Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (1069)
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa ihmettelen aina näitä "pitääkö lapsella olla harrastus" - paasaajia. Oman kokemuksen perusteella näin sanovista 95% ei tarjoa lapselleen kotona seuraa, liikuntaa tai opeta heille mitään taitoja edes sitä 1-2 tuntia viikossa tai mitä ikinä harrastuksiin viikossa menisi. Lapsista tulee taitavia telkkarin katsojia ja kotoilijoita.
Mä opetan kotona lapselle kotitöitä. Ei ole valitettavasti aikaa töiden, kotitöiden ja arkisten menojen lisäksi ohjata tavoitteellista harrastusta. Eikä onneksi tarvitse kun voi viedä lapsen harrastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa ihmettelen aina näitä "pitääkö lapsella olla harrastus" - paasaajia. Oman kokemuksen perusteella näin sanovista 95% ei tarjoa lapselleen kotona seuraa, liikuntaa tai opeta heille mitään taitoja edes sitä 1-2 tuntia viikossa tai mitä ikinä harrastuksiin viikossa menisi. Lapsista tulee taitavia telkkarin katsojia ja kotoilijoita.
Sanoisin, että pitää olla harrastus. Mutta ei ole pakko olla ohjattu ja maksettu. Se voi olla pyöräily vanhemman kanssa tai metsäretki tai mitä vaan yhteistä, mileuiten ulkoilua. Mutta lapsen pitää liikkua se xx tuntia päivässä. Ei voi olettaa, että päiväkoti ja koulu kattaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Eikös tämä johda aika nopeasti tuolle painotettujen luokkien ja yksityiskoulujen tielle? Harrastuksiin tulee aloitusvaiheeseenkin "tasokokeet", joilla lapsen soveltuvuus kyseiseen lajiin ja sen vaatimuksiin testattaisiin. Sitäkö haluat? Sillä tosin olisi se seuraus, että mukana olevien lasten harrastusrauha olisi takuuvarmasti taattu, kun riehujat eivät pääsisi edes sille ensimmäiselle tunnille. Tuohonhan tuo lopulta johtaa, jos toistuu liian usein se, että vanhemmat tuovat kyseiseen lajiin iän, keskittymisen, käytöksen puolesta sopimattoman lapsen.
Mulla on lapsia painotusopetuksessa, ja voin kertoa, että siellä lahjakkuuksien joukossa on kyllä paljon vilkkaita lapsia ja neurokirjon lapsia. Lahjakkaat eivät läheskään aina ole rauhallisia, varsinkaan musiikissa ja urheilussa.
Varmaan pahin vaihtoehto. Riehuva kirjainyhdistelmäsäheltäjä, jonka vanhempi vielä kuvittelee olevan poikkeuslahjakkuus.
Harrastus ei ole mikään demokratia, jossa kaikki saavat osallistua. Harrastusryhmiin voidaan ihan vapaasti laittaa vaatimuksia lähtötasosta. Koululaisten kohdalla olen välillä miettinyt, voisiko toistuvasti kiusaavan lapsen oikeasti vaan potkia harrastuksesta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että kaikki muut paitsi vanhemmat kasvattaa nykyään lapsia. Erikoinen ilmiö.
Niin on. Ja sitten kun valmentaja joutuu kasvattamaan myös sitä lapsen vanhempaa (tässä uimaopettaja Helsingin Sanomien toimittajaa), asia käsitellään kirjoittamalla työn puolesta ulinavalitus siitä, miten minä-minä-kirjoittaja on joutunut palelemaan uimapuvussa ja kuuntelemaan itse sitä kasvatusta, jonka hänen olisi itse pitänyt lapselleen tarjota.
Uimakoulu tuossa ryhmässä on ollut selkeä virhe vanhemmalta, mitä hän ei itse ilmeisesti pysty ymmärtämään.
Kolumnisti myös todella ikävällä tavalla keskittyi uimaopettajan sukupuoleen (mies), ikään (keski-ikäinen) ja kehoon (kaapin kokoinen, bodari) täysin tarpeettomasti.
Kirjastovirkailijan ja tanssinopettajien ikää ja kehoa ei kommentoitu, todennäköisesti siksi että he olivat naisia.
Koska kolumni on maksumuurin takana, en ole itse päässyt lukemaan sitä, joten kommentoin vain mutulla: jos kerran se uimaopettaja on keski-ikäinen, hän on varmasti aika monta uintiryhmää ehtinyt jo aikojen saatossa opettaa, ja monenlaisia lapsia tavata. On siis varmasti aika iso kynnys ehdottaa yhdelle lapselle porttikieltoa.
