Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (579)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Ei niitä ohjaajia vaan oteta, niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa joka kauden alussa, rukoillaan ja anellaan vetäisikö edes yhden helpon ja kivan ryhmän, edes yhden kauden. Rahaa palkkoihin seuroilla ei ole koska harrastukset ei saa maksaa paljoa eikä vanhmmat suostu myöskään talkoilemaan että voitaisiin palkata valmentajia rahalla.
Itse vedin lapsen seurassa harkkoja ja talkoilin muutakin, sen aikaa kun lapsi harrasti, sen jälkeen minut saisi sinne vain rahalla. Myös omassa harrastuksessa olen vetänyt harkkoja ilmaiseksi ja talkoillut. Harkkojen veto loppui kun nykyään ihmiset vinkuu että eikö voisi olla harkat aikana x tai harkkoja lajissa y. Herrajjestas, pidän niitä omalla vapaa-ajalla tai en ollenkaan, lajissa missä minulla on annettavaa tai en ollenkaan. Ollaan nyt siinä tilanteessa että en ollenkaan ennen kuin raha liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Eikös tämä johda aika nopeasti tuolle painotettujen luokkien ja yksityiskoulujen tielle? Harrastuksiin tulee aloitusvaiheeseenkin "tasokokeet", joilla lapsen soveltuvuus kyseiseen lajiin ja sen vaatimuksiin testattaisiin. Sitäkö haluat? Sillä tosin olisi se seuraus, että mukana olevien lasten harrastusrauha olisi takuuvarmasti taattu, kun riehujat eivät pääsisi edes sille ensimmäiselle tunnille. Tuohonhan tuo lopulta johtaa, jos toistuu liian usein se, että vanhemmat tuovat kyseiseen lajiin iän, keskittymisen, käytöksen puolesta sopimattoman lapsen.
Mulla on lapsia painotusopetuksessa, ja voin kertoa, että siellä lahjakkuuksien joukossa on kyllä paljon vilkkaita lapsia ja neurokirjon lapsia. Lahjakkaat eivät läheskään aina ole rauhallisia, varsinkaan musiikissa ja urheilussa.
Itse muuten erityslapsen äitinä ärsyttää valtavasti, että aggressiivisuus, häiriköinti tai rajaton käyttäytyminen rinnastetaan neuroepätyypillisyyteen. On totta että adhd ja autisminkirjo tuovat mukanaan paljon haasteita, siirtymät, muutokset ja uudet tilanteet ovat vaikeita, lapsi kuormittuu herkästi ja eri asioista kuin muut, tunnesäätely on vaikeampaa, on omaehtoisuutta ja joustamattomuutta jne, MUTTA diagnoosi ei tarkoita että lapsi olisi häirikkö, tai väkivaltainen, tai kykenemätön noudattamaan sosiaalisia pelisääntöjä. Omilla lapsillani on merkittäviä haasteita, mutta ikinä eivät ole aiheuttaneet ongelmia käytöksellään, ja esikoinen varsinkin on luokkansa pidetyimpiä oppilaita joka on kaikkien kaveri, huomioi muut ja ylläpitää hyvää tunnelmaa luokassa, ihan opettajalta toistuvasti kuultu palaute tämä, ja kyllä sen siitäkin näkee miten paljon tulee synttärikutsuja ja käy kavereita kylässä. Ja tästä syystä saankin usein kuulla ettei lapseni voi olla erityinen. Huokaus. ADHD ei ole mikään synonyymi riehumiselle, eivätkä riehuvat lapset ole aina nepsyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin tiiviistää villakoiran ytimen tähän:
Aikuiset eivät enää kykene ottamaan vastuuta lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta asettamalla rajoja.
Siitä tämä kaikki sekoilu johtuu.
Lapset tarvitsevat turvaa,ohjausta,sääntöjen opettamista eli sosiaalistumista. Lopputulos kun se epäonnistuu on,että lapset sekoavat turvattomuuteen.
Ollaan aikuisia.
Lapsi pääsee mukaan,kun on oppinut vanhemman opettamana säännöt, miten toimitaan.
Rajaton vanhempi kasvattaa lapsestaan rajattoman.
Onko se mikään yllätys jos vanhemman sosiaaliset kyvyt, tunnetaidot ja empatiakyky nolla tai pakkasen puolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin tiiviistää villakoiran ytimen tähän:
Aikuiset eivät enää kykene ottamaan vastuuta lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta asettamalla rajoja.
Siitä tämä kaikki sekoilu johtuu.
