Miksi uudiskohteet ovat niin sieluttomia typerien integroitujen avokeittiöidensä kanssa?

Jossian vaiheessa tällaiset teollisuuskeittiöt isoine laatikkoineen tuli muotiin. Ne vaan on aika kamalia. Kaipaan niitä 70 luvun keveitä kaappikeittiöitä.

Tämä avotilatrendi on rantautunut ulkomailta, jossa asunnot on huomattavasti isompia. Siellä yleensä on omat makuuhuoneet kaikille,  on vierashuone, työhuone, aikuisten olohuone, lasten/nuorten olohuone, piha, kodinhoitohuone ja useampi kylpyhuone ja wc. Tämä arkiolohuone-ruokailutila-avokeittiö toimii siellä hienosti perheen yhteisenä tilana. Kun tämä idea siirretään 40 - 60 neliöiden kerrostalo kotiin, niin ei enää toimikaan niin hyvin, koska käytännössä kodissa on silloin vain parhaimillaan avotulasta erillinen ovella suljettava makuuhuone ja Wc-suihku-pyykkihuolto tila,

Nyt on myös muutettu 60 - 70 luvun kaksioita tällaiseksi yksi avotila + yksi makuuhuone asunnoiksi. Toimii huonosti käytännössä muilla kuin nuorilla pariskunnalla.

Vierailija kirjoitti:

En koskaan ole ymmärtänyt sen avokeittiön ideaa. Tilanpuute? Rahapula?

Osa ihmisistä oikeasti pitää avokeittiöistä. Eräs tuttavani rakennutti 240 -neliöiseen omakotitaloonsa Espoossa ison olohuone-avokeittiöyhdistelmän. Ei ollut rahapulasta tai n tilanpuutteesta tässä tapauksessa kyse. Hän piti konseptista. 

Erityisesti Helsingin keskustan neliöhinnoilla, muuallakin, avokeittiö voi toki olla myös kustannuskysymys - 100 000 - 150 000 € erillisestä keittiöstä ja olohuoneesta on kuitenkin kohtuullisen suuri summa. Omakohtaista kokemusta on - 90 neliön 3h+k muutettiin 3h+avokeittiöolohuoneeksi, jotta lapsille saataisiin omat huoneet. Remontin hinta oli n. 40 000 €, asunnon vaihdon hinta (jos sopivaa olisi löytynyt alueelta kohtuuajassa) olisi ollut sen 150 000 €. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä avotilatrendi on rantautunut ulkomailta, jossa asunnot on huomattavasti isompia. Siellä yleensä on omat makuuhuoneet kaikille,  on vierashuone, työhuone, aikuisten olohuone, lasten/nuorten olohuone, piha, kodinhoitohuone ja useampi kylpyhuone ja wc. Tämä arkiolohuone-ruokailutila-avokeittiö toimii siellä hienosti perheen yhteisenä tilana. Kun tämä idea siirretään 40 - 60 neliöiden kerrostalo kotiin, niin ei enää toimikaan niin hyvin, koska käytännössä kodissa on silloin vain parhaimillaan avotulasta erillinen ovella suljettava makuuhuone ja Wc-suihku-pyykkihuolto tila,

Nyt on myös muutettu 60 - 70 luvun kaksioita tällaiseksi yksi avotila + yksi makuuhuone asunnoiksi. Toimii huonosti käytännössä muilla kuin nuorilla pariskunnalla.

Tämä on hyvä pointti. Asun kaksiossa ja erillinen keittiö on tarpeellinen ihan vaan siksikin, että saa tarvittaessa omaa rauhaa.

