Mikä johtaa siihen, että nainen kontrolloi parisuhteessa käytännössä kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos ette puolisosta muuta saa kuin jatkuvia valittamisen aiheita, ei kannata alkaa parisuhteeseen."

 

Harva alkaakaan sellaisen kanssa jossa on valitettavaa heti alusta alkaen. Yleensä sitä on aluksi hauskaa ja rentoa ja vähitellen ne roolit alkavat luisua siihen että toinen tekee paljon enemmän kuin toinen ja toinen luistelee vastuista.

99 kertaa sadasta on nuo merkit havaittavissa jo alusta asti. Mutta tyhmä tekee mitä tyhmä tekee.

Vietti vie. Parisuhteeseen pitää päästä. Siksi.

Sitten luovitaan miten kyetään. Nalkutetaan, kinastellaan, alistutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos mies on luvannut tulla kuudelta, mutta soitat perään jo seitsemältä"

 

Jo? Kuka soittaa miehelle vasta tunti sen jälkeen kun mies on luvannut tulla kotiin jos on tosiaan jotain ihan sovittua ja aikatauluun sidottua menoa? Jos taas kysymys on vaimon asettamasta "kotiintiloajasta" niin mikään soittelu ei ole ok. 

Jos olen sopinut miehen kanssa, että mennään-töiden-jälkeen-kauppaan tai mennään-töiden-jälkeen-kävelylle, niin hyvin voin soitella tuntia myöhemmin, että missäs olet, kun tällaista piti tehdä. Kauas minun tarvitsee vielä odotella? Vai oletko tulossa lainkaan?

Vai miten te muut tässä tilanteessa toimitte? Nielette pettymyksenne, että ei-tänään-sit-tehty-tätä-asiaa, mutta prkl, en soita perään.

Eri

Itsenäinen ihminen käy kaupassa ja kävelyllä ilman tukihenkilöä. On kehittynyt kummallinen, epäterve riippuvuus, jos ei pysty enää tekemään tavallisia asioita ilman toisen mukanaoloa. Ja mikä 'pettymys'? Sekö, että puolisolla on niin kivaa ilman minua, että se unohtaa mitä oli meille yhdessä sovittu? Just.

Nuo töiden jakamiset sujuvat selvästi paremmin, kun molemmille on itselle luontuvia tehtäviä. Mutta sehän juuri on nyky-yhteiskunnassa ongelma, kun niitä "miesten töitä" ei kaupunkiperheessä oikein ole. Jäljelle jääneet kotityöt ovat kaikki "naisten töitä", joita mies ei osaa ottaa vastuulleen. 

Ja esim. tuntemissani nuorten aikuisten perheissä polttopuut ostetaan klapeina, auto viedään huoltoon ja renkaanvaihtoon jne. Ei niitä hommia tee perheen mieskään.

Minusta keskustelussa menevät sekaisin 1. vässykät, 2. mieslapset ja 3. helpot luonteet.

Vässykkä on lapanen ja tossun alla. Esimerkkinä edellä mainittu ruokahuolto: hän ei tykkää vaimon tekemästä ruoasta, mutta purnaa vain sisäänpäin. Ei kerro mielipiteitään. Alistuu kaikkeen. Hän on jo lapsesta asti oppinut alistumaan. 

Mieslapsi odottaa palvelua eikä kanna vastuuta mistään. Ruokapöydässä odottaa, että ruoka tuodaan pöytään ja saa tehdä, mitä itse haluaa. Tämä on se miestyyppi, jota pitää käskyttää, jotta homma toimii.

Helppo ihminen on helppo, koska on luonteeltaan joustava. Hänelle on monen asian kohdalla sama, miten asiat menevät. Hän voi joustaa asioissa, jotka toiselle on tärkeitä, mutta itselle samantekeviä. Vaikka mainitun ruoan suhteen: hän syö mitä tahansa ja tykkää oikeastaan kaikesta, mitä vaimo tekee. On kiitollinen ruoasta ja vastineesti hoitaa oman tonttinsa, mikä tahansa se sovitusti on.

