Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi uudiskohteet ovat niin sieluttomia typerien integroitujen avokeittiöidensä kanssa?
50-100 vuotta vanhat remontoidut asunnot paljon kodikkaampia
Kommentit (411)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lähtee jo niistä ulkotiloista ja pihasta. Tontti raivataan sileäksi, sitten sinne kipataan suuri sorakuorma ja kaikki luontaiset maanmuodot tasoitetaan. Etupihaa hallitsee valtavan asfaltoitu pihatie ja parkkipaikka. Lopulle tontille kylvetään pikkuinen nurmikko, joka kituu kuivuuttaan soran päällä. Aita tietysti rakennetaan myös, se on korkea umpiaita, koska pensasaita vaatii huoltoa. Puita ei istuteta koska ne roskaavat. Paitsi tuijat eivät roskaa. Niitä voidaan laittaa kolme.
Ei muuten juuri mikään ole rumempi suomalaisessa pihassa kuin tuija 😁
Ei tuija ole ruma. Rumuus tulee siitä, kun "pihassa" on tuijien seurana etupihalla pelkkää asfalttia (ja autoja) ja talon takana vain iso terassi + kaasugrilli, trampoliini ja ulkoporeallas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan rintamamiestaloissakaan ei ollut aina erillistä keittiötä. Se oli oleskelutilan ja toisessa päässä olevan makuuhuoneen välissä niin, että siitä kuljettiin läpi.
Väärin! Parhaillaan istun rintamiestalon keittiössä ja selaan tätä palstaa. Kolme ovea(makkariin, olohuoneeseen, eteiseen) on jotka kaikki saa suljettua ja keittiön eristettyä muusta tilasta.
Sama mun lapsuusajan kodissa ja aivan sama naapureillakin oli!
Itse olen asunut kahdessa rintamamiestalossa, ja käynyt useammassa, ja niissä on kyllä oviaukkoja avarrettu jo kauan sitten. Viimeisimmässä vain makkarissa oli ovet. Eli makkarista eteiseen ja olohuoneeseen. Keittiö ja oh avointa tilaa, eikä keittiöstä eteiseenkään ovea ollut.
Tämä on kans yks asia, jota on vaikea tajuta. Seinien kaataminen ja oviaukkojen leventäminen tekee esim. rintamamiestalon nerokkaasta pohjasta jäsentymättömän ja mittakaavaltaan nurinkurisen. Yleensä tällaiset muutokset tehdään vielä ilman kunnollista ammattilaisen suunnittelmaa, jolloin kokonaisuus menee käytännössä pilalle. Varsinkin isompien kaupunkien lähes kaikki jälleenrakennusaikakauden talot on läpikäyneet muutoksia, jotka eivät todellakaan ole käytännöllisiä tai kauniita. Valitettavasti.
Näin yksin asuvana etsin nimenomaisesti asuntoa jossa olisi yksi iso tupakeittiö-tyyppinen avotila, eli keittiö, ruokailutila ja olkkariin samassa. Makkari erikseen, iso vaatehuone, iso parveke ja iso kylppäri. 2010-rakennetuissa talossa oli tällaisia ja unelmakämppä löytyi. Olen pitkiä päiviä töissä, illalla salilla, leffassa, uimassa, ulkoilemassa. Viikonloppuisin paljon menoja.
Kyllä te vanhemmat omakotitaloissa pikkupitäjissä lapsena kasvaneet saatte siellä orimattiloissa asua 6h + k + autotalli lokeroitaloissanne pakoilemaan aviopuolisoiden. Itse maksan mieluimmin asuntolainaa ja vastiketta vain käyttämistääni neliöistä.
Vierailija kirjoitti:
Näin yksin asuvana etsin nimenomaisesti asuntoa jossa olisi yksi iso tupakeittiö-tyyppinen avotila, eli keittiö, ruokailutila ja olkkariin samassa. Makkari erikseen, iso vaatehuone, iso parveke ja iso kylppäri. 2010-rakennetuissa talossa oli tällaisia ja unelmakämppä löytyi. Olen pitkiä päiviä töissä, illalla salilla, leffassa, uimassa, ulkoilemassa. Viikonloppuisin paljon menoja.
