Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (1048)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi, joka ei riehu, on masentunut, pelolla kasvatettu tai robotti.
Pelolla kasvattamisessa ei ole mitään väärää. Rangaistuksen uhka pitää yhteiskunnan koossa. Rangaistusten puute johtaa anarkiaan.
Pelolla kasvattaminen vielä jotenkuten menetteli entisaikaan, kun lapsilla oli laajalti oma elämänsä ja lapsiyhteisö, missä sai olla rauhassa aikuisilta. Nykypäivän huippuintensiivinen kasvatus yhdistettynä pelolla kasvattamiseen murskaa ihmisen.
Koetko työpaikallakin olevasi murskattu, kun työpaikan sääntöjä rikkovat työntekijät joutuvat pelkäämään potkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?
Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.
Tuo nainen ansaitsee saada kritiikkiä osakseen. Teot ratkaisevat. Joiden seurauksena lapsi oireilee nyt.
Lapsen äidin tulee katsoa peiliin eikä vinkua HSn kolumnissaan.Kritiikkiä saa osoittaa, mutta sen pitää olla asiallista. Ilkeilyä ei pidä hyväksyä eikä harjoittaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei sanoisi asiaa samalla tyylillä päin naamaa, ei sitä pidä sanoa verkossakaan.
Sama pätee kolumneihin. Jos ei päin naamaa kommentoisi uimaopettajan ulkonäköä, onko asiallista tehdä niin kirjoituksessaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi, joka ei riehu, on masentunut, pelolla kasvatettu tai robotti.
Pelolla kasvattamisessa ei ole mitään väärää. Rangaistuksen uhka pitää yhteiskunnan koossa. Rangaistusten puute johtaa anarkiaan.
Pelolla kasvattaminen vielä jotenkuten menetteli entisaikaan, kun lapsilla oli laajalti oma elämänsä ja lapsiyhteisö, missä sai olla rauhassa aikuisilta. Nykypäivän huippuintensiivinen kasvatus yhdistettynä pelolla kasvattamiseen murskaa ihmisen.
Koetko työpaikallakin olevasi murskattu, kun työpaikan sääntöjä rikkovat työntekijät joutuvat pelkäämään potkuja?
Ahaa, sinulla selvästikin on 1700-luvun lapsikäsitys, jonka mukaan lapset ovat pienikasvuisia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?
Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.
Tuo nainen ansaitsee saada kritiikkiä osakseen. Teot ratkaisevat. Joiden seurauksena lapsi oireilee nyt.
Lapsen äidin tulee katsoa peiliin eikä vinkua HSn kolumnissaan.Kritiikkiä saa osoittaa, mutta sen pitää olla asiallista. Ilkeilyä ei pidä hyväksyä eikä harjoittaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei sanoisi asiaa samalla tyylillä päin naamaa, ei sitä pidä sanoa verkossakaan.
Sama pätee kolumneihin. Jos ei päin naamaa kommentoisi uimaopettajan ulkonäköä, onko asiallista tehdä niin kirjoituksessaan?
Onko ”bodattu” nykyään haukkumasana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
ei kenenkään tarvitse saada riehua. jännitys, aggressio, liikunnan tarve yms. saadaan kyllä purettua muilla keinoilla.
Kerro toki, mitä ne muut keinot ovat. Odotan jännityksellä. Älä pelkää, en ala riehua koska olen aikuinen.
Jännityksellä edelleen odotellaan.
Olen pahoillani, jos jouduit odottelemaan. Siivosin keittiötäni.
Riittävästi unta, huomiota, läsnäoloa, liikuntaa, ravintoa, hauskanpitoa, rakkautta, rajoja, pitkäjänteisyyteen totuttavia tehtäviä, ystäviä, kunnioittavaa käytöstä. Kokeile niin yllätyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kolumnisti voisi lopettaa itsekeskeisten juttujen kirjoittamisen ja alkaa parantamaan vanhemmuutensa tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä pitää tehdä, että saa kirjastoon viimeisen varoituksen? Meidän lähikirjastossa, joka on koulun vieressä, on välillä iltapäivisin aikamoinen meteli. Työntekijät välillä joutuvat sanomaan, mutta en ole kuullut että varoitusta olisi tullut.
Ohiksena, useat seurat ja ainakin meidän kaupunki järjestävät harrastusryhmiä myös ns erityislapsille. Eikö ne kelpaa tälle perheelle?
Kolumnisti tosiaan voisi avata, mitä siellä kirjastossa on tapahtunut ja miten usein. Tuo oli varmastikin kyseisen kolumnin hämmentävin kohta. Kaikki kuitenkin tietävät, että kirjastoissa suvaitaan kaikkea ja kaikkia.
