Mikä johtaa siihen, että nainen kontrolloi parisuhteessa käytännössä kaikkea?

"Kuulostat muuten tosi kontrolloivalta ihmiseltä. Viuh viuh, piiska heiluu, jos toinen ei ole täydellinen ja osaa käyttää kännykkää."

Itsekseen saa mokailla miten paljon vain. Silloin jos se vaikuttaa voimakkaasti myös minun elämääni niin en jaksa olla toiselle äitinä oli kyse sitten kumppanista tai kaverista.

Ja kuka ihme ei osaa nykypäivänä käyttää kännykkää?

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia kompastuskiviä yli 30-vuotisen avioliittomme aikana on ollut

1. kun mies lupaa jollekin ulkopuoliselle jotakin kysymättä minulta, sopiiko - ja se juttu vaikuttaa koko perhe-elämään, esim. olemme sopineet yhdessä tehdä jotain ja sitten mies menee selkäni takana lupaamaan jollekin ulkopuoliselle jotain joka täysin lyttää sen sopimamme.

2. Kun mies keskittyy vaikka kesken remontin tekemään jotain turhanpäiväistä minkä aivan yhtä hyvin voisi tehdä myöhemminkin. Kaikki seisoo, jopa viikkotolkulla. Työkalut levitetty ympäri huushollia. Eikä jatka remonttia sitten millään. Saan ruveta yksin tekemään jotain johon tarvittaisiin kaksi. Sitten suuttuu.

Olemme selvinneet yhdessä näin kauan koska en ole halunnut "nalkuttaa". Kyllä on monta kertaa ollut ihan hiuksen varassa etten ole hakenut eroa.

Se, että asioista ei puhu ("nalkuta") silloin, kun se on ajankohtaista, siirtää asiaa ja siihen liittyviä tunteita eteenpäin. Nuo puhumattomat, ratkaisemattomat asiat tunteineen kumuloituvat oman pään sisällä, "kyllä on monta kertaa ollut ihan hiuksen varassa, etten ole hakenut eroa".

Vierailija kirjoitti:

"Hän on toisaalta myös huolimaton ja unohtelee asioita, sekä inhoaa kotitöitä.""

 

Äärimmäisen harva nainenkaan varsinaisesti tykkää kotitöistä. Silti en ole kuullut kenenkään naisen sanovan että meillä mies saa tehdä kaikki kotityöt koska minä nyt vain inhoan niitä.

joillakin on varaa maksaa siitä että joku muu tekee ne kotityöt.

Suomi on ehkä maailman ainoa maa missä toimitusjohtaja korjaa rikkoutuneen rännin itse vielä 60 tuntisen työviikkonsa päätteeksi, tai lääkäri maalaa oman piharakennuksensa.. Ja yksi maailman vaikeimmista työttömyysalueista.

"jos toinen ei ole täydellinen ja osaa käyttää kännykkää."

Mies ei osaa laittaa ruokaa, ei käydä kaupassa, ei siivota, ei pyykätä eikä edes käyttää kännykkää? Teillä ei totisesti ole kovin korkealla tuo vaatimustaso. Pyyhittekö pyllynkin vielä?

No nyt on sitä tasa-arvoa ilmassa

"joillakin on varaa maksaa siitä että joku muu tekee ne kotityöt."

Se ei riitä että on varaa. Pitää tosiaan vielä tosiaan palkata se joku ne hoitamaan. Että ei käy niin että lääkäri korjaa itse rännit ja hänen kotonaan siivoa vaimo vaikka vaimo inhoaa siivousta.

Hölmö kysymyksenasettelu. Oikeasti pitäisi kysyä: miksi ihminen kontrolloi toista liitossa/ parisuhteessa tms. Tämä ei ole sukupuolisidonnainen asia. Kuka tahansa voi kontrolloida toista ihmistä läheisessä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia kompastuskiviä yli 30-vuotisen avioliittomme aikana on ollut

1. kun mies lupaa jollekin ulkopuoliselle jotakin kysymättä minulta, sopiiko - ja se juttu vaikuttaa koko perhe-elämään, esim. olemme sopineet yhdessä tehdä jotain ja sitten mies menee selkäni takana lupaamaan jollekin ulkopuoliselle jotain joka täysin lyttää sen sopimamme.