Kyllä te vanhemmat omakotitaloissa pikkupitäjissä lapsena kasvaneet saatte siellä orimattiloissa asua 6h + k + autotalli lokeroitaloissanne pakoilemaan aviopuolisoiden. Itse maksan mieluimmin asuntolainaa ja vastiketta vain käyttämistääni neliöistä.
En ihmettele että olet yksin asuva, jos olet niin vittumainen miltä tekstisi loppuosa kuulosti😂
Tapailin kesällä hetken ikäistäni viisikymppisiä miestä joka oli todella ylpeä että oli juuri ostanut ison omakotitalon. Myönnän että homma loppui siihen että mies kuvitteli että oikeasti haluaisin muuttaa silmänräpäyksessä johonkin omakotitaloon parturoimaan pihaa ja imuroimaan 120 neliön kämppää. Ei kiitos. Mihin ihmiset tarvitsee älyttömästi neliöitä ja huoneita? Tai havaintojen perusteella ne ovat aikuisten lasten lapsuuden kamojen museoita, kuolleiden vanhempien tavaroiden varastoja tai täysin käyttämättömiä koppeja, jotka odottavat sitä kerran viidessä vuodessa kylässä yöpyvät sukulaista.
Ja sitten itketään asumiskuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin yksin asuvana etsin nimenomaisesti asuntoa jossa olisi yksi iso tupakeittiö-tyyppinen avotila, eli keittiö, ruokailutila ja olkkariin samassa. Makkari erikseen, iso vaatehuone, iso parveke ja iso kylppäri. 2010-rakennetuissa talossa oli tällaisia ja unelmakämppä löytyi. Olen pitkiä päiviä töissä, illalla salilla, leffassa, uimassa, ulkoilemassa. Viikonloppuisin paljon menoja.
Kyllä te vanhemmat omakotitaloissa pikkupitäjissä lapsena kasvaneet saatte siellä orimattiloissa asua 6h + k + autotalli lokeroitaloissanne pakoilemaan aviopuolisoiden. Itse maksan mieluimmin asuntolainaa ja vastiketta vain käyttämistääni neliöistä.En ihmettele että olet yksin asuva, jos olet niin vittumainen miltä tekstisi loppuosa kuulosti😂
Ihan oma valinta on. Kumppanini kanssa haluttu pitää omat asunnot. Katsoa kaikki ei tarvitse 24h holhooja.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin kesällä hetken ikäistäni viisikymppisiä miestä joka oli todella ylpeä että oli juuri ostanut ison omakotitalon. Myönnän että homma loppui siihen että mies kuvitteli että oikeasti haluaisin muuttaa silmänräpäyksessä johonkin omakotitaloon parturoimaan pihaa ja imuroimaan 120 neliön kämppää. Ei kiitos. Mihin ihmiset tarvitsee älyttömästi neliöitä ja huoneita? Tai havaintojen perusteella ne ovat aikuisten lasten lapsuuden kamojen museoita, kuolleiden vanhempien tavaroiden varastoja tai täysin käyttämättömiä koppeja, jotka odottavat sitä kerran viidessä vuodessa kylässä yöpyvät sukulaista.
Ja sitten itketään asumiskuluja.
Kun on perikuntansa kuuluvana saanut omakotitalon myytyä niin voin myös todeta että never again.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin kesällä hetken ikäistäni viisikymppisiä miestä joka oli todella ylpeä että oli juuri ostanut ison omakotitalon. Myönnän että homma loppui siihen että mies kuvitteli että oikeasti haluaisin muuttaa silmänräpäyksessä johonkin omakotitaloon parturoimaan pihaa ja imuroimaan 120 neliön kämppää. Ei kiitos. Mihin ihmiset tarvitsee älyttömästi neliöitä ja huoneita? Tai havaintojen perusteella ne ovat aikuisten lasten lapsuuden kamojen museoita, kuolleiden vanhempien tavaroiden varastoja tai täysin käyttämättömiä koppeja, jotka odottavat sitä kerran viidessä vuodessa kylässä yöpyvät sukulaista.
