Lue keskustelun säännöt.
Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (617)
Mielenkiintoinen ketju, kiitos aloittajalle. Omat vanhempani ovat vielä järjissään, isä on toimintakykyinen, mutta äiti on pilannut kehonsa syömällä ja istumalla, liikkuu rollaattorilla, ei pysty yhtään hetkeä seisomaan. En tiedä miten jaksan itse siinä vaiheessa kun he alkavat tarvita enemmän apua. Työelämä vie kaikki mehut. Olen kolme kertaa uupunut ja ollut sairauslomalla, kahdessa eri työpaikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on äkkinäisestä vammasta kyse, ei sitä ole edeltäkäsin voinut hoitaa.
Täti oli pärjännyt sen 7 kuukauden ajan nähtävästi hyvin, kun olit hänet tavannut.
On se ihme, ettei muuttofirnasta saa apua laitteiden hakemiseen. Ap ei ole mitenkään vastaantuleva, ja moni muukaan.
Ulkomailla asuvana haukuttiin, ettei tytär pidä huolta äidistään. Sitten omaisen kuoltua oli 3 päivää aikaa hakea omaisen tavarat palvelutalosta.
Vastahakoisia ovat suomalaiset ja syyttäväisiä.
Apnä olisin hommannut ne välineet tädille. SITTEN olisin ehdottomasti ottanut yhteyttä poikaan tai keitä läheisiä tädillä oli. Asia täytyy hoitaa, eikä molemminpuolinen holtittomuus auta.
Tavallaan samaa mieltä, mutta ymmärrän kyllä huolen siitä, että jos auttaa vähän niin joutuu seuraavaksi auttamaan paljon enemmänkin. Sinänsä joku apuvälineiden kuljetus, vaikka olisikin 250 km päässä ei ole kovin iso juttu, mutta siitä seuraa helposti oletus monesta muustakin asiasta.
Muuten samaa mieltä kansssasi, mutta missä päin Suomea ne apuvälinelainaamot ovat auki muulloinkin kuin virka-aikaan? Siis silloin, kun ihmiset ovat töissä? Täällä Vantaa-Kerava hyvinvointiaeella meidän lähin apuvälinelainaamo on auki ainoastaan ma-pe klo 8:00-11:00.
Mä mietin sitäkin, että kun tänä päivänä suunnilleen joka toisella on potkujen uhka ilmassa, niin miten työpaikoilla, joilla on yt:t menossa suhtaudutaan niihin työntekijöihin, jotka tarvitsee vapaata viedäkseen jollekin sukulaiselle apuvälineitä? Vaikka kyseessä olisikin työntekijän oma äiti, ei työnantajan silti tarvitse suostiua moiseen. Ja varsinkin, jos kyseessä on vain työntekijän täti, niin ei senkään vertaa. Työnantajan ei tarvitse antaa edes palkatonta vapaata työntekijän tädin hautajaisiinkaan.
Mutta noin muuten kanssasi samaa mieltä. Annat pirulle pikkusormen ja se vie sulta koko käden.Tätä olin juuri tulossa sanomaan, että eipä onnistuisi ainakaan meillä. Nyt kun syksy on alkanut, on hirveä ilmapiiri ongelma siitä, että lasten sairastumisten ja työntekijöiden sairastumisten vuoksi on poissaoloja. Väki käy sairaana töissä. Työkaveri itki tänään väsymystä vessassa, kun hänen korvakierteessä oleva lapsi valvottaa. Jokainen miettii ihan kaikkia poissaolojaan, lakisääteisiäkin, että miten vaikuttaa omaan asemaan seuraavissa yt:ssä tai kuluvalla viikolla omaan kertyvään työtaakkaan tai työkavereiden. Jos tässä joku ilmoittaisi, että otanpa vapaapäivän, että lähden tädin apuvälineitä kuljettelemaan, niin voisi kahvihuoneessa olla kolkko tunnelma. Ja takuulla ei vapaapäivää myönnettäisi palkattomanakaan, jos rehellisesti sanoisi tuollaisen syyksi.
Ovatko nykyvanhukset olleet työelämässä lainkaan aikanaan, kun kuvittelevat että arkisin työikäiset voivat hoidella heidän asioitaan? Onko muka niin voinut tehdä heidän työaikanaan?
Olen ilmoittanut lapsilleni, että luonani saa käydä jos haluaa, mutta koskaan ei ole pakko tulla. Enkö halua heidän joutuvan hoitamaan minua, lapset eivät ole mitään velkaa vanhemmilleen, se velka on vanhemmilta lapsille.