Lapset tarvitsevat turvaa,ohjausta,sääntöjen opettamista eli sosiaalistumista. Lopputulos kun se epäonnistuu on,että lapset sekoavat turvattomuuteen.
Ollaan aikuisia.
Lapsi pääsee mukaan,kun on oppinut vanhemman opettamana säännöt, miten toimitaan.
Rajaton vanhempi kasvattaa lapsestaan rajattoman.
Onko se mikään yllätys jos vanhemman sosiaaliset kyvyt, tunnetaidot ja empatiakyky nolla tai pakkasen puolella?
Tässä ketjussakin aika monella näyttää olevan empatia pakkasen puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empatiaa vain niille jotka ovat näyttäneet olevansa sen arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan pitäisi olla harrastuksissa omat vilpertti-ryhmät niille, jotka tarvitsevat enemmän tukea. Jos itse maksan pienistä rahoistani omalle lapselleni jonkun kalliin harrastuksen, en todellakaan suostu siihen, että joku toinen lapsi käytöksellään sen pilaa. Ja tämä ihan kaikella empatialla haastavasti käyttäytyvien vanhemmille, voin kuvitella, että rankkaa on. Mutta ei se toisten vika ole.
Mun lapsi kävi erityisjudossa koko kouluajan. Ei kilpailua eikä leirejä vaan treenit kerran viikossa, kaksi ohjaajaa, päteviä ja samat ohjasivat kilparyhmiäkin. Toinen lapsi tavis mutta ujo. Kävi kitaratunneilla ja kokkikerhossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Ei niitä ohjaajia vaan oteta, niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa joka kauden alussa, rukoillaan ja anellaan vetäisikö edes yhden helpon ja kivan ryhmän, edes yhden kauden. Rahaa palkkoihin seuroilla ei ole koska harrastukset ei saa maksaa paljoa eikä vanhmmat suostu myöskään talkoilemaan että voitaisiin palkata valmentajia rahalla.
Itse vedin lapsen seurassa harkkoja ja talkoilin muutakin, sen aikaa kun lapsi harrasti, sen jälkeen minut saisi sinne vain rahalla. Myös omassa harrastuksessa olen vetänyt harkkoja ilmaiseksi ja talkoillut. Harkkojen veto loppui kun nykyään ihmiset vinkuu että eikö voisi olla harkat aikana x tai harkkoja lajissa y. Herrajjestas, pidän niitä omalla vapaa-ajalla tai en ollenkaan, lajissa missä minulla on annettavaa tai en ollenkaan. Ollaan nyt siinä tilanteessa että en ollenkaan ennen kuin raha liikkuu.
Aloitin valmentamisen 1991 syksyllä ja aina olen korvauksen saanut. Enemmän sitä mukaa kun minusta tuli parempi valmentaja. Vanhempien lompakostahan se raha tulee, mutta eipä nuo juurikaan ole valittanut. Yksi yritti, mutta en sitten tehnyt sopimusta siihen porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana?
Eemi aloitti liian myöhään.
Mut joo, tämä lumihuitale voi vaikka soittaa viulua. Tosin on senkin aloittamiseen jo liian vanha.
No ei ole liian vanha aloittamaan ;) Opiskelukaverini aloitti vasta 12-vuotiaana ja ammattilainen tuli.
viuluope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin tiiviistää villakoiran ytimen tähän:
Aikuiset eivät enää kykene ottamaan vastuuta lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta asettamalla rajoja.
Siitä tämä kaikki sekoilu johtuu.
Lapset tarvitsevat turvaa,ohjausta,sääntöjen opettamista eli sosiaalistumista. Lopputulos kun se epäonnistuu on,että lapset sekoavat turvattomuuteen.
Ollaan aikuisia.
Lapsi pääsee mukaan,kun on oppinut vanhemman opettamana säännöt, miten toimitaan.
Rajaton vanhempi kasvattaa lapsestaan rajattoman.
Onko se mikään yllätys jos vanhemman sosiaaliset kyvyt, tunnetaidot ja empatiakyky nolla tai pakkasen puolella?
Tässä ketjussakin aika monella näyttää olevan empatia pakkasen puolella.
Miksi kenenkään normaalin tulisi tuntea tuota naista kohtaan empatiaa millään tavalla?
Tilanne on hänen omien valintojensa seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Ei niitä ohjaajia vaan oteta, niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa joka kauden alussa, rukoillaan ja anellaan vetäisikö edes yhden helpon ja kivan ryhmän, edes yhden kauden. Rahaa palkkoihin seuroilla ei ole koska harrastukset ei saa maksaa paljoa eikä vanhmmat suostu myöskään talkoilemaan että voitaisiin palkata valmentajia rahalla.
