Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (593)
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän tuntuu että tämä lapsi ei ollut pelkästään vilkas vaan käytöstavaton häirikkö. Ja ihmekös tuo kun äidin asennetta kuuntelee. Jos 5v lapsi saa kirjastoonkin viimeisen varoituksen niin jonkun hälytyskellon pitäisi soida ja pyytää lapselle tutkimuksia.
Noinko se nykyään toimii? Eli jos lapsi käyttäytyy huonosti niin ratkaisu siihen on viedä lapsi nepsytutkimuksiin? Jos se noin menee niin en kyllä enää ihmettele sitä tilastoa joka mukaan jopa 20% lapsista on ADHD-diagnosoituja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Eikös tämä johda aika nopeasti tuolle painotettujen luokkien ja yksityiskoulujen tielle? Harrastuksiin tulee aloitusvaiheeseenkin "tasokokeet", joilla lapsen soveltuvuus kyseiseen lajiin ja sen vaatimuksiin testattaisiin. Sitäkö haluat? Sillä tosin olisi se seuraus, että mukana olevien lasten harrastusrauha olisi takuuvarmasti taattu, kun riehujat eivät pääsisi edes sille ensimmäiselle tunnille. Tuohonhan tuo lopulta johtaa, jos toistuu liian usein se, että vanhemmat tuovat kyseiseen lajiin iän, keskittymisen, käytöksen puolesta sopimattoman lapsen.
Monissa harrastuksissa on tasokokeita ja pääsykokeitakin. Ei ne ole mitään uutta. Moni vanhempi vain kuvittelee, että kun maksaa harrastuksesta, voi vaatia yksilöllistä palvelua.
"Harrastus" on siis yhtä kuin eräänlainen koulu lapselle?
Kuvittelin, että harrastaminen tarkoittaa omaehtoista ja vapaaehtoista vapaa-ajan toimintaa, mutta nähtävästi olin väärässä.
Onko tuo nainen ihan normaalilla järjellä ja tunne-elämällä varustettu?
Juttu on uhriutuvaa itseään korostavaa paatosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että kaikki muut paitsi vanhemmat kasvattaa nykyään lapsia. Erikoinen ilmiö.
Niin on. Ja sitten kun valmentaja joutuu kasvattamaan myös sitä lapsen vanhempaa (tässä uimaopettaja Helsingin Sanomien toimittajaa), asia käsitellään kirjoittamalla työn puolesta ulinavalitus siitä, miten minä-minä-kirjoittaja on joutunut palelemaan uimapuvussa ja kuuntelemaan itse sitä kasvatusta, jonka hänen olisi itse pitänyt lapselleen tarjota.
Uimakoulu tuossa ryhmässä on ollut selkeä virhe vanhemmalta, mitä hän ei itse ilmeisesti pysty ymmärtämään.
Kolumnisti myös todella ikävällä tavalla keskittyi uimaopettajan sukupuoleen (mies), ikään (keski-ikäinen) ja kehoon (kaapin kokoinen, bodari) täysin tarpeettomasti.
Kirjastovirkailijan ja tanssinopettajien ikää ja kehoa ei kommentoitu, todennäköisesti siksi että he olivat naisia.
Kolumnisti ilmentää miesvihaa tekstissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakohan tuon toimittajan ja ex-miehensä kirjoittamaa lapsiperheen eroa käsittelevää kirjaa lukea, kun kerran hän itse tuo - ehkä ajattelemattomuuttaan - esille miten pahasti kuopus oireilee eron ja uusioperhekuvion myötä? Sama kuvio ja kysymys liittyy toimittajan ystävänsä kanssa kirjoittamaan lapsiperheen parisuhdekirjaan - molemmat kirjoittajat ovat sen jälkeen eronneet.
https://otava.fi/kirjat/lapsiperheen-parisuhdekirja/
Eli kirjoitetaan kirja (kai määritelmällisesti TIETOkirja) jostain aiheesta ja sen jälkeen sössitään omassa elämässä se asia, josta kirjat on kirjoitettu... Ilmeisesti kirjat kertovat myös kirjoittajiensa omista elämistä (onko näin?), niin herää kysymys, minkä valtakunnan asiantuntijoita nämä ovat?
Kannattaisi kustantajien olla jatkossa tarkkana siitä, julkaistaanko tuolta toimittajalta enää yhtään mitään. Voisi olla ympäristöteko, jos hän lopettaisi kirjoittamisen.
Juu, ja vaikka on ”myyvä” idea tehdä kirja eksänsä kanssa, kun on ensin jättänyt tämän vauvavuoden päätteeksi ehkäpä maailman rumimmalla tavalla — tulee näistä paljastuksista lukijalle olo että mitä jää sanomatta. Aiheeseen liittyvät lapset, joiden persoonista saa lukea nyt kolumnista ja muitakin osallisia. Onko uusi mies ollut myös tahoillaan naimisissa oleva vauvan isä, ja kaksi perhettä rikottu? En tiedä kerrotaanko kirjassa mitä tämän miehen lasten äiti ajattelee kuviosta ja uusperheidyllistä samassa talossa. Tuskin ainakaan asuu siellä?
