Miksi uudiskohteet ovat niin sieluttomia typerien integroitujen avokeittiöidensä kanssa?

Inhoan avokeittiöitä, ja myös sitä, että iso ja ainoa ruokapöytä on keittiössä. En halua syödä keittiössä kuin palvelusväki, missä joutuisi katselemaan ruoanlaiton jälkiä ja haistelemaan käryjä. Keittiössä voi korkeintaan olla pieni aamiaispöytä arkikäyttöön. Illalliset ja juhlaruoat erillisessä ruokailutilassa.

Vierailija kirjoitti:

Mussa on itsessä niin paljon sielua, että tarvitsen valko-beigen ikea-asuntoni tasapainottamaan. 

Sama täällä! 😂Kyllä se on ihmisestä itsestä kiinni onko sielua ja kykyä kalustaa asuntonsa omansa näköiseksi. 

Nämä mun suvulta perityt antiikkihuonekalut istuvat ihan hyvin tähän valkeaan uudisasuntoon, ehkä jopa tulevat esiin paremmin avoimessa ja vaaleassa isoikkunaisessa asunnossa, kuin jossain vanhassa kivitalon pimeässä ahtaassa sokkelossa. 

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin. Minulla on ollut avokeittiö jokaisessa asunnossa (paitsi kerran ulkomailla asuessa minikokoinen keittonurkkaus oli eteisessä :D), myös uusimmassa itse rakennutetussa talossa. Talo on ihan tarkoituksella pienehkö, koska se riittää meille ihan hyvin ja haluamme käyttää rahaa muuhunkin. En halua erillistä keittiötä, koska rajallisista neliöistä huolimatta en pidä liian pienistä huoneista vaan mieluummin vähän avarammista tiloista. Pihalla on niitä monen kammoamia tuijia, mutta myös valtava määrä muuta kasvillisuutta isoista puista alkaen vähän cottage garden -tyyliin. En itsekään ole innostunut sileäksi lanatuista pihoista ilman kunnon istutuksia, mutta jos joku toinen tykkää, se ei ole mitenkään minulta pois. Pääasia kai, että jokainen viihtyy itse omassa kodissaan?

Jaksan aina ihmetellä näitä jokainen tekee mitä haluaa ja mitä se muille kuuluu -tyyppejä. Ettekö te ihan oikeasti katsele ympärillenne vaikka kävellessänne pientaloalueella, aisti ja koe ympäristöä? Onhan se kokemuksellisesti aivan eri asia, jos alueella on vehreyttä, suuria puita ja ihmisen kokoista kodikasta pientalokantaa, kuin sileäksi lanattu tontti, jolla töröttää julkisivultaan torjuvaa arkkitehtuurikieltä alleviivaava musta laatikko.

Uusista taloista tietää jo etukäteen miltä ne näyttävät sisältä. Kaikki on jotenkin pliisua ja kylmää, ei tauluja seinillä, ei kirjahyllyjä, pelkkää tasaista pintaa, korkeaa kattoa ja isoja ikkunoita. Mutta onhan tuollaista varmaan helppo siivota kun on väljää. 

Itse pidän siitä, että on erillisiä huoneita. Siis keittiö omana huoneenaan, ruokailuhuone ja olohuone. Lisäksi vielä tv-huone jossa voisi olla kunnon löhösohva, ja ns. virallisessa olohuoneessa vähän fiksummat ja ryhdikkäämmät kalusteet vieraiden kanssa kahvitteluun. Yhdessä tuttavaperheessä on olohuoneessa juuri tuollainen löhösohva, ja siinä on todella epämukavaa ja hankalaa vierailla istua kun on tarkoitettu lähinnä makaamiseen leffoja katsellessa. Sohva on matala ja istuinosa on pitkä, niin yritä siinä sitten kököttää reunalla kun mihinkään et voi nojata.

Mutta niin, huoneista. Sisustusmakuni taitaa olla vähän vanhanaikainen, sillä pidän puolipaneeleista, tapeteista, tauluista, seinälautasista ja kaikesta muusta mitä saa seinälle laitettua. Eli mahdollisimman paljon seiniä minulle, kiitos! Ja värejä ja kuvioita, tummaa puuta sekä ruutuikkunoita. Sellaista englantilaistyylistä siis. Ja mitä vanhempi talo niin sitä parempi, niissä on charmia. 

Vierailija kirjoitti:

Uudiskohteiden, siis myös niin sanottujen "ökyasuntojen" keittiöt ja kylpyhuoneet ovat järjestäen kalustettu sellaisilla materiaaleilla ettei kukaan, joka remontoi itselleen valitsisi vastaavia materiaaleja. HEKA ja ASO-asunnoissa käytetään samanlaisia materiaaleja kuin näissä kovan rahan asunnoissa. 

Hekan asunnoissa pyritään hankkimaan kaikki laitteet ja kalusteet tiukkojen laatu- ja vastuullisuuskriteerien mukaan koska hankintalaki näes velvoittaa, kun nämä ovat julkisia hankintoja. Siksi Hekan uudisasunnot eivät paljon eroa kovan rahan uudistasuntojen materiaaleista. En siis usko, että laatu on heikointa ja huonointa, kuten esität.