Mielenkiinnosta kysyn, että eikö avokeittiö-ihmisiä (jotka eivät asu ihan valtavassa huoneistossa tai talossa) häiritse meteli? Asuin lapsuuden isohkossa 3 makuuhuoneen kerrostaloasunnossa, jossa oli erillinen keittiö. Muistan yhä, miten äitini lautasten kolistelu kantautui suljettujen ovien taakse viikonloppuaamuisin ja ääni olisi varmasti ollut sietämätön avokeittiössä! Myös esim lapsen päiväunet helpottuvat (tai jos yksi asunnossa asuvista herää esim aikaisin töihin), jos on erillinen keittiö, jossa voi hiljaa puuhailla toisen nukkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee jo niistä ulkotiloista ja pihasta. Tontti raivataan sileäksi, sitten sinne kipataan suuri sorakuorma ja kaikki luontaiset maanmuodot tasoitetaan. Etupihaa hallitsee valtavan asfaltoitu pihatie ja parkkipaikka. Lopulle tontille kylvetään pikkuinen nurmikko, joka kituu kuivuuttaan soran päällä. Aita tietysti rakennetaan myös, se on korkea umpiaita, koska pensasaita vaatii huoltoa. Puita ei istuteta koska ne roskaavat. Paitsi tuijat eivät roskaa. Niitä voidaan laittaa kolme.

Ei muuten juuri mikään ole rumempi suomalaisessa pihassa kuin tuija 😁

On: tuija, jonka alaoksat kauriit ovat syöneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä avotilatrendi on rantautunut ulkomailta, jossa asunnot on huomattavasti isompia. Siellä yleensä on omat makuuhuoneet kaikille,  on vierashuone, työhuone, aikuisten olohuone, lasten/nuorten olohuone, piha, kodinhoitohuone ja useampi kylpyhuone ja wc. Tämä arkiolohuone-ruokailutila-avokeittiö toimii siellä hienosti perheen yhteisenä tilana. Kun tämä idea siirretään 40 - 60 neliöiden kerrostalo kotiin, niin ei enää toimikaan niin hyvin, koska käytännössä kodissa on silloin vain parhaimillaan avotulasta erillinen ovella suljettava makuuhuone ja Wc-suihku-pyykkihuolto tila,

Nyt on myös muutettu 60 - 70 luvun kaksioita tällaiseksi yksi avotila + yksi makuuhuone asunnoiksi. Toimii huonosti käytännössä muilla kuin nuorilla pariskunnalla.

Tämä on hyvä pointti. Asun kaksiossa ja erillinen keittiö on tarpeellinen ihan vaan siksikin, että saa tarvittaessa omaa rauhaa.

 

Mielenkiinnosta kysyn, että eikö avokeittiö-ihmisiä (jotka eivät asu ihan valtavassa huoneistossa tai talossa) häiritse meteli? Asuin lapsuuden isohkossa 3 makuuhuoneen kerrostaloasunnossa, jossa oli erillinen keittiö. Muistan yhä, miten äitini lautasten kolistelu kantautui suljettujen ovien taakse viikonloppuaamuisin ja ääni olisi varmasti ollut sietämätön avokeittiössä! Myös esim lapsen päiväunet helpottuvat (tai jos yksi asunnossa asuvista herää esim aikaisin töihin), jos on erillinen keittiö, jossa voi hiljaa puuhailla toisen nukkuessa.

'

Ei kai niissä keittiöissä mitään lautasia kolistella eikä ole ruuankäryä. Nautitaan vain smoothieta (valmiina ostettuja) ja woltattuja ruokia.

Entisajan rintamamiestaloissakaan ei ollut aina erillistä keittiötä. Se oli oleskelutilan ja toisessa päässä olevan makuuhuoneen välissä niin, että siitä kuljettiin läpi.

Mielenkiinnosta kysyn, että eikö avokeittiö-ihmisiä (jotka eivät asu ihan valtavassa huoneistossa tai talossa) häiritse meteli? Asuin lapsuuden isohkossa 3 makuuhuoneen kerrostaloasunnossa, jossa oli erillinen keittiö. Muistan yhä, miten äitini lautasten kolistelu kantautui suljettujen ovien taakse viikonloppuaamuisin ja ääni olisi varmasti ollut sietämätön avokeittiössä! Myös esim lapsen päiväunet helpottuvat (tai jos yksi asunnossa asuvista herää esim aikaisin töihin), jos on erillinen keittiö, jossa voi hiljaa puuhailla toisen nukkuessa.