Sitten keskustelun ulkopuolelta löytyy dominoivia miehiä aina jyrään asti, jotka eivät periaatteessa ota naisilta mitään ohjeita vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos mies on luvannut tulla kuudelta, mutta soitat perään jo seitsemältä"

 

Jo? Kuka soittaa miehelle vasta tunti sen jälkeen kun mies on luvannut tulla kotiin jos on tosiaan jotain ihan sovittua ja aikatauluun sidottua menoa? Jos taas kysymys on vaimon asettamasta "kotiintiloajasta" niin mikään soittelu ei ole ok. 

Jos olen sopinut miehen kanssa, että mennään-töiden-jälkeen-kauppaan tai mennään-töiden-jälkeen-kävelylle, niin hyvin voin soitella tuntia myöhemmin, että missäs olet, kun tällaista piti tehdä. Kauas minun tarvitsee vielä odotella? Vai oletko tulossa lainkaan?

Vai miten te muut tässä tilanteessa toimitte? Nielette pettymyksenne, että ei-tänään-sit-tehty-tätä-asiaa, mutta prkl, en soita perään.

Eri

Itsenäinen ihminen käy kaupassa ja kävelyllä ilman tukihenkilöä. On kehittynyt kummallinen, epäterve riippuvuus, jos ei pysty enää tekemään tavallisia asioita ilman toisen mukanaoloa. Ja mikä 'pettymys'? Sekö, että puolisolla on niin kivaa ilman minua, että se unohtaa mitä oli meille yhdessä sovittu? Just.

Niin minä sitten lähdenkin yksin kävelylle tai kauppaan, mutta minusta on kohteliasta kysyä toiselta, oletko unohtanut sovitun, vai ylipäätään oletko enää kiinnostunut tulemaan mukaan. 
Sitä kutsutaan toisen osapuolen huomioimiseksi. Ja se vaatii soiton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelen miehiä,jotka alostivat tuollaiseen.

 

N

Jos ei tee niinkuin nainen tykkää on edessä kuiva kausi.

Jos on tällainen parisuhde, kuiva kausi on edessä myös, jos suostuu naisen pompoteltavaksi. Koska silloin mies on vässykkä. Kyseessä on siis huono parisuhde.

Tietenkin pitää kysyä vaimolta. Parisuhteessa on kaksi ihmistä. Vaimotkin kysyvät miehiltään. Näin toimivat normaalit ja kestävät parisuhteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vaaditaan. Ja siinä onkin miehelle ihan riittävästi pinnisteltävää että menestyy vaativassa asiantuntijatehtävässään."

 

No silloin ei voi vedota siihen että ei oikeasti noihin kotihommiin kykenisi. Vaan että ei vaan enää riitä energiaa niihin. Joka on sitten ihan eri syy kuin mitä aikaisemmin phuttiin.

 

"Miksi minun pitäisi erityisesti vaatia häntä siivoamaan itse eikä maksamaan ammattilaiselle?"

 

Aikaisemmin kyse ei ollut homman ulkoistamisesta ammattilaisille vaan siitä että sinä teet ne koska mies ei osaa kun on hajamielinen, huolimaton vai mitä niitä syitä olikaan.

 

"Miksi minun pitäisi vaatia häntä muistamaan ostokset jos voin kirjoittaa listankin? Vastaavasti kaikki mikä liittyy autoihin on minulle joko yhdentekevää tai vastenmielistä, miksi minun pitäisi siis niihin puuttua jos ne hoituu häneltäkin? Tai hosua koirien kanssa iltapäivällä ulos kun työpäiväni usein venyy pidemmälle kuin hänen?"

