Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (995)
Auts, jos tuo kolumnisti yrittäisi tuoda pilttinsä minun vetämääni harrastusryhmään, niin en ottaisi. En todellakaan halua joutua hahmoksi kolumniin. Ja kyllä voin sanoa ei, olen seuran vapaaehtoinen (koulutettu), saan vain kulukorvauksen, en ole työsuhteessa eikä minulla ole koulutusta eikä edes halua taistella erityislasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaisille vanhemmille on monesti tosi kipeä paikka, jos lapsi ei harrasta ohjatusti mitään. Silti monet 5-vuotiaat ovat vielä aivan kypsymättömiä keskittymään sellaiseen olemiseen, jota ryhmäharrastuksessa tarvitaan. Silloin viisas vanhempi toteaa, että tämän lapsen aika ei ole nyt vielä mennä harrastusryhmiin, vaan hän saa olla oma itsensä, ja rauhoittuu ajan kanssa aivojen kypsyessä ja kodin ja päiväkodin ohjauksella. Lapsi on niin pieni, että on aivan turha viedä häntä ryhmästä toiseen saamaan huonoa palautetta, järkevämpää on todeta, että annetaanpa vielä aikaa kypsyä, ja yritetään myöhemmin uudelleen. Lapsiperheiden sosiaalineuvonnasta voi kysellä apua, jos arki on liian kuormittavaa. Väkisin harrastaminen tuskin asiaa ratkaisee.
Toimittaja mainitsee, että ymmärtää kyllä, että muillakin on oikeus harrastaa, mutta en usko, että hän välittää siitä tarpeeksi. On ehkä vain myönnettävä, että jotkut samanikäiset ovat siinä mielessä kypsempiä, että kykenevät olemaan ryhmässä niin, että kaikilla on mahdollisuus oppia. Valitettavasti vilkkaalla tai uhmakkaalla lapsella ei ole moraalisesti oikeutta tätä mahdollisuutta toisilta viedä. Lapsi kasvaa kyllä, Ohjattujen harrastusten aika on sitten myöhemmin.
Toisaalta jokaisessa ryhmässä aina joku on se vilkkain ja uhmakkaan.
En usko että tästä mitään hyvää seuraa, jos lapsia aletaan vainoamaan ominaisuuksiensa perusteella.
Saa olla vilkas ja uhmakas, jos kuitenkin pystyy käyttäytymään niin että se ryhmä toimii kuten sen pitää, eli ohjaajan/valmentajan kaikki aika ei mene sen yhden ylivilkkaan lapsenvahtina toimimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Auts, jos tuo kolumnisti yrittäisi tuoda pilttinsä minun vetämääni harrastusryhmään, niin en ottaisi. En todellakaan halua joutua hahmoksi kolumniin. Ja kyllä voin sanoa ei, olen seuran vapaaehtoinen (koulutettu), saan vain kulukorvauksen, en ole työsuhteessa eikä minulla ole koulutusta eikä edes halua taistella erityislasten kanssa.
Juuri näin. Varsinkin kun lapsen äiti on omien valintojensa vuoksi aiheuttanut lapsen nykyisen käytöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on. Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms.
Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.
Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu.
Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.
Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?
Ehtii aivan hyvin myöhemminkin opettelemaan jos tarve on. 5-vuotias on pieni lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Auts, jos tuo kolumnisti yrittäisi tuoda pilttinsä minun vetämääni harrastusryhmään, niin en ottaisi. En todellakaan halua joutua hahmoksi kolumniin. Ja kyllä voin sanoa ei, olen seuran vapaaehtoinen (koulutettu), saan vain kulukorvauksen, en ole työsuhteessa eikä minulla ole koulutusta eikä edes halua taistella erityislasten kanssa.
