Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (1018)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?
Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.
Tuo nainen ansaitsee saada kritiikkiä osakseen. Teot ratkaisevat. Joiden seurauksena lapsi oireilee nyt.
Lapsen äidin tulee katsoa peiliin eikä vinkua HSn kolumnissaan.Kritiikkiä saa osoittaa, mutta sen pitää olla asiallista. Ilkeilyä ei pidä hyväksyä eikä harjoittaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei sanoisi asiaa samalla tyylillä päin naamaa, ei sitä pidä sanoa verkossakaan.
Sama pätee kolumneihin. Jos ei päin naamaa kommentoisi uimaopettajan ulkonäköä, onko asiallista tehdä niin kirjoituksessaan?
Onko ”bodattu” nykyään haukkumasana?
Lisätään ”kaapin kokoinen”. Olisiko asiallista kommentointia päin naamaa? Kuka sanoisi noin uimaopettajalle päin naamaa noin ja tuossa asiayhteydessä?
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä mahdollisesti kärsivä ihminen, jonka haurasta egoa on loukattu?
Kuten Hannu Lauerma on viisaasti sanonut, ehkä tällaiset kotitarvediagnoosit voisi jättää tekemättä, etenkin yksittäisten kolumnien perusteella.
Samoin voidaan jättää kommentoimatta työnsä hoitaneen valmentajan ulkonäköä Helsingin sanomien kolumnissa. Ja kyseessä vielä ammattitoimittaja, jolta voidaan odottaa vielä asiallisempaa ulosantia kuin yksittäiseltä av-kirjoittajalta.
EriEli koska kolumnisti käyttäytyi huonosti ja kutsui anonyymiä uimaopettajaa kaapiksi, nyt anonyymeillä on oikeus käyttäytyä huonommin ja kutsua häntä narsistiksi?
Ei kuulosta minusta aivan reilulta.
No, tämä toimittaja olisi voinut alun alkaen julkaista asiallisen kirjoituksen aiheesta, jos sen halusi välttämättä tuoda julkisuuteen. Mutta ei tehnyt niin. Sitä saa mitä tilaa tässä maailmassa, niin se usein menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!
”Kaikilla pitää olla rauha harrastaa. Jokainen perhe on maksava asiakas siinä missä mekin, ja myös ohjaajalla pitää olla mahdollisuus vetää opetusta suurin piirtein suunnitelmansa mukaan.”
Arvaatteko, kuka noin kirjoittaa? Viiden pisteen vihje: olette diagnosoineet hänet narsistiksi ja vaatineet häneltä lasten huoltajuutta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Hesari ei koskaan anna julkaista kommentteja, joissa hiukankaan kritisoidaan lehden toimittajia tai Hesarin julkaisupäätöksiä.
Kirjoitin kerran Hesarin yhden artikkelin keskusteluun kommentin, jossa kritisoin artikkelin otsikointia. Tunnin päästä otsikko oli muutettu, mutta myös kommenttini oli poistettu. Otsikon muuttamisesta ei myöskään ollut minkäänlaista ilmoitusta artikkelin lopussa.
Menee vähän OT, mutta Hesarilla on käytäntö että ne tekee aina 3-5 eri otsikkoa jokaiseen juttuun ja vaihtelevat niitä ilmeisesti aamupäivän aikana ja se otsikko, joka on ollut suosituin, jää ns lopulliseksi. Tuo ok hankalaa kun moni tuttu tilaa paperilehteä eikä sitten voida otsikon perusteella sanoa, puhutaanko samasta jutusta. Tuo on aika moraalitonta, mutta myös linjassa lehden laadun alenemisen kanssa.
Eli voi olla että palautteellasi oli merkitystä, tai sitten ei, mutta kamalaa on kuulla tuosta, että asiallista kritiikkiä sisältävä kommentti poistettiin. Tämän ilmiön mittakaava ei ole ollut itselleni selvillä. Tämäkin tieto lisää yhden naulan HS-tilaukseni arkkuun.