Jos kerran kuului erilliskeittiöstä miksi avokeittiöstä ei saisi kuulua? 

Meillä kuuluu yllättävän vähän vaikka on pieni talo (120m2) ja avokeittiö. Makuuhuoneet ovat toisessa päädyssä ja ovet kiinni yöllä. Seinissä eristys. 

Eikä meillä muutenkaan paiskota astioita - kahvinkeittimen lataus, kupin ja lautasen ottaminen kaapista ja jääkaapin oven avaus ei aiheuta meteliä. Mies taas on yökyöpeli ja tekee iltapalaa puolenyön aikaan mutta en koskaan kuule mitään.

Astianpesukone tyhjennetään vasta kun kaikki ovat hereillä, siitä tulee vähän kilinää

Otan kyllä täyden vapauden kauhistella sitä, kuinka esim. vanhoilta alueilta kaadetaan satoja vuosia kasvaneita puita vain omien visioiden tieltä. Ja tilalle pykätään jättimäinen moderni laatikko. Tässä ei ole kyse makuasioista, vaan ekologisuudesta ja vastuusta yhteisestä ympäristöstä. Vehreyden hyödyt ovat tutkittua tietoa, ja tässä ajassa kohtuullisuus neliöissä sekä lähiluonnon säästäminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Kun jokainen toteuttaa vain itseään ja omia mielihalujaan ympäristöstä piittaamatta, tuhotaan sellaista, mitä ei enää ikinä saa takaisin.

Harva ehdointahdoin niitä puita kaatelee mutta kun rakennusalaa ja työskentelytilaa tarvitaan rakennusvaiheessa x-määrä. Puut ja niiden juuret eivät saa olla liuan lähellä taloa turvallisuussyistä. Aina voi istuttaa uusia puita tontille kun talo on valmis. Muitakin kuin tuijia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin. Minulla on ollut avokeittiö jokaisessa asunnossa (paitsi kerran ulkomailla asuessa minikokoinen keittonurkkaus oli eteisessä :D), myös uusimmassa itse rakennutetussa talossa. Talo on ihan tarkoituksella pienehkö, koska se riittää meille ihan hyvin ja haluamme käyttää rahaa muuhunkin. En halua erillistä keittiötä, koska rajallisista neliöistä huolimatta en pidä liian pienistä huoneista vaan mieluummin vähän avarammista tiloista. Pihalla on niitä monen kammoamia tuijia, mutta myös valtava määrä muuta kasvillisuutta isoista puista alkaen vähän cottage garden -tyyliin. En itsekään ole innostunut sileäksi lanatuista pihoista ilman kunnon istutuksia, mutta jos joku toinen tykkää, se ei ole mitenkään minulta pois. Pääasia kai, että jokainen viihtyy itse omassa kodissaan?

Jaksan aina ihmetellä näitä jokainen tekee mitä haluaa ja mitä se muille kuuluu -tyyppejä. Ettekö te ihan oikeasti katsele ympärillenne vaikka kävellessänne pientaloalueella, aisti ja koe ympäristöä? Onhan se kokemuksellisesti aivan eri asia, jos alueella on vehreyttä, suuria puita ja ihmisen kokoista kodikasta pientalokantaa, kuin sileäksi lanattu tontti, jolla töröttää julkisivultaan torjuvaa arkkitehtuurikieltä alleviivaava musta laatikko.

Ja kun mietitään kerrostalotuotantoa, sitä ei tehdä tietylle asukkaalle tai perheelle ja heidän elämäntavoilleen ja -tyylilleen täydellisesti sopiviksi vaan niiden tulisi sopia mahdollisimman monelle ja mahdollisimman pitkään. Se toteutuu nykyisessä asuntotuotannossa aiempaa heikommin.

Hyvä pointti tuo kaupunkikuva, kaupunkirakenne ja asuinalueiden viihtyisyys. Asumme melkein kaikki yhteisessä ympäristössä, jonka jaamme muiden kanssa. Siten ei ole vain yksityisasia, millaista rakennetaan.