Minä valmennan useampaa eri ikäisten futisjoukkuetta, ja jokaisessa taitaa jonkinlaisia kirjainyhdistelmiä olla. Jalkapallo on kyllä ehkä siitä ihan kiitollinen harrastus heille, että heidät on aika helppo huomioida, tai olla huomioimatta kokonaan ihan tilanteen mukaan. Jos joku 5-6 vuotias kokee että juuri nyt on tärkeämpää juosta perhosen perässä tai tehdä kärrynpyöriä kentän laidalla, niin siinähän tekee. Vanhemmat ovat kuitenkin siellä katsomassa että eivät lähde minnekään karkuun, ja ihan hirveän pahasti eivät siellä itseään pysty loukkaamaankaan vaikka antaisi heidän touhuta omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on. Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms.
Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.
Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu.
Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.
Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?
Ehtii aivan hyvin myöhemminkin opettelemaan jos tarve on. 5-vuotias on pieni lapsi.
Eli pianonsoitosta kiinnostuneelle viisivuotiaalle pitää sanoa että ei käy, ehdit kyllä myöhemminkin? Sattuuko se kun on noin tyhmä kuin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Leikkipuistossa nimenomaan kuuluukin riehua. Se on ihan sitä varten, että siellä voi juosta, hyppiä ja kiipeillä. Lapsi tarvitsee näitä ihan fyysisen kuntonsa kehittämiseen. Millaisia lapsia kasvaa, jos vanhemmat aina katsoo, että voi ei, nyt lapsi alkoi ottaa juoksuaskelia, leikki meni riehumisen puolelle ja se pitää lopettaa? Ei se ole mitään ylivirittyneisyyttä vaan lapsen normaalia leikkimistä!
Riehuminen ei tarkoita juoksemista, hyppäämistä ja kiipeilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap katsonut että onko teidän seudulla ADHD lapsille tarkoitettuja harrastusryhmiä? Tosin muistelen että meidän kunnassa niitä on vasta esikouluikäisille ja sitä vanhemmille. Ehkä mä sinuna veisin lapsen uimaan ja menisin siis itsekin, ja kutsuisin sitä harrastukseksi, jos sinusta tuntuu tärkeältä, että lapsella sellainen on.
Mun lapsi lopetti yhden harrastuksen siksi, että ryhmässä oli tuollainen levoton ja häiritsevä lapsi ja ryhmässä ei tullut muiden tekemisestä mitään sen takia. Kiva jos tämä diagnoosi-ipana sai jatkaa harrastustaan.
Sitä voi miettiä kuinka oikein tämä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on. Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms.
Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.
Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu.
Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.
Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?
Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Jokainen voi itse mennä ohjaamaan harrastuksia, jos kokee harrastukset tärkeiksi. Vapaaehtoisia ei vain tahdo jostain kumman syystä riittää.
Harrastuksia on siksi että vanhempien ei tarvitse niihin osallistua. Seuran tehtävä on hankkia ohjaajat, ei sysätä tätäkin vanhemman niskoille.
Ikävää nähdä kun lähitulevaisuudessa lasten harrastaminen loppuu kokonaan. Joko a) resurssipulaan kun ei ole tekijöitä tai b) liian korkeaan hintaa, koska palkataan ne resurssit. Pätevä päävalmentaja ja pari hyvää apuvalmentajaa maksaa helposti sen 10000 €/kk.
Eipä ole sitten kolumnin kirjoittajan lapsellekaan ryhmiä, mihin mennä.
Viisivuotiaat eivät tarvitse mihinkään päteviä valmentajia apuvalmentajineen. Sen ikäiset oppivat leikin kautta. Kuka tahansa lapsia ymmärtävä aikuinen riittää.
-eri, ohis.
Kolme ketä tahansa lapsia ymmärtävää aikuista maksaa vähintään puolet tuosta, riippuen minkälaisella tuntimäärällä otetaan. Ja kuka tahansa lapsia ymmärtävä aikuinen ei ole millään tapaa pätenä erityislasten ryhmän vetämiseen, eli kyllä, sinne tarvitaan niitä päteviä valmentajia apuvalmentajineen.