Mutta eikö jo julkaistun jutun editoinnista pitäisi aina olla maininta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Hesari ei koskaan anna julkaista kommentteja, joissa hiukankaan kritisoidaan lehden toimittajia tai Hesarin julkaisupäätöksiä.
Kirjoitin kerran Hesarin yhden artikkelin keskusteluun kommentin, jossa kritisoin artikkelin otsikointia. Tunnin päästä otsikko oli muutettu, mutta myös kommenttini oli poistettu. Otsikon muuttamisesta ei myöskään ollut minkäänlaista ilmoitusta artikkelin lopussa.
Menee vähän OT, mutta Hesarilla on käytäntö että ne tekee aina 3-5 eri otsikkoa jokaiseen juttuun ja vaihtelevat niitä ilmeisesti aamupäivän aikana ja se otsikko, joka on ollut suosituin, jää ns lopulliseksi. Tuo ok hankalaa kun moni tuttu tilaa paperilehteä eikä sitten voida otsikon perusteella sanoa, puhutaanko samasta jutusta. Tuo on aika moraalitonta, mutta myös linjassa lehden laadun alenemisen kanssa.
Eli voi olla että palautteellasi oli merkitystä, tai sitten ei, mutta kamalaa on kuulla tuosta, että asiallista kritiikkiä sisältävä kommentti poistettiin. Tämän ilmiön mittakaava ei ole ollut itselleni selvillä. Tämäkin tieto lisää yhden naulan HS-tilaukseni arkkuun.
Mutta eikö jo julkaistun jutun editoinnista pitäisi aina olla maininta?
Jutun editoinnista tulee maininta, mutta erilaisia otsikoita voidaan käyttää rinnakkain yhtä aikaa.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?
Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.
Tuo nainen ansaitsee saada kritiikkiä osakseen. Teot ratkaisevat. Joiden seurauksena lapsi oireilee nyt.
Lapsen äidin tulee katsoa peiliin eikä vinkua HSn kolumnissaan.Kritiikkiä saa osoittaa, mutta sen pitää olla asiallista. Ilkeilyä ei pidä hyväksyä eikä harjoittaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei sanoisi asiaa samalla tyylillä päin naamaa, ei sitä pidä sanoa verkossakaan.
Sama pätee kolumneihin. Jos ei päin naamaa kommentoisi uimaopettajan ulkonäköä, onko asiallista tehdä niin kirjoituksessaan?
Onko ”bodattu” nykyään haukkumasana?
Lisätään ”kaapin kokoinen”. Olisiko asiallista kommentointia päin naamaa? Kuka sanoisi noin uimaopettajalle päin naamaa noin ja tuossa asiayhteydessä?
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä mahdollisesti kärsivä ihminen, jonka haurasta egoa on loukattu?
Kuten Hannu Lauerma on viisaasti sanonut, ehkä tällaiset kotitarvediagnoosit voisi jättää tekemättä, etenkin yksittäisten kolumnien perusteella.
Totta, olet oikeassa, ja pyydän anteeksi kyökkipsykologista päsmäröintiäni. Esitin kuitenkin varauksen hypoteesiin. Lisäksi pohjalla ei ole niinkään tuo yksittäinen kolumni vaan hänen esiintymisensä televisiossa ja lehdissä ex miehensä kanssa kirjoittamaansa kirjaa markkinoimassa. Aihetta on käsitelty sekä tässä että toisessa, avioerokirjaa koskevassa palstan ketjussa (spoiler: palstalla ei yleisesti pidetään kolumnistin tavasta ilmoittaa miehelleen haluavansa avioeron ystävänpäivänä joka oli myös tämän kolumnissa puheena olevan lapsen 1-vuotissyntymäpäivä).