 

En ole sanonut että töitä ei voi jakaa vaikka sen mukaan mikä keltäkin luontevammin sopii. Se on kuitenkin ihan eri asia kuin että ne eivät tarpeen mukaan hoituisi toiseltakin. Esim. minun autoni tuli vika kun mies oli työmatkalla enkä ymmärrä autoista mitään. Sen sijaan että mies olisi hoitanut ulkomailta käsin koko asian, hän opasti minua että minne minun pitää soittaa jotta saan autoni korjaamolle. Lopulta se olikin ihan helppoa ja nyt luultavasti teen sen jatkossa itse kun kerran opin että se ei olekaan hankalaa kuten kuvittelin.

"Aikaisemmin kyse ei ollut homman ulkoistamisesta ammattilaisille vaan siitä että sinä teet ne koska mies ei osaa kun on hajamielinen, huolimaton vai mitä niitä syitä olikaan"

Ok, ehkä seuraava lause oli vaikeaselkoinen tai jotain:

Kun siivoaminen esim ei mieheltä onnistu niin sitten hän osallistuu omalla rahallisella panoksellaan ammattisiivoojan palkkioon. 

 

Monen naisen, no, monen ihmisen olisi hyvä hyväksyä, että ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Perhettä voi tarkastella kuin mitä tahansa yhteisöä, vaikka kuten työyhteisöä; jokaisen kannattaa käyttää omat vahvuutensa yhteisen hyvän eteen, eikä jokaisen pakotettuna tehdä kaikkea, vaikkei se kaikki oikein sujuisi.

Minun miestäni ei kiinnosta siivoaminen. Hän ei huomaa epäsiisteyttä. Minä huomaan. Se vaikuttaa negatiivisesti minun hyvinvointiini. Mieheni tiedostaa, että hänen myös kuuluu huolehtia yhteisen kodin viihtyvyydestä, hän tekee sen rahalla. Minun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin TAI kärsiä riittämättömästä siisteydestä TAI nalkuttaa ja kontrolloida, eikä miehen tarvitse yrittää olla erinomainen jossain missä ei ole.

Minä en osaa käyttää moottorisahaa. Minä en ole kiinnostunut opettelemaan moottorisahan käyttöä. Silti tarvitsemme polttopuita. Sen sijaan että mieheni kontrolloisi minua, määräisi tekemään polttopuita, valittaisi väärin tehdyistä polttopuista jne, hän tekee ne itse. Se on hänen vahvuutensa. Jos ei olisi, maksaisimme siitä ammattilaiselle.

Oliko tämä nyt ymmärrettävissä?

Näin se useimmissa liitoissa meneekin.  Kyllä nää kirjoittajat sen täällä tajuaa, mutta kun haluavat vain vänkyttää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että usein tällaiset miehet ikään kuin SYSÄÄVÄT päätöksenteon toiselle. Eivät ota kantaa, eivät itse reagoi, eivät ole aloitteellisia jne. Sitten kitisevät, kun eivät saa päättää mistään. Vaikka heiltä kysyisi asioita, niin vastauksia ei vaan saa. Vastuu pitää ottaa ja jos sitä ei ota, niin jonkun se on kuitenkin otettava. Nahjuksia nämä ovat. Niitä joille erotkin tulee yllätyksinä.

Olen huomannut kuinka tällaiset miehet kyllästyvät yrittämään. Nainen kun haluaa tehdä kaikki päätökset ja vain näön vuoksi haluaa miehen sanovan "Kyllä, kulta".

Lopputulos on, että nainen valittaa kun "mies ei tee mitään".

On täällä kauhea tarve saada nainen aina jotenkin syypääksi miehen haluttomuuteen tehdä tuiki tavallisia arjen päätöksiä.

Minä olen kyllä jo pitkän elämäni varrella ja kokemuksestani huomannut, että miehiä ei moiset asiat todellakaan kiinnosta.  Ne on naisten asioita heidän mielestään.