On myös varmasti nähnyt senkin, kuinka nämä kuuntelutaidottomat "vilkkaat" lapset ovat turvallisuusriski muille uimakoululaisille. Uimakouluun ei myöskään ole kiva, jos siellä muut seisoskelee yhden "vilkkaan" varastaessa show.
Porttari oli ihan oikea päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Eikös tämä johda aika nopeasti tuolle painotettujen luokkien ja yksityiskoulujen tielle? Harrastuksiin tulee aloitusvaiheeseenkin "tasokokeet", joilla lapsen soveltuvuus kyseiseen lajiin ja sen vaatimuksiin testattaisiin. Sitäkö haluat? Sillä tosin olisi se seuraus, että mukana olevien lasten harrastusrauha olisi takuuvarmasti taattu, kun riehujat eivät pääsisi edes sille ensimmäiselle tunnille. Tuohonhan tuo lopulta johtaa, jos toistuu liian usein se, että vanhemmat tuovat kyseiseen lajiin iän, keskittymisen, käytöksen puolesta sopimattoman lapsen.
Mulla on lapsia painotusopetuksessa, ja voin kertoa, että siellä lahjakkuuksien joukossa on kyllä paljon vilkkaita lapsia ja neurokirjon lapsia. Lahjakkaat eivät läheskään aina ole rauhallisia, varsinkaan musiikissa ja urheilussa.
Varmaan pahin vaihtoehto. Riehuva kirjainyhdistelmäsäheltäjä, jonka vanhempi vielä kuvittelee olevan poikkeuslahjakkuus.
Jep. Huutonaurua aiheuttaa joka kerta, kun säheltäjäpenskan vanhemmat väittävät säheltäjän olevan taatusti piilonero tai tukeva NHL-stara. Kyllä, jokunen yksilö varmasti onkin. Mutta suurin osa autismi-/adhd -diagnoosin saaneista Leevi-Irmeleistä ei ole tuleva Elon Musk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Jokainen voi itse mennä ohjaamaan harrastuksia, jos kokee harrastukset tärkeiksi. Vapaaehtoisia ei vain tahdo jostain kumman syystä riittää.
Harrastuksia on siksi että vanhempien ei tarvitse niihin osallistua. Seuran tehtävä on hankkia ohjaajat, ei sysätä tätäkin vanhemman niskoille.
Sattuuko se kun on noin tyhmä kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Eikös tämä johda aika nopeasti tuolle painotettujen luokkien ja yksityiskoulujen tielle? Harrastuksiin tulee aloitusvaiheeseenkin "tasokokeet", joilla lapsen soveltuvuus kyseiseen lajiin ja sen vaatimuksiin testattaisiin. Sitäkö haluat? Sillä tosin olisi se seuraus, että mukana olevien lasten harrastusrauha olisi takuuvarmasti taattu, kun riehujat eivät pääsisi edes sille ensimmäiselle tunnille. Tuohonhan tuo lopulta johtaa, jos toistuu liian usein se, että vanhemmat tuovat kyseiseen lajiin iän, keskittymisen, käytöksen puolesta sopimattoman lapsen.
Mulla on lapsia painotusopetuksessa, ja voin kertoa, että siellä lahjakkuuksien joukossa on kyllä paljon vilkkaita lapsia ja neurokirjon lapsia. Lahjakkaat eivät läheskään aina ole rauhallisia, varsinkaan musiikissa ja urheilussa.
Varmaan pahin vaihtoehto. Riehuva kirjainyhdistelmäsäheltäjä, jonka vanhempi vielä kuvittelee olevan poikkeuslahjakkuus.
Jep. Huutonaurua aiheuttaa joka kerta, kun säheltäjäpenskan vanhemmat väittävät säheltäjän olevan taatusti piilonero tai tukeva NHL-stara. Kyllä, jokunen yksilö varmasti onkin. Mutta suurin osa autismi-/adhd -diagnoosin saaneista Leevi-Irmeleistä ei ole tuleva Elon Musk.
En ota kantaa siihen, mitä ketkäkin vanhemmat kuvittelevat tai millaisia erityislapset keskimäärin ovat.
Kerron vain omista kokemuksistani vanhempana, että niillä pääsykokeen kautta valikoiduilla musiikki- ja liikuntaluokilla on myös ADHD- ja autistilapsia sekä diagnosoimattomia vilkkaita lapsia, ja kaiken kaikkiaan luokat ovat olleet hyvin äänekkäitä. Toisaalta siellä on kyllä oltu innokkaita opiskelemaan, opittu ja saatu hyviä numeroita.
