Lue keskustelun säännöt.
Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (616)
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Tämä on alkanut kuormittaa lapsia potenssiin sata, kun pikkuhiljaa kaikki toiminta on siirtynyt nettiin sähköiseksi.
Nyt nämä jäärät kantturavanhukset ovat ihan pihalla kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, miten vähän oma äitini vieraili omien vanhempiensa luona aikanaan.
Mutta nyt vaatii meiltä omilta lapsiltaan jotain paljon suurempaa aktiivisuutta, kuin mitä ikinä itse teki.
Pääosin äiti näki vanhempiaan synttäreillä ja jouluisin, toki ehkä pari kertaa kesän aikanakin.
Ja nyt hänen mielestään edes kerran viikossa ei ole tarpeeksi (ja itse en jaksa edes kerran viikossa näkemistä, kun en paljon ihmisiä jaksa muutenkaann nähdä ja kuitenkin haluan nähdä muitakin kuin vain äitiäni).
Että minusta aika mielenkiintoinen yhtälö. Toki sitten kun äidin vanhempien loppu alkoi lähestyä, niin otti aktiivisemman roolin siinä, toisen vanhemman kuoltua saatiin toinen hoitokotiin jne. ja sen jälkeenkin hoitokodilla vieraili useammin kuin mitä oli vieraillut vanhempiensa luona kun nämä olivat vielä ihan voimissaan.
Tätä samaa olen itsekin miettinyt. Minullakin on jokaviikkoiset pakkovierailut äitini luona, jotka kuormittavat kyllä. Silti ne eivät ole äitini mielestä tarpeeksi, vaikka arkeansa pystyy vielä jotenkin pyörittämään itsekin. Tästä väännetään tämän tästä. Soittaa päivittäin 1-10 kertaa. Toki en aina vastaa, koska mitään oikeaa asiaa hänellä ei ole vaan vain aikansa kuluksi soittaa ja pyörittää samoja asioita päivästä toiseen.
Ei mummoni sotaleski ja pientilan emäntä tällä tavoin äidissäni roikkunut. Ei sinne päinkään. Ei soitellut eikä tullut meillä käymään kuin elämänsä aikana 3 kertaa. Me kävimme harvakseltaan hänen luonaan, kesäisin vanhempani auttoivat tilan töissä, lomilla ja joinakin viikonloppuina käytiin. Mitenkään erikseen kutsumatta, mummolla ni kun ei ollut puhelintakaan. Kuoli äkilliseen sairauteen alle 80-vuotiaana. Äitini oli silloin vasta hieman päälle viisikymppinen.
Nytkö minun pitää ainoana lapsena vielä toiset 10 vuotta 70-vuotiaaksi asti tai ylikin jaksaa tätä itsessäni roikkuvaa äitiäni? Jo kymmenen vuotta on takanapäin tätä vaivalloisempaa aikaa.
Mielestäni epäreilua. Tosin sellaista elämä valitettavasti on.
Olen hyvin varma, että kun tämäm hetken 40-50-vuotias väestö on selvinnyt jollain konstein vanhustenhoidosta, he ajattelevat omaa ikääntymistään ihan toisin ja lastensa kautta. Luulen, että ET-lehden sijaan luetaan ja keskustellaan vastuullisesta vanhenemisesta ja halutaan luoda rakenteita, joilla omien lasten taakkaa voi helpottaa, vaikka ikääntymiselle kukaan ei mitään voikaan. Uskon, että eutanasialakikin menee läpi heilahtamalla heti, kum boomerit eivät enää äänestä. Tämän päivän keski-ikäiset haluavat lain voimaan omaa vanhuuttaan ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Eikä nykyajan vanhukset lastensa nurkkiin haluakaan. Ovat tottuneet palveluyhteiskuntaan. Kaikkialla on heitä kasvokkain palveltu, kaupassa, pankissa, vakuutus/puhelin/sähköyhtiössä, matkatoimistossa. On saanut olla aina se kuningasasiakas. Sitä palvelua odottavat nyt lapsiltaan, kun muualla palvelu ei enää pelaakaan.
