Äidillä on 300 000 euron asunto. Onko se hänen vanhuudenturvansa vai sinun tuleva perintösi?

Asunto voi mennä myös demarien säätiölle, jos ei ole tarkkana

Sinun äitisi asunto ei varmaankaan ole minun perintöni. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on surullista, että tällaisesta asiasta pitää edes keskustella. Kansan köyhdyttäminen kosahtaa valtion omaan nilkkaan. Jokainen, joka tässä yhteiskunnassa onnistuu työllä ja vastuullisella talouden pidolla itselleen varallisuutta kerryttämään on sen ansainnut ja saa itse myös päättää mitä varoillaan tekee. On epäreilua, että saman palvelun saa ilmaiseksi hän, joka ei ole laittanut tikkua ristiin yhteiskunnan hyväksi tai hän joka on varallisuutensa humpannut. Mutta hän, joka on raha-asiansa ja yhteiskuntavastuunsa tunnollisesti hoitanut maksaa vielä kuoleman kielissä moninkertaisesti. Veroprosentissa ja perintöverossa tulisi huomioida se, kuinka paljon kukin veroeuroistaan hyötyy jos eniten maksavat jäävät puille paljaille kun tarve elämän viime metreille olisi maksamansa hyvinvoinnin hedelmien korjaamiseen.

Olen samaa mieltä. Se voima joka pitää tällaisen keskustelun käynnissä, on sama voima joka takaa sen, että suomalaiset eivät ikinä vaurastu. Heti kun joku onnistuu jotain hankkimaan, se on jaettava kykenemättömien kesken. Aina löytyy verukkeet, miksi toisten eväät on syötävä ja heti. On sillä sairaudella nimikin: sosialismi. Sitä ei vain saisi sanoa ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Siiri ja Saara, vanhoja eläkkeellä olevia sairaanhoitajia molemmat.

Olleet samassa työpaikassa, samalla palkalla ja yhtä kauan, ja saavat saman kokoista eläkettä nyt.

Molempien vointi on romahtanut ja joutuvat molemmat samaan hoivakotiin.

 

Siiri, joka on elänyt säästeliästä elämää ja aikoinaan hankkinut itselleen omistusasunnon, joutuu nyt realisoimaan asuntonsa isoja hoivakotimaksuja varten, koska hänelle on kertynyt omaisuutta, siis se asunto, jonka oli kuvitellut jättävänsä tyttärelleen perinnöksi.

 

Saara on koko ikänsä matkustellut, juhlinut ja elänyt muutenkin riehakasta elämää käyttäen kaikki rahansa.

Hän joutuu maksamaan vain osan eläkkestään hoivakodille koska hänellä ei ole realisoitavaa omaisuutta.

 

Reilu peli vai mitä?

Ei joudu realisoimaan yhtään mitään hoivakotimaksuja varten, vaan maksu määräytyy edelleenkin nettotulojen mukaan. Jos muorilla ei ole varaa maksaa tyhjillään olevan asunnon kuluja, niin se on taas asia erikseen, mutta hoitomaksuja varten ei tarvitse omaisuuttaan myydä eikä asunnon myyntituloja huomioida hoitomaksun määräytymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli omaisuuden realisointia käytettäisiin hoivan rahoitukseen, kävisi niin, että omaisuuden myyntituotto siirtyisi näiden attendojen ja espericarejen taskuihin ilman, että vanhushoidon nyt jo luokattoman huono taso nousisi siitä yhtään. Ainoastaan se vähäkin omaisuus lyötäisiin lihoiksi, ja siirrettäisiin hoivayritysten pohjattomaan taskuun. 

Juuri näin. Veroparatiisiin häviäisi vanhuksen rahat. 

Siksi aion siirtää omaisuuteni lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joutumista hoivakotiin. En rahoita hoivakoteja. 

Ne rahat ovat sinun säästösi " pahan päivän varalle". Eli silloin kun sinua pitää yhteiskunnan hoitaa. Eivät ne ole tarkoitettu räkänokillesi, jotka huutavat, että " kaikkien on pärjättävä omillaan"  lienet itse samaa sakkia, kunnes osuu omaan nilkkaan. 

Onhan minulla eläkkeeni, siitä saa hoivakoti ottaa osuutensa, Omaisuuteni annan mieluimmin lapsilleni. Ap. 

