Äidillä on 300 000 euron asunto. Onko se hänen vanhuudenturvansa vai sinun tuleva perintösi?
Kuvitellaan tilanne: äitisi tarvitsee pysyvän hoivakotipaikan. Hänellä on pieni eläke, vähän rahaa tilillä ja velaton 300 000 euron asunto. Asuntoon ei jää puolisoa asumaan.
Pitäisikö asunto käyttää hänen hoivansa maksamiseen?
Ylen tämänpäiväinen juttu käsittelee Englannin järjestelmää, jossa omaisuus vaikuttaa hoivakodin maksuihin ja asunto voidaan joutua myymään kulujen kattamiseksi. Järjestelmässä on myös poikkeuksia, esimerkiksi asuntoon jäävän puolison suoja. Uutisen esimerkki on Englannista, ei Suomesta.
Mutta mietitään itse periaatetta.
Äitisi on maksanut asuntoaan vuosikymmeniä. Hän on ehkä tinkinyt lomista ja hankinnoista, koska on halunnut jättää lapsilleen jotain. Hän on myös maksanut veroja ja luottanut siihen, että vanhuudessa saa apua.
Toisaalta asunto on edelleen hänen omaisuuttaan. Sinä et ole vielä perinyt sitä. Pitäisikö sen ensisijaisesti turvata hänen vanhuuttaan vai säilyä seuraavalle sukupolvelle?
Tässä on kaksi kysymystä, joihin ei välttämättä tule sama vastaus.
Jos kahdella vanhuksella on yhtä pieni eläke, mutta toisella on 300 000 euroa omaisuutta ja toisella ei mitään, pitäisikö heidän maksaa hoivastaan yhtä paljon?
Entä jos kaksi ihmistä on säästänyt aivan yhtä paljon, mutta vain toinen tarvitsee vuosikausia ympärivuorokautista hoivaa? Pitäisikö juuri hänen säästöjensä huveta siksi, että hän tarvitsee enemmän apua?
Ensimmäisessä kysymyksessä puhutaan maksukyvystä. Toisessa siitä, kuinka paljon sairastumisen kustannuksia pitäisi jakaa yhteisesti.
Ja sitten se kysymys, johon toivoisin rehellisiä vastauksia:
Muuttuisiko kantasi, jos kyse olisi omasta 300 000 euron perinnöstäsi eikä tuntemattoman perheen asunnosta?
Kommentit (279)
Lapset saa kotitalousvähennyksen omille vanhemmilleen maksamistaan palveluista. Kunnallisia palveluja täydentämään voi maksaa muusta avusta jos sen avulla voisi kotona asua pidempään. Toki jos on paha muistisairaus ja asuu yksin, niin eipä siinä taida olla vaihtoehtoja.
Joskus miettinyt, että kun on ylimääräisiä makuuhuoneita, jos vaikka saisi aikanaan kämppikseksi opiskelijan, joka auttelisi vuokraa vastaan. Silloinkin pitäisi olla älli tallella, että ei tulisi taloudellisesti hyväksikäytetyksi.
Tai jos olisi muita apua tarvitsevia samassa asunnossa, niin jos olisi päivävuorossa yksi auttamassa montaa niin mitä se maksaisi kun kulut jaettaisi. Siivoaisi, laittaisi ruokaa, veisi lääkäriin tarvittaessa tms. Saisi varmaan parempaa hoitoa kun jossain laitoksessa, jossa ei edes ulkoilemaan pääse ja kaikki kulut on muutenkin karsittu minimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt ihan sama asia, kuin se, että olet säästänyt itsellesi puskuria ja et saa toimeentulotukea, koska sinulla on rahaa/ omaisuutta. Tälläkin palstalla ollaan sitä mieltä, että ne säästöt pitää ensin syödä. Joten mikä ero mielestänne olisi siinä, että vanhuksena ei omaisuutta käytettäisi siihen hoivaan eli elämiseen? Ai niin mahdatteko huutelivat ollakin itse saamassa sen omaisuuden perinnön muodossa... Niin, varsinkin perskokkareet menkää itseenne!
Työttömyys ja kuoleminen eivät ole vertailukelpoisia keskenään, eikä keskustelu koske työttömyyttä. Kuolemalle ei ole vaihtoehtoa, työttömyydelle on. Tee jotain hyödyllistä tilanteellesi. Muiden varojen himoitseminen ja katkeruus ei sitä ole.
