Lue keskustelun säännöt.
HS: Psykiatri levitti vuosia lääkeyhtiön viestiä masennuksesta – ”Suren, että olin osallinen”
02.09.2026 |
Lääkeyhtiöt maksoivat psykiatri Eila Sailakselle siitä, että hän opetti lääkäreitä tunnistamaan masennusta. Nyt yli 600 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä, ja Sailas kokee syyllisyyttä.
Yksi tärkeä syy diagnoosien tulvaan on voimakas valistusviestintä, jota lääkeyhtiöt buustaavat.
”Suomessa reseptilääkkeiden markkinointi suoraan kuluttajille on kielletty. Siksi on parempi keskittyä markkinoimaan psykiatrisia diagnooseja”,
”Olin aika sukkelasanainen. Luulen, että sen takia minua pyydettiin. Ei siksi, että olisin ollut erityisen viisas, osaava tai tieteellisesti meritoitunut.”
”Suren, että olen ollut osallinen tässä muutoksessa. En osannut silloin ryhtyä pohtimaan, mitä masennus on ja mitä se ei ole”, Sailas tunnustaa.
Masennuksen ja ahdistuksen takia lääkäriin tulevat potilaat tarvitsisivat usein ongelmiinsa muunlaista apua, Sailas sanoo. He ovat kokeneet epäonnea, rahapulaa ja ihmissuhdevaikeuksia.
Diagnoosin ja lääkkeet he kuitenkin yleensä saavat. Muuta ei lääkärillä ole antaa.
Mielenterveys | Psykiatri levitti vuosia lääkeyhtiön viestiä masennuksesta – ”Suren, että olin osallinen”
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvettiin joutuu ja hyvä niin. Sureminen ja katuminen ei auta
Sinä et sitä päätä. Sen päättää Jumala.
Jumala antaa anteeksi vain ne synnit joita ihminen katuu aidosti ja korjaa parhaansa mukaan. Tuon akan pitäisi nyt uhrata koko loppuelämänsä, rahansa ja terveytensä näiden uhriensa auttamiseksi. Sen verran suuresta synnistä puhutaan kuitenkin
Kehottaisin kertaamaan uutta testamenttia. Ihminen ei omilla teoillaan pelastu. Se on kyllä totta, että kun on uskoon tullut, niin tahallinen synnin tekeminen on lopetettava. Ja suotavaa olisi tekemänsä vahingot korjata, mutta sillä ei syntien anteeksiantoa tienata eikä osteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lähipiirissä ihmisiä jotka on aloittaneet masennuslääkityksen esim parisuhdeongelmien tai toksisen työympäristön takia.
Minusta on ihan käsittämätöntä että tällaisiin tilanteisiin suostuvat lääkärit määräämään lääkkeitä, kun ongelma on täysin sen ihmisen elämäntilanteessa.
Sitten joskus tuntuu että vaikeisiin oikean sairauden oireisiin on lääkäreiltä vaikea saada apua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäköhän rooli tuolla rakenteellisella, täysin laillisella ja avoimella korruptiolla mahtaa olla nykyisen ADHD-diagoosien lisääntymisen kanssa? Esimerkiksi käypä hoito -suosituksen puheenjohtaja Anita Puustjärvi on kouluttanut Takeda Oyllä, Biocodex Oyllä ja ottanut vastaan luentopalkkoita Orionilta sekä Shire/Takedalta. Sami Leppämäki on myös saanut luentopalkkoita Bioxodexilta ja Takedalta, lisäksi Lundbecilta. Leena Pihlakoski on saanut myös luentopalkkoita Biocodex Oylta ja Takedalta. Takeda valmistaa Elvansea ja Intunivia ja Biocodex taas Meidkinetiä, Orion metyylifenidaatti Orionia.