Itse vedin lapsen seurassa harkkoja ja talkoilin muutakin, sen aikaa kun lapsi harrasti, sen jälkeen minut saisi sinne vain rahalla. Myös omassa harrastuksessa olen vetänyt harkkoja ilmaiseksi ja talkoillut. Harkkojen veto loppui kun nykyään ihmiset vinkuu että eikö voisi olla harkat aikana x tai harkkoja lajissa y. Herrajjestas, pidän niitä omalla vapaa-ajalla tai en ollenkaan, lajissa missä minulla on annettavaa tai en ollenkaan. Ollaan nyt siinä tilanteessa että en ollenkaan ennen kuin raha liikkuu.
Aloitin valmentamisen 1991 syksyllä ja aina olen korvauksen saanut. Enemmän sitä mukaa kun minusta tuli parempi valmentaja. Vanhempien lompakostahan se raha tulee, mutta eipä nuo juurikaan ole valittanut. Yksi yritti, mutta en sitten tehnyt sopimusta siihen porukkaan.
Kiva että jossain lajissa ja jollain paikkakunnalla toimii, niin sen pitäisi olla. Useimmiten tosiaan ollaan ilman korvausta tai saa esim kilsakorvaukset. Ja silti kaikilla lapsilla ei ole varaa harrastaa :( Jos miettii mitä saisi palkkatöissään niin kyllähän se talkoilu tuntuu kohtuuttomalta jos joku vielä viitsii valittaa. Ja itse joskus joutunut kieltäytymään lisävuoroista kun on joku harkkojen veto sovittuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.
Minun lapseni taas oli tosi ujo ja arka pienenä. Vielä eskarissa ei suostunut jäämään yksin harrastukseen. Eipä olisi tullut mieleenkään, että ohjaajan olisi pitänyt tulla minun lastani tsemppaamaan ja lohduttamaan. Eipä siinä auttanut kuin pistää hommalle stoppi.
Kotona tai luonnossa voi harrastaa yllättävän paljon. Maalasimme ja harjoittelimme käsitöitä. Vuodenajan mukaan uimassa hallissa tai luonnossa, kävelyllä tai luistelemassa. Lapsi on kuitenkin pitkän päivän isossa ryhmässä, niin en ymmärrä miksi illalla pitäisi mennä toiseen ryhmään. Sitten kouluikäisenä löytyi mieluisa harrastus seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Empatiaa vain niille jotka ovat näyttäneet olevansa sen arvoisia.
Tuollainen empatia on täysin arvotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin tiiviistää villakoiran ytimen tähän:
Aikuiset eivät enää kykene ottamaan vastuuta lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta asettamalla rajoja.
Siitä tämä kaikki sekoilu johtuu.
Lapset tarvitsevat turvaa,ohjausta,sääntöjen opettamista eli sosiaalistumista. Lopputulos kun se epäonnistuu on,että lapset sekoavat turvattomuuteen.
Ollaan aikuisia.
Lapsi pääsee mukaan,kun on oppinut vanhemman opettamana säännöt, miten toimitaan.
Rajaton vanhempi kasvattaa lapsestaan rajattoman.
Onko se mikään yllätys jos vanhemman sosiaaliset kyvyt, tunnetaidot ja empatiakyky nolla tai pakkasen puolella?
Tässä ketjussakin aika monella näyttää olevan empatia pakkasen puolella.
Miksi kenenkään normaalin tulisi tuntea tuota naista kohtaan empatiaa millään tavalla?
Tilanne on hänen omien valintojensa seuraus.
Sä et taida edes tietää, mitä empatia on. Ja vielä puhut normaaliudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatiaa vain niille jotka ovat näyttäneet olevansa sen arvoisia.
Tuollainen empatia on täysin arvotonta.
Kuinka niin arvotonta?
Ihan normaalia ettei ihmisille, jotka itse ovat empatiakyvyttömiä, löydy yhteisöstä ja muilta ihmisiltä empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin tiiviistää villakoiran ytimen tähän:
Aikuiset eivät enää kykene ottamaan vastuuta lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta asettamalla rajoja.
Siitä tämä kaikki sekoilu johtuu.
Lapset tarvitsevat turvaa,ohjausta,sääntöjen opettamista eli sosiaalistumista. Lopputulos kun se epäonnistuu on,että lapset sekoavat turvattomuuteen.
Ollaan aikuisia.
Lapsi pääsee mukaan,kun on oppinut vanhemman opettamana säännöt, miten toimitaan.