Verratuina saman alueen myytäviin asuntoihin, Hekan kämpät ovat paremmin suunniteltuja, koska ne on tarkoitettu asumiseen, eikä vain ahneille sijoittajille myytäviksi. 

Asun nimittäin Hekan uudisasunnossa, jossa koko kohde on todella hyvin suunniteltu, asuntoni pohjapiirros on sekin aika hyvä. Materiaalit ovat nämä: keittiön kalusteet ovat Topi-keittiöltä, jotka ovat Avainlippu-valmistajia, keittiön liesi ja kylmäkalusteet ovat Upolta, keittiössä ja kylppärissä on Pukkilan laatat, Idon pytty ja Polarian kaapit, lattiat ovat Kährsin vinyylilankkua. 

Eli aika samaa mitä näkee noissa kovan rahan uusissa taloissa, etenkin Idon pytty on ihan joka paikassa. Samoin Pukkilan laattojakin näkee paljon. Enemmänkin Hekan asunnot tehdään esteettisesti aika simppeleiksi ja värit valitaan aika neutraaliksi, eikä mitään kovinkaan erikoisia materiaaliratkaisuja, kun taas myyntiasunnoissa saattaa olla osittain jotain ei-valkoista laattaa kylppärissä, kaapeissa mustaa tai puunväristä pintaa eikä valkoista ja integroidut laitteet keittiössä ovat luultavasti jotain hieman hintavampaa merkkiä. Muuten melko yks yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudiskohteiden, siis myös niin sanottujen "ökyasuntojen" keittiöt ja kylpyhuoneet ovat järjestäen kalustettu sellaisilla materiaaleilla ettei kukaan, joka remontoi itselleen valitsisi vastaavia materiaaleja. HEKA ja ASO-asunnoissa käytetään samanlaisia materiaaleja kuin näissä kovan rahan asunnoissa. 

Hekan asunnoissa pyritään hankkimaan kaikki laitteet ja kalusteet tiukkojen laatu- ja vastuullisuuskriteerien mukaan koska hankintalaki näes velvoittaa, kun nämä ovat julkisia hankintoja. Siksi Hekan uudisasunnot eivät paljon eroa kovan rahan uudistasuntojen materiaaleista. En siis usko, että laatu on heikointa ja huonointa, kuten esität.

Verratuina saman alueen myytäviin asuntoihin, Hekan kämpät ovat paremmin suunniteltuja, koska ne on tarkoitettu asumiseen, eikä vain ahneille sijoittajille myytäviksi. 

Asun nimittäin Hekan uudisasunnossa, jossa koko kohde on todella hyvin suunniteltu, asuntoni pohjapiirros on sekin aika hyvä. Materiaalit ovat nämä: keittiön kalusteet ovat Topi-keittiöltä, jotka ovat Avainlippu-valmistajia, keittiön liesi ja kylmäkalusteet ovat Upolta, keittiössä ja kylppärissä on Pukkilan laatat, Idon pytty ja Polarian kaapit, lattiat ovat Kährsin vinyylilankkua. 

Eli aika samaa mitä näkee noissa kovan rahan uusissa taloissa, etenkin Idon pytty on ihan joka paikassa. Samoin Pukkilan laattojakin näkee paljon. Enemmänkin Hekan asunnot tehdään esteettisesti aika simppeleiksi ja värit valitaan aika neutraaliksi, eikä mitään kovinkaan erikoisia materiaaliratkaisuja, kun taas myyntiasunnoissa saattaa olla osittain jotain ei-valkoista laattaa kylppärissä, kaapeissa mustaa tai puunväristä pintaa eikä valkoista ja integroidut laitteet keittiössä ovat luultavasti jotain hieman hintavampaa merkkiä. Muuten melko yks yhteen.

Vaikka materiaalit olisivat laadukkaita, uusia asuntoja ja koteja vaivaa silti jokin hengettömyys ja väliaikaisuuden tunne. Luulen, että se johtuu siitä, että asioita ei tehdä enää samalla tavalla kestämään. Ennen teollista massatuotantoa asiat rakennettiin ja mitoitettiin paikalleen, yksityiskohdissa nähtiin vaivaa ja ajateltiin, että esim. lattia on lähes ikuinen. Nyt jokaisella rakennusosalla on jonkun insinöörin laskema elinkaari, työmaita vaivaa kiire, eikä ketään aliurakoitsijaa kiinnosta oikeasti millaista jälkeä taaksensa jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin. Minulla on ollut avokeittiö jokaisessa asunnossa (paitsi kerran ulkomailla asuessa minikokoinen keittonurkkaus oli eteisessä :D), myös uusimmassa itse rakennutetussa talossa. Talo on ihan tarkoituksella pienehkö, koska se riittää meille ihan hyvin ja haluamme käyttää rahaa muuhunkin. En halua erillistä keittiötä, koska rajallisista neliöistä huolimatta en pidä liian pienistä huoneista vaan mieluummin vähän avarammista tiloista. Pihalla on niitä monen kammoamia tuijia, mutta myös valtava määrä muuta kasvillisuutta isoista puista alkaen vähän cottage garden -tyyliin. En itsekään ole innostunut sileäksi lanatuista pihoista ilman kunnon istutuksia, mutta jos joku toinen tykkää, se ei ole mitenkään minulta pois. Pääasia kai, että jokainen viihtyy itse omassa kodissaan?