Llukuisia meta-analyyseja sisältävän katsauksen The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta‐analytic evaluation of recent meta‐analyses mukaan pääosin lääkeyhtiöiden rahoittamaa ja harhan riski on suuri sekä näytön varmuus erittäin matala kun taas käypä hoito -suosituksen mukaan vahvaa A-tasolla, niin mikäköhän mahtaa selittää näitä eroja? Näillä luentopalkkioita nauttivilla käypä hoito -suosituksen laatijoilla on siis vahva luottamus siihen, että stimulanttien vaste on suurin piirtein todellisuudessa yhtä suuri kuin tutkimus antaa ymmärtää, mutta laajan sateenvarjokatsauksen tekijöillä luottamus näyttöön on heikkoa tai erittäin heikkoa:
"Lääkehoidon osalta suurimmassa meta-analyysissa raportoitiin lumehoitoon verrattuna pieni tai keskisuuri standardoitu keskiarvoero (SMD 0,45; ks. kuva 2) [99]. Kun tarkasteltiin kaikkia meta-analyyseja, lääkehoidon vaikutukset olivat heterogeenisia ja vaihtelivat SMD-arvojen 0,16 ja 0,97 välillä [98–102].
Amfetamiinien kohdalla havaittiin suuria SMD-arvoja [98, 100, 102], kun taas metyylifenidaatin kohdalla vaikutuskoot olivat pieniä tai keskisuuria [100, 101]. Harhan riski oli tutkimuksissa usein suuri tai epäselvä, ja näytön varmuus arvioitiin matalaksi tai erittäin matalaksi [98, 100]."
Juurihan täällä toisessa ketjussa vannottiin, että on salaliittoteoriaa epäillä, että lääkeyhtiöt vaikuttaisivat lääkäreihin ja sitä kautta edistäisivät joskus turhienkin lääkkeiden myyntiä.
Ihminen joka tuota epäilee ei ole eläessään tutustunut aiheeseen liittyvään tutkimusnäyttöön. Lisäksi salaliitto on erittäin huono käsite kuvaamaan hyvin avointa korruptiota, josta on julkaistu lukuisia tieteellisiä artikkeleita. Harvalla alalla tulisi mieleen, että kun tehdään korruptiosta ja eturistiriidoista julkisia, niin korruptio on tiessään. Etenkin, kun palkkioiden määrää ei julkisteta, mutta lukijan pitäisi luottaa niiden kohtuullisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt lähtökohtaisesti aivan seko kuvio, että lääketieteessä on ala jonka kouluttamisesta vastaa täysin lääkeyhtiöt (täydennyskoulutuksia järjestäjänä lääketehdas.) Moni psykiatrihan kouluttautuu psykoterapeutiksi, kyllä näistä monetkin on tajunneet mitä se lääkkeiden syytäminen ihmisille tekee. Reseptiautomaatit ovat sitten niitä joita ei kiinnosta tippaakaan muu kuin se että palkka kilahtaa kivasti tilille. Kuinka monta elämää näillä lääkkeillä onkaan tuhottu!
Ohis mutta oma käsitys on se että psykoterapeuttien pohjakoulutus on usein muu kuin psykiatrian erikoislääkäri. Sairaanhoitaja, sosionomi, psykologi, muutamia mainitakseni. Miten on?
Lääkärillä on lääkärin koulutus. Tuskin ainakaan lääkärin koulutuksen jälkeen monikaan enää alkaa noihin muihin tutkintoihin / ammatteihin kouluttautumaan.
Psykoterapeutti on eri asia kuin psykiatri. Vain psykiatri on lääkäri, mutta psykiatri saattaa toimia myös psykoterapeuttina. Sitä en tiedä kuuluuko pätevyys suoraan siihen psykiatrin koulutukseen vai käykö ne vielä erikseen vaikka vuoden psykoterapia-koulutuksen.
Psykoterapeutin koulutus ei kuulu psykiatrian erikoislääkärin tutkintoon. Terapeuttikoulutuksia ja suuntauksia on erilaisia. Esitin kysymyksen siksi kun harvassa on ne psykiatrit joilla on myös terapeutin koulutus, toki heitäkin on. Ei nyt varsinaisesti liity tähän mutta onhan eräs Lapista kotoisin oleva hiihtävä popparikin (lyhyt)terapeutti :)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lähipiirissä ihmisiä jotka on aloittaneet masennuslääkityksen esim parisuhdeongelmien tai toksisen työympäristön takia.
Minusta on ihan käsittämätöntä että tällaisiin tilanteisiin suostuvat lääkärit määräämään lääkkeitä, kun ongelma on täysin sen ihmisen elämäntilanteessa.