Kun vanhin poikani muutti kotoa pois omaan "kämppäänsä," niinkuin hän sitä kutsui, niin häntä ei pätkän vertaa kiinnostanut esim. sisustaminen.  Ihan sama, oliko verhoja vai ei ollenkaan.  Hän viritti ikkunaan pahvia, ettei auringon valo osu telkkariin ja matot hän jätti nurkkaan rullalle.  Siisteyden hän jossain määrin ylläpitää, mutta tavaroitten tai huonekalujen paikalla ei mitään väliä, ne laitetaan siihen mihin ne mahtuu.  Kylppärissä ei tarvita mitään likavaatekoppaa tai vastaavaa, ihan yhtä hyvinhän sellaisena toimii se pelkkä kasa nurkassa.  Ja tätä rataa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos mies on luvannut tulla kuudelta, mutta soitat perään jo seitsemältä"

 

Jo? Kuka soittaa miehelle vasta tunti sen jälkeen kun mies on luvannut tulla kotiin jos on tosiaan jotain ihan sovittua ja aikatauluun sidottua menoa? Jos taas kysymys on vaimon asettamasta "kotiintiloajasta" niin mikään soittelu ei ole ok. 

Jos olen sopinut miehen kanssa, että mennään-töiden-jälkeen-kauppaan tai mennään-töiden-jälkeen-kävelylle, niin hyvin voin soitella tuntia myöhemmin, että missäs olet, kun tällaista piti tehdä. Kauas minun tarvitsee vielä odotella? Vai oletko tulossa lainkaan?

Vai miten te muut tässä tilanteessa toimitte? Nielette pettymyksenne, että ei-tänään-sit-tehty-tätä-asiaa, mutta prkl, en soita perään.

Eri

Itsenäinen ihminen käy kaupassa ja kävelyllä ilman tukihenkilöä. On kehittynyt kummallinen, epäterve riippuvuus, jos ei pysty enää tekemään tavallisia asioita ilman toisen mukanaoloa. Ja mikä 'pettymys'? Sekö, että puolisolla on niin kivaa ilman minua, että se unohtaa mitä oli meille yhdessä sovittu? Just.

Mihin sitten edes parisuhdetta tarvitaan? Jos toinen mieluummin viettää aikansa muiden kuin oman puolison kanssa, niin silloin on paras pysyä sinkkuna. Kukaan ei silloin soittele perään ja kysele, että missä olet, kun me sovittiin sitä tai tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että usein tällaiset miehet ikään kuin SYSÄÄVÄT päätöksenteon toiselle. Eivät ota kantaa, eivät itse reagoi, eivät ole aloitteellisia jne. Sitten kitisevät, kun eivät saa päättää mistään. Vaikka heiltä kysyisi asioita, niin vastauksia ei vaan saa. Vastuu pitää ottaa ja jos sitä ei ota, niin jonkun se on kuitenkin otettava. Nahjuksia nämä ovat. Niitä joille erotkin tulee yllätyksinä.

Olen huomannut kuinka tällaiset miehet kyllästyvät yrittämään. Nainen kun haluaa tehdä kaikki päätökset ja vain näön vuoksi haluaa miehen sanovan "Kyllä, kulta".

Lopputulos on, että nainen valittaa kun "mies ei tee mitään".

On täällä kauhea tarve saada nainen aina jotenkin syypääksi miehen haluttomuuteen tehdä tuiki tavallisia arjen päätöksiä.

Minä olen kyllä jo pitkän elämäni varrella ja kokemuksestani huomannut, että miehiä ei moiset asiat todellakaan kiinnosta.  Ne on naisten asioita heidän mielestään.

