Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (1048)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko parempi jos tuo äiti luopuisi huoltajuudestaan kun ei näytä siihen kykenevän normaalin ihmisen tavoin?
Mut ai niin, se omistamisen halu onkin tässä asiassa hänellä.Normaali-papukaija tuli taas. Nyt tässä on kuusisataa sinua haukuttu äitiä. Kukaan meistä ei ole normaali, et sinäkään.
Katos palstan päivystävä narsku saapui ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko parempi jos tuo äiti luopuisi huoltajuudestaan kun ei näytä siihen kykenevän normaalin ihmisen tavoin?
Mut ai niin, se omistamisen halu onkin tässä asiassa hänellä.Normaali-papukaija tuli taas. Nyt tässä on kuusisataa sinua haukuttu äitiä. Kukaan meistä ei ole normaali, et sinäkään.
Katos palstan päivystävä narsku saapui ketjuun.
Minusta on melko narsistista päivystää vauva-nimisellä palstalla haukkumassa äitejä ja hokemassa papukaijana normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?
Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.
Tuo nainen ansaitsee saada kritiikkiä osakseen. Teot ratkaisevat. Joiden seurauksena lapsi oireilee nyt.
Lapsen äidin tulee katsoa peiliin eikä vinkua HSn kolumnissaan.Kritiikkiä saa osoittaa, mutta sen pitää olla asiallista. Ilkeilyä ei pidä hyväksyä eikä harjoittaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei sanoisi asiaa samalla tyylillä päin naamaa, ei sitä pidä sanoa verkossakaan.
Sama pätee kolumneihin. Jos ei päin naamaa kommentoisi uimaopettajan ulkonäköä, onko asiallista tehdä niin kirjoituksessaan?
Onko ”bodattu” nykyään haukkumasana?
Lisätään ”kaapin kokoinen”. Olisiko asiallista kommentointia päin naamaa? Kuka sanoisi noin uimaopettajalle päin naamaa noin ja tuossa asiayhteydessä?
Tuolla äidillä ilmentyy oikeutuksen tunnelukko voimakkaasti. Se on tuhoisaa kaikille häntä lähellä oleville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Hesari ei koskaan anna julkaista kommentteja, joissa hiukankaan kritisoidaan lehden toimittajia tai Hesarin julkaisupäätöksiä.
Kirjoitin kerran Hesarin yhden artikkelin keskusteluun kommentin, jossa kritisoin artikkelin otsikointia. Tunnin päästä otsikko oli muutettu, mutta myös kommenttini oli poistettu. Otsikon muuttamisesta ei myöskään ollut minkäänlaista ilmoitusta artikkelin lopussa.
Menee vähän OT, mutta Hesarilla on käytäntö että ne tekee aina 3-5 eri otsikkoa jokaiseen juttuun ja vaihtelevat niitä ilmeisesti aamupäivän aikana ja se otsikko, joka on ollut suosituin, jää ns lopulliseksi. Tuo ok hankalaa kun moni tuttu tilaa paperilehteä eikä sitten voida otsikon perusteella sanoa, puhutaanko samasta jutusta. Tuo on aika moraalitonta, mutta myös linjassa lehden laadun alenemisen kanssa.
Eli voi olla että palautteellasi oli merkitystä, tai sitten ei, mutta kamalaa on kuulla tuosta, että asiallista kritiikkiä sisältävä kommentti poistettiin. Tämän ilmiön mittakaava ei ole ollut itselleni selvillä. Tämäkin tieto lisää yhden naulan HS-tilaukseni arkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Hesari ei koskaan anna julkaista kommentteja, joissa hiukankaan kritisoidaan lehden toimittajia tai Hesarin julkaisupäätöksiä.
Kirjoitin kerran Hesarin yhden artikkelin keskusteluun kommentin, jossa kritisoin artikkelin otsikointia. Tunnin päästä otsikko oli muutettu, mutta myös kommenttini oli poistettu. Otsikon muuttamisesta ei myöskään ollut minkäänlaista ilmoitusta artikkelin lopussa.
