Lue keskustelun säännöt.
Miksi uudiskohteet ovat niin sieluttomia typerien integroitujen avokeittiöidensä kanssa?
16.09.2026 |
50-100 vuotta vanhat remontoidut asunnot paljon kodikkaampia
Kommentit (25)
Ymmärrän melkein kun jotkut käy huvikseen asuntonäytöillä. On kiva nähdä millainen on asunto sisältä.
Miten rempattu. Miten on huonejaot ja arkkitehtuuri. Miten kalustettu.
Kun olin kotihoidossa, mielenkiintoista oli se kun pääsi kurkistamaan hyvin erilaisiin taloihin.
Monen ohi oli kulkenut ja miettinyt millaisia ovat sisältä.
Oli omistus ja vuokra kerrostaloja, uudempaa ja vanhaa, rempattu ja ei tempattua. Myös muutama öky omakotitalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama vaivaa nykyistä käyttöarkkitehtuuria muutenkin yleensä. Sieluttomuus. Suomessa ei ole oikein koskaan päästy yli siitä funktionalismin ihanteesta, jossa riittää että on käyttökelpoinen, estetiikasta ja tunnelmasta viis.
Eikä siihen toki ole syyllisiä pelkästään mielikuvituksettomat arkkitehdit tai edes ahneet rakennusliikkeet, vaan se, että vaikka moni tykkäisi tosin erilaisesta, niin sitten kun tulee tilanne ostaa, niin jos se avokeittiöllinen sieluton asunto elementtikuutiossa on halvempi, se kuitenkin ostetaan. Ja koska niitä ostetaan, niitä rakennetaan lisää.
Ei noi uudisrakentamisen asunnot ole edes oikein käyttökelpoisia. Hankalasti kalustettavia jossa sohvat ja ruokapöydät ovat rinnatusten eikä mihinkään voi sijoittaa vaikka kirjahyllyjä, telkkaria tai vaikka tauluja kun ei ole ehjää seinäpinta-alaa kuin metrin pätkiä.
Tykkään tehdä ruokaa. Tykkään tehdä vieraillekin ruokaa. Mutta järkyttävä ajatus, että keittiö olisi olohuoneessa: kaikki sotku ja käry. Tai toisaalta että vieraille pitäis tarjoilla ruoka keittiössä tai omat juhlapäivien ruuat. Arkiruuat tietysti pitempään viipyville vieraille on keittiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama vaivaa nykyistä käyttöarkkitehtuuria muutenkin yleensä. Sieluttomuus. Suomessa ei ole oikein koskaan päästy yli siitä funktionalismin ihanteesta, jossa riittää että on käyttökelpoinen, estetiikasta ja tunnelmasta viis.
Eikä siihen toki ole syyllisiä pelkästään mielikuvituksettomat arkkitehdit tai edes ahneet rakennusliikkeet, vaan se, että vaikka moni tykkäisi tosin erilaisesta, niin sitten kun tulee tilanne ostaa, niin jos se avokeittiöllinen sieluton asunto elementtikuutiossa on halvempi, se kuitenkin ostetaan. Ja koska niitä ostetaan, niitä rakennetaan lisää.
Ei noi uudisrakentamisen asunnot ole edes oikein käyttökelpoisia. Hankalasti kalustettavia jossa sohvat ja ruokapöydät ovat rinnatusten eikä mihinkään voi sijoittaa vaikka kirjahyllyjä, telkkaria tai vaikka tauluja kun ei ole ehjää seinäpinta-alaa kuin metrin pätkiä.
Voi kun kirjahyllyt, sohvat ja telkkarit ovat niin vanhanaikaisia. Eihän kukaan enää kirjahyllyjä tarvitse , kun ei ole kirjojakaan. Iso taulutelkkari vie niin ison seinätilan, että ei sitten muuta tarvita. Vai eikö uusissa rakennuksissa ole edes yhtä ehjää telkkariseinää?
Hyvin harva arkkitehti on itse tehnyt omassa asunnossaan ruokaa ja peruskoulun kotitaloustunnitkin ovat menneet johonkin muuhun kuin keittiöympäristön toimivuuden tarkasteluun.
