Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen  ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.

 

Ap

Soita vielä sille tädin pojalle jotta varmasti tietää äitinsä tilanteesta.

Jep tämä poikahan on ap:n serkku, sitäkin enemmän hyvin voi soittaa ja tilanteen selittää.

Muistaka päivittää omat yhteyshenkilönne terveydenhuollon järjestelmään. Kenelle haluatte että teidän esm.sairaalahoitoon joutumisesta ilmoitetaan.  Valitkaa joku yhteistyökykyinen ihinen joka tiedottaa muuta sukua, eikä hyväksikäytä systeemiä.

Vierailija kirjoitti:

  Hankalinta on se että  kun  vanha vanhempi  odottaa että  lapsi hoitaa kaiken ,  eikä huoli  apua  mistään.    Stressiä  siitä tulee  ja  sairastuu  lapsikin  jos joutuu kaikessa auttamaan.

Tässä tilanteessa pitää vaan vetää raja - sanoo suoraan että ei hoida mitään eikä myöskään hoida. Tätähän ei siis tarvitse edes mitenkään perustella Suomen lakien mukaan. Vain jos olet vetänyt nimesi alle virallisen omaishoitosopimukseen, olet vastuussa vanhuksen hyvinvoinnista. Kyllä ne asiat siellä sitten lopulta järjestyy tavalla tai toisella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea. Jos ei mikään kiinnosta, niin hae täti edunvalvontaan. Hän voi sitten palkata tätisi rahoilla yksityisen tahon hoitamaan nämä asiat. 

Omaisen tekemä työ tulee lisääntymään. Yt neuvottelujen myötä yhä huonokuntoisemmat kotitutetaan sairaalasta ja kotihoidon kriteerit nousee.

Tätisi on ilmoittanut sinut lähiomaiseksi. Se ei ole fysioterapeutin vika.

No ei kai ketään voi pakottaa jonkun sukulaisen asioita hoitamaan jos ei halua?? 

Suomalaiset on kyllä todella itsekkit mykyään. Jos sinulla on sukulaisia elossa, se on etuoikeus. Aina on suoalaisille ollut kunnia asia hoitaa sukulaisia  kunnioittavasti ja auttaa adianmukaisesti. Nyt ei mikään kiinnosta, ei haluta auttaa, ei pidetä mitään yhteyttä, ei mennä edes hautajaisiin,  mutta perintörahat kyllä kelpaavat.

Asia ei ole noin mustavalkoinen. Tässä yhteiskunnassa alkoi iso muutos 1960- ja 1970-luvuilla, kun suuret ikäluokat muuttivat kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin. Osa lähti kauemmaskin kuten Ruotsiin, Kanadaan ja Australiaan. Tuolloin alettiin rakentaa yhtä enemmän vanhainkoteja, koska ikääntyvien kotipaikkakunnille ei juurikaan jäänyt heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Sisaruksia jäi, mutta ei nuorempaa sukupolvea. Toki muutama saattoi jäädäkin, mutta kaupuingistuminen alkoi vauhdilla silloin. Moni löysi sitten kaupungista itselleen puolison ja oli ihan normaalia, että toinen  puolisoista oli kotoisin esimerkiksi Lieksasta ja toinen Sastamalasta. Molemmilla aikanaan ne ikääntyvät vanhempansa kotipaikkakunnilla. Eikä siihen aikaan ne vanhuksetkaan - vaikka paljon näyrempiä olivatkin kuin nuoremmat suvussa - halunneet kotitaloistaan minnekään muualle muuttaa. Ei edes Sastamalasta Lieksaan tai päinvastoin, jotta olisi kummankin puolison vanhemmat edes samalla paikkakunnalla. 

Toinen asia sitten on sekin, että kun elintaso nousi, myös vanhuksilla oli omat mielipiteensä siitä, miten haluavat elää. Ei riittänyt enää hetekka lapsensa keittiön nurkassa ja kauravelli eteen kannettuna ja välillä sentään kuppi kahvia ja kanelipulla. Omat vanhempani olivat syntyneet 1920-luvun lopulla ja isovanhempani 1890-luvulla ja aika iso ero oli jo näillä kahdella sukupolvella, millaiseen elämään, arkeen ja vanhuuteen olivat tyytyväisiä. Nykyisin tilannetta hankaloittaa vielä se, että siinä missä aikoinaan kunnanlääkäri tuli katsomaan vanhusta tämän kotiin ja totesi, että eipä mitään ole enää tehtävissä, mutta tässä pullo kamferitippoja, niin lääketiede on kehittynyt ja nyt vanhusta joutuu viemään lääkärikäyntien (perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito) lisäksi myös verikokeisiin, kuvantamistutkimuksiin ja erilaisiin hoitoihin. Mun isovanhempani eivät koskaan käyneet parturissa tai kampaajalla, mutta mun äitini halusi kyllä säännöllisesti käydä, vaikka muistisarautta alkoikin jo olla. Ja isä halusi parturiin vielä kuukausi ennen kuolemaansakin. 