Menee vähän OT, mutta Hesarilla on käytäntö että ne tekee aina 3-5 eri otsikkoa jokaiseen juttuun ja vaihtelevat niitä ilmeisesti aamupäivän aikana ja se otsikko, joka on ollut suosituin, jää ns lopulliseksi. Tuo ok hankalaa kun moni tuttu tilaa paperilehteä eikä sitten voida otsikon perusteella sanoa, puhutaanko samasta jutusta. Tuo on aika moraalitonta, mutta myös linjassa lehden laadun alenemisen kanssa.
Eli voi olla että palautteellasi oli merkitystä, tai sitten ei, mutta kamalaa on kuulla tuosta, että asiallista kritiikkiä sisältävä kommentti poistettiin. Tämän ilmiön mittakaava ei ole ollut itselleni selvillä. Tämäkin tieto lisää yhden naulan HS-tilaukseni arkkuun.
Kaikki lehdet muuttavat otsikoita ja on normaali käytäntö, että printissä on eri otsikot kuin verkossa, koska ne ovat erilaisia alustoja.
Printissä otsikon pitää usein mahtua pienempään tilaan ja lisäksi lukija näkee sivulla otsikon lisäksi yhdellä silmäyksellä kuvasta, kuvatekstistä ja ingressistä, mitä juttu käsittelee. Siksi printissä voi toimia muutamankin sanan otsikko, verkossa aniharvoin.
Verkko-otsikossa on useimmiten enemmän sanoja, koska lukijan pitää usein päätellä pelkästä otsikosta enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee tästä aloituksesta ahdistavat muistot. Vanhempani pitivät välttämättömänä että pitää olla vähintään yksi ohjattu harrastus. Siinä sitten kierrettiin seuroja kunnes lopulta annettiin minun olla. Harrastin itsenäisesti liikuntaa ja kavereiden kanssa. Koulu sujui hyvin. Ohjatut harrastukset ovat minusta täyttä paskaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
Ne riehumiset hoidetaan kotioloissa. Vieraiden läsnäollessa, julkisilla paikoilla ja harrastuksissa, koulussa jne. käyttäydytään. Ne on taaperoita jotka harjoittelevat asiaa kaupan lattialla ja oppivat sitten. Jos 5-vuotias ei osaa käyttäytyä tai ei pärjää ryhmässä, sitten ei viedä lasta väkisin ryhmään ennen kuin kotona on harjoiteltu ja opittu, miten ryhmässä ja ohjatussa harrastuksissa toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Hesari ei koskaan anna julkaista kommentteja, joissa hiukankaan kritisoidaan lehden toimittajia tai Hesarin julkaisupäätöksiä.
Kirjoitin kerran Hesarin yhden artikkelin keskusteluun kommentin, jossa kritisoin artikkelin otsikointia. Tunnin päästä otsikko oli muutettu, mutta myös kommenttini oli poistettu. Otsikon muuttamisesta ei myöskään ollut minkäänlaista ilmoitusta artikkelin lopussa.
Menee vähän OT, mutta Hesarilla on käytäntö että ne tekee aina 3-5 eri otsikkoa jokaiseen juttuun ja vaihtelevat niitä ilmeisesti aamupäivän aikana ja se otsikko, joka on ollut suosituin, jää ns lopulliseksi. Tuo ok hankalaa kun moni tuttu tilaa paperilehteä eikä sitten voida otsikon perusteella sanoa, puhutaanko samasta jutusta. Tuo on aika moraalitonta, mutta myös linjassa lehden laadun alenemisen kanssa.
Eli voi olla että palautteellasi oli merkitystä, tai sitten ei, mutta kamalaa on kuulla tuosta, että asiallista kritiikkiä sisältävä kommentti poistettiin. Tämän ilmiön mittakaava ei ole ollut itselleni selvillä. Tämäkin tieto lisää yhden naulan HS-tilaukseni arkkuun.
Kaikki lehdet muuttavat otsikoita ja on normaali käytäntö, että printissä on eri otsikot kuin verkossa, koska ne ovat erilaisia alustoja.
Printissä otsikon pitää usein mahtua pienempään tilaan ja lisäksi lukija näkee sivulla otsikon lisäksi yhdellä silmäyksellä kuvasta, kuvatekstistä ja ingressistä, mitä juttu käsittelee. Siksi printissä voi toimia muutamankin sanan otsikko, verkossa aniharvoin.
