Lue keskustelun säännöt.
Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa näin velana taas se vanha klisee mielee, "kuka hoitaa sinut vanhana, kun sinulla ei ole lapsia". Näin se menee...
t: vela
Toisaalta siinä voi käydä niinkin, että hoidat omat vanhuksesi mutta kukaan ei hoida sinua. Ja kyllä kai lähes aina lapset jotain tekevät vanhempiensa hyväksi. En silti edes harkinnut hankkivani lapsia ns. vanhuudenturvaksi, se jos mikä olisi ollut itsekästä ja väärin lapsia kohtaan.
t: toinen vela joka harkitsee osittaista paluumuuttoa Suomeen kun vanhemmat ikääntyvät.
Juu, pointti oli, ettei ne lapset ole minkään vanhuuden hoidon ratkaisu, vaikka niitä olisi kuinka monta. Vela kun olen, niin en hanki lapsia yhtään minkään syyn takia, niistä ei ole kuin haittaa.
Jos sinulla ei ole lapsia,et voi tietää ,että heistä olisi vain haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Tämä on alkanut kuormittaa lapsia potenssiin sata, kun pikkuhiljaa kaikki toiminta on siirtynyt nettiin sähköiseksi.
Nyt nämä jäärät kantturavanhukset ovat ihan pihalla kaikesta.
Ei se aina noinkaan ole. Mun iäkäs isä opetteli tabletin käyttöä, mutta kun ei sormet vaan toimi enää kunnolla ja näkö huonontunut niin ei se homma vaan toimi enää. Halusta tehdä ja hoitaa omia asioita se ei kiinni ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Tämä on alkanut kuormittaa lapsia potenssiin sata, kun pikkuhiljaa kaikki toiminta on siirtynyt nettiin sähköiseksi.
Nyt nämä jäärät kantturavanhukset ovat ihan pihalla kaikesta.
Ei se aina noinkaan ole. Mun iäkäs isä opetteli tabletin käyttöä, mutta kun ei sormet vaan toimi enää kunnolla ja näkö huonontunut niin ei se homma vaan toimi enää. Halusta tehdä ja hoitaa omia asioita se ei kiinni ole.
Tämäpä juuri.
Tämä on oleellista! Iäkkäillä saattaa olla tarve käydä pankissa, mutta hän joutuukin opettelemaan asioinnin sähköisesti. Eihän se käy, jos vähääkään on muistiongelmaa. Hetken saattaa osata, mutta nopeasti unohtaa kaiken. Sitten ihmetellään kun laskut ovat rästissä, ym. Ja minkä turhautumisen ja kiukun aihe tuottaa!! Itse olen eläkkeellä ja jo pelkään vanhenemista ja ko. vaihetta, kaikkikun jo tehdään sähköisesti, mutta pää ei enää tahdo muistaa... Help! - Ja myöskin pitäisi jotenkin ymmärtää huijausyritykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Tämä on alkanut kuormittaa lapsia potenssiin sata, kun pikkuhiljaa kaikki toiminta on siirtynyt nettiin sähköiseksi.
Nyt nämä jäärät kantturavanhukset ovat ihan pihalla kaikesta.
Ei se aina noinkaan ole. Mun iäkäs isä opetteli tabletin käyttöä, mutta kun ei sormet vaan toimi enää kunnolla ja näkö huonontunut niin ei se homma vaan toimi enää. Halusta tehdä ja hoitaa omia asioita se ei kiinni ole.
Kosketusnäyttökyniä saa muutamalla eurolla, ruudun näkymää voi zoomata periaatteessa loputtomasti ja lisäksi on vielä ilmainen ruudunlukuohjelma näkövammaisille. Mutta tekosyitä olla opettelematta, niitä löytyy vieläkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisi omaa äitiäni useammin, jos se äidin näkeminen ei olisi sellainen helvetin työleiri. Asioita mitä hän voisi aivan hyvin itsekkin tehdä, ei ole mitenkään estynyt, mutta jostain syystä haluaa jotain hemmottelua, tajuamatta, että ihan minä aikuisena joudun omassa arjessa ne asiat tekemään itse minäkin, sen lisäksi, että käyn vielä töissä.