Vanhukset jotka saavat eläkkeen saajan asumistukea omistus asuntoon? Ja muuta yhteiskunnan tukea vaikka olisi se kallis asunto? Menisivät töihin eikö niin? Jokainen meistä tulee, nuorilla kun ihmisillä on sairauksia jotka voivat johtaa kuolemaan tai ne sairaudet rajoittavat kykyä työhön, moni ei pääse työkyvyttömyys eläkkeelle. He joutuvat syömään omaisuutensa, koska nyt sattuvat olemaan nuoria. Työtön joka elämänsä keräsi itselleen omaisuutta töissä ollessaan ja sai yt- neuvotteluissa tai konkurssin sattuessa kenkää, syö omaisuutesi, ennen kuin saat tukea. Mutta kaikki nuo ovat eri asia eikö niin? On myös käsittämätöntä, että kuvitellaan minunkin olevan tuossa tilanteessa, koska ajattelen näin. Sitä kutsutaan empatiaksi, myötätunnoksi ja oikeudenmukaisuudeksi muita ihmisiä kohtaan, vaikka itselläni on kaikki hyvin. Sitä tässä kansassa ei ole, tunnen itseni ihan friikiksi tässä sairaassa maassa, jossa normaali ihmisyys on se sairaus ja kateus, ahneus ja katkeruus ovat niitä normaaleja hyveitä!
No kiva, miksi et avaa aiheesta omaa keskustelua?
P.s. miksi oletit kaikkien muiden vain himoitsevan perintöjä samalla kun silkkaa empaattisuuttasi sekoitit työttömät keskusteluun?
Koska siitähän tässä on kyse, se "vanha kuoleva ihminen" ei saa sitä omaisuuttaan tuonpuoleiseen mukaan. Kenelle se menee, jos ei hänen hoitoonsa ja elämiseensä? Niin perinnöksi. Oletko yksinkertainen?
Useimmille meistä se mahdollisuus jättää perintöä omille lapsilleen on ollut se kantava voima, miksi tehdä töitä ja kerätä omaisuutta koko työiän aikana. Oma omaisuuteni nyt on n. 500 000. Se tulee menemään lapselleni, vaikka se edellyttäisi, että loppupeleissä joudun vetämään ranteet auki, koska sinun kaltaisesi elätit eivät ole hoitaneet osuuttaan veroeurojen maksamisesta, jotta vanhushoivan kustannuksia ei edes mietittäisi ihmisten omaisuuksista. Ette te elätit tätä peliä tule voittamaan.
Luuletko että sinua nuoremmat eivät ole ajatelleet jättävänsä perintöä lapsilleen? Oletko asunut tynnyrissä? Veroja kierrätetään Suomessa reaaliajassa, ei niitä kerätä säästöön vartavasten sille ajanjaksolle kun sinä jäät eläkkeelle.
Olet saanut omaisuutta kokoon. Hyvä juttu. Sen omaisuuden yhteiskunta noteeraa ja toteaa, että sinä olet tämän kerännyt ja sinä tällä elät. Ei ne lukuja pyörittele sanoen "Hyvä kun Marjatta on kerännyt 500 000€ lapsilleen, laitetaas tämä summa heitä varten syrjään". Siellä on kymmeniä tiukkoja tätejä ja setiä syynäämässä jokaisen sentin tuosta 500 000€ laskeskellen, miten Marjatta maksaa siitä vielä yhteiskunnalle olemassaolostaan ennen kuin kuolo korjaa. Tähän lopputulokseen olet sinä ja sinua vanhemmat polvet vaikuttaneeet.
Tehkää töitä, sijoittakaa, tehkää fiksuja valintoja. Sillä sitä omaisuutta kertyy ja voitte miettiä sen jättämistä perillisillenne. Samallahan te maksatte veroja, joilla kaikki muutkin yhteiskunnan palvelut toimivat. Meillä on Pohjoismaissa totuttu ajattelemaan, että veroilla kustannetaan hyvinvointivaltion palveluita kaikille. Niillä maksetaan tiet ja syöpähoidot. Vai oliko ajatuksena, että jatkossa ne syöpähoidotkin edellyttäisivät omaisuuden menettämistä? Mennäänkö niin pitkälle, että persaukiset potkaistaan lumihankeen kuolemaan, koska ei ollut sitä varallisuutta, millä maksaa hoidoistaan?
On se nyt vähän epäreilua, että jotkut joutuvat luopumaan omaisuudestaan kesken työuran ja silloin, kun on vielä lapsia elätettävänä. Ja ikäihmisten ei tarvitse käyttää säästöjään elämiseen, vaan he voivat antaa nämä sitten kuollessaan (eläkeikäisille) lapsilleen.