Niin tahtoisi antaa moni muukin, mutta eivät voi, jos omaisuus pitää realisoida saadakseen ruokaa. Esim. Työttömyyden tai sairastumisen tms. Syyn vuoksi.  Kaikki samalle viivalle ikään katsomatta, se on se pointti. 

Mene nyt muualle itkemään pointteinesi. Ne eivät oikeuta vanhusten ryöstämistä. Se, että ei kykene hankkimaan omaisuutta elämänsä aikana ja se, että muiden omaisuus varastetaan valtion toimesta elämän lopussa ei ole millään tavalla yhteismitallista.

Voi hyvä ystävä, kun se valtio ryöstää sen omaisuuden heti, kun joudut syystä tai toisesta taloudellisiin vaikeuksiin. On surullista, kun kaltaisiasi ei voi auttaa näkemään omaa napaa pitemmälle. Tiedätkin mikä diagnoosi teille annetaan. Edelleen, kun säästät " sukan varteen" " pahan päivän varalle".  Tai miksi ikinä sitä halutaan sanoa, se on tarkoitettu sinun elämääsi, ei lapsiesi. Kun sinä tarvitset apua vanhuuden tms. Takia sinä maksat ne omista varoistasi, siksihän sinä olet säästänyt. Muutkin menettävät omaisuutensa, jotka joutuvat vaikeuksiin, miksi sinun perseesi olisi tärkeämpi kuin esim. Nuoremman sairastuneen, eronneen, työttömän tms. ihmisen, joka joutuu syömään kerryttäneen omaisuutensa. Kerro se meille. 

Minä päätän, mihin varallisuuteni on tarkoitettu, ei kukaan muu, etkä eteenkään sinä. Onko se itselle, lapsille vai johonkin muuhun tai näiden kesken on yksin minun päätökseni. Koska synnyin maahan, joka ei tätä periaatetta kunnioita päätin vaihtaa sen sellaiseen, joka kunnioittaa. Se jos mikään on niitä valintoja.

Jos se persaukinen osa saa kaiken hoivan toisten rahoilla, niin silloin ei kosketa myöskään muiden omaisuuksiin. Joku roti tähän sosialistiseen tulontasauskiimaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos se persaukinen osa saa kaiken hoivan toisten rahoilla, niin silloin ei kosketa myöskään muiden omaisuuksiin. Joku roti tähän sosialistiseen tulontasauskiimaan.

Juuri näin. Vaihtoehtona on se, että jokainen ostaa kykynsä mukaan palvelunsa, ja ne jotka eivät pysty, eivät sitten pysty. Se,  että tässäkin asiassa luopiot ovat elämänsä hoitaneiden taskuilla on estettävä!

Ihan varteenotettava vaihtoehto on asunnon panttaaminen pankille. Sillloin sitä vastaan saa lainaa elämiseen. Tietysti perilleiset eivät ehkä ilahtuisi, mutta vanhus saisi rahaa ja asua kodissaan viimeiset aikansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli omaisuuden realisointia käytettäisiin hoivan rahoitukseen, kävisi niin, että omaisuuden myyntituotto siirtyisi näiden attendojen ja espericarejen taskuihin ilman, että vanhushoidon nyt jo luokattoman huono taso nousisi siitä yhtään. Ainoastaan se vähäkin omaisuus lyötäisiin lihoiksi, ja siirrettäisiin hoivayritysten pohjattomaan taskuun. 

Juuri näin. Veroparatiisiin häviäisi vanhuksen rahat. 

Siksi aion siirtää omaisuuteni lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joutumista hoivakotiin. En rahoita hoivakoteja. 

Ne rahat ovat sinun säästösi " pahan päivän varalle". Eli silloin kun sinua pitää yhteiskunnan hoitaa. Eivät ne ole tarkoitettu räkänokillesi, jotka huutavat, että " kaikkien on pärjättävä omillaan"  lienet itse samaa sakkia, kunnes osuu omaan nilkkaan. 

Onhan minulla eläkkeeni, siitä saa hoivakoti ottaa osuutensa, Omaisuuteni annan mieluimmin lapsilleni. Ap. 

Niin tahtoisi antaa moni muukin, mutta eivät voi, jos omaisuus pitää realisoida saadakseen ruokaa. Esim. Työttömyyden tai sairastumisen tms. Syyn vuoksi.  Kaikki samalle viivalle ikään katsomatta, se on se pointti. 

