HS: Psykiatri levitti vuosia lääkeyhtiön viestiä masennuksesta – ”Suren, että olin osallinen”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?

Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.

Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.

Niin, mutta ei auttaisi myöskään sekään, että ei saisi lääkettä. Heillä olsii edelleen samat ongelmat, mutta entistä pahempi olo. 

En sinänsä ole mikään tosi pro masennuslääke, minustakin lääkkeitä syödään ihan liikaa näihin juttuihin nykyään, olipa kyseessä ADHD tai masennus. Mutta ei se ihan niin mene, että elämänsä sössinyt ihminen sieltä kyllä kivasti ryhdistäytyisi, kun vaan lääkkeet otettaisiin pois. Suurin osa olisi vaan entistä surkeampia entisessä tilanteessaan, ja osa voisi päätyä jopa itsetuhoon.

Olet tuossa kyllä aivan väärässä. Elämänsä sössinyt ja ryhdistäytyä termit osoittavat, että et ymmärrä ihmisen psykologiasta mitään.

Itse olen käyttänyt masennuslääkkeitä n. 20 vuotta. Ne ikään kuin kroonistivat ongelmani, enkä päässyt niiden käsittelyssä eteenpäin.

Tuo paha olo on tarkoituksenmukainen asia. Sen on tarkoitus työntää ihmistä pois pahasta paikasta, ettei jää siihen tuleen makaamaan. Tämä ainakin oma kokemukseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miten SSRI lääkkeet ovat ylipäätään päässeet markkinoille. Nyt myöhemmissä tutkimuksissa on todettu, että potilailla lumelääkkeen teho on noin 40% ja SSRIn 50%. Voiko tuollainen ero olla oikeasti niin merkitsevä, että lääkkeen voidaan arvioida olevan tehokas ja sen on saanut laittaa masennuslääkkeenä myyntiin? Saatiinko alkuperäisissä tutkimuksissa isompi ero plasebon ja lääkkeen vaikutukselle? Vai vääristeltiinkö silloin tutkimustuloksia?

On niistä myös ihan oikeata apua toisille. Minulla on kokemusta, onko sinulla?

On kiinni myös yksilön omasta genetiikasta, mikä lääke toimii hyvin ja mistä lääkkeestä on haittaa. Moni syö vuodesta toiseen toimimatonta masennuslääkettä, koska ei tiedä että Suomessa voi käydä yksityisellä geenitestissä ja on tarjolla 21 erilaista masennuslääkevaihtoehtoa ja kehittyneet sähköhoidot sekä esketamiini niiden lisäksi. Omaisten kannattaisi olla vähintään henkisenä ja mikä ettei myös taloudellisena tukena hoitovaihtoehtoja punnitessa. Lääkkeetöntä sähkömyssyhoitoa tarjotaan useimmilla hva:lla ja sen pitäisi olla ensisijainen vaihtoehto etenkin alle 21-vuotiailla. 

Tämä geenitesti lähtee siitä että varottavaa lääkettä voi syödä kunhan tiedostaa haitat. Lääkettä voi syödä myös silloin jos sen annosta pudottaa hieman.

Geenitesti ei kerro onko kyseessä lääkkeillä hoidettava masennus. Geenitesti ei myöskään kerro antaako lääkäri tietyn lääkkeen ja jos antaa niin kuinka pitkäksi aikaa. Lääkäri on oleellisempi lääkehoidossa kuin geenit koska ilman lääkäriä lääkrhoitoa ei voi toteuttaa ollenkaan olipa siitä hyötyä rai ei.

Vierailija kirjoitti:

Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?

Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.

Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.

Totta kai ne masennuksen syyt pitää selvittää ja hoitaa (muullakin tavalla kuin vain lääkityksellä). Eikä lääkitys edes auta kaikkia. Masennuslääkkeiden käyttöä voi ajatella niin, että ne ikään kuin tyynnyttävät myrskyävän meren päältä päin, mutta pinnan alla kuohuu edelleen. Itse olen sairastanut vakavan masennuksen, ja totta kai minullekin annettiin lääkitys. Ennen kaikkea lääkityksen takia olin täysin turta kaikkeen, ja lääkärin mukaan tämä on tarkoituskin: et oikein tunne mitään, et surua, mutta et iloakaan, ja et myöskään vahingoita itseäsi. Minusta lääkitys ei auttanut pahaa oloani ja sen juurisyitä ollenkaan. Lisäksi kiinnostaisi tietää, miksi lääkärit, jotka muuten kiroavat ylipainon, määräävät tällaisia lääkkeitä joista lähes jokainen nostattaa painoa? Itse lihoin aikoinaan sekä masennuslääkityksen että ketipinorin (jota määrättiin unilääkkeeksi!) takia yli 20kg. Voin sanoa että kyllä oli painava, turvonnut olo koko ajan. Ei se ylipaino auta masentunutta ihmistä ollenkaan, päinvastoin - se voi vaan pahentaa oloa, kun fyysinenkin ulkomuoto muuttuu huonommaksi (mutta toisaalta itsehän sitä ei tajua tai ei välitä, jos on lääkekohmelossa ihan koko ajan). Tämä on kuitenkin jännä, koska muuten ylilihavat tuomitaan terveydenhuollossa, ja ylipainostahan tulee myös monia muita terveysongelmia. Silti ei kuitenkaan ole vaikeuksia määrätä lihottavia lääkkeitä ihmisille. 