Millä tavalla se on väärin? Ikäihminen maksaa hoivastaan lähes koko eläkkeensä, joka voi olla suurikin, tuhansia euroja kuussa. Mitä tulee omaisuuteen, niin ihmiset työura on n. 40-50 vuotta. Ihminen, joka tekee täyden työuran yleensä aina kerryttää isomman omaisuuden. Ihminen, joka tekee ehkä vain 10 vuotta ei tietenkään ole tehnyt samaa omaisuutta. Vastaavasti täyden työuran tehnyt on maksanut isoja veroja vuosikymmeniä, sairastunut tai työttömäksi jäänyt on jäänyt nauttimaan veroista eikä kartuttamaan niitä. Sairaseläkeläinen on saanut yhteiskunnalta vuosikymmeniä ehkä täyden ylläpidon samaan aikaan kun toinen on painanut töitä ja maksanut veroja. Vieläkö kalkkiviivoilla sen työtä tehneen pitäisi luopua omaisuudestaan sille, joka on pötkötellyt valtaosan työssäkäynti-ikäänsä?
Sille joka hihkuu vanhempien jättämistä veloista, tutki vähän mikä osa näistä on tullut hallitsemattoman maahanmuuton ja Sannan koronatuhlauksen seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
AP:n kuvailemasta lähtötilanteesta puuttuu vanhuksen oma tahto. Haluaako hän maata dementoituneena vanhainkodissa tunnistamatta ketään läheistään syömä- ja pidätyskyvyttömänä? Vai saisiko hän kirjoittaa hoitotahdon, jonka mukaisesti hän tuossa elämänvaiheessa saisi hellävaraisen eutanasian?
Nykyinen tilannehan on aivan naurettava siinä mielessä, että juuri kukaan ei halua päätyä kuvaamani kaltaiseen tilanteeseen, mutta silti siitä maksetaan vuositasolla 3,2 miljardia euroa yhteiskunnan pussistsa! Olisiko syytä tarjota halukkailla (huom. vain ja ainoastaan halukkaille!) oikeutta etukäteen pyytää eutanasiaa, kun normaali elämä ei enää onnistu.
Jos laki ei muutu, pitänee järjestää omatoiminen eutanasia. Mutta samalla vaivalla lienee fiksua myös "kadota", eläke juoksee pankkiin jälkikasvun hyödyksi kunnes julistetaan kuolleeksi.
Milloinkahan näitä hoivapalveluja ryhdytään alihankkimaan Aasiaan. On varmaan aika paljon edullisempaa hoitaa siellä. Koneet täyteen ja mummot aurinkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n kuvailemasta lähtötilanteesta puuttuu vanhuksen oma tahto. Haluaako hän maata dementoituneena vanhainkodissa tunnistamatta ketään läheistään syömä- ja pidätyskyvyttömänä? Vai saisiko hän kirjoittaa hoitotahdon, jonka mukaisesti hän tuossa elämänvaiheessa saisi hellävaraisen eutanasian?
Nykyinen tilannehan on aivan naurettava siinä mielessä, että juuri kukaan ei halua päätyä kuvaamani kaltaiseen tilanteeseen, mutta silti siitä maksetaan vuositasolla 3,2 miljardia euroa yhteiskunnan pussistsa! Olisiko syytä tarjota halukkailla (huom. vain ja ainoastaan halukkaille!) oikeutta etukäteen pyytää eutanasiaa, kun normaali elämä ei enää onnistu.
Jos laki ei muutu, pitänee järjestää omatoiminen eutanasia. Mutta samalla vaivalla lienee fiksua myös "kadota", eläke juoksee pankkiin jälkikasvun hyödyksi kunnes julistetaan kuolleeksi.
Tämä olikin hyvä vinkki.
Onkohan yksi syy näihin eutansiajuttuihin juurikin tämä, eläkkeen ja hoivapalvelujen säästöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt ihan sama asia, kuin se, että olet säästänyt itsellesi puskuria ja et saa toimeentulotukea, koska sinulla on rahaa/ omaisuutta. Tälläkin palstalla ollaan sitä mieltä, että ne säästöt pitää ensin syödä. Joten mikä ero mielestänne olisi siinä, että vanhuksena ei omaisuutta käytettäisi siihen hoivaan eli elämiseen? Ai niin mahdatteko huutelivat ollakin itse saamassa sen omaisuuden perinnön muodossa... Niin, varsinkin perskokkareet menkää itseenne!
Työttömyys ja kuoleminen eivät ole vertailukelpoisia keskenään, eikä keskustelu koske työttömyyttä. Kuolemalle ei ole vaihtoehtoa, työttömyydelle on. Tee jotain hyödyllistä tilanteellesi. Muiden varojen himoitseminen ja katkeruus ei sitä ole.