Mene nyt muualle itkemään pointteinesi. Ne eivät oikeuta vanhusten ryöstämistä. Se, että ei kykene hankkimaan omaisuutta elämänsä aikana ja se, että muiden omaisuus varastetaan valtion toimesta elämän lopussa ei ole millään tavalla yhteismitallista.

Voi hyvä ystävä, kun se valtio ryöstää sen omaisuuden heti, kun joudut syystä tai toisesta taloudellisiin vaikeuksiin. On surullista, kun kaltaisiasi ei voi auttaa näkemään omaa napaa pitemmälle. Tiedätkin mikä diagnoosi teille annetaan. Edelleen, kun säästät " sukan varteen" " pahan päivän varalle".  Tai miksi ikinä sitä halutaan sanoa, se on tarkoitettu sinun elämääsi, ei lapsiesi. Kun sinä tarvitset apua vanhuuden tms. Takia sinä maksat ne omista varoistasi, siksihän sinä olet säästänyt. Muutkin menettävät omaisuutensa, jotka joutuvat vaikeuksiin, miksi sinun perseesi olisi tärkeämpi kuin esim. Nuoremman sairastuneen, eronneen, työttömän tms. ihmisen, joka joutuu syömään kerryttäneen omaisuutensa. Kerro se meille. 

Eli sinä et ole säästänyt etukäteen mitään, ja kaikki on nyt jostain syystä mennyt? No se selittää asenteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siiri ja Saara, vanhoja eläkkeellä olevia sairaanhoitajia molemmat.

Olleet samassa työpaikassa, samalla palkalla ja yhtä kauan, ja saavat saman kokoista eläkettä nyt.

Molempien vointi on romahtanut ja joutuvat molemmat samaan hoivakotiin.

 

Siiri, joka on elänyt säästeliästä elämää ja aikoinaan hankkinut itselleen omistusasunnon, joutuu nyt realisoimaan asuntonsa isoja hoivakotimaksuja varten, koska hänelle on kertynyt omaisuutta, siis se asunto, jonka oli kuvitellut jättävänsä tyttärelleen perinnöksi.

 

Saara on koko ikänsä matkustellut, juhlinut ja elänyt muutenkin riehakasta elämää käyttäen kaikki rahansa.

Hän joutuu maksamaan vain osan eläkkestään hoivakodille koska hänellä ei ole realisoitavaa omaisuutta.

 

Reilu peli vai mitä?

Ei joudu realisoimaan yhtään mitään hoivakotimaksuja varten, vaan maksu määräytyy edelleenkin nettotulojen mukaan. Jos muorilla ei ole varaa maksaa tyhjillään olevan asunnon kuluja, niin se on taas asia erikseen, mutta hoitomaksuja varten ei tarvitse omaisuuttaan myydä eikä asunnon myyntituloja huomioida hoitomaksun määräytymisessä.

Ja tämä onkin mielestäni ok, mutta nythän puhutaan nimenomaan siitä, että myös omaisuus vaikuttaisi maksuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli omaisuuden realisointia käytettäisiin hoivan rahoitukseen, kävisi niin, että omaisuuden myyntituotto siirtyisi näiden attendojen ja espericarejen taskuihin ilman, että vanhushoidon nyt jo luokattoman huono taso nousisi siitä yhtään. Ainoastaan se vähäkin omaisuus lyötäisiin lihoiksi, ja siirrettäisiin hoivayritysten pohjattomaan taskuun. 

Juuri näin. Veroparatiisiin häviäisi vanhuksen rahat. 

Siksi aion siirtää omaisuuteni lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joutumista hoivakotiin. En rahoita hoivakoteja. 

Ne rahat ovat sinun säästösi " pahan päivän varalle". Eli silloin kun sinua pitää yhteiskunnan hoitaa. Eivät ne ole tarkoitettu räkänokillesi, jotka huutavat, että " kaikkien on pärjättävä omillaan"  lienet itse samaa sakkia, kunnes osuu omaan nilkkaan. 

Mistä sinä tiedät mihin muut ihmiset rahansa ovat tarkoittaneet? 

