HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi on todennäköisesti puhutellut vilkasta lasta jo useasti, mutta sillä ei ole vaikutusta lapsen toimintaan. Siksi vanhempi turhautuu jos opettaja olettaa että pelkkä puhuminen lapselle korjaa asian. Opettajallakin pitää olla jotain auktoriteettia ja kykyä hallita lapsiryhmää, myös muutama vilkaampi lapsi. Toki uimakouluun tarvitaan enemmän aikuisia jos vilkkaita lapsia on useampi.

Eikö ne pitäisi ne lapsen arjen olot ja elämä järjestää ensin niin, että lapsi ei riehuisi julkisella paikalla ja häiritsisi muita harrastuksissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko perhe yhdessä liikkua ja pelailla vaikka jalkapalloa lähikentällä, jolloin vasta 5-vuotias voisi harjoitella yhteisten sääntöjen noudattamista vanhemman ohjauksessa ja silmien alla. Kun taidot kasvavat, ehkä ryhmäharrastus onnistuu vieraan valmennuksessa ja isommassa ryhmässä turvallisesti. Valmentajilla ei ole resursseja peruskasvatustyöhön. Vasta kun ryhmätaidot ja itsehillintätaidot ovat riittävät, on järkevää siirtyä valmennukseen. Lapsellekin on raskasta olla isossa ryhmässä, kun jatkuvasti saa kokemuksen, ettei pysty noudattamaan ohjeita ja saa ikävää palautetta. Tätä kokemusta kantaa pitkään mukanaan. Ensin kannattaa hankkia onnistumisia vaikka omassa perhepiirissä.

Kuulostaa myös siltä, että kannattaa hakeutua selvittämään, onko lapsella erityisvaikeuksia, jotta niihin saa apua mahdollisimman ajoissa. Onnistumisten kautta luotu itsetunto on tärkeämpi kuin aikainen pyrkiminen lajivalmennukseen. Tsemppiä perheelle!

Aiempi kommentoija kirjoitti viisaasti näin:

"Voisiko perhe yhdessä liikkua ja pelailla vaikka jalkapalloa lähikentällä, jolloin vasta 5-vuotias voisi harjoitella yhteisten sääntöjen noudattamista vanhemman ohjauksessa ja silmien alla. Kun taidot kasvavat, ehkä ryhmäharrastus onnistuu vieraan valmennuksessa ja isommassa ryhmässä turvallisesti. Valmentajilla ei ole resursseja peruskasvatustyöhön."

 

Vastaus tuohon löytyy kolumnista, jossa viisivuotiaasta lapsestaan kirjoittava äiti toteaa näin:

"Ai sinulla oli raskasta lapseni energioiden kanssa 45 minuuttia? Mietipä, minä asun niiden kanssa. Muuten hetkinen, olitkos meistä kahdesta sinä koulutettu ammattilainen?"

 

Eli kun puhutaan paljon siitä, miten nykyvanhemmat haluavat ulkoistaa kasvatusvastuunsa muille, aina ei ole ihan selvää, mitä sillä tarkoitetaan - mutta tuossa Hesarin kolumnisti kuvaa sen ihan konkreettisesti. Siksi meillä onkin ehkä ammattitoimittajia että he akateemisen koulutuksen saaneina osaavat sanoittaa yhteiskunnallisia ilmiöitä. Koko kolumnihan oli tuon kasvatusvastuun siirtoyrityksen ja kykenemättömyyden nähdä oman toiminnan seurannaisvaikutuksia (ja kantaa niistä vastuuta) oppikirjaesimerkki ja suora sanallistaminen.

Se vain, että kaiken kolumnistin muissa yhteyksissä sanoman ja kirjoittaman taustaa vasten piirtyvä kuva on äärimmäisen surullinen, etenkin tuon 5-vuotiaan osalta. Äitinsä ei halua eikä jaksa olla hänen kanssaan ja siksi yrittää saada häntä dumpattua ties minkä eri alojen ihmisille ("sinähän se koulutettu ammattilainen olet"). Voi tosiaan miettiä, mitä siellä kirjastossa on toistuvasti tapahtunut, kun äiti on saanut hankittua lapselleen porttikiellon.