Harmittaa ihan todella, että hän omilla vaatimuksillaan tekee tilanteesta sellaisen, että en vain jaksa hänen luona vierailla. Toki aina helpompi jos kutsuu kylään minun luokse/näkee jossain neutraalilla paikalla.
Ja mun pitäis tehdä asioita, joiden tekemisestä maksan mielelläni muille omalla kohdallanikin. Esim. vaihdatan auton renkaat liikkeessä, mutta mun pitäis vaihtaa äidin autoon renkaat kuitenkin, että äidillä säästyisi rahaa.
Tai pitäisi auttaa mattojen pesussa, kun en saa omia mattojanikaan pestyä.
Ja lista tietysti jatkuu muillakin asioilla. Ja sitten suututaan kun kieltäydyn.
Äidillä ei ole parisuhdetta ja on tottunut sellaisessa elämään, niin hän ei ihan ymmärrä, ettei ihmiset normaalisti auta toisiaan ihan samalla tavalla, kuin miten parisuhteessa lähestulkoon samassa taloudessa eläessä tehdään. Meillä aikuisilla lapsilla on ihan omat elämät ja omat kotityöt yms. askareet mitä täytyy tehdä. Ja sitten voisi myöskin muuttaa pienempään asuntoon: En itsekkään jaksaisi asua niin isossa huushollissa kuin missä hän asuu, ja siivota sitä jne.
Että joo, vähän on ylisuuret odotukset nyt siitä, että mitä voi aikuisilta lapsilta vaatia. Mutta onneksi niihin ei tarvitse suostua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oleellista! Iäkkäillä saattaa olla tarve käydä pankissa, mutta hän joutuukin opettelemaan asioinnin sähköisesti. Eihän se käy, jos vähääkään on muistiongelmaa. Hetken saattaa osata, mutta nopeasti unohtaa kaiken. Sitten ihmetellään kun laskut ovat rästissä, ym. Ja minkä turhautumisen ja kiukun aihe tuottaa!! Itse olen eläkkeellä ja jo pelkään vanhenemista ja ko. vaihetta, kaikkikun jo tehdään sähköisesti, mutta pää ei enää tahdo muistaa... Help! - Ja myöskin pitäisi jotenkin ymmärtää huijausyritykset.
94-vuotias äitini pärjää mainiosti, vaikka hän ei osaakaan käyttää tietokonetta tai verkkopankkia. Hän ei myöskään tarvitse meidän lasten apua esim. laskujen maksamiseen. Ainoa tietokonejuttu, jossa häntä autan, on se, että välillä katson hänelle juna-aikatauluja netistä.
Välillä tuntuu siltä, että vanhuksen lapset eivät tunne tapoja hoitaa asioita muuten kuin sähköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisi omaa äitiäni useammin, jos se äidin näkeminen ei olisi sellainen helvetin työleiri. Asioita mitä hän voisi aivan hyvin itsekkin tehdä, ei ole mitenkään estynyt, mutta jostain syystä haluaa jotain hemmottelua, tajuamatta, että ihan minä aikuisena joudun omassa arjessa ne asiat tekemään itse minäkin, sen lisäksi, että käyn vielä töissä.
Harmittaa ihan todella, että hän omilla vaatimuksillaan tekee tilanteesta sellaisen, että en vain jaksa hänen luona vierailla. Toki aina helpompi jos kutsuu kylään minun luokse/näkee jossain neutraalilla paikalla.Ja mun pitäis tehdä asioita, joiden tekemisestä maksan mielelläni muille omalla kohdallanikin. Esim. vaihdatan auton renkaat liikkeessä, mutta mun pitäis vaihtaa äidin autoon renkaat kuitenkin, että äidillä säästyisi rahaa.
Tai pitäisi auttaa mattojen pesussa, kun en saa omia mattojanikaan pestyä.