Inhoan käydä oman äitini luona, en myöskään jaksa puheluita enempää kuin kerran viikossa. Hän päätti lopettaa elämisen isäni kuoleman jälkeen, ollessaan vasta vähän reilu 5-kymppinen. Lopetti liikkumisen, lihoi ja jämähti kotiin. Häntä yritettiin vuositolkulla auttaa, saada liikkeelle ja terapiaan, kannustaa tapaamaan ystäviä ja vaikka luomaan uusiakin ihmissuhteita, mutta ainoa seura, joka kelpasi oli minä ja veljeni perheinemme. Molempien meidän avioliitot päättyivät eroon, suurelta osalta äitimme takia joka änkesi mukaan mm. lomamatkoillemme jne. Yksin ei voi mennä edes mökille, sekin on liian pelottavaa. Olisi ko aiemmin pitänyt laittaa loppu sille käytökselle. Hän ei ole edes mikään narsisti, enemmänkin vaan yksinäinen ja onneton, mutta ei silti voi heittäytyä elämään ainoastaan lasten kautta. Jokaisella on velvollisuus ottaa vastuu itsestään. Niin ikävää kuin se voi ollakin.
Nyt ollaan siinä pisteessä, ettei liikkuminen oikein enää onnistu, muistikin taitaa vähä heittää, mutta luojan kiitos selviää vielä kotona ja pn sen verran varallisuutta, että voi ostaa siivous- ja pihanhoitopalveluita. Minä en omaishoitajaksi ruoea, ei mylskään veljeni eli saa nähdä miten tässä vielä käy.
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisi omaa äitiäni useammin, jos se äidin näkeminen ei olisi sellainen helvetin työleiri. Asioita mitä hän voisi aivan hyvin itsekkin tehdä, ei ole mitenkään estynyt, mutta jostain syystä haluaa jotain hemmottelua, tajuamatta, että ihan minä aikuisena joudun omassa arjessa ne asiat tekemään itse minäkin, sen lisäksi, että käyn vielä töissä.
Harmittaa ihan todella, että hän omilla vaatimuksillaan tekee tilanteesta sellaisen, että en vain jaksa hänen luona vierailla. Toki aina helpompi jos kutsuu kylään minun luokse/näkee jossain neutraalilla paikalla.
Mieheni äiti on 98 v asuu kotona. Väitän, että sen vuoksi, että on aina halunnut hoitaa omat asiansa, siivoilla, laittaa ruokaa jne. Tahti toki on hidastunut ja mielellään antaa raskaampia tehdä, kuten vaikka imuroida, mutta esim. pyykkiä pesee, tiskailee, pyyhkii pölyjä. On pitänyt itsensä liikkeessä hyvällä tavalla. Oma äitini halusi myös palveluita, tuhahteli, että ei se siivoaminen mitään viihtymistä ole. On hoitokodissa, meni jo kasikymppisenä huonompaan kuntoon.
Että sikälikään tuota ei kannattaisi aloittaa, jos muuhun pystyy. Eikä kannata liikaa paapoa ja auttaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on äkkinäisestä vammasta kyse, ei sitä ole edeltäkäsin voinut hoitaa.
Täti oli pärjännyt sen 7 kuukauden ajan nähtävästi hyvin, kun olit hänet tavannut.
On se ihme, ettei muuttofirnasta saa apua laitteiden hakemiseen. Ap ei ole mitenkään vastaantuleva, ja moni muukaan.
Ulkomailla asuvana haukuttiin, ettei tytär pidä huolta äidistään. Sitten omaisen kuoltua oli 3 päivää aikaa hakea omaisen tavarat palvelutalosta.
Vastahakoisia ovat suomalaiset ja syyttäväisiä.
Apnä olisin hommannut ne välineet tädille. SITTEN olisin ehdottomasti ottanut yhteyttä poikaan tai keitä läheisiä tädillä oli. Asia täytyy hoitaa, eikä molemminpuolinen holtittomuus auta.
Tavallaan samaa mieltä, mutta ymmärrän kyllä huolen siitä, että jos auttaa vähän niin joutuu seuraavaksi auttamaan paljon enemmänkin. Sinänsä joku apuvälineiden kuljetus, vaikka olisikin 250 km päässä ei ole kovin iso juttu, mutta siitä seuraa helposti oletus monesta muustakin asiasta.
Muuten samaa mieltä kansssasi, mutta missä päin Suomea ne apuvälinelainaamot ovat auki muulloinkin kuin virka-aikaan? Siis silloin, kun ihmiset ovat töissä? Täällä Vantaa-Kerava hyvinvointiaeella meidän lähin apuvälinelainaamo on auki ainoastaan ma-pe klo 8:00-11:00.
Mä mietin sitäkin, että kun tänä päivänä suunnilleen joka toisella on potkujen uhka ilmassa, niin miten työpaikoilla, joilla on yt:t menossa suhtaudutaan niihin työntekijöihin, jotka tarvitsee vapaata viedäkseen jollekin sukulaiselle apuvälineitä? Vaikka kyseessä olisikin työntekijän oma äiti, ei työnantajan silti tarvitse suostiua moiseen. Ja varsinkin, jos kyseessä on vain työntekijän täti, niin ei senkään vertaa. Työnantajan ei tarvitse antaa edes palkatonta vapaata työntekijän tädin hautajaisiinkaan.
