Miksi uudiskohteet ovat niin sieluttomia typerien integroitujen avokeittiöidensä kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Entisajan rintamamiestaloissakaan ei ollut aina erillistä keittiötä. Se oli oleskelutilan ja toisessa päässä olevan makuuhuoneen välissä niin, että siitä kuljettiin läpi.

Väärin! Parhaillaan istun rintamiestalon keittiössä ja selaan tätä palstaa. Kolme ovea(makkariin, olohuoneeseen, eteiseen) on jotka kaikki saa suljettua ja keittiön eristettyä muusta tilasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudiskohteiden, siis myös niin sanottujen "ökyasuntojen" keittiöt ja kylpyhuoneet ovat järjestäen kalustettu sellaisilla materiaaleilla ettei kukaan, joka remontoi itselleen valitsisi vastaavia materiaaleja. HEKA ja ASO-asunnoissa käytetään samanlaisia materiaaleja kuin näissä kovan rahan asunnoissa. 

Hekan asunnoissa pyritään hankkimaan kaikki laitteet ja kalusteet tiukkojen laatu- ja vastuullisuuskriteerien mukaan koska hankintalaki näes velvoittaa, kun nämä ovat julkisia hankintoja. Siksi Hekan uudisasunnot eivät paljon eroa kovan rahan uudistasuntojen materiaaleista. En siis usko, että laatu on heikointa ja huonointa, kuten esität.

Verratuina saman alueen myytäviin asuntoihin, Hekan kämpät ovat paremmin suunniteltuja, koska ne on tarkoitettu asumiseen, eikä vain ahneille sijoittajille myytäviksi. 

Asun nimittäin Hekan uudisasunnossa, jossa koko kohde on todella hyvin suunniteltu, asuntoni pohjapiirros on sekin aika hyvä. Materiaalit ovat nämä: keittiön kalusteet ovat Topi-keittiöltä, jotka ovat Avainlippu-valmistajia, keittiön liesi ja kylmäkalusteet ovat Upolta, keittiössä ja kylppärissä on Pukkilan laatat, Idon pytty ja Polarian kaapit, lattiat ovat Kährsin vinyylilankkua. 

Eli aika samaa mitä näkee noissa kovan rahan uusissa taloissa, etenkin Idon pytty on ihan joka paikassa. Samoin Pukkilan laattojakin näkee paljon. Enemmänkin Hekan asunnot tehdään esteettisesti aika simppeleiksi ja värit valitaan aika neutraaliksi, eikä mitään kovinkaan erikoisia materiaaliratkaisuja, kun taas myyntiasunnoissa saattaa olla osittain jotain ei-valkoista laattaa kylppärissä, kaapeissa mustaa tai puunväristä pintaa eikä valkoista ja integroidut laitteet keittiössä ovat luultavasti jotain hieman hintavampaa merkkiä. Muuten melko yks yhteen.

Vaikka materiaalit olisivat laadukkaita, uusia asuntoja ja koteja vaivaa silti jokin hengettömyys ja väliaikaisuuden tunne. Luulen, että se johtuu siitä, että asioita ei tehdä enää samalla tavalla kestämään. Ennen teollista massatuotantoa asiat rakennettiin ja mitoitettiin paikalleen, yksityiskohdissa nähtiin vaivaa ja ajateltiin, että esim. lattia on lähes ikuinen. Nyt jokaisella rakennusosalla on jonkun insinöörin laskema elinkaari, työmaita vaivaa kiire, eikä ketään aliurakoitsijaa kiinnosta oikeasti millaista jälkeä taaksensa jättää.

Tuo on täysin subjektiivinen näkemys. Ennen vanhaan tehtiin talot kestämään kyllä, mutta sitten koko kaupunki saattoi palaa ja siinä meni se ajaton henki tuhkana tuuleen.

Onhan mielenkiintoista se, että suurella hingulla nyt peruskorjataan ja remontoidaan noita 1960-70 -lukujen klassisisa lähiökerrostaloja. Nehän rakennettiin nopeasti etelään muuttavien nuorten sukupolvien tarpeisiin, eikä paljon mietitty tulevaisuutta. Niin vaan nekin ovat kestäneet ja edelleen ovat saamassa jatkon elinkaareensa. Hyvinhän nekin oli suunniteltu arkkitehtien toimesta (ei välttämättä rakentajien ja rakennusmateriaaleja valmistavien yritysten osalta), joten ei ole ihme, että meidän nykyiset uudet kerrostaloasunnot aika paljon muistuttavat niitä. Niissä on jotain todella suomalaista; valoa, valkoisuutta, moderniutta, yksinkertaisuutta ja metsien vihreyttä ympärillä. 

