Lue keskustelun säännöt.
HS: Psykiatri levitti vuosia lääkeyhtiön viestiä masennuksesta – ”Suren, että olin osallinen”
02.09.2026 |
Lääkeyhtiöt maksoivat psykiatri Eila Sailakselle siitä, että hän opetti lääkäreitä tunnistamaan masennusta. Nyt yli 600 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä, ja Sailas kokee syyllisyyttä.
Yksi tärkeä syy diagnoosien tulvaan on voimakas valistusviestintä, jota lääkeyhtiöt buustaavat.
”Suomessa reseptilääkkeiden markkinointi suoraan kuluttajille on kielletty. Siksi on parempi keskittyä markkinoimaan psykiatrisia diagnooseja”,
”Olin aika sukkelasanainen. Luulen, että sen takia minua pyydettiin. Ei siksi, että olisin ollut erityisen viisas, osaava tai tieteellisesti meritoitunut.”
”Suren, että olen ollut osallinen tässä muutoksessa. En osannut silloin ryhtyä pohtimaan, mitä masennus on ja mitä se ei ole”, Sailas tunnustaa.
Masennuksen ja ahdistuksen takia lääkäriin tulevat potilaat tarvitsisivat usein ongelmiinsa muunlaista apua, Sailas sanoo. He ovat kokeneet epäonnea, rahapulaa ja ihmissuhdevaikeuksia.
Diagnoosin ja lääkkeet he kuitenkin yleensä saavat. Muuta ei lääkärillä ole antaa.
Mielenterveys | Psykiatri levitti vuosia lääkeyhtiön viestiä masennuksesta – ”Suren, että olin osallinen”
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Näissä masennuslääkkeissä on usein se ongelma että aiheuttavat anhedoniaa.
Lopulta elämässä ei ole mitään järkeä jos mikään ei tunnu miltään vaan olet zombie.
Kroonistavat usein tilanteen koska positiiviset tunteetkaan eivät oikein tunnu. Miksi tavoitella elämässään mitään jos mikään ei tunnu miltään? Sitten katsotaan että se turtumus johtuu masennuksesta ja määrätään lisää lääkkeitä tai suurennetaan annosta. Tämä täysin sairas lääkerumba on yksi iso syyllinen siihen miksi tässäkin maassa on niin valtava mt-kriisi. On tosi yleistä että jo teini-ikäiselle määrätään ne masennuslääkkeet eikä sen ikäinen pysty arvioimaan mikä mistäkin johtuu, se on aikuisellekin vaikeaa saati sitten murrosikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkereseptin kirjoittaminen on helppo ja edullinen ratkaisu kun ei haluta tehdä jatkotutkimuksia tai halutaan ylipäänsä potilaasta eroon. Aivan sama, sanooko potilas tuntevansa itsensä masentuneeksi. Sen lisäksi kipupotilaille ei ole juuri muuta apua tarjolla kuin masennuslääkitys kipukynnyksen nostoon.
Onhan se outoa, että läheisensä menehtymisen vuoksi uniongelmista kärsivälle kirjoitetaan masennuslääkitys heti saman tien. Kyseessä on yleensä tilapäinen sopeutumisongelma. Olisi itse asiassa aika outoa, jos läheisen menehtyminen ei tuntuisi missään eikä herättäisi mitään ajatuksia.
Tästä omakohtainen kokemus kymmenen vuoden takaa kun vanhempani kuoli. Verenpaineeni huiteli hengenvaarallisissa lukemissa ja lääkäri mietti että millä diagnoosilla kirjoittaisi minulle sairauslomaa kun suru ja itkeminen ei riitä asiakaspalvelussa työskentelevälle syyksi olla töistä pois. Jännä että edes se vaarallisen korkea verenpaine ei riittänyt syyksi vaikka oma esimieheni sai kuukauden sairauslomaa huomattavasti pienemmillä lukemilla (eri lääkäri ). Lääkäri ei edes kirjoittanut verenpainelääkkeeseen reseptiä. Lappu irtosi jollain äkillisellä traumareaktiolla. Hautajaisissa sitten pitelin kaksin käsin päätäni, kipu oli niin kovaa. Onneksi pumppu ja suonet kesti. Jälkeenpäin nauratti että kas kun ei masennuslääkkeitä ehdottanut.