Varsinkin pikkulapsia. Jos 5v kiljaisee pari kertaa niin siitä ei tule henkilökunta edes sanomaan. On ollut pakko olla jotain suoraa huutoa pitemmän aikaa ja/tai kirjojen heittelemistä tms. Millainen vanhempi ei vie lastaan ulos jos lapsi käyttäytyy noin?
Alan epäillä, että tässä on kyseessä ns rage bait, jonka avulla tämä rouva ajatteli saada lisää kolumnistin töitä.
Ihmettelen tätä kirjasto juttua eniten siksi, että 5 vuotias ei ole kirjastossa yksin. Joku ekaluokkalainen voisi ollakin, mutta ei 5-vuotias.
Hänellä on vanhempi mukanaan. Miten siis on mahdollista, että kirjastossa annetaan varoitus! Sehän on täydytty osoittaa tälle vanhemmalle, joka ei ole huolehtinut lapsestaan.
Mitä ihmettä siellä on tapahtunut??
jättänyt lapsen lastenosatolle, itse mennyt aikuisten?
Ehkä, mutta "viimeinen varoitus" viittaa siihen, että lapsi on samalla käynnillä käyttäytynyt monta kertaa niin huonosti, että kirjastonhoitajan on pitänyt tulla puuttumaan asiaan. Millainen vanhempi jättää lapsensa kirjastossa valvomatta yhden, saati kahden tai kolmen ulkopuolisen antaman huomautuksen jälkeen?
Sellainen vanhempi, joka ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää ja joka on närkästynyt hänen ja hänen lapsensa saamasta kielteisestä palautteesta ja omalla nimellään ja kuvallaan yrittää kerjätä sääliä sanomalehdessä ja esittää että hänen kohtaamansa palaute olisi jotenkin yhteiskunnallisesti merkittävä asia.
Ainoa yhteiskunnallisesti merkittävä asia tuossa artikkelissa oli se, miten se konkreettisesti paljasti minäminäminä-ihmisen - ja sen, miten minäminäminä-ihminen ei kykene kasvattamaan lastaan eikä ottamaan minkäänlaista palautetta omasta kasvatustyylistään.
Saisi hävetä, saisi kertakaikkisesti hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?
Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.
Tuo nainen ansaitsee saada kritiikkiä osakseen. Teot ratkaisevat. Joiden seurauksena lapsi oireilee nyt.
Lapsen äidin tulee katsoa peiliin eikä vinkua HSn kolumnissaan.Kritiikkiä saa osoittaa, mutta sen pitää olla asiallista. Ilkeilyä ei pidä hyväksyä eikä harjoittaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei sanoisi asiaa samalla tyylillä päin naamaa, ei sitä pidä sanoa verkossakaan.
Sama pätee kolumneihin. Jos ei päin naamaa kommentoisi uimaopettajan ulkonäköä, onko asiallista tehdä niin kirjoituksessaan?
Onko ”bodattu” nykyään haukkumasana?
Miten uimaopettajan mahdollinen bodattu ulkomuoto liittyy kirjoituksen aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Nämä häiriköiden vanhemmat eivät ajattele kuinka negatiivisen maineen saavat tunkemalla lapsensa harrastusryhmiin joissa lapset eivät ole kuin häiriöksi. Useimmiten toiset lapset inhoavat häiritsijää , ei siinä kavereita tai ryhmään kuuluvuutta tule.
...Ja nyt tiedetään tämä lapsi kun tiedetään sekä äidin että isän nimi. Kiitos äitinsä julkisuush***aamisen. Mihinköhän ryhmään meinaa tämän lapsensa saada jatkossa kun lehdessä julistaa ettei äitinä jaksa lapsensa energioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä pitää tehdä, että saa kirjastoon viimeisen varoituksen? Meidän lähikirjastossa, joka on koulun vieressä, on välillä iltapäivisin aikamoinen meteli. Työntekijät välillä joutuvat sanomaan, mutta en ole kuullut että varoitusta olisi tullut.
Ohiksena, useat seurat ja ainakin meidän kaupunki järjestävät harrastusryhmiä myös ns erityislapsille. Eikö ne kelpaa tälle perheelle?
Kolumnisti tosiaan voisi avata, mitä siellä kirjastossa on tapahtunut ja miten usein. Tuo oli varmastikin kyseisen kolumnin hämmentävin kohta. Kaikki kuitenkin tietävät, että kirjastoissa suvaitaan kaikkea ja kaikkia.
