Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (1069)
Vierailija kirjoitti:
Ne ohjaajat on vapaaehtoisia vanhempia, neropatti. Seura ei ole mikään palvelu jonka asiakas olet.
Kolumnissa puhuttiin uimakoulusta ja tanssikoulusta. Tuskin yhdessäkään tanssikoulussa tai uimakoulussa on vapaaehtoiset vanhemmat ohjaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.
On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Juttu on epäonnistuneen vanhemman kitinää.
Laita juoksemaan yksin rataa ei terrorisoi muita kyllä vuodet ja kilsat tekee tehtävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko perhe yhdessä liikkua ja pelailla vaikka jalkapalloa lähikentällä, jolloin vasta 5-vuotias voisi harjoitella yhteisten sääntöjen noudattamista vanhemman ohjauksessa ja silmien alla. Kun taidot kasvavat, ehkä ryhmäharrastus onnistuu vieraan valmennuksessa ja isommassa ryhmässä turvallisesti. Valmentajilla ei ole resursseja peruskasvatustyöhön. Vasta kun ryhmätaidot ja itsehillintätaidot ovat riittävät, on järkevää siirtyä valmennukseen. Lapsellekin on raskasta olla isossa ryhmässä, kun jatkuvasti saa kokemuksen, ettei pysty noudattamaan ohjeita ja saa ikävää palautetta. Tätä kokemusta kantaa pitkään mukanaan. Ensin kannattaa hankkia onnistumisia vaikka omassa perhepiirissä.
Kuulostaa myös siltä, että kannattaa hakeutua selvittämään, onko lapsella erityisvaikeuksia, jotta niihin saa apua mahdollisimman ajoissa. Onnistumisten kautta luotu itsetunto on tärkeämpi kuin aikainen pyrkiminen lajivalmennukseen. Tsemppiä perheelle!
Olen itse juuri tuo vanhempi, joka on lapsen mukana kaikkialla ja myös harrastuksissa. Ongelma on se, että monen muun ns. normaalinkin lapsen vanhempi taas ei ole mukana ja näkemässä mitä ne hänen omat "itse täydellisyydet" siellä touhuaa. Tuli nähtyä, että mistä se kiusaaminen juontaa juurensa. Ei se ole se vilkas siellä aina se joka kiusaa. Siinä on sitten se vanhempi joka on läsnä joutumassa puuttumaan määräilevien yksilöiden toimintaan, että kaikki saa osallistua. Lopulta lapseni halusi käydä vain sellaisina aikoina kun on vähän porukkaa. Enkä ihmettele miksi. Eniten kävi sääliksi pienimmät, jotka jäi jyrä sisäpiirin jalkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Jokainen voi itse mennä ohjaamaan harrastuksia, jos kokee harrastukset tärkeiksi. Vapaaehtoisia ei vain tahdo jostain kumman syystä riittää.
Harrastuksia on siksi että vanhempien ei tarvitse niihin osallistua. Seuran tehtävä on hankkia ohjaajat, ei sysätä tätäkin vanhemman niskoille.
Ikävää nähdä kun lähitulevaisuudessa lasten harrastaminen loppuu kokonaan. Joko a) resurssipulaan kun ei ole tekijöitä tai b) liian korkeaan hintaa, koska palkataan ne resurssit. Pätevä päävalmentaja ja pari hyvää apuvalmentajaa maksaa helposti sen 10000 €/kk.
Eipä ole sitten kolumnin kirjoittajan lapsellekaan ryhmiä, mihin mennä.
Resursseista sen verran, että ihmetellään, miksi pula-ajan Suomella oli varaa kouluttaa lapset lukemaan ja kirjoittamaan ja saamaan muutkin opit elämään ja jatko-opintoja ja töitä varten, mutta nyt rikkaassa Suomessa tuuttaa luku- ja kirjoitustaidottomia 9-vuotisesta putkesta. Kysehän on resursseista. Suuret ikäluokat olivat 50-60 hengen luokissa ja kävivät koulun eri vuoroissa.
Liittyy kolumniin siten, että jos kolumnisti vaatii HÄNEN "hyvin vilkkaan" lapsensa osallistumista kaikkeen mahdolliseen ja silti pitäisi sallia osallistuminen myös muille, eiväthän mitkään resurssit tule ikinä riittämään.
Jos yksi opettaja pystyy parhaimmillaan opettamaan kymmeniä oppilaita, on se äärimmäisen tehokasta. Mutta se edellyttää yhdessä sovittujen sääntöjen noudattamista noilta oppilailta. Ja siitä ilmeisesti Suomessa on nyt pula ja puute.