Ja sitten itketään asumiskuluja.
Jos ei nyt ikivanha talo ole niin asuminen on halpaa, meillä 120m2 ja 350e/kk (sis myös kotivakuutuksen)
Minun mielestä avokeittiöstä ei pidä kukaan, joka tosissaan kokkaa. Enkä tarkoita sillä kokkaamisella einespizzan lämmitystä, proteiinijuoman sekoittelua, kahvinkeittoa tai salaatin kokoamista. Kokkaus tuottaa rasvankäryä, hajuja ja kaikenlaista tilapäistä sotkua. Kaalilaatikko, kalan perkaus ja paisto, mustikoiden ja sienien putsaus ja taikinan kauliminen. Kaikki niihin liittyvät sormenjäljet.
Ok siis seuraavat asiat eivät ole kokkaamista:
- stifado, gulassi, stroganoff, axoa, daube, carbonade flamande, risotot, kaalilaatikko, ligurianpata kanasta tai kalasta, pastaruuat, galettet, quichet, keitot, fish&chips (tuoreista tarpeista), blinit, joulukinkku, paisti, kana riisipedillä, possunnoisetit, kana tai possunfile ja uunijuurekset, wokit, ramenit sekä n 60 muuta "perusruokaa" avokeittiössämme. Plus leivät yms leipomukset muutaman kerran viikossa.
Ja aiemmin mainitsin jo sen villisian ja peuran jotka pilkottiin saarekkeella sekä jokavuotisen säilömisen. Eineksiä ei koskaan lämmitellä
En usko että olemme jotenkin poikkeuksellisia, ainakin ystäväpiirissämme kaikki tekevät kotona ruokaa! Avokeittiöissä. Jopa perheemme ja ystäväpiirimme ammattikokeilla on avokeittiöt
Huoh ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään tehdä ruokaa. Tykkään tehdä vieraillekin ruokaa. Mutta järkyttävä ajatus, että keittiö olisi olohuoneessa: kaikki sotku ja käry. Tai toisaalta että vieraille pitäis tarjoilla ruoka keittiössä tai omat juhlapäivien ruuat. Arkiruuat tietysti pitempään viipyville vieraille on keittiössä.
Minä en ainakaan raahaa ruokaa olohuoneeseen. Ruoka pysyy keittiössä.
Onhan se nyt ollut ihan perinteinen suomalainen tapa, että vieraille katetaan kahvit olohuoneeseen ja istutaan sohvalla tai nojatuoleissa kahvittelemaan. Keittiön pöytä on ollut enemmän arkista ruokailua varten. Toki kodeissa on aina ollut erilaisia tapoja, mutta ei sohvalla kahvittelu nyt mitenkään kummallista ole vaan ihan tavallista kyläilykulttuuria
Meillä ei kukaan vieraista koskaan istu sohvalla.
Meille tullaan syömään hyvin pitkän kaavan mukaan ja ruokapöydän (ruokailutilassa) ääressä hujahtaa nopeasti 6-8 tuntia huomaamatta. Sama ystävien luona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhdessä tuttavaperheessä on olohuoneessa juuri tuollainen löhösohva, ja siinä on todella epämukavaa ja hankalaa vierailla istua kun on tarkoitettu lähinnä makaamiseen leffoja katsellessa. Sohva on matala ja istuinosa on pitkä, niin yritä siinä sitten kököttää reunalla kun mihinkään et voi nojata."
Joo, tällainen sohva meilläkin on ja jotkut vieraat tosiaan kököttää hassusti reunalla, sen sijaan että istuisivat ihan kunnolla. En tiedä, mistä tuo johtuu.
Mutta katsos, kun se sohva on meidän, asujien, tarpeisiin sopiva. Ei sinun.