Eli havainnekuva siitä, että koko perhe, tai ystäväporukka, on siinä muka yhdessä fiilistelemässä ruoanlaittoa, on vaan mainosmiesten unelma. Ei sellaista arkielämässä tapahdu.

Ai, ehkä me olemme sitten poikkeus!?

Asumme kaksin mutta joka viikonloppu meitä on 6 tekemässä ruokaa ja syömässä yhdessä. Kuukauden parin välein 12-14 mille porukalle ruokailutilan pöytäkin on mitoitettu. . Perhettä tai ystäviä. Kaikki juhlat alkavat saarekkeen äärestä aperitivoilla

Keittiössä on myös pilkottu kokonainen villisika ja peura osiin, säilötään monta kertaa vuodessa, leivotaan, arkenakin tehdään/lämmitetään 2 ruokaa. Jokainen neliösentti käytössä päivittäin

Minä ihmettelen sitä kaappien vähyyttä. Eikä vaatehuonetta lainkaan. Mukamas tehoneliöt!  

Monissa on keittiö heti eteisen jatkeena, rivi keittiötasoja hella+astianpesukone. Sen jälkeen olohuone. 

Ihan mielenkiinnosta: miten olette päätyneet rakentamaan 3 omakotitaloa? Kysyn, koska olen jo pidempään ihmetellyt sitä, miten asumisesta tuntuu vaivihkaa tulleen kaikkialla projekteja. Sitoutuminen kotiin ja samalla ympäristöön tuntuu menettäneen merkitystään. Jos ennen rakennettiin elämän aikana 1 unelmakoti, nyt unelmakoteja voi rakentaa joka elämänvaiheeseen omansa. 

en minäkään ymmärrä. Jos ne 3 on olleet omien mieltymysten mukaan, niin miksi niistä on poismuutettu?

Vastasin tähän jo aiemmin ketjussa mutta tässä:

1. rakennettiin 4 lapsisen perheen tarpeisiin. 165m2. Tällä tehtiin hyvä tili.

2. rakennettiin puolivahingossa saadulle unelmatontille, luksusta ja vain 2 lasta kotona. 240m2.

3. nykyinen on kahdelle aikuiselle, yksitasoinen 120m2. Edellisestä ylijääneillä rahoilla toteutettiin unelma kakkosasunnosta etelä-Euroopassa. 

Eli jokainen talomme palveli tiettyä elämänvaihetta ja vaurastutti meitä samalla. Miksipä ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan ole ymmärtänyt sen avokeittiön ideaa. Tilanpuute? Rahapula?

Grynderi voi kätevästi nipistää neliöistä, kun saa ängettyä keittiön ja olohuoneen samaan tilaan.  Se on luonnollisesti halvempaa, silti kohteelle lätkäistään aivan posketon hintalappu.

Katsoin asuntomessutalojen kuvia ja niissä on tuo sama kamala ajatus. Vaikka tilaa  olisi

Asuntomessujen talot ovat ulkoapäin idyllisiä, kukkaniittyjä istutettu joka talon ympärille ja pieni mutkainen tie niiden keskellä. Tosi söpöä.

Avokeittiön ajatus on se, että lapsia voi vahtia samalla kun kokkailee, tai vieraiden kanssa voi seurustella, ettei kokki ole piilossa keittiössä.

Olihan niitä ennenkin isoja pirttejä, jossa oli samassa keittiö pitkine ruokapöytineen, pirtin puusohvat ja keinutuoli.

Ilmanvaihto on nykyisin aika tehokasta, ettei se ruoan tuoksu kauaa viivy huoneessa. Likaiset astiat piilotetaan astianpesukoneeseen.

Mutta tykkään itse 1990-luvun keittöistä, jossa kokkaustila on erikseen poissa näkyvistä ja ruokailutila on ikkunan edessä, josta on sitten näkymä olohuoneeseen.

Naapurin akateeminen pariskunta on kateellinen ja katkera, kun meillä on 130 neliön rivitaloasunto, ja sen lisäksi 110 neliön kesähuvila kolmen hehtaarin rantatontilla.