Varsinkin pikkulapsia. Jos 5v kiljaisee pari kertaa niin siitä ei tule henkilökunta edes sanomaan. On ollut pakko olla jotain suoraa huutoa pitemmän aikaa ja/tai kirjojen heittelemistä tms. Millainen vanhempi ei vie lastaan ulos jos lapsi käyttäytyy noin?
Alan epäillä, että tässä on kyseessä ns rage bait, jonka avulla tämä rouva ajatteli saada lisää kolumnistin töitä.
Ihmettelen tätä kirjasto juttua eniten siksi, että 5 vuotias ei ole kirjastossa yksin. Joku ekaluokkalainen voisi ollakin, mutta ei 5-vuotias.
Hänellä on vanhempi mukanaan. Miten siis on mahdollista, että kirjastossa annetaan varoitus! Sehän on täydytty osoittaa tälle vanhemmalle, joka ei ole huolehtinut lapsestaan.
Mitä ihmettä siellä on tapahtunut??
jättänyt lapsen lastenosatolle, itse mennyt aikuisten?
Ehkä, mutta "viimeinen varoitus" viittaa siihen, että lapsi on samalla käynnillä käyttäytynyt monta kertaa niin huonosti, että kirjastonhoitajan on pitänyt tulla puuttumaan asiaan. Millainen vanhempi jättää lapsensa kirjastossa valvomatta yhden, saati kahden tai kolmen ulkopuolisen antaman huomautuksen jälkeen?
Sellainen vanhempi, joka ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää ja joka on närkästynyt hänen ja hänen lapsensa saamasta kielteisestä palautteesta ja omalla nimellään ja kuvallaan yrittää kerjätä sääliä sanomalehdessä ja esittää että hänen kohtaamansa palaute olisi jotenkin yhteiskunnallisesti merkittävä asia.
Ainoa yhteiskunnallisesti merkittävä asia tuossa artikkelissa oli se, miten se konkreettisesti paljasti minäminäminä-ihmisen - ja sen, miten minäminäminä-ihminen ei kykene kasvattamaan lastaan eikä ottamaan minkäänlaista palautetta omasta kasvatustyylistään.
Saisi hävetä, saisi kertakaikkisesti hävetä.
Epäonnistunut vanhempana ja ihmisenä.
Muutto pienemmälle paikkakunnalle missä ei välttämättä niin vakavaa touhua. Jos lapsi on innostunut lajista niin viimeistään ylä-asteella seurat kilpailevat siirä että saisivat hänet listoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä häiriköiden vanhemmat eivät ajattele kuinka negatiivisen maineen saavat tunkemalla lapsensa harrastusryhmiin joissa lapset eivät ole kuin häiriöksi. Useimmiten toiset lapset inhoavat häiritsijää , ei siinä kavereita tai ryhmään kuuluvuutta tule.
...Ja nyt tiedetään tämä lapsi kun tiedetään sekä äidin että isän nimi. Kiitos äitinsä julkisuush***aamisen. Mihinköhän ryhmään meinaa tämän lapsensa saada jatkossa kun lehdessä julistaa ettei äitinä jaksa lapsensa energioita.
Kirjoituksessa äiti valittaa, ettei bodattu uimaopettaja pysynyt lapsensa tahdissa. Ilmeisesti silloin velvollisuus olisi kestää villiä käytöstä. En kyllä tiedä, miten ihmisen koko auttaa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?
Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.
Tuo nainen ansaitsee saada kritiikkiä osakseen. Teot ratkaisevat. Joiden seurauksena lapsi oireilee nyt.
Lapsen äidin tulee katsoa peiliin eikä vinkua HSn kolumnissaan.Kritiikkiä saa osoittaa, mutta sen pitää olla asiallista. Ilkeilyä ei pidä hyväksyä eikä harjoittaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei sanoisi asiaa samalla tyylillä päin naamaa, ei sitä pidä sanoa verkossakaan.
Sama pätee kolumneihin. Jos ei päin naamaa kommentoisi uimaopettajan ulkonäköä, onko asiallista tehdä niin kirjoituksessaan?
Onko ”bodattu” nykyään haukkumasana?
Lisätään ”kaapin kokoinen”. Olisiko asiallista kommentointia päin naamaa? Kuka sanoisi noin uimaopettajalle päin naamaa noin ja tuossa asiayhteydessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävästi ketjussa kutsuttu 5v lapsen levotonta käytöstä kpäisyydeksi. Eiköhän kyseessä pikemminkin kypsymättömyys, 5v on vielä aika pieni. Tuona äitinä pitäisin nuoremmalle vielä taukoa harrastuksista, uudelleen kokeilemaan sit kun lapsi on 6-7v. Säästyy samalla omatkin rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?
Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.