Sitten joskus tuntuu että vaikeisiin oikean sairauden oireisiin on lääkäreiltä vaikea saada apua...
Juuri meinasin tulla kirjoittamaan, että täällä tuputetaan masennuslääkkeitä ratkaisuksi normaaleihin elämän kriisitilanteisiin ja elinympäristön aiheuttamiin ongelmiin. Sitten esimerkiksi terminaalivaiheen syöpäpotilaiden kivunlievityksen kanssa pihtaillaan, jottei potilas jäisi lääkkeistä riippuvaiseksi. Aivan kuin sillä olisi mitään väliä enää siinä vaiheessa.
Joskus tuntuu, että meikäläinen terveydenhuolto rakentuu potilaan kontrolloimisen ja väkisin avuttomaksi tekemisen varaan. Saadaan kivasti systeemin orjia, kun masennuslääkityksen sivuvaikutuksista kärsivät joutuvat ravaamaan vuodesta toiseen lääkärillä, jotta sivuvaikutuksiin ja sivuvaikutusten sivuvaikutuksiin voidaan määrätä vielä lisää lääkkeitä. Tavallisesti en jaksa foliohattuilua mutta tämän asian suhteen olen alkanut oikeasti miettiä, että tämä järjestelmä on tarkoituksella suunniteltu alistamaan ja orjuuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silti suomalaiset syö mieluummin pillereitä, lihovat ja katsovat netfliksiä. Masentuneet ovat tyhmiä. Ei tuu mieleen että hei, nää pillerit ei oo auttanut vaikka oon popsinut jo vuosia.
Ei tarvitse olla masentunut edes kun suurin osa uskoo sokeasti lääkäreitä. Ei uskalla ottaa vastuuta omasta voinnistaan. Sekä lääkärille että potilaalle hyvin helppo ja nopea konsti hoitaa on napsia pillereitä. Ei tarvitse käyttää aikaa eikä rasittaa aivosoluja miettimiseen että voisiko olla jotain muuta takana.
Jos ei ole ollut koneistossa ei tiedä miten seuraukset vaikuttavat omaan elämään. Työllä ei ole mitään merkitystä jos sut päätetään laittaa lääkitykselle. Lääkäri välittää vain omasta perseestään jos tiukka paikka tulee. Ei potilaan perseestä. Ei siinä auta tehdä työtä kun sulla on lauma viranomisia niskassasi.
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Niin, mutta ei auttaisi myöskään sekään, että ei saisi lääkettä. Heillä olsii edelleen samat ongelmat, mutta entistä pahempi olo.
En sinänsä ole mikään tosi pro masennuslääke, minustakin lääkkeitä syödään ihan liikaa näihin juttuihin nykyään, olipa kyseessä ADHD tai masennus. Mutta ei se ihan niin mene, että elämänsä sössinyt ihminen sieltä kyllä kivasti ryhdistäytyisi, kun vaan lääkkeet otettaisiin pois. Suurin osa olisi vaan entistä surkeampia entisessä tilanteessaan, ja osa voisi päätyä jopa itsetuhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt lähtökohtaisesti aivan seko kuvio, että lääketieteessä on ala jonka kouluttamisesta vastaa täysin lääkeyhtiöt (täydennyskoulutuksia järjestäjänä lääketehdas.) Moni psykiatrihan kouluttautuu psykoterapeutiksi, kyllä näistä monetkin on tajunneet mitä se lääkkeiden syytäminen ihmisille tekee. Reseptiautomaatit ovat sitten niitä joita ei kiinnosta tippaakaan muu kuin se että palkka kilahtaa kivasti tilille. Kuinka monta elämää näillä lääkkeillä onkaan tuhottu!
Ohis mutta oma käsitys on se että psykoterapeuttien pohjakoulutus on usein muu kuin psykiatrian erikoislääkäri. Sairaanhoitaja, sosionomi, psykologi, muutamia mainitakseni. Miten on?
Voit katsoa listan sellaisen yliopiston sivuilta, joka järjestää psykoterapeuttikoulutusta. Se on maksullinen lisäkoulutus. Sosionomi ei mielestäni kuulu listalle, psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja sekä psykologi kylläkin. Ja on jokunen muukin.