Rajaton vanhempi kasvattaa lapsestaan rajattoman.
Onko se mikään yllätys jos vanhemman sosiaaliset kyvyt, tunnetaidot ja empatiakyky nolla tai pakkasen puolella?
Tässä ketjussakin aika monella näyttää olevan empatia pakkasen puolella.
Miksi kenenkään normaalin tulisi tuntea tuota naista kohtaan empatiaa millään tavalla?
Tilanne on hänen omien valintojensa seuraus.Sä et taida edes tietää, mitä empatia on. Ja vielä puhut normaaliudesta.
Vaikka niin jos se oloasi helpottaa. Totuus on kuitenkin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla on vaikka 20 lapsen harrastusporukka, jota ohjaa joko ilmaiseksi omalla vapaa-ajallani tai vaihtoehtoisesti vanhemmat maksavat minulle paljon siitä että saavat laadukkaan ja kalliin harrastuksen, ei kummassakaan tapauksessa mukaan oikein voi ottaa lasta joka ei osaa käyttäytyä harrastuksen sääntöjen mukaisesti.
Ehkä tälläisen vilkkaan lapsen vanhemmille voisivat perustaa oman, vilkkaille suunnatun, ryhmän ja vetää sitä. Tai maksaa yksityisopetuksesta. Tai etsiä lajin joka kiinnostaa lasta tarpeeksi että hän on motivoitunut keskittymään.
Jos kyseessä esimerkiksi ADHD, lapsella on erityislahja keskittyä täysin asiaan joka kiinnostaa.
Erityislahja = äippä selittää mustan valkoiseksi, kun lapsi tötöilee.
En ole ADHD-lapsen äiti tai edes isä. Fakta on että ADHD:n mukana tulee kyky uppoutua kiinnostavaan asiaan syvälle ja keskittyä täysin. Sivistä itseäsi.
Ei sitä kykyä kaikilla ole, vaikka ADHD onkin. Ei ADHD ole mikään supervoima, todellakaan. Minulla itselläni ja kahdella lapsellani on ADHD, ja tiedän kyllä, mitä se on. Se on ominaisuus, se on myös riesa.
Minun lapseni ei voinut mennä pienempänä harrastus ryhmiin, juuri vilkkautensa ja huonon pettymyksensietokykynsä ja yleisen hästäämisen vuoksi.
Se ei silti ole pilannut hänen elämäänsä, hän on jo teini-ikäinen, ja hieno persoona. ADHD on ja pysyy, ja seuraa elämässä mukana, mutta puuttumalla käytökseen esimerkiksi siellä harrastuksessa, ja muutenkin tukemalla ja ohjaamalla häntä, hänestä on kasvanut oikein hieno nuori, jonka hyvät puolet pääsevät esille.
Tänä päivänä ihmiset näkevät hänessä muutakin kuin sen ADHD.n vaikka sekin hänessä näkyy ja tulee näkymään
Olen päiväkodissa töissä ja jos jossain mielenhäiriössä keksisin alkaa jotain harrastusta ohjaamaan, niin todellakin rajaisin erityistukea tarvitsevat pois ryhmästäni. Harrastusten ohjaaminen on tavallaan harrastus sekin, jonka tulee pysyä suhteellisen kevyenä (koska siitä ei makseta) ja kokemuksesta tiedän, miten vaikeaa niiden haastavien lasten kanssa oleminen voi olla ja miten heidän erityistarpeet voivat sotkea koko ryhmän dynamiikan.
Harrastuksissa ohjaaja on usein yksin niiden lasten kanssa: Ei ole useampaa aikuista, että joku voisi ottaa vahdittavakseen sen erityistarpeisen.
Ymmärrän, että vanhempaa ja lastakin voi tällainen surettaa, mutta erityistarpeisen lapsen ohjaaminen vaatii erityisosaamista ja sitä, että siihen pitää olla oikeasti aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatiaa vain niille jotka ovat näyttäneet olevansa sen arvoisia.
Tuollainen empatia on täysin arvotonta.
Kuinka niin arvotonta?
Ihan normaalia ettei ihmisille, jotka itse ovat empatiakyvyttömiä, löydy yhteisöstä ja muilta ihmisiltä empatiaa.
Ihan selvästikään et tiedä, mitä empatia on, ja tuskin olet koskaan tuntenut sitä, koska yrität ripustaa sen suorituksiin.
Eli sikäli on ihan samantekevää, kenelle sitä niin sanottua empatiaasi suot, vai suotko kenellekään.
Rajaton vanhempi kasvattaa lapsestaan rajattoman.