Vaikka itse muutin aivan uuteen kerrostaloasuntoon vastoittain, niin oli kuin olisi tullut kotiin -- kasvoin nimittäin tuollaisessa 1960-70 -luvun kerrostalossa ja olen asunut senkin jälkeen useasti sellaisessa. 

Suurinta osaa taloissa ei ole koskaan tehty kestämään. Köyhät ovat aina rakentaneet jonkinlaisen hökkelin saadakseen katon päänsä päälle. Ainoastaan kartanonherrojen ja kaupunkien porvareiden talot ovat jääneet jäljelle meidän ihasteltavaksi. Nykyaika on sen verran tasaveroisempaa, että köyhäkin voi asua talossa, joka pysyy pystyssä pidempään.

Miksi vanhat kohteet ovat niin sokkeloisia komeroita, joissa ei ole säilytystilaa nimeksikään ja huoneita aivan liikaa? Avokeittiö, saareke, nykyaikaiset säilytysratkaisut ovat asumisviihtyvyyttä reilusti nostavia ratkaisuja. En koskaan asuisi vanhassa sokkelossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan kyllä täyden vapauden kauhistella sitä, kuinka esim. vanhoilta alueilta kaadetaan satoja vuosia kasvaneita puita vain omien visioiden tieltä. Ja tilalle pykätään jättimäinen moderni laatikko. Tässä ei ole kyse makuasioista, vaan ekologisuudesta ja vastuusta yhteisestä ympäristöstä. Vehreyden hyödyt ovat tutkittua tietoa, ja tässä ajassa kohtuullisuus neliöissä sekä lähiluonnon säästäminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Kun jokainen toteuttaa vain itseään ja omia mielihalujaan ympäristöstä piittaamatta, tuhotaan sellaista, mitä ei enää ikinä saa takaisin.

 

Harva ehdointahdoin niitä puita kaatelee mutta kun rakennusalaa ja työskentelytilaa tarvitaan rakennusvaiheessa x-määrä. Puut ja niiden juuret eivät saa olla liuan lähellä taloa turvallisuussyistä. Aina voi istuttaa uusia puita tontille kun talo on valmis. Muitakin kuin tuijia

Kyllä kuule kaatelee, sehän on vakioratkaisu jota ei edes tajuta kyseenalaistaa.  Mutta puiden säästäminen ja suojaaminen tietysti vähän maksaa, koska tontilla ei voi silloin mellastaa miten sattuu. Pidänkin erittäin sivistymättömänä sitä, että voidaan suunnitella ja rakentaa vaikka kuinka kallis talo, mutta olemassa olevaa kasvillisuutta ja puita ei sitten säästetä lainkaan. Voisi myös rakentaa vähän pienemmän talon, tai tehdä siitä kaksikerroksisen. Sekin säästäisi pihan kasvillisuutta. Mutta eihän se tietysti käy, kun ollaan rakentamassa omaa unelmakotia, joka vaihtuu sitten 10 vuoden päästä uuteen unelmakotiin, ja kaikki alkaa taas uuden tontin parturointeineen alusta.

Kaikkein hulluinta on ostaa vanha talo kaupungista vanhalta asuinalueelta, jolla on 1930-40-50-luvuilla rakennettuja taloja. Sitten puretaan se vanha talo ja kaadetaan ympärillä olevat vanhat havupuut, koivut, syreenipensaat ja omenapuut, no ehkä yksi omenapuu jätetään tontin nurkkaan. Pian vanhan talon tilalle nousee valkoinen tai musta yksikerroksinen laatikko, joka täyttää kokonaan pienen tontin, mutta sen omenapuun alle sentään jätetään tilaa lapsen hiekkalaatikolle, jotta lapsi saa leikkiä kotipihallaan. Siirtonurmea saatetaan pihalle myös tuoda pari neliötä, jotta lapsen pallopelit onnistuvat. Siinä sitten asutaan 3-4 vuotta ennen kuin se väistämätön avioero tulee, ja talo menee myyntiin: ihana moderni omakotitalo rauhallisella ja lapsiystävällisellä alueella. Koskaan ei myynti-ilmoituksessa lue, että talo erottuu alueella kuin kipeä peukalo.

Jos haluaa sen modernin laatikon kodikseen, pakkoko se on vanhalle alueelle tunkea, minne se ei millään tavalla sovi? Näitä pelloille rakentuvia uusia lähiöitä samanlaisine laatikoineen on Suomessa ihan riittämiin. Sinne vain se oma pystyyn muiden joukkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan ole ymmärtänyt sen avokeittiön ideaa. Tilanpuute? Rahapula?

Grynderi voi kätevästi nipistää neliöistä, kun saa ängettyä keittiön ja olohuoneen samaan tilaan.  Se on luonnollisesti halvempaa, silti kohteelle lätkäistään aivan posketon hintalappu.