Mun vanhempani saivat olla loppuun asti kotona ja suurin syy siihen oli se, että ymmärsaivät jo noin 30 vuotta sitten muuttaa samaan taloyhtiöön kuin missä minä ja siskonikin asuttiin. Toinen iso syy oli se, että mulla on taustalla sairaanhoitajan koulutus ja lisäksi tein jo etätöitä ja työnantajani oli niin joustava, että jos nyt ei ollut heti aamukahdeksalta jotain palaveria ja olin koko aamuyön ollut vanhemmillani, niin sain aloittaa työpäiväni tavallista myöhemmin. Jos olisivat asuneet edes 10 km päässä, niin autottomana en kolmen aikaan yöllä olisi mitenkään alle minuutissa juossut etsimään muistisairasta äitiäni tuolta ulkoa. En siinäkään tapauksessa, että mulla olisi ollut auto, vaan äiti olisi ehtinyt jo ties mihin suuntaan. Palveluita hekin kuitenkin joutuivat ostamaan (siivoukset, suihkutukset yms)

Ihmiset vanhenee eri tavoin ja siinä missä yhtä pitää vahtia 24/7, toiselle riittää, jos omainen hoitaa laskujenmaksut ja tekee kauppatilaukset. Ja moni sitten tarvitsee jotain siltä väliltä. Itse tulen olemaan  yli 90-vuotias ennenkuin omat lapseni pääsevät edes eläkkeelle, joten en todellakaan voi laskea sen varaan, että lapseni musta huolehtisivat. Korkeintaan netin kautta eli hoitaen laskujenmaksut ja ruokatilaukseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen  ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.

 

Ap

Soita vielä sille tädin pojalle jotta varmasti tietää äitinsä tilanteesta.

Mieluummin anna pojan nimi ja numero tai mitä nyt hänestä tiedätkin, sinne soteen, että ottavat yhteyttä tähän poikaan.  Ja sitten et enää tee mitään.

Jos alat yhtään hoitaa tätisi asioita, sitä saat tehdä.  Aina otetaan yhteys sinuun.  

Potilas on itse antanut terveydenhuollolle sinun yhteystiedot ja toivonut että sinun kautta hoidetaan hänen asiansa. Jos siellä ei ole siskon tai oman pojan yhteystietoja, siihen voi olla erinäisiä syitä joita ei tule edes ajatelleeksi. Epäluottamus, kateus, väkivalta, taloudellinen hyväksikäyttö. Oma sisko tai poika voi penkoa paikkoja tai tyhjentää vaikka koko kämpän äidin sairaalassaoloaikana..

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea. Jos ei mikään kiinnosta, niin hae täti edunvalvontaan. Hän voi sitten palkata tätisi rahoilla yksityisen tahon hoitamaan nämä asiat. 

Omaisen tekemä työ tulee lisääntymään. Yt neuvottelujen myötä yhä huonokuntoisemmat kotitutetaan sairaalasta ja kotihoidon kriteerit nousee.

Tätisi on ilmoittanut sinut lähiomaiseksi. Se ei ole fysioterapeutin vika.

No ei kai ketään voi pakottaa jonkun sukulaisen asioita hoitamaan jos ei halua?? 

Suomalaiset on kyllä todella itsekkit mykyään. Jos sinulla on sukulaisia elossa, se on etuoikeus. Aina on suoalaisille ollut kunnia asia hoitaa sukulaisia  kunnioittavasti ja auttaa adianmukaisesti. Nyt ei mikään kiinnosta, ei haluta auttaa, ei pidetä mitään yhteyttä, ei mennä edes hautajaisiin,  mutta perintörahat kyllä kelpaavat.

Asia ei ole noin mustavalkoinen. Tässä yhteiskunnassa alkoi iso muutos 1960- ja 1970-luvuilla, kun suuret ikäluokat muuttivat kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin. Osa lähti kauemmaskin kuten Ruotsiin, Kanadaan ja Australiaan. Tuolloin alettiin rakentaa yhtä enemmän vanhainkoteja, koska ikääntyvien kotipaikkakunnille ei juurikaan jäänyt heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Sisaruksia jäi, mutta ei nuorempaa sukupolvea. Toki muutama saattoi jäädäkin, mutta kaupuingistuminen alkoi vauhdilla silloin. Moni löysi sitten kaupungista itselleen puolison ja oli ihan normaalia, että toinen  puolisoista oli kotoisin esimerkiksi Lieksasta ja toinen Sastamalasta. Molemmilla aikanaan ne ikääntyvät vanhempansa kotipaikkakunnilla. Eikä siihen aikaan ne vanhuksetkaan - vaikka paljon näyrempiä olivatkin kuin nuoremmat suvussa - halunneet kotitaloistaan minnekään muualle muuttaa. Ei edes Sastamalasta Lieksaan tai päinvastoin, jotta olisi kummankin puolison vanhemmat edes samalla paikkakunnalla. 