Kun vanhin poikani muutti kotoa pois omaan "kämppäänsä," niinkuin hän sitä kutsui, niin häntä ei pätkän vertaa kiinnostanut esim. sisustaminen.  Ihan sama, oliko verhoja vai ei ollenkaan.  Hän viritti ikkunaan pahvia, ettei auringon valo osu telkkariin ja matot hän jätti nurkkaan rullalle.  Siisteyden hän jossain määrin ylläpitää, mutta tavaroitten tai huonekalujen paikalla ei mitään väliä, ne laitetaan siihen mihin ne mahtuu.  Kylppärissä ei tarvita mitään likavaatekoppaa tai vastaavaa, ihan yhtä hyvinhän sellaisena toimii se pelkkä kasa nurkassa.  Ja tätä rataa.  

Valivali

Ei siihen ole vain yhtä syytä vaan yhtä sekalainen joukko kuin on parisuhteita. Mies ja nainen lähestyvät riitelyä parisuhteesta erilaisesta näkökulmasta. Miehille riitely tarkoittaa sitä, että Jaskaa vedetään turpaan kun taas naisille sosiaalista peliä jota naisverkostoissa pelaillaan jo pikkutytöstä alkaen. Nainen haluaa tietää miten parisuhde kestää riidan ja luo konfliktin. Mies ei halua joutua riitaan ja huomaa nopeasti, että hän ei pärjää sosiaalisesti fiksulle ja sansnvalmiille naiselleen verbaliikassa vaan siinä vaiheessa kun hän miettii vastausta nainen on jo lyönyt tyrmäysiskun. Siinä jää miehelle kaksi vaihtoehtoa joko riidellä ja ottaa mielessään riski parisuhteen päättymisestä tai antaa periksi ja siitähän se kierre alkaa vaikka oikea riski olisi palauttaa riski naiselle ja todeta, että jos me emme löydä edes tähän kompromissia niin kannattaako tätä jatkaa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskustelussa menevät sekaisin 1. vässykät, 2. mieslapset ja 3. helpot luonteet.

Vässykkä on lapanen ja tossun alla. Esimerkkinä edellä mainittu ruokahuolto: hän ei tykkää vaimon tekemästä ruoasta, mutta purnaa vain sisäänpäin. Ei kerro mielipiteitään. Alistuu kaikkeen. Hän on jo lapsesta asti oppinut alistumaan. 

Mieslapsi odottaa palvelua eikä kanna vastuuta mistään. Ruokapöydässä odottaa, että ruoka tuodaan pöytään ja saa tehdä, mitä itse haluaa. Tämä on se miestyyppi, jota pitää käskyttää, jotta homma toimii.

Helppo ihminen on helppo, koska on luonteeltaan joustava. Hänelle on monen asian kohdalla sama, miten asiat menevät. Hän voi joustaa asioissa, jotka toiselle on tärkeitä, mutta itselle samantekeviä. Vaikka mainitun ruoan suhteen: hän syö mitä tahansa ja tykkää oikeastaan kaikesta, mitä vaimo tekee. On kiitollinen ruoasta ja vastineesti hoitaa oman tonttinsa, mikä tahansa se sovitusti on.

Sitten keskustelun ulkopuolelta löytyy dominoivia miehiä aina jyrään asti, jotka eivät periaatteessa ota naisilta mitään ohjeita vastaan. 

Viimeksi eilen tällä palstalla toivottiin kaikkien miesten tappamista. Kukakohan täällä onkaan sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskustelussa menevät sekaisin 1. vässykät, 2. mieslapset ja 3. helpot luonteet.

Vässykkä on lapanen ja tossun alla. Esimerkkinä edellä mainittu ruokahuolto: hän ei tykkää vaimon tekemästä ruoasta, mutta purnaa vain sisäänpäin. Ei kerro mielipiteitään. Alistuu kaikkeen. Hän on jo lapsesta asti oppinut alistumaan. 

Mieslapsi odottaa palvelua eikä kanna vastuuta mistään. Ruokapöydässä odottaa, että ruoka tuodaan pöytään ja saa tehdä, mitä itse haluaa. Tämä on se miestyyppi, jota pitää käskyttää, jotta homma toimii.