Sailaksen puheessa nousee esiin, että on erilaisia masennuksia. Lääkityksestä on todella paljon hyötyä, kun kyse on vaikeasta unipolaarisesta tai bipolaarisesta masennuksesta. Ne ovat tiloja, joissa henkilö on täysin vakuuttunut omasta huonommuudestaan ja epäonnistumisestaan, ja on sen vuoksi erittäin itsetuhoinen. Lääkitys voi pelastaa hänen henkensä. Masennuskäsite on kuitenkin laajentunut koskemaan mielialan alakuloa ja elämän vastoinkäymisiä. On ihmisellä silloinkin paha olla, mutta olo ei täysin synkkä, ja ennen kaikkea ihminen kykenee itse päättelemällä tai hoitavan henkilön kanssa keskusteltuaan päättelemään, mistä paha olo johtuu. Niihin syihin kannattaisi puuttua, mutta kun sitä ei rohjeta tai haluta tehdä. Jämähdetään valittamaan pahaa oloa. Lääkärit ja hoitajat väsyvät sitä valitusta kuuntelemaan ja päättävät tehdä edes jotakin, mikä tarkoittaa yleensä ssri-lääkettä. Pitäisi luoda uusi, konkreettisesti auttava työntekijätyyppi, joka auttaisi huonosta mielialasta kärsivää henkilöä järjestämään elämäänsä uuteen uskoon. Tilapäisesti muutaman viikon ajan voisivat paheksutut bentsodiatsepiinitkin olla silloin käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen juttu ja tukee kyllä omia havaintojani. Kun viimein itse hain apua mielenterveysongelmiini, huomasin kuinka vaikea muuta kuin lääkeapua on saada.
Minulla on päihdetausta ja historia siitä, kuinka kemiallisesti yritin turruttaa kaikki tunteeni pois. Vihdoin kun pääsin kuiville ja aloin tuntemaan muitakin tunteita, kuin pelkästään niitä negatiivisia, en halunnut latistaa niitä srri-lääkkeillä. Olisin vain tarvinnut apua siihen kuinka pärjään mt-ongelmieni kanssa, en uutta tapaa tehdä itseäni kemiallisesti turraksi. Kun kieltäydyin noista lääkkeistä, minulle alettiin tuputtamaan jopa bentsoja, vaikka olen ollut niihin(kin) koukussa. Kieltäydyin näistä ja aika pitkälle piti mennä, että sain apua, jossa kaikki ei pyörinyt lääkehoidon ympärillä.
Tärkeä pointti myös se, että lääkärit eivät osaa auttaa ihmisiä eroon näistä lääkkeistä.
Vaikka yleisesti sanotaan että masennuslääkkeisiin ei jää koukkuun, niin lopettaminen voi olla erittäin vaikeaa ns. lopetusoireiden takia.
Jotkut tarvitsisivat todella hitaan vähentämisen ja tukea siihen vaiheeseen, että se onnistuu.
Uskon että on paljon ihmisiä, jotka eivät onnistu lopettamisessa vaikka eivät enää lääkettä tarvitsekaan. Eli syövät lääkettä turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvettiin joutuu ja hyvä niin. Sureminen ja katuminen ei auta
Sinä et sitä päätä. Sen päättää Jumala.
Jumala antaa anteeksi vain ne synnit joita ihminen katuu aidosti ja korjaa parhaansa mukaan. Tuon akan pitäisi nyt uhrata koko loppuelämänsä, rahansa ja terveytensä näiden uhriensa auttamiseksi. Sen verran suuresta synnistä puhutaan kuitenkin
Kehottaisin kertaamaan uutta testamenttia. Ihminen ei omilla teoillaan pelastu. Se on kyllä totta, että kun on uskoon tullut, niin tahallinen synnin tekeminen on lopetettava. Ja suotavaa olisi tekemänsä vahingot korjata, mutta sillä ei syntien anteeksiantoa tienata eikä osteta.
No silloinhan ei kannata olla uskossa. Tekee vain syntiä eikä edes esitä hyvää niin taivaspaikka on odottamassa.
Mietipä nyt..