Minä teen töitä jotta jälkeläisteni parempaa tulevaisuutta varten, ja rahani todellakin on tarkoitettu heille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli omaisuuden realisointia käytettäisiin hoivan rahoitukseen, kävisi niin, että omaisuuden myyntituotto siirtyisi näiden attendojen ja espericarejen taskuihin ilman, että vanhushoidon nyt jo luokattoman huono taso nousisi siitä yhtään. Ainoastaan se vähäkin omaisuus lyötäisiin lihoiksi, ja siirrettäisiin hoivayritysten pohjattomaan taskuun. 

Juuri näin. Veroparatiisiin häviäisi vanhuksen rahat. 

Siksi aion siirtää omaisuuteni lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joutumista hoivakotiin. En rahoita hoivakoteja. 

Ne rahat ovat sinun säästösi " pahan päivän varalle". Eli silloin kun sinua pitää yhteiskunnan hoitaa. Eivät ne ole tarkoitettu räkänokillesi, jotka huutavat, että " kaikkien on pärjättävä omillaan"  lienet itse samaa sakkia, kunnes osuu omaan nilkkaan. 

Onhan minulla eläkkeeni, siitä saa hoivakoti ottaa osuutensa, Omaisuuteni annan mieluimmin lapsilleni. Ap. 

Niin tahtoisi antaa moni muukin, mutta eivät voi, jos omaisuus pitää realisoida saadakseen ruokaa. Esim. Työttömyyden tai sairastumisen tms. Syyn vuoksi.  Kaikki samalle viivalle ikään katsomatta, se on se pointti. 

Mene nyt muualle itkemään pointteinesi. Ne eivät oikeuta vanhusten ryöstämistä. Se, että ei kykene hankkimaan omaisuutta elämänsä aikana ja se, että muiden omaisuus varastetaan valtion toimesta elämän lopussa ei ole millään tavalla yhteismitallista.

Voi hyvä ystävä, kun se valtio ryöstää sen omaisuuden heti, kun joudut syystä tai toisesta taloudellisiin vaikeuksiin. On surullista, kun kaltaisiasi ei voi auttaa näkemään omaa napaa pitemmälle. Tiedätkin mikä diagnoosi teille annetaan. Edelleen, kun säästät " sukan varteen" " pahan päivän varalle".  Tai miksi ikinä sitä halutaan sanoa, se on tarkoitettu sinun elämääsi, ei lapsiesi. Kun sinä tarvitset apua vanhuuden tms. Takia sinä maksat ne omista varoistasi, siksihän sinä olet säästänyt. Muutkin menettävät omaisuutensa, jotka joutuvat vaikeuksiin, miksi sinun perseesi olisi tärkeämpi kuin esim. Nuoremman sairastuneen, eronneen, työttömän tms. ihmisen, joka joutuu syömään kerryttäneen omaisuutensa. Kerro se meille. 

Minä päätän, mihin varallisuuteni on tarkoitettu, ei kukaan muu, etkä eteenkään sinä. Onko se itselle, lapsille vai johonkin muuhun tai näiden kesken on yksin minun päätökseni. Koska synnyin maahan, joka ei tätä periaatetta kunnioita päätin vaihtaa sen sellaiseen, joka kunnioittaa. Se jos mikään on niitä valintoja.

Hienoa, että olet turvannut selustasi. Ensin hyödynsit yhteiskunnan palvelut ja sitten katosit kuin pieru saharaan, kun pitäisi itse hoitaa asiasi, maassa, joka mahdollisti sinulle omaisuutesi. Kommenttisi pursuaa itsekkyyttä, koska " minä, minä, minä". Ei ihme, ettet ymmärrä ja näe muita ihmisiä. Mieti, jos olisit syntynyt maahan, jossa nyt ole olet, olisitko siinä tilanteessa, kuin nyt olet.  Mutta se ei poista edelleenkään sitä epäkohtaa, että moni ihminen täällä joutuu realisoimaan omaisuutensa, kun tulee vaikeuksia, omaisuuden suoja pitäisi silloin koskea kaikkia tai jokainen syö omaisuutensa, kun se tilanne tulee eteen, iästäriippumatta. Kaikilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta tehdä tuollaisia " valintoja" kuten sinä olet tehnyt. Joillakin saattaa olla syynä jopa isänmaallisuus, jotka eivät halua vain niitä "rusinoita pullista"  kuten sinä olet toiminut. 

