Ulkonäkö vai persoona?

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa oli tietysti tarkoitus selvittää kumpi on tärkeämpi ominaisuus. Enemmistö ihmisistä varmaan on sitä mieltä, että persoonallisuus on tärkeämpi ja niin minäkin ajattelen. Vaan en minä ole koskaan edes lähestynyt, puhumattakaan aloittanut parisuhdetta ihmisen kanssa, joka ei ole miellyttänyt minua myös ulkoisesti.

Etkö siis ole koskaan opiskellut, tehnyt töitä tai harrastanut sellaisen ihmisen kanssa, josta olisit oppinut tutustumisen myötä pitämään niin paljon että olet alkanut haluta häntä ja hän on alkanut jopa näyttää kauniilta? Yleensä elämässä on aika paljon lähestymisiä ja yhteyksiä jotka eivät suoraan liity parinmuodostukseen, mutta jotka saattavat kuitenkin lopulta siihen johtaa.

Vierailija kirjoitti:

Persoona. Jollain lailla ulkonäkö tai jokin piirre ulkonäössä, ei kuitenkaan mitään ulkonäön jumalointia. 60 vuotiaana naisena pitäisin miestä latvalahona jos jumaloisi ulkonäköäni. 

Eikö se ollut joskus anglikaanien vihkikaavassa: I worship thy body tms? 

Persoona minua kiinnostaa ja pitää kiinnostaa sitä toistakin. 

Jos myös ulkonäkö on unelmia vastaava, niin se on sitten vain plussaa. Mutta erotan kyllä unelmat ja reaalimaailman toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö on aivan liian pelkistetty termi kuvailemaan mitä parinvalinnassa tapahtuu. Eri tavoin tärkeitä ovat:
a) hygienia
b) paino
c) liikunnallinen terveys, esim ryhti, lihaksikkuus, tapa liikuttaa kehoa
d) sukupuolellinen ilmaisu - oletko selvästi feminiininen, maskuliinen tai androgyyni 
e) tyylikkyys - ilmaisee varmaan statusta, varallisuutta tai älykkyyttä (tyylitajun kautta) 
f) biologinen yhteensopivuus, minkä naaraat haistavat myös uroksen ominaishajusta 

On paljon miehiä, jotka on objektiivisesti kovin hyvännäköisiä, mutta en pidä heitä erityisen viehättävänä. Esim Brad Pitt tai Henry Cavill. Siten on vähemmän viehättäviä henkilöitä, joissa on "sitä jotakin" omaa silmää viehättävää, jolloin voi antaa anteeksi aika paljonkin. 

Kun on kyse miehistä, sanoisin heidän painottavan voimakkaasti naisen hedelmällisyyttä. Hedelmällisyyteen viittaavat merkit kuten lantio-vyötärösuhde, pitkät terveet hiukset ja nuorekas ulkonäkö jyräävät melkein kaikki muut ulkonäön kriteerit. Naisilla se on moniuloitteisempaa. 

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Yhdistelmä näitä. Pelkkä hyvä persoonallisuus voi riittää siihen, että toisesta pitää ihmisenä ja syntyy ystävyyttä. Parisuhteessa tarvitaan sen lisäksi myös fyysistä vetovoimaa, että toinen miellyttää silmää ja hänessä on jotain, mikä saa kiinnostumaan romanttisessa mielessä.

Fyysinen vetovoima ei kuitenkaan ole sama asia kuin ulkonäkö. Joissain tapauksissa näillä ei ole mitään yhteistä, esim. jos se fyysinen juttu on vahvasti toisen ominaistuoksu.

Vierailija kirjoitti:

En muista koskaan ihastuneeni keneenkään sellaiseen ihmiseen, jonka ulkonäkö ei olisi miellyttänyt silmääni.

Minä taas en muista koskaan käyneen niin, ettei silmääni olisi alkanut miellyttää sellaisen ihmisen ulkonäkö, johon olen tutustumisen myötä ihastunut. Näin me ihmiset olemme erilaisia.

Kai se olettamus on, että kaikki tässä kisassa ovat vähintään sen normaalin näköisiä.

