Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?
02.04.2021 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Hyvin on opiskelut sujuneet, sehän on vain hienoa. En silti ymmärrä tätä yleistystä yhä tänä päivänä, kuinka nyt ollaan eri piireistä ja vain osalla mahikset päästä ns. piireihin. Hän puhuu, kuinka ei tohtinut hakea parempaan lukioonkaan, vaikka ka oli hyvä. Jne jne...lisää itse artikkelissa. Itse olen opettajaperheessä kasvanut eli minulla on keskiluokkaiset lähtökohdat, ei ns. duunaritaustaa. Opiskelin itse myös samaiseen ammattiin, kuten vanhempanikin. Siihen aikaan ei ollut tosin kenenkään kohdalla muotia hakea "huippulukioihin" tai lähteä asumaan lukion takia johonkin. Ihan siihen lähilukioon mentiin, koska se oli tapana. Ka oli minullakin 9,3 ja siitä huolimatta lähin kelpasi. Ei ollut mikään luokkakysymys. Yliopisto-opinnoissa meitä oli ystäväporukassa todella eri taustoista, sehän nyt on selvääkin selvempää, että näin on. Ei se ollut mikään juttu, eikä kukaan edes ajatellut selvittää jokaista sukulaista ja heidän ammattiaan. Mitä nyt joku kertoi ohimennen ja kaikki oli yksinomaan hienoa. Ei minkäänlaista akateemista erottelua ilmennyt koko opiskeluaikanani. Tosin opiskelin Jyväskylän yliopistossa, se oli ainakin minulle loistava opinahjo. Jutussa Raisa halusi vaihtaa Helsinkiin, josko se vaikuttaa tässä nyt enemmän kuin "akateemisuus" noin yleensä. Vähän vierastan tuon termin käyttöä, en korosta olevani, se ei näy arjessani. En myöskään allekirjoita sitä, että koulutetuista vanhemmista syntyy koulutettuja lapsia. Olen sekä omalla kohdallani että ystävieni kohdalla todistamassa, kuinka eri tavoin tämä voikaan mennä. Meidän omalla jälkikasvullamme painottuu ammatillinen puoli, kun taas ammatillisesti koulutetuilla tutuillamme lähtee nuoria yliopistoon tai amk:eaan. Tämä erottelu, mitä Raisa tekee, on hänen oma subjektiivinen kokemuksensa. Asioita ei kannata yleistää kuitenkaan liiaksi, koska monen totuus ja kokemus on kuitenkin ihan iloisen päinvastainen. On turha ylläpitää kynsin ja hampain vanhoja raja-aitoja. Vieläpä ihan itse.
Kommentit (863)
Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä on omat perinteensä. Piste. Saa ollakin, muttei siitä kannata tehdä noin isoa numeroa. Jutusta tulee mieleen erään laulajan alkuaikojen biisi "Paperimiehen tytär, repaleinen elämä..."
Vanhoilla mielikuvilla pelataan näköjään mieluusti.
Onhan tuo aika tavanomainen tarina Suomessa vielä 30-kymppisten ikäluokassa, vaikka viime aikoina sosiaalinen liikkuvuus onkin alkanut laskea. Onhan se kuitenkin tilastollinen fakta, että duunaritaustaisia opiskelijoita on etenkin monilla statusaloilla kuten lääketieteessä ja oikeustieteessä vähemmistö. Kuitenkin tuo vähemmistö on sen verran suuri, että se näkyy opiskelijoiden kaveripiirissä. Tietenkään keskiluokkakaan ei ole mikään homogeeninen massa, vaan siihen lasketana monenlaisia ammatteja eri tuloluokissa.
Olin yliopistossa vuosina 1996-2001. En tunnistanut mitään noista artikkelin asioista.
Vaikea kuvitella, että tässä asiassa olisi menty taaksepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.
Olen samanikäinen-ja taustainen, tehdaspaikkakunnalta kotoisin jossa "duunaripiirit" oli vahvat. Mitä omia kouluaikoja muistelen niin oli ihan yleistä että lapsia kannustettiin opiskelemaan ja hakemaan korkeakouluihin ja hankkimaan vanhempiaan korkeampi koulutus. Usein kuuli että kannattaa kouluttautua eikä jäädä "näihin hommiin" .
En nyt väitä etteikö tausta vaikuttaisi mutta vähän nyt oli kärjistetty juttu. Ei tuo nyt tässä maassa ole mitenkään harvinaista että lapset kouluttautuvat vanhempiaan korkeammin. Täytyy muistaa sekin että meidän ikäluokan vanhemmat ovat niitä jotka aloittivat työuransa 70-80-luvulla ja useimmat heistä jäivät samasta työstä eläkkeelle talot ja mökit maksettuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ja ketjuun kirjoittaneet ovat tyypillisiä syntyperäisiä keskiluokan edustajia: ollaan vakuuttuneita siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja pidetään omaa kokemusta edustavana esimerkkinä. Se, että itse sattuu tuntemaan pari duunaritaustaista korkeasti koulutettua kaveria, todistaa, että mitään esteitä yhteiskunnallisen nousun tiellä ei ole.