Kyllä tämä asia on itsekkääksi haukutulle velalle helppo. On ihan selvää, että säästöni tulee olemaan vanhuuteni turva.  Viimeisenä turvana on hyvällä paikalla Hgissä oleva kaksio, se myydään joka tapauksessa viimeistään 80 v, sinne ei kumpikaan halua pysyvästi asumaan. Riippuu voinnista, myydäänkö ehkä jo aikaisemmin, mutta sen verran ajoissa, että voimme vielä yhdessä nauttia rahoista, matkailla, viipyä ulkomailla, ostaa palveluja. Eläkkeet tulee olemaan ok myös, kiitos pitkien urien.

Sekin on itsestään selvää, että jos toinen joutuu lähtemään hoitokotiin, iso omakotitalo menee myyntiin ja toinen muuttaa pienempään, ihan itsensäkin takia. Talosta saa minkä saa, mutta aina nyt sen verran, että muuton saa rahoitettua ja kun toinenkin joutuu hoitokotiin on  ihan se ja sama, mihin ne loput rahat menevät. Eihän hoitokotiin nykyään mennä kuin kuolemaan huonokuntoisena joka tapauksessa.

Ei sureta perinnöt.

Vierailija kirjoitti:

Siiri ja Saara, vanhoja eläkkeellä olevia sairaanhoitajia molemmat.

Olleet samassa työpaikassa, samalla palkalla ja yhtä kauan, ja saavat saman kokoista eläkettä nyt.

Molempien vointi on romahtanut ja joutuvat molemmat samaan hoivakotiin.

 

Siiri, joka on elänyt säästeliästä elämää ja aikoinaan hankkinut itselleen omistusasunnon, joutuu nyt realisoimaan asuntonsa isoja hoivakotimaksuja varten, koska hänelle on kertynyt omaisuutta, siis se asunto, jonka oli kuvitellut jättävänsä tyttärelleen perinnöksi.

 

Saara on koko ikänsä matkustellut, juhlinut ja elänyt muutenkin riehakasta elämää käyttäen kaikki rahansa.

Hän joutuu maksamaan vain osan eläkkestään hoivakodille koska hänellä ei ole realisoitavaa omaisuutta.

 

Reilu peli vai mitä?

Äidikseni ainakin olisi mieluummin valinnut Saaran. Kiva lapsuus matkustellen, syöden hyvää ruokaa, harrastaen, ja elämästä nauttien, kunnes on aika ansaita itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n kuvailemasta lähtötilanteesta puuttuu vanhuksen oma tahto. Haluaako hän maata dementoituneena vanhainkodissa tunnistamatta ketään läheistään syömä- ja pidätyskyvyttömänä? Vai saisiko hän kirjoittaa hoitotahdon, jonka mukaisesti hän tuossa elämänvaiheessa saisi hellävaraisen eutanasian?

 

Nykyinen tilannehan on aivan naurettava siinä mielessä, että juuri kukaan ei halua päätyä kuvaamani kaltaiseen tilanteeseen, mutta silti siitä maksetaan vuositasolla 3,2 miljardia euroa yhteiskunnan pussistsa! Olisiko syytä tarjota halukkailla (huom. vain ja ainoastaan halukkaille!) oikeutta etukäteen pyytää eutanasiaa, kun normaali elämä ei enää onnistu.

Jos laki ei muutu, pitänee järjestää omatoiminen eutanasia. Mutta samalla vaivalla lienee fiksua myös "kadota",  eläke juoksee pankkiin jälkikasvun hyödyksi kunnes julistetaan kuolleeksi. 

Tämä olikin hyvä vinkki. 

Onkohan yksi syy näihin eutansiajuttuihin juurikin tämä, eläkkeen ja hoivapalvelujen säästöt.

Omalla kohdallani elämän laatu ratkaisee. Toisten hoivan varassa eläminen ei houkuta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan varteenotettava vaihtoehto on asunnon panttaaminen pankille. Sillloin sitä vastaan saa lainaa elämiseen. Tietysti perilleiset eivät ehkä ilahtuisi, mutta vanhus saisi rahaa ja asua kodissaan viimeiset aikansa.

Tuohan on mahtava tapa tyhjentää kuolinpesä etukäteen. Ajattelitko ollenkaan pankkia tässä asiassa? Mikä motiivi pankilla on lainaa vastaan ostaa kuolevan asuntoa, jonka se sitten joutuu realisoimaan? Pankkia kiinnostaa vain takaisinmaksukyky. Kuolevilla, jotka tarvitsevat lainan elääkseen, ei sellaista ole. Yritä nyt vain säästää omaa rahaa itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on eriarvoisuus.