Mutta noin muuten kanssasi samaa mieltä. Annat pirulle pikkusormen ja se vie sulta koko käden.Tätä olin juuri tulossa sanomaan, että eipä onnistuisi ainakaan meillä. Nyt kun syksy on alkanut, on hirveä ilmapiiri ongelma siitä, että lasten sairastumisten ja työntekijöiden sairastumisten vuoksi on poissaoloja. Väki käy sairaana töissä. Työkaveri itki tänään väsymystä vessassa, kun hänen korvakierteessä oleva lapsi valvottaa. Jokainen miettii ihan kaikkia poissaolojaan, lakisääteisiäkin, että miten vaikuttaa omaan asemaan seuraavissa yt:ssä tai kuluvalla viikolla omaan kertyvään työtaakkaan tai työkavereiden. Jos tässä joku ilmoittaisi, että otanpa vapaapäivän, että lähden tädin apuvälineitä kuljettelemaan, niin voisi kahvihuoneessa olla kolkko tunnelma. Ja takuulla ei vapaapäivää myönnettäisi palkattomanakaan, jos rehellisesti sanoisi tuollaisen syyksi.
Ovatko nykyvanhukset olleet työelämässä lainkaan aikanaan, kun kuvittelevat että arkisin työikäiset voivat hoidella heidän asioitaan? Onko muka niin voinut tehdä heidän työaikanaan?
Meitä on ollut 38 serkusta ja mä kuulun kaikista nuorimpiin. Suurin osa serkuistani, jotka vielä ovat elossa, kuuluvat suuriin ikäluokkiin. En tiedä yhtäkään heistä, jotka olisivat lähteneet kesken työpäivän jonnekin parinsadan kilometrin päähän vanhemmilleen avuksi. He eivät tehneet sellaista itsekään, joten eivät kyllä voi olettaa, että lapsensakaan tekisivät. Varsinkaan tänä päivnä, kun edes valtion virka ei ole varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut lapsilleni, että luonani saa käydä jos haluaa, mutta koskaan ei ole pakko tulla. Enkö halua heidän joutuvan hoitamaan minua, lapset eivät ole mitään velkaa vanhemmilleen, se velka on vanhemmilta lapsille.
Inhoan käydä oman äitini luona, en myöskään jaksa puheluita enempää kuin kerran viikossa. Hän päätti lopettaa elämisen isäni kuoleman jälkeen, ollessaan vasta vähän reilu 5-kymppinen. Lopetti liikkumisen, lihoi ja jämähti kotiin. Häntä yritettiin vuositolkulla auttaa, saada liikkeelle ja terapiaan, kannustaa tapaamaan ystäviä ja vaikka luomaan uusiakin ihmissuhteita, mutta ainoa seura, joka kelpasi oli minä ja veljeni perheinemme. Molempien meidän avioliitot päättyivät eroon, suurelta osalta äitimme takia joka änkesi mukaan mm. lomamatkoillemme jne. Yksin ei voi mennä edes mökille, sekin on liian pelottavaa. Olisi ko aiemmin pitänyt laittaa loppu sille käytökselle. Hän ei ole edes mikään narsisti, enemmänkin vaan yksinäinen ja onneton, mutta ei silti voi heittäytyä elämään ainoastaan lasten kautta. Jokaisella on velvollisuus ottaa vastuu itsestään. Niin ikävää kuin se voi ollakin.
Nyt ollaan siinä pisteessä, ettei liikkuminen oikein enää onnistu, muistikin taitaa vähä heittää, mutta luojan kiitos selviää vielä kotona ja pn sen verran varallisuutta, että voi ostaa siivous- ja pihanhoitopalveluita. Minä en omaishoitajaksi ruoea, ei mylskään veljeni eli saa nähdä miten tässä vielä käy.
Mä olen joskus miettinyt, miten vanhempanni suhtautuivat niin eri tavalla omaan vanhuuteensa kuin vanhempiensa vanhuuteen. Isän puolen mummolassa käytiin 1-2 kertaa vuodessa. Ihan vaan kahvilla, ei koskaan jääty sinne yöksi. Äidin puolen mummolassa käytiin niin, että toukokuun lopussa mentiin mummolaan, vanhempani olivat siellä yön yli, jättivät mut kesäksi sinne ja tulivat taas elokuun lopussa hakemaan takaisin Helsinkiin. Mulle kyllä aivan ihania kesiä ja rakastin olla siellä. Mutta mun vanhemmilleni ei todellakaan olisi riittänyt, että tapaisivat lapsiaan vain 2 kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saat vanhana samanlaisen kohtelun.
KarmaKylläpä olet tyhmä!