Toinen asia sitten on sekin, että kun elintaso nousi, myös vanhuksilla oli omat mielipiteensä siitä, miten haluavat elää. Ei riittänyt enää hetekka lapsensa keittiön nurkassa ja kauravelli eteen kannettuna ja välillä sentään kuppi kahvia ja kanelipulla. Omat vanhempani olivat syntyneet 1920-luvun lopulla ja isovanhempani 1890-luvulla ja aika iso ero oli jo näillä kahdella sukupolvella, millaiseen elämään, arkeen ja vanhuuteen olivat tyytyväisiä. Nykyisin tilannetta hankaloittaa vielä se, että siinä missä aikoinaan kunnanlääkäri tuli katsomaan vanhusta tämän kotiin ja totesi, että eipä mitään ole enää tehtävissä, mutta tässä pullo kamferitippoja, niin lääketiede on kehittynyt ja nyt vanhusta joutuu viemään lääkärikäyntien (perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito) lisäksi myös verikokeisiin, kuvantamistutkimuksiin ja erilaisiin hoitoihin. Mun isovanhempani eivät koskaan käyneet parturissa tai kampaajalla, mutta mun äitini halusi kyllä säännöllisesti käydä, vaikka muistisarautta alkoikin jo olla. Ja isä halusi parturiin vielä kuukausi ennen kuolemaansakin. 

Mun vanhempani saivat olla loppuun asti kotona ja suurin syy siihen oli se, että ymmärsaivät jo noin 30 vuotta sitten muuttaa samaan taloyhtiöön kuin missä minä ja siskonikin asuttiin. Toinen iso syy oli se, että mulla on taustalla sairaanhoitajan koulutus ja lisäksi tein jo etätöitä ja työnantajani oli niin joustava, että jos nyt ei ollut heti aamukahdeksalta jotain palaveria ja olin koko aamuyön ollut vanhemmillani, niin sain aloittaa työpäiväni tavallista myöhemmin. Jos olisivat asuneet edes 10 km päässä, niin autottomana en kolmen aikaan yöllä olisi mitenkään alle minuutissa juossut etsimään muistisairasta äitiäni tuolta ulkoa. En siinäkään tapauksessa, että mulla olisi ollut auto, vaan äiti olisi ehtinyt jo ties mihin suuntaan. Palveluita hekin kuitenkin joutuivat ostamaan (siivoukset, suihkutukset yms)

Ihmiset vanhenee eri tavoin ja siinä missä yhtä pitää vahtia 24/7, toiselle riittää, jos omainen hoitaa laskujenmaksut ja tekee kauppatilaukset. Ja moni sitten tarvitsee jotain siltä väliltä. Itse tulen olemaan  yli 90-vuotias ennenkuin omat lapseni pääsevät edes eläkkeelle, joten en todellakaan voi laskea sen varaan, että lapseni musta huolehtisivat. Korkeintaan netin kautta eli hoitaen laskujenmaksut ja ruokatilaukseni. 

Mikään ei ole mustavalkoista, mutta ihan lehdistä saa lukea kuinka sukulaisista ei enää välitetä niin kuin ennen, eikä kiinnosta järjestää edes hautaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meinasi mennä välit poikki äitiini, kun hän jäi eläkkeelle ja alkoi yhtäkkiä huolestumaan että mitenhän pärjää sitten kun vielä vanhenee ja alkaakin tarvita apua. Hän alkoi painostamaan minua siihen auttajaksi, mutta olen itse niin henkisesti rikki, että en yksinkertaisesti voi ottaa sellaista taakkaa vastuulleni, vaikka ymmärränkin äidin huolen.

Äiti meni jo ihan hysteeriseksi tuosta asiasta ja itkeskeli jne. ja pisti ihan hirveät paineet mun niskaan.

Piti sitten pitää hetki väliä ettei oltu missään tekemisissä ja nyt pikkuhiljaa välit kyllä korjaantuu. Saa nähdä kuitenkin, että palautuuko luottamus koskaan takaisin, koska hän vaatimuksillaan rikkoi jonkunlaisen sanoittamattoman hyvän tekemisen väliltämme, alkoi mm. kelata taakseppäin että paljonko on auttanut mua, mutta ei kuitenkaan nähnyt niitä hetkiä kun minä olen auttanut häntä.

Tällä hetkellä auttaminen tuntuu minusta ehdolliselta, enkä nyt uskalla ottaa apua vastaan häneltä ja olen tosi varovainen myöskin auttaessani häntä, koska pelkään että vaatimukset sille auttamiselle vain kasvaa koko ajan.

Surullista, että tilanne tulehtui juuri kun hän kokee sitä tukea tarvitsevansa.