 

Yhyeiskunnan tulisi hoitaa vanhukset samalla kustannuksella per vanhus.

Tämä. 

Jos joku on omaisuutta onnistunut korkeasta verotuksesta huolimatta keräämään, niin ei sitä häneltä tule pois nyhtää. 

Samat hinnat kaikille olisi reilua. 

Katsos kun ne verot ovat korkeat nimenomaan siitä syystä, että niillä kustannetaan mm kaikille vanhuksille tolkuttoman kallis hoiva.

Ei vaan verorahat syydetään osingoksi ihmisille, joilla sitä rahaa on ennestään. Vanhukset saavat kammottavaan "hoitoa" , hoitajat huonoa palkkaa. Osingoista ja huonosta palkasta ei uusia verotuloja paljoa saada, osingonnostajat eivät edes käytä saamiaan rahoja niin että ne kiertäisivät edelleen palkkoina, alveina yms. Harva hyötyy, moni häviää tässä pelissä 

Tuo ajattelu selittää melko aukottomasti sen, miksi Suomi on köyhä maa ja sellaiseksi jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli omaisuuden realisointia käytettäisiin hoivan rahoitukseen, kävisi niin, että omaisuuden myyntituotto siirtyisi näiden attendojen ja espericarejen taskuihin ilman, että vanhushoidon nyt jo luokattoman huono taso nousisi siitä yhtään. Ainoastaan se vähäkin omaisuus lyötäisiin lihoiksi, ja siirrettäisiin hoivayritysten pohjattomaan taskuun. 

Juuri näin. Veroparatiisiin häviäisi vanhuksen rahat. 

Siksi aion siirtää omaisuuteni lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joutumista hoivakotiin. En rahoita hoivakoteja. 

Ne rahat ovat sinun säästösi " pahan päivän varalle". Eli silloin kun sinua pitää yhteiskunnan hoitaa. Eivät ne ole tarkoitettu räkänokillesi, jotka huutavat, että " kaikkien on pärjättävä omillaan"  lienet itse samaa sakkia, kunnes osuu omaan nilkkaan. 

Onhan minulla eläkkeeni, siitä saa hoivakoti ottaa osuutensa, Omaisuuteni annan mieluimmin lapsilleni. Ap. 

Niin tahtoisi antaa moni muukin, mutta eivät voi, jos omaisuus pitää realisoida saadakseen ruokaa. Esim. Työttömyyden tai sairastumisen tms. Syyn vuoksi.  Kaikki samalle viivalle ikään katsomatta, se on se pointti. 

Mene nyt muualle itkemään pointteinesi. Ne eivät oikeuta vanhusten ryöstämistä. Se, että ei kykene hankkimaan omaisuutta elämänsä aikana ja se, että muiden omaisuus varastetaan valtion toimesta elämän lopussa ei ole millään tavalla yhteismitallista.

Voi hyvä ystävä, kun se valtio ryöstää sen omaisuuden heti, kun joudut syystä tai toisesta taloudellisiin vaikeuksiin. On surullista, kun kaltaisiasi ei voi auttaa näkemään omaa napaa pitemmälle. Tiedätkin mikä diagnoosi teille annetaan. Edelleen, kun säästät " sukan varteen" " pahan päivän varalle".  Tai miksi ikinä sitä halutaan sanoa, se on tarkoitettu sinun elämääsi, ei lapsiesi. Kun sinä tarvitset apua vanhuuden tms. Takia sinä maksat ne omista varoistasi, siksihän sinä olet säästänyt. Muutkin menettävät omaisuutensa, jotka joutuvat vaikeuksiin, miksi sinun perseesi olisi tärkeämpi kuin esim. Nuoremman sairastuneen, eronneen, työttömän tms. ihmisen, joka joutuu syömään kerryttäneen omaisuutensa. Kerro se meille. 

Minä päätän, mihin varallisuuteni on tarkoitettu, ei kukaan muu, etkä eteenkään sinä. Onko se itselle, lapsille vai johonkin muuhun tai näiden kesken on yksin minun päätökseni. Koska synnyin maahan, joka ei tätä periaatetta kunnioita päätin vaihtaa sen sellaiseen, joka kunnioittaa. Se jos mikään on niitä valintoja.

