Mikä johtaa siihen, että nainen kontrolloi parisuhteessa käytännössä kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä yritän olla kritisoimatta, kun mies pyörittää puoliksi täytettyä tiskikonetta tai kerää pyykit vasta sitten, kun makuuhuoneen lattialla ei mahdu kävelemään. Mutta: 

Minä ehkä vaikutan kontrolloivalta työkavereiden edessä, kun soitan baariin seitsemältä ja sanon, että miehen olisi paras tulla kotiin, koska lupasi tulla kuuteen mennessä - jos odotus siitä, että mies pitää lupauksensa, on kerta kontrollointia. 
Tai kun laitan miehelle kauppalistan, mitä pitää ostaa. Ehkä se on sitten kontrollointia, kun haluan itse valita, mitä minä teen ruoaksi. Koska jos minä en kokkaa, ei kukaan muukaa kokkaa. 

Enpä osaa sanoa, miten tähän on ajauduttu.

Miksi teet miehelle kauppalistan? 
Miksi aikuisella miehelläsi on kotiintuloajat?

Miksi sinä kokkaat aina, älä kokkaa! 

Kauppalistan teen, koska mies mkäy meillä kaupassa. Minä maksan laskut ja mies ostaa ruoan. Vain kokki tietää, mitä tarvitsee.

Kokkaan, koska

A) tykkään kokkaamisesta

B) olen hyvä kokki

C) en halua syödä miehen tekemää ruokaa.

Miehellä on kotiintuloaika, jos on sopinut, mitä tehdään klo xx.   Samalla tavalla katson itse itseni tilivelvolliseksi olemaan tiettynä kelloaikana kotona, jos olen niin luvannut.

No tuosta löytyi useampi syy miehesi käytökseen tai myös sinun. Elämänhallinan puutteellisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naisena Ap:n kanssa samaa mieltä. Ihmeissäni olen seurannut ystävieni parisuhteita joissa nainen määrää tyyliin kaiken ja mies on assistentti. En voisi itse ikinä elää sellaisessa suhteessa. 

Naisena en voisi olla miehen kanssa joka altistuisi tahtoani kuin joku tahdoton ameeba. Se olisi niin epäseksikästä että siitä tuskin ikinä parisuhdetta tulisi. 

Ja jos olisin se osapuoli jolle koko ajan annettaisiin ohjeita ja nalkutettaisiin korvan vieressä kaikesta, niin lähtisin siitä suhteesta hyvin nopeasti asumaan ihan itsekseni ja tekemään asiat omaan tahtiini ja omalla tavallani. 

Molemmat puolet tuollaisessa suhteessa ovat mielestäni todella outoja! 

Se vasta seksikästä onkin kun mies on huono kaikessa mitä tekee, aiheuttaa ongelmia ja onnettomuuksia, mutta machoudessaan vaatii päätäntä- ja toimintavaltaa. Sitten kaikilla on paskaa kun mies aiheuttaa ongelmia ja onnettomuuksia, ja lisäksi tuli tantrumit päälle.

Taitavien naisten on oltava vielä taitavampien miesten kanssa, ja silloin kyse ei ole mistään machoudesta vaan siitä, että nainen luottaa mieheen ja rentoutuu omaan rooliinsa, omiin puuhiinsa. Jos mies on töhö ja ongelmakimppu, kaiken lisäksi usein vielä vaarallinen läheisilleen, onnettomuudenaiheuttaja, niin silloin häntä on pakko vahtia, ettei itseä satu.

Huono kaikessa mitä tekee? Miten voi olla huono kotitöissä tai huono laskujen maksamisessa? Kyllä ne asiat kaikilta sujuu vaikka kaikki ei tee niitä tismalleen samanlailla. Erinlailla tekeminen (kuin sinä) ei tarkoita huonoa. 

Käy sääliksi kumppaniasi joka itsetunto on varmasti jo ihan nollassa. Oletko hänellekin huutanut että hän on huono kaikessa? Vai kerrotko sen vain ilmeillä ja eleilläsi?

Pakko kysyä, miksi menit yhteen miehen kanssa joka on huono kaikessa? 