Vastaus otsikon kysymykseen: saa tietysti, mutta ryhmäharrastuksella ei ole velvollisuutta järjestää lapselle mahdollisuutta tähän.
Vanhemmilla on oikeus järjestää lapselle harrastus muulla haluamallaan tavalla, joka ei häiritse muita, esim. itse opettamalla tai hankkimalla lapselle yksilötunteja jossakin harrastuksessa, jolloin opettaja pystyy opetustilanteessa keskittymään vain tähän lapseen. Tai muulla tavalla, jonka vanhemmat voivat keksiä ihan itse. Harrastusryhmällä on oikeus rajata osallistuminen vain niihin, jotka pystyvät toimimaan ryhmässä. Se ei ole syrjintää vaan toimintaedellytysten turvaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapseni oli Arkkitehtikoulun arkkitehtiryhmässä - ja kas, sitä toteutettiin niin, että ne riehujalapset saivat sen kaiken ohjauksen eli heille tehtiin TEMPPURATA, ja opettaja hoiti sitä.
Ne oikeasti piirtämisestä ja arkkithetuurista kiinnostuneet ja siinä lahjakkaat oppilaat opiskeli sivuhuoneessa koko kaksi tuntia keskenään ilman mitään ohjausta. Eikä muuten ollut edes mikään halpahintainen harrastus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Tuo on kolumnin kirjoittajalle ilmeisesti tyypillinen tapa toimia.
Ei kestä kritiikkiä millään tavalla vaan kaikkien pitäisi vain ylistää häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ohjaajat on vapaaehtoisia vanhempia, neropatti. Seura ei ole mikään palvelu jonka asiakas olet.
Kolumnissa puhuttiin uimakoulusta ja tanssikoulusta. Tuskin yhdessäkään tanssikoulussa tai uimakoulussa on vapaaehtoiset vanhemmat ohjaamassa.
Kyullä uimakoulut menee yleensä vapaaehtoisvoimin
Vierailija kirjoitti:
Voisiko perhe yhdessä liikkua ja pelailla vaikka jalkapalloa lähikentällä, jolloin vasta 5-vuotias voisi harjoitella yhteisten sääntöjen noudattamista vanhemman ohjauksessa ja silmien alla. Kun taidot kasvavat, ehkä ryhmäharrastus onnistuu vieraan valmennuksessa ja isommassa ryhmässä turvallisesti. Valmentajilla ei ole resursseja peruskasvatustyöhön. Vasta kun ryhmätaidot ja itsehillintätaidot ovat riittävät, on järkevää siirtyä valmennukseen. Lapsellekin on raskasta olla isossa ryhmässä, kun jatkuvasti saa kokemuksen, ettei pysty noudattamaan ohjeita ja saa ikävää palautetta. Tätä kokemusta kantaa pitkään mukanaan. Ensin kannattaa hankkia onnistumisia vaikka omassa perhepiirissä.
Kuulostaa myös siltä, että kannattaa hakeutua selvittämään, onko lapsella erityisvaikeuksia, jotta niihin saa apua mahdollisimman ajoissa. Onnistumisten kautta luotu itsetunto on tärkeämpi kuin aikainen pyrkiminen lajivalmennukseen. Tsemppiä perheelle!
Aiempi kommentoija kirjoitti viisaasti näin:
"Voisiko perhe yhdessä liikkua ja pelailla vaikka jalkapalloa lähikentällä, jolloin vasta 5-vuotias voisi harjoitella yhteisten sääntöjen noudattamista vanhemman ohjauksessa ja silmien alla. Kun taidot kasvavat, ehkä ryhmäharrastus onnistuu vieraan valmennuksessa ja isommassa ryhmässä turvallisesti. Valmentajilla ei ole resursseja peruskasvatustyöhön."
Vastaus tuohon löytyy kolumnista, jossa viisivuotiaasta lapsestaan kirjoittava äiti toteaa näin:
"Ai sinulla oli raskasta lapseni energioiden kanssa 45 minuuttia? Mietipä, minä asun niiden kanssa. Muuten hetkinen, olitkos meistä kahdesta sinä koulutettu ammattilainen?"
Eli kun puhutaan paljon siitä, miten nykyvanhemmat haluavat ulkoistaa kasvatusvastuunsa muille, aina ei ole ihan selvää, mitä sillä tarkoitetaan - mutta tuossa Hesarin kolumnisti kuvaa sen ihan konkreettisesti. Siksi meillä onkin ehkä ammattitoimittajia että he akateemisen koulutuksen saaneina osaavat sanoittaa yhteiskunnallisia ilmiöitä. Koko kolumnihan oli tuon kasvatusvastuun siirtoyrityksen ja kykenemättömyyden nähdä oman toiminnan seurannaisvaikutuksia (ja kantaa niistä vastuuta) oppikirjaesimerkki ja suora sanallistaminen.
