Lue keskustelun säännöt.
HS: Psykiatri levitti vuosia lääkeyhtiön viestiä masennuksesta – ”Suren, että olin osallinen”
02.09.2026 |
Lääkeyhtiöt maksoivat psykiatri Eila Sailakselle siitä, että hän opetti lääkäreitä tunnistamaan masennusta. Nyt yli 600 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä, ja Sailas kokee syyllisyyttä.
Yksi tärkeä syy diagnoosien tulvaan on voimakas valistusviestintä, jota lääkeyhtiöt buustaavat.
”Suomessa reseptilääkkeiden markkinointi suoraan kuluttajille on kielletty. Siksi on parempi keskittyä markkinoimaan psykiatrisia diagnooseja”,
”Olin aika sukkelasanainen. Luulen, että sen takia minua pyydettiin. Ei siksi, että olisin ollut erityisen viisas, osaava tai tieteellisesti meritoitunut.”
”Suren, että olen ollut osallinen tässä muutoksessa. En osannut silloin ryhtyä pohtimaan, mitä masennus on ja mitä se ei ole”, Sailas tunnustaa.
Masennuksen ja ahdistuksen takia lääkäriin tulevat potilaat tarvitsisivat usein ongelmiinsa muunlaista apua, Sailas sanoo. He ovat kokeneet epäonnea, rahapulaa ja ihmissuhdevaikeuksia.
Diagnoosin ja lääkkeet he kuitenkin yleensä saavat. Muuta ei lääkärillä ole antaa.
Mielenterveys | Psykiatri levitti vuosia lääkeyhtiön viestiä masennuksesta – ”Suren, että olin osallinen”
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten SSRI lääkkeet ovat ylipäätään päässeet markkinoille. Nyt myöhemmissä tutkimuksissa on todettu, että potilailla lumelääkkeen teho on noin 40% ja SSRIn 50%. Voiko tuollainen ero olla oikeasti niin merkitsevä, että lääkkeen voidaan arvioida olevan tehokas ja sen on saanut laittaa masennuslääkkeenä myyntiin? Saatiinko alkuperäisissä tutkimuksissa isompi ero plasebon ja lääkkeen vaikutukselle? Vai vääristeltiinkö silloin tutkimustuloksia?
On niistä myös ihan oikeata apua toisille. Minulla on kokemusta, onko sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen juuri kirjaa, jossa kerrotaan, miten psykologian raamattuna tunnettu DSM-tautiluokitus on syntynyt. Eli pelkistetysti Amerikan psykiatriyhdistyksen maksamana pienen psykiatripiirin huutoäänestyksenä, lääketeollisuus lobbarina taustalla. Sairauksien (diagnoosien) olemassaolo ei siis perustu tutkimukseen, vaan pienen piirin tekemään sopimukseen. Mm. DMS 4 työryhmän vetäjä Allen Frances lisäsi luokitukseen sairauden, jota aiemmin ei ollut olemassakaan: 2-tyypin kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Kun nyt tauti oli keksitty, sitä voitiin alkaa myös diagnosoida ja lääkitä ( Suomessa Ketipinor, Deprakine, Litium)
Allen Fracesisista on lisää tuossa Hesarin jutussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten SSRI lääkkeet ovat ylipäätään päässeet markkinoille. Nyt myöhemmissä tutkimuksissa on todettu, että potilailla lumelääkkeen teho on noin 40% ja SSRIn 50%. Voiko tuollainen ero olla oikeasti niin merkitsevä, että lääkkeen voidaan arvioida olevan tehokas ja sen on saanut laittaa masennuslääkkeenä myyntiin? Saatiinko alkuperäisissä tutkimuksissa isompi ero plasebon ja lääkkeen vaikutukselle? Vai vääristeltiinkö silloin tutkimustuloksia?
On niistä myös ihan oikeata apua toisille. Minulla on kokemusta, onko sinulla?
Varmasti on ollut apua monille. Mutta niin olisi näiden uusien tutkimusten mukaan ollut myös lumelääkkeestä. Lähes yhtä moni sai saman avun plasebosta kuin lääkkeestä.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä pointti myös se, että lääkärit eivät osaa auttaa ihmisiä eroon näistä lääkkeistä.
Vaikka yleisesti sanotaan että masennuslääkkeisiin ei jää koukkuun, niin lopettaminen voi olla erittäin vaikeaa ns. lopetusoireiden takia.
Jotkut tarvitsisivat todella hitaan vähentämisen ja tukea siihen vaiheeseen, että se onnistuu.