No ei välttämättä tyhmä. Voidaan ajatella, että tuo "karma" on sama asia, kun se vanha suomalinen sananlasku: Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Eli, jos et itse piittaa mistään/kenestäkään, ei kukaan välitä sinusta. Ja näinhän se monesti menee, ihmiset kaikkoaa kylmän ihmisen läheltä.
Turha kitistä, jos jotakuta ei halua hoitaa. Eiköhän se ihminen ole sen vuosien saatossa aiheuttanut sen, että kukaan ei halua huolehtia.
Tarvitaan eutanasia suomeen, että päästään näistä 87 vee tädeistä eroon ja voidaan keskittyä täysillä omaan elämään. Kerran tässä kuitenkin vain eletään, joten miksi tässä pitäisi jonkun Kalevin kakkavaippoja alkaa vaihtamaan? Ei heidänkään sukupolvi osallistu mitenkään minun sukupolven lasten hoitoon. Omaa napaa vain katsoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito olettaa automaattisesti, että äitini hoidan asioita joita he vain ilmoittavat. Pahin oli se kun äiti eksyi ja vietiin arvi-paikalle toiseen kaupunkiin. Tai siis minä olin töistä pois ja vein. Kela-taksia ei tähän voi käyttää. Kotihoito ei toimita lääkkeitä muualle kuin kotiin, joten minun piti ne 2 viikon välein tiettynä päivänä viedä. Arvi-jaksoilla ei ole pyykkihuoltoa, joten mun piti ajella hakemaan pyykit ja pestä kotona. Miten ihmeessä hommat hoituu niiden kohdalla, joilla omaisia ei ole tai asuvat kaukana tai eivät muuten pysty osallistumaan???
Kuulostaa niin tutulle. Minunkin vastuullani olisi kuulemma ollut lähteä keskellä yötä 400 km päästä kuljettamaan isääni hoivapaikkaan, kun oli päättänyt että kotona ei enää pysy. Taksi järjestyi kun kerroin, että lapsi nukkuu, mies on yövuorossa ja seuraava juna lähtee huomenna ja voin olla perillä joskus iltapäivällä. Hoitajaa olisi tarvittu siihen saakka paikalla.
Ehdotti myös olisiko 90 lähentelevä isän sisko voinut lähteä pimeällä keskellä yötä vieraalle paikkakunnalle häntä viemään autolla. Myös lääkkeiden kanssa oli sama ongelma, joka jotenkin kuitenkin ratkesi kun kerroin, etten niitä välimatkan vuoksi voi kuljettaa.
Asun samassa kaupungissa vanhempieni kanssa ja nyt jo edesmennyt isäni oli muistisairas. Hänet olisi pitänyt viedä hoitolaitokseen, eli minun olisi autolla pitänyt kuskata. Matka ei ollut pitkä, mutta kun hän ei minua enää tunnistanut ja en olisi saanut häntä autoon. Oli sen verran voimakastahtoinen ihminen. Kieltäydyin häntä viemästä ja ylipäätään olemasta paikalla. Paikalla oli ollut ambulanssi, he eivät saaneet isääni autoon. Paikalle oli myös tulleet poliisit. Yhdessä kantamalla olivat saaneet isäni vietyä. Ja isäni oli läheinen ja tärkeä minulle, mutta yksin naisihmisenä en olisi saanut häntä kuskattua, äidistäni ei olisi ollut apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea. Jos ei mikään kiinnosta, niin hae täti edunvalvontaan. Hän voi sitten palkata tätisi rahoilla yksityisen tahon hoitamaan nämä asiat.
Omaisen tekemä työ tulee lisääntymään. Yt neuvottelujen myötä yhä huonokuntoisemmat kotitutetaan sairaalasta ja kotihoidon kriteerit nousee.
Tätisi on ilmoittanut sinut lähiomaiseksi. Se ei ole fysioterapeutin vika.
No ei kai ketään voi pakottaa jonkun sukulaisen asioita hoitamaan jos ei halua??
Suomalaiset on kyllä todella itsekkit mykyään. Jos sinulla on sukulaisia elossa, se on etuoikeus. Aina on suoalaisille ollut kunnia asia hoitaa sukulaisia kunnioittavasti ja auttaa adianmukaisesti. Nyt ei mikään kiinnosta, ei haluta auttaa, ei pidetä mitään yhteyttä, ei mennä edes hautajaisiin, mutta perintörahat kyllä kelpaavat.
Se auttaminen voi kestää kymmenen vuotta. Ihan sama, vaikka itseltä löytyisi syöpä tai kuolisi puoliso, auttamisen pitää jatkua. Siinä kun kymmenen kertaa päivässä vastaat puheluun, jonka aiheena on miten kotihoidon työntekijät on ilkeitä, alkaa paraskin auttamishalu hyytyä. Pahimmillaan kerran viikossa joutuu viemään vanhusta labraan tai lääkäriin, siihen menee päivä. Noiden lisäksi tulee kauppareissut ja monen monta muuta hoidettavaa asiaa. Jossain vaiheessa oma olo alkaa olla kuin olisi kaulaa myöten juoksuhiekassa.