Eli perun puheeni ja pyydän anteeksi tuota "kotitarvediagnoosiani". Suuresti arvostamani Lauerman lausahduksen voisin lisätä: arkipuheessa kannattaa välttää narsisti-sanaa ja käyttää sen sijaan asian yhtä lailla selventävää ja kaikille tuttua kusipää-sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Leikkipuistossa nimenomaan kuuluukin riehua. Se on ihan sitä varten, että siellä voi juosta, hyppiä ja kiipeillä. Lapsi tarvitsee näitä ihan fyysisen kuntonsa kehittämiseen. Millaisia lapsia kasvaa, jos vanhemmat aina katsoo, että voi ei, nyt lapsi alkoi ottaa juoksuaskelia, leikki meni riehumisen puolelle ja se pitää lopettaa? Ei se ole mitään ylivirittyneisyyttä vaan lapsen normaalia leikkimistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Leikkipuistossa nimenomaan kuuluukin riehua. Se on ihan sitä varten, että siellä voi juosta, hyppiä ja kiipeillä. Lapsi tarvitsee näitä ihan fyysisen kuntonsa kehittämiseen. Millaisia lapsia kasvaa, jos vanhemmat aina katsoo, että voi ei, nyt lapsi alkoi ottaa juoksuaskelia, leikki meni riehumisen puolelle ja se pitää lopettaa? Ei se ole mitään ylivirittyneisyyttä vaan lapsen normaalia leikkimistä!
Alan ymmärtää, miksi osalla on näitä "ylivilkkaita" lapsia. Jos lapsen ei ikinä anneta juosta edes paikoissa, joissa niin saisi tehdä, vaan kaikkea hyssytellään, niin tottakai energia sitten purkautuu häiriökäyttäytymisenä jossain tilanteessa, jossa pitäisi osata olla rauhallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
ei kenenkään tarvitse saada riehua. jännitys, aggressio, liikunnan tarve yms. saadaan kyllä purettua muilla keinoilla.
Kerro toki, mitä ne muut keinot ovat. Odotan jännityksellä. Älä pelkää, en ala riehua koska olen aikuinen.
Jännityksellä edelleen odotellaan.
Olen pahoillani, jos jouduit odottelemaan. Siivosin keittiötäni.
Riittävästi unta, huomiota, läsnäoloa, liikuntaa, ravintoa, hauskanpitoa, rakkautta, rajoja, pitkäjänteisyyteen totuttavia tehtäviä, ystäviä, kunnioittavaa käytöstä. Kokeile niin yllätyt.
Kyllä, ehdottomasti kaikkia noita. Ja lisäksi sitä riehumista, vaikka pikkuisen joka ilta. Joka ainoa nisäkkäänpoikanen riehuu, miksi ihmeessä ihminen ei riehuisi? Omani ovat kyllä jo aika isoja, mutta heistä tuli mainioita. Suosittelen siis koettamaan riehumista.
Kyllä minunkin lapset riehuivat ja tappelivat jonkin verran, mutta ei muiden harrastuksissa. Siitä en neuvotellut. Oppivat äkkiä, ettei kannata. Lisäsin varsinkin sille yhdelle, jolla meni aina housut rikki, roimasti liikuntamahdollisuuksia. Se auttoi. Lääkäriksi päätyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Hesari ei koskaan anna julkaista kommentteja, joissa hiukankaan kritisoidaan lehden toimittajia tai Hesarin julkaisupäätöksiä.
Kirjoitin kerran Hesarin yhden artikkelin keskusteluun kommentin, jossa kritisoin artikkelin otsikointia. Tunnin päästä otsikko oli muutettu, mutta myös kommenttini oli poistettu. Otsikon muuttamisesta ei myöskään ollut minkäänlaista ilmoitusta artikkelin lopussa.