Lääketeollisuus on bisnestä ja tarkoituksena tuoda omistajille mahdollisimman paljon rahaa tilille .
Vierailija kirjoitti:
#naiset
Jäikö aamurunkkaus välistä?
Itsellä on parhaiten auttaneet vakavaan ahdistukseen, paniikkihäiriöön ja dissosiaatioon bentsodiatsepiinit. Niiden käytössä vaan täytyy muistaa pitää välipäiviä, tai päiviä, jolloin ottaa vain yhden.
Nämä lääkkeet on demonisotu ja sen myötä moni älykäs, lahjakas, korkeasti koulutettu ihminen menetetty ikuisiksi ajoiksi työelämän ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silti suomalaiset syö mieluummin pillereitä, lihovat ja katsovat netfliksiä. Masentuneet ovat tyhmiä. Ei tuu mieleen että hei, nää pillerit ei oo auttanut vaikka oon popsinut jo vuosia.
Ei tarvitse olla masentunut edes kun suurin osa uskoo sokeasti lääkäreitä. Ei uskalla ottaa vastuuta omasta voinnistaan. Sekä lääkärille että potilaalle hyvin helppo ja nopea konsti hoitaa on napsia pillereitä. Ei tarvitse käyttää aikaa eikä rasittaa aivosoluja miettimiseen että voisiko olla jotain muuta takana.
Helvettiin joutuu ja hyvä niin. Sureminen ja katuminen ei auta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helvettiin joutuu ja hyvä niin. Sureminen ja katuminen ei auta
Sinä et sitä päätä. Sen päättää Jumala.
Totta. Apu masentuneelle ja ahdistuneelle löytyisi helposti jos kokemusasiantuntijoita vain kuunneltaisiin.
Milli tilille, rikosrekisteri mitätöidään ja bentsodiatsepiinit, opioidit, sienet ja kannabis maitokauppoihin.
Alkoholismi- diagnoosi pois, sehän on laillisen nautintoaineen kohtuukäyttöä.
Kalliit psykiatrit voisi irtisanoa kaikki ja ei enää myrkytettäisi ihmisiä psyykenlääkkeillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkereseptin kirjoittaminen on helppo ja edullinen ratkaisu kun ei haluta tehdä jatkotutkimuksia tai halutaan ylipäänsä potilaasta eroon. Aivan sama, sanooko potilas tuntevansa itsensä masentuneeksi. Sen lisäksi kipupotilaille ei ole juuri muuta apua tarjolla kuin masennuslääkitys kipukynnyksen nostoon.
Onhan se outoa, että läheisensä menehtymisen vuoksi uniongelmista kärsivälle kirjoitetaan masennuslääkitys heti saman tien. Kyseessä on yleensä tilapäinen sopeutumisongelma. Olisi itse asiassa aika outoa, jos läheisen menehtyminen ei tuntuisi missään eikä herättäisi mitään ajatuksia.Tästä omakohtainen kokemus kymmenen vuoden takaa kun vanhempani kuoli. Verenpaineeni huiteli hengenvaarallisissa lukemissa ja lääkäri mietti että millä diagnoosilla kirjoittaisi minulle sairauslomaa kun suru ja itkeminen ei riitä asiakaspalvelussa työskentelevälle syyksi olla töistä pois. Jännä että edes se vaarallisen korkea verenpaine ei riittänyt syyksi vaikka oma esimieheni sai kuukauden sairauslomaa huomattavasti pienemmillä lukemilla (eri lääkäri ). Lääkäri ei edes kirjoittanut verenpainelääkkeeseen reseptiä. Lappu irtosi jollain äkillisellä traumareaktiolla. Hautajaisissa sitten pitelin kaksin käsin päätäni, kipu oli niin kovaa. Onneksi pumppu ja suonet kesti. Jälkeenpäin nauratti että kas kun ei masennuslääkkeitä ehdottanut.