Se vain, että kaiken kolumnistin muissa yhteyksissä sanoman ja kirjoittaman taustaa vasten piirtyvä kuva on äärimmäisen surullinen, etenkin tuon 5-vuotiaan osalta. Äitinsä ei halua eikä jaksa olla hänen kanssaan ja siksi yrittää saada häntä dumpattua ties minkä eri alojen ihmisille ("sinähän se koulutettu ammattilainen olet"). Voi tosiaan miettiä, mitä siellä kirjastossa on toistuvasti tapahtunut, kun äiti on saanut hankittua lapselleen porttikiellon.
Lapsi jää äidin minä-minä-monivuotisen terapian, häijysti tehdyn eron (mistä on todennäköisesti seurannut lapsen isän masennusta, "otti eron raskaasti") ja sekavien asumisjärjestelyjen ja uuden suhteen aiheuttaman uusperhekuvion jalkoihin, ja kun lapsi sitten reagoi itse asiassa täysin luonnonmukaisesti elin- ja ihmissuhdeolosuhteisiinsa, koko sotkun alullepannut äiti kuittaa oireilun "lapsen energioina" ja toteaa valtakunnan suurimmassa mediassa, että hän ei noita energioita jaksa.
Tulin niin loputtoman surulliseksi ja vihaiseksi kolumnistin ex-puolison puolesta nähtyäni heidän yhteisen tv-haastattelunsa, ja nyt olen vielä loputtomamman surullinen tuon 5-vuotiaan lapsen puolesta. 😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi on todennäköisesti puhutellut vilkasta lasta jo useasti, mutta sillä ei ole vaikutusta lapsen toimintaan. Siksi vanhempi turhautuu jos opettaja olettaa että pelkkä puhuminen lapselle korjaa asian. Opettajallakin pitää olla jotain auktoriteettia ja kykyä hallita lapsiryhmää, myös muutama vilkaampi lapsi. Toki uimakouluun tarvitaan enemmän aikuisia jos vilkkaita lapsia on useampi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi viedä pientä lasta harrastuksiin, jos jo tietää ettei lapsi jaksa kuunnella ohjeita yhtään? 5-vuotias ei tarvitse harrastuksia ja oppii ihan yhtä hyväksi futariksi vaikka vielä vuoden kävisi vain vanhemman kanssa pelailemassa.
Muutama vuosi sitten oman lapsen harrastuksessa oli pari vilkasta lasta jotka vain juoksivat kenttää ympäri muiden tehdessä harjoituksia. Nämä vilkkaiden lasten vanhemmat olivat pahoillaan kun heidän lastaan ei ohjaaja jahdannut kentällä ja hakenut mukaan yhteiseen toimintaan. Muut vanhemmat olivat hyvin tyytyväisiä kun juoksentelijoiden ei annettu häiritä muiden oppimista.
Varmasti suurimmalle osalle vanhemmista ja harrastuksen ohjaajista on ihan ok että kaikki pääsevät mukaan erityisyydestä huolimatta. Mutta siinä vaiheessa kun joku aiheuttaa jatkuvasti vaaratilanteita tai kohtuuttomasti häiritsee muita lapsia ja heidän oppimistaan, ei asiaa enää katsella hyvällä.
En päässyt lukemaan alkuperäistä kirjoitusta, mutta jos lapsi potkitaan pois harrastuksesta, ei kyseessä ole enää mikään pieni ja satunnainen häiriköinti.
617/632 |
09.09.2026 | 10:00
Miksi viedä pientä lasta harrastuksiin, jos jo tietää ettei lapsi jaksa kuunnella ohjeita yhtään?
Siksi kun se äiti ei jaksa lapsensa "energioita". Kertoi itse kolumnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ohjaajat on vapaaehtoisia vanhempia, neropatti. Seura ei ole mikään palvelu jonka asiakas olet.
Kolumnissa puhuttiin uimakoulusta ja tanssikoulusta. Tuskin yhdessäkään tanssikoulussa tai uimakoulussa on vapaaehtoiset vanhemmat ohjaamassa.