Menee vähän OT, mutta Hesarilla on käytäntö että ne tekee aina 3-5 eri otsikkoa jokaiseen juttuun ja vaihtelevat niitä ilmeisesti aamupäivän aikana ja se otsikko, joka on ollut suosituin, jää ns lopulliseksi. Tuo ok hankalaa kun moni tuttu tilaa paperilehteä eikä sitten voida otsikon perusteella sanoa, puhutaanko samasta jutusta. Tuo on aika moraalitonta, mutta myös linjassa lehden laadun alenemisen kanssa.
Eli voi olla että palautteellasi oli merkitystä, tai sitten ei, mutta kamalaa on kuulla tuosta, että asiallista kritiikkiä sisältävä kommentti poistettiin. Tämän ilmiön mittakaava ei ole ollut itselleni selvillä. Tämäkin tieto lisää yhden naulan HS-tilaukseni arkkuun.
Mutta eikö jo julkaistun jutun editoinnista pitäisi aina olla maininta?
Jutun editoinnista tulee maininta, mutta erilaisia otsikoita voidaan käyttää rinnakkain yhtä aikaa.
-eri.
Jos jutusta on korjattu virheitä, se pitää mainita. Otsikon vaihtamisesta ei tarvitse mainita, ellei vaihdetussa otsikossa ollut asiavirhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
ei kenenkään tarvitse saada riehua. jännitys, aggressio, liikunnan tarve yms. saadaan kyllä purettua muilla keinoilla.
Kerro toki, mitä ne muut keinot ovat. Odotan jännityksellä. Älä pelkää, en ala riehua koska olen aikuinen.
Jännityksellä edelleen odotellaan.
Olen pahoillani, jos jouduit odottelemaan. Siivosin keittiötäni.
Riittävästi unta, huomiota, läsnäoloa, liikuntaa, ravintoa, hauskanpitoa, rakkautta, rajoja, pitkäjänteisyyteen totuttavia tehtäviä, ystäviä, kunnioittavaa käytöstä. Kokeile niin yllätyt.
Tää on ihan jees, ja kaikille hyväksi. Mutta on myös lapsia, joille on ominaista ja luontaista riehua, eikä se ole mitään pahantahtoista paikkojen rikkomista, vaan sellaista " rajatonta riemua", jossa kokeillaan omia rajoja. Vähän sama kuin monilla lapsilla on tarve purkaa tavaroita osiin, jotta näkee miten ne toimii.
se, että väkisin estetään riehakkaan lapsen riehuminen sellaisissa olosuhteissa, joissa se on ihan ok, on aika väkivaltaista sitä lasta kohtaan. JOtkut kun oikeasti tarvitsee sellaista kunnon fyysistä reuhtomista ja menoa ja meininkiä, että saa energiansa purettua, ja siinä ei joku pyörälenkki perheen kanssa auta.
Muutenkin tuollaiset "pitkäjänteisyyteen totuttavat tehtävät" on oikeasti ihan hyviä, JOS lapsi on valmis ja halukas sellaisia tekemään. Vaihtoehtona ei tarvitse olla mikään ruutuaika, mutta ainakin oma lapseni olisi hajonnut ihan kokonaan, jos häntä olisi yrittänyt alle 10-vuotiaana vääntää tuollaisiin hommiin. Koska oli vaan kertakaikkisen ylienerginen ja impulsiivinen, ja joo, hänellä on se kirjainyhdistelmä. Mutta tiedätkö, kun sai rauhassa kasvaa ja kehittyä, niin kyllä nuo taidot karttui, ja nykyään on erinomaisen hyvä opiskelemaan, on pitkäjänteinen, jaksaa ja haluaa treenata harrastustaan useamman tunnin päivässä jne.
Miten olisi, jos vanhemmat alkaisikin vähän enemmän kunnioittaa lapsiaan, ja hyväksyä sen, millaisia temperamentti- ja luonteenpiirteitä niistä lapsista löytyy, ja vastata niihin? EIkä väkisin yrittää vääntää lapsia joihinkin aikuisten määrittämiin "hyvän lapsen " muotteihin?
