Miksi uudiskohteet ovat niin sieluttomia typerien integroitujen avokeittiöidensä kanssa?

Itse tykkään avokeittiöstä. On kiva, kun jääkaappi on olohuoneessa. Sieltä voi ottaa syötävää ja juotavaa ja hypätä sen jälkeen sohvalle katsomaan telkkaa. En tee itse usein ruokaa, mutta satunnainen ruoankäry olohuoneessa ei haittaa.

Värimaailma nykyään harmaa valkoinen musta ja tätä kutsutaan moderniksi!! 

Koko sana ’moderni’ huokuu tylsyyttä, yksinkertaisuutta, väritöntä, kylmän harmaata sävyä ja suunnittelijan pyrkyryyttä!

Me olemme varmaan outoja kun yhdessäkään taloistamme ei ole ollut harmaata, maalarinvalkoista eikä mustaa (no kylpyhuoneessa osa laatoista valkoiset).

Haalein sävy off-white osassa seiniä korostamassa tapettia ja muita värejä. Silti harmoninen ja kaunis kokonaisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan ole ymmärtänyt sen avokeittiön ideaa. Tilanpuute? Rahapula?

Grynderi voi kätevästi nipistää neliöistä, kun saa ängettyä keittiön ja olohuoneen samaan tilaan.  Se on luonnollisesti halvempaa, silti kohteelle lätkäistään aivan posketon hintalappu.

Eikä tarvi rakentaa väliseiniä, vetää niihin sähköjä ja viemärivedotkin saa kätevästi yhdelle seinälle koko asunnossa kun keittiön takana on kylppäri. Ei ihme että uudisasuntojen myynti sakkaa. Nuo pohjat on aivan paskoja, huoneet pieniä ja laatu aivan kuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisajan rintamamiestaloissakaan ei ollut aina erillistä keittiötä. Se oli oleskelutilan ja toisessa päässä olevan makuuhuoneen välissä niin, että siitä kuljettiin läpi.

Väärin! Parhaillaan istun rintamiestalon keittiössä ja selaan tätä palstaa. Kolme ovea(makkariin, olohuoneeseen, eteiseen) on jotka kaikki saa suljettua ja keittiön eristettyä muusta tilasta.

Sama mun lapsuusajan kodissa ja aivan sama naapureillakin oli!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee jo niistä ulkotiloista ja pihasta. Tontti raivataan sileäksi, sitten sinne kipataan suuri sorakuorma ja kaikki luontaiset maanmuodot tasoitetaan. Etupihaa hallitsee valtavan asfaltoitu pihatie ja parkkipaikka. Lopulle tontille kylvetään pikkuinen nurmikko, joka kituu kuivuuttaan soran päällä. Aita tietysti rakennetaan myös, se on korkea umpiaita, koska pensasaita vaatii huoltoa. Puita ei istuteta koska ne roskaavat. Paitsi tuijat eivät roskaa. Niitä voidaan laittaa kolme.

Tämä juuri! Kaikki tehdään mahdollisismman halvalla ja minimihoitovaatimuksilla, vaikka joka taloyhtiössä kuitenkin maksetaan ruohonleikkuusta yms. Kyllästyttää kun kaikesta tehdään niin anketa ja edes pihojen maisemointiin ei satsata sen vertaa että niistä tehtäisiin kauniita ja viihtyisä, Että olisi puita, kukkivia pensaita ja istutuksia yms. Joku alppiruusukaan ei paljoa vaadi! Nykyaikana suurin osa uusista rakennuksistakin on jo ulkonäöltään sellaisia, että varmaan suurin osa kansalaisista valitsisi toisen värin kuin rakentaja, miksi pitää tehdä kamalan näköisiä rakennuksia... Oikein yllätyn jos nään uuden kerrostalon tai muun uuden julkisen rakennuksen, joka ei näytä kamalalta väriensä tai materiaalien ja ulkonäön puolesta. Kun ei oikeasti maksaisi ylimääräistä tehdä siitä peruslaatikkokerrostalosta edes siedettävän väristä!