Kyullä uimakoulut menee yleensä vapaaehtoisvoimin
Kuulostaa hengenvaaralliselta. Olen tutustunut aika kattavasti oman alueeni tarjontaan, eikä täällä varmasti ole yhdessäkään uimakoulussa kouluttamatonta vanhempaa puikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko perhe yhdessä liikkua ja pelailla vaikka jalkapalloa lähikentällä, jolloin vasta 5-vuotias voisi harjoitella yhteisten sääntöjen noudattamista vanhemman ohjauksessa ja silmien alla. Kun taidot kasvavat, ehkä ryhmäharrastus onnistuu vieraan valmennuksessa ja isommassa ryhmässä turvallisesti. Valmentajilla ei ole resursseja peruskasvatustyöhön. Vasta kun ryhmätaidot ja itsehillintätaidot ovat riittävät, on järkevää siirtyä valmennukseen. Lapsellekin on raskasta olla isossa ryhmässä, kun jatkuvasti saa kokemuksen, ettei pysty noudattamaan ohjeita ja saa ikävää palautetta. Tätä kokemusta kantaa pitkään mukanaan. Ensin kannattaa hankkia onnistumisia vaikka omassa perhepiirissä.
Kuulostaa myös siltä, että kannattaa hakeutua selvittämään, onko lapsella erityisvaikeuksia, jotta niihin saa apua mahdollisimman ajoissa. Onnistumisten kautta luotu itsetunto on tärkeämpi kuin aikainen pyrkiminen lajivalmennukseen. Tsemppiä perheelle!
Aiempi kommentoija kirjoitti viisaasti näin:
"Voisiko perhe yhdessä liikkua ja pelailla vaikka jalkapalloa lähikentällä, jolloin vasta 5-vuotias voisi harjoitella yhteisten sääntöjen noudattamista vanhemman ohjauksessa ja silmien alla. Kun taidot kasvavat, ehkä ryhmäharrastus onnistuu vieraan valmennuksessa ja isommassa ryhmässä turvallisesti. Valmentajilla ei ole resursseja peruskasvatustyöhön."
Vastaus tuohon löytyy kolumnista, jossa viisivuotiaasta lapsestaan kirjoittava äiti toteaa näin:
"Ai sinulla oli raskasta lapseni energioiden kanssa 45 minuuttia? Mietipä, minä asun niiden kanssa. Muuten hetkinen, olitkos meistä kahdesta sinä koulutettu ammattilainen?"
Eli kun puhutaan paljon siitä, miten nykyvanhemmat haluavat ulkoistaa kasvatusvastuunsa muille, aina ei ole ihan selvää, mitä sillä tarkoitetaan - mutta tuossa Hesarin kolumnisti kuvaa sen ihan konkreettisesti. Siksi meillä onkin ehkä ammattitoimittajia että he akateemisen koulutuksen saaneina osaavat sanoittaa yhteiskunnallisia ilmiöitä. Koko kolumnihan oli tuon kasvatusvastuun siirtoyrityksen ja kykenemättömyyden nähdä oman toiminnan seurannaisvaikutuksia (ja kantaa niistä vastuuta) oppikirjaesimerkki ja suora sanallistaminen.
Se vain, että kaiken kolumnistin muissa yhteyksissä sanoman ja kirjoittaman taustaa vasten piirtyvä kuva on äärimmäisen surullinen, etenkin tuon 5-vuotiaan osalta. Äitinsä ei halua eikä jaksa olla hänen kanssaan ja siksi yrittää saada häntä dumpattua ties minkä eri alojen ihmisille ("sinähän se koulutettu ammattilainen olet"). Voi tosiaan miettiä, mitä siellä kirjastossa on toistuvasti tapahtunut, kun äiti on saanut hankittua lapselleen porttikiellon.
Lapsi jää äidin minä-minä-monivuotisen terapian, häijysti tehdyn eron (mistä on todennäköisesti seurannut lapsen isän masennusta, "otti eron raskaasti") ja sekavien asumisjärjestelyjen ja uuden suhteen aiheuttaman uusperhekuvion jalkoihin, ja kun lapsi sitten reagoi itse asiassa täysin luonnonmukaisesti elin- ja ihmissuhdeolosuhteisiinsa, koko sotkun alullepannut äiti kuittaa oireilun "lapsen energioina" ja toteaa valtakunnan suurimmassa mediassa, että hän ei noita energioita jaksa.
Tulin niin loputtoman surulliseksi ja vihaiseksi kolumnistin ex-puolison puolesta nähtyäni heidän yhteisen tv-haastattelunsa, ja nyt olen vielä loputtomamman surullinen tuon 5-vuotiaan lapsen puolesta. 😞
Kolumnisti on omilla toimillaan ja valinnoillaan saattanut lapsen tuohon tilaan.