Lapsi jää äidin minä-minä-monivuotisen terapian, häijysti tehdyn eron (mistä on todennäköisesti seurannut lapsen isän masennusta, "otti eron raskaasti") ja sekavien asumisjärjestelyjen ja uuden suhteen aiheuttaman uusperhekuvion jalkoihin, ja kun lapsi sitten reagoi itse asiassa täysin luonnonmukaisesti elin- ja ihmissuhdeolosuhteisiinsa, koko sotkun alullepannut äiti kuittaa oireilun "lapsen energioina" ja toteaa valtakunnan suurimmassa mediassa, että hän ei noita energioita jaksa.

 

Tulin niin loputtoman surulliseksi ja vihaiseksi kolumnistin ex-puolison puolesta nähtyäni heidän yhteisen tv-haastattelunsa, ja nyt olen vielä loputtomamman surullinen tuon 5-vuotiaan lapsen puolesta. 😞

Yksilöimättä suoraan kolumnin lapseen, niin 5-vuotiaan liikuntasuositus ei tule lähellekään täyteen harrastuksissa. Tuon ikäisten treenit ovat suht lyhyitä ja harvoin eivätkä kata sitä, että tuon ikäisen pitäisi liikkua monta tuntia päivässä ja harjoitella monipuolisesti eri taitoja. Osa nauttii harrastamisesta ja osalla harrastukset onnistuvat hyvin, mutta toisilla on haasteita, eikä se ole automaattisesti ohjaajan/valmentajan syy. Harrastus on tuon ikäiselle korkeintaan kiva lisä, mutta perustyö pitäisi tehdä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko perhe yhdessä liikkua ja pelailla vaikka jalkapalloa lähikentällä, jolloin vasta 5-vuotias voisi harjoitella yhteisten sääntöjen noudattamista vanhemman ohjauksessa ja silmien alla. Kun taidot kasvavat, ehkä ryhmäharrastus onnistuu vieraan valmennuksessa ja isommassa ryhmässä turvallisesti. Valmentajilla ei ole resursseja peruskasvatustyöhön. Vasta kun ryhmätaidot ja itsehillintätaidot ovat riittävät, on järkevää siirtyä valmennukseen. Lapsellekin on raskasta olla isossa ryhmässä, kun jatkuvasti saa kokemuksen, ettei pysty noudattamaan ohjeita ja saa ikävää palautetta. Tätä kokemusta kantaa pitkään mukanaan. Ensin kannattaa hankkia onnistumisia vaikka omassa perhepiirissä.

Kuulostaa myös siltä, että kannattaa hakeutua selvittämään, onko lapsella erityisvaikeuksia, jotta niihin saa apua mahdollisimman ajoissa. Onnistumisten kautta luotu itsetunto on tärkeämpi kuin aikainen pyrkiminen lajivalmennukseen. Tsemppiä perheelle!

Aiempi kommentoija kirjoitti viisaasti näin:

"Voisiko perhe yhdessä liikkua ja pelailla vaikka jalkapalloa lähikentällä, jolloin vasta 5-vuotias voisi harjoitella yhteisten sääntöjen noudattamista vanhemman ohjauksessa ja silmien alla. Kun taidot kasvavat, ehkä ryhmäharrastus onnistuu vieraan valmennuksessa ja isommassa ryhmässä turvallisesti. Valmentajilla ei ole resursseja peruskasvatustyöhön."

 

Vastaus tuohon löytyy kolumnista, jossa viisivuotiaasta lapsestaan kirjoittava äiti toteaa näin:

"Ai sinulla oli raskasta lapseni energioiden kanssa 45 minuuttia? Mietipä, minä asun niiden kanssa. Muuten hetkinen, olitkos meistä kahdesta sinä koulutettu ammattilainen?"