Niin tämä on häiritsevää. Äitini alkoi siirtää hyvissä ajoin minun kontolleni kaiken vähänkin aivotyötä vaativan. Soitti minulle kaikista posteistaan sanomalla, että "sinulle tuli taas selvitettävää". "Sinulle tuli veroilmoitus, tule katsomaan" , tarkoittaen omaansa. Ei edes yrittänyt miettiä mitään itsenäisesti. 

Lääkärin aikojaan ei viitsisi millään tilata itse vaan yrittää kaataa nekin minulle, vaikka pystyy itse vielä sen tekemään. Aina sama vääntö uudelleen ja uudelleen. Yksin ei suostu lääkäriin menemään, vaikka pääsee vielä itse julkisilla kulkemaan. 

Seuraneitiä vailla jatkuvasti, soittelee ja vaatii joka viikkoisen käynnin sohvallensa istumaan seuraa pitämään. Hoitaa itse vielä huushollinsa, jonkin verran kauppa asioissa autan. Lyhyille lenkeillekin pääsee vielä myös itse.

Ihan kuin hän olisi vielä teini ja minä hänen äitinsä. Toki hän on minut pari kertaa esitellytkin jo epähuomiossa  äitinään. 

Äitisi ei elä ikuisesti, älä pidä häntä itsestäänselvänä. Äidin kanssa kannattaa viettää aikaa nyt kun hän vielä on elossa ja selvästi seuraa vailla. 

Vanhukset voisivat miettiä sitäkin, että jos he vaativat lapsiltaan jatkuvasti apua arjen askareisiin ja kieltäytyvät hankkimasta palveluja, ei lapsilla enää riitä voimavaroja siihen seurusteluun. Ei kukaan halua kyläillä paikassa, jossa on vaatimuksia vaatimusten perään. Istupa siinä leppoisasti kahvilla, kun vanhus suunnittelee, miten seuraavalla kerralla peset mattoja ja sitä seuraavalla ikkunoita. 

Vanhukset suunnittelevat näitä torikäyntejä ja matonpesuja siksi että pelkäävät omaisen lähtevän pois ja unohtavan ikuisiksi ajoiksi. Vanhukset myös  haluavat jostain syystä tai tiedostamattaan, ehkä suomalainen  tapa, syyllistäää läheisiään tyyliin laskupino odottaa täällä pöydällä ja ne menevät kohta perintään, kun kukaan ei välitä sen vertaa että tulisi kylään ja edes laskut maksaaan.

Iäkäs tätini sanoi usein käydessäni: eipä ole kukaan käynyt, ei oven saranat kulu... ja tätä rataa. Hetken juteltuamme selvisi, että naapuri oli poikennut, kotihoito, kummilapsi kävi kahvilla, sisko oli soittanut yms. Sitten aloin heti kylään tultuani kysyä, eikö taaskaan oven saranat ole kuluneet. Niinpä pikkuhiljaa jäi tuo napina pois. Ymmärrän kyllä, että aika varmaan kävi pitkäksi, kun aamuvirkkuna heräsi kai seiskalta, eikä päässyt enää ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen  ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.

 

Ap

Soita vielä sille tädin pojalle jotta varmasti tietää äitinsä tilanteesta.

Mieluummin anna pojan nimi ja numero tai mitä nyt hänestä tiedätkin, sinne soteen, että ottavat yhteyttä tähän poikaan.  Ja sitten et enää tee mitään.

Jos alat yhtään hoitaa tätisi asioita, sitä saat tehdä.  Aina otetaan yhteys sinuun.  

Potilas on itse antanut terveydenhuollolle sinun yhteystiedot ja toivonut että sinun kautta hoidetaan hänen asiansa. Jos siellä ei ole siskon tai oman pojan yhteystietoja, siihen voi olla erinäisiä syitä joita ei tule edes ajatelleeksi. Epäluottamus, kateus, väkivalta, taloudellinen hyväksikäyttö. Oma sisko tai poika voi penkoa paikkoja tai tyhjentää vaikka koko kämpän äidin sairaalassaoloaikana..

Tuollaisessa tapauksessa olisi varmaan hyvä ensin keskustella sen henkilön kanssa, jonka yhteyshenkilökseen haluaisi, että sopiiko tämä hänelle vai ei. Eikä niin, että asia tulee täysin puskista. Kirjoitin jo aiemmin ketjuun, että eihän jollain sukulaistytöllä ole edes oikeutta päättää, mihin vanhus saa rahojaan käyttää. Siis vaikka se sukulaistyttö haluaisikin hoitaa asiat, niin ei voi tätinsä nimissä tilata mitään palvelua, jolla ne apuväliineet kuskataan vanhuksen kotiin. Jos mulla ei olisi lapsia tai välitä lapsiini syystä tai toisesta huonot, niin mikäli kenet vaan saa asianomaiselta kysymättä nimetä yhteyshenkilökseen, mä nimeäisin mun seinän takana asuvan ortopedin. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea. Jos ei mikään kiinnosta, niin hae täti edunvalvontaan. Hän voi sitten palkata tätisi rahoilla yksityisen tahon hoitamaan nämä asiat. 