Jaksan aina ihmetellä näitä jokainen tekee mitä haluaa ja mitä se muille kuuluu -tyyppejä. Ettekö te ihan oikeasti katsele ympärillenne vaikka kävellessänne pientaloalueella, aisti ja koe ympäristöä? Onhan se kokemuksellisesti aivan eri asia, jos alueella on vehreyttä, suuria puita ja ihmisen kokoista kodikasta pientalokantaa, kuin sileäksi lanattu tontti, jolla töröttää julkisivultaan torjuvaa arkkitehtuurikieltä alleviivaava musta laatikko.

Totta kai katselen ympärilleni ja ympäristön viihtyisyys on minulle tärkeää. En suostuisi itse asumaan missään harmaassa betonikuutiossa, ja talo piti ehdottomasti rakentaa vanhalle puistomaiselle pientaloalueelle, vaikka vanhasta kantatontista lohkottu tontti on malliltaan epäkäytännöllisempi kuin uutena kaavoitetulla alueella olisi ollut. Mutta ne ovat minun mieltymyksiäni, eivätkä yhtään sen parempia tai tärkeämpiä kuin jonkun muun. Mielipiteitä saa olla ja niistä on mukava keskustella hyvässä hengessä, mutta pidän ikävänä käytöksenä, jos kauhistellaan ja haukutaan omasta eriävää makua. 

Vierailija kirjoitti:

Sama vaivaa nykyistä käyttöarkkitehtuuria muutenkin yleensä. Sieluttomuus. Suomessa ei ole oikein koskaan päästy yli siitä funktionalismin ihanteesta, jossa riittää että on käyttökelpoinen, estetiikasta ja tunnelmasta viis. 

 

Eikä siihen toki ole syyllisiä pelkästään mielikuvituksettomat arkkitehdit tai edes ahneet rakennusliikkeet, vaan se, että vaikka moni tykkäisi tosin erilaisesta, niin sitten kun tulee tilanne ostaa, niin jos se avokeittiöllinen sieluton asunto elementtikuutiossa on halvempi, se kuitenkin ostetaan. Ja koska niitä ostetaan, niitä rakennetaan lisää.

Ei ole vaihtoehtoja. Pakko siis ostaa mitä on, vaikkei haluaisi. Vanhoja asuntoja ei ole mielekästä ostaa mahdollisten kosteusvaurioiden ja muun remppatarpeen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kattila, paistinpannu tai vuoka altaassa ei ehkä ole sekamelska. Tiskaan useimmat ruuanlaittoastiat käsin koska ne tulevat uudestaan käyttöön ennen kuin astianpesukone täyttyy ja vuoan haluan laittaa likoamaan jotta ruoka ei kuivu vaikeasti huuhdeltavaksi. Mieluummin annan niiden odottaa ja syö ruokani lämpimänä kuin alan tiskata ja huuhdella ennen ruokailua. 

Meillä ei tarvitse liottaa mitään. Koira hoitaa esipesun ja joskus ihan pesunkin

Kissa ei nuole kuppejaan vaan aina niihin jää ruuan jämiä kuivumaan. Kissan astiat on pakko liottaa muuten ne ei puhdistu astianpesukoneessa kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Moni arvostelee avokeittiöitä, mutta itse kuulun niiden ystäviin.  Minusta on ihanaa, että ruoanlaiton aikana voi samalla seurustella perheen kanssa eikä tarvitse puuhailla yksin keittiössä. Voi vaihtaa kuulumisia, osallistua yhteisiin hetkiin ja välillä vilkaista myös telkkaria. Koti tuntuu paljon viihtyisämmältä ja yhteisöllisemmältä, kun keittiö on osa muuta oleskelutilaa. Jokaisella on omat mieltymyksensä, mutta minulle avokeittiö on ehdottomasti se oikea ratkaisu.

Olisi fiksua, jos keittiö olisi hieman kulman takana, vaikka ei olisikaan täysin erillisiä ovilla suljettavia huoneita. Tai entisaikojen NS. keittiököytävöt, joista ei näkynyt olohuoneeseen paitsi ehkä jonkun baariluukun kautta, mutta syömätila oli olohuoneeseen osin yhteydessä, mutta hieman oma syvennykseksä kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin. Minulla on ollut avokeittiö jokaisessa asunnossa (paitsi kerran ulkomailla asuessa minikokoinen keittonurkkaus oli eteisessä :D), myös uusimmassa itse rakennutetussa talossa. Talo on ihan tarkoituksella pienehkö, koska se riittää meille ihan hyvin ja haluamme käyttää rahaa muuhunkin. En halua erillistä keittiötä, koska rajallisista neliöistä huolimatta en pidä liian pienistä huoneista vaan mieluummin vähän avarammista tiloista. Pihalla on niitä monen kammoamia tuijia, mutta myös valtava määrä muuta kasvillisuutta isoista puista alkaen vähän cottage garden -tyyliin. En itsekään ole innostunut sileäksi lanatuista pihoista ilman kunnon istutuksia, mutta jos joku toinen tykkää, se ei ole mitenkään minulta pois. Pääasia kai, että jokainen viihtyy itse omassa kodissaan?