Katsoin asuntomessutalojen kuvia ja niissä on tuo sama kamala ajatus. Vaikka tilaa  olisi

Avokeittiö uudessa omakotitalossa on moderni tulkinta vanhanajan tuvasta. Tavallaan ymmärrän ratkaisua, ja sen voi toteuttaa tyylikkäästikin. Itse kaipaan kuitenkin erillistä olohuonetta ja keittiötä, pienemmät huoneet ovat kodikkaampia ja akustiikaltaankin usein myös miellyttävämpiä.

Tupakeittiö on ihan erilainen kuin avokeittiö. Lapsuudessani meidän koti oli isossa, kaksikerroksisessa paritalossa, jossa oli tupakeittiö. Keittiö ja olohuone olivat selkeästi kuitenkin eri tiloja: keittiöosa oli valtavan iso, ja siellä oli kuuden hengen ruokapöydälle paikka, ja olohuoneeseen mahtui täysikokoinen sohva, kaksi nojatuolia, pöytä, keinutuoli, iso kirjahylly (jossa putkitelkkarille tilaa koska elettiin 1980-lukua), ja vielä koko seinän kokoisen ikkunan eteen täysipituinen kukkapöytä. Tupakeittiön lisäksi alakerrassa ei ollut muuta kuin WC, kylpyhuone saunoineen, eteinen, ja pikkuinen alakerran makuuhuone (vierasmakuuhuone).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä avotilatrendi on rantautunut ulkomailta, jossa asunnot on huomattavasti isompia. Siellä yleensä on omat makuuhuoneet kaikille,  on vierashuone, työhuone, aikuisten olohuone, lasten/nuorten olohuone, piha, kodinhoitohuone ja useampi kylpyhuone ja wc. Tämä arkiolohuone-ruokailutila-avokeittiö toimii siellä hienosti perheen yhteisenä tilana. Kun tämä idea siirretään 40 - 60 neliöiden kerrostalo kotiin, niin ei enää toimikaan niin hyvin, koska käytännössä kodissa on silloin vain parhaimillaan avotulasta erillinen ovella suljettava makuuhuone ja Wc-suihku-pyykkihuolto tila,

Nyt on myös muutettu 60 - 70 luvun kaksioita tällaiseksi yksi avotila + yksi makuuhuone asunnoiksi. Toimii huonosti käytännössä muilla kuin nuorilla pariskunnalla.

Tämä on hyvä pointti. Asun kaksiossa ja erillinen keittiö on tarpeellinen ihan vaan siksikin, että saa tarvittaessa omaa rauhaa.

 

Mielenkiinnosta kysyn, että eikö avokeittiö-ihmisiä (jotka eivät asu ihan valtavassa huoneistossa tai talossa) häiritse meteli? Asuin lapsuuden isohkossa 3 makuuhuoneen kerrostaloasunnossa, jossa oli erillinen keittiö. Muistan yhä, miten äitini lautasten kolistelu kantautui suljettujen ovien taakse viikonloppuaamuisin ja ääni olisi varmasti ollut sietämätön avokeittiössä! Myös esim lapsen päiväunet helpottuvat (tai jos yksi asunnossa asuvista herää esim aikaisin töihin), jos on erillinen keittiö, jossa voi hiljaa puuhailla toisen nukkuessa.

'

Ei kai niissä keittiöissä mitään lautasia kolistella eikä ole ruuankäryä. Nautitaan vain smoothieta (valmiina ostettuja) ja woltattuja ruokia.

Joo, noissa "keittiöissä" on ehkä juuri ja juuri tila airfryerille (ei välttämättä edes mikrouunille). Lautasiakaan ei tarvita, kun syödään woltatut valmisruoat suoraan kuljetusastioista. Paluu 1900-luvun köyhiin aikoihin, kun varattomilla helsinkiläisillä ei ollut mahdollisuutta vuokrata asuntoa, jossa olisi ollut keittiö tai ylipäätään ruoanlaittomahdollisuus. Pelkän huoneen vuokraajien piti tilata valmista ruokaa, joka saatiin ravintolasta palautettavassa astiassa. Hotelli- ja ravintolamuseo kertoo:

"Olemme tottuneita hakemaan ruokaa mukaan pizzerioista, etnisistä ravintoloista sekä pikaruokaloista. Uudehkot ruuankuljetuspalvelut tuovat kotiin ruokaa lähes mistä tahansa ravintolasta. Take-away-ruokaa on kuitenkin kaupungeissa syöty vähintään jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Silloin puhuttiin ruuan hakemisesta porttöörillä.

Mikä ihmeen porttööri?

Porttööri oli ruuankannin (ruotsiksi matportör), jossa oli kolmesta neljään päällekkäin pinottua pyöreää, syvää astiaa. Erilliset annokset tai ruokalajit pakattiin omiin astioihinsa. Yhteen astioista saatettiin laittaa kuumaa vettä, jotta ruoka pysyi lämpimänä.