Ja sen lisäksi pitäisi töissä käydä ja omatkin lapset hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on äkkinäisestä vammasta kyse, ei sitä ole edeltäkäsin voinut hoitaa.
Täti oli pärjännyt sen 7 kuukauden ajan nähtävästi hyvin, kun olit hänet tavannut.
On se ihme, ettei muuttofirnasta saa apua laitteiden hakemiseen. Ap ei ole mitenkään vastaantuleva, ja moni muukaan.
Ulkomailla asuvana haukuttiin, ettei tytär pidä huolta äidistään. Sitten omaisen kuoltua oli 3 päivää aikaa hakea omaisen tavarat palvelutalosta.
Vastahakoisia ovat suomalaiset ja syyttäväisiä.
Apnä olisin hommannut ne välineet tädille. SITTEN olisin ehdottomasti ottanut yhteyttä poikaan tai keitä läheisiä tädillä oli. Asia täytyy hoitaa, eikä molemminpuolinen holtittomuus auta.
Tavallaan samaa mieltä, mutta ymmärrän kyllä huolen siitä, että jos auttaa vähän niin joutuu seuraavaksi auttamaan paljon enemmänkin. Sinänsä joku apuvälineiden kuljetus, vaikka olisikin 250 km päässä ei ole kovin iso juttu, mutta siitä seuraa helposti oletus monesta muustakin asiasta.
Muuten samaa mieltä kansssasi, mutta missä päin Suomea ne apuvälinelainaamot ovat auki muulloinkin kuin virka-aikaan? Siis silloin, kun ihmiset ovat töissä? Täällä Vantaa-Kerava hyvinvointiaeella meidän lähin apuvälinelainaamo on auki ainoastaan ma-pe klo 8:00-11:00.
Mä mietin sitäkin, että kun tänä päivänä suunnilleen joka toisella on potkujen uhka ilmassa, niin miten työpaikoilla, joilla on yt:t menossa suhtaudutaan niihin työntekijöihin, jotka tarvitsee vapaata viedäkseen jollekin sukulaiselle apuvälineitä? Vaikka kyseessä olisikin työntekijän oma äiti, ei työnantajan silti tarvitse suostiua moiseen. Ja varsinkin, jos kyseessä on vain työntekijän täti, niin ei senkään vertaa. Työnantajan ei tarvitse antaa edes palkatonta vapaata työntekijän tädin hautajaisiinkaan.
Mutta noin muuten kanssasi samaa mieltä. Annat pirulle pikkusormen ja se vie sulta koko käden.Tätä olin juuri tulossa sanomaan, että eipä onnistuisi ainakaan meillä. Nyt kun syksy on alkanut, on hirveä ilmapiiri ongelma siitä, että lasten sairastumisten ja työntekijöiden sairastumisten vuoksi on poissaoloja. Väki käy sairaana töissä. Työkaveri itki tänään väsymystä vessassa, kun hänen korvakierteessä oleva lapsi valvottaa. Jokainen miettii ihan kaikkia poissaolojaan, lakisääteisiäkin, että miten vaikuttaa omaan asemaan seuraavissa yt:ssä tai kuluvalla viikolla omaan kertyvään työtaakkaan tai työkavereiden. Jos tässä joku ilmoittaisi, että otanpa vapaapäivän, että lähden tädin apuvälineitä kuljettelemaan, niin voisi kahvihuoneessa olla kolkko tunnelma. Ja takuulla ei vapaapäivää myönnettäisi palkattomanakaan, jos rehellisesti sanoisi tuollaisen syyksi.
Ovatko nykyvanhukset olleet työelämässä lainkaan aikanaan, kun kuvittelevat että arkisin työikäiset voivat hoidella heidän asioitaan? Onko muka niin voinut tehdä heidän työaikanaan?
Silloin, kun oma äitini oli töissä, ei vapaata saanut edes lapsen sairauden vuoksi. Muistan itsekin olleeni kuumeessa yksin kotona ekaluokkalaisena. Muistan vieläkin millaisia houreita näin. Tokaluokkalaisena kävelin koulusta yksin kolmen kilometrin päässä olevaan hammashoitolaan äkillisen hammassäryn vuoksi. Se oli mielenkiintoinen matka, kun en edes tiennyt, missä se sijaitsee. Ohjeena oli opettajan hatara ohje, ihme, kun löysin perille.
Kyllä se lähin omainen voi olla kuka tahansa sukulainen. Minulla on terveystiedoissa lähimpänä omaisena eri henkilö kuin kenet olen siihen itse ilmoittanut. Tämä lähin omainen terveystiedoissani on alaikäinen, joka asuu eri osoitteessa kuin minä.