 

Eli kun puhutaan paljon siitä, miten nykyvanhemmat haluavat ulkoistaa kasvatusvastuunsa muille, aina ei ole ihan selvää, mitä sillä tarkoitetaan - mutta tuossa Hesarin kolumnisti kuvaa sen ihan konkreettisesti. Siksi meillä onkin ehkä ammattitoimittajia että he akateemisen koulutuksen saaneina osaavat sanoittaa yhteiskunnallisia ilmiöitä. Koko kolumnihan oli tuon kasvatusvastuun siirtoyrityksen ja kykenemättömyyden nähdä oman toiminnan seurannaisvaikutuksia (ja kantaa niistä vastuuta) oppikirjaesimerkki ja suora sanallistaminen.

Se vain, että kaiken kolumnistin muissa yhteyksissä sanoman ja kirjoittaman taustaa vasten piirtyvä kuva on äärimmäisen surullinen, etenkin tuon 5-vuotiaan osalta. Äitinsä ei halua eikä jaksa olla hänen kanssaan ja siksi yrittää saada häntä dumpattua ties minkä eri alojen ihmisille ("sinähän se koulutettu ammattilainen olet"). Voi tosiaan miettiä, mitä siellä kirjastossa on toistuvasti tapahtunut, kun äiti on saanut hankittua lapselleen porttikiellon.

Lapsi jää äidin minä-minä-monivuotisen terapian, häijysti tehdyn eron (mistä on todennäköisesti seurannut lapsen isän masennusta, "otti eron raskaasti") ja sekavien asumisjärjestelyjen ja uuden suhteen aiheuttaman uusperhekuvion jalkoihin, ja kun lapsi sitten reagoi itse asiassa täysin luonnonmukaisesti elin- ja ihmissuhdeolosuhteisiinsa, koko sotkun alullepannut äiti kuittaa oireilun "lapsen energioina" ja toteaa valtakunnan suurimmassa mediassa, että hän ei noita energioita jaksa.

 

Tulin niin loputtoman surulliseksi ja vihaiseksi kolumnistin ex-puolison puolesta nähtyäni heidän yhteisen tv-haastattelunsa, ja nyt olen vielä loputtomamman surullinen tuon 5-vuotiaan lapsen puolesta. 😞

Kolumnisti on omilla toimillaan ja valinnoillaan saattanut lapsen tuohon tilaan.

Hän on syyllinen siihen kaikin tavoin,

Niin on.

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Vierailija kirjoitti:

Viisivuotiaana harrastus voi ihan hyvin olla vaikka se, että lapsi viedään leikkipuistoon, jossa se saa riehua sydämensä kyllyydestä, ja vanhempi vahtii koko ajan, ettei lapsi satuta itseään tai muita. Ohjattu urheiluharrastus voidaan aloittaa myöhemmin, kun lapsi on valmis siihen.

Oikeasti tulee mieleen, että saako tää lapsi riittävästi ihan vapaata, ohjaamatonta mellastusaikaa, jos energisyys jatkuvasti purkautuu häiriökäytöksenä sellaisissa paikoissa, joissa se ei vain sovi.