 

Välillä tuntuu että tämäkin kaupunki missä asun, oikein rakastaa mäntyjä. Tuntuu että niitä "saa" olla jokapaikassa teiden varsilla, mutta lehtipuita katoaa. Ja aina kun on joku tieremppa tai muu, niin sormet ristissä toivon että laittavat uudet puut kasvamaan poistettujen tilalle. Mutta ei aina tule, sitten on vaan hemmetin ankeeta asfalttia ja laatikkorakennuksia. Ja niitä männynkäpyjä tiellä joita pitää pyöräillessä väistellä!

 

Tai jos joku vanha lehtipuu kaadetaan kuntosyistä, niin ei voida yhtä hitsin puuta istuttaa tilalle! Kun niitä kauniita lehtipuita muutenkin on ko. alueella harvakseltaan. 

Muutettiin tähän asorivitaloon kaksi vuotta sitten, täysin perusparannettuun asuntoon, ja itse asiassa perusparannus oli muissa taloissa käynnissä vielä muuttaessamme. Talojen lisäksi kohennettiin piha-aluetta. Remontin aikana joutuivat kaatamaan pihalta muutaman puun ja pensaan ja kaupunki vaati niiden tilalle istuttamaan uusia. Nyt tällä viikolla, siis lähes kaksi vuotta perusparannuksen valmistumisen jälkeen, istutettiin uusia puita kadun varteen: neljä tammea, komeita yksilöitä jokainen. Pensaita ei ole vielä, mutta koivuangervoja ja yksi jalosyreeni on tulossa. Meidän oven vierestä salaojakaivuu vei kaksi isoa hanhikkipensasta ja pienen vaahteran ja saimme nyt elokuussa vastineeksi kymmenen hanhikkitaimea, valkoisia, oransseja ja keltaisia ja ne kaikki kukkivatkin jo. 

Onneksi vanhaa kasvistoa jäi yhteiselle alueelle paljon. Kolmessakymmenessä vuodessa on kasvanut komeita syreenejä, koivuja, vaahteroita ja niitä havupuitakin, vuorimäntyjä enimmäkseen, mutta myös vanhoja kuusiakin tontilla on. Melkein 7500 neliön pitkänmallisella tontilla on kuusi rivitaloa väljästi vierekkäin. Kadun puolella on tuollaista ja pihojen puolelta näkymäksi avautuu ikivanha suojeltu metsä havu- ja lehtipuineen. Koen olevani kerrassaan hurjan onnekas saadessani asua tällaisessa ympäristössä yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisajan rintamamiestaloissakaan ei ollut aina erillistä keittiötä. Se oli oleskelutilan ja toisessa päässä olevan makuuhuoneen välissä niin, että siitä kuljettiin läpi.

Väärin! Parhaillaan istun rintamiestalon keittiössä ja selaan tätä palstaa. Kolme ovea(makkariin, olohuoneeseen, eteiseen) on jotka kaikki saa suljettua ja keittiön eristettyä muusta tilasta.

Sama mun lapsuusajan kodissa ja aivan sama naapureillakin oli!

Itse olen asunut kahdessa rintamamiestalossa, ja käynyt useammassa, ja niissä on kyllä oviaukkoja avarrettu jo kauan sitten. Viimeisimmässä vain makkarissa oli ovet. Eli makkarista eteiseen ja olohuoneeseen. Keittiö ja oh avointa tilaa, eikä keittiöstä eteiseenkään ovea ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisajan rintamamiestaloissakaan ei ollut aina erillistä keittiötä. Se oli oleskelutilan ja toisessa päässä olevan makuuhuoneen välissä niin, että siitä kuljettiin läpi.

Väärin! Parhaillaan istun rintamiestalon keittiössä ja selaan tätä palstaa. Kolme ovea(makkariin, olohuoneeseen, eteiseen) on jotka kaikki saa suljettua ja keittiön eristettyä muusta tilasta.

Sama mun lapsuusajan kodissa ja aivan sama naapureillakin oli!

Itse olen asunut kahdessa rintamamiestalossa, ja käynyt useammassa, ja niissä on kyllä oviaukkoja avarrettu jo kauan sitten. Viimeisimmässä vain makkarissa oli ovet. Eli makkarista eteiseen ja olohuoneeseen. Keittiö ja oh avointa tilaa, eikä keittiöstä eteiseenkään ovea ollut.

