Mikä johtaa siihen, että nainen kontrolloi parisuhteessa käytännössä kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että kyllä toiselle voi soittaa ja muistuttaa, jos tämä toinen ei tulekaan kotiin silloin kun on sovittu."

 

Jos toisen tietää ihan oikeasti toivottoman hajamieliseksi, voi toki soittaa ihan vain neutraalin muistutuksen että nyt sinun pitäisi lähteä tulemaan kotiin päin. Ei siis niin että kun toinen on jo tunnin myöhässä niin soitetaan ja "muistutetaan" että olet sinun piti olla täällä jo tunti sitten. Silloin on jo tavallaan hyväksytty toisen epäluotettavuus.

Ei noin. Jos aina pitää soittaa toiselle ennen sovittua aikaa, ei hän opi koskaan olemaan ajoissa ilman muistuttelua. Ainakaan minä en halua lisätyötä siitä, että vahtaisin kelloa, että muistaisin itse soittaa tiettyyn aikaan. Jotain luottamista siihen, että toinen pitää minkä lupaa, pitää olla.

Lapamato miehenä johtaa tuollaisiin ratkaisuihin. 

Meillä sama mutta mies on niin kriittinen. Tästä tulee aina riitaa, viimeksi eilen. Mitä tahansa tehdään niin on parempi tehdä se eri aikaan eri paikoissa niin ei tule tappelua.

"Ei noin. Jos aina pitää soittaa toiselle ennen sovittua aikaa, ei hän opi koskaan olemaan ajoissa ilman muistuttelua."

Näissä esimerkeissä joita kommenoin, niin ei ollut opittu myöskään vaikka on soitettu myöhemmin. Ratkaisevaa ei ole se milloin soitetaan vaan että koituuko asiasta toiselle oikeita seurauksia. Jos toinen on vain kiukuttelee hetken tavallisen tapaan myöhästyjälle, kuten on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta, ei kukaan sillä käytöstään enää muuta. Se ei silloin ole riittävä seuraus joka saisi muuttamaan käytöstään. Soittelulla on sitten enää joku muu tarkoitus kuten juuri kontrollointi, valtasuhteiden hakeminen tai marttyyriksi heittäytyminen.

"Meillä sama mutta mies on niin kriittinen. Tästä tulee aina riitaa, viimeksi eilen. Mitä tahansa tehdään niin on parempi tehdä se eri aikaan eri paikoissa niin ei tule tappelua."

Miksi olette enää yhdessä?

"Jos mies on luvannut tulla kuudelta, mutta soitat perään jo seitsemältä"

Jo? Kuka soittaa miehelle vasta tunti sen jälkeen kun mies on luvannut tulla kotiin jos on tosiaan jotain ihan sovittua ja aikatauluun sidottua menoa? Jos taas kysymys on vaimon asettamasta "kotiintiloajasta" niin mikään soittelu ei ole ok. 

Teille valittajille (olettaen että ette ole trolleja - trollaaminen olisi vain noloa) yksi juttu pohdittavaksi.

Jos ette puolisosta muuta saa kuin jatkuvia valittamisen aiheita, ei kannata alkaa parisuhteeseen.

"Jos ette puolisosta muuta saa kuin jatkuvia valittamisen aiheita, ei kannata alkaa parisuhteeseen."

Harva alkaakaan sellaisen kanssa jossa on valitettavaa heti alusta alkaen. Yleensä sitä on aluksi hauskaa ja rentoa ja vähitellen ne roolit alkavat luisua siihen että toinen tekee paljon enemmän kuin toinen ja toinen luistelee vastuista.

Vierailija kirjoitti:

"Vaaditaan. Ja siinä onkin miehelle ihan riittävästi pinnisteltävää että menestyy vaativassa asiantuntijatehtävässään."

 

No silloin ei voi vedota siihen että ei oikeasti noihin kotihommiin kykenisi. Vaan että ei vaan enää riitä energiaa niihin. Joka on sitten ihan eri syy kuin mitä aikaisemmin phuttiin.

 

"Miksi minun pitäisi erityisesti vaatia häntä siivoamaan itse eikä maksamaan ammattilaiselle?"