Omaisen tekemä työ tulee lisääntymään. Yt neuvottelujen myötä yhä huonokuntoisemmat kotitutetaan sairaalasta ja kotihoidon kriteerit nousee.

Tätisi on ilmoittanut sinut lähiomaiseksi. Se ei ole fysioterapeutin vika.

No ei kai ketään voi pakottaa jonkun sukulaisen asioita hoitamaan jos ei halua?? 

Suomalaiset on kyllä todella itsekkit mykyään. Jos sinulla on sukulaisia elossa, se on etuoikeus. Aina on suoalaisille ollut kunnia asia hoitaa sukulaisia  kunnioittavasti ja auttaa adianmukaisesti. Nyt ei mikään kiinnosta, ei haluta auttaa, ei pidetä mitään yhteyttä, ei mennä edes hautajaisiin,  mutta perintörahat kyllä kelpaavat.

Asia ei ole noin mustavalkoinen. Tässä yhteiskunnassa alkoi iso muutos 1960- ja 1970-luvuilla, kun suuret ikäluokat muuttivat kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin. Osa lähti kauemmaskin kuten Ruotsiin, Kanadaan ja Australiaan. Tuolloin alettiin rakentaa yhtä enemmän vanhainkoteja, koska ikääntyvien kotipaikkakunnille ei juurikaan jäänyt heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Sisaruksia jäi, mutta ei nuorempaa sukupolvea. Toki muutama saattoi jäädäkin, mutta kaupuingistuminen alkoi vauhdilla silloin. Moni löysi sitten kaupungista itselleen puolison ja oli ihan normaalia, että toinen  puolisoista oli kotoisin esimerkiksi Lieksasta ja toinen Sastamalasta. Molemmilla aikanaan ne ikääntyvät vanhempansa kotipaikkakunnilla. Eikä siihen aikaan ne vanhuksetkaan - vaikka paljon näyrempiä olivatkin kuin nuoremmat suvussa - halunneet kotitaloistaan minnekään muualle muuttaa. Ei edes Sastamalasta Lieksaan tai päinvastoin, jotta olisi kummankin puolison vanhemmat edes samalla paikkakunnalla. 

Toinen asia sitten on sekin, että kun elintaso nousi, myös vanhuksilla oli omat mielipiteensä siitä, miten haluavat elää. Ei riittänyt enää hetekka lapsensa keittiön nurkassa ja kauravelli eteen kannettuna ja välillä sentään kuppi kahvia ja kanelipulla. Omat vanhempani olivat syntyneet 1920-luvun lopulla ja isovanhempani 1890-luvulla ja aika iso ero oli jo näillä kahdella sukupolvella, millaiseen elämään, arkeen ja vanhuuteen olivat tyytyväisiä. Nykyisin tilannetta hankaloittaa vielä se, että siinä missä aikoinaan kunnanlääkäri tuli katsomaan vanhusta tämän kotiin ja totesi, että eipä mitään ole enää tehtävissä, mutta tässä pullo kamferitippoja, niin lääketiede on kehittynyt ja nyt vanhusta joutuu viemään lääkärikäyntien (perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito) lisäksi myös verikokeisiin, kuvantamistutkimuksiin ja erilaisiin hoitoihin. Mun isovanhempani eivät koskaan käyneet parturissa tai kampaajalla, mutta mun äitini halusi kyllä säännöllisesti käydä, vaikka muistisarautta alkoikin jo olla. Ja isä halusi parturiin vielä kuukausi ennen kuolemaansakin. 

Mun vanhempani saivat olla loppuun asti kotona ja suurin syy siihen oli se, että ymmärsaivät jo noin 30 vuotta sitten muuttaa samaan taloyhtiöön kuin missä minä ja siskonikin asuttiin. Toinen iso syy oli se, että mulla on taustalla sairaanhoitajan koulutus ja lisäksi tein jo etätöitä ja työnantajani oli niin joustava, että jos nyt ei ollut heti aamukahdeksalta jotain palaveria ja olin koko aamuyön ollut vanhemmillani, niin sain aloittaa työpäiväni tavallista myöhemmin. Jos olisivat asuneet edes 10 km päässä, niin autottomana en kolmen aikaan yöllä olisi mitenkään alle minuutissa juossut etsimään muistisairasta äitiäni tuolta ulkoa. En siinäkään tapauksessa, että mulla olisi ollut auto, vaan äiti olisi ehtinyt jo ties mihin suuntaan. Palveluita hekin kuitenkin joutuivat ostamaan (siivoukset, suihkutukset yms)

Ihmiset vanhenee eri tavoin ja siinä missä yhtä pitää vahtia 24/7, toiselle riittää, jos omainen hoitaa laskujenmaksut ja tekee kauppatilaukset. Ja moni sitten tarvitsee jotain siltä väliltä. Itse tulen olemaan  yli 90-vuotias ennenkuin omat lapseni pääsevät edes eläkkeelle, joten en todellakaan voi laskea sen varaan, että lapseni musta huolehtisivat. Korkeintaan netin kautta eli hoitaen laskujenmaksut ja ruokatilaukseni. 