2. Kun mies keskittyy vaikka kesken remontin tekemään jotain turhanpäiväistä minkä aivan yhtä hyvin voisi tehdä myöhemminkin. Kaikki seisoo, jopa viikkotolkulla. Työkalut levitetty ympäri huushollia. Eikä jatka remonttia sitten millään. Saan ruveta yksin tekemään jotain johon tarvittaisiin kaksi. Sitten suuttuu.

Olemme selvinneet yhdessä näin kauan koska en ole halunnut "nalkuttaa". Kyllä on monta kertaa ollut ihan hiuksen varassa etten ole hakenut eroa.

Se, että asioista ei puhu ("nalkuta") silloin, kun se on ajankohtaista, siirtää asiaa ja siihen liittyviä tunteita eteenpäin. Nuo puhumattomat, ratkaisemattomat asiat tunteineen kumuloituvat oman pään sisällä, "kyllä on monta kertaa ollut ihan hiuksen varassa, etten ole hakenut eroa".

Klassisesti asia menee niin, että nainen voi suhteessa huonosti, puhuu tästä miehelle, mies kuittaa tämän nalkutuksena ja ignoraa naisen tarpeita pitkään, laiminlyö tätä, ja lopulta kun nainen ottaa eron, mies "yllättyy" ja sanoo, että ero tuli puskista, koska oli kuitannut naisen pitkällisen puheen ja valituksen "nalkutukseksi"

Tämän vuoksi en usko yhtäkään miehen syyttelyä siitä, että eksässä oli jotain vikaa. Lähes aina ongelma on miehessä. Jos naisella ei ole hyvä olla hänen kanssaan niin sitten ei vaan ole ja se siitä. Ei se yleensä naista vaihtamalla muutu, miehen tulisi kehittyä sellaiseksi, jonka lähellä naisten on hyvä olla. Ja silloin yleensä monella naisella on hyvä olla tämän lähellä, ja on miehen oma valinta omistautua monogamialle. Mies usein tässä vaiheessa lankeaa polygamiaan ja kiroaa sukulinjansa, mutta tämä ei sitten taas ole naisten ongelma millään tasolla

Tohvelisankari. Kovin usein tuo alistajarouva on myös ulkonäöltään varsinainen riivirauta jota ei kauan jaksa kuunnella.

"Vaaditaan. Ja siinä onkin miehelle ihan riittävästi pinnisteltävää että menestyy vaativassa asiantuntijatehtävässään."

No silloin ei voi vedota siihen että ei oikeasti noihin kotihommiin kykenisi. Vaan että ei vaan enää riitä energiaa niihin. Joka on sitten ihan eri syy kuin mitä aikaisemmin phuttiin.

"Miksi minun pitäisi erityisesti vaatia häntä siivoamaan itse eikä maksamaan ammattilaiselle?"

Aikaisemmin kyse ei ollut homman ulkoistamisesta ammattilaisille vaan siitä että sinä teet ne koska mies ei osaa kun on hajamielinen, huolimaton vai mitä niitä syitä olikaan.

"Miksi minun pitäisi vaatia häntä muistamaan ostokset jos voin kirjoittaa listankin? Vastaavasti kaikki mikä liittyy autoihin on minulle joko yhdentekevää tai vastenmielistä, miksi minun pitäisi siis niihin puuttua jos ne hoituu häneltäkin? Tai hosua koirien kanssa iltapäivällä ulos kun työpäiväni usein venyy pidemmälle kuin hänen?"

En ole sanonut että töitä ei voi jakaa vaikka sen mukaan mikä keltäkin luontevammin sopii. Se on kuitenkin ihan eri asia kuin että ne eivät tarpeen mukaan hoituisi toiseltakin. Esim. minun autoni tuli vika kun mies oli työmatkalla enkä ymmärrä autoista mitään. Sen sijaan että mies olisi hoitanut ulkomailta käsin koko asian, hän opasti minua että minne minun pitää soittaa jotta saan autoni korjaamolle. Lopulta se olikin ihan helppoa ja nyt luultavasti teen sen jatkossa itse kun kerran opin että se ei olekaan hankalaa kuten kuvittelin.

