi täysin ok.
Pari voi haluta olla kihloissa, mutta he eivät ole kihloissa elleivät ole menossa naimisiin. Kun kihlausaika on ajanjakso avioitumispäätöksen tekemisestä vihkimiseen. Sormus ei ole yhtä kuin kihlaus. Tietysti jokainen voi omassa elämässään leikkiä mitä mielikuvitusleikkejä ikinä haluaa, eikä se tietenkään ole laitonta tai keneltäkään pois, mutta kyllähän termien oikeasta merkityksestä pitää voida puhua ilman, että se tulkitaan arvosteluksi tai päsmäröinniksi.
On olemassa vain oikeat kihlat ja teinikihlat. Onko asia ymmärretty ja loppuunkäsitelty?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sormukset, mutta ei olla menossa naimisiin. Sormusten idea on näyttää, että yhdessä ollaan. Olemme ns. toisen kierroksen pari eikä meillä ole yhteisiä lapsia. Omaisuutemme on eri tasoa, ja tätä emme halua sotkea. Molemmilla on lapsia, joten on yksinkertaisempaa kun ollaan virallisesti minä ja sinä eikä me.
Minua ei haittaa, että ihmiset on eri mieltä. Hämmentää silti alapeukut. Oletteko siis sitä mieltä, että miesystäväni omaisuudesta osa kuuluisi minulle ja minun lapselle? Toki avioehdon voi tehdä, mutta miksi nähdä se vaiva kun asiat pysyy halutulla mallilla kun ei mene naimisiin.
Miten voi olla? Mitäpä mietit. No ihan olemalla kihloissa vaan.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan kihlaus on kahden henkilön välinen sopimus avioliittoon menemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman oikeaa aietta avioitua tarkoittaa yleensä että jompi kumpi pariskunnasta (usemmiten mies) suostuu kihlaukseen tukkiakseen avioliittoa toivovan osapuolen suun hetkeksi aikaa. Siinä on sulle sormus, ole nyt hiljaa niistä häistä! Oikeasti hänellä ei ole mitään mielenkiintoa solmia pysyvää liittoa ainakaan nykyisen naisen/miehen kanssa.
Asian oikea laita paljastuu usein eron jälkeen kun avioliittoon aiemmin haluton osapuoli menee nopeasti naimisiin seuraavan kumppanin kanssa ja vauvakin on laitettu kohta alulle.
Noinko teillä kihlaus ilman aietta avioitua ymmärretään? Vau. Meillä muilla se merkitsee sitoutumista toiseen ilman parisuhdetta rasittavia juridisia ongelmia.
Tässäkin ketjussa taitaa lähinnä itsenäiset ihmiset ymmärtää sen, että kihloissa oleminen voi tarkoittaa sitoutumista ilman avioliittoa. Ne muut sitten, jotka ehdottomasti tarvitsee avioliittoa selvitäkseen taloudellisesti tai ylipäänsä elämästä, ne vaativat että kihlauksen pitää päättyä avioliittoon.
Ei ole olemassa kihlausta ilman aietta avioitua.
Hyvänä esimerkkinä tuli mieliin Jari Sarasvuo. Taisi olla parikymmentä vuotta kihloissa ja sai avovaimonsa kanssa 2 lasta.
Sitten ero ja hyvin äkkiä vihille hiihtäjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman oikeaa aietta avioitua tarkoittaa yleensä että jompi kumpi pariskunnasta (usemmiten mies) suostuu kihlaukseen tukkiakseen avioliittoa toivovan osapuolen suun hetkeksi aikaa. Siinä on sulle sormus, ole nyt hiljaa niistä häistä! Oikeasti hänellä ei ole mitään mielenkiintoa solmia pysyvää liittoa ainakaan nykyisen naisen/miehen kanssa.
Asian oikea laita paljastuu usein eron jälkeen kun avioliittoon aiemmin haluton osapuoli menee nopeasti naimisiin seuraavan kumppanin kanssa ja vauvakin on laitettu kohta alulle.
Noinko teillä kihlaus ilman aietta avioitua ymmärretään? Vau. Meillä muilla se merkitsee sitoutumista toiseen ilman parisuhdetta rasittavia juridisia ongelmia.
Tässäkin ketjussa taitaa lähinnä itsenäiset ihmiset ymmärtää sen, että kihloissa oleminen voi tarkoittaa sitoutumista ilman avioliittoa. Ne muut sitten, jotka ehdottomasti tarvitsee avioliittoa selvitäkseen taloudellisesti tai ylipäänsä elämästä, ne vaativat että kihlauksen pitää päättyä avioliittoon.
Ei ole olemassa kihlausta ilman aietta avioitua.
Hyvänä esimerkkinä tuli mieliin Jari Sarasvuo. Taisi olla parikymmentä vuotta kihloissa ja sai avovaimonsa kanssa 2 lasta.
Sitten ero ja hyvin äkkiä vihille hiihtäjän kanssa.
Teknisesti emme tiedä, oliko hän kihloissa vai ei. Ehkä heillä oli vakaa aikomus mennä naimisiin, mutta se vain aina siirtyi. Silloin he olivat kihloissa. Tämä ketju koskee niitä pareja, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät aio koskaan mennä naimisiin. Se on mahdoton paradoksi.
Ei ole olemassa kihlausta ilman aietta avioitua.