En muista tarkkaa nimeä mutta tuo äkillinen stressireaktio on yleinen minkä lääkärit laittaa koska suru ei ole lääketieteellinen tila. Työuupumus kirjataan usein keskivaikeaksi masennukseksi. Verenpainelääkkeet eivät vaikuta välittömästi ja ensin varmaan kokeillaan lääkkeettömiä keinoja jos verenpaine on kohonnut. Joten jos tilanne on (verenpaineen, ei surun osalta) muutaman viikon mittainen niin olisiko lääkkeestä ollut mitään hyötyä?
Pieni annos rauhoittavaa tai sydämen toimintaa tasaavaa (Opamox, Propral) olisi ehkä ollut paikallaan. Molempia on ainakin minulle tarjottu paniikkikohtauksiin, kymmenen vuotta sitten ja tänä vuonna. Ilman olen yrittänyt pärjäillä mutta se ei ole mikään meriitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Tiedostan nämä ikävät tilanteet.
En juo, en polta, en pelaa, vuokra on maksettu, tilillä kuusinumeroinen summa rahaa. Olen liikuntakykyinen, ylioppilas ja amk-tutkinto kohtuullisin arvosanoin melko pienellä vaivalla, puhun kolmea kieltä sujuvasti. Ymmärrän maailman menon, olen siis realiteeteissa.
Minulla on useampi diagnoosi joihin on tarjottu sekä lääkkeitä että terapiaa. Ensin terapiaan ei päässyt, sitten en ollut enää terapiakelpoinen (toisin sanoen vointi niin huono että en olisi selvinnyt terapiasta) ja nyt hinnat ovat jopa Kelan tukemana karanneet niin pilviin että niissä ei ole mitään järkeä. Ja siis tilannetta on hoidettu työterveydessä, erikoissairaanhoidossa ja nyt viimeksi perusterveydenhuollossa. Lääkäreitä ja hoitajia on ollut oikeasti kymmeniä, osastohoidolta olen välttynyt.
Virheitä olen minäkin tehnyt mutta en mielestäni edellä mainittuja. Kaikki masennuslääkkeet eivät ole vahvoja eikä niillä ole päihdyttävää vaikutusta.
Tätä juuri tarkoitin kun sanoin että tilanne on monimutkainen. Lääkkeet voivat auttaa, mutta eivät ne ihmeitä tee. Tilanteesta riippuu paljon.
Ainakin toinen noista miehistä joista kerroin, vetää hidastavia lääkkeitä alkoholin kanssa sekaisin. Lääke tosiaan tekee ihmisestä ihan pökkelön ilmankin, mutta siihen päälle kun vetäisee muutaman keskiketterän niin nuppi on kunnolla jumissa ainakin vuorokauden. Ei se taida mielialan ongelmiin ainakaan auttaa, hetkeksi ehkä helpottaa pahinta tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Tiedostan nämä ikävät tilanteet.
En juo, en polta, en pelaa, vuokra on maksettu, tilillä kuusinumeroinen summa rahaa. Olen liikuntakykyinen, ylioppilas ja amk-tutkinto kohtuullisin arvosanoin melko pienellä vaivalla, puhun kolmea kieltä sujuvasti. Ymmärrän maailman menon, olen siis realiteeteissa.
Minulla on useampi diagnoosi joihin on tarjottu sekä lääkkeitä että terapiaa. Ensin terapiaan ei päässyt, sitten en ollut enää terapiakelpoinen (toisin sanoen vointi niin huono että en olisi selvinnyt terapiasta) ja nyt hinnat ovat jopa Kelan tukemana karanneet niin pilviin että niissä ei ole mitään järkeä. Ja siis tilannetta on hoidettu työterveydessä, erikoissairaanhoidossa ja nyt viimeksi perusterveydenhuollossa. Lääkäreitä ja hoitajia on ollut oikeasti kymmeniä, osastohoidolta olen välttynyt.
Virheitä olen minäkin tehnyt mutta en mielestäni edellä mainittuja. Kaikki masennuslääkkeet eivät ole vahvoja eikä niillä ole päihdyttävää vaikutusta.
Tätä juuri tarkoitin kun sanoin että tilanne on monimutkainen. Lääkkeet voivat auttaa, mutta eivät ne ihmeitä tee. Tilanteesta riippuu paljon.