Vanhukset jotka saavat eläkkeen saajan asumistukea omistus asuntoon? Ja muuta yhteiskunnan tukea vaikka olisi se kallis asunto? Menisivät töihin eikö niin? Jokainen meistä tulee, nuorilla kun ihmisillä on sairauksia jotka voivat johtaa kuolemaan tai ne sairaudet rajoittavat kykyä työhön, moni ei pääse työkyvyttömyys eläkkeelle. He joutuvat syömään omaisuutensa, koska nyt sattuvat olemaan nuoria. Työtön joka elämänsä keräsi itselleen omaisuutta töissä ollessaan ja sai yt- neuvotteluissa tai konkurssin sattuessa kenkää, syö omaisuutesi, ennen kuin saat tukea. Mutta kaikki nuo ovat eri asia eikö niin? On myös käsittämätöntä, että kuvitellaan minunkin olevan tuossa tilanteessa, koska ajattelen näin. Sitä kutsutaan empatiaksi, myötätunnoksi ja oikeudenmukaisuudeksi muita ihmisiä kohtaan, vaikka itselläni on kaikki hyvin. Sitä tässä kansassa ei ole, tunnen itseni ihan friikiksi tässä sairaassa maassa, jossa normaali ihmisyys on se sairaus ja kateus, ahneus ja katkeruus ovat niitä normaaleja hyveitä!
No kiva, miksi et avaa aiheesta omaa keskustelua?
P.s. miksi oletit kaikkien muiden vain himoitsevan perintöjä samalla kun silkkaa empaattisuuttasi sekoitit työttömät keskusteluun?
Koska siitähän tässä on kyse, se "vanha kuoleva ihminen" ei saa sitä omaisuuttaan tuonpuoleiseen mukaan. Kenelle se menee, jos ei hänen hoitoonsa ja elämiseensä? Niin perinnöksi. Oletko yksinkertainen?
No, mihin työttömän omaisuus menee, jos ei hänen omaan elämiseen? Oletko yksinkertainen?
Vierailija kirjoitti:
Päätös eutanasiasta kuuluu tietenkin omaisille, jos vanhus itse ei enää kykene ymmärtämään mikä on hänelle parasta.
Hoitotahdon tekeminen varhaisessa vaiheessa elämää säästää sukulaiset vaikeilta ratkaisuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli omaisuuden realisointia käytettäisiin hoivan rahoitukseen, kävisi niin, että omaisuuden myyntituotto siirtyisi näiden attendojen ja espericarejen taskuihin ilman, että vanhushoidon nyt jo luokattoman huono taso nousisi siitä yhtään. Ainoastaan se vähäkin omaisuus lyötäisiin lihoiksi, ja siirrettäisiin hoivayritysten pohjattomaan taskuun.
Juuri näin. Veroparatiisiin häviäisi vanhuksen rahat.
Siksi aion siirtää omaisuuteni lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joutumista hoivakotiin. En rahoita hoivakoteja.
Ne rahat ovat sinun säästösi " pahan päivän varalle". Eli silloin kun sinua pitää yhteiskunnan hoitaa. Eivät ne ole tarkoitettu räkänokillesi, jotka huutavat, että " kaikkien on pärjättävä omillaan" lienet itse samaa sakkia, kunnes osuu omaan nilkkaan.
Onhan minulla eläkkeeni, siitä saa hoivakoti ottaa osuutensa, Omaisuuteni annan mieluimmin lapsilleni. Ap.
Niin tahtoisi antaa moni muukin, mutta eivät voi, jos omaisuus pitää realisoida saadakseen ruokaa. Esim. Työttömyyden tai sairastumisen tms. Syyn vuoksi. Kaikki samalle viivalle ikään katsomatta, se on se pointti.
Mene nyt muualle itkemään pointteinesi. Ne eivät oikeuta vanhusten ryöstämistä. Se, että ei kykene hankkimaan omaisuutta elämänsä aikana ja se, että muiden omaisuus varastetaan valtion toimesta elämän lopussa ei ole millään tavalla yhteismitallista.
Vierailija kirjoitti:
Siiri ja Saara, vanhoja eläkkeellä olevia sairaanhoitajia molemmat.
Olleet samassa työpaikassa, samalla palkalla ja yhtä kauan, ja saavat saman kokoista eläkettä nyt.
Molempien vointi on romahtanut ja joutuvat molemmat samaan hoivakotiin.
Siiri, joka on elänyt säästeliästä elämää ja aikoinaan hankkinut itselleen omistusasunnon, joutuu nyt realisoimaan asuntonsa isoja hoivakotimaksuja varten, koska hänelle on kertynyt omaisuutta, siis se asunto, jonka oli kuvitellut jättävänsä tyttärelleen perinnöksi.