Ja lista tietysti jatkuu muillakin asioilla. Ja sitten suututaan kun kieltäydyn.
Äidillä ei ole parisuhdetta ja on tottunut sellaisessa elämään, niin hän ei ihan ymmärrä, ettei ihmiset normaalisti auta toisiaan ihan samalla tavalla, kuin miten parisuhteessa lähestulkoon samassa taloudessa eläessä tehdään. Meillä aikuisilla lapsilla on ihan omat elämät ja omat kotityöt yms. askareet mitä täytyy tehdä. Ja sitten voisi myöskin muuttaa pienempään asuntoon: En itsekkään jaksaisi asua niin isossa huushollissa kuin missä hän asuu, ja siivota sitä jne.
Että joo, vähän on ylisuuret odotukset nyt siitä, että mitä voi aikuisilta lapsilta vaatia. Mutta onneksi niihin ei tarvitse suostua.
Ja kun tästä helvetin työleiristä ei saa edes koskaan lomaa. Kun saisi edes yhden viikon olla joskus rauhassa ilman myös sitä, että puhelimella ahdistellaan turhilla jaarituksilla jatkuvalla soitolla. Kun saisi edes viikoksi nollata itse päänsä ja unohtaa koko kiviriipan, jota äidiksi kutsun. Kuukausi toki olisi parempi enkä välittäisi vaikka vuodenkin olisi taukoa.
Laita puhelu estoon viikoksi! Ei ole pakko olla koko ajan saatavilla.
Tietysti on vaikea olla tyly omalle äidille mutta omaa jaksamista on ajateltava myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita puhelu estoon viikoksi! Ei ole pakko olla koko ajan saatavilla.
Tietysti on vaikea olla tyly omalle äidille mutta omaa jaksamista on ajateltava myös.
Meillä puheluihin vastaamattomuus aiheuttaa hirveää sekoilua. Kortiton äiti on lähtenyt ajamaan autolla, mennyt soittelemaan parin kilometrin päässä asuvien naapureiden ovikelloja ilta-aikaan kävellen kylmässä säässä ja naapurit tietysti soitti mulle, soitellut läpi kaikkia viimeksi soitettuja numeroita puhelimestaan, jne. Ja se seuraava puhelu/vierailu tauon jälkeen on aivan kauhea!
En ole pitkään aikaan lähtenyt edes mihinkääm reissuun, kun äiti pilaisi ne kuitenkin. Enkä edes jaksa, kun lomat menevät vain pelkkään palautumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Laita puhelu estoon viikoksi! Ei ole pakko olla koko ajan saatavilla.
Tietysti on vaikea olla tyly omalle äidille mutta omaa jaksamista on ajateltava myös.
Tämä ei tosiaan ole aina ihan helppoa. Aikoinaan, kun äiti oli vielä elossa ja sekoili muistisairautensa kanssa ja isä soitteli mulle öisin ja kesken työpäivääkin, mulla alkoi olla taas verenpaineet tasoa 230/170. Mulla oli jo kerran aiemminkin revennyt valtimo korkeiden verenpaineiden vuoksi ja päätin sitten mennä käymään työterveyslääkärillä. Silläkin riskillä, että äiti saattaisi just silloin lähteä taas ulos hortoilemaan. Lääkäri käski mun pistää kännykkäni äänettömälle, koska kovin montaa viikkoa en hengissä enää selviäisi ja toista kertaa mulla tuskin kävisi yhtä hyvä tuuri kuin ekalla kerralla. Koska olin vielä työelämässä, tietenkään en voinut päivisin pitää kännykkääni äänettömällä ja kerran sitten isä taas soitti, että mun pitää tulla heti sinne, koska äiti on taas ihan sekaisin. Kerroin isälle, mitä lääkäri oli sanonut ja isäni tuumasi vaan, että "niin niin mutta kun sinun täytyy...". Kysyin sitten isältä ihan suoraan, kumman hän haluaa haudata ensin: vaimonsa vai tyttärensä. Löi mulle luurin korvaan ja vastaushan oli sitten harvinaisen selvä. Mutta sen jälkeen aloin pitää kännykkkääni työpäivän jälkeen äänettömällä. Joku vinkkasi palstalla, että voi laittaa kännykän myös Älä häiritse -tilaan ja valita itse ne numerot, joista puhelut ja tekstiviestit pääsee edelleen läpi. Molemmat vanhempani ovat jo pilven reunalla, mutta mulla on tuo toiminto edelleenkin päivittäin käytössä. Vain omat lapseni sekä muutama läheisin ystäväni voivat soittaa mulle silloin, kun haluan olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Tämä on alkanut kuormittaa lapsia potenssiin sata, kun pikkuhiljaa kaikki toiminta on siirtynyt nettiin sähköiseksi.