Minun lapsuudenkotini valmistui vuonna 1955, kymmenen vuotta ennen kuin synnyin, vanhempani sen rakensivat. Se oli samaa mallia, vaikka ei rintamamiestalo varsinaisesti ollutkaan. Meillä tehtiin alakerran remontti v. 1977, jolloin tuli sähkölämmitys (silloin edullinen yösähkö), lämmin vesi sisään ja eteisestä lohkaistiin pala sisävessalle ja suihkulle. Samantien poistettiin sisäovi olohuoneen ja eteisen välistä ja avarrettiin olohuoneen ja kamarin välinen oviaukko, pienet reunat jätettiin kummallekin puolelle. Yläkerta oli silloin vielä täysin rakentamatta, se rakennettiin vasta seuraavana vuonna, 1978, ja silloin sain kauan kaipaamani oman huoneen. Vintin ovi alakerrassa jätettiin silloinkin paikalleen ja pidettiin aina kiinni kerrosten välissä talvisaikaan, kesällä taas se oli aina auki. Myös keittiön ovet olivat koko ajan paikoillaan, tosin ei niitä juuri koskaan kiinni pidetty. Talo myytiin pois vuonna 2005. 

Vierailija kirjoitti:

Naapurin akateeminen pariskunta on kateellinen ja katkera, kun meillä on 130 neliön rivitaloasunto, ja sen lisäksi 110 neliön kesähuvila kolmen hehtaarin rantatontilla.

Miksi tää akateemisuus vedetään vauvapalstalla joka ikiseen asiayhteyteen? 😂 Ihan kuin joillain olisi akateemisia vastaan jotain ja toisinaan taas akateemiset ajattelevat olevansa muiden yliäpuolella. Minulle on henk koht. ihan sama onko täällä joku akateeminen vai ei. Huvittavaa vaan kun se yhdistetään asiaan kuin asiaan. Kaipa naapurisi voivat olla katkeria tai kateellisia  siitä huolimatta, mitkä taustat heillä on, jos tuo päätelmäsi edes pitää paikkaansa. Voisitkin kertoa, mistä tulit tähän lopputulemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin akateeminen pariskunta on kateellinen ja katkera, kun meillä on 130 neliön rivitaloasunto, ja sen lisäksi 110 neliön kesähuvila kolmen hehtaarin rantatontilla.

Miksi tää akateemisuus vedetään vauvapalstalla joka ikiseen asiayhteyteen? 😂 Ihan kuin joillain olisi akateemisia vastaan jotain ja toisinaan taas akateemiset ajattelevat olevansa muiden yliäpuolella. Minulle on henk koht. ihan sama onko täällä joku akateeminen vai ei. Huvittavaa vaan kun se yhdistetään asiaan kuin asiaan. Kaipa naapurisi voivat olla katkeria tai kateellisia  siitä huolimatta, mitkä taustat heillä on, jos tuo päätelmäsi edes pitää paikkaansa. Voisitkin kertoa, mistä tulit tähän lopputulemaan?

Se on sitä kyseisen kommentoijan alemmuuskompleksia. Jollain tavalla pitää päästä pätemään, ja kun ei ole akateemisuutta, niin sitten se on neliöitä ja hehtaareja. 😂

Minua taas ihmetyttää se, että miksi ihmiset ottavat näin suuren ongelman asunnosta, jollaista eivät itse halua/omista/ostaisi? Silloinhan on välttynyt kaikelta pahalta, kun ei sellaista ole mikä ei miellytä.

Onkos kenelläkään sitä trendikästä(?) aamiaiskaappia? 😀

Asun 45 vuotta sitten rakennetussa asunnossa. Mulla on iso erillinen keittiö. Mahtuisi iso ruokapöytä. En kaipaa yhtään keittiötä keskelle olkkaria.

Minun mielestä avokeittiöstä ei pidä kukaan, joka tosissaan kokkaa. Enkä tarkoita sillä kokkaamisella einespizzan lämmitystä, proteiinijuoman sekoittelua, kahvinkeittoa tai salaatin kokoamista. Kokkaus tuottaa rasvankäryä, hajuja ja kaikenlaista tilapäistä sotkua. Kaalilaatikko, kalan perkaus ja paisto, mustikoiden ja sienien putsaus ja taikinan kauliminen. Kaikki niihin liittyvät sormenjäljet. 

Haluan kaiken tuo olevan kaukana olohuoneen  valkoisesta kangasnojatuolistani.