Kommentoin vain tuota, miten kotityöt ja laskut voi maksaa huonosti: Laskujen maksu viivästyy, tai ei ole huomattu/tarkistettu laskun virhettä.  Tai on maksettu lasku heti, vaikka eräpäivä on vasta seuraavassa kuussa, jolloin kiireellisemmille laskuille ei riitä saldoa.

Melkwin kaikki kotityöt voi oikeasti tehdä huonosti! Pyykit voi lajitella väärin(!), pyykit voi pestä väärässä lämpötilassa, väärällä pesuaineella, väärällä ohjelmalla, ja näin saa pilattua vaatteita. Vessaa ei pestä tiskiharjalla, eikä tiskata vessaharjalla. Enpä näitä kukkasia ala luettelemaan. Turha inttää, että "voi tehdä eri tavalla, vain yksi tapa ei ole oikea", kun yleensä ne muut tavat ovat perustellusti huonoja.

Jep tai siivotaan mutta sen jälkeen ei kuitenkaan ole siistiä ja puhdasta, tehdään sinnepäin laiskasti

Aikoinaan sanoin miehelle että miksi siivoaa ollenkaan jos ei tee sitä kunnolla. Tai ylipäätään mitään. Jos kuitenkin saan tehdä perässä uudestaan. Ei siitä minulle ja perheelle mitään apua ole. 

Sillä oli kotoaan opittu tapa mm. että murut pöydältä pyyhkäistiin lattialle. Lykkäsin jo ensi tapaamisella harjan ja rikkalalapion käteen ja sanoin että helpompi nuo olisi ollut siivota pöydältä kuin lattialta.

No oli kyllä semmoinen vätys ja porsas että pistin mäkeen aikoja sitten. Teki puheissaan enemmän kuin osasi/viitsi/teki. Uskoin aluksi.

No kaljaa osasi kitata kaiket illat. Tarvisi kuulemma rentoutua työpäivän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naisena Ap:n kanssa samaa mieltä. Ihmeissäni olen seurannut ystävieni parisuhteita joissa nainen määrää tyyliin kaiken ja mies on assistentti. En voisi itse ikinä elää sellaisessa suhteessa. 

Naisena en voisi olla miehen kanssa joka altistuisi tahtoani kuin joku tahdoton ameeba. Se olisi niin epäseksikästä että siitä tuskin ikinä parisuhdetta tulisi. 

Ja jos olisin se osapuoli jolle koko ajan annettaisiin ohjeita ja nalkutettaisiin korvan vieressä kaikesta, niin lähtisin siitä suhteesta hyvin nopeasti asumaan ihan itsekseni ja tekemään asiat omaan tahtiini ja omalla tavallani. 

Molemmat puolet tuollaisessa suhteessa ovat mielestäni todella outoja! 

Se vasta seksikästä onkin kun mies on huono kaikessa mitä tekee, aiheuttaa ongelmia ja onnettomuuksia, mutta machoudessaan vaatii päätäntä- ja toimintavaltaa. Sitten kaikilla on paskaa kun mies aiheuttaa ongelmia ja onnettomuuksia, ja lisäksi tuli tantrumit päälle.

Taitavien naisten on oltava vielä taitavampien miesten kanssa, ja silloin kyse ei ole mistään machoudesta vaan siitä, että nainen luottaa mieheen ja rentoutuu omaan rooliinsa, omiin puuhiinsa. Jos mies on töhö ja ongelmakimppu, kaiken lisäksi usein vielä vaarallinen läheisilleen, onnettomuudenaiheuttaja, niin silloin häntä on pakko vahtia, ettei itseä satu.

Huono kaikessa mitä tekee? Miten voi olla huono kotitöissä tai huono laskujen maksamisessa? Kyllä ne asiat kaikilta sujuu vaikka kaikki ei tee niitä tismalleen samanlailla. Erinlailla tekeminen (kuin sinä) ei tarkoita huonoa. 

Käy sääliksi kumppaniasi joka itsetunto on varmasti jo ihan nollassa. Oletko hänellekin huutanut että hän on huono kaikessa? Vai kerrotko sen vain ilmeillä ja eleilläsi?

Pakko kysyä, miksi menit yhteen miehen kanssa joka on huono kaikessa? 