Nyt nämä jäärät kantturavanhukset ovat ihan pihalla kaikesta.
Minä en ole sellainen kantturavanhus, joka huutelee lapsia apuun. Olen 81 v. ja käyttänyt erilaisia tietokoneita jo parikymppisestä asti. Kännyköitä myös käyttänyt jo aivan niiden tulosta asti. Maksan laskuni ym. itse. Me vanhat emme ole samanlaisia, yrittäkää käsittää se. Ei tarvitse niputtaa yhteen.
Omaishoidontuki leikkaa 595 yleistukea myös yli 55-vuotiailla työttömillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpas monella tosi raskas tilanne omaisensa kanssa!
Vaikea on löytää ratkaisua.
Onneksi appivanhemmat ja isäni kuolivat aika nopeasti ennen tuollaista vaihetta vaikka iäkkäitä olivatkin. Äiti on hyvässä hoivapaikassa turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita puhelu estoon viikoksi! Ei ole pakko olla koko ajan saatavilla.
Tietysti on vaikea olla tyly omalle äidille mutta omaa jaksamista on ajateltava myös.
Tämä ei tosiaan ole aina ihan helppoa. Aikoinaan, kun äiti oli vielä elossa ja sekoili muistisairautensa kanssa ja isä soitteli mulle öisin ja kesken työpäivääkin, mulla alkoi olla taas verenpaineet tasoa 230/170. Mulla oli jo kerran aiemminkin revennyt valtimo korkeiden verenpaineiden vuoksi ja päätin sitten mennä käymään työterveyslääkärillä. Silläkin riskillä, että äiti saattaisi just silloin lähteä taas ulos hortoilemaan. Lääkäri käski mun pistää kännykkäni äänettömälle, koska kovin montaa viikkoa en hengissä enää selviäisi ja toista kertaa mulla tuskin kävisi yhtä hyvä tuuri kuin ekalla kerralla. Koska olin vielä työelämässä, tietenkään en voinut päivisin pitää kännykkääni äänettömällä ja kerran sitten isä taas soitti, että mun pitää tulla heti sinne, koska äiti on taas ihan sekaisin. Kerroin isälle, mitä lääkäri oli sanonut ja isäni tuumasi vaan, että "niin niin mutta kun sinun täytyy...". Kysyin sitten isältä ihan suoraan, kumman hän haluaa haudata ensin: vaimonsa vai tyttärensä. Löi mulle luurin korvaan ja vastaushan oli sitten harvinaisen selvä. Mutta sen jälkeen aloin pitää kännykkkääni työpäivän jälkeen äänettömällä. Joku vinkkasi palstalla, että voi laittaa kännykän myös Älä häiritse -tilaan ja valita itse ne numerot, joista puhelut ja tekstiviestit pääsee edelleen läpi. Molemmat vanhempani ovat jo pilven reunalla, mutta mulla on tuo toiminto edelleenkin päivittäin käytössä. Vain omat lapseni sekä muutama läheisin ystäväni voivat soittaa mulle silloin, kun haluan olla rauhassa.
Puhelimeen ei myöskään ole pakko vastata, vaikka se soi.
Oma lähipiiri on tottunut, että mm metsään tai pihalle lähden ilman puhelinta. Tahdon rauhoittua luonnon ääniin. Ja muutenkin valitsen vastaanko vai en. Aina ei ole niin juttutuulella.