Vierailija kirjoitti:

Asun 45 vuotta sitten rakennetussa asunnossa. Mulla on iso erillinen keittiö. Mahtuisi iso ruokapöytä. En kaipaa yhtään keittiötä keskelle olkkaria.

Minun mielestä avokeittiöstä ei pidä kukaan, joka tosissaan kokkaa. Enkä tarkoita sillä kokkaamisella einespizzan lämmitystä, proteiinijuoman sekoittelua, kahvinkeittoa tai salaatin kokoamista. Kokkaus tuottaa rasvankäryä, hajuja ja kaikenlaista tilapäistä sotkua. Kaalilaatikko, kalan perkaus ja paisto, mustikoiden ja sienien putsaus ja taikinan kauliminen. Kaikki niihin liittyvät sormenjäljet. 

Haluan kaiken tuo olevan kaukana olohuoneen  valkoisesta kangasnojatuolistani.

No sinä et voi sanoa, mitä mieltä muut ihmiset ovat 😂 Minusta nykyinen tupamme on ihana ja viihtyisä, vaikka tiskialtaan ja sohvan väli on vain muutaman metrin. Ei millään lailla ole häirinnyt ruoanlaittoa, leivontaa, marjojen perkausta tai mitään muutakaan. Hassu ajatuskin.

Ja ei, en käytä eineksiä vaan teen kaikki ruuat ja salaatit itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun 45 vuotta sitten rakennetussa asunnossa. Mulla on iso erillinen keittiö. Mahtuisi iso ruokapöytä. En kaipaa yhtään keittiötä keskelle olkkaria.

Minun mielestä avokeittiöstä ei pidä kukaan, joka tosissaan kokkaa. Enkä tarkoita sillä kokkaamisella einespizzan lämmitystä, proteiinijuoman sekoittelua, kahvinkeittoa tai salaatin kokoamista. Kokkaus tuottaa rasvankäryä, hajuja ja kaikenlaista tilapäistä sotkua. Kaalilaatikko, kalan perkaus ja paisto, mustikoiden ja sienien putsaus ja taikinan kauliminen. Kaikki niihin liittyvät sormenjäljet. 

Haluan kaiken tuo olevan kaukana olohuoneen  valkoisesta kangasnojatuolistani.

No sinä et voi sanoa, mitä mieltä muut ihmiset ovat 😂 Minusta nykyinen tupamme on ihana ja viihtyisä, vaikka tiskialtaan ja sohvan väli on vain muutaman metrin. Ei millään lailla ole häirinnyt ruoanlaittoa, leivontaa, marjojen perkausta tai mitään muutakaan. Hassu ajatuskin.

Ja ei, en käytä eineksiä vaan teen kaikki ruuat ja salaatit itse.

Lisään vielä, että miksi sohvaan tulisi likaisia sormenjälkiä, jos perkaan sieniä tai mustikoita ruokapöydän ääressä?? Jos tulee, ei ongelmana ole avokeittiö, vaan asujan kyvyttömyys pestä käsiä.

Vierailija kirjoitti:

"Yhdessä tuttavaperheessä on olohuoneessa juuri tuollainen löhösohva, ja siinä on todella epämukavaa ja hankalaa vierailla istua kun on tarkoitettu lähinnä makaamiseen leffoja katsellessa. Sohva on matala ja istuinosa on pitkä, niin yritä siinä sitten kököttää reunalla kun mihinkään et voi nojata." 

 

 

Joo, tällainen sohva meilläkin on ja jotkut vieraat tosiaan kököttää hassusti reunalla, sen sijaan että istuisivat ihan kunnolla. En tiedä, mistä tuo johtuu.

Mutta katsos, kun se sohva on meidän, asujien, tarpeisiin sopiva. Ei sinun.