Kommentoin vain tuota, miten kotityöt ja laskut voi maksaa huonosti: Laskujen maksu viivästyy, tai ei ole huomattu/tarkistettu laskun virhettä.  Tai on maksettu lasku heti, vaikka eräpäivä on vasta seuraavassa kuussa, jolloin kiireellisemmille laskuille ei riitä saldoa.

Melkwin kaikki kotityöt voi oikeasti tehdä huonosti! Pyykit voi lajitella väärin(!), pyykit voi pestä väärässä lämpötilassa, väärällä pesuaineella, väärällä ohjelmalla, ja näin saa pilattua vaatteita. Vessaa ei pestä tiskiharjalla, eikä tiskata vessaharjalla. Enpä näitä kukkasia ala luettelemaan. Turha inttää, että "voi tehdä eri tavalla, vain yksi tapa ei ole oikea", kun yleensä ne muut tavat ovat perustellusti huonoja.

Jep tai siivotaan mutta sen jälkeen ei kuitenkaan ole siistiä ja puhdasta, tehdään sinnepäin laiskasti

Aikoinaan sanoin miehelle että miksi siivoaa ollenkaan jos ei tee sitä kunnolla. Tai ylipäätään mitään. Jos kuitenkin saan tehdä perässä uudestaan. Ei siitä minulle ja perheelle mitään apua ole. 

Sillä oli kotoaan opittu tapa mm. että murut pöydältä pyyhkäistiin lattialle. Lykkäsin jo ensi tapaamisella harjan ja rikkalalapion käteen ja sanoin että helpompi nuo olisi ollut siivota pöydältä kuin lattialta.

No oli kyllä semmoinen vätys ja porsas että pistin mäkeen aikoja sitten. Teki puheissaan enemmän kuin osasi/viitsi/teki. Uskoin aluksi.

No kaljaa osasi kitata kaiket illat. Tarvisi kuulemma rentoutua työpäivän jälkeen.

Ja ei, en tehnyt sille lapsia (onneksi, vaikka mankui). Olimme uusioperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos mies on luvannut tulla kuudelta, mutta soitat perään jo seitsemältä"

 

Jo? Kuka soittaa miehelle vasta tunti sen jälkeen kun mies on luvannut tulla kotiin jos on tosiaan jotain ihan sovittua ja aikatauluun sidottua menoa? Jos taas kysymys on vaimon asettamasta "kotiintiloajasta" niin mikään soittelu ei ole ok. 

Jos olen sopinut miehen kanssa, että mennään-töiden-jälkeen-kauppaan tai mennään-töiden-jälkeen-kävelylle, niin hyvin voin soitella tuntia myöhemmin, että missäs olet, kun tällaista piti tehdä. Kauas minun tarvitsee vielä odotella? Vai oletko tulossa lainkaan?

Vai miten te muut tässä tilanteessa toimitte? Nielette pettymyksenne, että ei-tänään-sit-tehty-tätä-asiaa, mutta prkl, en soita perään.

Eri

Itsenäinen ihminen käy kaupassa ja kävelyllä ilman tukihenkilöä. On kehittynyt kummallinen, epäterve riippuvuus, jos ei pysty enää tekemään tavallisia asioita ilman toisen mukanaoloa. Ja mikä 'pettymys'? Sekö, että puolisolla on niin kivaa ilman minua, että se unohtaa mitä oli meille yhdessä sovittu? Just.

Tää kirjoittaja inttää ihan inttämisen ilosta.

Kyllä se vaan on täysin normaalia ja jopa toivottavaa soittaa, että oletko tulossa kun puhe oli mennä kuudelta kauppaan porukassa. Se ei ole kontrollointia, vaan muistuttamista, kun toisella osapuolella on päässyt unohtumaan. Inttäjä varmaan lähtisi lenkille yksin ja kääntyisi sitten kymmenen minuutin päästä takaisin kun puolisonsa soittaisi, että hän ei huomannut myöhästyneensä ja haluaisi vielä mukaan. Tai jatkaisi lenkkiänsä yksin, joka onkin sitten todella rakentavaa. "oppiipa myöhästelemään".

Minä ymmärsin, että joku mies voi mennä kaljalle, vaikka olisi muuta sovittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No jos ei kauppalistaa katsota kimpassaniin tarvittavista puuttuu puolet joten sitten ravataan joka päivä kaupasta niitä hakemassa. Parhaimmillaan useaan kertaan ja kesken ruuanlaiton. Koettu moneen kertaan."