Ai joo mut kun kirja ja kolumnit ei ole minä-minä vaan laajalti yhteiskunnallista on valittaa päiväkodin lomakkeista ja wilmasta ja uhriutua porttareita saavista Vilkkaista Lapsista. Minullakin on viisivuotias sellainen. Kirjastossa hän värittää ja lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatiaa vain niille jotka ovat näyttäneet olevansa sen arvoisia.
Tuollainen empatia on täysin arvotonta.
Kuinka niin arvotonta?
Ihan normaalia ettei ihmisille, jotka itse ovat empatiakyvyttömiä, löydy yhteisöstä ja muilta ihmisiltä empatiaa.Ihan selvästikään et tiedä, mitä empatia on, ja tuskin olet koskaan tuntenut sitä, koska yrität ripustaa sen suorituksiin.
Eli sikäli on ihan samantekevää, kenelle sitä niin sanottua empatiaasi suot, vai suotko kenellekään.Ei se ole universaalia.
On ihmisiä joita kohtaan ei kenenkään tarvitse tuntea empatiaa.
Koska he eivät sitä itse osoita normaalisti.
Hyvä ”happotesti”’ tästä on se kuinka ihminen on kyennyt itse osoittamaan empatiaa muita ja erityisesti läheisiään kohtaan.Eli empatia on sinulle vaihtokauppaa?
En lähde sanasalaattiin enkä narsistisiin peleihin mukaan.
Koska sinulla on oma hyvä narsistinen pelisi, jossa tuomarin lailla jaat empatiaasi, mitä se sitten ikinä onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakohan tuon toimittajan ja ex-miehensä kirjoittamaa lapsiperheen eroa käsittelevää kirjaa lukea, kun kerran hän itse tuo - ehkä ajattelemattomuuttaan - esille miten pahasti kuopus oireilee eron ja uusioperhekuvion myötä? Sama kuvio ja kysymys liittyy toimittajan ystävänsä kanssa kirjoittamaan lapsiperheen parisuhdekirjaan - molemmat kirjoittajat ovat sen jälkeen eronneet.
https://otava.fi/kirjat/lapsiperheen-parisuhdekirja/
Eli kirjoitetaan kirja (kai määritelmällisesti TIETOkirja) jostain aiheesta ja sen jälkeen sössitään omassa elämässä se asia, josta kirjat on kirjoitettu... Ilmeisesti kirjat kertovat myös kirjoittajiensa omista elämistä (onko näin?), niin herää kysymys, minkä valtakunnan asiantuntijoita nämä ovat?
Kannattaisi kustantajien olla jatkossa tarkkana siitä, julkaistaanko tuolta toimittajalta enää yhtään mitään. Voisi olla ympäristöteko, jos hän lopettaisi kirjoittamisen.
Juu, ja vaikka on ”myyvä” idea tehdä kirja eksänsä kanssa, kun on ensin jättänyt tämän vauvavuoden päätteeksi ehkäpä maailman rumimmalla tavalla — tulee näistä paljastuksista lukijalle olo että mitä jää sanomatta. Aiheeseen liittyvät lapset, joiden persoonista saa lukea nyt kolumnista ja muitakin osallisia. Onko uusi mies ollut myös tahoillaan naimisissa oleva vauvan isä, ja kaksi perhettä rikottu? En tiedä kerrotaanko kirjassa mitä tämän miehen lasten äiti ajattelee kuviosta ja uusperheidyllistä samassa talossa. Tuskin ainakaan asuu siellä?
Ai joo mut kun kirja ja kolumnit ei ole minä-minä vaan laajalti yhteiskunnallista on valittaa päiväkodin lomakkeista ja wilmasta ja uhriutua porttareita saavista Vilkkaista Lapsista. Minullakin on viisivuotias sellainen. Kirjastossa hän värittää ja lukee.
Kaikessa tuossa on kyse harkitusta tuotteistuksesta.
Toiminra naamioidaan ”yhteiskunnalliseksi” keskusteluksi.
Kuitenkin pohjimmiltaan tässä kyse on tuon koluministin tarpeesta häivyttää omia häpeän ja syyllisyyden tunteita teoistaan jotka osoittavat hänen epäonnistuneen puolisona, vanhempana ja ihmisenä totaalisesti,
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma äitini ei kirjoitellut minusta kolumneja. Mietin lapsen kannalta, onko kivaa kun kaikki tietävät tällaisia yksityiskohtia omasta elämästä.