". Lähes aina ongelma on miehessä. Jos naisella ei ole hyvä olla hänen kanssaan niin sitten ei vaan ole ja se siitä. Ei se yleensä naista vaihtamalla muutu,"

Kyllä. Vaihtamalla paranee vain jos se uusi nainen on vähemmän vaativa ja sietää enemmän miehen laiskottelua. Ja aika harvoin näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minä ehkä vaikutan kontrolloivalta työkavereiden edessä, kun soitan baariin seitsemältä ja sanon, että miehen olisi paras tulla kotiin, koska lupasi tulla kuuteen mennessä - jos odotus siitä, että mies pitää lupauksensa, on kerta kontrollointia. "

 

Sinä siis huolehdit että miehesi pitää omat lupauksensa? Kyllä se on kontrollointia pahimmasta päästä. 

Mies vastatkoon ihan itse siitä jos ei niitä pidä.

Oletko koskaan kuullut sanaa muistuttaminen? Joitain ihmisiä pitää muistuttaa. Ketä mistäkin. Sillä ei ole mitään tekemistä toisen ihmisen kontrolloinnin kanssa. 

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että kyllä toiselle voi soittaa ja muistuttaa, jos tämä toinen ei tulekaan kotiin silloin kun on sovittu.  Silloinhan yleensä on joku syy siihen, että niin sovitaan.

Minä olin kuusi vuotta naimisissa miehen kanssa, joka ei kunnioittanut sopimuksia.  Joskus näytti siltä, että hän ihan tahallaankin teki eri tavalla kuin mitä oli sovittu yhdessä.  Joku luonteen häiriö täytyi olla, kun hän ihan kuin toivoi, että minä hermostuisin ja tulisi riita.  Sitten voisi syyttää minua nalkuttamisesta.

Minä otin ja lähdin siitä liitosta.  En tiedä, oppiko mitään.  Tuskin.

Sain uuden miehen, jonka sanaan voi luottaa.  Hyvän yhteiselämän ihan tärkeimpiä asioita on se, että luotetaan ja tehdään niin kuin on yhdessä sovittu.

Silloin ei tarvitse edes soitella ja muistutella.

"1. kun mies lupaa jollekin ulkopuoliselle jotakin kysymättä minulta, sopiiko - ja se juttu vaikuttaa koko perhe-elämään, esim. olemme sopineet yhdessä tehdä jotain ja sitten mies menee selkäni takana lupaamaan jollekin ulkopuoliselle jotain joka täysin lyttää sen sopimamme."

Tuossahan on takana se että miehelle se perheen tai puolison kanssa tehtävä juttu ei ole kovin hauskaa. Hän valitsee sen tekemisen josta pitää enemmän.

Sitten jokainen voi tehdä omat johtopäätökset että onko sellainen hyvä isä ja puoliso joka on mieluummin jonkun muun kanssa kuin oman perheen tai puolison.

"Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että kyllä toiselle voi soittaa ja muistuttaa, jos tämä toinen ei tulekaan kotiin silloin kun on sovittu."

Jos toisen tietää ihan oikeasti toivottoman hajamieliseksi, voi toki soittaa ihan vain neutraalin muistutuksen että nyt sinun pitäisi lähteä tulemaan kotiin päin. Ei siis niin että kun toinen on jo tunnin myöhässä niin soitetaan ja "muistutetaan" että olet sinun piti olla täällä jo tunti sitten. Silloin on jo tavallaan hyväksytty toisen epäluotettavuus.

Gynekokraattisessa yhteiskunnassamme tuo on normi. Muunlainen parisuhdemalli on paheksuttavaa patriarkaattia.

Vierailija kirjoitti:

Minä yritän olla kritisoimatta, kun mies pyörittää puoliksi täytettyä tiskikonetta tai kerää pyykit vasta sitten, kun makuuhuoneen lattialla ei mahdu kävelemään. Mutta: 

Minä ehkä vaikutan kontrolloivalta työkavereiden edessä, kun soitan baariin seitsemältä ja sanon, että miehen olisi paras tulla kotiin, koska lupasi tulla kuuteen mennessä - jos odotus siitä, että mies pitää lupauksensa, on kerta kontrollointia. 
Tai kun laitan miehelle kauppalistan, mitä pitää ostaa. Ehkä se on sitten kontrollointia, kun haluan itse valita, mitä minä teen ruoaksi. Koska jos minä en kokkaa, ei kukaan muukaa kokkaa. 