 

Meillä on keittiössä taulu johon kumpikin kirjoittaa jos huomaa jotain puuttuvan tai haluaa jotain kaupasta. Se joka menee kauppaan, katsoo siitä ne asiat ja ostaa päälle asiat jotka tarvitaan ruokiin jotka aikoo laittaa.

Ei se sen vaikeampaa ole.

Ja usein huikkaa ennen kauppaan menoa että sano jos on vielä jotain muuta mitä haluat kaupasta.

No kaikilla ei ole mahdollisuutta pitää liitutauluja seinällä. 

Sinulla ilmeisesti ei ole yhtään mielikuvitusta ja arjenhallintataitoja. 

Meillä on ostoslista telegramissa. Oma kanava pelkästään ostoksille, jonne lisäillään asioita kun joku kaapista loppuu tai sitä tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Minä ehkä vaikutan kontrolloivalta työkavereiden edessä, kun soitan baariin seitsemältä ja sanon, että miehen olisi paras tulla kotiin, koska lupasi tulla kuuteen mennessä - jos odotus siitä, että mies pitää lupauksensa, on kerta kontrollointia. "

 

Jos minun mieheni on luvannut olla kuudelta kotona niin soittaisin hänelle kymmentä yli kuusi. En kontrolloidakseni vaan koska olisin huolissani että hänelle on sattunut jotain kun hän ei ole ilmoittanut myöhästyvänsä.

Seitsemältä perään soittelu kun "mies ei ole suvainnut taaskaan tulla silloin kun lupasi" on taas kyllä sekä kontrollointia että marttyyriksi heittäytymistä.

Minun miehelläni tapaa ajantaju joskus kadota kun on hauskaa tai johonkin keskittyy.

Aikai hän laittaa puhelimeensa hälytyksen muistuttamaan että pian on muuta sovittuna, pitää muistaa liikkua.

Meillä minä hoidan käytännössä kaiken kodinhoidon ja huollon. Mies tekee töitä ja maksaa. Sopii meille tämä järjestely, en minäkään niistä kotitöistä pidä, mutta ne tympivät vähemmän kun saan käytännössä rajattoman budjetin niihin ja itselleni myös enemmän käyttö- ja sijoitusrahaa kun omista tuloista ei tuollaiseen tarvi käyttää. Mies on tyytyväinen myös kun saa tehdä töitä, jotka ovat hänelle mieluisampaa tekemistä kuin kotityöt. 

Onhan tässä välillä kiirettä, mutta välillä sitten palkkaan siivoojan tai puutarhurin avuksi. 

Loukkaantuva narsisti = nainen joka haluaa kontrolloida kaikkea. 

Miehiä on kahta lajia: uliseva itsetunnoton lapanen ja ylimielinen itsestään liikoja luuleva paska. Kummankaan ohjaus ei kiinnosta pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä yritän olla kritisoimatta, kun mies pyörittää puoliksi täytettyä tiskikonetta tai kerää pyykit vasta sitten, kun makuuhuoneen lattialla ei mahdu kävelemään. Mutta: 

Minä ehkä vaikutan kontrolloivalta työkavereiden edessä, kun soitan baariin seitsemältä ja sanon, että miehen olisi paras tulla kotiin, koska lupasi tulla kuuteen mennessä - jos odotus siitä, että mies pitää lupauksensa, on kerta kontrollointia. 
Tai kun laitan miehelle kauppalistan, mitä pitää ostaa. Ehkä se on sitten kontrollointia, kun haluan itse valita, mitä minä teen ruoaksi. Koska jos minä en kokkaa, ei kukaan muukaa kokkaa. 

Enpä osaa sanoa, miten tähän on ajauduttu.

Ei s@@tana 😂. Mene ite kauppaan! Onneksi minulla on mies! Osaa käydä kaupassa ja laittaa myös ruokaa. 4 poikaakin on kasvatettu ja kunnioittavat kotiaan ja vaimojaan. Olemme kumpikin sellaisia eläjiä ja toistaan kunnioittavia, että olemme koko ikämme osanneet jo lapsuuden kodissa laittaa likaiset vaatteet pyykkikoriin. Mieheni pesee omat pyykkinsä, laittaa kuivumaan ja VIIKKAA kaappiin. No, meitä on moneksi. Liki 6kymppisiä ollaan.