Saara on koko ikänsä matkustellut, juhlinut ja elänyt muutenkin riehakasta elämää käyttäen kaikki rahansa.
Hän joutuu maksamaan vain osan eläkkestään hoivakodille koska hänellä ei ole realisoitavaa omaisuutta.
Reilu peli vai mitä?
Elämä on niitä valintoja, kuten täällä hoette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt ihan sama asia, kuin se, että olet säästänyt itsellesi puskuria ja et saa toimeentulotukea, koska sinulla on rahaa/ omaisuutta. Tälläkin palstalla ollaan sitä mieltä, että ne säästöt pitää ensin syödä. Joten mikä ero mielestänne olisi siinä, että vanhuksena ei omaisuutta käytettäisi siihen hoivaan eli elämiseen? Ai niin mahdatteko huutelivat ollakin itse saamassa sen omaisuuden perinnön muodossa... Niin, varsinkin perskokkareet menkää itseenne!
Työttömyys ja kuoleminen eivät ole vertailukelpoisia keskenään, eikä keskustelu koske työttömyyttä. Kuolemalle ei ole vaihtoehtoa, työttömyydelle on. Tee jotain hyödyllistä tilanteellesi. Muiden varojen himoitseminen ja katkeruus ei sitä ole.
Miksi kuolevaa pitäisi tukea rahallisesti? Mitä hyötyä kuoleva tuottaa yhteiskunnalle? Yhteiskunta on tällä linjalla mätä. Jos olet tuottamaton yksilö, et ole minkään arvoinen.
Työtöntä sen sijaan saatetaan tukea juuri tuon työllistymisen mahdollisuuden ja sitä myötä saatavien verojen vuoksi. Työtönkin maksaa useimmiten enemmän veroa kuin kuoleva, joka saattaa elää enää muutaman kuukauden.
Kysymys ei ole siitä, milloin on veronsa maksanut.
Minusta on surullista, että tällaisesta asiasta pitää edes keskustella. Kansan köyhdyttäminen kosahtaa valtion omaan nilkkaan. Jokainen, joka tässä yhteiskunnassa onnistuu työllä ja vastuullisella talouden pidolla itselleen varallisuutta kerryttämään on sen ansainnut ja saa itse myös päättää mitä varoillaan tekee. On epäreilua, että saman palvelun saa ilmaiseksi hän, joka ei ole laittanut tikkua ristiin yhteiskunnan hyväksi tai hän joka on varallisuutensa humpannut. Mutta hän, joka on raha-asiansa ja yhteiskuntavastuunsa tunnollisesti hoitanut maksaa vielä kuoleman kielissä moninkertaisesti. Veroprosentissa ja perintöverossa tulisi huomioida se, kuinka paljon kukin veroeuroistaan hyötyy jos eniten maksavat jäävät puille paljaille kun tarve elämän viime metreille olisi maksamansa hyvinvoinnin hedelmien korjaamiseen.
Tässä on vaan yksi vastaus, kukin hoitaa itsensä. Muori myy kämpän, jos rahaa ei ole muutoin hoitoihin ja elämään. Kyllä sitä pikku mummeli voi pienemmässäkin asua yksinään.
En todellakaan kaipaa perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli omaisuuden realisointia käytettäisiin hoivan rahoitukseen, kävisi niin, että omaisuuden myyntituotto siirtyisi näiden attendojen ja espericarejen taskuihin ilman, että vanhushoidon nyt jo luokattoman huono taso nousisi siitä yhtään. Ainoastaan se vähäkin omaisuus lyötäisiin lihoiksi, ja siirrettäisiin hoivayritysten pohjattomaan taskuun.
Juuri näin. Veroparatiisiin häviäisi vanhuksen rahat.
Siksi aion siirtää omaisuuteni lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joutumista hoivakotiin. En rahoita hoivakoteja.
Ne rahat ovat sinun säästösi " pahan päivän varalle". Eli silloin kun sinua pitää yhteiskunnan hoitaa. Eivät ne ole tarkoitettu räkänokillesi, jotka huutavat, että " kaikkien on pärjättävä omillaan" lienet itse samaa sakkia, kunnes osuu omaan nilkkaan.
Onhan minulla eläkkeeni, siitä saa hoivakoti ottaa osuutensa, Omaisuuteni annan mieluimmin lapsilleni. Ap.
Mäkin olisin halunnut antaa lapsilleni perintöä, mutta niin vaan piti käyttää kaikki säästöt ja myydä omaisuus, kun sairastuin ja jäin pois työelämästä.