Astioiden reunoissa olevien lenkkien läpi pujotettiin metallinen sanka, josta koko porttööriä pystyi kantamaan. Ruuankantimet valmistettiin metallista, yleensä emalista tai alumiinista. Ruuankantimia oli kaupungeissa myynnissä eri liikkeissä ainakin 1860-luvulta lähtien."

"Porttööriruuan tyypilliset käyttäjäryhmät kertovat siitä, kenen ei oletettu valmistavansa aterioitaan itse sekä siitä, kenellä ei välttämättä ollut aikaa tai asunnossaan sopivaa tilaa ruuanlaittoon.

Miesten ei luonnollisesti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa oletettu kokkaavan itselleen. Siten porttööriruuan syöminen oli tyypillistä nuorten miesten ja erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Naimisissa oleville miehille aterioiminen muodostui ongelmaksi, kun he jäivät kesäleskiksi eli kun muu perhe palvelijoineen lähti maalle kesänviettoon. Osa ruokaloista mainostikin ruokailu- ja porttööripalveluitaan nimenomaan kesäleskille.

Porttööriä käyttivät myös naimattomat, työssäkäyvät naiset, joiden oli työssäkäyntinsä sekä keittiöttömien vuokrahuoneidensa vuoksi vaikea laittaa itse ruokaa. Keski- ja ylempi luokkaisten naisten säädynmukaiseen elämäntapaan olisi kuulunut palvelijan pitäminen, mutta tämä ei ollut matalapalkkaisille konttoristeille ja erilaisille virkailijoille mahdollista.

Annosruokaa kotona syötäväksi ostivat niin ikään työläisäidit, jotka kävivät ansiotöissä. Tosin myös keskiluokkaiset, etenkin nuoremmat pariskunnat saattoivat joutua turvautumaan porttööriin päivällisjärjestelyissään, jos heillä ei ollut varaa tai tilaa pitää palvelijaa. Kaikki eivät Helsingissä saaneet haluamansa kokoista asuntoa asuntopulan takia.

Esimerkiksi kirjailijat Katri Bergholm sekä Tyyni Tuulio asuivat molemmat naimisiin mentyään pienessä vuokrahuoneistossa ilman palvelijaa. Bergholm haki päivällisen itselleen ja aviomiehelleen porttöörillä neiti Roseniuksen keittokoulusta ja Tuulio puolestaan rouva Campbellilta, joka myi päivällisruokaa kodistaan.

Bergholmin mukaan ”annokset olivat niin suuria, että meille riitti hyvin yksi annos, jopa siitäkin jäi joskus jotakin lämmitettävää seuraavaksi aamiaiseksi.” Lämmitys tapahtui petroli- tai kaasukeittimellä."

https://hotellijaravintolamuseo.fi/mukaan-kiitos-take-awayn-yllattavan-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan ole ymmärtänyt sen avokeittiön ideaa. Tilanpuute? Rahapula?

Grynderi voi kätevästi nipistää neliöistä, kun saa ängettyä keittiön ja olohuoneen samaan tilaan.  Se on luonnollisesti halvempaa, silti kohteelle lätkäistään aivan posketon hintalappu.

Katsoin asuntomessutalojen kuvia ja niissä on tuo sama kamala ajatus. Vaikka tilaa  olisi

Avokeittiö uudessa omakotitalossa on moderni tulkinta vanhanajan tuvasta. Tavallaan ymmärrän ratkaisua, ja sen voi toteuttaa tyylikkäästikin. Itse kaipaan kuitenkin erillistä olohuonetta ja keittiötä, pienemmät huoneet ovat kodikkaampia ja akustiikaltaankin usein myös miellyttävämpiä.

Tupakeittiö on ihan erilainen kuin avokeittiö. Lapsuudessani meidän koti oli isossa, kaksikerroksisessa paritalossa, jossa oli tupakeittiö. Keittiö ja olohuone olivat selkeästi kuitenkin eri tiloja: keittiöosa oli valtavan iso, ja siellä oli kuuden hengen ruokapöydälle paikka, ja olohuoneeseen mahtui täysikokoinen sohva, kaksi nojatuolia, pöytä, keinutuoli, iso kirjahylly (jossa putkitelkkarille tilaa koska elettiin 1980-lukua), ja vielä koko seinän kokoisen ikkunan eteen täysipituinen kukkapöytä. Tupakeittiön lisäksi alakerrassa ei ollut muuta kuin WC, kylpyhuone saunoineen, eteinen, ja pikkuinen alakerran makuuhuone (vierasmakuuhuone).