 

Aikaisemmin kyse ei ollut homman ulkoistamisesta ammattilaisille vaan siitä että sinä teet ne koska mies ei osaa kun on hajamielinen, huolimaton vai mitä niitä syitä olikaan.

 

"Miksi minun pitäisi vaatia häntä muistamaan ostokset jos voin kirjoittaa listankin? Vastaavasti kaikki mikä liittyy autoihin on minulle joko yhdentekevää tai vastenmielistä, miksi minun pitäisi siis niihin puuttua jos ne hoituu häneltäkin? Tai hosua koirien kanssa iltapäivällä ulos kun työpäiväni usein venyy pidemmälle kuin hänen?"

 

En ole sanonut että töitä ei voi jakaa vaikka sen mukaan mikä keltäkin luontevammin sopii. Se on kuitenkin ihan eri asia kuin että ne eivät tarpeen mukaan hoituisi toiseltakin. Esim. minun autoni tuli vika kun mies oli työmatkalla enkä ymmärrä autoista mitään. Sen sijaan että mies olisi hoitanut ulkomailta käsin koko asian, hän opasti minua että minne minun pitää soittaa jotta saan autoni korjaamolle. Lopulta se olikin ihan helppoa ja nyt luultavasti teen sen jatkossa itse kun kerran opin että se ei olekaan hankalaa kuten kuvittelin.

"Aikaisemmin kyse ei ollut homman ulkoistamisesta ammattilaisille vaan siitä että sinä teet ne koska mies ei osaa kun on hajamielinen, huolimaton vai mitä niitä syitä olikaan"

Ok, ehkä seuraava lause oli vaikeaselkoinen tai jotain:

Kun siivoaminen esim ei mieheltä onnistu niin sitten hän osallistuu omalla rahallisella panoksellaan ammattisiivoojan palkkioon. 

Monen naisen, no, monen ihmisen olisi hyvä hyväksyä, että ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Perhettä voi tarkastella kuin mitä tahansa yhteisöä, vaikka kuten työyhteisöä; jokaisen kannattaa käyttää omat vahvuutensa yhteisen hyvän eteen, eikä jokaisen pakotettuna tehdä kaikkea, vaikkei se kaikki oikein sujuisi.

Minun miestäni ei kiinnosta siivoaminen. Hän ei huomaa epäsiisteyttä. Minä huomaan. Se vaikuttaa negatiivisesti minun hyvinvointiini. Mieheni tiedostaa, että hänen myös kuuluu huolehtia yhteisen kodin viihtyvyydestä, hän tekee sen rahalla. Minun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin TAI kärsiä riittämättömästä siisteydestä TAI nalkuttaa ja kontrolloida, eikä miehen tarvitse yrittää olla erinomainen jossain missä ei ole.

Minä en osaa käyttää moottorisahaa. Minä en ole kiinnostunut opettelemaan moottorisahan käyttöä. Silti tarvitsemme polttopuita. Sen sijaan että mieheni kontrolloisi minua, määräisi tekemään polttopuita, valittaisi väärin tehdyistä polttopuista jne, hän tekee ne itse. Se on hänen vahvuutensa. Jos ei olisi, maksaisimme siitä ammattilaiselle.

Oliko tämä nyt ymmärrettävissä?

Vierailija kirjoitti:

"Jos ette puolisosta muuta saa kuin jatkuvia valittamisen aiheita, ei kannata alkaa parisuhteeseen."

 

Harva alkaakaan sellaisen kanssa jossa on valitettavaa heti alusta alkaen. Yleensä sitä on aluksi hauskaa ja rentoa ja vähitellen ne roolit alkavat luisua siihen että toinen tekee paljon enemmän kuin toinen ja toinen luistelee vastuista.

99 kertaa sadasta on nuo merkit havaittavissa jo alusta asti. Mutta tyhmä tekee mitä tyhmä tekee.

Kysynkin nyt, millainen mies antaa asioiden mennä tuohon pisteeseen? 

Munat_on Matti.

Pallit_on Pekka.

Vierailija kirjoitti:

Kysynkin nyt, millainen mies antaa asioiden mennä tuohon pisteeseen? 

 

Munat_on Matti.

Pallit_on Pekka.