Mikään ei ole mustavalkoista, mutta ihan lehdistä saa lukea kuinka sukulaisista ei enää välitetä niin kuin ennen, eikä kiinnosta järjestää edes hautaamista.

Puhut sukulaisista, mutta mä itse ajattelen, että ei kai mulle kuulukaan muiden sukulaisten hautajaisten järjestäminen kuin korkeintaan omille vanhemmilleni ja lapsilleni (jos lapseni sattuisivat kuolemaan ennen minua).  Mutta se lienee totta, että ihan geneettisten jälkeläistenkin kohdalla kaikenlainen yhteydenpito vähenee. Eläkeläiset elää omaa elämäänsä ulkomaanmatkoineen ja Espanjassa asumisineen, harrastavat ja tekevät kaikenlaista, ja samalla myös nuoremmat sukupolvet elävät omaa elämäänsä. Näkyyhän se jo ihan häissäkin, että kun rahaa ei ole kutsua "puolta Suomea" juhliin, niin kutsutaan mieluummin ystäviä kuin sukulaisia. Sekin perinne on kadonnut, että sulhasen vanhemmat maksaa kihlajaiset ja morsiamen vanhemmat maksaa häät. Ja lisäksi hyvä muistaa, että läheskään kaikki vanhemmat eivät ole olleet lapsilleen hyviä, turvallisia, rohkaisevia ja kannustavia vanhempia. 

Kiitän, vielä kerran, ap:tä ketjun avaamisesta. Aihe todellakin koskettaa monia, niinkuin viestitulvasta voi päätelläkin. Toivon niin, että itse pääsen ns. suorilta jaloilta kuolemaan. En tahdo ketään velvoittaa apuun, ellen itse selviäisi päivittäisistä hommista, syömisistä, kauppareissuista, pesuista laskunmaksuun yms.

Tulipa näin velana taas se vanha klisee mielee, "kuka hoitaa sinut vanhana, kun sinulla ei ole lapsia". Näin se menee...

t: vela

Vierailija kirjoitti:

Tulipa näin velana taas se vanha klisee mielee, "kuka hoitaa sinut vanhana, kun sinulla ei ole lapsia". Näin se menee...

 

t: vela

No näinpä. Vaikka sulla olisi lapsikin, niin voisihan se kuolla ennen suakin tai olla siinä vaiheessa, kun tarvitset itse apua, jo avuntarpeessa itsekin. Tai muuttaa toiselle puolelle maapalloa. Mun toisella lapsellani on jo toinen jalka lähdössä. Anoppinsa ikääntyy Meksikossa ja jos niin käy, että alkaa tarvita enemmän apuja, mun lapseni on pakko muuttaa Meksikoon tai edes jonnekin, mihin sen anopin saa mukaan. Tästä ei ole kovinkaan montaa vuotta, kun Suomessa evättiin oleskelulupa vanhukselta, jonka poika asui suomalaisen vaimonsa kanssa Suomessa. Vieläpä ihan hyvätuloisia oli tämä nuorempi sukupolvi ja olisivat olleet valmiita elättämään mummon, mutta ei. Mummo palautettiin maahan, jossa hänelä ei ollut enää ketään sukulaisia elossa. 

Vierailija kirjoitti:

Tulipa näin velana taas se vanha klisee mielee, "kuka hoitaa sinut vanhana, kun sinulla ei ole lapsia". Näin se menee...

 

t: vela

Toisaalta siinä voi käydä niinkin, että hoidat omat vanhuksesi mutta kukaan ei hoida sinua. Ja kyllä kai lähes aina lapset jotain tekevät vanhempiensa hyväksi. En silti edes harkinnut hankkivani lapsia ns. vanhuudenturvaksi, se jos mikä olisi ollut itsekästä ja väärin lapsia kohtaan.

t: toinen vela joka harkitsee osittaista paluumuuttoa Suomeen kun vanhemmat ikääntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Kiitän, vielä kerran, ap:tä ketjun avaamisesta. Aihe todellakin koskettaa monia, niinkuin viestitulvasta voi päätelläkin. Toivon niin, että itse pääsen ns. suorilta jaloilta kuolemaan. En tahdo ketään velvoittaa apuun, ellen itse selviäisi päivittäisistä hommista, syömisistä, kauppareissuista, pesuista laskunmaksuun yms.