Niin nyt kaikkien muiden on jollain tavalla tehtävä samoin sillä sinä, sinä ja vielä kerran sinä. Minäkin antaisin mielelläni lapselleni toisten ihmisten rahoja. Koska olen realisti, päätin kerätä omia ja vakuuttaa itseni niin tehdessäni.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että on vanhuksen vanhuudenturva. Jolla tarvittaessa järjestetään yksityinen paras mahdollinen hoiva, palveluita kotiin tms.
Mutta siitä en pidä, että yhteiskunta automaattisesti pakottaisi käyttämään omaisuutta hoivaan. Kyllä tämän pitäisi minusta olla ihmisen itse päätettävissä miten tekee. Ja kun kerran niin korkeita veroja jo muutenkin maksetaan, niin kyllä se perushoiva jossain Attendon kuivattamossa pitäisi tulla sillä jo kustannetuksi + nykyisellä eläkkeistä pidättämisellä.
Meillä on tosiaan niin päätetty, 80-vuotiaat vanhemmat ja me 2 perillistä, että omaisuus on vanhempien vanhuudenturva, emmekä odota mitään perintöjä. Että sitten kun tarvii, saa mennä kaikki vaikka itse valittuun hoivaan.
Ootkos varma ettei joku SPR tai demarien edustaja ole käynyt hakemaan allekirjoitusta testamenttiin jossa omaisuus päätyy heille ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli omaisuuden realisointia käytettäisiin hoivan rahoitukseen, kävisi niin, että omaisuuden myyntituotto siirtyisi näiden attendojen ja espericarejen taskuihin ilman, että vanhushoidon nyt jo luokattoman huono taso nousisi siitä yhtään. Ainoastaan se vähäkin omaisuus lyötäisiin lihoiksi, ja siirrettäisiin hoivayritysten pohjattomaan taskuun.
Juuri näin. Veroparatiisiin häviäisi vanhuksen rahat.
Siksi aion siirtää omaisuuteni lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joutumista hoivakotiin. En rahoita hoivakoteja.
Ne rahat ovat sinun säästösi " pahan päivän varalle". Eli silloin kun sinua pitää yhteiskunnan hoitaa. Eivät ne ole tarkoitettu räkänokillesi, jotka huutavat, että " kaikkien on pärjättävä omillaan" lienet itse samaa sakkia, kunnes osuu omaan nilkkaan.
Onhan minulla eläkkeeni, siitä saa hoivakoti ottaa osuutensa, Omaisuuteni annan mieluimmin lapsilleni. Ap.
Niin tahtoisi antaa moni muukin, mutta eivät voi, jos omaisuus pitää realisoida saadakseen ruokaa. Esim. Työttömyyden tai sairastumisen tms. Syyn vuoksi. Kaikki samalle viivalle ikään katsomatta, se on se pointti.
Mene nyt muualle itkemään pointteinesi. Ne eivät oikeuta vanhusten ryöstämistä. Se, että ei kykene hankkimaan omaisuutta elämänsä aikana ja se, että muiden omaisuus varastetaan valtion toimesta elämän lopussa ei ole millään tavalla yhteismitallista.
Voi hyvä ystävä, kun se valtio ryöstää sen omaisuuden heti, kun joudut syystä tai toisesta taloudellisiin vaikeuksiin. On surullista, kun kaltaisiasi ei voi auttaa näkemään omaa napaa pitemmälle. Tiedätkin mikä diagnoosi teille annetaan. Edelleen, kun säästät " sukan varteen" " pahan päivän varalle". Tai miksi ikinä sitä halutaan sanoa, se on tarkoitettu sinun elämääsi, ei lapsiesi. Kun sinä tarvitset apua vanhuuden tms. Takia sinä maksat ne omista varoistasi, siksihän sinä olet säästänyt. Muutkin menettävät omaisuutensa, jotka joutuvat vaikeuksiin, miksi sinun perseesi olisi tärkeämpi kuin esim. Nuoremman sairastuneen, eronneen, työttömän tms. ihmisen, joka joutuu syömään kerryttäneen omaisuutensa. Kerro se meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli omaisuuden realisointia käytettäisiin hoivan rahoitukseen, kävisi niin, että omaisuuden myyntituotto siirtyisi näiden attendojen ja espericarejen taskuihin ilman, että vanhushoidon nyt jo luokattoman huono taso nousisi siitä yhtään. Ainoastaan se vähäkin omaisuus lyötäisiin lihoiksi, ja siirrettäisiin hoivayritysten pohjattomaan taskuun.
Juuri näin. Veroparatiisiin häviäisi vanhuksen rahat.
Siksi aion siirtää omaisuuteni lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joutumista hoivakotiin. En rahoita hoivakoteja.