Jaksan aina ihmetellä näitä jokainen tekee mitä haluaa ja mitä se muille kuuluu -tyyppejä. Ettekö te ihan oikeasti katsele ympärillenne vaikka kävellessänne pientaloalueella, aisti ja koe ympäristöä? Onhan se kokemuksellisesti aivan eri asia, jos alueella on vehreyttä, suuria puita ja ihmisen kokoista kodikasta pientalokantaa, kuin sileäksi lanattu tontti, jolla töröttää julkisivultaan torjuvaa arkkitehtuurikieltä alleviivaava musta laatikko.

Voi kuule, ihmisillä on hyvin erilaisia näkemyksiä siitä mikä on hyvää designiä ja mikä ei. Joku arkkitehti varmaan kärsii nähdessään niitä rintamamiestaloja ja ihailee betonibrutalismia. 

Jos omasta mielestä pientalokanta on ainoa ja paras asuinpaikka, niin kannattaa ehkä itse laajentaa sitä näkökulmaansa. Kuulostaa enemmän ideologiselta lähtökohtalta kuin esteettiseltä kokemukselta. Esimerkiksi itse en haluaisi asua pientalossa, tykkään asua kerrostalossa. Eikä kerrostalo sulje pois vehreyttä ja viihtyisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Uudiskohteiden, siis myös niin sanottujen "ökyasuntojen" keittiöt ja kylpyhuoneet ovat järjestäen kalustettu sellaisilla materiaaleilla ettei kukaan, joka remontoi itselleen valitsisi vastaavia materiaaleja. HEKA ja ASO-asunnoissa käytetään samanlaisia materiaaleja kuin näissä kovan rahan asunnoissa. 

Tarkoittanet varmaan järjestään. Jos ne olisivat kalustettu järjestäen, jälki olisi hyvää, eikä sinullakaan olisi moittimisen aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudiskohteiden, siis myös niin sanottujen "ökyasuntojen" keittiöt ja kylpyhuoneet ovat järjestäen kalustettu sellaisilla materiaaleilla ettei kukaan, joka remontoi itselleen valitsisi vastaavia materiaaleja. HEKA ja ASO-asunnoissa käytetään samanlaisia materiaaleja kuin näissä kovan rahan asunnoissa. 

Hekan asunnoissa pyritään hankkimaan kaikki laitteet ja kalusteet tiukkojen laatu- ja vastuullisuuskriteerien mukaan koska hankintalaki näes velvoittaa, kun nämä ovat julkisia hankintoja. Siksi Hekan uudisasunnot eivät paljon eroa kovan rahan uudistasuntojen materiaaleista. En siis usko, että laatu on heikointa ja huonointa, kuten esität.

Verratuina saman alueen myytäviin asuntoihin, Hekan kämpät ovat paremmin suunniteltuja, koska ne on tarkoitettu asumiseen, eikä vain ahneille sijoittajille myytäviksi. 

Asun nimittäin Hekan uudisasunnossa, jossa koko kohde on todella hyvin suunniteltu, asuntoni pohjapiirros on sekin aika hyvä. Materiaalit ovat nämä: keittiön kalusteet ovat Topi-keittiöltä, jotka ovat Avainlippu-valmistajia, keittiön liesi ja kylmäkalusteet ovat Upolta, keittiössä ja kylppärissä on Pukkilan laatat, Idon pytty ja Polarian kaapit, lattiat ovat Kährsin vinyylilankkua. 

Eli aika samaa mitä näkee noissa kovan rahan uusissa taloissa, etenkin Idon pytty on ihan joka paikassa. Samoin Pukkilan laattojakin näkee paljon. Enemmänkin Hekan asunnot tehdään esteettisesti aika simppeleiksi ja värit valitaan aika neutraaliksi, eikä mitään kovinkaan erikoisia materiaaliratkaisuja, kun taas myyntiasunnoissa saattaa olla osittain jotain ei-valkoista laattaa kylppärissä, kaapeissa mustaa tai puunväristä pintaa eikä valkoista ja integroidut laitteet keittiössä ovat luultavasti jotain hieman hintavampaa merkkiä. Muuten melko yks yhteen.

Vaikka materiaalit olisivat laadukkaita, uusia asuntoja ja koteja vaivaa silti jokin hengettömyys ja väliaikaisuuden tunne. Luulen, että se johtuu siitä, että asioita ei tehdä enää samalla tavalla kestämään. Ennen teollista massatuotantoa asiat rakennettiin ja mitoitettiin paikalleen, yksityiskohdissa nähtiin vaivaa ja ajateltiin, että esim. lattia on lähes ikuinen. Nyt jokaisella rakennusosalla on jonkun insinöörin laskema elinkaari, työmaita vaivaa kiire, eikä ketään aliurakoitsijaa kiinnosta oikeasti millaista jälkeä taaksensa jättää.

Tuo on täysin subjektiivinen näkemys. Ennen vanhaan tehtiin talot kestämään kyllä, mutta sitten koko kaupunki saattoi palaa ja siinä meni se ajaton henki tuhkana tuuleen.