Enpä osaa sanoa, miten tähän on ajauduttu.

Sinun ei pidä yrittää olla kritisoimatta, vaan olla kerta kaikkiaan kritisoimatta. Likapyykit lattialla taas ovat yleisen viihtyvyyden, ilmanraikkauden ja pölyn kertymisen kannalta sellainen asia, joka miehen olisi ymmärrettävä sanomattakin. Meillä sama ongelma, mutta en puutu, ennen kuin pölypallot juoksevat nurkissa. Mies siis pesee itse pyykkinsä, mutta ei tätä likapyykkikorien tarkoitusta ota vakavasti. 

Baareilun kontrollointi näyttäytyy taas ikävässä valossa. Jos mies on luvannut tulla kuudelta, mutta soitat perään jo seitsemältä, niin siinä voi olla miehen halu näyttää, ettei työkavereiden nähden rupea hyppimään toisen pillin mukaan. Tämä asia voi tulla ajan mittaan isoksi ongelmaksi, koska et sinä kontrollisoitoilla miehesi tekemisiä estä, vaan asetat hänet yleisen pilkanteon kohteeksi muiden silmissä. Voi siis olla, että tuossa nimenomaisessa asiassa lupauksen pitäminen on aika vaikeaa. Joko rupeat vain luottamaan, tai sovitte toisenlaisen aikataulun.

Mistä tuollainen tarve kontrolloida johtuu, niin sanoisin, että lapsuudesta. Sieltä tulee paitsi parisuhteen malli, mutta myös kaikki vanhempien tunnepuolen vajavuudet, joihin on kasvettu ja joiden mukaan kasvatettu. Niistä irti rimpuilu on jälkeläisille elinikäinen työmaa.

"Sain uuden miehen, jonka sanaan voi luottaa.  Hyvän yhteiselämän ihan tärkeimpiä asioita on se, että luotetaan ja tehdään niin kuin on yhdessä sovittu."

Kyllä. Tämän lisäksi että toinen tekee ne asiat koska hän oikeasti haluaa ja hänestä kuuluu tehdä niin, ei vain koska on joutunut niin toisen kanssa sopimaan. Minulle tärkeintä suhtessa on se että minusta tuntuu että toinen oikeasti haluaa olla juuri minun kanssani ja että minulla on suhteessa hyvä olla. Silloin hän tekee hyvää luonnostaan, ei pakotettuna tai velvollisuudentunnosta.

Vierailija kirjoitti:

"1. kun mies lupaa jollekin ulkopuoliselle jotakin kysymättä minulta, sopiiko - ja se juttu vaikuttaa koko perhe-elämään, esim. olemme sopineet yhdessä tehdä jotain ja sitten mies menee selkäni takana lupaamaan jollekin ulkopuoliselle jotain joka täysin lyttää sen sopimamme."

 

Tuossahan on takana se että miehelle se perheen tai puolison kanssa tehtävä juttu ei ole kovin hauskaa. Hän valitsee sen tekemisen josta pitää enemmän.

Sitten jokainen voi tehdä omat johtopäätökset että onko sellainen hyvä isä ja puoliso joka on mieluummin jonkun muun kanssa kuin oman perheen tai puolison.

Korvaisin sanan "hauska" sanalla merkityksellinen.

"Minä ehkä vaikutan kontrolloivalta työkavereiden edessä, kun soitan baariin seitsemältä ja sanon, että miehen olisi paras tulla kotiin, koska lupasi tulla kuuteen mennessä - jos odotus siitä, että mies pitää lupauksensa, on kerta kontrollointia. "

Jos minun mieheni on luvannut olla kuudelta kotona niin soittaisin hänelle kymmentä yli kuusi. En kontrolloidakseni vaan koska olisin huolissani että hänelle on sattunut jotain kun hän ei ole ilmoittanut myöhästyvänsä.

Seitsemältä perään soittelu kun "mies ei ole suvainnut taaskaan tulla silloin kun lupasi" on taas kyllä sekä kontrollointia että marttyyriksi heittäytymistä.

"Korvaisin sanan "hauska" sanalla merkityksellinen."

Totta, se on vielä enemmän se ajatus mitä ajoin takaa.