Ne rahat ovat sinun säästösi " pahan päivän varalle". Eli silloin kun sinua pitää yhteiskunnan hoitaa. Eivät ne ole tarkoitettu räkänokillesi, jotka huutavat, että " kaikkien on pärjättävä omillaan" lienet itse samaa sakkia, kunnes osuu omaan nilkkaan.
Onhan minulla eläkkeeni, siitä saa hoivakoti ottaa osuutensa, Omaisuuteni annan mieluimmin lapsilleni. Ap.
Niin tahtoisi antaa moni muukin, mutta eivät voi, jos omaisuus pitää realisoida saadakseen ruokaa. Esim. Työttömyyden tai sairastumisen tms. Syyn vuoksi. Kaikki samalle viivalle ikään katsomatta, se on se pointti.
Mene nyt muualle itkemään pointteinesi. Ne eivät oikeuta vanhusten ryöstämistä. Se, että ei kykene hankkimaan omaisuutta elämänsä aikana ja se, että muiden omaisuus varastetaan valtion toimesta elämän lopussa ei ole millään tavalla yhteismitallista.
Voi hyvä ystävä, kun se valtio ryöstää sen omaisuuden heti, kun joudut syystä tai toisesta taloudellisiin vaikeuksiin. On surullista, kun kaltaisiasi ei voi auttaa näkemään omaa napaa pitemmälle. Tiedätkin mikä diagnoosi teille annetaan. Edelleen, kun säästät " sukan varteen" " pahan päivän varalle". Tai miksi ikinä sitä halutaan sanoa, se on tarkoitettu sinun elämääsi, ei lapsiesi. Kun sinä tarvitset apua vanhuuden tms. Takia sinä maksat ne omista varoistasi, siksihän sinä olet säästänyt. Muutkin menettävät omaisuutensa, jotka joutuvat vaikeuksiin, miksi sinun perseesi olisi tärkeämpi kuin esim. Nuoremman sairastuneen, eronneen, työttömän tms. ihmisen, joka joutuu syömään kerryttäneen omaisuutensa. Kerro se meille.
Se nuorempi sairastunut nauttii muiden maksamasta yhteiskunnasta ja sen palveluista vuosikymmeniä. Kuitenkin, jos hänellä on esim. perittyä omaisuutta, kukaan ei ole ulosmittaamassa sitä hänen hoitojensa kustannukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt ihan sama asia, kuin se, että olet säästänyt itsellesi puskuria ja et saa toimeentulotukea, koska sinulla on rahaa/ omaisuutta. Tälläkin palstalla ollaan sitä mieltä, että ne säästöt pitää ensin syödä. Joten mikä ero mielestänne olisi siinä, että vanhuksena ei omaisuutta käytettäisi siihen hoivaan eli elämiseen? Ai niin mahdatteko huutelivat ollakin itse saamassa sen omaisuuden perinnön muodossa... Niin, varsinkin perskokkareet menkää itseenne!
Työttömyys ja kuoleminen eivät ole vertailukelpoisia keskenään, eikä keskustelu koske työttömyyttä. Kuolemalle ei ole vaihtoehtoa, työttömyydelle on. Tee jotain hyödyllistä tilanteellesi. Muiden varojen himoitseminen ja katkeruus ei sitä ole.
Vanhukset jotka saavat eläkkeen saajan asumistukea omistus asuntoon? Ja muuta yhteiskunnan tukea vaikka olisi se kallis asunto? Menisivät töihin eikö niin? Jokainen meistä tulee, nuorilla kun ihmisillä on sairauksia jotka voivat johtaa kuolemaan tai ne sairaudet rajoittavat kykyä työhön, moni ei pääse työkyvyttömyys eläkkeelle. He joutuvat syömään omaisuutensa, koska nyt sattuvat olemaan nuoria. Työtön joka elämänsä keräsi itselleen omaisuutta töissä ollessaan ja sai yt- neuvotteluissa tai konkurssin sattuessa kenkää, syö omaisuutesi, ennen kuin saat tukea. Mutta kaikki nuo ovat eri asia eikö niin? On myös käsittämätöntä, että kuvitellaan minunkin olevan tuossa tilanteessa, koska ajattelen näin. Sitä kutsutaan empatiaksi, myötätunnoksi ja oikeudenmukaisuudeksi muita ihmisiä kohtaan, vaikka itselläni on kaikki hyvin. Sitä tässä kansassa ei ole, tunnen itseni ihan friikiksi tässä sairaassa maassa, jossa normaali ihmisyys on se sairaus ja kateus, ahneus ja katkeruus ovat niitä normaaleja hyveitä!
No kiva, miksi et avaa aiheesta omaa keskustelua?