Omat vanhempani ovat jo siirtyneet tuonilmaisiin, yksi lähellä on muistisairas, onneksi meitä on useampi huolehtimassa.
Totta, mutta on vähän ärsyttävää, jos se puhelin kuitenkin pirisee. Ennen äidin muistisairautta mä en koskaan ottanut kännykkää mukaan, kun lähdin koiran kanssa lenkille tai vaikka viemään roskia. Eilen kävin hyvän ystäväni kanssa ravintolassa ja tietenkin kännykkä Älä häiritse -tilassa. Olisin muuten voinut jättää koko vempaimen kotiin, mutta HSL:n reittioppaasta on kuitenkin hyötyä, kun tuolla julkisilla seikkailee Mutta joo, en mäkään enää kanna kännykkää joka paikkaan mukanani. Vähän aikaa isäni kuoleman jälkeen jouduin kantamaan, kun suunnilleen joka asiaan on nykyisin vain se takaisinsoitto.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla laillista, että kuka tahansa saa ilman lupaa ilmoittaa lähiomaisekseen kenet vaan, etenkin jos mukana seuraa kaikenlaisia omaisen velvollisuuksia?
TÄMÄ.
TÄSTÄ PITÄISI SAADA JOKU LAKIEHDOTUS
Muista en tiedä, eikä kiinnosta, mut vanhemmat katteli mua ja mun toilailuja sen 19v ku elin heidän kanssaan, ni kyllä mä vastavuoroisesti huolehdin heistä muutaman viimeisen elinvuotensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Tämä on alkanut kuormittaa lapsia potenssiin sata, kun pikkuhiljaa kaikki toiminta on siirtynyt nettiin sähköiseksi.
Nyt nämä jäärät kantturavanhukset ovat ihan pihalla kaikesta.
Minä en ole sellainen kantturavanhus, joka huutelee lapsia apuun. Olen 81 v. ja käyttänyt erilaisia tietokoneita jo parikymppisestä asti. Kännyköitä myös käyttänyt jo aivan niiden tulosta asti. Maksan laskuni ym. itse. Me vanhat emme ole samanlaisia, yrittäkää käsittää se. Ei tarvitse niputtaa yhteen.
1960 luvulta? Epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea. Jos ei mikään kiinnosta, niin hae täti edunvalvontaan. Hän voi sitten palkata tätisi rahoilla yksityisen tahon hoitamaan nämä asiat.
Omaisen tekemä työ tulee lisääntymään. Yt neuvottelujen myötä yhä huonokuntoisemmat kotitutetaan sairaalasta ja kotihoidon kriteerit nousee.
Tätisi on ilmoittanut sinut lähiomaiseksi. Se ei ole fysioterapeutin vika.
Ne on varman tädiltä kysyneet jossain tilanteessa terveydenhuollossa lähiomaisen nimeä ja täti on sanonut kuka hän on. On minultakin kysytty lähiomaisen nimeä ja sen sanoessani olen ajatellut, että sitä kysytään sen takia, että tiedetään kenelle ilmoitetaan esim. jos minulle tapahtuu jotain. En todellakaan ole ajatellut tämän henkilön joutuvan hoitamaan käytännön asioitani ellen itse häntä siihen erikseen pyydä. Tämä on juuri tällaista, kun itsekseen huonosti pärjääviä vanhuksia lähetetään kotiin ja oletetaan kaikilla olevan joku läheinen joka voi ryhtyä auttamaan kotona pärjäämistä.
Pari vuotta sitten oli uutisissa, että joku mies oli haudattu ilman ainoatakaan surijaa. Siunaustilaisuudessa ei ollut sukulaisia eikä tuttavia. Myöhemmin selvisi, että miehellä oli joitakin ystäviä tai sukulaisia. Kenellekään ei vain kerrottu kuolemasta sen tapahduttua, kun ei ollut tietoa heistä. Nämä henkilöt olivat pahoillaan tapahtuneesta.
Tää oli erittäin hyvä idea.