"Chad"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suurin osa pariskuntien kodeistakin näyttää siltä ettei mies ole saanut sanaa sanoa valintoihin. mutta kun instakuvat, hitot toisen viihtyvyydestä.

Tai miehellä ei vaan ole mitään mielipidettä. Hyvin yleistä. Kaikki käy,

Tai välttelee riitelyä. Tiedätkö kuinka moni mies tekee näin?

Kysyn mitä syödään viikonloppuna, mies sanoo en tiedä en keksi mitään. Mikä riita siitä tulisi.

Mies kysyy saisiko hän ostaa muhkean laiskalinnan olohuoneeseen, jossa istuen voi katsella mukavasti Netflixiä, tai pelata. Mikä lienee vaimon vastaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suurin osa pariskuntien kodeistakin näyttää siltä ettei mies ole saanut sanaa sanoa valintoihin. mutta kun instakuvat, hitot toisen viihtyvyydestä.

Tai miehellä ei vaan ole mitään mielipidettä. Hyvin yleistä. Kaikki käy,

Tai välttelee riitelyä. Tiedätkö kuinka moni mies tekee näin?

Kysyn mitä syödään viikonloppuna, mies sanoo en tiedä en keksi mitään. Mikä riita siitä tulisi.

Mies kysyy saisiko hän ostaa muhkean laiskalinnan olohuoneeseen, jossa istuen voi katsella mukavasti Netflixiä, tai pelata. Mikä lienee vaimon vastaus?

Olohuoneen telkkaria ei käytetä pelaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että kyllä toiselle voi soittaa ja muistuttaa, jos tämä toinen ei tulekaan kotiin silloin kun on sovittu."

 

Jos toisen tietää ihan oikeasti toivottoman hajamieliseksi, voi toki soittaa ihan vain neutraalin muistutuksen että nyt sinun pitäisi lähteä tulemaan kotiin päin. Ei siis niin että kun toinen on jo tunnin myöhässä niin soitetaan ja "muistutetaan" että olet sinun piti olla täällä jo tunti sitten. Silloin on jo tavallaan hyväksytty toisen epäluotettavuus.

Ei noin. Jos aina pitää soittaa toiselle ennen sovittua aikaa, ei hän opi koskaan olemaan ajoissa ilman muistuttelua. Ainakaan minä en halua lisätyötä siitä, että vahtaisin kelloa, että muistaisin itse soittaa tiettyyn aikaan. Jotain luottamista siihen, että toinen pitää minkä lupaa, pitää olla.

Tietenkin.  Ehkä tässä ei nyt olekaan kyse mistään jatkuvasta muistuttelusta, vaan joistakin yksittäisistä tapauksista.

Myöhästelijät oppii kyllä aikanaan, kun tarpeeksi monta kertaa joutuu itse siitä kärsimään.  Ja jos ei opi, niin oma on asiansa.  Syöhän se aina sitä parisuhdetta, jos toiseen ei voi luottaa.

Joskushan on pakko muistuttaa, jos huomaa, että nyt menikin sovittu aika umpeen ja asia on tärkeä.

Tässä nyt koko ajan syytetään naisia, mutta osaahan ne miehetkin kontrolloida ja muistutella ja nalkuttaa myös, vaikka siitä miehen kohdalla käytetäänkin muita ilmaisuja, kuten rähjääminen ja syytteleminen jne.

Ja jos miestä pelottaa, että vaimo soittaa sinne baariin, niin pistäköön kännykkänsä äänettömälle.

Ennen ei ollut kännyköitä.  Nuoruudestani muistan kuinka yksi mies ilmestyi kerran ravintolan baariin ja kiskaisi siellä istuvan vaimonsa kauluksesta pystyyn ja puoliksi kantamalla tuuppi tämän ulos.  Kukaan ei puuttunut asiaan, ei henkilökuntakaan.  Tapaus tiedettiin, vaimo istui aina baarissa.  Kontrollointia se oli sekin.  Paljon järeämmässä muodossa vaan kuin joku kännykkä muistutus.