Asioihin voi onneksi varautua. Kaikki juoksevat menot kannattaa laittaa jo hyvissä ajoin suoraveloitukseen. Mä käyn postilaatikolla ehkä kerran kuukaudessa. Ei siellä mitään tärkeää postia yleensä ole. Riippuen siitä, missä asuu, niin kauppareissutkin voi hoitaa ihan netissä. Toki edellyttää, että pää ja sormet toimii sen verran, että kykenee ne tilaukset tekemään. Siinä vaiheessa, kun ei enää ole siinä kunnossa, niin edunvalvontavaltuutuksen tekeminen etukäteen on ihan järkevää. Se valtuutushan ei vielä sinällään tarkoita, että nimeämäsi henkilö saisi tehdä kaiken tuon. Menee jonkin aikaa, että DVV hyväksyy sen. Mulla on edunvalvontavaltuutuksessani ensimmäisenä poikani, sitten tyttäreni, seuraavaksi siskoni ja jos kenellekään em ei sovi, niin sitten yksi lakitoimisto.

Mulla on tehtynä hoitotestamentti. Hoitotestamenttihan on juridisesti velvoittava, mutta ongelma on, että monet tekee liian ympäripyöreän hoitotestamentin. Ja jos hoitotestamentissa on tulkinnanvaraa, sote-puolella joudutaan toimimaan ikäänkuin mitään hoitotestamenttia ei olisikaan. Yksinkertaistettuna se mulla olisi,että sinä päivänä, kun hoitotestamenttini on otettava käyttän, mulle ei saa antaa enää mitään muuta kuin punaviiniä ja kipulääkkeit :D Mutta joo...mun hoitotestamenttini on tosi pitkä ja tarkasti yksilöity. Se ei ole lista, mitä mun omaisteni pitäisi  tehdä, vaan lista siitä, mitä nimenomaan kukaan ei saa enää tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa näin velana taas se vanha klisee mielee, "kuka hoitaa sinut vanhana, kun sinulla ei ole lapsia". Näin se menee...

 

t: vela

Toisaalta siinä voi käydä niinkin, että hoidat omat vanhuksesi mutta kukaan ei hoida sinua. Ja kyllä kai lähes aina lapset jotain tekevät vanhempiensa hyväksi. En silti edes harkinnut hankkivani lapsia ns. vanhuudenturvaksi, se jos mikä olisi ollut itsekästä ja väärin lapsia kohtaan.

t: toinen vela joka harkitsee osittaista paluumuuttoa Suomeen kun vanhemmat ikääntyvät.

Juu, pointti oli, ettei ne lapset ole minkään vanhuuden hoidon ratkaisu, vaikka niitä olisi kuinka monta. Vela kun olen, niin en hanki lapsia yhtään minkään syyn takia, niistä ei ole kuin haittaa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitän, vielä kerran, ap:tä ketjun avaamisesta. Aihe todellakin koskettaa monia, niinkuin viestitulvasta voi päätelläkin. Toivon niin, että itse pääsen ns. suorilta jaloilta kuolemaan. En tahdo ketään velvoittaa apuun, ellen itse selviäisi päivittäisistä hommista, syömisistä, kauppareissuista, pesuista laskunmaksuun yms.

Asioihin voi onneksi varautua. Kaikki juoksevat menot kannattaa laittaa jo hyvissä ajoin suoraveloitukseen. Mä käyn postilaatikolla ehkä kerran kuukaudessa. Ei siellä mitään tärkeää postia yleensä ole. Riippuen siitä, missä asuu, niin kauppareissutkin voi hoitaa ihan netissä. Toki edellyttää, että pää ja sormet toimii sen verran, että kykenee ne tilaukset tekemään. Siinä vaiheessa, kun ei enää ole siinä kunnossa, niin edunvalvontavaltuutuksen tekeminen etukäteen on ihan järkevää. Se valtuutushan ei vielä sinällään tarkoita, että nimeämäsi henkilö saisi tehdä kaiken tuon. Menee jonkin aikaa, että DVV hyväksyy sen. Mulla on edunvalvontavaltuutuksessani ensimmäisenä poikani, sitten tyttäreni, seuraavaksi siskoni ja jos kenellekään em ei sovi, niin sitten yksi lakitoimisto.

Mulla on tehtynä hoitotestamentti. Hoitotestamenttihan on juridisesti velvoittava, mutta ongelma on, että monet tekee liian ympäripyöreän hoitotestamentin. Ja jos hoitotestamentissa on tulkinnanvaraa, sote-puolella joudutaan toimimaan ikäänkuin mitään hoitotestamenttia ei olisikaan. Yksinkertaistettuna se mulla olisi,että sinä päivänä, kun hoitotestamenttini on otettava käyttän, mulle ei saa antaa enää mitään muuta kuin punaviiniä ja kipulääkkeit :D Mutta joo...mun hoitotestamenttini on tosi pitkä ja tarkasti yksilöity. Se ei ole lista, mitä mun omaisteni pitäisi  tehdä, vaan lista siitä, mitä nimenomaan kukaan ei saa enää tehdä. 