En toki tiedä millainen sohva juuri teillä on, mutta tuolla tuttavaperheen sohvalla on mahdotonta näin keskimittaisena naisena istua kunnolla. Istuinosa on niin pitkä, että kun siihen istahdat niin päädyt puoleenväliin istuinosaa. Jos haluat nojata selkänojaan, joudut jotenkin repimään itsesi ylemmäs sohvalla. Sen jälkeen jalat sojottavatkin suorana eteenpäin. Lisäksi selkänoja on niin matala ja tyynyt matalat ja pulleat, että vaikka saavuttaisitkin ne, ei niistä ole kunnolla tukea selälle. Olet siis puoliksi makaavassa asennossa jalat tikkuina. Kun haluat nousta, joudut tekemään saman toisinpäin ja työntämään itsesi eteenpäin jotta jalat yltävät maahan. Samalla yleensä lähtee istuinosan tyyny mukaan. Ainoa taktiikka siis on kököttää reunalla. Makoiluunhan tuollainen sohva on hyvä, mutta en minä kyläillessäni ja kahvia juodessani halua maata vieraalla sohvalla. Jouluna ja muulloin sukukokoontumisissa olen huomannut että tuollainen sohva on iäkkäämmille ja huonosti liikkuvammille ihmisille vielä hirveämpi kuin minulle.
Jokainenhan valitsee sen sohvan mikä itselle sopii, mutta kun tuossa ihmettelit miksi vieraat kököttävät reunalla, niin avasin asiaa vierailijan näkökulmasta.
Hassua ylipäätään, jos kylässä ollessasi juot kahvia sohvalla.
Mutta niin, kertomasi perusteella veikkaan että meillä on samanlainen sohva. Jos haluaa istua tikkusuorassa, jalat 90 asteen kulmassa, niin kyllä, varmasti pitääkin kököttää vaikeasti reunalla. Mutta meidän vieraat istuu kyllä rennommin, ei mitään ongelmaa.
Onhan se nyt ollut ihan perinteinen suomalainen tapa, että vieraille katetaan kahvit olohuoneeseen ja istutaan sohvalla tai nojatuoleissa kahvittelemaan. Keittiön pöytä on ollut enemmän arkista ruokailua varten. Toki kodeissa on aina ollut erilaisia tapoja, mutta ei sohvalla kahvittelu nyt mitenkään kummallista ole vaan ihan tavallista kyläilykulttuuria
On olemassa iso keittiö ja sen yhteydessä tilava ruokailutila, jossa upeat ikkunat. Kyllä siinä kelpaa syödä arjet ja juhlat. Ei olohuoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt ollut ihan perinteinen suomalainen tapa, että vieraille katetaan kahvit olohuoneeseen ja istutaan sohvalla tai nojatuoleissa kahvittelemaan. Keittiön pöytä on ollut enemmän arkista ruokailua varten. Toki kodeissa on aina ollut erilaisia tapoja, mutta ei sohvalla kahvittelu nyt mitenkään kummallista ole vaan ihan tavallista kyläilykulttuuria
Meillä ei kukaan vieraista koskaan istu sohvalla.
Meille tullaan syömään hyvin pitkän kaavan mukaan ja ruokapöydän (ruokailutilassa) ääressä hujahtaa nopeasti 6-8 tuntia huomaamatta. Sama ystävien luona
Naurettavaa.
6 - 8 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt ollut ihan perinteinen suomalainen tapa, että vieraille katetaan kahvit olohuoneeseen ja istutaan sohvalla tai nojatuoleissa kahvittelemaan. Keittiön pöytä on ollut enemmän arkista ruokailua varten. Toki kodeissa on aina ollut erilaisia tapoja, mutta ei sohvalla kahvittelu nyt mitenkään kummallista ole vaan ihan tavallista kyläilykulttuuria
Meillä ei kukaan vieraista koskaan istu sohvalla.