Onhan mielenkiintoista se, että suurella hingulla nyt peruskorjataan ja remontoidaan noita 1960-70 -lukujen klassisisa lähiökerrostaloja. Nehän rakennettiin nopeasti etelään muuttavien nuorten sukupolvien tarpeisiin, eikä paljon mietitty tulevaisuutta. Niin vaan nekin ovat kestäneet ja edelleen ovat saamassa jatkon elinkaareensa. Hyvinhän nekin oli suunniteltu arkkitehtien toimesta (ei välttämättä rakentajien ja rakennusmateriaaleja valmistavien yritysten osalta), joten ei ole ihme, että meidän nykyiset uudet kerrostaloasunnot aika paljon muistuttavat niitä. Niissä on jotain todella suomalaista; valoa, valkoisuutta, moderniutta, yksinkertaisuutta ja metsien vihreyttä ympärillä. 

Vaikka itse muutin aivan uuteen kerrostaloasuntoon vastoittain, niin oli kuin olisi tullut kotiin -- kasvoin nimittäin tuollaisessa 1960-70 -luvun kerrostalossa ja olen asunut senkin jälkeen useasti sellaisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin. Minulla on ollut avokeittiö jokaisessa asunnossa (paitsi kerran ulkomailla asuessa minikokoinen keittonurkkaus oli eteisessä :D), myös uusimmassa itse rakennutetussa talossa. Talo on ihan tarkoituksella pienehkö, koska se riittää meille ihan hyvin ja haluamme käyttää rahaa muuhunkin. En halua erillistä keittiötä, koska rajallisista neliöistä huolimatta en pidä liian pienistä huoneista vaan mieluummin vähän avarammista tiloista. Pihalla on niitä monen kammoamia tuijia, mutta myös valtava määrä muuta kasvillisuutta isoista puista alkaen vähän cottage garden -tyyliin. En itsekään ole innostunut sileäksi lanatuista pihoista ilman kunnon istutuksia, mutta jos joku toinen tykkää, se ei ole mitenkään minulta pois. Pääasia kai, että jokainen viihtyy itse omassa kodissaan?

Jaksan aina ihmetellä näitä jokainen tekee mitä haluaa ja mitä se muille kuuluu -tyyppejä. Ettekö te ihan oikeasti katsele ympärillenne vaikka kävellessänne pientaloalueella, aisti ja koe ympäristöä? Onhan se kokemuksellisesti aivan eri asia, jos alueella on vehreyttä, suuria puita ja ihmisen kokoista kodikasta pientalokantaa, kuin sileäksi lanattu tontti, jolla töröttää julkisivultaan torjuvaa arkkitehtuurikieltä alleviivaava musta laatikko.

Totta kai katselen ympärilleni ja ympäristön viihtyisyys on minulle tärkeää. En suostuisi itse asumaan missään harmaassa betonikuutiossa, ja talo piti ehdottomasti rakentaa vanhalle puistomaiselle pientaloalueelle, vaikka vanhasta kantatontista lohkottu tontti on malliltaan epäkäytännöllisempi kuin uutena kaavoitetulla alueella olisi ollut. Mutta ne ovat minun mieltymyksiäni, eivätkä yhtään sen parempia tai tärkeämpiä kuin jonkun muun. Mielipiteitä saa olla ja niistä on mukava keskustella hyvässä hengessä, mutta pidän ikävänä käytöksenä, jos kauhistellaan ja haukutaan omasta eriävää makua. 

Otan kyllä täyden vapauden kauhistella sitä, kuinka esim. vanhoilta alueilta kaadetaan satoja vuosia kasvaneita puita vain omien visioiden tieltä. Ja tilalle pykätään jättimäinen moderni laatikko. Tässä ei ole kyse makuasioista, vaan ekologisuudesta ja vastuusta yhteisestä ympäristöstä. Vehreyden hyödyt ovat tutkittua tietoa, ja tässä ajassa kohtuullisuus neliöissä sekä lähiluonnon säästäminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Kun jokainen toteuttaa vain itseään ja omia mielihalujaan ympäristöstä piittaamatta, tuhotaan sellaista, mitä ei enää ikinä saa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin. Minulla on ollut avokeittiö jokaisessa asunnossa (paitsi kerran ulkomailla asuessa minikokoinen keittonurkkaus oli eteisessä :D), myös uusimmassa itse rakennutetussa talossa. Talo on ihan tarkoituksella pienehkö, koska se riittää meille ihan hyvin ja haluamme käyttää rahaa muuhunkin. En halua erillistä keittiötä, koska rajallisista neliöistä huolimatta en pidä liian pienistä huoneista vaan mieluummin vähän avarammista tiloista. Pihalla on niitä monen kammoamia tuijia, mutta myös valtava määrä muuta kasvillisuutta isoista puista alkaen vähän cottage garden -tyyliin. En itsekään ole innostunut sileäksi lanatuista pihoista ilman kunnon istutuksia, mutta jos joku toinen tykkää, se ei ole mitenkään minulta pois. Pääasia kai, että jokainen viihtyy itse omassa kodissaan?