Verkko-otsikossa on useimmiten enemmän sanoja, koska lukijan pitää usein päätellä pelkästä otsikosta enemmän.
Verkko-otsikot ovat usein liian pitkiä ja moniosaisia. Klikkauksia siinä vain tavoitellaan. Hesari ei eroa Seiskasta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
Ne riehumiset hoidetaan kotioloissa. Vieraiden läsnäollessa, julkisilla paikoilla ja harrastuksissa, koulussa jne. käyttäydytään. Ne on taaperoita jotka harjoittelevat asiaa kaupan lattialla ja oppivat sitten. Jos 5-vuotias ei osaa käyttäytyä tai ei pärjää ryhmässä, sitten ei viedä lasta väkisin ryhmään ennen kuin kotona on harjoiteltu ja opittu, miten ryhmässä ja ohjatussa harrastuksissa toimitaan.
Kaupan lattialla kieriskely on raivoamista. Riehuminen on voi olla kieriskelyä, juoksua tai hyppimistä, mutta siihen liittyy ilo ja jännitys, ei raivo. Riehuminen on riehakkuutta.
Sinänsä välillä raivotaankin, myös siellä kaupan lattialla. Sekin kuuluu lapsuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
Ne riehumiset hoidetaan kotioloissa. Vieraiden läsnäollessa, julkisilla paikoilla ja harrastuksissa, koulussa jne. käyttäydytään. Ne on taaperoita jotka harjoittelevat asiaa kaupan lattialla ja oppivat sitten. Jos 5-vuotias ei osaa käyttäytyä tai ei pärjää ryhmässä, sitten ei viedä lasta väkisin ryhmään ennen kuin kotona on harjoiteltu ja opittu, miten ryhmässä ja ohjatussa harrastuksissa toimitaan.
Kaupan lattialla kieriskely on raivoamista. Riehuminen on voi olla kieriskelyä, juoksua tai hyppimistä, mutta siihen liittyy ilo ja jännitys, ei raivo. Riehuminen on riehakkuutta.
Sinänsä välillä raivotaankin, myös siellä kaupan lattialla. Sekin kuuluu lapsuuteen.
Moni ajattelee, että kaikki lapsille tyypillinen pitää vain hyväksyä, koska lapsilla on oikeus ilmaista tunteitaan ja koska lapsi ei kehittymättömänä ole vastuussa omasta käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
ei kenenkään tarvitse saada riehua. jännitys, aggressio, liikunnan tarve yms. saadaan kyllä purettua muilla keinoilla.
Kerro toki, mitä ne muut keinot ovat. Odotan jännityksellä. Älä pelkää, en ala riehua koska olen aikuinen.
Jännityksellä edelleen odotellaan.
Olen pahoillani, jos jouduit odottelemaan. Siivosin keittiötäni.
Riittävästi unta, huomiota, läsnäoloa, liikuntaa, ravintoa, hauskanpitoa, rakkautta, rajoja, pitkäjänteisyyteen totuttavia tehtäviä, ystäviä, kunnioittavaa käytöstä. Kokeile niin yllätyt.
Tää on ihan jees, ja kaikille hyväksi. Mutta on myös lapsia, joille on ominaista ja luontaista riehua, eikä se ole mitään pahantahtoista paikkojen rikkomista, vaan sellaista " rajatonta riemua", jossa kokeillaan omia rajoja. Vähän sama kuin monilla lapsilla on tarve purkaa tavaroita osiin, jotta näkee miten ne toimii.
se, että väkisin estetään riehakkaan lapsen riehuminen sellaisissa olosuhteissa, joissa se on ihan ok, on aika väkivaltaista sitä lasta kohtaan. JOtkut kun oikeasti tarvitsee sellaista kunnon fyysistä reuhtomista ja menoa ja meininkiä, että saa energiansa purettua, ja siinä ei joku pyörälenkki perheen kanssa auta.