Kyllä minä voin keskustella ihan kaiken näköisten ja ihmisten kanssa, mutta kyllä se on se persoona, mikä saa mut ihastumaan. En ole muuten, kuin ehkä joskus pienenä tyttönä ihastunut johonkun pelkästään ulkonäön suhteen. Vanhempana huomasin, että en enää edes kykene ihastumaan pelkästään ulkonäön kautta, vaan se persoonallisuus ja se ihminen on se, mikä saa minut ihastumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö on aivan liian pelkistetty termi kuvailemaan mitä parinvalinnassa tapahtuu. Eri tavoin tärkeitä ovat:
a) hygienia
b) paino
c) liikunnallinen terveys, esim ryhti, lihaksikkuus, tapa liikuttaa kehoa
d) sukupuolellinen ilmaisu - oletko selvästi feminiininen, maskuliinen tai androgyyni 
e) tyylikkyys - ilmaisee varmaan statusta, varallisuutta tai älykkyyttä (tyylitajun kautta) 
f) biologinen yhteensopivuus, minkä naaraat haistavat myös uroksen ominaishajusta 

On paljon miehiä, jotka on objektiivisesti kovin hyvännäköisiä, mutta en pidä heitä erityisen viehättävänä. Esim Brad Pitt tai Henry Cavill. Siten on vähemmän viehättäviä henkilöitä, joissa on "sitä jotakin" omaa silmää viehättävää, jolloin voi antaa anteeksi aika paljonkin. 

Kun on kyse miehistä, sanoisin heidän painottavan voimakkaasti naisen hedelmällisyyttä. Hedelmällisyyteen viittaavat merkit kuten lantio-vyötärösuhde, pitkät terveet hiukset ja nuorekas ulkonäkö jyräävät melkein kaikki muut ulkonäön kriteerit. Naisilla se on moniuloitteisempaa. 

No siis, persoonallisuushan vaikuttaa myös ulkonäköön. Mutta ehkä tässä idea on se, että jos ajatellaan sosiaalisesti mitä nähdään hyvännäköisinä (esim juuri se Henry Cavill) niin onko se tärkeämpää, kuin esim persoonallisuus.

Vierailija kirjoitti:

165 cm mies täydellisellä persoonalla ei saa naisystävää. Ikinä. Tunnen kaksi tälläistä setämiestä. 

Ehkä sinun mielestäsi täydellinen persoona ei ole sitä muiden mielestä. Itse tiedän myös muutaman yhtä lyhyen, jotka ovat saaneet hyvin seuraa ja jonoakin olisi. Mutta heissä todella on persoonaa, ovat paitsi mukavia herrasmiehiä, jotka ovat huomaavaisia myös lapsille, mummeleille ja vaikka pikkulinnuille (eivät siis vain nuorille naisille), myös älykkäitä ja hauskoja ihmisiä joilla on mielenkiintoiset jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

165 cm mies täydellisellä persoonalla ei saa naisystävää. Ikinä. Tunnen kaksi tälläistä setämiestä. 

Ehkä sinun mielestäsi täydellinen persoona ei ole sitä muiden mielestä. Itse tiedän myös muutaman yhtä lyhyen, jotka ovat saaneet hyvin seuraa ja jonoakin olisi. Mutta heissä todella on persoonaa, ovat paitsi mukavia herrasmiehiä, jotka ovat huomaavaisia myös lapsille, mummeleille ja vaikka pikkulinnuille (eivät siis vain nuorille naisille), myös älykkäitä ja hauskoja ihmisiä joilla on mielenkiintoiset jutut.

Joo, ja miehethän eivät kohtele toisia miehiä samalla tavalla, kun kohtelevat esim. puolisojaansa. Se kaikkien kaveri hepuli saattaa olla se, joka hakkaa tyttöystäväänsä ovien takana.

Ihan sama. Pskaa sataa silti niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa oli tietysti tarkoitus selvittää kumpi on tärkeämpi ominaisuus. Enemmistö ihmisistä varmaan on sitä mieltä, että persoonallisuus on tärkeämpi ja niin minäkin ajattelen. Vaan en minä ole koskaan edes lähestynyt, puhumattakaan aloittanut parisuhdetta ihmisen kanssa, joka ei ole miellyttänyt minua myös ulkoisesti.

Kiitoset ilman sarkasmia. Sait pointin mitä ajoin takaa. Eli useat ihmiset arvottavat ulkonäön ensin, vaikka oikeasti arvostavat persoonaa enemmän. Teoreettisesti pohtien, jos tietäisi persoonan mielenkiintoiseksi, antaisiko silloin enemmän anteeksi ulkonäölle? 