Meille tullaan syömään hyvin pitkän kaavan mukaan ja ruokapöydän (ruokailutilassa) ääressä hujahtaa nopeasti 6-8 tuntia huomaamatta. Sama ystävien luona
Teillä ei koskaan vissiin sitten järjestetä myöskään syntymäpäiväjuhlia tai valmistujaisia, joissa olisi noutokahvipöytä ja tarjottavien kanssa mennään olohuoneeseen? Erikoista, jos talossa ei koskaan käy kahvitteluvieraita vaan aina vain illallisvieraita, joiden kanssa on aikaa istua juttelemassa jopa 8 tuntia kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä avokeittiöstä ei pidä kukaan, joka tosissaan kokkaa. Enkä tarkoita sillä kokkaamisella einespizzan lämmitystä, proteiinijuoman sekoittelua, kahvinkeittoa tai salaatin kokoamista. Kokkaus tuottaa rasvankäryä, hajuja ja kaikenlaista tilapäistä sotkua. Kaalilaatikko, kalan perkaus ja paisto, mustikoiden ja sienien putsaus ja taikinan kauliminen. Kaikki niihin liittyvät sormenjäljet.
Ok siis seuraavat asiat eivät ole kokkaamista:
- stifado, gulassi, stroganoff, axoa, daube, carbonade flamande, risotot, kaalilaatikko, ligurianpata kanasta tai kalasta, pastaruuat, galettet, quichet, keitot, fish&chips (tuoreista tarpeista), blinit, joulukinkku, paisti, kana riisipedillä, possunnoisetit, kana tai possunfile ja uunijuurekset, wokit, ramenit sekä n 60 muuta "perusruokaa" avokeittiössämme. Plus leivät yms leipomukset muutaman kerran viikossa.
Ja aiemmin mainitsin jo sen villisian ja peuran jotka pilkottiin saarekkeella sekä jokavuotisen säilömisen. Eineksiä ei koskaan lämmitellä
En usko että olemme jotenkin poikkeuksellisia, ainakin ystäväpiirissämme kaikki tekevät kotona ruokaa! Avokeittiöissä. Jopa perheemme ja ystäväpiirimme ammattikokeilla on avokeittiöt
Huoh ..
Yök.
PALACE keittiöstä
Vierailija kirjoitti:
Tapailin kesällä hetken ikäistäni viisikymppisiä miestä joka oli todella ylpeä että oli juuri ostanut ison omakotitalon. Myönnän että homma loppui siihen että mies kuvitteli että oikeasti haluaisin muuttaa silmänräpäyksessä johonkin omakotitaloon parturoimaan pihaa ja imuroimaan 120 neliön kämppää. Ei kiitos. Mihin ihmiset tarvitsee älyttömästi neliöitä ja huoneita? Tai havaintojen perusteella ne ovat aikuisten lasten lapsuuden kamojen museoita, kuolleiden vanhempien tavaroiden varastoja tai täysin käyttämättömiä koppeja, jotka odottavat sitä kerran viidessä vuodessa kylässä yöpyvät sukulaista.
Ja sitten itketään asumiskuluja.
Ja tämänkö ongelman avokeittiö poistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt ollut ihan perinteinen suomalainen tapa, että vieraille katetaan kahvit olohuoneeseen ja istutaan sohvalla tai nojatuoleissa kahvittelemaan. Keittiön pöytä on ollut enemmän arkista ruokailua varten. Toki kodeissa on aina ollut erilaisia tapoja, mutta ei sohvalla kahvittelu nyt mitenkään kummallista ole vaan ihan tavallista kyläilykulttuuria
Meillä ei kukaan vieraista koskaan istu sohvalla.
Meille tullaan syömään hyvin pitkän kaavan mukaan ja ruokapöydän (ruokailutilassa) ääressä hujahtaa nopeasti 6-8 tuntia huomaamatta. Sama ystävien luona
Teillä ei koskaan vissiin sitten järjestetä myöskään syntymäpäiväjuhlia tai valmistujaisia, joissa olisi noutokahvipöytä ja tarjottavien kanssa mennään olohuoneeseen? Erikoista, jos talossa ei koskaan käy kahvitteluvieraita vaan aina vain illallisvieraita, joiden kanssa on aikaa istua juttelemassa jopa 8 tuntia kerrallaan.