Ja jos se nyt vielä tarvitsee sanoa, niin tietysti lapsilla on aina myös rajat, ja ketään ei saa satuttaa tai mitään tahallaan rikkoa. Sitten muut asiat onkin jo merkittävästi enemmän tilannekohtaisia.Varmasti. Mutta sitten täytyy voida myös hyväksyä, että tällaisella lapsella ei ole välttämättä asiaa harrastusryhmiin, missä täytyy myös kyetä keskittymään tai ainakin antamaan keskittymisrauha muille lapsille.
Mä olen tästä ihan samaa mieltä. Vanhemman täytyy olla itse paikalla ohjaamassa lastaan, jos lapsi sitä tarvitsee, tai sitten antaa lapselle lisää aikaa kypsymiseen, ja koittaa niitä ohjattuja harrastuksia vasta myöhemmin.
Mua oikeasti risoo ihan älyttömästi vanhemmat, jotka selittää kyynelsilmin, kuinka heidän lapsensa suljetaan ulos kaveripiiristä tai kiusataan - kun todellisuus on se, että se oma lapsi ei vaan osaa olla muiden kanssa. Yksi tällainen jonka äiti tätä asiaa jeesusteli, huitasi kavereitaan aina nyrkillä naamaan, jos hänellä meni hermo. Sellaisen kanssako pitäisi olla? Ei pidä. Ja kun vanhempansa kyllä tiesi lapsensa toimivan näin, niin silloin heidän tehtävänsä olisi olla aina läsnä noissa tilanteissa niin kauan kuin tarvitsee.
Sanonpa vielä, että kokemusta on, oma lapsi ei osannut olla ikäistensä kanssa ollenkaan alakouluikäisenä. Siitä ei vaan tullut mitään, oli ihan hirveää kuunnella sitä oman lapsen supertyperää toimintaa ja aina ohjata parempaan toimintaan mahdollisimman eleettömästi vähän etäältä. Se suora puuttuminen kun sai lapsen toimimaan nolostuksissaan vielä tyhmemmin. No, ohjasin lapsen sitten viettämään aikansa itseään selkeästi nuorempien kanssa, koska nämä tykkäsivät leikkiä ihan samanlaisia juttuja kuin oma lapseni. Ja näiden pienempien kanssa lapseni oli ihan superihana.
Sitten kun lapsi kasvoi yläkouluikäiseksi, alkoi oleminen ikäisten kanssa taas sujua.
Vanhemmilla on usein ihan hirveä paniikki siitä, että lapselta on pakko edellyttää "ikätasoista" käytöstä, vaikka lapsi olisi joltain osin merkittävästi kypsymättömämpi. Esim. ADHD-lapset on keskimäärin 3 vuotta kypsyydessä perässä. Ja tuo on siis ihan eri asia kuin älykkyys, omakin lapsi on aina ollut varsin välkky akateemisilta taidoiltaan, mutta sitten se sellainen tietty kypsyys on ollut ihan hakusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto siinä on, ettei lapsia hankkineet naaraat osaa tunnistaa oman lapsensa kpäistä käytöstä vaan aina pitää syyttää muita?!
He ovat "voimaantuneita".. Syy on aina ärsyyntyjässä..
Vierailija kirjoitti:
Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!
Kuka tässä ketjussa on haukkunut tuota lasta? - Ei kukaan. Lasta on päinvastoin säälitty, kun äitinsä ei osaa toimia lapsensa kanssa eikä jaksa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tolla lapsella on ihan liikaa harrastuksia. Koko ajan pitää olla menossa johonkin, aina uusi ryhmä ja uudet ohjaajat. Kotona ei ehdi rauhoittua ollenkaan vain oleskelemalla. Vanhemmat, tai ehkä vain äiti, on päättänyt että lapsen täytyy tulla sosiaaliseksi. Mitä se äiti tekee sillä aikaa kun lapsi harrastaa? Vetääkö lonkkaa kotona ja juo viinaa. Tai mitä lie. Tärkeintä olis äidillekin luoda suhdetta lapseensa. Muuten voi vaikka kostautua kun äiti on vanhuusiässä.
