Ulkonäkö vai persoona?

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö on kaikista tärkein ainakin miehien kohdalla. Jos miehelle ei ole riittävän hyvää ulkonäköä naisen mielestä, mies ei pääse koskaan edes näyttämään persoonaansa

Sama se on naisellakin, että ulkonäön täytyy olla ensinnäkin pantava, mutta myös yli sen!

Siis jos haluaa miehestä muutakin kuin panoa. 

Luonne ja persoona. Jos ei kuitenkaan ihan riihen seinästä revityn näköiseltä pidä. 

Persoona. Jollain lailla ulkonäkö tai jokin piirre ulkonäössä, ei kuitenkaan mitään ulkonäön jumalointia. 60 vuotiaana naisena pitäisin miestä latvalahona jos jumaloisi ulkonäköäni. 

Ihminen muuttuu silmissä paremman näköiseksi jos hänestä pitää. Kun ei enää pidä niin ihmettelee mitä on nähnyt toisessa. 

Persoona! Ulkonäkö on pintaa ja muuttuu väkisin pitkässä suhteessa. Esim älykkyys on piirre, jota ei mikään ulkonäkö korvaa.

Mä ensin valitsen ulkonäön perusteella ne ihmiset joista voisin kiinnostua, ja sitten persoonan perusteella valkkaan heistä sen itselleni sopivimman. 

Eli jos ulkonäkö ei ole kunnossa, ei pääse minun kanssani ns. seuraavalle kierrokselle.

On se miehenä pakko myöntää, että silloin pariutumisiässä (ja myöhemminkin) piti naisen miellyttää silmää ennen kuin lähempää tuttavuutta lähti edes hieromaan.

Toisaalta mukavan ihmisen kanssa se ulkonäkö unohtuu aika nopeasti. Keskinäinen kemia on paljon tärkeämpää.

Mutta on se ihan hienoa, että puoliso näyttää omaan silmään kauniilta vielä lähes neljänkymmenen vuoden avioliiton jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mä ensin valitsen ulkonäön perusteella ne ihmiset joista voisin kiinnostua, ja sitten persoonan perusteella valkkaan heistä sen itselleni sopivimman. 

Eli jos ulkonäkö ei ole kunnossa, ei pääse minun kanssani ns. seuraavalle kierrokselle.

Näinhän se menee.  Ei inkkelit ole inkkeleitä paskan luonteen vuoksi, huono ulkonäkö syrjäyttää heidät, siitä katkeroituvat ja naiset vielä kääntää veistä haavassa valehtelemalla netissä, että luonne on tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Persoona on pysyvämpi arvo, ulkonäkö muuttuu kaikilla jossain vaiheessa. 

Ja muutenkin on spessua jos synkkaa persoonana. 
Olen monien mieleen ulkonäöllisesti, joten se ei ole spesiaalia. Todella harvan kanssa synkkaa persoonana ollenkaan, joten se taas ON spesiaalia. 

Mut tietty molempia täytyy viehättää myös toisen ulkonäkö. Persoona sit ratkaisee. 

Tuossa on ehkä perää. Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka suuri joukko on ulkonäöllisesti miellyttäviä ja kuinka suuri osa on persoonana. Minulle ulkonäöllisesti miellyttäviä naisia on paljon, mutta hyvin vähän persoonia joidenka kanssa haluisin pitkään suhteeseen. 

Molemmat merkkaa. On tullut vastaan todella hyvännäköisiä, jotka ovat jotenkin täysin persoonattomia, ja sitten vähemmän hyvännäköisiä (ei kuitenkaan rumia tms.), joiden persoonallisuus vaan kolahtaa, mutta aina niillä molemmilla on merkitystä ja joku sekoitus kumpaakin on se "menestysresepti", joka aiheuttaa sitä kuuluisaa kemiaa. 

m37

Persoona ensin ja sitten ulkonäkö jonka pitää edes vähän olla sellainen mukavan oloinen jota uskaltaa lähestyä.

kokonaisuus 

Jos miettii, että haluaako viettää loppuelämänsä sellaisen ihmisen kanssa joka on tosi mukavaa ja viihdyttävää seuraa vai sellaisen joka on kaunis katsella mutta luonne on mikä on, ei se valinta kyllä kauhean vaikea ole.

Onhan se elämä noin kokonaisuutena paljon parempaa mukavan tyypin kanssa.

Parhaassa tapauksessa toki nuo molemmat asiat yhdistyvät. Ja kyllä luulen että keskivertopariskunnalla se toisen ulkonäkö miellyttää ainakin riittävästi vaikka se toinen ei täydellinen olisikaan kauneudeltaan tai komeudeltaan.

"Tuossa on ehkä perää. Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka suuri joukko on ulkonäöllisesti miellyttäviä ja kuinka suuri osa on persoonana. Minulle ulkonäöllisesti miellyttäviä naisia on paljon, mutta hyvin vähän persoonia joidenka kanssa haluisin pitkään suhteeseen. "

Sama juttu. Aika helposti sanoisin että 75% niistä suunnilleen ikäisistäni naisista joista pidän kovasti persoonana on sellaisia että ulkonäkö ei olisi minulle este pitää heitä muutenkin haluttavina. Eli persoona on se joka on vaikeampi löytää kuin riittävä ulkonäkö.

Mutta paljon tämä on varmaan ihmisestä kiinni. Varmaan on sellaisia joilla on hyvin tarkat kriteerit ulkonäölle ja silloin niin saa olla. Itse olen taas enemmän sellainen jolle naiset nyt vain ovat yleensä lähtökohtaisesti kauniita ja haluttavia kukin omalla tavallaan.

165 cm mies täydellisellä persoonalla ei saa naisystävää. Ikinä. Tunnen kaksi tälläistä setämiestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persoonaa. Ulkonäöllä saa kaikenlaisia läähättäjiä ympärille. Ei tuosta ole paljoa iloa jos kukaan noista ei jaksa kuunnella mitä ajattelen vaan he haluavat vaan panemaan.

Ei ketään kiinnosta mitä ajattelet.

Siksi olet yksin.

Suuri osa ihmisistä on ulkonäöllisesti kategoriaa 'tavallinen'. Kun persoonan kanssa synkkaa, alkaa ulkonäkö näyttää omissa silmssä miellyttävämmältä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut naiset taitaa luulla että mies on pelkkä leikkikalu naiselle itselleen.

Kyllä. Myös jotkut miehet taitavat luulla, että nainen on pelkkä leikkikalu naiselle itselleen.

Meitä on joka lähtöön, molemmissa sukupuolissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdistelmä näitä. Pelkkä hyvä persoonallisuus voi riittää siihen, että toisesta pitää ihmisenä ja syntyy ystävyyttä. Parisuhteessa tarvitaan sen lisäksi myös fyysistä vetovoimaa, että toinen miellyttää silmää ja hänessä on jotain, mikä saa kiinnostumaan romanttisessa mielessä.

Huomaanko tuollaisen fyysisen vetovoiman ainoastaan kun on ihmisen kanssa? Riittääkö kuvien katselu. Tyyliin tuo juikkis näyttää sellaiselle että häntä kohtaan minulla seksuaalista kemiaa, mutta tuon kanssa ei varmasti.

Ei sellainen näy valokuvasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persoonaa. Ulkonäöllä saa kaikenlaisia läähättäjiä ympärille. Ei tuosta ole paljoa iloa jos kukaan noista ei jaksa kuunnella mitä ajattelen vaan he haluavat vaan panemaan.

Ei ketään kiinnosta mitä ajattelet.

Minua kiinnostaa.