Muutenkin tuollaiset "pitkäjänteisyyteen totuttavat tehtävät" on oikeasti ihan hyviä, JOS lapsi on valmis ja halukas sellaisia tekemään. Vaihtoehtona ei tarvitse olla mikään ruutuaika, mutta ainakin oma lapseni olisi hajonnut ihan kokonaan, jos häntä olisi yrittänyt alle 10-vuotiaana vääntää tuollaisiin hommiin. Koska oli vaan kertakaikkisen ylienerginen ja impulsiivinen, ja joo, hänellä on se kirjainyhdistelmä. Mutta tiedätkö, kun sai rauhassa kasvaa ja kehittyä, niin kyllä nuo taidot karttui, ja nykyään on erinomaisen hyvä opiskelemaan, on pitkäjänteinen, jaksaa ja haluaa treenata harrastustaan useamman tunnin päivässä jne.
Miten olisi, jos vanhemmat alkaisikin vähän enemmän kunnioittaa lapsiaan, ja hyväksyä sen, millaisia temperamentti- ja luonteenpiirteitä niistä lapsista löytyy, ja vastata niihin? EIkä väkisin yrittää vääntää lapsia joihinkin aikuisten määrittämiin "hyvän lapsen " muotteihin?
Ja jos se nyt vielä tarvitsee sanoa, niin tietysti lapsilla on aina myös rajat, ja ketään ei saa satuttaa tai mitään tahallaan rikkoa. Sitten muut asiat onkin jo merkittävästi enemmän tilannekohtaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
Ne riehumiset hoidetaan kotioloissa. Vieraiden läsnäollessa, julkisilla paikoilla ja harrastuksissa, koulussa jne. käyttäydytään. Ne on taaperoita jotka harjoittelevat asiaa kaupan lattialla ja oppivat sitten. Jos 5-vuotias ei osaa käyttäytyä tai ei pärjää ryhmässä, sitten ei viedä lasta väkisin ryhmään ennen kuin kotona on harjoiteltu ja opittu, miten ryhmässä ja ohjatussa harrastuksissa toimitaan.
Kaupan lattialla kieriskely on raivoamista. Riehuminen on voi olla kieriskelyä, juoksua tai hyppimistä, mutta siihen liittyy ilo ja jännitys, ei raivo. Riehuminen on riehakkuutta.
Sinänsä välillä raivotaankin, myös siellä kaupan lattialla. Sekin kuuluu lapsuuteen.Moni ajattelee, että kaikki lapsille tyypillinen pitää vain hyväksyä, koska lapsilla on oikeus ilmaista tunteitaan ja koska lapsi ei kehittymättömänä ole vastuussa omasta käytöksestään.
No tottakai lapsen käytös pitää sinänsä hyväksyä, mutta tottakai järkevä aikuinen myös ohjaa ja auttaa lastaan koko ajan kohti sellaista olemista, mikä on ytheiskunnassamme yleisesti hyväksyttyä ja myös lapselle itselleen hyväksi.
Mutta siis joku raivari kaupassa? Sellaista se pienten kanssa välillä on. Olennaistahan on se, että sillä raivarilla ei saavuta mitään sellaista, mitä sillä kenties hakee. Jos taas on kysymys siitä, että lapsi on liian väsynyt, niin siitäkö pitäisi sitten suuttua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?
Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.
Tuo nainen ansaitsee saada kritiikkiä osakseen. Teot ratkaisevat. Joiden seurauksena lapsi oireilee nyt.
Lapsen äidin tulee katsoa peiliin eikä vinkua HSn kolumnissaan.Kritiikkiä saa osoittaa, mutta sen pitää olla asiallista. Ilkeilyä ei pidä hyväksyä eikä harjoittaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei sanoisi asiaa samalla tyylillä päin naamaa, ei sitä pidä sanoa verkossakaan.
Sama pätee kolumneihin. Jos ei päin naamaa kommentoisi uimaopettajan ulkonäköä, onko asiallista tehdä niin kirjoituksessaan?
Onko ”bodattu” nykyään haukkumasana?
Lisätään ”kaapin kokoinen”. Olisiko asiallista kommentointia päin naamaa? Kuka sanoisi noin uimaopettajalle päin naamaa noin ja tuossa asiayhteydessä?
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä mahdollisesti kärsivä ihminen, jonka haurasta egoa on loukattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
ei kenenkään tarvitse saada riehua. jännitys, aggressio, liikunnan tarve yms. saadaan kyllä purettua muilla keinoilla.