Olen itse ilmoittanut lähimmäksi omaisekseni puolisoni, joka asuu samassa osoitteessa kuin minä, ja pystyy parhaiten hoitamaan asioitani, jos minun terveydentilani heikkenee äkisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisi omaa äitiäni useammin, jos se äidin näkeminen ei olisi sellainen helvetin työleiri. Asioita mitä hän voisi aivan hyvin itsekkin tehdä, ei ole mitenkään estynyt, mutta jostain syystä haluaa jotain hemmottelua, tajuamatta, että ihan minä aikuisena joudun omassa arjessa ne asiat tekemään itse minäkin, sen lisäksi, että käyn vielä töissä.
Harmittaa ihan todella, että hän omilla vaatimuksillaan tekee tilanteesta sellaisen, että en vain jaksa hänen luona vierailla. Toki aina helpompi jos kutsuu kylään minun luokse/näkee jossain neutraalilla paikalla.Mieheni äiti on 98 v asuu kotona. Väitän, että sen vuoksi, että on aina halunnut hoitaa omat asiansa, siivoilla, laittaa ruokaa jne. Tahti toki on hidastunut ja mielellään antaa raskaampia tehdä, kuten vaikka imuroida, mutta esim. pyykkiä pesee, tiskailee, pyyhkii pölyjä. On pitänyt itsensä liikkeessä hyvällä tavalla. Oma äitini halusi myös palveluita, tuhahteli, että ei se siivoaminen mitään viihtymistä ole. On hoitokodissa, meni jo kasikymppisenä huonompaan kuntoon.
Että sikälikään tuota ei kannattaisi aloittaa, jos muuhun pystyy. Eikä kannata liikaa paapoa ja auttaakaan.
Tämä. Ei pidä ruveta mahdollistajaksi, se on vain karhunpalvelus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on äkkinäisestä vammasta kyse, ei sitä ole edeltäkäsin voinut hoitaa.
Täti oli pärjännyt sen 7 kuukauden ajan nähtävästi hyvin, kun olit hänet tavannut.
On se ihme, ettei muuttofirnasta saa apua laitteiden hakemiseen. Ap ei ole mitenkään vastaantuleva, ja moni muukaan.
Ulkomailla asuvana haukuttiin, ettei tytär pidä huolta äidistään. Sitten omaisen kuoltua oli 3 päivää aikaa hakea omaisen tavarat palvelutalosta.
Vastahakoisia ovat suomalaiset ja syyttäväisiä.
Apnä olisin hommannut ne välineet tädille. SITTEN olisin ehdottomasti ottanut yhteyttä poikaan tai keitä läheisiä tädillä oli. Asia täytyy hoitaa, eikä molemminpuolinen holtittomuus auta.
Tavallaan samaa mieltä, mutta ymmärrän kyllä huolen siitä, että jos auttaa vähän niin joutuu seuraavaksi auttamaan paljon enemmänkin. Sinänsä joku apuvälineiden kuljetus, vaikka olisikin 250 km päässä ei ole kovin iso juttu, mutta siitä seuraa helposti oletus monesta muustakin asiasta.
Muuten samaa mieltä kansssasi, mutta missä päin Suomea ne apuvälinelainaamot ovat auki muulloinkin kuin virka-aikaan? Siis silloin, kun ihmiset ovat töissä? Täällä Vantaa-Kerava hyvinvointiaeella meidän lähin apuvälinelainaamo on auki ainoastaan ma-pe klo 8:00-11:00.
Mä mietin sitäkin, että kun tänä päivänä suunnilleen joka toisella on potkujen uhka ilmassa, niin miten työpaikoilla, joilla on yt:t menossa suhtaudutaan niihin työntekijöihin, jotka tarvitsee vapaata viedäkseen jollekin sukulaiselle apuvälineitä? Vaikka kyseessä olisikin työntekijän oma äiti, ei työnantajan silti tarvitse suostiua moiseen. Ja varsinkin, jos kyseessä on vain työntekijän täti, niin ei senkään vertaa. Työnantajan ei tarvitse antaa edes palkatonta vapaata työntekijän tädin hautajaisiinkaan.
Mutta noin muuten kanssasi samaa mieltä. Annat pirulle pikkusormen ja se vie sulta koko käden.Tätä olin juuri tulossa sanomaan, että eipä onnistuisi ainakaan meillä. Nyt kun syksy on alkanut, on hirveä ilmapiiri ongelma siitä, että lasten sairastumisten ja työntekijöiden sairastumisten vuoksi on poissaoloja. Väki käy sairaana töissä. Työkaveri itki tänään väsymystä vessassa, kun hänen korvakierteessä oleva lapsi valvottaa. Jokainen miettii ihan kaikkia poissaolojaan, lakisääteisiäkin, että miten vaikuttaa omaan asemaan seuraavissa yt:ssä tai kuluvalla viikolla omaan kertyvään työtaakkaan tai työkavereiden. Jos tässä joku ilmoittaisi, että otanpa vapaapäivän, että lähden tädin apuvälineitä kuljettelemaan, niin voisi kahvihuoneessa olla kolkko tunnelma. Ja takuulla ei vapaapäivää myönnettäisi palkattomanakaan, jos rehellisesti sanoisi tuollaisen syyksi.