Viisivuotiaan harrastuksen ei kyllä kannata olla missään riehuminen. Jos leikki tai liikkuminen menee riehumisen puolelle, se kannattaa aina keskeyttää sekä muiden leikkipuistossa olijoiden että lapsen itsensä vuoksi. Ylivirittynyttä, karjuvaa ja karkailevaa lasta kun ei ole kauhean mukava raahata puistosta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Oma kokemukseni on se, että kovasti huudetaan matalan kynnyksen höntsäilyryhmän perään, mutta käytännössä sinne ei ilmoittauduta. Tai sitten on niin rentoa höntsäilyä, että treeneissä saa olla ohjaajan kanssa kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Olen itse vetänyt lasten harrastusta, mistä olen saanut kiitostakin. Ikävintä siinä oli se, että ne muutamat ryhmän lapset alkoivat aika pian alun jälkeen häiriköidä tuntia. Itse opettamisesta ei meinannut tulla enää mitään, kun piti huomioida näitä härveltäjiä. Ne kiltit, fiksut ja rauhalliset lapset olisivat halunneet tehdä sitä asiaa miksi olivat sinne tulleetkin, mutta hyvin vaikeaa se oli. Melu oli kamala, ja tunnin jälkeen tuntui kuin tiejyrä olisi ajanut päältä. Mikään ystävällinen sanominen, suostuttelu, ymmärtäminen, kuuntelu, selkeät ohjeet tai yksilöllinen huomiointi eivät auttaneet. En minä mahtanut mitään parille ala-asteikäiselle lapselle, jotka olivat päättäneet jyrätä minut. En minä heidän vanhempansa ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vetänyt lasten harrastusta, mistä olen saanut kiitostakin. Ikävintä siinä oli se, että ne muutamat ryhmän lapset alkoivat aika pian alun jälkeen häiriköidä tuntia. Itse opettamisesta ei meinannut tulla enää mitään, kun piti huomioida näitä härveltäjiä. Ne kiltit, fiksut ja rauhalliset lapset olisivat halunneet tehdä sitä asiaa miksi olivat sinne tulleetkin, mutta hyvin vaikeaa se oli. Melu oli kamala, ja tunnin jälkeen tuntui kuin tiejyrä olisi ajanut päältä. Mikään ystävällinen sanominen, suostuttelu, ymmärtäminen, kuuntelu, selkeät ohjeet tai yksilöllinen huomiointi eivät auttaneet. En minä mahtanut mitään parille ala-asteikäiselle lapselle, jotka olivat päättäneet jyrätä minut. En minä heidän vanhempansa ole.

Pitäisi komentaa tiukasti ja jos se ei auta niin käskeä jäähylle. Jos sekään ei auta, niin sitten keskustelu vanhempien kanssa. Ja jos sekään ei auta niin sitten porttikielto häirikkölapsille.

Vierailija kirjoitti:

Kokkikerhon ohjaaja jatkaa vielä, ohjasin myös eläinkerhoa ja lapset toivoivat, että joskus ohjaajat toisivat lemmikkinsä mukaan kerhoon ja voisimme olla tekemisissä oikeiden eläinten kanssa. Ei valitettavasti voitu sellaista järjestää, koska häirikkölapsi olisi ollut lemmikkejä kohtaan aggressiivinen. Kerran jouduin odottamaan yhden lapsen kanssa luokkatilassa vanhempaa hakemaan, kun muu ryhmä kierteli katsomassa lehmiä pihalla ja tämä lumihiutale heitteli lehmien aitaukseen käpyjä ja yritti tähdätä pieniin vasikoihin ja selosti ryhmän herkille tytöille, että lehmät joutuvat lihoiksi.

Toinen ohjaaja joutui lohduttamaan itkeviä tyttöjä ja kiersi heidän kanssaan aitausta. :(

Muut asiat kyllä tuomitsen, mutta ihan hyvä se on herkkien tyttöjenkin ymmärtää mistä se ruoka pöytään tulee. Oli vissiin vanhemmat jättäneet hommansa hoitamatta, kun piti randomin eläinkerholaisen tästä kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä pitää tehdä, että saa kirjastoon viimeisen varoituksen? Meidän lähikirjastossa, joka on koulun vieressä, on välillä iltapäivisin aikamoinen meteli. Työntekijät välillä joutuvat sanomaan, mutta en ole kuullut että varoitusta olisi tullut.

 

Ohiksena, useat seurat ja ainakin meidän kaupunki järjestävät harrastusryhmiä myös ns erityislapsille. Eikö ne kelpaa tälle perheelle?