Matematiikkaluokasta ei ole omaa kokemusta, mutta olen kuullut, että siellä on hyvä työrauha. Mutta varmasti sitten omat sosiaaliset haasteensa heilläkin.
Jos lapsella on alku jännitystä. Ei nyt ainakaan heti pitäisi poistaa ryhmästä.
Puhumalla kaikki selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on alku jännitystä. Ei nyt ainakaan heti pitäisi poistaa ryhmästä.
Puhumalla kaikki selviää.
Opetelkoon olemaan riehumatta, oli jännitystä tai ei. Ei jännitys oli mikään oikeutus häiriköidä.
Vierailija kirjoitti:
Harrastus ei ole mikään demokratia, jossa kaikki saavat osallistua. Harrastusryhmiin voidaan ihan vapaasti laittaa vaatimuksia lähtötasosta. Koululaisten kohdalla olen välillä miettinyt, voisiko toistuvasti kiusaavan lapsen oikeasti vaan potkia harrastuksesta pois.
Mun mielestä kyllä. Myös muusta epäasiallisesta käytöksestä, esim paikkojen rikkomisesta, jatkuvasta omasta puuhastelusta (=ei osallistu treeneihin) pois.
Säännöt pitäisi käydä läpi aina ensimmäisellä kerralla ja olla kirjoitettuna. Harrastuksen aloittaja sitoutuu noudattamaan sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakohan tuon toimittajan ja ex-miehensä kirjoittamaa lapsiperheen eroa käsittelevää kirjaa lukea, kun kerran hän itse tuo - ehkä ajattelemattomuuttaan - esille miten pahasti kuopus oireilee eron ja uusioperhekuvion myötä? Sama kuvio ja kysymys liittyy toimittajan ystävänsä kanssa kirjoittamaan lapsiperheen parisuhdekirjaan - molemmat kirjoittajat ovat sen jälkeen eronneet.
https://otava.fi/kirjat/lapsiperheen-parisuhdekirja/
Eli kirjoitetaan kirja (kai määritelmällisesti TIETOkirja) jostain aiheesta ja sen jälkeen sössitään omassa elämässä se asia, josta kirjat on kirjoitettu... Ilmeisesti kirjat kertovat myös kirjoittajiensa omista elämistä (onko näin?), niin herää kysymys, minkä valtakunnan asiantuntijoita nämä ovat?
Kannattaisi kustantajien olla jatkossa tarkkana siitä, julkaistaanko tuolta toimittajalta enää yhtään mitään. Voisi olla ympäristöteko, jos hän lopettaisi kirjoittamisen.
Juu, ja vaikka on ”myyvä” idea tehdä kirja eksänsä kanssa, kun on ensin jättänyt tämän vauvavuoden päätteeksi ehkäpä maailman rumimmalla tavalla — tulee näistä paljastuksista lukijalle olo että mitä jää sanomatta. Aiheeseen liittyvät lapset, joiden persoonista saa lukea nyt kolumnista ja muitakin osallisia. Onko uusi mies ollut myös tahoillaan naimisissa oleva vauvan isä, ja kaksi perhettä rikottu? En tiedä kerrotaanko kirjassa mitä tämän miehen lasten äiti ajattelee kuviosta ja uusperheidyllistä samassa talossa. Tuskin ainakaan asuu siellä?
Ai joo mut kun kirja ja kolumnit ei ole minä-minä vaan laajalti yhteiskunnallista on valittaa päiväkodin lomakkeista ja wilmasta ja uhriutua porttareita saavista Vilkkaista Lapsista. Minullakin on viisivuotias sellainen. Kirjastossa hän värittää ja lukee.
Näistä kaikista kirjoituksista saa sellaisen käsityksen, että lapsen riehuminen on kotioloihin reagoimista. Mitä muutakaan voi odottaa jos jo valmiiksi kuormittuneen lapsen vie ryhmäharrastukseen, joka ei edes lasta kiinnosta.
Tämän kolumnistin kannattaisi aloittaa lapsen oireilun hoitaminen ihan sieltä kotoa. Sitten kun asiat ovat kotona kunnossa, voi viedä lapsen sellaiseen harrastukseen, joka lasta itseään kiinnostaa.
Esim valmiiksi uimataitoista lasta ei viedä uimakouluun harjoittelemaan asioita jotka hän jo osaa, vaan uinnin harrasteryhmään, jossa hän voi kehittää taitojaan.