Kerro toki, mitä ne muut keinot ovat. Odotan jännityksellä. Älä pelkää, en ala riehua koska olen aikuinen.
Jännityksellä edelleen odotellaan.
Olen pahoillani, jos jouduit odottelemaan. Siivosin keittiötäni.
Riittävästi unta, huomiota, läsnäoloa, liikuntaa, ravintoa, hauskanpitoa, rakkautta, rajoja, pitkäjänteisyyteen totuttavia tehtäviä, ystäviä, kunnioittavaa käytöstä. Kokeile niin yllätyt.
Tää on ihan jees, ja kaikille hyväksi. Mutta on myös lapsia, joille on ominaista ja luontaista riehua, eikä se ole mitään pahantahtoista paikkojen rikkomista, vaan sellaista " rajatonta riemua", jossa kokeillaan omia rajoja. Vähän sama kuin monilla lapsilla on tarve purkaa tavaroita osiin, jotta näkee miten ne toimii.
se, että väkisin estetään riehakkaan lapsen riehuminen sellaisissa olosuhteissa, joissa se on ihan ok, on aika väkivaltaista sitä lasta kohtaan. JOtkut kun oikeasti tarvitsee sellaista kunnon fyysistä reuhtomista ja menoa ja meininkiä, että saa energiansa purettua, ja siinä ei joku pyörälenkki perheen kanssa auta.
Muutenkin tuollaiset "pitkäjänteisyyteen totuttavat tehtävät" on oikeasti ihan hyviä, JOS lapsi on valmis ja halukas sellaisia tekemään. Vaihtoehtona ei tarvitse olla mikään ruutuaika, mutta ainakin oma lapseni olisi hajonnut ihan kokonaan, jos häntä olisi yrittänyt alle 10-vuotiaana vääntää tuollaisiin hommiin. Koska oli vaan kertakaikkisen ylienerginen ja impulsiivinen, ja joo, hänellä on se kirjainyhdistelmä. Mutta tiedätkö, kun sai rauhassa kasvaa ja kehittyä, niin kyllä nuo taidot karttui, ja nykyään on erinomaisen hyvä opiskelemaan, on pitkäjänteinen, jaksaa ja haluaa treenata harrastustaan useamman tunnin päivässä jne.
Miten olisi, jos vanhemmat alkaisikin vähän enemmän kunnioittaa lapsiaan, ja hyväksyä sen, millaisia temperamentti- ja luonteenpiirteitä niistä lapsista löytyy, ja vastata niihin? EIkä väkisin yrittää vääntää lapsia joihinkin aikuisten määrittämiin "hyvän lapsen " muotteihin?
Ja jos se nyt vielä tarvitsee sanoa, niin tietysti lapsilla on aina myös rajat, ja ketään ei saa satuttaa tai mitään tahallaan rikkoa. Sitten muut asiat onkin jo merkittävästi enemmän tilannekohtaisia.
Varmasti. Mutta sitten täytyy voida myös hyväksyä, että tällaisella lapsella ei ole välttämättä asiaa harrastusryhmiin, missä täytyy myös kyetä keskittymään tai ainakin antamaan keskittymisrauha muille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?
Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.
Tuo nainen ansaitsee saada kritiikkiä osakseen. Teot ratkaisevat. Joiden seurauksena lapsi oireilee nyt.
Lapsen äidin tulee katsoa peiliin eikä vinkua HSn kolumnissaan.Kritiikkiä saa osoittaa, mutta sen pitää olla asiallista. Ilkeilyä ei pidä hyväksyä eikä harjoittaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei sanoisi asiaa samalla tyylillä päin naamaa, ei sitä pidä sanoa verkossakaan.
Sama pätee kolumneihin. Jos ei päin naamaa kommentoisi uimaopettajan ulkonäköä, onko asiallista tehdä niin kirjoituksessaan?
Onko ”bodattu” nykyään haukkumasana?
Lisätään ”kaapin kokoinen”. Olisiko asiallista kommentointia päin naamaa? Kuka sanoisi noin uimaopettajalle päin naamaa noin ja tuossa asiayhteydessä?