Helppo ihminen on helppo, koska on luonteeltaan joustava. Hänelle on monen asian kohdalla sama, miten asiat menevät. Hän voi joustaa asioissa, jotka toiselle on tärkeitä, mutta itselle samantekeviä. Vaikka mainitun ruoan suhteen: hän syö mitä tahansa ja tykkää oikeastaan kaikesta, mitä vaimo tekee. On kiitollinen ruoasta ja vastineesti hoitaa oman tonttinsa, mikä tahansa se sovitusti on.

Sitten keskustelun ulkopuolelta löytyy dominoivia miehiä aina jyrään asti, jotka eivät periaatteessa ota naisilta mitään ohjeita vastaan. 

Viimeksi eilen tällä palstalla toivottiin kaikkien miesten tappamista. Kukakohan täällä onkaan sairas.

Täällä muutama vahvasti mielenterveyshäiriöinen nainen rähjää ja kylvää vihapuhetta miehistä ja kiihottaa itseään päivästä toiseen väkivaltakuvastolla jossa miehet kuolevat. Tuo henkilö pitäisi eristää suljetulle ja lääkitä vaarattomaksi sillä hän se on uhka yhteisölle ei random palstakirjoittelija joten winkwink vaan mode hänen suuntaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos mies on luvannut tulla kuudelta, mutta soitat perään jo seitsemältä"

 

Jo? Kuka soittaa miehelle vasta tunti sen jälkeen kun mies on luvannut tulla kotiin jos on tosiaan jotain ihan sovittua ja aikatauluun sidottua menoa? Jos taas kysymys on vaimon asettamasta "kotiintiloajasta" niin mikään soittelu ei ole ok. 

Jos olen sopinut miehen kanssa, että mennään-töiden-jälkeen-kauppaan tai mennään-töiden-jälkeen-kävelylle, niin hyvin voin soitella tuntia myöhemmin, että missäs olet, kun tällaista piti tehdä. Kauas minun tarvitsee vielä odotella? Vai oletko tulossa lainkaan?

Vai miten te muut tässä tilanteessa toimitte? Nielette pettymyksenne, että ei-tänään-sit-tehty-tätä-asiaa, mutta prkl, en soita perään.

Eri

Itsenäinen ihminen käy kaupassa ja kävelyllä ilman tukihenkilöä. On kehittynyt kummallinen, epäterve riippuvuus, jos ei pysty enää tekemään tavallisia asioita ilman toisen mukanaoloa. Ja mikä 'pettymys'? Sekö, että puolisolla on niin kivaa ilman minua, että se unohtaa mitä oli meille yhdessä sovittu? Just.

Sitten ei kannata luvata puolisolle yhtään mitään, mitä hän ehdottaa. Ei se tuon vaikeampaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskustelussa menevät sekaisin 1. vässykät, 2. mieslapset ja 3. helpot luonteet.

Vässykkä on lapanen ja tossun alla. Esimerkkinä edellä mainittu ruokahuolto: hän ei tykkää vaimon tekemästä ruoasta, mutta purnaa vain sisäänpäin. Ei kerro mielipiteitään. Alistuu kaikkeen. Hän on jo lapsesta asti oppinut alistumaan. 

Mieslapsi odottaa palvelua eikä kanna vastuuta mistään. Ruokapöydässä odottaa, että ruoka tuodaan pöytään ja saa tehdä, mitä itse haluaa. Tämä on se miestyyppi, jota pitää käskyttää, jotta homma toimii.

Helppo ihminen on helppo, koska on luonteeltaan joustava. Hänelle on monen asian kohdalla sama, miten asiat menevät. Hän voi joustaa asioissa, jotka toiselle on tärkeitä, mutta itselle samantekeviä. Vaikka mainitun ruoan suhteen: hän syö mitä tahansa ja tykkää oikeastaan kaikesta, mitä vaimo tekee. On kiitollinen ruoasta ja vastineesti hoitaa oman tonttinsa, mikä tahansa se sovitusti on.