Normaaliin ryhmään riittää valmentaja ja vanhemmista muutama apukäsipari. Mutta olet oikeassa, erityislapset tarvitsevat osaavampaa ohjausta, siksi he eivät sovellu tavalliseen ryhmään. Itsekin toimin apukäsiparina ja kyllä on hermot ja osaaminen koetuksella noiden muutaman kanssa jotka eivät kuuluisi ryhmään. Onneksi ovat jo vähän isompia, ettei enää tarvitse karkulaisia hakea hallin ulkopuolelta. Mutta mm. tappelupukareita saa erottaa monta kertaa treeneissä ja siirtää jäähylle häiritsijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihin täällä esitettyihin väitteisiin lapsen diagnooseista jne. heitän sivusta aihetta liipaten tai sitten ei kokemuksen, mitä seurasin sivusta (ei siis oma lapsi kyseessä). Lapseni päiväkotiryhmään tuli aikanaan kaksi tyttöä (sisarukset alle vuoden ikäerolla, toinen oman lapseni ikäinen). Heillä oli taustalla aika traagisia perhekokemuksia. Nämä tytöt olivat suhteellisen "vilkkaita" nätisti sanottuna, esim. vanhempi "karkasi" kesken omien syntymäpäiväjuhliensa itsekseen naapurustossa olevalle rakennustyömaalle. Päiväkodissa kiusasivat yhtä tyttöä, mihin vetivät oman lapsenikin mukaan (tässä kohtaa vedin rajat ystävyydelle yhdessä päiväkodin kanssa, eli sovittiin, etteivät kaveeraa ja koska olivat eskari-ikäisiä oma lapseni ja se vanhempi sisarus, esikoulusta meni myös koululle tieto, ettei heitä laiteta samalle luokalle). Oli aika hurja, kun oikeasti siitä vanhemmasta sisaruksesta puhuttiin jo alle kouluikäisenä "lapsena jolla on kyseenalainen maine".
Meni muutama vuosi, tilanne kotona tasaantui. Tästä vanhemmasta tytöstä sukeutui mitä ihanin ja välittävin tyttö alakoulun ylimmillä luokilla. Aina selvittämässä, jos joillain kavereilla oli ongelmia. Keksimässä yhteisiä kivoja juttuja, mm. synttäriyllätystä opettajalle jne.
Että kyllä se kotielämä vaikuttaa pieneen lapseen hurjasti. Niin varmasti tämänkin kolumnissa mainitun lapsen kohdalla, mitä on siis muista äidin kirjoituksista ja uutisista saanut päätellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on. Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms.
Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.
Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu.
Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.
Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?
Ehtii aivan hyvin myöhemminkin opettelemaan jos tarve on. 5-vuotias on pieni lapsi.
Eli pianonsoitosta kiinnostuneelle viisivuotiaalle pitää sanoa että ei käy, ehdit kyllä myöhemminkin? Sattuuko se kun on noin tyhmä kuin sinä?
Kyllä välillä on meidän perheessä ainakin jouduttu kertomaan lapsille, että he eivät aina saa kaikkea. Jopa kolumnistikin tietää ja ymmärtää, ettei hänen lapsensa saa kaikkea tai pysty harrastamaan mitä haluaa. Sinä taidat olla ainoa, jolle tämä asia ei ole selvillä.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Leikkipuistossa nimenomaan kuuluukin riehua. Se on ihan sitä varten, että siellä voi juosta, hyppiä ja kiipeillä. Lapsi tarvitsee näitä ihan fyysisen kuntonsa kehittämiseen. Millaisia lapsia kasvaa, jos vanhemmat aina katsoo, että voi ei, nyt lapsi alkoi ottaa juoksuaskelia, leikki meni riehumisen puolelle ja se pitää lopettaa? Ei se ole mitään ylivirittyneisyyttä vaan lapsen normaalia leikkimistä!
Riehuminen ei tarkoita juoksemista, hyppäämistä ja kiipeilyä.