Kolumnisti tosiaan voisi avata, mitä siellä kirjastossa on tapahtunut ja miten usein. Tuo oli varmastikin kyseisen kolumnin hämmentävin kohta. Kaikki kuitenkin tietävät, että kirjastoissa suvaitaan kaikkea ja kaikkia. 

Varsinkin pikkulapsia. Jos 5v kiljaisee pari kertaa niin siitä ei tule henkilökunta edes sanomaan. On ollut pakko olla jotain suoraa huutoa pitemmän aikaa ja/tai kirjojen heittelemistä tms. Millainen vanhempi ei vie lastaan ulos jos lapsi käyttäytyy noin?

Alan epäillä, että tässä on kyseessä ns rage bait, jonka avulla tämä rouva ajatteli saada lisää kolumnistin töitä.

Ihmettelen tätä kirjasto juttua eniten siksi, että 5 vuotias ei ole kirjastossa yksin. Joku ekaluokkalainen voisi ollakin, mutta ei 5-vuotias. 

 

Hänellä on vanhempi mukanaan. Miten siis on mahdollista, että kirjastossa annetaan varoitus! Sehän on täydytty osoittaa tälle vanhemmalle, joka ei ole huolehtinut lapsestaan. 

 

Mitä ihmettä siellä on tapahtunut??

jättänyt lapsen lastenosatolle, itse mennyt aikuisten?

Ehkä, mutta "viimeinen varoitus" viittaa siihen, että lapsi on samalla käynnillä käyttäytynyt monta kertaa niin huonosti, että kirjastonhoitajan on pitänyt tulla puuttumaan asiaan. Millainen vanhempi jättää lapsensa kirjastossa valvomatta yhden, saati kahden tai kolmen ulkopuolisen antaman huomautuksen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä pitää tehdä, että saa kirjastoon viimeisen varoituksen? Meidän lähikirjastossa, joka on koulun vieressä, on välillä iltapäivisin aikamoinen meteli. Työntekijät välillä joutuvat sanomaan, mutta en ole kuullut että varoitusta olisi tullut.

 

Ohiksena, useat seurat ja ainakin meidän kaupunki järjestävät harrastusryhmiä myös ns erityislapsille. Eikö ne kelpaa tälle perheelle?

Kolumnisti tosiaan voisi avata, mitä siellä kirjastossa on tapahtunut ja miten usein. Tuo oli varmastikin kyseisen kolumnin hämmentävin kohta. Kaikki kuitenkin tietävät, että kirjastoissa suvaitaan kaikkea ja kaikkia. 

Varsinkin pikkulapsia. Jos 5v kiljaisee pari kertaa niin siitä ei tule henkilökunta edes sanomaan. On ollut pakko olla jotain suoraa huutoa pitemmän aikaa ja/tai kirjojen heittelemistä tms. Millainen vanhempi ei vie lastaan ulos jos lapsi käyttäytyy noin?

Alan epäillä, että tässä on kyseessä ns rage bait, jonka avulla tämä rouva ajatteli saada lisää kolumnistin töitä.

Ihmettelen tätä kirjasto juttua eniten siksi, että 5 vuotias ei ole kirjastossa yksin. Joku ekaluokkalainen voisi ollakin, mutta ei 5-vuotias. 

 

Hänellä on vanhempi mukanaan. Miten siis on mahdollista, että kirjastossa annetaan varoitus! Sehän on täydytty osoittaa tälle vanhemmalle, joka ei ole huolehtinut lapsestaan. 

 

Mitä ihmettä siellä on tapahtunut??

jättänyt lapsen lastenosatolle, itse mennyt aikuisten?

Ehkä, mutta "viimeinen varoitus" viittaa siihen, että lapsi on samalla käynnillä käyttäytynyt monta kertaa niin huonosti, että kirjastonhoitajan on pitänyt tulla puuttumaan asiaan. Millainen vanhempi jättää lapsensa kirjastossa valvomatta yhden, saati kahden tai kolmen ulkopuolisen antaman huomautuksen jälkeen?