Niin, vanhojakin taloja on erilaisia. Ei kaikissa mitään jättimäistä tupaa ole, vaan se sohva todellakin on 3 metrin päässä hellasta ja tv 3 metrin päässä ruokapöydästä.

Ei kai niissä keittiöissä mitään lautasia kolistella eikä ole ruuankäryä. Nautitaan vain smoothieta (valmiina ostettuja) ja woltattuja ruokia.

Joo, noissa "keittiöissä" on ehkä juuri ja juuri tila airfryerille (ei välttämättä edes mikrouunille). Lautasiakaan ei tarvita, kun syödään woltatut valmisruoat suoraan kuljetusastioista. Paluu 1900-luvun köyhiin aikoihin, kun varattomilla helsinkiläisillä ei ollut mahdollisuutta vuokrata asuntoa, jossa olisi ollut keittiö tai ylipäätään ruoanlaittomahdollisuus.

Näinkö tosiaan🤣

Meillä nykyinen avokeittiö on kooltaan 24m2, kaapistot kolmella seinällä ja saareke keskellä. Laatikoita 21 kpl (40-100cm), yläkaappeja 13 ja korkeita 2. Tasoja yhteensä 7 metriä plus saareke. Airfryerkin mahtuisi jos sille olisi käyttöä. 

Edellinen keittiömme oli vastaava mutta 36m2 ruokailutiloineen, "varattomia" kun myytiin ko talo yli 600 000 eurolla. 

Aloin keskustelun myötä ihan muistella omia asuntojani, etenkin kun jotkut väittävät että avokeittiöstä tulee kaameasti meteliä ja tuoksuja. Itse en tunnista tuollaista lainkaan. Ja että pitäisi olla keittiössä ovi. Olen asunut 90-luvulta alkaen

-okt, keittiö keskellä taloa, ei ovea

-kt-solu, tupakeittiö

-kt-yksiö, keittokomero, ei ovea

-kt-kaksio, keittokomero, ei ovea

-kt-kaksio, avokeittiö, ei ovia

-rt-yksiö, tupakeittiö, ei ovea

-rt-kaksio, keittiö/eteinen, ei ovea kuin ulko-ovi

-kt-kolmio, erillinen keittiö mutta ei ovea

-rt-kaksio, avokeittiö, ei ovea

-kt-kaksio, tupakeittiö, ei ovea 

-kt-kaksio, avokeittiö, ei ovia

-kt-kaksio, avokeittiö, ei ovia

-okt rintamamiestalo, k ja oh ja eteinen avointa tilaa, ei ovia

-kt-kolmio, keittiö, oli ovi, mutta sitä ei koskaan suljettu

-okt kaksio, erillinen keittiö, ei ovea

-okt kolmio, avokeittiö, ei ovia

-okt erillinen keittiö, ei ovia

-rt neliö, tupakeittiö, ei ovia

-okt kaksio, vanhanaikainen tupa eli k ja oh samassa

Eli ilmankos en ymmärrä yhtään, miksi joku haluaisi sulkea oven keittiöstä 😅

Maisemaa ja pihaa pitää jäädä. Liian tiivis suunnittelu kaupungeissa, keskustan ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama vaivaa nykyistä käyttöarkkitehtuuria muutenkin yleensä. Sieluttomuus. Suomessa ei ole oikein koskaan päästy yli siitä funktionalismin ihanteesta, jossa riittää että on käyttökelpoinen, estetiikasta ja tunnelmasta viis. 

 

Eikä siihen toki ole syyllisiä pelkästään mielikuvituksettomat arkkitehdit tai edes ahneet rakennusliikkeet, vaan se, että vaikka moni tykkäisi tosin erilaisesta, niin sitten kun tulee tilanne ostaa, niin jos se avokeittiöllinen sieluton asunto elementtikuutiossa on halvempi, se kuitenkin ostetaan. Ja koska niitä ostetaan, niitä rakennetaan lisää.

Ei noi uudisrakentamisen asunnot ole edes oikein käyttökelpoisia. Hankalasti kalustettavia jossa sohvat ja ruokapöydät ovat rinnatusten eikä mihinkään voi sijoittaa vaikka kirjahyllyjä, telkkaria tai vaikka tauluja kun ei ole ehjää seinäpinta-alaa kuin metrin pätkiä. 

 

Voi kun kirjahyllyt, sohvat ja telkkarit ovat niin vanhanaikaisia. Eihän kukaan enää kirjahyllyjä tarvitse , kun ei ole kirjojakaan.  Iso taulutelkkari vie niin ison seinätilan, että ei sitten muuta tarvita. Vai eikö uusissa rakennuksissa ole edes yhtä ehjää telkkariseinää?

Hyvin harva arkkitehti on itse tehnyt omassa asunnossaan ruokaa ja peruskoulun kotitaloustunnitkin ovat menneet johonkin muuhun kuin keittiöympäristön toimivuuden tarkasteluun.