Vierailija kirjoitti:

Otan kyllä täyden vapauden kauhistella sitä, kuinka esim. vanhoilta alueilta kaadetaan satoja vuosia kasvaneita puita vain omien visioiden tieltä. Ja tilalle pykätään jättimäinen moderni laatikko. Tässä ei ole kyse makuasioista, vaan ekologisuudesta ja vastuusta yhteisestä ympäristöstä. Vehreyden hyödyt ovat tutkittua tietoa, ja tässä ajassa kohtuullisuus neliöissä sekä lähiluonnon säästäminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Kun jokainen toteuttaa vain itseään ja omia mielihalujaan ympäristöstä piittaamatta, tuhotaan sellaista, mitä ei enää ikinä saa takaisin.

 

Harva ehdointahdoin niitä puita kaatelee mutta kun rakennusalaa ja työskentelytilaa tarvitaan rakennusvaiheessa x-määrä. Puut ja niiden juuret eivät saa olla liuan lähellä taloa turvallisuussyistä. Aina voi istuttaa uusia puita tontille kun talo on valmis. Muitakin kuin tuijia

Kyllä kuule kaatelee, sehän on vakioratkaisu jota ei edes tajuta kyseenalaistaa.  Mutta puiden säästäminen ja suojaaminen tietysti vähän maksaa, koska tontilla ei voi silloin mellastaa miten sattuu. Pidänkin erittäin sivistymättömänä sitä, että voidaan suunnitella ja rakentaa vaikka kuinka kallis talo, mutta olemassa olevaa kasvillisuutta ja puita ei sitten säästetä lainkaan. Voisi myös rakentaa vähän pienemmän talon, tai tehdä siitä kaksikerroksisen. Sekin säästäisi pihan kasvillisuutta. Mutta eihän se tietysti käy, kun ollaan rakentamassa omaa unelmakotia, joka vaihtuu sitten 10 vuoden päästä uuteen unelmakotiin, ja kaikki alkaa taas uuden tontin parturointeineen alusta.

Tämä on juuri oivallinen tapa vaurastua! Rakennat asunnon ja myyt voitolla verovapaana. Tämän kun toistaa muutaman kerran niin on kiva pesämuna unelmataloon tai mihin vaan. Pakko on jossain asua niin miksei sillä tekisi tiliä myös, ei täällä Suomessa kukaan pelkällä työnteolla rikastu. Mielummin rikastuttaa itseään kuin vuokranantajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin. Minulla on ollut avokeittiö jokaisessa asunnossa (paitsi kerran ulkomailla asuessa minikokoinen keittonurkkaus oli eteisessä :D), myös uusimmassa itse rakennutetussa talossa. Talo on ihan tarkoituksella pienehkö, koska se riittää meille ihan hyvin ja haluamme käyttää rahaa muuhunkin. En halua erillistä keittiötä, koska rajallisista neliöistä huolimatta en pidä liian pienistä huoneista vaan mieluummin vähän avarammista tiloista. Pihalla on niitä monen kammoamia tuijia, mutta myös valtava määrä muuta kasvillisuutta isoista puista alkaen vähän cottage garden -tyyliin. En itsekään ole innostunut sileäksi lanatuista pihoista ilman kunnon istutuksia, mutta jos joku toinen tykkää, se ei ole mitenkään minulta pois. Pääasia kai, että jokainen viihtyy itse omassa kodissaan?

Jaksan aina ihmetellä näitä jokainen tekee mitä haluaa ja mitä se muille kuuluu -tyyppejä. Ettekö te ihan oikeasti katsele ympärillenne vaikka kävellessänne pientaloalueella, aisti ja koe ympäristöä? Onhan se kokemuksellisesti aivan eri asia, jos alueella on vehreyttä, suuria puita ja ihmisen kokoista kodikasta pientalokantaa, kuin sileäksi lanattu tontti, jolla töröttää julkisivultaan torjuvaa arkkitehtuurikieltä alleviivaava musta laatikko.