Ainakin toinen noista miehistä joista kerroin, vetää hidastavia lääkkeitä alkoholin kanssa sekaisin. Lääke tosiaan tekee ihmisestä ihan pökkelön ilmankin, mutta siihen päälle kun vetäisee muutaman keskiketterän niin nuppi on kunnolla jumissa ainakin vuorokauden. Ei se taida mielialan ongelmiin ainakaan auttaa, hetkeksi ehkä helpottaa pahinta tuskaa.
Lyricaa määrätään hyvin avokätisesti, mutta olen kuullut, ettei se oikein alkoholin kanssa toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkereseptin kirjoittaminen on helppo ja edullinen ratkaisu kun ei haluta tehdä jatkotutkimuksia tai halutaan ylipäänsä potilaasta eroon. Aivan sama, sanooko potilas tuntevansa itsensä masentuneeksi. Sen lisäksi kipupotilaille ei ole juuri muuta apua tarjolla kuin masennuslääkitys kipukynnyksen nostoon.
Onhan se outoa, että läheisensä menehtymisen vuoksi uniongelmista kärsivälle kirjoitetaan masennuslääkitys heti saman tien. Kyseessä on yleensä tilapäinen sopeutumisongelma. Olisi itse asiassa aika outoa, jos läheisen menehtyminen ei tuntuisi missään eikä herättäisi mitään ajatuksia.Tähän on tultu koska rauhoittavat demonisoitiin. Mielialalääkkeiden lisäksi psykoosilääke Ketipinoria määrätään jopa alaikäisille kuin liukuhihnalta. Olen sanonut jo vuosia että tätä aikaa tullaan pian kauhistelemaan kuten lobotomioita kauhistellaan nykyään
Yksi Ketipinorin tunnetumpia sivuvaikutuksia on kognitiivisten toimintojen heikkeneminen. On todellakin vastuutonta määrätä alaikäisille (ja kenelle tahansa ei-psykoottiselle) tällaista lääkettä, joka pahimmillaan taannuttaa heidät lievästi kehitysvammaisen tai muistisairaan tasolle.
Jestas. Olen miettinyt että onko työkaverini yhtäkkinen tyhmentyminen kiinni lääkityksestä vai sairaudesta. On siis kertonut syövänsä Ketipinoria, ja on nykyään kuin kädestä pitäen opastettava lapsi. Vanhat itsestään selvät jutut ovat monesti taas kuin uusia, ja uskomattoman tyhmiä kysymyksiä tulee päivittäin. Siis sellaisia, ettei voi kun miettiä onko kyse todella varhaisen iän muistisairaudesta, vitsailusta vai mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helvettiin joutuu ja hyvä niin. Sureminen ja katuminen ei auta
Tällainen asenne ei ainakaan edistä sitä, että ihmiset uskaltaisivat ottaa julkisesti vastuun virheistään. Jos jutussa haastateltu psykiatri olisi esittänyt klassisen muka-anteeksipyynnön "olen pahoillani, jos joku on kokenut tulleensa väärinkohdelluksi", niin kritiikki olisi ansaittua. Hän kuitenkin riskeerasi maineensa tulemalla julki omalla nimellään ja kasvoillaan, koska lääkebisneksessä ja terveydenhuoltoalalla mielialalääkkeiden holtittoman määräämisen kyseenalaistaminen on edelleen tabu. Siitä huolimatta hän halusi sen tehdä ja oli valmis samalla myöntämään, että on itsekin toiminut arveluttavasti mutta ei enää halua sulkea silmiään epäkohdilta. Jumala tuskin lähettää helvettiin ketään, joka on aidosti sisäistänyt tekojensa vahingollisuuden, katuu niitä ja haluaa jatkossa toimia toisin. Silloin ei kenelläkään muullakaan ole varaa heittää sitä ensimmäistäkään kiveä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes yksi on herännyt siihen miten vastuuttomasti on käyttäytynyt. Saadapa muutkin lääkärit tajuamaan miten suurimman osan lääkkeistä voisi jättää määräämättä ja oikeasti auttaa potilaita.
Moni varmaan tajuaa, mutta pelkuruutensa takia ei myönnä asiaa.
Yksityinen terveydenhuolto pitää kieltää.