Meillä mahtuu kyllä olkkariin syömään, tai välihuoneeseen. Usein ollaan terassilla, jos on valtavasti väkeä. Ja ne tarjottavat mahtuu hyvin keittiön tarjoilutasolle, joten iso pöytä jää tyhjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt ollut ihan perinteinen suomalainen tapa, että vieraille katetaan kahvit olohuoneeseen ja istutaan sohvalla tai nojatuoleissa kahvittelemaan. Keittiön pöytä on ollut enemmän arkista ruokailua varten. Toki kodeissa on aina ollut erilaisia tapoja, mutta ei sohvalla kahvittelu nyt mitenkään kummallista ole vaan ihan tavallista kyläilykulttuuria
Meillä ei kukaan vieraista koskaan istu sohvalla.
Meille tullaan syömään hyvin pitkän kaavan mukaan ja ruokapöydän (ruokailutilassa) ääressä hujahtaa nopeasti 6-8 tuntia huomaamatta. Sama ystävien luona
Hujahtaa...juupa juu. 🙄 En itse ainakaan jaksa kykkiä yhden ruokapöydän ääressä istuksimassa 6-8 tuntia, kuulostaa tuskaiselta, vaikka olisi mitä tarjolla 😂 Johan siinä paikat puutuu ja kaipaa liikettä muutenkin tai edes lepoa vaakatasossa välillä 😂
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä avokeittiöstä ei pidä kukaan, joka tosissaan kokkaa. Enkä tarkoita sillä kokkaamisella einespizzan lämmitystä, proteiinijuoman sekoittelua, kahvinkeittoa tai salaatin kokoamista. Kokkaus tuottaa rasvankäryä, hajuja ja kaikenlaista tilapäistä sotkua. Kaalilaatikko, kalan perkaus ja paisto, mustikoiden ja sienien putsaus ja taikinan kauliminen. Kaikki niihin liittyvät sormenjäljet.
Ok siis seuraavat asiat eivät ole kokkaamista:
- stifado, gulassi, stroganoff, axoa, daube, carbonade flamande, risotot, kaalilaatikko, ligurianpata kanasta tai kalasta, pastaruuat, galettet, quichet, keitot, fish&chips (tuoreista tarpeista), blinit, joulukinkku, paisti, kana riisipedillä, possunnoisetit, kana tai possunfile ja uunijuurekset, wokit, ramenit sekä n 60 muuta "perusruokaa" avokeittiössämme. Plus leivät yms leipomukset muutaman kerran viikossa.
Ja aiemmin mainitsin jo sen villisian ja peuran jotka pilkottiin saarekkeella sekä jokavuotisen säilömisen. Eineksiä ei koskaan lämmitellä
En usko että olemme jotenkin poikkeuksellisia, ainakin ystäväpiirissämme kaikki tekevät kotona ruokaa! Avokeittiöissä. Jopa perheemme ja ystäväpiirimme ammattikokeilla on avokeittiöt
Huoh ..
Ruhoja ei ikinä pilkota vaan ne PALOITELLAAN.
Alue: Aihe vapaa
Koska he haluaisivat unelma-asuntonsa uudiskohteesta 70-luvulla rakennetun asunnon hinnalla. Tämä menee samaan kategoriaan kuin miksi ei löydy uutta yksikerroksista rivitaloa. Kaikkea löytyisi, jos ihmiset olisivat valmiita maksamaan. Kaupungit kaavoittavat tonteille paljon rakennusoikeutta, joka maksaa rakentajalle. Jos rakennettaisiin kapearunkoisia taloja tai yksikerroksisia rivareita, puolet rakennusoikeudesta jäisi käyttämättä ja rakennetut neliöt olisivat vielä kalliimpia kuin nykyään.