P.s. miksi oletit kaikkien muiden vain himoitsevan perintöjä samalla kun silkkaa empaattisuuttasi sekoitit työttömät keskusteluun?
Koska siitähän tässä on kyse, se "vanha kuoleva ihminen" ei saa sitä omaisuuttaan tuonpuoleiseen mukaan. Kenelle se menee, jos ei hänen hoitoonsa ja elämiseensä? Niin perinnöksi. Oletko yksinkertainen?
Useimmille meistä se mahdollisuus jättää perintöä omille lapsilleen on ollut se kantava voima, miksi tehdä töitä ja kerätä omaisuutta koko työiän aikana. Oma omaisuuteni nyt on n. 500 000. Se tulee menemään lapselleni, vaikka se edellyttäisi, että loppupeleissä joudun vetämään ranteet auki, koska sinun kaltaisesi elätit eivät ole hoitaneet osuuttaan veroeurojen maksamisesta, jotta vanhushoivan kustannuksia ei edes mietittäisi ihmisten omaisuuksista. Ette te elätit tätä peliä tule voittamaan.
Luuletko että sinua nuoremmat eivät ole ajatelleet jättävänsä perintöä lapsilleen? Oletko asunut tynnyrissä? Veroja kierrätetään Suomessa reaaliajassa, ei niitä kerätä säästöön vartavasten sille ajanjaksolle kun sinä jäät eläkkeelle.
Olet saanut omaisuutta kokoon. Hyvä juttu. Sen omaisuuden yhteiskunta noteeraa ja toteaa, että sinä olet tämän kerännyt ja sinä tällä elät. Ei ne lukuja pyörittele sanoen "Hyvä kun Marjatta on kerännyt 500 000€ lapsilleen, laitetaas tämä summa heitä varten syrjään". Siellä on kymmeniä tiukkoja tätejä ja setiä syynäämässä jokaisen sentin tuosta 500 000€ laskeskellen, miten Marjatta maksaa siitä vielä yhteiskunnalle olemassaolostaan ennen kuin kuolo korjaa. Tähän lopputulokseen olet sinä ja sinua vanhemmat polvet vaikuttaneeet.
"Siellä on kymmeniä tiukkoja tätejä ja setiä syynäämässä jokaisen sentin tuosta 500 000€ laskeskellen, miten Marjatta maksaa siitä vielä yhteiskunnalle olemassaolostaan ennen kuin kuolo korjaa."
Niin, ne kymmenet tädit ja se yksi setä saavat toimeentulonsa Marjatan rahoista, sillä he eivät tuota mitään lisäarvoa, vaan pelkkiä kuluja. Näin Suomi kyttäämistään köyhtyy ja näivettyy. Kauanko sitä kannattaa jatkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on eriarvoisuus.
Yhyeiskunnan tulisi hoitaa vanhukset samalla kustannuksella per vanhus.
Tämä.
Jos joku on omaisuutta onnistunut korkeasta verotuksesta huolimatta keräämään, niin ei sitä häneltä tule pois nyhtää.
Samat hinnat kaikille olisi reilua.
Katsos kun ne verot ovat korkeat nimenomaan siitä syystä, että niillä kustannetaan mm kaikille vanhuksille tolkuttoman kallis hoiva.
Ei vaan verorahat syydetään osingoksi ihmisille, joilla sitä rahaa on ennestään. Vanhukset saavat kammottavaan "hoitoa" , hoitajat huonoa palkkaa. Osingoista ja huonosta palkasta ei uusia verotuloja paljoa saada, osingonnostajat eivät edes käytä saamiaan rahoja niin että ne kiertäisivät edelleen palkkoina, alveina yms. Harva hyötyy, moni häviää tässä pelissä
Siiri ja Saara, vanhoja eläkkeellä olevia sairaanhoitajia molemmat.
Olleet samassa työpaikassa, samalla palkalla ja yhtä kauan, ja saavat saman kokoista eläkettä nyt.
Molempien vointi on romahtanut ja joutuvat molemmat samaan hoivakotiin.
Siiri, joka on elänyt säästeliästä elämää ja aikoinaan hankkinut itselleen omistusasunnon, joutuu nyt realisoimaan asuntonsa isoja hoivakotimaksuja varten, koska hänelle on kertynyt omaisuutta, siis se asunto, jonka oli kuvitellut jättävänsä tyttärelleen perinnöksi.
Saara on koko ikänsä matkustellut, juhlinut ja elänyt muutenkin riehakasta elämää käyttäen kaikki rahansa.
Hän joutuu maksamaan vain osan eläkkestään hoivakodille koska hänellä ei ole realisoitavaa omaisuutta.
Reilu peli vai mitä?