Jep, lapsen ikä mainittu ja vaikka kolumnistin kuvan alla lukee hänen olevan neljän lapsen vanhempi, on helppo päätellä, että kyseessä on naisen biolapsi uusperheestä. En ainakaan itse antaisi julkisuushakuisen bonusmammulin kirjoittaa noin, joten kirjoittajan on oltava bioäiti. Lapsilla on toki isätkin, miksi he hyväksyvät tän riepottelun? Kirjat ostetaan nykyään äänikirjoina, joista ei jää mitään käteen tekijöille, joten ihan turha sellaisia on markkinoida.
skarpatkaa Hesari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatiaa vain niille jotka ovat näyttäneet olevansa sen arvoisia.
Tuollainen empatia on täysin arvotonta.
Kuinka niin arvotonta?
Ihan normaalia ettei ihmisille, jotka itse ovat empatiakyvyttömiä, löydy yhteisöstä ja muilta ihmisiltä empatiaa.Ihan selvästikään et tiedä, mitä empatia on, ja tuskin olet koskaan tuntenut sitä, koska yrität ripustaa sen suorituksiin.
Eli sikäli on ihan samantekevää, kenelle sitä niin sanottua empatiaasi suot, vai suotko kenellekään.Ei se ole universaalia.
On ihmisiä joita kohtaan ei kenenkään tarvitse tuntea empatiaa.
Koska he eivät sitä itse osoita normaalisti.
Hyvä ”happotesti”’ tästä on se kuinka ihminen on kyennyt itse osoittamaan empatiaa muita ja erityisesti läheisiään kohtaan.Eli empatia on sinulle vaihtokauppaa?
En lähde sanasalaattiin enkä narsistisiin peleihin mukaan.
Koska sinulla on oma hyvä narsistinen pelisi, jossa tuomarin lailla jaat empatiaasi, mitä se sitten ikinä onkaan.
Selkeästi sinuun osui ihon alle kun et päässyt suoltamaan sairasta tapaasi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaakohan tuon toimittajan ja ex-miehensä kirjoittamaa lapsiperheen eroa käsittelevää kirjaa lukea, kun kerran hän itse tuo - ehkä ajattelemattomuuttaan - esille miten pahasti kuopus oireilee eron ja uusioperhekuvion myötä? Sama kuvio ja kysymys liittyy toimittajan ystävänsä kanssa kirjoittamaan lapsiperheen parisuhdekirjaan - molemmat kirjoittajat ovat sen jälkeen eronneet.
https://otava.fi/kirjat/lapsiperheen-parisuhdekirja/
Eli kirjoitetaan kirja (kai määritelmällisesti TIETOkirja) jostain aiheesta ja sen jälkeen sössitään omassa elämässä se asia, josta kirjat on kirjoitettu... Ilmeisesti kirjat kertovat myös kirjoittajiensa omista elämistä (onko näin?), niin herää kysymys, minkä valtakunnan asiantuntijoita nämä ovat?
Kannattaisi kustantajien olla jatkossa tarkkana siitä, julkaistaanko tuolta toimittajalta enää yhtään mitään. Voisi olla ympäristöteko, jos hän lopettaisi kirjoittamisen.
Juu, ja vaikka on ”myyvä” idea tehdä kirja eksänsä kanssa, kun on ensin jättänyt tämän vauvavuoden päätteeksi ehkäpä maailman rumimmalla tavalla — tulee näistä paljastuksista lukijalle olo että mitä jää sanomatta. Aiheeseen liittyvät lapset, joiden persoonista saa lukea nyt kolumnista ja muitakin osallisia. Onko uusi mies ollut myös tahoillaan naimisissa oleva vauvan isä, ja kaksi perhettä rikottu? En tiedä kerrotaanko kirjassa mitä tämän miehen lasten äiti ajattelee kuviosta ja uusperheidyllistä samassa talossa. Tuskin ainakaan asuu siellä?
Ai joo mut kun kirja ja kolumnit ei ole minä-minä vaan laajalti yhteiskunnallista on valittaa päiväkodin lomakkeista ja wilmasta ja uhriutua porttareita saavista Vilkkaista Lapsista. Minullakin on viisivuotias sellainen. Kirjastossa hän värittää ja lukee.Kaikessa tuossa on kyse harkitusta tuotteistuksesta.
Toiminra naamioidaan ”yhteiskunnalliseksi” keskusteluksi.
Kuitenkin pohjimmiltaan tässä kyse on tuon koluministin tarpeesta häivyttää omia häpeän ja syyllisyyden tunteita teoistaan jotka osoittavat hänen epäonnistuneen puolisona, vanhempana ja ihmisenä totaalisesti,
Samaa mieltä. Häpeä ja syyllisyys, jota koittaa hälventää normalisoimalla tekoaan. Että oli pakko, ja pakko kertoa asiasta lapsen synttäreiden päälle. Ihana lahja yksivuotiaalle: äiti ei nyt rakasta isää vaan toista äijää! Missä edes vauvavuonna ehtinyt tavata ja deittailla sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seura ei ole yksityisyrittäjä tekemässä voittoa maksetulla palvelulla.