Usein nuo vanhojen talojen remontoidut keittiötkin on ihan kauhean rumia ja epäkäytännöllisiä. Liian vähän kaappitilaa, ei kuivauskaappia, minilavuaari, avohyllyjä, roikkuvia valaisimia. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lähtee jo niistä ulkotiloista ja pihasta. Tontti raivataan sileäksi, sitten sinne kipataan suuri sorakuorma ja kaikki luontaiset maanmuodot tasoitetaan. Etupihaa hallitsee valtavan asfaltoitu pihatie ja parkkipaikka. Lopulle tontille kylvetään pikkuinen nurmikko, joka kituu kuivuuttaan soran päällä. Aita tietysti rakennetaan myös, se on korkea umpiaita, koska pensasaita vaatii huoltoa. Puita ei istuteta koska ne roskaavat. Paitsi tuijat eivät roskaa. Niitä voidaan laittaa kolme.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lähtee jo niistä ulkotiloista ja pihasta. Tontti raivataan sileäksi, sitten sinne kipataan suuri sorakuorma ja kaikki luontaiset maanmuodot tasoitetaan. Etupihaa hallitsee valtavan asfaltoitu pihatie ja parkkipaikka. Lopulle tontille kylvetään pikkuinen nurmikko, joka kituu kuivuuttaan soran päällä. Aita tietysti rakennetaan myös, se on korkea umpiaita, koska pensasaita vaatii huoltoa. Puita ei istuteta koska ne roskaavat. Paitsi tuijat eivät roskaa. Niitä voidaan laittaa kolme.
Ei muuten juuri mikään ole rumempi suomalaisessa pihassa kuin tuija 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me myytiin äidin asunto. missä oli iso keittiö niin nehän remppasi sen niin että yhdistettiin kaksi huonetta tuollaiseksi keittiöolkkariksi. Ja se keittiö on siis yksi työtaso huoneen perällä. Olisin ajatellut, että iso kämppä ja erillinen keittiö olisi ollut se juttu, mutta ei, avokeittiö sen olla pitää.
50-100 vuotta vanhoissa taloissa kuulet naapurin pierut ja herätyskellot seinän läpi, ja naapurin ripulien ja tupakan haju tulee sinun asuntoon putkien kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama vaivaa nykyistä käyttöarkkitehtuuria muutenkin yleensä. Sieluttomuus. Suomessa ei ole oikein koskaan päästy yli siitä funktionalismin ihanteesta, jossa riittää että on käyttökelpoinen, estetiikasta ja tunnelmasta viis.
Eikä siihen toki ole syyllisiä pelkästään mielikuvituksettomat arkkitehdit tai edes ahneet rakennusliikkeet, vaan se, että vaikka moni tykkäisi tosin erilaisesta, niin sitten kun tulee tilanne ostaa, niin jos se avokeittiöllinen sieluton asunto elementtikuutiossa on halvempi, se kuitenkin ostetaan. Ja koska niitä ostetaan, niitä rakennetaan lisää.
Funktionalismin ja modernismin hegemonia on Alvar Aallon syytä. Häntä on palvottu niin, että kaikki muu on ollut epäortodoksista. Alvar Aalto on suurin katastrofi joka on koskaan kohdannut suomalaista arkkitehtuuria.
Vierailija kirjoitti:
Me myytiin äidin asunto. missä oli iso keittiö niin nehän remppasi sen niin että yhdistettiin kaksi huonetta tuollaiseksi keittiöolkkariksi. Ja se keittiö on siis yksi työtaso huoneen perällä. Olisin ajatellut, että iso kämppä ja erillinen keittiö olisi ollut se juttu, mutta ei, avokeittiö sen olla pitää.
Typeryksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein nuo vanhojen talojen remontoidut keittiötkin on ihan kauhean rumia ja epäkäytännöllisiä. Liian vähän kaappitilaa, ei kuivauskaappia, minilavuaari, avohyllyjä, roikkuvia valaisimia. Ei kiitos.
En ole kyllä koskaan kaivannut kuivauskaappia. Säilytystilan tuhlaamista. Tiskaan isot ruuanlaittoastiat usein käsin ja valurautaiset sekä hiiliteräsastiat aina, mutta en minä siihen kuivauskaappia tarvitse. Totaalinen turhake tiskikoneiden aikakautena.
Vierailija kirjoitti:
50-100 vuotta vanhoissa taloissa kuulet naapurin pierut ja herätyskellot seinän läpi, ja naapurin ripulien ja tupakan haju tulee sinun asuntoon putkien kautta.
Uusissa asunnoissa on kipsilevyseinineen ja laminaatteineen kalsea akustiikka, jonka kruunaa uliseva ilmanvaihtojärjestelmä. Ja kyllä kuuluu kolinat ja elämän äänet naapurista uusissakin.