Älä nyt, kyllä kirjoja kannattaa nyt hamstrata taas. Se päivä kun aurinko tussauttaa kivan tulalahduksen ja satelliitit on alhaalla ja sähköverkot pimeänä niin milläs aikaasi kulutat siellä bunkkerissa? Sillä aikaa kun ihmiset alkavat metsästää toisiaan niin kirjat voivat olla kovaakin valuuttaa, tietoa ei saa mistään muualta. 

Keittiö ei tarvitse olla oven takana mutta sen täytyy ehdottomasti olla jollain tavalla eri tilaa kuin olohuone. Ja asuntoon ei missään nimessä astuta sisään keittiöön.

Tämä on täysin mahdotonta löytää uudiskohteesta, ellei sitten ole valmis maksamaan asunnosta 1,5 miljoonaa tai ylöspäin.

Kaikki tämä on suunnitelmallista. Tarkoitus on kyykyttää työtätekevä luokka tottumaan mahdollisimman huonoon.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee jo niistä ulkotiloista ja pihasta. Tontti raivataan sileäksi, sitten sinne kipataan suuri sorakuorma ja kaikki luontaiset maanmuodot tasoitetaan. Etupihaa hallitsee valtavan asfaltoitu pihatie ja parkkipaikka. Lopulle tontille kylvetään pikkuinen nurmikko, joka kituu kuivuuttaan soran päällä. Aita tietysti rakennetaan myös, se on korkea umpiaita, koska pensasaita vaatii huoltoa. Puita ei istuteta koska ne roskaavat. Paitsi tuijat eivät roskaa. Niitä voidaan laittaa kolme.

Tämä juuri! Kaikki tehdään mahdollisismman halvalla ja minimihoitovaatimuksilla, vaikka joka taloyhtiössä kuitenkin maksetaan ruohonleikkuusta yms. Kyllästyttää kun kaikesta tehdään niin anketa ja edes pihojen maisemointiin ei satsata sen vertaa että niistä tehtäisiin kauniita ja viihtyisä, Että olisi puita, kukkivia pensaita ja istutuksia yms. Joku alppiruusukaan ei paljoa vaadi! Nykyaikana suurin osa uusista rakennuksistakin on jo ulkonäöltään sellaisia, että varmaan suurin osa kansalaisista valitsisi toisen värin kuin rakentaja, miksi pitää tehdä kamalan näköisiä rakennuksia... Oikein yllätyn jos nään uuden kerrostalon tai muun uuden julkisen rakennuksen, joka ei näytä kamalalta väriensä tai materiaalien ja ulkonäön puolesta. Kun ei oikeasti maksaisi ylimääräistä tehdä siitä peruslaatikkokerrostalosta edes siedettävän väristä!

Välillä tuntuu että tämäkin kaupunki missä asun, oikein rakastaa mäntyjä. Tuntuu että niitä "saa" olla jokapaikassa teiden varsilla, mutta lehtipuita katoaa. Ja aina kun on joku tieremppa tai muu, niin sormet ristissä toivon että laittavat uudet puut kasvamaan poistettujen tilalle. Mutta ei aina tule, sitten on vaan hemmetin ankeeta asfalttia ja laatikkorakennuksia. Ja niitä männynkäpyjä tiellä joita pitää pyöräillessä väistellä!

Tai jos joku vanha lehtipuu kaadetaan kuntosyistä, niin ei voida yhtä hitsin puuta istuttaa tilalle! Kun niitä kauniita lehtipuita muutenkin on ko. alueella harvakseltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee jo niistä ulkotiloista ja pihasta. Tontti raivataan sileäksi, sitten sinne kipataan suuri sorakuorma ja kaikki luontaiset maanmuodot tasoitetaan. Etupihaa hallitsee valtavan asfaltoitu pihatie ja parkkipaikka. Lopulle tontille kylvetään pikkuinen nurmikko, joka kituu kuivuuttaan soran päällä. Aita tietysti rakennetaan myös, se on korkea umpiaita, koska pensasaita vaatii huoltoa. Puita ei istuteta koska ne roskaavat. Paitsi tuijat eivät roskaa. Niitä voidaan laittaa kolme.

Tämä juuri! Kaikki tehdään mahdollisismman halvalla ja minimihoitovaatimuksilla, vaikka joka taloyhtiössä kuitenkin maksetaan ruohonleikkuusta yms. Kyllästyttää kun kaikesta tehdään niin anketa ja edes pihojen maisemointiin ei satsata sen vertaa että niistä tehtäisiin kauniita ja viihtyisä, Että olisi puita, kukkivia pensaita ja istutuksia yms. Joku alppiruusukaan ei paljoa vaadi! Nykyaikana suurin osa uusista rakennuksistakin on jo ulkonäöltään sellaisia, että varmaan suurin osa kansalaisista valitsisi toisen värin kuin rakentaja, miksi pitää tehdä kamalan näköisiä rakennuksia... Oikein yllätyn jos nään uuden kerrostalon tai muun uuden julkisen rakennuksen, joka ei näytä kamalalta väriensä tai materiaalien ja ulkonäön puolesta. Kun ei oikeasti maksaisi ylimääräistä tehdä siitä peruslaatikkokerrostalosta edes siedettävän väristä!