Ovatko nykyvanhukset olleet työelämässä lainkaan aikanaan, kun kuvittelevat että arkisin työikäiset voivat hoidella heidän asioitaan? Onko muka niin voinut tehdä heidän työaikanaan?
Ehkä vanhuksissa on vielä muutamia mökinmuijia, jotka työkseen hoitivat kantturoita aamuin illoin ja päivä jäi periaatteessa vapaaksi joskus hoitaa asioita. Samoin voi löytyä kotirouvia, joiden Mies elätti perheen. Mutta suurin osa nykyeläkeläisistä on ollut jonkinlaisessa työssä eli ovat nyt kai unohtaneet sen työelämän paineet kai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea. Jos ei mikään kiinnosta, niin hae täti edunvalvontaan. Hän voi sitten palkata tätisi rahoilla yksityisen tahon hoitamaan nämä asiat.
Omaisen tekemä työ tulee lisääntymään. Yt neuvottelujen myötä yhä huonokuntoisemmat kotitutetaan sairaalasta ja kotihoidon kriteerit nousee.
Tätisi on ilmoittanut sinut lähiomaiseksi. Se ei ole fysioterapeutin vika.
No ei kai ketään voi pakottaa jonkun sukulaisen asioita hoitamaan jos ei halua??
Ei voi, mutta turha siitä on syyttömälle fysioterapeutille avautua ja luuria laittaa korvaan. Kannattaa olla yhteydessä hoitavaan tahoon, muuten puhelut tulee lisimään.
Mikä on hoitava taho?
Varmaan se taho, jossa täti on hoidossa.
Mistä minä voin etäisenä sukulaisena tietää, missä tätini on hoidossa? Oma kokemukseni on, että terveydenhuolto ei edes kysyttäessä saisi tuollaisia asioita kertoa minulle, satunnaiselle etäiselle sukulaiselle!
Ap
Tätisi on sanonut kysyttäessä että olet lähiomainen ja tieto on merkitty hänen potilastietoihinsa. Tästä syystä sinuun otetaan yhteyttä tätisi asioissa. Oisikko hän mahdollisesti kieltänyt kertomasta terveystietojaan pojalleen ja siksi olet ns "vastuussa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on äkkinäisestä vammasta kyse, ei sitä ole edeltäkäsin voinut hoitaa.
Täti oli pärjännyt sen 7 kuukauden ajan nähtävästi hyvin, kun olit hänet tavannut.
On se ihme, ettei muuttofirnasta saa apua laitteiden hakemiseen. Ap ei ole mitenkään vastaantuleva, ja moni muukaan.
Ulkomailla asuvana haukuttiin, ettei tytär pidä huolta äidistään. Sitten omaisen kuoltua oli 3 päivää aikaa hakea omaisen tavarat palvelutalosta.
Vastahakoisia ovat suomalaiset ja syyttäväisiä.
Apnä olisin hommannut ne välineet tädille. SITTEN olisin ehdottomasti ottanut yhteyttä poikaan tai keitä läheisiä tädillä oli. Asia täytyy hoitaa, eikä molemminpuolinen holtittomuus auta.
Tavallaan samaa mieltä, mutta ymmärrän kyllä huolen siitä, että jos auttaa vähän niin joutuu seuraavaksi auttamaan paljon enemmänkin. Sinänsä joku apuvälineiden kuljetus, vaikka olisikin 250 km päässä ei ole kovin iso juttu, mutta siitä seuraa helposti oletus monesta muustakin asiasta.
Muuten samaa mieltä kansssasi, mutta missä päin Suomea ne apuvälinelainaamot ovat auki muulloinkin kuin virka-aikaan? Siis silloin, kun ihmiset ovat töissä? Täällä Vantaa-Kerava hyvinvointiaeella meidän lähin apuvälinelainaamo on auki ainoastaan ma-pe klo 8:00-11:00.
Mä mietin sitäkin, että kun tänä päivänä suunnilleen joka toisella on potkujen uhka ilmassa, niin miten työpaikoilla, joilla on yt:t menossa suhtaudutaan niihin työntekijöihin, jotka tarvitsee vapaata viedäkseen jollekin sukulaiselle apuvälineitä? Vaikka kyseessä olisikin työntekijän oma äiti, ei työnantajan silti tarvitse suostiua moiseen. Ja varsinkin, jos kyseessä on vain työntekijän täti, niin ei senkään vertaa. Työnantajan ei tarvitse antaa edes palkatonta vapaata työntekijän tädin hautajaisiinkaan.