Vierailija kirjoitti:
Auttaahan ne lääkkeet nyt vähän sentään, vaikka ei ihan kaikilla.
Enemmän auttaisi todella huonosti voivia mm. opioidit, DHHD-lääkkeet ja taikasienet.
Voi hyvinkin olla mutta velkaisen valtion piikkiin ei kyllä ruveta huumeita jakelemaan tyhjäntoimittajille. Jos niillä haluaa itsensä lääkitä niin ne pitää myös hankkia itse ihan omilla rahoilla tai kerätä luonnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksen taustasyille verrattain harvoin voi tehdä hevon vittujakaan. Jos kuulut niihin onnekkaisiin, jotka voivat, niin hyvät sulle ja onneksi olkoon. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Joo, on monillekin huomattavan vaikea ymmärtää tai ylipäätään osata hypätä toisten kenkiin katsomaan maailmaa sieltä kulmasta. Kun kerran minä niin sitten kaikkien muidenkin pitäisi.
Kaikkien ja kaikenlaisten lääkkeiden syöminen taas on taitolaji, jolla saa sen avun mitä siitä itse kukin voi mistäkin lääkeaineesta saada.
Päihtyminenhän taas suomessa tarkoittaa sama asiaa kuin hyvä olo. Siksi ne yleisimmät lääkkeet eivät auta kovin paljoakaan. Hyvä olo on sama asia kuin huumeiden käyttö ja itsessään erittäin paheksuttava ja kiellettävä asia tässä maassa.
Seuraavassa elämässä saatte sitten luvan nauttia kaikesta jos tuuri käy. Suomessa elämää saa korkeintaan vain sietää niin kauan kun kyse on lääkinnästä. Kärsiminen ja elämän sietäminen on suuri hyve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Niin, mutta ei auttaisi myöskään sekään, että ei saisi lääkettä. Heillä olsii edelleen samat ongelmat, mutta entistä pahempi olo.
En sinänsä ole mikään tosi pro masennuslääke, minustakin lääkkeitä syödään ihan liikaa näihin juttuihin nykyään, olipa kyseessä ADHD tai masennus. Mutta ei se ihan niin mene, että elämänsä sössinyt ihminen sieltä kyllä kivasti ryhdistäytyisi, kun vaan lääkkeet otettaisiin pois. Suurin osa olisi vaan entistä surkeampia entisessä tilanteessaan, ja osa voisi päätyä jopa itsetuhoon.
Totta tämäkin, en tiedä missä kunnossa he olisivat ilman lääkkeitä. Silti kauhistuttaa, että kun ihmisen elämä on aivan retuperällä ja todella masentavaa, mitään muuta apua ei saa kuin pään sekoittavan pilleripurkin kouraan ja tack och adjö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lähipiirissä ihmisiä jotka on aloittaneet masennuslääkityksen esim parisuhdeongelmien tai toksisen työympäristön takia.
Minusta on ihan käsittämätöntä että tällaisiin tilanteisiin suostuvat lääkärit määräämään lääkkeitä, kun ongelma on täysin sen ihmisen elämäntilanteessa.
Sitten joskus tuntuu että vaikeisiin oikean sairauden oireisiin on lääkäreiltä vaikea saada apua...
Juuri meinasin tulla kirjoittamaan, että täällä tuputetaan masennuslääkkeitä ratkaisuksi normaaleihin elämän kriisitilanteisiin ja elinympäristön aiheuttamiin ongelmiin. Sitten esimerkiksi terminaalivaiheen syöpäpotilaiden kivunlievityksen kanssa pihtaillaan, jottei potilas jäisi lääkkeistä riippuvaiseksi. Aivan kuin sillä olisi mitään väliä enää siinä vaiheessa.
Joskus tuntuu, että meikäläinen terveydenhuolto rakentuu potilaan kontrolloimisen ja väkisin avuttomaksi tekemisen varaan. Saadaan kivasti systeemin orjia, kun masennuslääkityksen sivuvaikutuksista kärsivät joutuvat ravaamaan vuodesta toiseen lääkärillä, jotta sivuvaikutuksiin ja sivuvaikutusten sivuvaikutuksiin voidaan määrätä vielä lisää lääkkeitä. Tavallisesti en jaksa foliohattuilua mutta tämän asian suhteen olen alkanut oikeasti miettiä, että tämä järjestelmä on tarkoituksella suunniteltu alistamaan ja orjuuttamaan.