Jaksan aina ihmetellä näitä jokainen tekee mitä haluaa ja mitä se muille kuuluu -tyyppejä. Ettekö te ihan oikeasti katsele ympärillenne vaikka kävellessänne pientaloalueella, aisti ja koe ympäristöä? Onhan se kokemuksellisesti aivan eri asia, jos alueella on vehreyttä, suuria puita ja ihmisen kokoista kodikasta pientalokantaa, kuin sileäksi lanattu tontti, jolla töröttää julkisivultaan torjuvaa arkkitehtuurikieltä alleviivaava musta laatikko.

Totta kai katselen ympärilleni ja ympäristön viihtyisyys on minulle tärkeää. En suostuisi itse asumaan missään harmaassa betonikuutiossa, ja talo piti ehdottomasti rakentaa vanhalle puistomaiselle pientaloalueelle, vaikka vanhasta kantatontista lohkottu tontti on malliltaan epäkäytännöllisempi kuin uutena kaavoitetulla alueella olisi ollut. Mutta ne ovat minun mieltymyksiäni, eivätkä yhtään sen parempia tai tärkeämpiä kuin jonkun muun. Mielipiteitä saa olla ja niistä on mukava keskustella hyvässä hengessä, mutta pidän ikävänä käytöksenä, jos kauhistellaan ja haukutaan omasta eriävää makua. 

Otan kyllä täyden vapauden kauhistella sitä, kuinka esim. vanhoilta alueilta kaadetaan satoja vuosia kasvaneita puita vain omien visioiden tieltä. Ja tilalle pykätään jättimäinen moderni laatikko. Tässä ei ole kyse makuasioista, vaan ekologisuudesta ja vastuusta yhteisestä ympäristöstä. Vehreyden hyödyt ovat tutkittua tietoa, ja tässä ajassa kohtuullisuus neliöissä sekä lähiluonnon säästäminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Kun jokainen toteuttaa vain itseään ja omia mielihalujaan ympäristöstä piittaamatta, tuhotaan sellaista, mitä ei enää ikinä saa takaisin.

Tässä olen samaa mieltä. Isojen vanhojen puiden hakkaaminen pois uudisrakennuksen tieltä on joku ihme vimma. Sitten tilalle tulee joku pihakansi, jossa on pari kitukasvuista istutettua puuta. 

Monet eivät myöskään ajattele sitä, että Suomessa on osittain maailman vanhinta näkyvää kallioperää, Helsingissäkin kalliot ovat n. 2 miljardia vuotta vanhoja. Surutta niitä vaan dynamiitillä räjäytellään talojen tai teiden rakentamista varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin. Minulla on ollut avokeittiö jokaisessa asunnossa (paitsi kerran ulkomailla asuessa minikokoinen keittonurkkaus oli eteisessä :D), myös uusimmassa itse rakennutetussa talossa. Talo on ihan tarkoituksella pienehkö, koska se riittää meille ihan hyvin ja haluamme käyttää rahaa muuhunkin. En halua erillistä keittiötä, koska rajallisista neliöistä huolimatta en pidä liian pienistä huoneista vaan mieluummin vähän avarammista tiloista. Pihalla on niitä monen kammoamia tuijia, mutta myös valtava määrä muuta kasvillisuutta isoista puista alkaen vähän cottage garden -tyyliin. En itsekään ole innostunut sileäksi lanatuista pihoista ilman kunnon istutuksia, mutta jos joku toinen tykkää, se ei ole mitenkään minulta pois. Pääasia kai, että jokainen viihtyy itse omassa kodissaan?

Jaksan aina ihmetellä näitä jokainen tekee mitä haluaa ja mitä se muille kuuluu -tyyppejä. Ettekö te ihan oikeasti katsele ympärillenne vaikka kävellessänne pientaloalueella, aisti ja koe ympäristöä? Onhan se kokemuksellisesti aivan eri asia, jos alueella on vehreyttä, suuria puita ja ihmisen kokoista kodikasta pientalokantaa, kuin sileäksi lanattu tontti, jolla töröttää julkisivultaan torjuvaa arkkitehtuurikieltä alleviivaava musta laatikko.

Voi kuule, ihmisillä on hyvin erilaisia näkemyksiä siitä mikä on hyvää designiä ja mikä ei. Joku arkkitehti varmaan kärsii nähdessään niitä rintamamiestaloja ja ihailee betonibrutalismia. 

Jos omasta mielestä pientalokanta on ainoa ja paras asuinpaikka, niin kannattaa ehkä itse laajentaa sitä näkökulmaansa. Kuulostaa enemmän ideologiselta lähtökohtalta kuin esteettiseltä kokemukselta. Esimerkiksi itse en haluaisi asua pientalossa, tykkään asua kerrostalossa. Eikä kerrostalo sulje pois vehreyttä ja viihtyisyyttä. 

Kyseessä oli esimerkki, eikä siinä väitetty, että pientalo on ainut oikea tapa asua. Ja kyllä, kerrostaloalueillakin voi hyvinkin olla huomioitu luonto ja vehreys. Mutta usien nekin alueet ja talot ovat vanhoja. Uusien kerrostalojen kansipihat eivöt mahdollista isoja puita, sen lisäksi että talot on sijoitettu niin tiiviisti, ettei sinne puita juuri edes mahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama vaivaa nykyistä käyttöarkkitehtuuria muutenkin yleensä. Sieluttomuus. Suomessa ei ole oikein koskaan päästy yli siitä funktionalismin ihanteesta, jossa riittää että on käyttökelpoinen, estetiikasta ja tunnelmasta viis. 