Tietysti jonkun verran

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

165 cm mies täydellisellä persoonalla ei saa naisystävää. Ikinä. Tunnen kaksi tälläistä setämiestä. 

Ehkä sinun mielestäsi täydellinen persoona ei ole sitä muiden mielestä. Itse tiedän myös muutaman yhtä lyhyen, jotka ovat saaneet hyvin seuraa ja jonoakin olisi. Mutta heissä todella on persoonaa, ovat paitsi mukavia herrasmiehiä, jotka ovat huomaavaisia myös lapsille, mummeleille ja vaikka pikkulinnuille (eivät siis vain nuorille naisille), myös älykkäitä ja hauskoja ihmisiä joilla on mielenkiintoiset jutut.

Saa kyllä tiedän monta jossa nainen paljon pidempi.

Persoona tietenkin. Silmää miellyttävän ulkonäön parametrit ovat paljon, paljon väljemmät kuin persoonan eli luonne, arvomaailma, kommunikaatiotyyli, huumorintaju jne ratkaisevat. Kun ihmiseen tutustuu ja häneen mieltyy, alkaa ulkonäkökin viehättää enemmän. Minulla ei oikeastaan edes ole ulkonäköihannetyyppiä vaan olen ihastunut ja rakastunut erinäköisiin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Persoonaa. Ulkonäöllä saa kaikenlaisia läähättäjiä ympärille. Ei tuosta ole paljoa iloa jos kukaan noista ei jaksa kuunnella mitä ajattelen vaan he haluavat vaan panemaan.

:D

Persoonaa, koska se on osa ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

Paha kysymys, kun olet 55+ nainen, ja ikäisesi miehet näyttävät lapsuutesi isoisähahmoilta harmaine hiuksineen ja pullahtaneine vatsoineen. Tottakai persoonan kanssa viihtyy, ja persoonaa oppii rakastamaan, persoona voi olla paras ystäväsi jne. - mutta kun haluaisin sitä seksiäkin vielä- ja nauttia siitä seksistä. En tahdo kahden viikon migreeniä vain, koska se upea persoona oksettaa minua alastomana. 

Itse 52 v nainen, ja ei minua kyllä okseta kenenkään alaston keho. Onneksi, koska olen hoitoalalla ja kaikenlaisia kehoja tulee nähtyä. Eikä kyllä muutenkaan ole seksuaalinen halu juurikaan ulkonäöstä kiinni. En ilmeisesti onnekseni ole vaan niin kovin visuaalinen ihminen tuossa asiassa. Sytyn erityisesti älykkyydestä seksuaalisesti.

Naaman ulkonäkö vai pers... ulkonäkö :P

Kyllä älykkyys ja persoona ovat minulle ratkaiseva asia siihen, että suhde jatkuu.  Komean, mutta tyhmän, ilkeän kanssa en halua parisuhdetta. Mutta  jos ihmisen ulkonäkö ja ulkoinen olemus ei viehätä niin ei silloin voi mitään, etten pysty kuin ystävyyteen. Ajattelen niin, että mieluummin olen sitten itsekseni. Koska älykkyyden, persoonan, ulkoisen olemuksen täytyy viehättää niin paljon, etten joudu itselleni puolustelemaan, että niin niin, mutta persoonahan se on tärkeintä.  En halua joutua tekemään kompromisseja itseäni vastaan niin tärkeässä asiassa kuin parisuhteessa. Jos ulkonäkö tökkii jo alussa niin se alkaa tökkiä aina vain enemmän. Koska niin jumalaista kaiken pelastavaa persoonaa ei tavallisissa kuolevaisissa luultavasti kuitenkaan ei ole. Melko tavallisia ihmiset kuitenkin ovat parisuhteessa eläessään, omine hyvine puolineen ja vikoineen. Silloin niitä jokaisella olevia huonoja puolia on helpompi ymmärtää ja sietää kun ulkonäkö on omaa silmää viehättävä ja vetovoima toimii. Kokonaisuuden pitää toimia. 

Ihmisellä on oikeus valita itselleen sopiva kumppani. Ja sen sopivuuden tietää vain ko. ihminen itse. Voi olla myös valitsematta ketään, jos sopivalta tuntuvaa kokonaisuutta ei sillä hetkellä ole. 

Mitä soopaa te kirjoittelette. Tälläkin alustalla syljetään ihmisten päälle heti,  jos ihmien ei ole turvotettu oikeista paikoista, tai tarpeeksi pitkä.