Kontrollointi on kaiken keskipisteessä tässä propagandaan ja manipulointiin perustuvassa läntisessä yhteiskuntajärjestelmässä.
En ymmärrä, miten SSRI lääkkeet ovat ylipäätään päässeet markkinoille. Nyt myöhemmissä tutkimuksissa on todettu, että potilailla lumelääkkeen teho on noin 40% ja SSRIn 50%. Voiko tuollainen ero olla oikeasti niin merkitsevä, että lääkkeen voidaan arvioida olevan tehokas ja sen on saanut laittaa masennuslääkkeenä myyntiin? Saatiinko alkuperäisissä tutkimuksissa isompi ero plasebon ja lääkkeen vaikutukselle? Vai vääristeltiinkö silloin tutkimustuloksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt lähtökohtaisesti aivan seko kuvio, että lääketieteessä on ala jonka kouluttamisesta vastaa täysin lääkeyhtiöt (täydennyskoulutuksia järjestäjänä lääketehdas.) Moni psykiatrihan kouluttautuu psykoterapeutiksi, kyllä näistä monetkin on tajunneet mitä se lääkkeiden syytäminen ihmisille tekee. Reseptiautomaatit ovat sitten niitä joita ei kiinnosta tippaakaan muu kuin se että palkka kilahtaa kivasti tilille. Kuinka monta elämää näillä lääkkeillä onkaan tuhottu!
Ohis mutta oma käsitys on se että psykoterapeuttien pohjakoulutus on usein muu kuin psykiatrian erikoislääkäri. Sairaanhoitaja, sosionomi, psykologi, muutamia mainitakseni. Miten on?
Voit katsoa listan sellaisen yliopiston sivuilta, joka järjestää psykoterapeuttikoulutusta. Se on maksullinen lisäkoulutus. Sosionomi ei mielestäni kuulu listalle, psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja sekä psykologi kylläkin. Ja on jokunen muukin.
Ymmärrän että psykiatrian erikoislääkäri voi halutessaan kouluttautua psykoterapeutiksi mutta kuinka moni näin valitsee? En tosin tiennyt että sosionomin tutkinto ei olisi pätevä pohjakoulutus mutta jos näin on niin on (?) Ja kyllä, maksullinen koulutus hyvinkin, mikä osin ehkä selittää (?) terapian korkeat kustannukset potilaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Niin, mutta ei auttaisi myöskään sekään, että ei saisi lääkettä. Heillä olsii edelleen samat ongelmat, mutta entistä pahempi olo.
En sinänsä ole mikään tosi pro masennuslääke, minustakin lääkkeitä syödään ihan liikaa näihin juttuihin nykyään, olipa kyseessä ADHD tai masennus. Mutta ei se ihan niin mene, että elämänsä sössinyt ihminen sieltä kyllä kivasti ryhdistäytyisi, kun vaan lääkkeet otettaisiin pois. Suurin osa olisi vaan entistä surkeampia entisessä tilanteessaan, ja osa voisi päätyä jopa itsetuhoon.
Totta tämäkin, en tiedä missä kunnossa he olisivat ilman lääkkeitä. Silti kauhistuttaa, että kun ihmisen elämä on aivan retuperällä ja todella masentavaa, mitään muuta apua ei saa kuin pään sekoittavan pilleripurkin kouraan ja tack och adjö.
Ei oikein muutakaan apua ole. Terapia ei ensinkään tee ihmeitä, puhumattakaan siitä kuinka paljon tarvittaisiin osaavia terapeutteja maailmaan, että riittäisi edes alkajaisiksi kaikille tarvitsijoille.
Moni psykiatrian etikoislääkäri tekee myös psykoterapeutin koulutuksen. Syy on luultavasti se, että lääkärin koulutus on hyvin teoreettinen, kun taas potilastyössä pitäisi olla ihmisläheinen ja empaattinen. Matemaattisten ihmisten tunnetaidoissa on usein suuria puutteita.