Hienoa, että olet turvannut selustasi. Ensin hyödynsit yhteiskunnan palvelut ja sitten katosit kuin pieru saharaan, kun pitäisi itse hoitaa asiasi, maassa, joka mahdollisti sinulle omaisuutesi. Kommenttisi pursuaa itsekkyyttä, koska " minä, minä, minä". Ei ihme, ettet ymmärrä ja näe muita ihmisiä. Mieti, jos olisit syntynyt maahan, jossa nyt ole olet, olisitko siinä tilanteessa, kuin nyt olet.  Mutta se ei poista edelleenkään sitä epäkohtaa, että moni ihminen täällä joutuu realisoimaan omaisuutensa, kun tulee vaikeuksia, omaisuuden suoja pitäisi silloin koskea kaikkia tai jokainen syö omaisuutensa, kun se tilanne tulee eteen, iästäriippumatta. Kaikilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta tehdä tuollaisia " valintoja" kuten sinä olet tehnyt. Joillakin saattaa olla syynä jopa isänmaallisuus, jotka eivät halua vain niitä "rusinoita pullista"  kuten sinä olet toiminut. 

Vedä nyt vähän happea, kyllä veronmaksajat sua  jatkossakin elättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli omaisuuden realisointia käytettäisiin hoivan rahoitukseen, kävisi niin, että omaisuuden myyntituotto siirtyisi näiden attendojen ja espericarejen taskuihin ilman, että vanhushoidon nyt jo luokattoman huono taso nousisi siitä yhtään. Ainoastaan se vähäkin omaisuus lyötäisiin lihoiksi, ja siirrettäisiin hoivayritysten pohjattomaan taskuun. 

Juuri näin. Veroparatiisiin häviäisi vanhuksen rahat. 

Siksi aion siirtää omaisuuteni lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joutumista hoivakotiin. En rahoita hoivakoteja. 

Ne rahat ovat sinun säästösi " pahan päivän varalle". Eli silloin kun sinua pitää yhteiskunnan hoitaa. Eivät ne ole tarkoitettu räkänokillesi, jotka huutavat, että " kaikkien on pärjättävä omillaan"  lienet itse samaa sakkia, kunnes osuu omaan nilkkaan. 

Onhan minulla eläkkeeni, siitä saa hoivakoti ottaa osuutensa, Omaisuuteni annan mieluimmin lapsilleni. Ap. 

Niin tahtoisi antaa moni muukin, mutta eivät voi, jos omaisuus pitää realisoida saadakseen ruokaa. Esim. Työttömyyden tai sairastumisen tms. Syyn vuoksi.  Kaikki samalle viivalle ikään katsomatta, se on se pointti. 

Mene nyt muualle itkemään pointteinesi. Ne eivät oikeuta vanhusten ryöstämistä. Se, että ei kykene hankkimaan omaisuutta elämänsä aikana ja se, että muiden omaisuus varastetaan valtion toimesta elämän lopussa ei ole millään tavalla yhteismitallista.

Voi hyvä ystävä, kun se valtio ryöstää sen omaisuuden heti, kun joudut syystä tai toisesta taloudellisiin vaikeuksiin. On surullista, kun kaltaisiasi ei voi auttaa näkemään omaa napaa pitemmälle. Tiedätkin mikä diagnoosi teille annetaan. Edelleen, kun säästät " sukan varteen" " pahan päivän varalle".  Tai miksi ikinä sitä halutaan sanoa, se on tarkoitettu sinun elämääsi, ei lapsiesi. Kun sinä tarvitset apua vanhuuden tms. Takia sinä maksat ne omista varoistasi, siksihän sinä olet säästänyt. Muutkin menettävät omaisuutensa, jotka joutuvat vaikeuksiin, miksi sinun perseesi olisi tärkeämpi kuin esim. Nuoremman sairastuneen, eronneen, työttömän tms. ihmisen, joka joutuu syömään kerryttäneen omaisuutensa. Kerro se meille. 

Minä päätän, mihin varallisuuteni on tarkoitettu, ei kukaan muu, etkä eteenkään sinä. Onko se itselle, lapsille vai johonkin muuhun tai näiden kesken on yksin minun päätökseni. Koska synnyin maahan, joka ei tätä periaatetta kunnioita päätin vaihtaa sen sellaiseen, joka kunnioittaa. Se jos mikään on niitä valintoja.