Valitsen mielummin vanhan asunnon, vaikka se tarkoittaisi satunnaisia naapurista kuuluvia pieruja ja kalakeiton hajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia olemme suunnitelleet ja rakentaneet 3 taloamme itse, omien mieltymysten mukaan.
Meille avokeittiö (ei seinäkeittiö!) on ollut taas must mutta järkevästi sijoitettuna. Kaikki talot ovat suunnitellut 12-14 hengen ruokapöydän ympärille käytännössä.
Nyt kun etsimme rivaria vanhuuden tukikohdaksi yritämme löytää yksitasoisen asunnon missä ei olisi kammottavaa I-keittiötä tai muuten umpinaista keittiötä jota ei voi avata ja laajentaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia olemme suunnitelleet ja rakentaneet 3 taloamme itse, omien mieltymysten mukaan.
Meille avokeittiö (ei seinäkeittiö!) on ollut taas must mutta järkevästi sijoitettuna. Kaikki talot ovat suunnitellut 12-14 hengen ruokapöydän ympärille käytännössä.
Nyt kun etsimme rivaria vanhuuden tukikohdaksi yritämme löytää yksitasoisen asunnon missä ei olisi kammottavaa I-keittiötä tai muuten umpinaista keittiötä jota ei voi avata ja laajentaa.
Ihan mielenkiinnosta: miten olette päätyneet rakentamaan 3 omakotitaloa? Kysyn, koska olen jo pidempään ihmetellyt sitä, miten asumisesta tuntuu vaivihkaa tulleen kaikkialla projekteja. Sitoutuminen kotiin ja samalla ympäristöön tuntuu menettäneen merkitystään. Jos ennen rakennettiin elämän aikana 1 unelmakoti, nyt unelmakoteja voi rakentaa joka elämänvaiheeseen omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama vaivaa nykyistä käyttöarkkitehtuuria muutenkin yleensä. Sieluttomuus. Suomessa ei ole oikein koskaan päästy yli siitä funktionalismin ihanteesta, jossa riittää että on käyttökelpoinen, estetiikasta ja tunnelmasta viis.
Eikä siihen toki ole syyllisiä pelkästään mielikuvituksettomat arkkitehdit tai edes ahneet rakennusliikkeet, vaan se, että vaikka moni tykkäisi tosin erilaisesta, niin sitten kun tulee tilanne ostaa, niin jos se avokeittiöllinen sieluton asunto elementtikuutiossa on halvempi, se kuitenkin ostetaan. Ja koska niitä ostetaan, niitä rakennetaan lisää.
Funktionalismin ja modernismin hegemonia on Alvar Aallon syytä. Häntä on palvottu niin, että kaikki muu on ollut epäortodoksista. Alvar Aalto on suurin katastrofi joka on koskaan kohdannut suomalaista arkkitehtuuria.
Funktionalismista ei voi puhua nykyasuntojen yhteydessä. Eihän ne ole millään lailla käytännöllisiä. Kunhan just ja just täyttävät jotkut määräykset.
En koskaan ole ymmärtänyt sen avokeittiön ideaa. Tilanpuute? Rahapula?
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole ymmärtänyt sen avokeittiön ideaa. Tilanpuute? Rahapula?
Grynderi voi kätevästi nipistää neliöistä, kun saa ängettyä keittiön ja olohuoneen samaan tilaan. Se on luonnollisesti halvempaa, silti kohteelle lätkäistään aivan posketon hintalappu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole ymmärtänyt sen avokeittiön ideaa. Tilanpuute? Rahapula?
Grynderi voi kätevästi nipistää neliöistä, kun saa ängettyä keittiön ja olohuoneen samaan tilaan. Se on luonnollisesti halvempaa, silti kohteelle lätkäistään aivan posketon hintalappu.
Katsoin asuntomessutalojen kuvia ja niissä on tuo sama kamala ajatus. Vaikka tilaa olisi
Sama vaivaa nykyistä käyttöarkkitehtuuria muutenkin yleensä. Sieluttomuus. Suomessa ei ole oikein koskaan päästy yli siitä funktionalismin ihanteesta, jossa riittää että on käyttökelpoinen, estetiikasta ja tunnelmasta viis.
Eikä siihen toki ole syyllisiä pelkästään mielikuvituksettomat arkkitehdit tai edes ahneet rakennusliikkeet, vaan se, että vaikka moni tykkäisi tosin erilaisesta, niin sitten kun tulee tilanne ostaa, niin jos se avokeittiöllinen sieluton asunto elementtikuutiossa on halvempi, se kuitenkin ostetaan. Ja koska niitä ostetaan, niitä rakennetaan lisää.