Niinpä. Ennen viimeistä varoitusta on tullut jo useampi varoitus. 

Kyllä ne lapset kuriin saa, siihen on keinot olemassa. Toki varmaan nykyään nämä lumihiutalelasten vanhemmat pöyristyisivät minun old school metodeista. Mutta ei minulla ollut oikeastaan koko 25 vuoden valmennusuran aikana ongelmia lasten/nuorten kanssa. Vanhempien kanssa kyllä, kun ei kaikille kelpaa mikään. Pari kertaa olen antanut pillin valittajalla ja kehottanut jatkamaan siitä missä oltiin. Aina on kuitenkin soitettu perään ja pyydetty takaisin ja valittaja vaiennettu.

Vastaus otsikon kysymykseen: saa harrastaa mutta ei ryhmässä, jos häiritsee muita. Enkä kyllä ymmärrä miksi vanhempi haluaa vielä lapsen harrastukseen jossa lapsi saa vain negatiivista palautetta. Uimakouluja erityisryhmille ja myös yksityistunteja on Helsingissä helposti/rahalla saatavilla.

Nämä häiriköiden vanhemmat eivät ajattele kuinka negatiivisen maineen saavat tunkemalla lapsensa harrastusryhmiin joissa lapset eivät ole kuin häiriöksi. Useimmiten toiset lapset inhoavat häiritsijää , ei siinä kavereita tai ryhmään kuuluvuutta tule. 

Minä ihmettelen tuota uimakoulua. Olen ainoa tuntemani ihminen joka on ollut alkeisuimakoulussa. Pelkäsin lapsena hysteerisesti vettä niin siksi vietiin. Kaikki muut tuntemani ihmiset on vaan oppineet uimaan kun vanhemmat on vieneet rannalle ja halliin.

"Uimakouluun" on sitten menty suorittamaan uimamaisterintutkintoa tai kun on alettu uida kilpaa. Joku on mennyt aikuisenakin parantaakseen tekniikkaansa. Mutta ei viisivuotiaana mitään uimakoulua tarvitse jos vanhemmat osaa uida. 

Kaksi asiaa tuli mieleen: 5-vuotias ei tarvitse harrastuksia. Sen ikäinen harrastaa päiväkodissa käymistä jossa niitä harrastuksia askartelusta palloleikkeihin ja lauluun on tarjolla joka päivä. Kotona voi harrastaa vaikka leikkipuistossa ja kirjastossa käymistä tai retkeilyä lähimetsässä. Aivan erityisesti, jos lapsella on noin isoja vaikeuksia käyttäytymisessä, että kirjastoonkin on tullut porttikielto ja useammasta harrastuksesta on "heitetty ulos", niin fiksu vanhempi kyllä rupeaisi nyt harrastamaan sen 5-vuotiaan kanssa sitä, että harjoitellaan olemaan ihmisten ilmoilla ja rauhoitutaan kuuntelemaan ohjeita ja toimimaan niiden mukaan. Mutta 5 v on oikeasti tosi pieni vielä, pikkulapsi. Ei kannata vaatia mahdottomia ja lytätä koko lasta, jos ei joku ohjattu liikuntaharrastus suju.

Ja ei, lapsi ei voi harrastaa ryhmälajeja, jos hän ei osaa tai pysty käyttäytymään ryhmässä. Ei ole oikein, että yksi lapsi pilaa harrastuksen 20 muulta lapselta sen takia, että ei osaa käyttäytyä ja häiritsee ohjausta ja tunnin sisältöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Ei sitä varsinaisesti hyljeksitä. Ongelma on, että niillä nuorilla joilla mielenkiintoa riittäisi vakituiseen harrastamiseen mutta ei ihan kilparyhmään asti, ei taidot kehity koskaan alkeita pidemmälle, kun ryhmässä vaihtuvuus on suurta ja koko aika ollaan opettelemassa niitä aivan perus alkeita. 