Oma AUDHD ehti harrastaa useamman vuoden erästä lajia, missä pitää mennä ohjeiden ja muiden mukaan. Hyvin meni ja lapsi tykkäsi. Sitten vetäjä vaihtui, ja lapsesta tuli tuollainen aloituksen häirikkö. Eka ohjaaja osasi antaa ohjeet, mitkä lapseni aivot sai käsiteltyä. Uusi ohjaaja taas, vaikka muutoin oli ihan pätevä, ei hallinnut ylivilkkaan oppilaan kohtaamista.
Lapseni lopetti tuon harrastuksen ja itsekin totesin ettei siitä enää mitään tule, muiltakin harrastajilta menee ilo kun ohjaaja ja yksi lapsi ovat koko ajan äyskimässä toisilleen.
Joten ei, lapsella ei ole oikeutta harrastukseen jos homma ei vain toimi. Kaikilla aikuisilla ei ole kykyä kohdata erityisvilperttejä, vaikka me vanhemmat sitä haluaisimmekin. Ei tuo yksi puute tee näistä aikuisista huonoa niille muille lapsille. Sille lapsellekin tekee hyvää oppia jo pienenä erottamaan sellaiset ihmiset, jotka osaavat tukea niistä jotka eivät osaa. Ei se lapsi hyödy mitään jos vanhemmat laittaa lapsen hakkaamaan päätään siihen harmaaseen kiveen, kuvitellen että siitä kivestä pääsisi siten läpi. Ehei. Jos kivi tukkii tien, käännytään toiselle tielle joka vie perille eikä jäädä risteyksen tukkeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko perhe yhdessä liikkua ja pelailla vaikka jalkapalloa lähikentällä, jolloin vasta 5-vuotias voisi harjoitella yhteisten sääntöjen noudattamista vanhemman ohjauksessa ja silmien alla. Kun taidot kasvavat, ehkä ryhmäharrastus onnistuu vieraan valmennuksessa ja isommassa ryhmässä turvallisesti. Valmentajilla ei ole resursseja peruskasvatustyöhön. Vasta kun ryhmätaidot ja itsehillintätaidot ovat riittävät, on järkevää siirtyä valmennukseen. Lapsellekin on raskasta olla isossa ryhmässä, kun jatkuvasti saa kokemuksen, ettei pysty noudattamaan ohjeita ja saa ikävää palautetta. Tätä kokemusta kantaa pitkään mukanaan. Ensin kannattaa hankkia onnistumisia vaikka omassa perhepiirissä.
Kuulostaa myös siltä, että kannattaa hakeutua selvittämään, onko lapsella erityisvaikeuksia, jotta niihin saa apua mahdollisimman ajoissa. Onnistumisten kautta luotu itsetunto on tärkeämpi kuin aikainen pyrkiminen lajivalmennukseen. Tsemppiä perheelle!
Joku sanoi, että harrastus ei ole mikään demokratia. Itse näkisin, että demokraattisessa yhteiskunnassa tulee tukea sellaisia harrastuksia, jotka ovat mahdollisimman monien saatavilla. Eli jos yhteiskunta tukee, niin kukaan ei saa olla liian huono päästäkseen jollakin tasolla mukaan toimintaan.
Poikkeuksena taiteen perusopetus, joka noudattaa valtakunnallista opsia ja johtaa tutkintoihin.
Miksi viedä pientä lasta harrastuksiin, jos jo tietää ettei lapsi jaksa kuunnella ohjeita yhtään? 5-vuotias ei tarvitse harrastuksia ja oppii ihan yhtä hyväksi futariksi vaikka vielä vuoden kävisi vain vanhemman kanssa pelailemassa.
Muutama vuosi sitten oman lapsen harrastuksessa oli pari vilkasta lasta jotka vain juoksivat kenttää ympäri muiden tehdessä harjoituksia. Nämä vilkkaiden lasten vanhemmat olivat pahoillaan kun heidän lastaan ei ohjaaja jahdannut kentällä ja hakenut mukaan yhteiseen toimintaan. Muut vanhemmat olivat hyvin tyytyväisiä kun juoksentelijoiden ei annettu häiritä muiden oppimista.
Varmasti suurimmalle osalle vanhemmista ja harrastuksen ohjaajista on ihan ok että kaikki pääsevät mukaan erityisyydestä huolimatta. Mutta siinä vaiheessa kun joku aiheuttaa jatkuvasti vaaratilanteita tai kohtuuttomasti häiritsee muita lapsia ja heidän oppimistaan, ei asiaa enää katsella hyvällä.
En päässyt lukemaan alkuperäistä kirjoitusta, mutta jos lapsi potkitaan pois harrastuksesta, ei kyseessä ole enää mikään pieni ja satunnainen häiriköinti.