 

Eikä siihen toki ole syyllisiä pelkästään mielikuvituksettomat arkkitehdit tai edes ahneet rakennusliikkeet, vaan se, että vaikka moni tykkäisi tosin erilaisesta, niin sitten kun tulee tilanne ostaa, niin jos se avokeittiöllinen sieluton asunto elementtikuutiossa on halvempi, se kuitenkin ostetaan. Ja koska niitä ostetaan, niitä rakennetaan lisää.

Ei ole vaihtoehtoja. Pakko siis ostaa mitä on, vaikkei haluaisi. Vanhoja asuntoja ei ole mielekästä ostaa mahdollisten kosteusvaurioiden ja muun remppatarpeen takia. 

Täydellinen esimerkki nykyisestä kertakäyttökulttuurista. Ei korjata ja vaalita jo olemassa olevaa, vaan rakennetaan/ostetaan/hankitaan aina uusi. Huh. Mutta näinkin voi näköjään ajatella.

"Yhdessä tuttavaperheessä on olohuoneessa juuri tuollainen löhösohva, ja siinä on todella epämukavaa ja hankalaa vierailla istua kun on tarkoitettu lähinnä makaamiseen leffoja katsellessa. Sohva on matala ja istuinosa on pitkä, niin yritä siinä sitten kököttää reunalla kun mihinkään et voi nojata." 

Joo, tällainen sohva meilläkin on ja jotkut vieraat tosiaan kököttää hassusti reunalla, sen sijaan että istuisivat ihan kunnolla. En tiedä, mistä tuo johtuu.

Mutta katsos, kun se sohva on meidän, asujien, tarpeisiin sopiva. Ei sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin. Minulla on ollut avokeittiö jokaisessa asunnossa (paitsi kerran ulkomailla asuessa minikokoinen keittonurkkaus oli eteisessä :D), myös uusimmassa itse rakennutetussa talossa. Talo on ihan tarkoituksella pienehkö, koska se riittää meille ihan hyvin ja haluamme käyttää rahaa muuhunkin. En halua erillistä keittiötä, koska rajallisista neliöistä huolimatta en pidä liian pienistä huoneista vaan mieluummin vähän avarammista tiloista. Pihalla on niitä monen kammoamia tuijia, mutta myös valtava määrä muuta kasvillisuutta isoista puista alkaen vähän cottage garden -tyyliin. En itsekään ole innostunut sileäksi lanatuista pihoista ilman kunnon istutuksia, mutta jos joku toinen tykkää, se ei ole mitenkään minulta pois. Pääasia kai, että jokainen viihtyy itse omassa kodissaan?

Jaksan aina ihmetellä näitä jokainen tekee mitä haluaa ja mitä se muille kuuluu -tyyppejä. Ettekö te ihan oikeasti katsele ympärillenne vaikka kävellessänne pientaloalueella, aisti ja koe ympäristöä? Onhan se kokemuksellisesti aivan eri asia, jos alueella on vehreyttä, suuria puita ja ihmisen kokoista kodikasta pientalokantaa, kuin sileäksi lanattu tontti, jolla töröttää julkisivultaan torjuvaa arkkitehtuurikieltä alleviivaava musta laatikko.

Totta kai katselen ympärilleni ja ympäristön viihtyisyys on minulle tärkeää. En suostuisi itse asumaan missään harmaassa betonikuutiossa, ja talo piti ehdottomasti rakentaa vanhalle puistomaiselle pientaloalueelle, vaikka vanhasta kantatontista lohkottu tontti on malliltaan epäkäytännöllisempi kuin uutena kaavoitetulla alueella olisi ollut. Mutta ne ovat minun mieltymyksiäni, eivätkä yhtään sen parempia tai tärkeämpiä kuin jonkun muun. Mielipiteitä saa olla ja niistä on mukava keskustella hyvässä hengessä, mutta pidän ikävänä käytöksenä, jos kauhistellaan ja haukutaan omasta eriävää makua. 

Otan kyllä täyden vapauden kauhistella sitä, kuinka esim. vanhoilta alueilta kaadetaan satoja vuosia kasvaneita puita vain omien visioiden tieltä. Ja tilalle pykätään jättimäinen moderni laatikko. Tässä ei ole kyse makuasioista, vaan ekologisuudesta ja vastuusta yhteisestä ympäristöstä. Vehreyden hyödyt ovat tutkittua tietoa, ja tässä ajassa kohtuullisuus neliöissä sekä lähiluonnon säästäminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Kun jokainen toteuttaa vain itseään ja omia mielihalujaan ympäristöstä piittaamatta, tuhotaan sellaista, mitä ei enää ikinä saa takaisin.