Totta kai katselen ympärilleni ja ympäristön viihtyisyys on minulle tärkeää. En suostuisi itse asumaan missään harmaassa betonikuutiossa, ja talo piti ehdottomasti rakentaa vanhalle puistomaiselle pientaloalueelle, vaikka vanhasta kantatontista lohkottu tontti on malliltaan epäkäytännöllisempi kuin uutena kaavoitetulla alueella olisi ollut. Mutta ne ovat minun mieltymyksiäni, eivätkä yhtään sen parempia tai tärkeämpiä kuin jonkun muun. Mielipiteitä saa olla ja niistä on mukava keskustella hyvässä hengessä, mutta pidän ikävänä käytöksenä, jos kauhistellaan ja haukutaan omasta eriävää makua. 

Otan kyllä täyden vapauden kauhistella sitä, kuinka esim. vanhoilta alueilta kaadetaan satoja vuosia kasvaneita puita vain omien visioiden tieltä. Ja tilalle pykätään jättimäinen moderni laatikko. Tässä ei ole kyse makuasioista, vaan ekologisuudesta ja vastuusta yhteisestä ympäristöstä. Vehreyden hyödyt ovat tutkittua tietoa, ja tässä ajassa kohtuullisuus neliöissä sekä lähiluonnon säästäminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Kun jokainen toteuttaa vain itseään ja omia mielihalujaan ympäristöstä piittaamatta, tuhotaan sellaista, mitä ei enää ikinä saa takaisin.

Tässä olen samaa mieltä. Isojen vanhojen puiden hakkaaminen pois uudisrakennuksen tieltä on joku ihme vimma. Sitten tilalle tulee joku pihakansi, jossa on pari kitukasvuista istutettua puuta. 

Monet eivät myöskään ajattele sitä, että Suomessa on osittain maailman vanhinta näkyvää kallioperää, Helsingissäkin kalliot ovat n. 2 miljardia vuotta vanhoja. Surutta niitä vaan dynamiitillä räjäytellään talojen tai teiden rakentamista varten.

Olen tätä kalliiden räjäyttely vimmaa miettinyt. Se on kallista ja sen maksaa talon tuleva asukas. Kuka saa ja pitää rahat louhitun arvokkaan kiviaineksen myynnistä?

Vierailija kirjoitti:

Sama vaivaa nykyistä käyttöarkkitehtuuria muutenkin yleensä. Sieluttomuus. Suomessa ei ole oikein koskaan päästy yli siitä funktionalismin ihanteesta, jossa riittää että on käyttökelpoinen, estetiikasta ja tunnelmasta viis. 

 

Eikä siihen toki ole syyllisiä pelkästään mielikuvituksettomat arkkitehdit tai edes ahneet rakennusliikkeet, vaan se, että vaikka moni tykkäisi tosin erilaisesta, niin sitten kun tulee tilanne ostaa, niin jos se avokeittiöllinen sieluton asunto elementtikuutiossa on halvempi, se kuitenkin ostetaan. Ja koska niitä ostetaan, niitä rakennetaan lisää.

Olen youtubesta katsonut videoita eri maissa olevien nykyarkkitehtien suunnittelemista uusista taloista, koska olen arkkitehtuurista kiinnostunut. Joskus kyllä ihmetyttää, että miksi viitsin, koska ei niissä ole enää mitään variaatiota: kaikki ovat muodoltaan laatikoita. Vain kerrosten määrä vaihtelee, muuten kaikki ovat samanlaisia maapallon eri puolilla. Ja näissä laatikoissa olevat huoneet, varsinkin keittiöt, tai paremminkin keittiötilat, ovat kaikki toistensa kopioita muodoltaan. Ainoastaan se näissä taloissa vaihtelee, ovatko katto, seinät ja lattia kaikki paljaaksi jätettyä betonia vai samanlaista ja samanväristä puuta. 

Kyllä on surkeaksi mennyt ihmisten asuminen, varakkaillakin. Missään ei individualismia eikä kaipuuta kauneuteen ja persoonallisuuteen.