 

Välillä tuntuu että tämäkin kaupunki missä asun, oikein rakastaa mäntyjä. Tuntuu että niitä "saa" olla jokapaikassa teiden varsilla, mutta lehtipuita katoaa. Ja aina kun on joku tieremppa tai muu, niin sormet ristissä toivon että laittavat uudet puut kasvamaan poistettujen tilalle. Mutta ei aina tule, sitten on vaan hemmetin ankeeta asfalttia ja laatikkorakennuksia. Ja niitä männynkäpyjä tiellä joita pitää pyöräillessä väistellä!

 

Tai jos joku vanha lehtipuu kaadetaan kuntosyistä, niin ei voida yhtä hitsin puuta istuttaa tilalle! Kun niitä kauniita lehtipuita muutenkin on ko. alueella harvakseltaan. 

Ja keskusta-alueilla parkkinormi pakottaa rakentamaan kalliita autopaikkoja maan alle, joiden päälle tehdään pihakansi, jolla ei mikään puu kasvaa suureksi, koska juurille ei ole tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan kyllä täyden vapauden kauhistella sitä, kuinka esim. vanhoilta alueilta kaadetaan satoja vuosia kasvaneita puita vain omien visioiden tieltä. Ja tilalle pykätään jättimäinen moderni laatikko. Tässä ei ole kyse makuasioista, vaan ekologisuudesta ja vastuusta yhteisestä ympäristöstä. Vehreyden hyödyt ovat tutkittua tietoa, ja tässä ajassa kohtuullisuus neliöissä sekä lähiluonnon säästäminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Kun jokainen toteuttaa vain itseään ja omia mielihalujaan ympäristöstä piittaamatta, tuhotaan sellaista, mitä ei enää ikinä saa takaisin.

 

Harva ehdointahdoin niitä puita kaatelee mutta kun rakennusalaa ja työskentelytilaa tarvitaan rakennusvaiheessa x-määrä. Puut ja niiden juuret eivät saa olla liuan lähellä taloa turvallisuussyistä. Aina voi istuttaa uusia puita tontille kun talo on valmis. Muitakin kuin tuijia

Kyllä kuule kaatelee, sehän on vakioratkaisu jota ei edes tajuta kyseenalaistaa.  Mutta puiden säästäminen ja suojaaminen tietysti vähän maksaa, koska tontilla ei voi silloin mellastaa miten sattuu. Pidänkin erittäin sivistymättömänä sitä, että voidaan suunnitella ja rakentaa vaikka kuinka kallis talo, mutta olemassa olevaa kasvillisuutta ja puita ei sitten säästetä lainkaan. Voisi myös rakentaa vähän pienemmän talon, tai tehdä siitä kaksikerroksisen. Sekin säästäisi pihan kasvillisuutta. Mutta eihän se tietysti käy, kun ollaan rakentamassa omaa unelmakotia, joka vaihtuu sitten 10 vuoden päästä uuteen unelmakotiin, ja kaikki alkaa taas uuden tontin parturointeineen alusta.

Kaikkein hulluinta on ostaa vanha talo kaupungista vanhalta asuinalueelta, jolla on 1930-40-50-luvuilla rakennettuja taloja. Sitten puretaan se vanha talo ja kaadetaan ympärillä olevat vanhat havupuut, koivut, syreenipensaat ja omenapuut, no ehkä yksi omenapuu jätetään tontin nurkkaan. Pian vanhan talon tilalle nousee valkoinen tai musta yksikerroksinen laatikko, joka täyttää kokonaan pienen tontin, mutta sen omenapuun alle sentään jätetään tilaa lapsen hiekkalaatikolle, jotta lapsi saa leikkiä kotipihallaan. Siirtonurmea saatetaan pihalle myös tuoda pari neliötä, jotta lapsen pallopelit onnistuvat. Siinä sitten asutaan 3-4 vuotta ennen kuin se väistämätön avioero tulee, ja talo menee myyntiin: ihana moderni omakotitalo rauhallisella ja lapsiystävällisellä alueella. Koskaan ei myynti-ilmoituksessa lue, että talo erottuu alueella kuin kipeä peukalo.