Sivusta tähän:

Maalla voi olla kymmeniä kilometrejä lähimpään kauppaan, eipä siellä verkko-ostokset toimi. Postilootaan voi tulla useitakin henkilökohtaisia posteja kuukaudessa, kirjeitä, kortteja.

Kaikki eivät tod.asu kuntakeskuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitän, vielä kerran, ap:tä ketjun avaamisesta. Aihe todellakin koskettaa monia, niinkuin viestitulvasta voi päätelläkin. Toivon niin, että itse pääsen ns. suorilta jaloilta kuolemaan. En tahdo ketään velvoittaa apuun, ellen itse selviäisi päivittäisistä hommista, syömisistä, kauppareissuista, pesuista laskunmaksuun yms.

Asioihin voi onneksi varautua. Kaikki juoksevat menot kannattaa laittaa jo hyvissä ajoin suoraveloitukseen. Mä käyn postilaatikolla ehkä kerran kuukaudessa. Ei siellä mitään tärkeää postia yleensä ole. Riippuen siitä, missä asuu, niin kauppareissutkin voi hoitaa ihan netissä. Toki edellyttää, että pää ja sormet toimii sen verran, että kykenee ne tilaukset tekemään. Siinä vaiheessa, kun ei enää ole siinä kunnossa, niin edunvalvontavaltuutuksen tekeminen etukäteen on ihan järkevää. Se valtuutushan ei vielä sinällään tarkoita, että nimeämäsi henkilö saisi tehdä kaiken tuon. Menee jonkin aikaa, että DVV hyväksyy sen. Mulla on edunvalvontavaltuutuksessani ensimmäisenä poikani, sitten tyttäreni, seuraavaksi siskoni ja jos kenellekään em ei sovi, niin sitten yksi lakitoimisto.

Mulla on tehtynä hoitotestamentti. Hoitotestamenttihan on juridisesti velvoittava, mutta ongelma on, että monet tekee liian ympäripyöreän hoitotestamentin. Ja jos hoitotestamentissa on tulkinnanvaraa, sote-puolella joudutaan toimimaan ikäänkuin mitään hoitotestamenttia ei olisikaan. Yksinkertaistettuna se mulla olisi,että sinä päivänä, kun hoitotestamenttini on otettava käyttän, mulle ei saa antaa enää mitään muuta kuin punaviiniä ja kipulääkkeit :D Mutta joo...mun hoitotestamenttini on tosi pitkä ja tarkasti yksilöity. Se ei ole lista, mitä mun omaisteni pitäisi  tehdä, vaan lista siitä, mitä nimenomaan kukaan ei saa enää tehdä. 

Sivusta tähän:

Maalla voi olla kymmeniä kilometrejä lähimpään kauppaan, eipä siellä verkko-ostokset toimi. Postilootaan voi tulla useitakin henkilökohtaisia posteja kuukaudessa, kirjeitä, kortteja.

Kaikki eivät tod.asu kuntakeskuksissa.

Olet aivan oikeasssa!! Ja siksi mun mielestä viiimeistään silloin, kun jää eläkkeelle, pitää alkaa miettiä, missä paikassa vanhuutensa voi viettää. Ja se ei - sitten, kun ei enää pystykään itse käymään edes kaupassa - olekaan välttämättä just se paikka, missä nyt asuu. Muutokset omaan elämään pitää tehdä silloin, kun vielä siihen kykenee. Myös meidän ikääntyvien pitää varautua omaan tulevaisuuteemme eikä kipata kaikkea vastuuta omista mielihaluistamme  lapsillemme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen  ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.

 

Ap

Soita vielä sille tädin pojalle jotta varmasti tietää äitinsä tilanteesta.

Serkkuni jätti äitinsä lähes heitteille ja viimeiset vaiheet olin käytännössä aika lailla lähin omainen. Joskus lähiomainenkaan ei halua sekaantua. 

Niin kun esim. muistisairaathan usein muuttuvat täysin mahdottomiksi ja itse ajavat kaikki ihmiset läheltään pois, usein jo ennen diagnooseja. 

Reipas ja tunnollinen lammas vaikuttaa aina jotenkin niin järkevältä ja realistilta. Olen sanonut tästä aikaisemmin, mutta sanon vielä, että harmittaa kun ei lähtenyt mukaan politiikkaan ja profiloitunut sosiaalipolitiikoksi ajamaan soten asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen  ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.

 

Ap

Soita vielä sille tädin pojalle jotta varmasti tietää äitinsä tilanteesta.

Mieluummin anna pojan nimi ja numero tai mitä nyt hänestä tiedätkin, sinne soteen, että ottavat yhteyttä tähän poikaan.  Ja sitten et enää tee mitään.

Jos alat yhtään hoitaa tätisi asioita, sitä saat tehdä.  Aina otetaan yhteys sinuun.  

Se on jo tuotu esiin, että pojan numeroa ei ole ja sote-ihminen oli sanonut, että ei sillä ole väliä, koska eivät saisi edes pojalle soittaa ilman lupaa.