Lapseni lopetti kuvataidekerhon, koska siellä oli kymmenen lapsen ryhmässä yksi ADHD-tapaus, joka jatkuvasti häiritsi ja kiusasi muita, ei tehnyt ainoataakn työtä loppuun saakka. Meitä oli muutama vanhempi, jotka otimme asian puheeksi kuvataridekerhon opettajan kanssa, mutta hän vain sanoi että kyseinen lapsi ei oikein jaksa keskittyä mutta vanhempansa toivovat että lapsella olisi jokin harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi, että harrastus ei ole mikään demokratia. Itse näkisin, että demokraattisessa yhteiskunnassa tulee tukea sellaisia harrastuksia, jotka ovat mahdollisimman monien saatavilla. Eli jos yhteiskunta tukee, niin kukaan ei saa olla liian huono päästäkseen jollakin tasolla mukaan toimintaan.
Poikkeuksena taiteen perusopetus, joka noudattaa valtakunnallista opsia ja johtaa tutkintoihin.
En tarkoittanut, etteikö olisi hyvä olla mahdollisimman monelle saatavilla olevia harrastuksia. Lapsilla on kuitenkin erilaisia taitotasoja ja tavoitteita ja siksi on tärkeää, että yksittäisissä ryhmissä on erilaisia vaatimuksia taidoille, lähtötasolle ja käytökselle. Näin harrastus on mukava juttu kaikille, eikä se ole kenellekään liian helppoa, haastavaa tai sosiaalisesti ikävää. Toki on tärkeää viestiä etukäteen, että mitä ryhmässä edellytetään ja kenelle se sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Eikös tämä johda aika nopeasti tuolle painotettujen luokkien ja yksityiskoulujen tielle? Harrastuksiin tulee aloitusvaiheeseenkin "tasokokeet", joilla lapsen soveltuvuus kyseiseen lajiin ja sen vaatimuksiin testattaisiin. Sitäkö haluat? Sillä tosin olisi se seuraus, että mukana olevien lasten harrastusrauha olisi takuuvarmasti taattu, kun riehujat eivät pääsisi edes sille ensimmäiselle tunnille. Tuohonhan tuo lopulta johtaa, jos toistuu liian usein se, että vanhemmat tuovat kyseiseen lajiin iän, keskittymisen, käytöksen puolesta sopimattoman lapsen.
Mulla on lapsia painotusopetuksessa, ja voin kertoa, että siellä lahjakkuuksien joukossa on kyllä paljon vilkkaita lapsia ja neurokirjon lapsia. Lahjakkaat eivät läheskään aina ole rauhallisia, varsinkaan musiikissa ja urheilussa.
Varmaan pahin vaihtoehto. Riehuva kirjainyhdistelmäsäheltäjä, jonka vanhempi vielä kuvittelee olevan poikkeuslahjakkuus.
Jep. Huutonaurua aiheuttaa joka kerta, kun säheltäjäpenskan vanhemmat väittävät säheltäjän olevan taatusti piilonero tai tukeva NHL-stara. Kyllä, jokunen yksilö varmasti onkin. Mutta suurin osa autismi-/adhd -diagnoosin saaneista Leevi-Irmeleistä ei ole tuleva Elon Musk.
En ota kantaa siihen, mitä ketkäkin vanhemmat kuvittelevat tai millaisia erityislapset keskimäärin ovat.
Kerron vain omista kokemuksistani vanhempana, että niillä pääsykokeen kautta valikoiduilla musiikki- ja liikuntaluokilla on myös ADHD- ja autistilapsia sekä diagnosoimattomia vilkkaita lapsia, ja kaiken kaikkiaan luokat ovat olleet hyvin äänekkäitä. Toisaalta siellä on kyllä oltu innokkaita opiskelemaan, opittu ja saatu hyviä numeroita.
Matematiikkaluokasta ei ole omaa kokemusta, mutta olen kuullut, että siellä on hyvä työrauha. Mutta varmasti sitten omat sosiaaliset haasteensa heilläkin.
Matematiikkaluokalle sitten saattaa valikoitua autismin kirjolla olevia. Tai ainakin oma tyttäreni kertoi, että kun hän oli yhdessä erityisluokassa (5-6lk) koulunkäynninohjaajaa sijaistamassa, niin sieltä luokalta osa lapsista siirtyi yläkouluun LUMA-luokalle. Ja siis tämä pienryhmä oli oppilaille, joilla on autisminkirjoa jokaisella.
Alue: Aihe vapaa
Aina on niitä, joilla on varaa maksaa harrastuksia. Harrastaminen ei lopu. Ne, joilla ei ole varaa maksaa harrastuksia, ei sitten harrasta.