Jos haluaa sen modernin laatikon kodikseen, pakkoko se on vanhalle alueelle tunkea, minne se ei millään tavalla sovi? Näitä pelloille rakentuvia uusia lähiöitä samanlaisine laatikoineen on Suomessa ihan riittämiin. Sinne vain se oma pystyyn muiden joukkoon. 

Aamen! Tämä voisi olla minun kirjoittamani, tismalleen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Aloin keskustelun myötä ihan muistella omia asuntojani, etenkin kun jotkut väittävät että avokeittiöstä tulee kaameasti meteliä ja tuoksuja. Itse en tunnista tuollaista lainkaan. Ja että pitäisi olla keittiössä ovi. Olen asunut 90-luvulta alkaen

-okt, keittiö keskellä taloa, ei ovea

-kt-solu, tupakeittiö

-kt-yksiö, keittokomero, ei ovea

-kt-kaksio, keittokomero, ei ovea

-kt-kaksio, avokeittiö, ei ovia

-rt-yksiö, tupakeittiö, ei ovea

-rt-kaksio, keittiö/eteinen, ei ovea kuin ulko-ovi

-kt-kolmio, erillinen keittiö mutta ei ovea

-rt-kaksio, avokeittiö, ei ovea

-kt-kaksio, tupakeittiö, ei ovea 

-kt-kaksio, avokeittiö, ei ovia

-kt-kaksio, avokeittiö, ei ovia

-okt rintamamiestalo, k ja oh ja eteinen avointa tilaa, ei ovia

-kt-kolmio, keittiö, oli ovi, mutta sitä ei koskaan suljettu

-okt kaksio, erillinen keittiö, ei ovea

-okt kolmio, avokeittiö, ei ovia

-okt erillinen keittiö, ei ovia

-rt neliö, tupakeittiö, ei ovia

-okt kaksio, vanhanaikainen tupa eli k ja oh samassa

 

Eli ilmankos en ymmärrä yhtään, miksi joku haluaisi sulkea oven keittiöstä 😅

Mikäs mustilainen sinä olet, kun noin taajaan pitää muuttaa? Jäikö jossakin vuokrat maksamatta, tuli persuksissa piti muuttaa äkkiä jonnekin muualle tavoittamattomiin?

Uudet keittiöt ovat myös järkyttävän kylmän kalsean näköisiä, sillä kovalla valkoisella maalilla ruiskutettuna! Kaveri kutsui niitä hautaholviksi!

Vierailija kirjoitti:

Keittiö ei tarvitse olla oven takana mutta sen täytyy ehdottomasti olla jollain tavalla eri tilaa kuin olohuone. Ja asuntoon ei missään nimessä astuta sisään keittiöön.

Tämä on täysin mahdotonta löytää uudiskohteesta, ellei sitten ole valmis maksamaan asunnosta 1,5 miljoonaa tai ylöspäin.

 

Kaikki tämä on suunnitelmallista. Tarkoitus on kyykyttää työtätekevä luokka tottumaan mahdollisimman huonoon.

Kun ostaa asunnon uudiskohteesta heti ennakkomarkkinoinnissa, on mahdollista vaikuttaa lopputulokseen. Voi jopa yhdistää kaksi asuntoa toisiinsa. Niin, se maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keittiö ei tarvitse olla oven takana mutta sen täytyy ehdottomasti olla jollain tavalla eri tilaa kuin olohuone. Ja asuntoon ei missään nimessä astuta sisään keittiöön.

Tämä on täysin mahdotonta löytää uudiskohteesta, ellei sitten ole valmis maksamaan asunnosta 1,5 miljoonaa tai ylöspäin.

 

Kaikki tämä on suunnitelmallista. Tarkoitus on kyykyttää työtätekevä luokka tottumaan mahdollisimman huonoon.

Kun ostaa asunnon uudiskohteesta heti ennakkomarkkinoinnissa, on mahdollista vaikuttaa lopputulokseen. Voi jopa yhdistää kaksi asuntoa toisiinsa. Niin, se maksaa. 

Voi vaikuttaa jonkin verran, mutta hyvin kapeissa rajoissa. Ei voi vaikuttaa esimerkiksi talojen runkosyvyyksiin tai asuntojen sijoittumiseen suhteessa toisiinsa. Miten esimerkiksi voi vaikuttaa siihen, että samassa rappukäytävässä on paljon enemmän asuntoja tai että sisäänkäynti asuntoon, kantavat rakenteet tai ikkunoiden sijoittelu ovat erilaiset kuin vaikka tyypillisessä jälleenrakennuskauden talossa?

Vierailija kirjoitti:

Värimaailma nykyään harmaa valkoinen musta ja tätä kutsutaan moderniksi!! 

Koko sana ’moderni’ huokuu tylsyyttä, yksinkertaisuutta, väritöntä, kylmän harmaata sävyä ja suunnittelijan pyrkyryyttä!