Ja ei edes vanhemmat halua olla vaivaksi lapsilleen. Tiedän käytännössä monta sellaista ja en itsekään halua kun/jos kunto menee alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä olisi työttömille ihan oiva työ, josta yhteiskunta voisi maksaa palkkaa. Tulisi omainen hoidettua ja työtön työllistyisi. On ihan kunnon työtä. Kovaa, aliarvostettua työtä. Nyt ei saa omainen olla edes henkilökohtaisena avustajana läheiselle, vaan avustajan tulee olla ulkopuolinen. Ei tämä tietty ehkä kaikilla toimi, mutta on niitäkin perheitä, joissa toimisi tosi hyvin.
Ei mulla oo mitää velvollisuksia niille horiseville muumioolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Lähes kaikki tuntemani yli 90-vuotiaatkin käyttävät älykännyköitä ja tietokoneita siinä, missä muutkin. Moni on aloittanut esim. laskujen maksun netissä vasta puolison kuoltua ja ihan hyvin onnistuu. Lapset ja naapurit auttavat tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä ennenkään erityisesti "otettu" vanhempia asumaan, vaan se oli pakko, kun ei muuta tilaa ollut. Vasta myöhemmin yleistyi ajatus vanhusten muuttamisesta lähemmäs palveluja.
Mitä tulee vanhusten siirtelyyn, joka kerta itseä pelottaa lähteä äitiä esim. portaita alaspäin viemään, vaikka portaita ei ole kuin muutama, asuu siis ekassa kerroksessa. Joskus saan siskon kaveriksi, jos aikataulut onnistuu, mutta noissa tilanteissa sen huomaa, että ei ole ammattilainen auttamaan. Monessa muussa toki myös.
Siksi monen asian työntäminen omaisille tuntuu huonolta, että eihän sitä itse osaa ammattilaisen tavoin asioita arvioida.
Niin no ennenvanhaan ne omaiset yleensä asui ihan siinä samoilla nurkilla kuin vanhuksetkin. Harvemmin ne vanhukset muuttivat sen paremmin lähemmäs palveluja kuin kaupunkeihin lähemmäs lapsiaankaan. Kaupungeissahan ne palvelut olisivat olleet, vaikkei edes lapset olisi asuneet siellä.
Tosiasia on, että tämän päivän vanhukset ovat saaneet itse elää erilaisen nuoruuden ja aikuisuuden kuin omat vanhempansa ja sen vuoksi moni vanhus nimenomaan haluaa säilyttää itsemääräämisoikeutensa eikä alkaa totella omia lapsiaan edes siinä tapauksessa, että lapset ottaisivat mummon/vaarin kotiinsa asumaan. Se "talossa talon tavoilla" ei näille vanhuksille oikein toimi, jos se taloi ei satu olemaan juuri vanhuksen talo ja omainen sitten joutuu sopeutumaan vanhukset vuorokausirytmeihin ja muihin tapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Lähes kaikki tuntemani yli 90-vuotiaatkin käyttävät älykännyköitä ja tietokoneita siinä, missä muutkin. Moni on aloittanut esim. laskujen maksun netissä vasta puolison kuoltua ja ihan hyvin onnistuu. Lapset ja naapurit auttavat tarvittaessa.
Meillä ihan toinen kokemus. Maaseutu, matalasti koulutettuja sukulaisia. Ongelmat ovat isot ja todelliset. Ei ole edes pankkitunnuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Lähes kaikki tuntemani yli 90-vuotiaatkin käyttävät älykännyköitä ja tietokoneita siinä, missä muutkin. Moni on aloittanut esim. laskujen maksun netissä vasta puolison kuoltua ja ihan hyvin onnistuu. Lapset ja naapurit auttavat tarvittaessa.
Meillä ihan toinen kokemus. Maaseutu, matalasti koulutettuja sukulaisia. Ongelmat ovat isot ja todelliset. Ei ole edes pankkitunnuksia.