Olen tuo, jolle vastaat. Kirjoitin tästä jo myöhemmin, mutta kerronpa uudelleen:

EN TOD mene kauppaan. Minä en kuormajuhdaksi ryhdy. Olemme 13 vuotta sitten sopineet maksujen jaon ja sopineet, että mies maksaa ruoat. Ja vahvempi rahaa kauppakassit. En todellakaan ala olemaan se, joka tekee x ja y ka vielä kauppreissutkin.

tasa-arvo ei tarkoita sitä, että molemmat saavat saman määrän keltaisia nallekarkkeja ja saman määrän punaisia nallearkkeja. Tasa-arvo on sitä, että nallekarkit menvät tasan, mutta molemmat saavat valita, mitä väriä syövät. Minä olen valinnut sen, että teen ruoan ja mies on valinnut sen, että käy kaupassa. 

Minä olen valinnut, että pesen pyykit. Mutta sitä en ole valinnut, että kerään miehen vaatteet pyykkikoriin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä yritän olla kritisoimatta, kun mies pyörittää puoliksi täytettyä tiskikonetta tai kerää pyykit vasta sitten, kun makuuhuoneen lattialla ei mahdu kävelemään. Mutta: 

Minä ehkä vaikutan kontrolloivalta työkavereiden edessä, kun soitan baariin seitsemältä ja sanon, että miehen olisi paras tulla kotiin, koska lupasi tulla kuuteen mennessä - jos odotus siitä, että mies pitää lupauksensa, on kerta kontrollointia. 
Tai kun laitan miehelle kauppalistan, mitä pitää ostaa. Ehkä se on sitten kontrollointia, kun haluan itse valita, mitä minä teen ruoaksi. Koska jos minä en kokkaa, ei kukaan muukaa kokkaa. 

Enpä osaa sanoa, miten tähän on ajauduttu.

Miksi teet miehelle kauppalistan? 
Miksi aikuisella miehelläsi on kotiintuloajat?

Miksi sinä kokkaat aina, älä kokkaa! 

Kauppalistan teen, koska mies mkäy meillä kaupassa. Minä maksan laskut ja mies ostaa ruoan. Vain kokki tietää, mitä tarvitsee.

Kokkaan, koska

A) tykkään kokkaamisesta

B) olen hyvä kokki

C) en halua syödä miehen tekemää ruokaa.

Miehellä on kotiintuloaika, jos on sopinut, mitä tehdään klo xx.   Samalla tavalla katson itse itseni tilivelvolliseksi olemaan tiettynä kelloaikana kotona, jos olen niin luvannut.

No tuosta löytyi useampi syy miehesi käytökseen tai myös sinun. Elämänhallinan puutteellisuus. 

öö, mikä tuossa osoittaa elämänhallinnan puutetta? 

Sekö, että tykkään tehdä ruokaa ja tiedän tekeväni parempaa ruokaa kuin mies?

”tasa-arvo ei tarkoita sitä, että molemmat saavat saman määrän keltaisia nallekarkkeja ja saman määrän punaisia nallearkkeja. Tasa-arvo on sitä, että nallekarkit menvät tasan, mutta molemmat saavat valita, mitä väriä syövät. Minä olen valinnut sen, että teen ruoan ja mies on valinnut sen, että käy kaupassa.” 
 

Tämä. Tasa-arvo ymmärretään usein väärin.
 

Minua aina hämmästyttää av:lla se, kuinka suuri painoarvo laitetaan siisteyteen, ruoanlaittoon tai pyykinpesuun. 
Minulle nuo ovat toisarvoisia tekijöitä miehessä. Ihan kiva, jos mies on siisti, mutta epäsiisteyden saa anteeksi kunnioittavalla käytöksellä, keskustelutaidoilla ja anteliaalla asenteella. Kaikilla meillä on huonoja puolia, ja kun huonojen puolien laarista pitää jotain ottaa, niin otan mieluummin hajamielisyyden kuin ylimielisen asenteen.