Olen kanssasi aivan samaa mieltä sekä viihtyisyydestä että ekologisuudesta, mutta en silti pidä kauhistelua ja haukkumista kovin rakentavana lähestymistapana. Mieluummin keskustelisin niin, että saisin toisen osapuolen itse oivaltamaan jotain. Yritän sen sijaan itse olla jonkinlaisena esimerkkinä ekologisesta elämäntavasta ja vanhan kunnioittamisesta, vaikka se vähän itserakkaalta ja tekopyhältä ehkä kuulostaakin. Minulla olisi ollut hyvin varaa rakennuttaa kallis ja iso talo jonnekin trendialueelle, mutta sen sijaan halusin pienen ja ekologisen, pihan vanhat puut säästettiin rakennusvaiheessa jne. Arvostan perintöantiikkia, ostan enimmäkseen käytettyä, en lentele jatkuvasti kaukokohteisiin ja yritän muutenkin elää kohtuullisesti. Toivon, että pystyn omalla elämäntavalla inspiroiman myös muita. Sen sijaan haukkuminen ja toisten valintojen kauhistelu saa aikaan yleensä vain vastareaktion ja estää aidon keskustelun, eli ei yleensä johda mihinkään kovin hyvään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsa kullakin. Minulla on ollut avokeittiö jokaisessa asunnossa (paitsi kerran ulkomailla asuessa minikokoinen keittonurkkaus oli eteisessä :D), myös uusimmassa itse rakennutetussa talossa. Talo on ihan tarkoituksella pienehkö, koska se riittää meille ihan hyvin ja haluamme käyttää rahaa muuhunkin. En halua erillistä keittiötä, koska rajallisista neliöistä huolimatta en pidä liian pienistä huoneista vaan mieluummin vähän avarammista tiloista. Pihalla on niitä monen kammoamia tuijia, mutta myös valtava määrä muuta kasvillisuutta isoista puista alkaen vähän cottage garden -tyyliin. En itsekään ole innostunut sileäksi lanatuista pihoista ilman kunnon istutuksia, mutta jos joku toinen tykkää, se ei ole mitenkään minulta pois. Pääasia kai, että jokainen viihtyy itse omassa kodissaan?

Jaksan aina ihmetellä näitä jokainen tekee mitä haluaa ja mitä se muille kuuluu -tyyppejä. Ettekö te ihan oikeasti katsele ympärillenne vaikka kävellessänne pientaloalueella, aisti ja koe ympäristöä? Onhan se kokemuksellisesti aivan eri asia, jos alueella on vehreyttä, suuria puita ja ihmisen kokoista kodikasta pientalokantaa, kuin sileäksi lanattu tontti, jolla töröttää julkisivultaan torjuvaa arkkitehtuurikieltä alleviivaava musta laatikko.

Totta kai katselen ympärilleni ja ympäristön viihtyisyys on minulle tärkeää. En suostuisi itse asumaan missään harmaassa betonikuutiossa, ja talo piti ehdottomasti rakentaa vanhalle puistomaiselle pientaloalueelle, vaikka vanhasta kantatontista lohkottu tontti on malliltaan epäkäytännöllisempi kuin uutena kaavoitetulla alueella olisi ollut. Mutta ne ovat minun mieltymyksiäni, eivätkä yhtään sen parempia tai tärkeämpiä kuin jonkun muun. Mielipiteitä saa olla ja niistä on mukava keskustella hyvässä hengessä, mutta pidän ikävänä käytöksenä, jos kauhistellaan ja haukutaan omasta eriävää makua. 

Otan kyllä täyden vapauden kauhistella sitä, kuinka esim. vanhoilta alueilta kaadetaan satoja vuosia kasvaneita puita vain omien visioiden tieltä. Ja tilalle pykätään jättimäinen moderni laatikko. Tässä ei ole kyse makuasioista, vaan ekologisuudesta ja vastuusta yhteisestä ympäristöstä. Vehreyden hyödyt ovat tutkittua tietoa, ja tässä ajassa kohtuullisuus neliöissä sekä lähiluonnon säästäminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Kun jokainen toteuttaa vain itseään ja omia mielihalujaan ympäristöstä piittaamatta, tuhotaan sellaista, mitä ei enää ikinä saa takaisin.

Olen kanssasi aivan samaa mieltä sekä viihtyisyydestä että ekologisuudesta, mutta en silti pidä kauhistelua ja haukkumista kovin rakentavana lähestymistapana. Mieluummin keskustelisin niin, että saisin toisen osapuolen itse oivaltamaan jotain. Yritän sen sijaan itse olla jonkinlaisena esimerkkinä ekologisesta elämäntavasta ja vanhan kunnioittamisesta, vaikka se vähän itserakkaalta ja tekopyhältä ehkä kuulostaakin. Minulla olisi ollut hyvin varaa rakennuttaa kallis ja iso talo jonnekin trendialueelle, mutta sen sijaan halusin pienen ja ekologisen, pihan vanhat puut säästettiin rakennusvaiheessa jne. Arvostan perintöantiikkia, ostan enimmäkseen käytettyä, en lentele jatkuvasti kaukokohteisiin ja yritän muutenkin elää kohtuullisesti. Toivon, että pystyn omalla elämäntavalla inspiroiman myös muita. Sen sijaan haukkuminen ja toisten valintojen kauhistelu saa aikaan yleensä vain vastareaktion ja estää aidon keskustelun, eli ei yleensä johda mihinkään kovin hyvään.  

Et ehkä huomannut, että tämä ketju koskee avokeittiöitä.

Kannattaa tehdä kasvatuskeskustelulle oma ketjunsa, nyt se tuli väärään.