Ainakin Pirkanmaalla on senioreille maksutonta käytön opastusta tietokoneille, tableteille ja älypuhelimille. Oletko tarkistanut löytyisikö vastaavaa opastusta sieltä?Vanhempasi voisivat innostuakin, kun kaikki osallistujat ovat senioreita ja opastus on järjestetty sen mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia kaikille, jotka ovat tässä tilanteessa. Itse vielä työelämässä + ikää yli 60 vuotta + kiukutteleva, vaativa narsistivanhus, joka itse ei hoitanut lapsiaan, mutta nyt pitäisi häntä palvella kuin jotain kuninkaallista.
Tsemppiä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Lähes kaikki tuntemani yli 90-vuotiaatkin käyttävät älykännyköitä ja tietokoneita siinä, missä muutkin. Moni on aloittanut esim. laskujen maksun netissä vasta puolison kuoltua ja ihan hyvin onnistuu. Lapset ja naapurit auttavat tarvittaessa.
Meillä ihan toinen kokemus. Maaseutu, matalasti koulutettuja sukulaisia. Ongelmat ovat isot ja todelliset. Ei ole edes pankkitunnuksia.
Ainakin Pirkanmaalla on senioreille maksutonta käytön opastusta tietokoneille, tableteille ja älypuhelimille. Oletko tarkistanut löytyisikö vastaavaa opastusta sieltä?Vanhempasi voisivat innostuakin, kun kaikki osallistujat ovat senioreita ja opastus on järjestetty sen mukaisesti.
Niin paljon somessa on kaikenmoisia huijareita, että on varmaan hyväkin, ettei liian rohkeasti kokemattomat pankkiasioissaan siellä pyöri. Järkyttävä määrä huijauksia onnistuu sekoittamaan nuoremmatkin. Monilla ikäihmisillä on reilustikin rahaa tileillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä ennenkään erityisesti "otettu" vanhempia asumaan, vaan se oli pakko, kun ei muuta tilaa ollut. Vasta myöhemmin yleistyi ajatus vanhusten muuttamisesta lähemmäs palveluja.
Mitä tulee vanhusten siirtelyyn, joka kerta itseä pelottaa lähteä äitiä esim. portaita alaspäin viemään, vaikka portaita ei ole kuin muutama, asuu siis ekassa kerroksessa. Joskus saan siskon kaveriksi, jos aikataulut onnistuu, mutta noissa tilanteissa sen huomaa, että ei ole ammattilainen auttamaan. Monessa muussa toki myös.
Siksi monen asian työntäminen omaisille tuntuu huonolta, että eihän sitä itse osaa ammattilaisen tavoin asioita arvioida.
Olen samaa mieltä, mutta olen myös tietoinen, että enenevässä määrin on esitetty, että jatkossa vanhusten hoito siirtyisi vahvemmin kotihoidon ja omaisten vastuulle.
Mutta tuokin sitten edellyttää aika pitkälti sitä, että vanhus on valmis muuttamaan sellaiseen asuntoon, missä ei kompuroi kynnyksiin eikä rappusissa. Lisäksi pitää olla - toki vanhuksden tilanne huomoiden - tilaa esimerkiksi sängylle siten, että sinne nyt omainen tai hoitaja jotenkin mahtuu auttamaan vanhuksen sängystä ylös yms. Eli pitää huomioida vanhuksesta huolehtivien ergonomiakin. Ja riittävät apuvälineet ajoissa. Mä jouduin yhden kerran viemään äitini suihkuun, kun se oli kainaloitaan myöten shitissä ja jo pelkästään äidin saaminen sieltä sängystä ylös oli aika urakka ja satutin siinä sitten selkänikin. Puhumattakaan sitten, kun märällä ja liukkaalla kylpyhuoneen kaakelilattialla paljain jaloin yritin pysyä pystyssä suihkuttaessani äitiä. Oltais voitu kaatua siinä äidin kanssa molemmat ja sitten olisi ollut yhden lonkkamurtumapotilaan sijasta kaksi lonkkamurtumapotilasta.