Uskon että on paljon ihmisiä, jotka eivät onnistu lopettamisessa vaikka eivät enää lääkettä tarvitsekaan. Eli syövät lääkettä turhaan.
Itselle tullut oksentelua, äkillistä verenpaineen laskua ja rytmihäiriöitä masennuslääkkeistä. Bentsodiatsepiinien lopettamisesta taas ei tullut mitään oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Niin, mutta ei auttaisi myöskään sekään, että ei saisi lääkettä. Heillä olsii edelleen samat ongelmat, mutta entistä pahempi olo.
En sinänsä ole mikään tosi pro masennuslääke, minustakin lääkkeitä syödään ihan liikaa näihin juttuihin nykyään, olipa kyseessä ADHD tai masennus. Mutta ei se ihan niin mene, että elämänsä sössinyt ihminen sieltä kyllä kivasti ryhdistäytyisi, kun vaan lääkkeet otettaisiin pois. Suurin osa olisi vaan entistä surkeampia entisessä tilanteessaan, ja osa voisi päätyä jopa itsetuhoon.
Sitten voi joutua loppuikänsä - esim 50 vuotta, käyttämään näitä Kela-korvattavia masennuslääkkeitä, koska itse ongelma ei itsestään poistu. Esimerkkeinä huono parisuhde tai talousongelmat.
Kalliiksi tämäkin vaihtoehto tulee.
Elämä on. Ratkaisuksi ongelmaan voisi ehdottaa vapaaehtoisia kuolemanpartioita terminoimaan kaikki masentuneet, ADHD:t ja etenkin kela-korvattavien masennuslääkkeiden popsijat. Pakotetun eutanasian osaston hommiin löytyisi varmasti halukkaita sadisteja ihan harrastuspohjalta.
Säästettäisiin niin perkeleesti rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten SSRI lääkkeet ovat ylipäätään päässeet markkinoille. Nyt myöhemmissä tutkimuksissa on todettu, että potilailla lumelääkkeen teho on noin 40% ja SSRIn 50%. Voiko tuollainen ero olla oikeasti niin merkitsevä, että lääkkeen voidaan arvioida olevan tehokas ja sen on saanut laittaa masennuslääkkeenä myyntiin? Saatiinko alkuperäisissä tutkimuksissa isompi ero plasebon ja lääkkeen vaikutukselle? Vai vääristeltiinkö silloin tutkimustuloksia?
On niistä myös ihan oikeata apua toisille. Minulla on kokemusta, onko sinulla?
Varmasti on ollut apua monille. Mutta niin olisi näiden uusien tutkimusten mukaan ollut myös lumelääkkeestä. Lähes yhtä moni sai saman avun plasebosta kuin lääkkeestä.
Voin 100% varmuudella kertoa, että en olisi saanut saamaani hyötyä mistään lumelääkkeistä. Mutta en sinällään epäile etteikö jonkun toisen kohdalla voisi näin ollakin, toisenlaisiin oireisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Niin, mutta ei auttaisi myöskään sekään, että ei saisi lääkettä. Heillä olsii edelleen samat ongelmat, mutta entistä pahempi olo.
En sinänsä ole mikään tosi pro masennuslääke, minustakin lääkkeitä syödään ihan liikaa näihin juttuihin nykyään, olipa kyseessä ADHD tai masennus. Mutta ei se ihan niin mene, että elämänsä sössinyt ihminen sieltä kyllä kivasti ryhdistäytyisi, kun vaan lääkkeet otettaisiin pois. Suurin osa olisi vaan entistä surkeampia entisessä tilanteessaan, ja osa voisi päätyä jopa itsetuhoon.
Sitten voi joutua loppuikänsä - esim 50 vuotta, käyttämään näitä Kela-korvattavia masennuslääkkeitä, koska itse ongelma ei itsestään poistu. Esimerkkeinä huono parisuhde tai talousongelmat.
Kalliiksi tämäkin vaihtoehto tulee.Elämä on. Ratkaisuksi ongelmaan voisi ehdottaa vapaaehtoisia kuolemanpartioita terminoimaan kaikki masentuneet, ADHD:t ja etenkin kela-korvattavien masennuslääkkeiden popsijat. Pakotetun eutanasian osaston hommiin löytyisi varmasti halukkaita sadisteja ihan harrastuspohjalta.
Säästettäisiin niin perkeleesti rahaa.