En toki tiedä millainen sohva juuri teillä on, mutta tuolla tuttavaperheen sohvalla on mahdotonta näin keskimittaisena naisena istua kunnolla. Istuinosa on niin pitkä, että kun siihen istahdat niin päädyt puoleenväliin istuinosaa. Jos haluat nojata selkänojaan, joudut jotenkin repimään itsesi ylemmäs sohvalla. Sen jälkeen jalat sojottavatkin suorana eteenpäin. Lisäksi selkänoja on niin matala ja tyynyt matalat ja pulleat, että vaikka saavuttaisitkin ne, ei niistä ole kunnolla tukea selälle. Olet siis puoliksi makaavassa asennossa jalat tikkuina. Kun haluat nousta, joudut tekemään saman toisinpäin ja työntämään itsesi eteenpäin jotta jalat yltävät maahan. Samalla yleensä lähtee istuinosan tyyny mukaan. Ainoa taktiikka siis on kököttää reunalla. Makoiluunhan tuollainen sohva on hyvä, mutta en minä kyläillessäni ja kahvia juodessani halua maata vieraalla sohvalla. Jouluna ja muulloin sukukokoontumisissa olen huomannut että tuollainen sohva on iäkkäämmille ja huonosti liikkuvammille ihmisille vielä hirveämpi kuin minulle. 

Jokainenhan valitsee sen sohvan mikä itselle sopii, mutta kun tuossa ihmettelit miksi vieraat kököttävät reunalla, niin avasin asiaa vierailijan näkökulmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yhdessä tuttavaperheessä on olohuoneessa juuri tuollainen löhösohva, ja siinä on todella epämukavaa ja hankalaa vierailla istua kun on tarkoitettu lähinnä makaamiseen leffoja katsellessa. Sohva on matala ja istuinosa on pitkä, niin yritä siinä sitten kököttää reunalla kun mihinkään et voi nojata." 

 

 

Joo, tällainen sohva meilläkin on ja jotkut vieraat tosiaan kököttää hassusti reunalla, sen sijaan että istuisivat ihan kunnolla. En tiedä, mistä tuo johtuu.

Mutta katsos, kun se sohva on meidän, asujien, tarpeisiin sopiva. Ei sinun.

En toki tiedä millainen sohva juuri teillä on, mutta tuolla tuttavaperheen sohvalla on mahdotonta näin keskimittaisena naisena istua kunnolla. Istuinosa on niin pitkä, että kun siihen istahdat niin päädyt puoleenväliin istuinosaa. Jos haluat nojata selkänojaan, joudut jotenkin repimään itsesi ylemmäs sohvalla. Sen jälkeen jalat sojottavatkin suorana eteenpäin. Lisäksi selkänoja on niin matala ja tyynyt matalat ja pulleat, että vaikka saavuttaisitkin ne, ei niistä ole kunnolla tukea selälle. Olet siis puoliksi makaavassa asennossa jalat tikkuina. Kun haluat nousta, joudut tekemään saman toisinpäin ja työntämään itsesi eteenpäin jotta jalat yltävät maahan. Samalla yleensä lähtee istuinosan tyyny mukaan. Ainoa taktiikka siis on kököttää reunalla. Makoiluunhan tuollainen sohva on hyvä, mutta en minä kyläillessäni ja kahvia juodessani halua maata vieraalla sohvalla. Jouluna ja muulloin sukukokoontumisissa olen huomannut että tuollainen sohva on iäkkäämmille ja huonosti liikkuvammille ihmisille vielä hirveämpi kuin minulle. 

 

Jokainenhan valitsee sen sohvan mikä itselle sopii, mutta kun tuossa ihmettelit miksi vieraat kököttävät reunalla, niin avasin asiaa vierailijan näkökulmasta. 

Hassua ylipäätään, jos kylässä ollessasi juot kahvia sohvalla. 

Mutta niin, kertomasi perusteella veikkaan että meillä on samanlainen sohva. Jos haluaa istua tikkusuorassa, jalat 90 asteen kulmassa, niin kyllä, varmasti pitääkin kököttää vaikeasti reunalla. Mutta meidän vieraat istuu kyllä rennommin, ei mitään ongelmaa.

Mä taas pidän omassa asunnossani juuri siitä, että on erillinen, tilava keittiö. Teen paljon ruokaa eikä mulla oo tiskikonetta joten sen keittiön ei tarvitse olla aina niin tiptop kun sen oven saa kiinni :-) 

Jotkut siivouskohteet jotka toimistoja ja on uusittu koko paikka ovat kamalan epäkäytännöllisiä esim kiiltokalusteet  joissa näkyy helpommin lika,korkeat roskakaapit että varmasti vaikea ottaa täysiä roskapusseja,ei kuivauskaappeja...ja lista jatkuu...