Aloituksessa sanotaan: Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle.
Eihän se lapsi tiedä jäävänsä ulkopuolelle ennen kuin vanhempi vie sen kokemaan uudestaan ja uudestaan, ettei hän osaa noudattaa ohjeita eikä käyttäytyä harrastuksen vaatimalla tavalla.
Miksi tuo äiti vie sitä lastaan toistuvasti paikkoihin, jossa lapsi ei pärjää? Tuottaa toistuvasti pettymyksiä pienelle.
Tuohan on lapsen kidutusta!
Vierailija kirjoitti:
Tolla lapsella on ihan liikaa harrastuksia. Koko ajan pitää olla menossa johonkin, aina uusi ryhmä ja uudet ohjaajat. Kotona ei ehdi rauhoittua ollenkaan vain oleskelemalla. Vanhemmat, tai ehkä vain äiti, on päättänyt että lapsen täytyy tulla sosiaaliseksi. Mitä se äiti tekee sillä aikaa kun lapsi harrastaa? Vetääkö lonkkaa kotona ja juo viinaa. Tai mitä lie. Tärkeintä olis äidillekin luoda suhdetta lapseensa. Muuten voi vaikka kostautua kun äiti on vanhuusiässä.
Äiti käy vuosikausia terapiassa ja miettii itseään, kirjoittaa kirjoja elämästään ja markkinoi niitä tv-ohjelmissa ja lehtihaastattelusissa. Ja sen sijaan että olisi lapsensa kanssa, kirjoittaa lapsen käytöshäiriöistä todella henkilökohtaisella tasolla maan suurimpaan päivälehteen.
Onkohan sellaista aihetta, josta kolumnisti ei olisi avautunut medialle?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4109309/raisa-35v-nousi-duunariperheest…
Mainitsiko joku minäminäminäminäminä-ihmistyypin....?
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt vastaus: Ei saa harrastaa, jos ei tule muiden kanssa toimeen.
Ärsyttää eniten tuollaiset äidit, jotka vaativat kohtuuttomia kullannupulleen.
Tämä!
👏👏👏👏👏👏👏👏👏👏
Vierailija kirjoitti:
Todella tämän lapsen täytyy olla äärimmäinen ongelmatapaus. Porttikielto kirjastoon! Nykyajan lastenosastoilla saa leikkiä ja metelöidä melko vapaasti. Hänen on täytynyt tehdä jotain sekä luvatonta että vaarallista toistuvasti. Kiipeillä hyllyissä rajusti, heitellä kirjoja, häiriköidä muita aggressiivisesti. Kammottaa ajatella, että tällainen lapsi tulisi oman lapsen harrastusryhmään.
Tulee mieleen Oodi, missä on jouduttu rakentamaan ylimääräisiä kaiteita ja lisäämään kieltokylttejä, koska vanhemmat eivät valvoneet lastensa kiipeilyä. Sitten kuitenkin uhriudutaan, kun jotain sattuu, vaikka nelivuotias Pirkko-Samuel olisi aivan väärässä paikassa eikä vanhempi ole edes näköetäisyydellä. Omia lapsiani on myös Oodissa lyöty ja laskettu päälle. Onneksi mulle ei ole ongelma kasvattaa myös niitä vieraita lapsia. Ja niiden vanhempia. Kirjasto ei ole kiipeilypuisto, vaikka siellä on kivoja tiloja myös muuhun kuin lueskeluun.
Eli koska kolumnisti käyttäytyi huonosti ja kutsui anonyymiä uimaopettajaa kaapiksi, nyt anonyymeillä on oikeus käyttäytyä huonommin ja kutsua häntä narsistiksi?
Ei kuulosta minusta aivan reilulta.