Lasten kohdalla riehuminen tarkoittaa riehakasta leikkiä. Voit katsoa vaikka sanakirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi lopetti yhden harrastuksen siksi, että ryhmässä oli tuollainen levoton ja häiritsevä lapsi ja ryhmässä ei tullut muiden tekemisestä mitään sen takia. Kiva jos tämä diagnoosi-ipana sai jatkaa harrastustaan.
Sitä voi miettiä kuinka oikein tämä oli.
Ikävä juttu, sama pätee kouluissa, se kiusaaja saa jäädä, kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Liikaa ymmärretään sitä yhtä, ne parikymmentä muuta on sitten yhdentekeviä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap katsonut että onko teidän seudulla ADHD lapsille tarkoitettuja harrastusryhmiä? Tosin muistelen että meidän kunnassa niitä on vasta esikouluikäisille ja sitä vanhemmille. Ehkä mä sinuna veisin lapsen uimaan ja menisin siis itsekin, ja kutsuisin sitä harrastukseksi, jos sinusta tuntuu tärkeältä, että lapsella sellainen on.
Ei noin pienille vielä edes kuuluisi tehdä ADHD-diagnooseja. Viisivuotias voi vuoden päästä olla ihan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi lopetti yhden harrastuksen siksi, että ryhmässä oli tuollainen levoton ja häiritsevä lapsi ja ryhmässä ei tullut muiden tekemisestä mitään sen takia. Kiva jos tämä diagnoosi-ipana sai jatkaa harrastustaan.
Sitä voi miettiä kuinka oikein tämä oli.
Ikävä juttu, sama pätee kouluissa, se kiusaaja saa jäädä, kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Liikaa ymmärretään sitä yhtä, ne parikymmentä muuta on sitten yhdentekeviä.
Erittäin harvinaista, että luokassa on yksi kiusaaja. Useammin se menee niin päin, että kiusaajia on useita ja kiusattuja yksi.
Lapsi voi mennä kotiin kasvamaan jos ei vielä pysty olemaan ryhmässä. Ei se ole paha asia. Jokainen kehittyy omaan tahtiin, ja ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Jonkn vahvuu on ryhmässä toimiminn j jonkun toisn vahvuu on joku muu.
Jos lapsi pakotetaan olemaan ryhmässä, jossa hän ei pysty olemaan, niin hän alkaa kuvittelemaan olevansa muita huonompi. Kyllä lapsi huomaa, että muille lapsille se ryhmässä oleminen on helppoa ja ongelmia on vain hänellä. Se vaikuttaa negatiivisesti lapsen itsetuntoon ja minäkuvaan. Pahimmillaan saa hänet aikuisena eristäytymään muusta yhteiskunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ohjaajat on vapaaehtoisia vanhempia, neropatti. Seura ei ole mikään palvelu jonka asiakas olet.
Kolumnissa puhuttiin uimakoulusta ja tanssikoulusta. Tuskin yhdessäkään tanssikoulussa tai uimakoulussa on vapaaehtoiset vanhemmat ohjaamassa.
Kyullä uimakoulut menee yleensä vapaaehtoisvoimin
Kuulostaa hengenvaaralliselta. Olen tutustunut aika kattavasti oman alueeni tarjontaan, eikä täällä varmasti ole yhdessäkään uimakoulussa kouluttamatonta vanhempaa puikoissa.
Vapaaehtoinen ei ole synonyymi kouluttamattomalle vanhemmalle. Turun seudulla uimakoulut ovat pääsääntöisesti jonkun yleishyödyllisen järjestön tarjoamia, jossa vetäjänä on nimenomaan "vapaaehtoinen vanhempi", tai uimaseurojen järjestämiä jo perusuimataitoisille, jolloin vetäjänä ovat aika tyypillisesti seuran vanhempia junnuja jotka saavat ehkä sen kympin per kerta korvaukseksi.
Aika usein uimaopettajat on uimaseurojen nuoria uimareita. Hyvin ovat ohjanneet lapsilaumia, mutta ei heiltä voi odottaa kokemusta kuinka toimia erityislasten kanssa.
No kyllä se lasten kohdalla käytännössä on.