Sen tarkoituksena on vain myydä hoitoja ja tutkimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Lääkeyhtiön suorittanasta manipuloinnista ropsahti psykiatrin pankkitilille kuitenkin varsin kohtuullinen korvaus kaiken muun myynnin edistamiseen liittyvän avokätisyyden ohessa, joten herääkin kysymys, mikä sai juuri nyt omatunnon kolkuttelemaan. Raha kuitenkin puhuu näissä lääkkeiden myynnissä ja markkinoinnissa.
Lääkärikunta on erittäin perso rahalle. Myös siksi, että lääketieteen opiskelijoiden vanhemmatkin ovat lääkäreitä, ja tottuneet vauraaseen elämään. Koko elämäntapa ja ajattelu ohjaa kuvittelemaan, että lääkäri on jotain jumalasta seuraavaa, mutta ylöspäin, ja siksi oikeus ja kohtuus moninkertaisiin rahakorvauksiin verrattuna keskiansioihin. Lakimiehillä on sama syndrooma. Ammattia ei harjoiteta tieteellisen intohimon, vaan rahanhimon ohjaamana. Ei ihmekään, jos yksi tuhannesta herää vuosikymmenien jälkeen siihen syyllisyyden tunteeseen, että koko oma ura meni ihan reisille. Edesmennyt Juha Hernesniemi on yksi harvoja, joka itse kertoi tehneensä työtään intohimosta, ei rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Tiedostan nämä ikävät tilanteet.
En juo, en polta, en pelaa, vuokra on maksettu, tilillä kuusinumeroinen summa rahaa. Olen liikuntakykyinen, ylioppilas ja amk-tutkinto kohtuullisin arvosanoin melko pienellä vaivalla, puhun kolmea kieltä sujuvasti. Ymmärrän maailman menon, olen siis realiteeteissa.
Minulla on useampi diagnoosi joihin on tarjottu sekä lääkkeitä että terapiaa. Ensin terapiaan ei päässyt, sitten en ollut enää terapiakelpoinen (toisin sanoen vointi niin huono että en olisi selvinnyt terapiasta) ja nyt hinnat ovat jopa Kelan tukemana karanneet niin pilviin että niissä ei ole mitään järkeä. Ja siis tilannetta on hoidettu työterveydessä, erikoissairaanhoidossa ja nyt viimeksi perusterveydenhuollossa. Lääkäreitä ja hoitajia on ollut oikeasti kymmeniä, osastohoidolta olen välttynyt.
Virheitä olen minäkin tehnyt mutta en mielestäni edellä mainittuja. Kaikki masennuslääkkeet eivät ole vahvoja eikä niillä ole päihdyttävää vaikutusta.
Tätä juuri tarkoitin kun sanoin että tilanne on monimutkainen. Lääkkeet voivat auttaa, mutta eivät ne ihmeitä tee. Tilanteesta riippuu paljon.
Ainakin toinen noista miehistä joista kerroin, vetää hidastavia lääkkeitä alkoholin kanssa sekaisin. Lääke tosiaan tekee ihmisestä ihan pökkelön ilmankin, mutta siihen päälle kun vetäisee muutaman keskiketterän niin nuppi on kunnolla jumissa ainakin vuorokauden. Ei se taida mielialan ongelmiin ainakaan auttaa, hetkeksi ehkä helpottaa pahinta tuskaa.
Lyricaa määrätään hyvin avokätisesti, mutta olen kuullut, ettei se oikein alkoholin kanssa toimi.
Koukuttaa myös helposti. Itsekin olisin saanut sitä selkäkipuun ja sanoin kysyväni lääkkeestä ensin hoitavalta lääkäriltä. Tästäkös toinen lääkäri veti herneen nenuun ja ei kyllä hyvissä väleissä erottu. Onneksi en ottanut, kuukausien kivun jälkeen selkä kuvattiin yksityisellä ja paraneminen lähti käyntiin.
Alkoholi nollaa lääkkeiden vaikutuksen joten on rahan tuhlausta määrätä niitä päihdeongelmaiselle. Monet lääkkeet eivät päihdytä mutta toiset kyllä, muista harmeista puhumattakaan.
Ehkä vaihdetaan psykoosilääke Ketipinoriin (kun se SSRI ei tehonnut). Korkealla annoksella niin, että ihminen menettää toimintakykynsä ja älyllinen suorituskyky alenee.