Vierailija kirjoitti:

"Jos mies on luvannut tulla kuudelta, mutta soitat perään jo seitsemältä"

 

Jo? Kuka soittaa miehelle vasta tunti sen jälkeen kun mies on luvannut tulla kotiin jos on tosiaan jotain ihan sovittua ja aikatauluun sidottua menoa? Jos taas kysymys on vaimon asettamasta "kotiintiloajasta" niin mikään soittelu ei ole ok. 

Todellakin, jo. Sehän ei alkuperäisestä tarinasta kai käynyt ilmi, että jotain sovittua menoa olisi ja vaimo soittelee perään siksi. Sehän on ihan eri asia. Minä en soittele perään, jos mieheni ei tule kotiin jostain menoltaan siihen aikaan, kun minä oletan. Matkalla voi tulla muuttujia ja jos tapahtuu jotain isompaa, hän soittaa kyllä. 

Kotiintuloaika on kontrollointia ja tarve siihen lähtee todellakin lapsuudesta. Tietoa löytyy hakusanoilla "lapsuuden aikainen vaille jääminen". Se selittää mm. vanhempien tarpeen kontrolloida aikuisia lapsiaan ja heidän tekemisiään.

Vierailija kirjoitti:

"Jos ette puolisosta muuta saa kuin jatkuvia valittamisen aiheita, ei kannata alkaa parisuhteeseen."

 

Harva alkaakaan sellaisen kanssa jossa on valitettavaa heti alusta alkaen. Yleensä sitä on aluksi hauskaa ja rentoa ja vähitellen ne roolit alkavat luisua siihen että toinen tekee paljon enemmän kuin toinen ja toinen luistelee vastuista.

Aluksi on muka-hauskaa ja muka-rentoa, kun molemmat esittävät olevansa sellaisia. Roolia ei jaksa eikä halua pitää yllä enää, kun toisesta tulee osa arkea. Silloin paljastuu totuus, millainen kumpikin oikeasti on. Toinen on usein hälläväliä huo,eton ja toinen raskas, neuroottinen nipottaja. Tällaisia ihmiset ovat. Ei parisuhteen ole tarkoitus olla jatkuvan harmonian ja onnen pilvenhattara, vaan se on KOULU, jossa ihmistä koulitaan ja kasvatetaan kehittymään epäitsekkääksi, hyväksyväksi, ymmärtäväksi, pitkämieliseksi jne. - ja silti rakastamaan epätäydellistä toista kuten itseään.

Jos ei halua tai pysty käymään tätä koulua, ei kannata ryhtyä parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

"=> minulle on taas paljon tärkeämpää, että mies rakastaa minua ehdoitta, on antelias eikä pihi tai itsekäs, ja on tunne-elämältään tasapainossa. "

 

Koska nämä asiat eivät ole mitenkään ristiriidassa kotitöiden hoitamisen kanssa, voin valita molemmat. Ne eivät ole joko-tai.

Tavallaan ovat, koska kukaan meistä ei ole täydellinen. 

Vierailija kirjoitti:

"Jos mies on luvannut tulla kuudelta, mutta soitat perään jo seitsemältä"

 

Jo? Kuka soittaa miehelle vasta tunti sen jälkeen kun mies on luvannut tulla kotiin jos on tosiaan jotain ihan sovittua ja aikatauluun sidottua menoa? Jos taas kysymys on vaimon asettamasta "kotiintiloajasta" niin mikään soittelu ei ole ok. 

Jos olen sopinut miehen kanssa, että mennään-töiden-jälkeen-kauppaan tai mennään-töiden-jälkeen-kävelylle, niin hyvin voin soitella tuntia myöhemmin, että missäs olet, kun tällaista piti tehdä. Kauas minun tarvitsee vielä odotella? Vai oletko tulossa lainkaan?

Vai miten te muut tässä tilanteessa toimitte? Nielette pettymyksenne, että ei-tänään-sit-tehty-tätä-asiaa, mutta prkl, en soita perään.

Eri

En tiedä, olenko miehenä tossun alla, mutta siivoan kokonaan itse. Siivouksesta neuvottelu johtaa aina siihen, että ripitys oikeasta keskustelutavasta siivouksesta päätettäessä kestää aina kauemmin kuin itse siivous. Siivousjälkeni on hyvää, joten se ei ole keskustelun aiheena.