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä mahdollisesti kärsivä ihminen, jonka haurasta egoa on loukattu?
Kuten Hannu Lauerma on viisaasti sanonut, ehkä tällaiset kotitarvediagnoosit voisi jättää tekemättä, etenkin yksittäisten kolumnien perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?
Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.
Tuo nainen ansaitsee saada kritiikkiä osakseen. Teot ratkaisevat. Joiden seurauksena lapsi oireilee nyt.
Lapsen äidin tulee katsoa peiliin eikä vinkua HSn kolumnissaan.Kritiikkiä saa osoittaa, mutta sen pitää olla asiallista. Ilkeilyä ei pidä hyväksyä eikä harjoittaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei sanoisi asiaa samalla tyylillä päin naamaa, ei sitä pidä sanoa verkossakaan.
Sama pätee kolumneihin. Jos ei päin naamaa kommentoisi uimaopettajan ulkonäköä, onko asiallista tehdä niin kirjoituksessaan?
Onko ”bodattu” nykyään haukkumasana?
Lisätään ”kaapin kokoinen”. Olisiko asiallista kommentointia päin naamaa? Kuka sanoisi noin uimaopettajalle päin naamaa noin ja tuossa asiayhteydessä?
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä mahdollisesti kärsivä ihminen, jonka haurasta egoa on loukattu?
Kuten Hannu Lauerma on viisaasti sanonut, ehkä tällaiset kotitarvediagnoosit voisi jättää tekemättä, etenkin yksittäisten kolumnien perusteella.
Samoin voidaan jättää kommentoimatta työnsä hoitaneen valmentajan ulkonäköä Helsingin sanomien kolumnissa. Ja kyseessä vielä ammattitoimittaja, jolta voidaan odottaa vielä asiallisempaa ulosantia kuin yksittäiseltä av-kirjoittajalta.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
Ne riehumiset hoidetaan kotioloissa. Vieraiden läsnäollessa, julkisilla paikoilla ja harrastuksissa, koulussa jne. käyttäydytään. Ne on taaperoita jotka harjoittelevat asiaa kaupan lattialla ja oppivat sitten. Jos 5-vuotias ei osaa käyttäytyä tai ei pärjää ryhmässä, sitten ei viedä lasta väkisin ryhmään ennen kuin kotona on harjoiteltu ja opittu, miten ryhmässä ja ohjatussa harrastuksissa toimitaan.
Kaupan lattialla kieriskely on raivoamista. Riehuminen on voi olla kieriskelyä, juoksua tai hyppimistä, mutta siihen liittyy ilo ja jännitys, ei raivo. Riehuminen on riehakkuutta.
Sinänsä välillä raivotaankin, myös siellä kaupan lattialla. Sekin kuuluu lapsuuteen.Moni ajattelee, että kaikki lapsille tyypillinen pitää vain hyväksyä, koska lapsilla on oikeus ilmaista tunteitaan ja koska lapsi ei kehittymättömänä ole vastuussa omasta käytöksestään.
No tottakai lapsen käytös pitää sinänsä hyväksyä, mutta tottakai järkevä aikuinen myös ohjaa ja auttaa lastaan koko ajan kohti sellaista olemista, mikä on ytheiskunnassamme yleisesti hyväksyttyä ja myös lapselle itselleen hyväksi.
Mutta siis joku raivari kaupassa? Sellaista se pienten kanssa välillä on. Olennaistahan on se, että sillä raivarilla ei saavuta mitään sellaista, mitä sillä kenties hakee. Jos taas on kysymys siitä, että lapsi on liian väsynyt, niin siitäkö pitäisi sitten suuttua?
Vanhemman tehtävä on estää lapselta huono käytös. Eli pitää kuria sille lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.
Kun lapsi ei saa koskaan edes riehua, saamme nuoria aikuisia, jotka alkavat itkeä, jos tuntematon katsoo heihin päin.