Mutta noin muuten kanssasi samaa mieltä. Annat pirulle pikkusormen ja se vie sulta koko käden.Tätä olin juuri tulossa sanomaan, että eipä onnistuisi ainakaan meillä. Nyt kun syksy on alkanut, on hirveä ilmapiiri ongelma siitä, että lasten sairastumisten ja työntekijöiden sairastumisten vuoksi on poissaoloja. Väki käy sairaana töissä. Työkaveri itki tänään väsymystä vessassa, kun hänen korvakierteessä oleva lapsi valvottaa. Jokainen miettii ihan kaikkia poissaolojaan, lakisääteisiäkin, että miten vaikuttaa omaan asemaan seuraavissa yt:ssä tai kuluvalla viikolla omaan kertyvään työtaakkaan tai työkavereiden. Jos tässä joku ilmoittaisi, että otanpa vapaapäivän, että lähden tädin apuvälineitä kuljettelemaan, niin voisi kahvihuoneessa olla kolkko tunnelma. Ja takuulla ei vapaapäivää myönnettäisi palkattomanakaan, jos rehellisesti sanoisi tuollaisen syyksi.
Ovatko nykyvanhukset olleet työelämässä lainkaan aikanaan, kun kuvittelevat että arkisin työikäiset voivat hoidella heidän asioitaan? Onko muka niin voinut tehdä heidän työaikanaan?
Ehkä vanhuksissa on vielä muutamia mökinmuijia, jotka työkseen hoitivat kantturoita aamuin illoin ja päivä jäi periaatteessa vapaaksi joskus hoitaa asioita. Samoin voi löytyä kotirouvia, joiden Mies elätti perheen. Mutta suurin osa nykyeläkeläisistä on ollut jonkinlaisessa työssä eli ovat nyt kai unohtaneet sen työelämän paineet kai?
Entisaikoihin vertaaminen on sikälikin vähän tyhmää, että joskus aikoinaan ne iäkkäät vanhemmat asuivat jos nyt ei ihan samassa rakennuksessa niin hyvin usein ainakin samassa pihapiirissä lastensa ja lastenlastensa kanssa. En muista, että 1960- ja 1970-luvuilla yhtään kenenkään kaverini isovanhemmat olisivat asuneet samassa kerrostaloasunnossa lastensa ja lastenlastensa kanssa. Taitaa olla aika harvassa ne tämän päivän eläkeläiset, jotka aikoinaan ottivat omat vanhempansa kotiinsa asumaan. Ja mitä tulee sitten tulevaisuuteen, niin nykyisin uudet asunnot ovat yhä pienempiä. Vielä joskus 1970-luvulla kerrostaloyksiö saattoi hyvinkin olla 32 m2, mutta nyt sellaiseen tilaan ängetään kaksio. Kaksio sitten oli jotain 55 m2 ja jokin aika sitten katselin tänne alueelle rakennettavia uusia kerrostaloja, niin kerrostalokolmiossa on 43 m2. Miten sellaiseen saa edes järjestettyä huonekalutkaan niin, että vanhus pääsee hyvin ja esteettömästi liikkumaan rollaattorilla tai pyörätuolilla? Ja joo, kylpyhuoneet on isoja ja esteettömiä, mutta kylpyhuoneeseenko vanhuksen sänky ja tavarat on tarkoitus laittaa?
Eipä sitä ennenkään erityisesti "otettu" vanhempia asumaan, vaan se oli pakko, kun ei muuta tilaa ollut. Vasta myöhemmin yleistyi ajatus vanhusten muuttamisesta lähemmäs palveluja.
Mitä tulee vanhusten siirtelyyn, joka kerta itseä pelottaa lähteä äitiä esim. portaita alaspäin viemään, vaikka portaita ei ole kuin muutama, asuu siis ekassa kerroksessa. Joskus saan siskon kaveriksi, jos aikataulut onnistuu, mutta noissa tilanteissa sen huomaa, että ei ole ammattilainen auttamaan. Monessa muussa toki myös.
Siksi monen asian työntäminen omaisille tuntuu huonolta, että eihän sitä itse osaa ammattilaisen tavoin asioita arvioida.
Eikä nykyajan vanhukset lastensa nurkkiin haluakaan. Ovat tottuneet palveluyhteiskuntaan. Kaikkialla on heitä kasvokkain palveltu, kaupassa, pankissa, vakuutus/puhelin/sähköyhtiössä, matkatoimistossa. On saanut olla aina se kuningasasiakas. Sitä palvelua odottavat nyt lapsiltaan, kun muualla palvelu ei enää pelaakaan.
Ei sinulla ole mitään velvollisuuksia. Kenelläkään ei ole velvollisuuksia toista kohtaan ellei ole virallinen huoltaja esimerkiksi lapsille.