Olen käynyt muutaman kerran vierailulla läheisessä palvelutalossa ja ne asunnot on suunniteltu juuri tällaista varten. Suurimmasta osasta tavaroitaan vanhus tietysti joutuu luopumaan sellaiseen muuttaessaan, mutta asunto ei voi olla täynnä lipastoja, senkkejä, pikkupöytiä yms vaan lattiatila pitää olla suurimmaksi osaksi tyhjä. Isää jouduin muutaman kerran auttamaan, mutta aika mahdotonta, kun yläkerran käytävällä oli niin paljon erilaista pöytätasoa ja muuta, ettei siihen edes mahtunut kahta ihmistä rinnakkain. Lopulta päädyttiin siihen, että isän sohva heitetään roskiin ja tuodaan makuuhuoneesta sänky sen tilalle olohuoneeseen. Vaikka siis isällä olikin porrashissi eli pääsi istuen kerrosten välillä, niin ei sekään riitä, jos ei enää ilman apua pysty kävelemään omin jaloin ollenkaan. Sitten isän oli pakko asua vain yhdessä huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Jos ihminen on jäänyt normaalisti eläkkeelle ja on nyt ollut sillä jo 30 vuotta, niin hän on jäänyt eläkkeelle vuonna 1996 ja ollut silloin ehkä 63 vuotias. Nyt hän on 93 vuotias ja kun eläke ikä hänelle on aikoinaan koittanut, ei ole ollut mitään tietoa siitä, että kaikki on kohta netissä, etkä voi mitään hoitaa ilman nettiä. Kun jäät työelämästä pois, aika moni tippuu myös aika monen muun elämän ulkopuolelle. Moni heti sotien jälkeen syntynyt ehti olla työelämänsäkin niin, ettei mitään nettiä tarvinnut niin kyllä se aika kohtuutonta on vanhana alkaa mitään tämmösiä juttuja oppimaan, kun ne tekee monelle nuoremmallekin vaikeuksia. Ja jos ihminen on ollut 30 vuotta sitten eläkeikäinen, on hän luultavasti syntynyt joskus 30-luvulla.
Ja johan tuollaisen ihmisen omat lapsetkin alkaa olla eläkeiässä niin onhan heillä sitten aikaa vanhempiaan jelppiä.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä aihe, todellakin. Kiitos ap:lle avauksesta ja kaikille asiallisista kommenteista. Joku luuseri täälläkin luulee, ettei koskaan vanhene, ehkä ei vanhenekaan? Kuolo korjaa äkkiä nuoriakin. Riittää, että näkö huononee tai kädet vapisee, siinä ei enää verkkopankkia käytä nuorempikaan.
Terveen, normaalisti liikkuvan, näkevän ja kuulevan ihmisen on vaikea hahmottaa, mikä kaikki muuttuu ongelmaksi sitten, kun em asiat ei enää toimikaan. Ja se on ihan normaaliakin, että ei hahmota. Jos jalka on noussut vuosikymmeniä ihan normaalisti kynnyksen yli ja yhtenä päivänä ei enää nousekaan, niin siinä on taas yksi ongelma lisää ratkaistavaksi. Mun vanhemmillani oli aina hienoja mattoja, mutta kun isän liikuntakyky heikkeni ja isä siirteli huonekaluja työntämällä, ne matot alkoi olla välillä niin rutussa, että olivat jo tosi vaarallisia. Oli pakko ottaa matot kokonaan pois, mutta sitten ongelmana oli liukas parketti. Se nyt ratkaistiin ostamalla isälle aikuisten nk turvasukkia eli sellaisia kuin mitä usein taaperoilla näkee, mutta aikuisten kokoa.