Mulla itsellä loppui esiteini-iässä kaikki joukkueharrastukset juuri sen takia, että vanhemmat eivät olleet valmiita uhraamaan vapaa-aikaansa mihinkään 4x viikossa treenit + kisamatkat tahtiin, mutta sitten kiinnostavissa lajeissa ei ollut muuna vaihtoehtona kuin juuri näitä ongelmanuoria täynnä olevia "kerran viikossa käydään hakkaamassa toisia salibändi mailoilla jos jaksetaan tulla paikalle"- tyylisiä kerhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika juttu, miten Hesari sensuroi lukijakommenttej. Aamupäivällä oli ihan ihmisen omalla nimellä oleva kommentti, jossa hän totesi kolumnin kuuluvan sarjaan "minäminä"-tekstit ja suositteli kolumnistia lukemaan ajatuksella Liisa keltinkangas-järvisen teoksen Itsekkyyden aika. Tuo kommentti oli saanut yli 200 "tykkäystä". Nyt iltapäivällä kommentti on poistettu. Aikamoista. Kommentti siis lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Mitä ihmeen herkkähipiäisyyttä Hesarin sensorilta?!?!

Tuttua juttua; Hesari ei koskaan päästä läpi kommentteja jossa hiukankin kritisoidaan toimittajia tai lehden toimituksellista linjaa.

Kolumnistilla mennyt ihon alle tuo kommentti. 

Railo panssariin.

Siksi tuo ratkaisu.

On härskiä peliä Hesarilta. Kolumniin reagoineita kommentteja oli 67 tai 69 illalla. Aamun tullen määrä on tippunut 65:een.

Kyse ei siis ole ennakkosensuurista vaan jo julkaistujen kommenttien jälkikäteisestä poistamisesta.

Kommentit moneen kertaan lukeneena on todettava, että mikään siellä julkaistu ei sisältänyt esim. tällä palstalla käytettyä kärjekkyyttä, henkilöön käypää arvostelua tai huonoa kieltä. Kaikki kommentit olivat asiallisia, joskin suurin osa pohti asiaa neutraalisti tai nosti esiin muiden harrastajien oikeuden harrastamiseen ilman että häirikkö vie ohjaajan kaiken huomion.

Ja tosiaan, yksi ensimmäisistä kolumnin alle tulleista kommenteista oli siellä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana saada 200+ peukutusta. Tuo lyhyt ja ytimekäs kommentti sisälsi sanan "lumihiutale", "minä-minä" ja kehotuksen kolumnistille lukea Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Parissa tunnissa 200+ tykkäystä ja sitten siivottiin pois.

Pöyristyttävää käytöstä HS:ltä. Ja herättää täälläkin esiin nostetun ajatuksen, lieneekö kolumnisti itse vaatinut kriittisten kommenttien poistoa. Kannattaa seurata jatkossa, miten tämän nimenomaisen kolumnistin tekstien kommentointi sallitaan.

On aika hurjaa, että perheensä ja ennen muuta alaikäisten lastensa henkilökohtaisilla asioilla ratsastava ja rahastava toimittaja ylipäätään saa kirjoittaa maan päälehden sivuilla lapsensa asioista, mutta jos hän vielä on päässyt itse vaikuttamaan saamiensa kommenttien moderointiin, ollaan jo todella kaltevalla pinnalla.

Minun mielestäni on hyvä, että Suomessa on edes yksi media, joka pitää yllä asiallista keskustelukulttuuria. Kutsuisitko sinä työpaikan kahvipöydässä tai sukujuhlissa kanssaihmistä päin naamaa minä-minäksi tai lumihiutaleeksi? Jos et, miksi sinun pitäisi saada tehdä niin huomattavasti suuremman yleisön edessä?

Kritisoida saa, mutta tuollaiset sanavalinnat ovat ilkeilyå. Olemme sokaistuneet ilkeilylle somen myötä.