Hienoa, että olet turvannut selustasi. Ensin hyödynsit yhteiskunnan palvelut ja sitten katosit kuin pieru saharaan, kun pitäisi itse hoitaa asiasi, maassa, joka mahdollisti sinulle omaisuutesi. Kommenttisi pursuaa itsekkyyttä, koska " minä, minä, minä". Ei ihme, ettet ymmärrä ja näe muita ihmisiä. Mieti, jos olisit syntynyt maahan, jossa nyt ole olet, olisitko siinä tilanteessa, kuin nyt olet.  Mutta se ei poista edelleenkään sitä epäkohtaa, että moni ihminen täällä joutuu realisoimaan omaisuutensa, kun tulee vaikeuksia, omaisuuden suoja pitäisi silloin koskea kaikkia tai jokainen syö omaisuutensa, kun se tilanne tulee eteen, iästäriippumatta. Kaikilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta tehdä tuollaisia " valintoja" kuten sinä olet tehnyt. Joillakin saattaa olla syynä jopa isänmaallisuus, jotka eivät halua vain niitä "rusinoita pullista"  kuten sinä olet toiminut. 

Huomaa kyllä, että et ole juuri itse tikkua ristiin viitsinyt laittaa. Mitä minuun tulee, koulu oli maksuton, mutta kaukana ilmaisesta, sillä vanhempani maksoivat sen veroistaan moninkertaisesti. Valmistuttuani ehdin itsekin kuittaamaan niin opintovelkani kuin aiheuttamani kulut verojen muodossa, joten se niistä rusinoista.

Uran alussa ajattelin, ettei Suomi voi jatkuvasti tehdä virhevalintoja ja että asiat paranisivat, puheet kansankapitalismista olisivat totta ja verot laskisivat. Unelmoin jopa siitä, että Suomeen tulee päivä, jolloin ihmiset saisivat itse päättää asioistaan ja tehdä sitä lompakoillaan.

Kovin kauan en viitsinyt heittää aikaani hukkaan unelmoiden paremmasta huomisesta, vaan siirryin luomaan sen itse (joo minä). Elämänlaatu parani oleellisesti, kuten ostovoimakin, enkä keksi syytä, miksi tekisin muuta. Edelleen unelmoin siitä, että Suomi muuttuisi ja kesäisin käydessäni huomaan, että niin se tekee, mutta vielä enemmän väärään suuntaan. Siksi käyn tällaiset keskustelut ainoastaan täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli omaisuuden realisointia käytettäisiin hoivan rahoitukseen, kävisi niin, että omaisuuden myyntituotto siirtyisi näiden attendojen ja espericarejen taskuihin ilman, että vanhushoidon nyt jo luokattoman huono taso nousisi siitä yhtään. Ainoastaan se vähäkin omaisuus lyötäisiin lihoiksi, ja siirrettäisiin hoivayritysten pohjattomaan taskuun. 

Juuri näin. Veroparatiisiin häviäisi vanhuksen rahat. 

Siksi aion siirtää omaisuuteni lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joutumista hoivakotiin. En rahoita hoivakoteja. 

Ne rahat ovat sinun säästösi " pahan päivän varalle". Eli silloin kun sinua pitää yhteiskunnan hoitaa. Eivät ne ole tarkoitettu räkänokillesi, jotka huutavat, että " kaikkien on pärjättävä omillaan"  lienet itse samaa sakkia, kunnes osuu omaan nilkkaan. 

Onhan minulla eläkkeeni, siitä saa hoivakoti ottaa osuutensa, Omaisuuteni annan mieluimmin lapsilleni. Ap. 

Niin tahtoisi antaa moni muukin, mutta eivät voi, jos omaisuus pitää realisoida saadakseen ruokaa. Esim. Työttömyyden tai sairastumisen tms. Syyn vuoksi.  Kaikki samalle viivalle ikään katsomatta, se on se pointti. 

Ruokaa Suomessa on tavattu ostaa omin varoin. Aivan kaikki niin tekevät, ja niin kuuluu olla. 

Sairastumisen ja hoidon hyvinvointivaltiossa maksaa veronmaksajat, siksi maksamme veroja.