Sitten keskustelun ulkopuolelta löytyy dominoivia miehiä aina jyrään asti, jotka eivät periaatteessa ota naisilta mitään ohjeita vastaan. 

Viimeksi eilen tällä palstalla toivottiin kaikkien miesten tappamista. Kukakohan täällä onkaan sairas.

Täällä muutama vahvasti mielenterveyshäiriöinen nainen rähjää ja kylvää vihapuhetta miehistä ja kiihottaa itseään päivästä toiseen väkivaltakuvastolla jossa miehet kuolevat. Tuo henkilö pitäisi eristää suljetulle ja lääkitä vaarattomaksi sillä hän se on uhka yhteisölle ei random palstakirjoittelija joten winkwink vaan mode hänen suuntaansa.

Todennäköisemmin tämä ns ylläpito ruokkii tuota vihaansa.

Nössöt miehet on ärsyttäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Nössöt miehet on ärsyttäviä. 

Onneksi kaltaisesi eivät näe mitä sen pinnan (jonka tulkitset nössöydeksi) alla on.

"Ok, ehkä seuraava lause oli vaikeaselkoinen tai jotain:

Kun siivoaminen esim ei mieheltä onnistu niin sitten hän osallistuu omalla rahallisella panoksellaan ammattisiivoojan palkkioon. "

Se ei ole vaikeaselkoinen mutta se puhuu eri asiasta kuin mihin aikaisemmin kommentoin. Kommentoin siihen miten kerroit että mies ei vain kykene kotitöihin kun on niin hajamielinen ja muuta ja jota sitten ihmettelin. Sitten vaihdoit asian siihen että mies ei jaksa enää muiden vastuiden jälkeen ja että hän maksaa vaikka siivoojan. Vaihdoit siis aiheitta.

"Monen naisen, no, monen ihmisen olisi hyvä hyväksyä, että ihmisillä on erilaisia vahvuuksia."

Tämä on ihan selvää. On kuitenkin olemassa sellaisia elämän perusasioita joiden oletetaan yleensä hoituvan ihan kaikilta. Jos otetaan ääriesimerkki niin ei kukaan ajattele että on ok mennä pyyhkimään aikuisen ihmisen takamus koska vessassa käynti ei nyt vain ole tämän aikuisen miehen vahvuuksia.

Eli minusta normaalien kotitöiden osaaminen ja niistä tarvittaessa selviäminen ovat asioita joita on lupa kaikilta odottaa, olivat ne sitten sen henkilön vahvuuksia tai ei.

"Perhettä voi tarkastella kuin mitä tahansa yhteisöä, vaikka kuten työyhteisöä; jokaisen kannattaa käyttää omat vahvuutensa yhteisen hyvän eteen, eikä jokaisen pakotettuna tehdä kaikkea, vaikkei se kaikki oikein sujuisi.

...

Oliko tämä nyt ymmärrettävissä?"

Ymmärrän oikein hyvin mitä sinä sanot. Minun pointtini on kuitenkin se että ihmisen pitäisi osata ne elämän  perusasiat joiden avulla hän selviää vaikka asuisi ihan yksin. Se ei tarkoita että pitäisi osata tehdä halkoja koska niitä nyt tosiaan myydään yleisesti mutta esim. tiskit kyllä pitäisi osata hoitaa ja pitää itsensä ja ympäristönsä jotenkin puhtaana. Se ei ole liikaa vaadittu. Kuka vain aikuinen kykenee siihen.

"99 kertaa sadasta on nuo merkit havaittavissa jo alusta asti. Mutta tyhmä tekee mitä tyhmä tekee."

En sanonut että jotain merkkejä ei olisi olut havaittavissa. Vaan vain sen että se alkuaika nyt vain on erilaista eikä silloin ne huonot puolet useinkaan samalla tavalla vielä aiheuta kitkaa kuin sitten kun suhdetta on eletty vuosia.