Hän on syyllinen siihen kaikin tavoin,
Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.
Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!
Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.
Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti.
Railo panssariin.
Siksi tuo ratkaisu.On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.
Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.
Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.
Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.
Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.
On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.
Tuo on kolumnin kirjoittajalle ilmeisesti tyypillinen tapa toimia.
Ei kestä kritiikkiä millään tavalla vaan kaikkien pitäisi vain ylistää häntä.
Ok, kiitos. Hyvä tietää. Jos tuo jatkuu, ei auta muu kuin tehdä asiasta valitus HS:lle. Jos siis enää siinä kohtaa jaksaa olla tilaaja. Tämä juttu osoitti todella karusti entisen laatulehden tason romahduksen. Siihen sitten tuo kommenttien jälkikäteis"siivous" päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen tanssiryhmän tuli down-tyttö. Hän oli 2 vuotta vanhempi kuin muut koska vanhemmat olivat ajatelleet että kehitystaso sopii paremmin pienempien ryhmään. Mutta tyttö oli siten myös huomattavan paljon isompi kuin muut ja riehakas. Hän törmäili jatkuvasti muihin lapsiin sillä seurauksella että lämmittelyleikit ym. päättyivät pienempien itkuun ja häntä alettiin pelätä. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kritisoida että miksi hän on siinä ryhmässä kun jatkuvasti tulee vaaratilanteita. Muut tytöt lopettivat yksi toisensa perään käymästä tunneilla.
Tässä olisi pitänyt olla ohjaajalla ja seuralla pelisilmää. Tilanne on varmasti ollut nolo kaikille ja sen jatkuminen ei kenenkään itsetuntoa kehitä myönteiseen suuntaan. Onneksi nykyään on ainakin harvakseltaan tarjolla myös ryhmiä joissa huomioidaan erityistarpeet.
Ei se oikein riitä, että niitä harrastusryhmiä on tarjolla harvakseltaan. Niitä pitäisi olla erityisille enemmän, jotta hekin voivat harrastaa turvallisessa ympäristössä. Eihän se noille itseriittoisille omanapaisille itsekkäille ns "normaaleille" mitään opeta kun ovat vapaamatkustajina miettimään mitä itse joskus tekevät väärin, mutta ainakin erityiset lapset on turvassa noilta. Moni "normaali" on henkisesti todella väkivaltainen ja niin tyhmä että ei edes ymmärrä hävetä huonoa käytöstään ja nähdä sitä omaa tapaansa häiriköidä ja kiusata.
Alleviivaat oikein sen, että usein näiden loputonta joustoa ja venymistä vaativien häiriköiden vanhemmatkin ovat sitä samaa laatua. Ei ihme ettei mikään suju ja mitään tilannetajua ole. Omena harvoin putoaa kovin kauas puusta...
Olen itse todella joustava joten valehtelit juuri. Aina on kehuttu joustavaksi ja sovittelevaksi vaikka olenkin erityisen vanhempi. Miksi lietsot yleistävää vihaa vaikka et mitenkään voi laittaa erityisten vanhempia mihinkään hegemoniseen nippuun, kertää älyn puutteestasi.
Tiedät olevasi väärässä ja siksi koet tarvetta solvata toisia.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi on todennäköisesti puhutellut vilkasta lasta jo useasti, mutta sillä ei ole vaikutusta lapsen toimintaan. Siksi vanhempi turhautuu jos opettaja olettaa että pelkkä puhuminen lapselle korjaa asian. Opettajallakin pitää olla jotain auktoriteettia ja kykyä hallita lapsiryhmää, myös muutama vilkaampi lapsi. Toki uimakouluun tarvitaan enemmän aikuisia jos vilkkaita lapsia on useampi.
Kuka sen lisähenkilön sinne uimaopetuksen maksaa? Eikö sen pitäisi olla niin, että jos vanhempi ei saa lastaan kasvatettua / opetettua, yhteiskunta tarjoaa tukea (=veronmaksajat maksavat), mutta jos harrastuksissa vaaditaan lisähenkilöitä, silloin sen kulun pitäisi tulla tarvitsijan pussista. Kyllä Hesarin toimittajalla on varaa palkata lisähenkilö huolehtimaan lapsensa erityistarpeista harrastuksissa. Jos ei halua maksaa, sitten ei sitä harrastusta.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi oli uimahallissa. Miksi hänestä pitäisi tulla futari? Miksi ylipäätään kaikista pitäisi tulla futareita?