Ne riehumiset hoidetaan kotioloissa. Vieraiden läsnäollessa, julkisilla paikoilla ja harrastuksissa, koulussa jne. käyttäydytään. Ne on taaperoita jotka harjoittelevat asiaa kaupan lattialla ja oppivat sitten. Jos 5-vuotias ei osaa käyttäytyä tai ei pärjää ryhmässä, sitten ei viedä lasta väkisin ryhmään ennen kuin kotona on harjoiteltu ja opittu, miten ryhmässä ja ohjatussa harrastuksissa toimitaan.
Kaupan lattialla kieriskely on raivoamista. Riehuminen on voi olla kieriskelyä, juoksua tai hyppimistä, mutta siihen liittyy ilo ja jännitys, ei raivo. Riehuminen on riehakkuutta.
Sinänsä välillä raivotaankin, myös siellä kaupan lattialla. Sekin kuuluu lapsuuteen.Moni ajattelee, että kaikki lapsille tyypillinen pitää vain hyväksyä, koska lapsilla on oikeus ilmaista tunteitaan ja koska lapsi ei kehittymättömänä ole vastuussa omasta käytöksestään.
No tottakai lapsen käytös pitää sinänsä hyväksyä, mutta tottakai järkevä aikuinen myös ohjaa ja auttaa lastaan koko ajan kohti sellaista olemista, mikä on ytheiskunnassamme yleisesti hyväksyttyä ja myös lapselle itselleen hyväksi.
Mutta siis joku raivari kaupassa? Sellaista se pienten kanssa välillä on. Olennaistahan on se, että sillä raivarilla ei saavuta mitään sellaista, mitä sillä kenties hakee. Jos taas on kysymys siitä, että lapsi on liian väsynyt, niin siitäkö pitäisi sitten suuttua?Vanhemman tehtävä on estää lapselta huono käytös. Eli pitää kuria sille lapselle.
Silloin kun mun lapseni olivat pieniä, pyrin estämään huonon käytöksen siten, että ei menty rättiväsyneenä kauppaan.
En tiedä, oletteko te itse omien muistikuvienne mukaan raivonneet ihan vain ilkeyttänne, mutta minä muistan kyllä omasta lapsuudestani sen hirveän raivaritunteen. Oli kuin olisi ollut nurkkaan ahdistettu eläin.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Pohdin tuota asetelmaa, siis sitä, miksi uimaopettajan vartalo ylipäätään mainitaan kolumnissa. Jostakin syystä kolumnistia ärsyttää, että erittäin lihaksikas mies pyytää äitiä pistämään poikansa kuriin. Toivooko hän kenties, että mies olisi tehnyt sen hänen puolestaan, läksyttänyt pojan eikä äitiä?
Meillä on yhteiskunnassamme huutava miehen mallin pula. Pahempi kuin viime sotien jälkeen. Osittain se on itse aiheutettua, monenlaisten yhteiskunnallisten mekanismien kautta.
Olen vanhempi nainen ja feministi, mutta silti näen yhtenä suurena ongelmana, että positiivinen miesenergia on kuristettu kuiviin etenkin lasten maailmassa. Siksi meillä on niin paljon neuvottomia äitejä.
Harrastuksista ei tähän dilemmaan ratkaisua löydy. Jos raamikas harrastusohjaaja jyrähtäisi tottelemattomalle lapselle, olisi hän pian raastuvassa. Se on hyvä osoitus tästä miehen roolin katoamisesta.
Täällä kysyttiin:
"Pohdin tuota asetelmaa, siis sitä, miksi uimaopettajan vartalo ylipäätään mainitaan kolumnissa. Jostakin syystä kolumnistia ärsyttää, että erittäin lihaksikas mies pyytää äitiä pistämään poikansa kuriin. Toivooko hän kenties, että mies olisi tehnyt sen hänen puolestaan, läksyttänyt pojan eikä äitiä?"
Eikös kolumnisti paljasta tekstissään, mitä hän haluaa siltä uimaopettajalta:
"Ai sinulla oli raskasta lapseni energioiden kanssa 45 minuuttia? Mietipä, minä asun niiden kanssa. Muuten hetkinen, olitkos meistä kahdesta sinä koulutettu ammattilainen?"
Onkohan tämä normaali-trolli se sama, joka riehui päivähoitoleskustelussa monta päivää? Normaali sitä ja normaali tätä, ja äidit ovat pahoja ja epänormaaleja.