Minulla on hyvin samanlainen tausta Mattilan kanssa ja pystyn samaistumaan täysin hänen kokemuksiinsa. Olen ollut usein tilanteessa, jossa joku yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa olevaan perheeseen syntynyt opiskelukaverini esittää jonkin kommentin ikään kuin kyseessä olisi kaikille tuttu asia. Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita, tai kun työssäni tuli vastaan ensimmäisiä edustustilaisuuksia, en tiennyt, kuinka käyttäytyä tai pukeutua.
On olemassa tilastotietoa siitä, miten perhetausta vaikuttaa koulutus- ja ammattivalintoihin. Lapsi, jonka vanhemmilla on korkeakoulututkinto, hankkii sellaisen neljä kertaa todennäköisemmin kuin sellainen, jonka vanhemmat ovat matalammin koulutettuja.
Raisan kotona sentään kannustettiin lukemaan. Vaikea sitä on nousta ylöspäin, jos kotona suhtaudutaan penseästi lukioon.
Minulla oli kavereina yksinhuoltajien lapsia. Heillä kotona kannustettiin ammattiopintoihin, koska silloin lapsi itsenäistyy nopeasti ja elämä on taloudellisesti keveämpää äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siinä seuraava Ohisalo? Köyhän perheen tyttö taisteli itsensä akateemiseen maailmaan ja politiikan huipulle. Oih ja voih miten ihanaa.
No jaa, näin maaseudulla asuneena tuo vaikuttaa ihan normaalitilanteelta kaikille pikkukaupunkilaisille. Akateemiset on muuttanut isompiin kaupunkeihin, joten korkeakoulun käyneitä vanhempia on harvoilla. Olen Raisan kanssa samaa ikäluokkaa ja minä ja serkkuni ollaan suvun ensimmäisiä ylioppilaita. Ja kun Helsinkiin muuttaa maalta, on ihan yhtä pihalla kuin duunarilapsetkin yliopistokäytännöistä. Ja ison kaupungin käytännöistä tietty. Omalla kylällä oli yksi lukio, niin kaikki meni siihen, vaikka olisi millainen keskiarvo ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samanikäinen-ja taustainen, tehdaspaikkakunnalta kotoisin jossa "duunaripiirit" oli vahvat. Mitä omia kouluaikoja muistelen niin oli ihan yleistä että lapsia kannustettiin opiskelemaan ja hakemaan korkeakouluihin ja hankkimaan vanhempiaan korkeampi koulutus. Usein kuuli että kannattaa kouluttautua eikä jäädä "näihin hommiin" .
En nyt väitä etteikö tausta vaikuttaisi mutta vähän nyt oli kärjistetty juttu. Ei tuo nyt tässä maassa ole mitenkään harvinaista että lapset kouluttautuvat vanhempiaan korkeammin. Täytyy muistaa sekin että meidän ikäluokan vanhemmat ovat niitä jotka aloittivat työuransa 70-80-luvulla ja useimmat heistä jäivät samasta työstä eläkkeelle talot ja mökit maksettuina.
Olen myös tätä mieltä. Onkohan pikemminkin niin, että duunaritaustasta ponnistetaan väkevämminkin ylös, kun halutaan tavoitella jotain enemmän tänä päivänä. Se voi motivoida monia. Ylemmästä tuloluokasta ei välttämättä löydy sitä samaa pontta pinnistää. En kuitenkaan halua noinkaan sanoa, ettei muka löytyisi. Ei ole yhtä totuutta ollenkaan näissä asioissa tänä päivänä ja hyvä niin!
Mä olen Raisaa hieman vanhempi ja kyllä tunnistan noita ilmiöitä. Yliopistoon ja oppiaineeseen, johon hain ja pääsin, oli aika vaikea päästä. Itse pääsin parhailla pisteillä. 99% opiskelukavereita oli keskiluokan pentuja, vanhemmat vähintään opettajia. Kyllä mua ne kermaperseet ärsyttti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samaa ikäluokkaa ja sukuni ensimmäinen maisteri, mutta en ole missään kohtaa opinto- tai työuraa huomannut että minun pitäisi peitellä tai hävetä taustaani. Jotenkin kyse tuntuu olevan lähinnä tämän yhden ihmisen henkilökohtaisista traumoista.
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.
Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ja ketjuun kirjoittaneet ovat tyypillisiä syntyperäisiä keskiluokan edustajia: ollaan vakuuttuneita siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja pidetään omaa kokemusta edustavana esimerkkinä. Se, että itse sattuu tuntemaan pari duunaritaustaista korkeasti koulutettua kaveria, todistaa, että mitään esteitä yhteiskunnallisen nousun tiellä ei ole.