Olen kertonut ennenkin, että tavallaan olen onnekas, kun sairastuin nivelreumaan jo 34-vuotiaana. On ollut aikaa opetella ja totutella siihen, että asiat muuttuvat koko ajan hankalammiksi. Aamulla, kun pitäisi nousta ylös ja lähteä vessaan, onkin ihan tönkkösuolattu neulamuikku. Maitotölkit tippuu käsistä, purkinkansia ei saa auki jne. Just vähän aikaa sitten ostin herneenpalkoja ja sattui olemaan sormissa tavallista kivuliaampi päivä, niin enhän mä saanut niitäkään auki. Omaan kotiini olen viime vuosina tehnyt remontteja ja aiemmat parketit vaihdoin vinyylilankkuun. Ihan vain siksi, että se ei ole liukas. Myös matot on mulla sellaiset, että vaikka kissa vetäisi nk kakkaraveja ympäriinsä, niin matot pysyvät paikoillaan lattiassa. Portaikossa mulla on jo liukuestematot. Alunperin hankin ne vanhan koirani vuoksi, mutta en aio niitä poiskaan repiä,. koska ovat oikein hyvät mulle itsellenikin. Täytän ensi kuussa kuitenkin "vasta" 65 vuotta, mutta koko ajanhan mä kotiani arvioin sitä silmällä pitäen, että mitä sitten, kun en enää.... Ja vaikka mielelläni asuisinkin loppuun asti tässä kodissani, niin tiedostan oikein hyvin, että jonain päivänä on ehkä muutettava tästä muualle. Mulle tulee nyt perinnöksi tilava kerrostalokaksio ja ihan mielelläni pidän sen ainakin toistaiseksi vuokralla. Ehkä muutan siihen joku päivä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Lähes kaikki tuntemani yli 90-vuotiaatkin käyttävät älykännyköitä ja tietokoneita siinä, missä muutkin. Moni on aloittanut esim. laskujen maksun netissä vasta puolison kuoltua ja ihan hyvin onnistuu. Lapset ja naapurit auttavat tarvittaessa.
Meillä ihan toinen kokemus. Maaseutu, matalasti koulutettuja sukulaisia. Ongelmat ovat isot ja todelliset. Ei ole edes pankkitunnuksia.
Ainakin Pirkanmaalla on senioreille maksutonta käytön opastusta tietokoneille, tableteille ja älypuhelimille. Oletko tarkistanut löytyisikö vastaavaa opastusta sieltä?Vanhempasi voisivat innostuakin, kun kaikki osallistujat ovat senioreita ja opastus on järjestetty sen mukaisesti.
Niin paljon somessa on kaikenmoisia huijareita, että on varmaan hyväkin, ettei liian rohkeasti kokemattomat pankkiasioissaan siellä pyöri. Järkyttävä määrä huijauksia onnistuu sekoittamaan nuoremmatkin. Monilla ikäihmisillä on reilustikin rahaa tileillään.
Meillä tämä ratkaistiin niin, että avattiin tili toiseen pankkiin. Siellä on vain yksi tili jolla pidetään vain pari tonnia rahaa ja siihen on kortti ja nettitunnukset. Opeteltiin mobiilipankin käyttö ym. ja ostaa junaliput ja muut tämän kautta. Varsinaiset raha-asiat on sitten siellä vanhassa pankissa. Lisäksi on muistutettu, että raha-asioissa ei koskaan ole niin kiire, ettei voi kysyä neuvoa lapsilta tai pankilta.
No joo siis mun vanhemmat kuvittelee, että minä hoidan heidän asiansa. En aio. Jos eivät itse pysty, menköön vanhainkotiin.
Vierailija kirjoitti:
No joo siis mun vanhemmat kuvittelee, että minä hoidan heidän asiansa. En aio. Jos eivät itse pysty, menköön vanhainkotiin.
Ei ole "vanhainkoteja" enää. Palvelukotiin, kunnalliseen pääsee vasta tosi huonokuntoiset. Rahalla tietysti saa... ja hevosella pääsee.
Olen samaa mieltä, mutta olen myös tietoinen, että enenevässä määrin on esitetty, että jatkossa vanhusten hoito siirtyisi vahvemmin kotihoidon ja omaisten vastuulle.