Vierailija kirjoitti:

Asun 45 vuotta sitten rakennetussa asunnossa. Mulla on iso erillinen keittiö. Mahtuisi iso ruokapöytä. En kaipaa yhtään keittiötä keskelle olkkaria.

Minun mielestä avokeittiöstä ei pidä kukaan, joka tosissaan kokkaa. Enkä tarkoita sillä kokkaamisella einespizzan lämmitystä, proteiinijuoman sekoittelua, kahvinkeittoa tai salaatin kokoamista. Kokkaus tuottaa rasvankäryä, hajuja ja kaikenlaista tilapäistä sotkua. Kaalilaatikko, kalan perkaus ja paisto, mustikoiden ja sienien putsaus ja taikinan kauliminen. Kaikki niihin liittyvät sormenjäljet. 

Haluan kaiken tuo olevan kaukana olohuoneen  valkoisesta kangasnojatuolistani.

Pidän enemmän avokeittiöstä kuin suljetusta, mutta minä en kokkaakaan tosissani vaan huvikseni. Ja valkoisia kalusteita en todellakaan hankkisi. Näin me ihmiset olemme erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yhdessä tuttavaperheessä on olohuoneessa juuri tuollainen löhösohva, ja siinä on todella epämukavaa ja hankalaa vierailla istua kun on tarkoitettu lähinnä makaamiseen leffoja katsellessa. Sohva on matala ja istuinosa on pitkä, niin yritä siinä sitten kököttää reunalla kun mihinkään et voi nojata." 

 

 

Joo, tällainen sohva meilläkin on ja jotkut vieraat tosiaan kököttää hassusti reunalla, sen sijaan että istuisivat ihan kunnolla. En tiedä, mistä tuo johtuu.

Mutta katsos, kun se sohva on meidän, asujien, tarpeisiin sopiva. Ei sinun.

En toki tiedä millainen sohva juuri teillä on, mutta tuolla tuttavaperheen sohvalla on mahdotonta näin keskimittaisena naisena istua kunnolla. Istuinosa on niin pitkä, että kun siihen istahdat niin päädyt puoleenväliin istuinosaa. Jos haluat nojata selkänojaan, joudut jotenkin repimään itsesi ylemmäs sohvalla. Sen jälkeen jalat sojottavatkin suorana eteenpäin. Lisäksi selkänoja on niin matala ja tyynyt matalat ja pulleat, että vaikka saavuttaisitkin ne, ei niistä ole kunnolla tukea selälle. Olet siis puoliksi makaavassa asennossa jalat tikkuina. Kun haluat nousta, joudut tekemään saman toisinpäin ja työntämään itsesi eteenpäin jotta jalat yltävät maahan. Samalla yleensä lähtee istuinosan tyyny mukaan. Ainoa taktiikka siis on kököttää reunalla. Makoiluunhan tuollainen sohva on hyvä, mutta en minä kyläillessäni ja kahvia juodessani halua maata vieraalla sohvalla. Jouluna ja muulloin sukukokoontumisissa olen huomannut että tuollainen sohva on iäkkäämmille ja huonosti liikkuvammille ihmisille vielä hirveämpi kuin minulle. 

 

Jokainenhan valitsee sen sohvan mikä itselle sopii, mutta kun tuossa ihmettelit miksi vieraat kököttävät reunalla, niin avasin asiaa vierailijan näkökulmasta. 

Hassua ylipäätään, jos kylässä ollessasi juot kahvia sohvalla. 

Mutta niin, kertomasi perusteella veikkaan että meillä on samanlainen sohva. Jos haluaa istua tikkusuorassa, jalat 90 asteen kulmassa, niin kyllä, varmasti pitääkin kököttää vaikeasti reunalla. Mutta meidän vieraat istuu kyllä rennommin, ei mitään ongelmaa.

Onhan se nyt ollut ihan perinteinen suomalainen tapa, että vieraille katetaan kahvit olohuoneeseen ja istutaan sohvalla tai nojatuoleissa kahvittelemaan. Keittiön pöytä on ollut enemmän arkista ruokailua varten. Toki kodeissa on aina ollut erilaisia tapoja, mutta ei sohvalla kahvittelu nyt mitenkään kummallista ole vaan ihan tavallista kyläilykulttuuria