Minulla on hyvin samanlainen tausta Mattilan kanssa ja pystyn samaistumaan täysin hänen kokemuksiinsa. Olen ollut usein tilanteessa, jossa joku yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa olevaan perheeseen syntynyt opiskelukaverini esittää jonkin kommentin ikään kuin kyseessä olisi kaikille tuttu asia. Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita, tai kun työssäni tuli vastaan ensimmäisiä edustustilaisuuksia, en tiennyt, kuinka käyttäytyä tai pukeutua.
On olemassa tilastotietoa siitä, miten perhetausta vaikuttaa koulutus- ja ammattivalintoihin. Lapsi, jonka vanhemmilla on korkeakoulututkinto, hankkii sellaisen neljä kertaa todennäköisemmin kuin sellainen, jonka vanhemmat ovat matalammin koulutettuja.
Raisan opintojen tiellähän ei ollut esteitä.
Vierailija kirjoitti:
No jaa, näin maaseudulla asuneena tuo vaikuttaa ihan normaalitilanteelta kaikille pikkukaupunkilaisille. Akateemiset on muuttanut isompiin kaupunkeihin, joten korkeakoulun käyneitä vanhempia on harvoilla. Olen Raisan kanssa samaa ikäluokkaa ja minä ja serkkuni ollaan suvun ensimmäisiä ylioppilaita. Ja kun Helsinkiin muuttaa maalta, on ihan yhtä pihalla kuin duunarilapsetkin yliopistokäytännöistä. Ja ison kaupungin käytännöistä tietty. Omalla kylällä oli yksi lukio, niin kaikki meni siihen, vaikka olisi millainen keskiarvo ollut.
Mä olisin hakenut parempaan lukioon, mutta vanhemmat ei antaneet muuttaa pois kotoa vielä siinä iässä. Oman paikkakunnan lukio oli surkea ja tasoton. Olen edelleen siitä katkera. Jopa surkeasta lukiosta pääsin hyvään yliopistoon, mutta uskon, että paremmasta lukiosta olisin saanut enemmän etumatkaa. Jouduin tosi paljon esimerkiksi kielissä paikkaamaan huonompaa lähtötasoani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.
Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.
Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärtänyt näköjään jutun pointtia. Kyllä taustalla on merkitystä. Se ei tietenkään estä sitä, että duunarienkin lapset voi mennä yliopistoon. Mutta vanhempien valinnoilla on monille todella suuri merkitys, koski se sitten opiskelua, ruokavaliota tai ylipäänsä asennetta elämään. Ja jos siltä ummistaa silmänsä, eikä ymmärrä tätä, niin ei sekään ihan oikein mene.
Juuri näin. Akateemisen perheen lapsena ap suorastaan alleviivaa sitä ettei kykene näkemään luokkataustan merkitystä muuta kuin omasta keskiluokkaisesta taustastaan peilaten. Kun se nimenomaan on iso juttu. Jos tausta on vaikka työväenluokkainen, ei se yliopisto ole itsestään selvyys. Vanhemmat eivät osaa siihen valmentaa tai tukea tai tehdä sellaisia valintoja koko lapsuuden ajan, että se mahdollistuisi. Jo nyt nähdään kouluissa alaluokilta asti eriytymistä luokkataustan mukaan. Duunareiden lapset ovat isoilla kaatoluokilla, jossa ovat myös kaikki integroidut erityisoppilaat. Koulutettujen lapset kansoittavat musiikkiluokkia ja muita erityisluokkia. Yliopistoon harva hakee, jos ei ole esimerkkiä siitä omassa lähipiirissä. Jos suvussa ei akateemisia ole näkynyt, sen ensimmäisen löytyminen on iso ponnistus. Ilman keskiluokkaista taustaa myös arvioidaan omat kyvyt tavallisesti alemmas kuin tarvitsee. Työskentelen itse lastensuojelussa ja olen huomannut, että vaikka taidot riittävät, niin lukioon ei mennä, valitaan se amis. Luokkatausta myös määrittää mitä yliopistossa opiskelee, jos sen luokkaretken lähtee tekemään. Helsinkiläinen humanisti ei yleensä ole työväenluokkataustainen tai tule maalta.
Ap ei ole akateemisesta perheestä. Tietyt ammatit eivät ole olleet sataa vuotta akateemista koulutusta vaativia. -ap
Ei akateeminen opettajaperhe? Jokin yhtälössä on vale.
Alue: Aihe vapaa
Ihan kuin puhuttaisiin jostain etelä-amerikan katulapsesta, joka avioitui britannian kuningashuoneeseen ja koki kulttuurishokin. Eikä duunaritaustaisesta sumalaisesta joka "ylsi" keskiluokkaan.