Jos kukaan ei koskaan anna realistista palautetta, miten se - nimenomaan muutenkin minä-minä-ihminen - voi koskaan oppia että hänellä saattaisi olla kehityskohteita? Siinähän käy juuri noin kuin kolumnisti valittaa lapselleen käyneen: että suljetaan ryhmistä pois. Eihän tuossa ole ensisijaisesti lasta suljettu ryhmistä pois vaan sen ihmisen toiveet joka sen selkeästi kykenemättömän lapsen sinne ryhmiin haluaa väenväkisin viedä. Siis äidin tunteitahan tuossa on loukattu, siitä koko kolumni. On hankala tietää, miksei kukaan hänen lähipiirissään ole sanonut hänelle, miten ehkä kannattaisi tai ei kannattaisi toimia. Eivätkö uskalla? Ainakin ex-miehensä on kirjassaan sanonut, että ennen eroa oli täysin tossun alla.
Jos sitten tekee tuollaisen ulostulon ja jos siihen saa omalla nimellään kirjoittajalta ihmiseltä kriittistä ja ennen muuta yhteiskunnassa jo käynnissä olevaan keskusteluun (lumihiutaleet, minä-minä-ihmiset, Itsekkyyden aika) kolumnin liittyvää palautetta, sekö on aikuiselta ihmiseltä kypsää käytöstä, että vaatii tuollaisen kommentin poistettavaksi? Sen jälkeen kun montasataa lehden lukijaa on "peukku"-näppäimellä ilmoittanut olevansa samaa mieltä lumihiutale-kommentin kirjoittaneen kanssa?
Sen jälkeen kun Suomen yksi luetuimmista ja yleisömäärien perusteella suosituimmista luennoitsijoista, psykologian emeritaprofessori on tuonut nuo itsekkyyttä kuvaavat termit yleiseen keskusteluun, ne eivät ole enää mitään haukkumasanoja.
Pohdin tuota asetelmaa, siis sitä, miksi uimaopettajan vartalo ylipäätään mainitaan kolumnissa. Jostakin syystä kolumnistia ärsyttää, että erittäin lihaksikas mies pyytää äitiä pistämään poikansa kuriin. Toivooko hän kenties, että mies olisi tehnyt sen hänen puolestaan, läksyttänyt pojan eikä äitiä?
Meillä on yhteiskunnassamme huutava miehen mallin pula. Pahempi kuin viime sotien jälkeen. Osittain se on itse aiheutettua, monenlaisten yhteiskunnallisten mekanismien kautta.
Olen vanhempi nainen ja feministi, mutta silti näen yhtenä suurena ongelmana, että positiivinen miesenergia on kuristettu kuiviin etenkin lasten maailmassa. Siksi meillä on niin paljon neuvottomia äitejä.
Harrastuksista ei tähän dilemmaan ratkaisua löydy. Jos raamikas harrastusohjaaja jyrähtäisi tottelemattomalle lapselle, olisi hän pian raastuvassa. Se on hyvä osoitus tästä miehen roolin katoamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
ei kenenkään tarvitse saada riehua. jännitys, aggressio, liikunnan tarve yms. saadaan kyllä purettua muilla keinoilla.
Kerro toki, mitä ne muut keinot ovat. Odotan jännityksellä. Älä pelkää, en ala riehua koska olen aikuinen.
Jännityksellä edelleen odotellaan.
Olen pahoillani, jos jouduit odottelemaan. Siivosin keittiötäni.
Riittävästi unta, huomiota, läsnäoloa, liikuntaa, ravintoa, hauskanpitoa, rakkautta, rajoja, pitkäjänteisyyteen totuttavia tehtäviä, ystäviä, kunnioittavaa käytöstä. Kokeile niin yllätyt.
Kyllä, ehdottomasti kaikkia noita. Ja lisäksi sitä riehumista, vaikka pikkuisen joka ilta. Joka ainoa nisäkkäänpoikanen riehuu, miksi ihmeessä ihminen ei riehuisi? Omani ovat kyllä jo aika isoja, mutta heistä tuli mainioita. Suosittelen siis koettamaan riehumista.
Olisko parempi jos tuo äiti luopuisi huoltajuudestaan kun ei näytä siihen kykenevän normaalin ihmisen tavoin?
Mut ai niin, se omistamisen halu onkin tässä asiassa hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Olisko parempi jos tuo äiti luopuisi huoltajuudestaan kun ei näytä siihen kykenevän normaalin ihmisen tavoin?
Mut ai niin, se omistamisen halu onkin tässä asiassa hänellä.
Normaali-papukaija tuli taas. Nyt tässä on kuusisataa sinua haukuttu äitiä. Kukaan meistä ei ole normaali, et sinäkään.
Jännityksellä edelleen odotellaan.