Toinen asia on se, että lääkkeiden seurantaa ei toteuta millään tavalla. Annetaan vaan resepti ja ovesta ulos. Ehkä kuukauden päästä saattaa olla jokin soittoaika, ja jos silloin et voi tarpeeksi hyvin, niin annosta vaan nostetaan. Edelleen: ihmisillä on ne syyt, minkä takia ne voi huonosti, ja jos niitä ei hoideta, ei se pelkkä lääkitys siinä auta. Ihmisestä vaan tulee tarpeeksi turta, jotta se ei vaivaa terveydenhuoltoa enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?

Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.

Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.

Totta kai ne masennuksen syyt pitää selvittää ja hoitaa (muullakin tavalla kuin vain lääkityksellä). Eikä lääkitys edes auta kaikkia. Masennuslääkkeiden käyttöä voi ajatella niin, että ne ikään kuin tyynnyttävät myrskyävän meren päältä päin, mutta pinnan alla kuohuu edelleen. Itse olen sairastanut vakavan masennuksen, ja totta kai minullekin annettiin lääkitys. Ennen kaikkea lääkityksen takia olin täysin turta kaikkeen, ja lääkärin mukaan tämä on tarkoituskin: et oikein tunne mitään, et surua, mutta et iloakaan, ja et myöskään vahingoita itseäsi. Minusta lääkitys ei auttanut pahaa oloani ja sen juurisyitä ollenkaan. Lisäksi kiinnostaisi tietää, miksi lääkärit, jotka muuten kiroavat ylipainon, määräävät tällaisia lääkkeitä joista lähes jokainen nostattaa painoa? Itse lihoin aikoinaan sekä masennuslääkityksen että ketipinorin (jota määrättiin unilääkkeeksi!) takia yli 20kg. Voin sanoa että kyllä oli painava, turvonnut olo koko ajan. Ei se ylipaino auta masentunutta ihmistä ollenkaan, päinvastoin - se voi vaan pahentaa oloa, kun fyysinenkin ulkomuoto muuttuu huonommaksi (mutta toisaalta itsehän sitä ei tajua tai ei välitä, jos on lääkekohmelossa ihan koko ajan). Tämä on kuitenkin jännä, koska muuten ylilihavat tuomitaan terveydenhuollossa, ja ylipainostahan tulee myös monia muita terveysongelmia. Silti ei kuitenkaan ole vaikeuksia määrätä lihottavia lääkkeitä ihmisille. 

Toinen asia on se, että lääkkeiden seurantaa ei toteuta millään tavalla. Annetaan vaan resepti ja ovesta ulos. Ehkä kuukauden päästä saattaa olla jokin soittoaika, ja jos silloin et voi tarpeeksi hyvin, niin annosta vaan nostetaan. Edelleen: ihmisillä on ne syyt, minkä takia ne voi huonosti, ja jos niitä ei hoideta, ei se pelkkä lääkitys siinä auta. Ihmisestä vaan tulee tarpeeksi turta, jotta se ei vaivaa terveydenhuoltoa enää. 

Tätä juuri tarkoitin. Toinen näistä mainitsemistani tapauksista on hädin tuskin 30 v. Työelämästä hän on ollut ulkona jo pitkään, ryyppäsi 2 työpaikkaa aikanaan alta. Hoito: lääkkeet kouraan ja olisiko joka toinen kuukausi puolen tunnin etäpsykologin aika.

Nuori mies siis sysätään omaan yksiöönsä ryyppäämään itseään hengiltä ja vetämään niitä pillereitä.

Lisäksi molemmat ovat, kuten arvata saattaa, lihoneet aivan muodottomiksi lääkityksen aloittamisen jälkeen. Ja molempia se hävettää ja harmittaa entisestään, omien sanojensa mukaan.

Ainakin muutama vuosi sitten kaiken yhteiskunnan tukeman terapian edellytys oli, että ihminen syö noita lääkkeitä. Tai teeskentelee syövänsä.

Nuorten ja nuorten aikuisten kannalta aivan hirveää. Pitäisi tarjota laadukasta naamatusten annettavaa lyhytterapiaa -rahat vaikka keski-ikäisten pitkistä terapioista. Myös kaikki raatelemme-lapsuutesi-auki terapiat pitäisi kieltää oikeuksien menetyksen uhalla alle 30 vuotiaille annettuna. Ei siksi, etteivätkö vanhemmat olisi saattaneet olla myös typeriä, vaan siksi että useimmiten nuoren välittävä tukijoukko kuitenkin on lapsuusperhe. Ja siksi että nuorella ihmisellä mieli kuitenkin on eteenpäin.