Tai vaihtoehtoisesti poistamaan kaikki ne, jotka täyttävät tiettyjen b-klusterin persoonallisuushäiriöiden diagnostiset kriteerit.
Nämä kun aiheuttavat muille masennuslääkkeiksi kutsuttujen valmisteiden käytön tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten SSRI lääkkeet ovat ylipäätään päässeet markkinoille. Nyt myöhemmissä tutkimuksissa on todettu, että potilailla lumelääkkeen teho on noin 40% ja SSRIn 50%. Voiko tuollainen ero olla oikeasti niin merkitsevä, että lääkkeen voidaan arvioida olevan tehokas ja sen on saanut laittaa masennuslääkkeenä myyntiin? Saatiinko alkuperäisissä tutkimuksissa isompi ero plasebon ja lääkkeen vaikutukselle? Vai vääristeltiinkö silloin tutkimustuloksia?
On niistä myös ihan oikeata apua toisille. Minulla on kokemusta, onko sinulla?
Varmasti on ollut apua monille. Mutta niin olisi näiden uusien tutkimusten mukaan ollut myös lumelääkkeestä. Lähes yhtä moni sai saman avun plasebosta kuin lääkkeestä.
Voin 100% varmuudella kertoa, että en olisi saanut saamaani hyötyä mistään lumelääkkeistä. Mutta en sinällään epäile etteikö jonkun toisen kohdalla voisi näin ollakin, toisenlaisiin oireisiin.
Et voi sanoa.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten SSRI lääkkeet ovat ylipäätään päässeet markkinoille. Nyt myöhemmissä tutkimuksissa on todettu, että potilailla lumelääkkeen teho on noin 40% ja SSRIn 50%. Voiko tuollainen ero olla oikeasti niin merkitsevä, että lääkkeen voidaan arvioida olevan tehokas ja sen on saanut laittaa masennuslääkkeenä myyntiin? Saatiinko alkuperäisissä tutkimuksissa isompi ero plasebon ja lääkkeen vaikutukselle? Vai vääristeltiinkö silloin tutkimustuloksia?
On niistä myös ihan oikeata apua toisille. Minulla on kokemusta, onko sinulla?
Mä sain SSRI-lääkettä aikoinaan ahdistukseen ja koin, että se auttoi mua tosi paljon. Söin lääkkeitä lopulta liki 10 vuotta. Lopettamisesta on jo nyt yli 5 vuotta aikaa. Lopettaminen ei ollut ihan helppoa, vaan tein sitä lopulta noin vuoden ajan. Mutta... olisi näin jälkeenpäin ollut kiinnostava tietää, olisinko saanut saman avun kalkkitabletista. Oon hyvin lääkitysmyönteinen ihminen ja aina kun aloitan jonkun lääkkeen, päätän että lähtökohtaisesti luotan siihen ja sen tuomaan apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Niin, mutta ei auttaisi myöskään sekään, että ei saisi lääkettä. Heillä olsii edelleen samat ongelmat, mutta entistä pahempi olo.
En sinänsä ole mikään tosi pro masennuslääke, minustakin lääkkeitä syödään ihan liikaa näihin juttuihin nykyään, olipa kyseessä ADHD tai masennus. Mutta ei se ihan niin mene, että elämänsä sössinyt ihminen sieltä kyllä kivasti ryhdistäytyisi, kun vaan lääkkeet otettaisiin pois. Suurin osa olisi vaan entistä surkeampia entisessä tilanteessaan, ja osa voisi päätyä jopa itsetuhoon.
Sitten voi joutua loppuikänsä - esim 50 vuotta, käyttämään näitä Kela-korvattavia masennuslääkkeitä, koska itse ongelma ei itsestään poistu. Esimerkkeinä huono parisuhde tai talousongelmat.
Kalliiksi tämäkin vaihtoehto tulee.Elämä on. Ratkaisuksi ongelmaan voisi ehdottaa vapaaehtoisia kuolemanpartioita terminoimaan kaikki masentuneet, ADHD:t ja etenkin kela-korvattavien masennuslääkkeiden popsijat. Pakotetun eutanasian osaston hommiin löytyisi varmasti halukkaita sadisteja ihan harrastuspohjalta.
Säästettäisiin niin perkeleesti rahaa.
Ohis, mutta tässä tapauksessa säästäminen tarkoittaisi ymmärtääkseni sitä, että hoidettaisiin ongelma kuntoon pitkäaikaisen lääkitsemisen sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Niin, mutta ei auttaisi myöskään sekään, että ei saisi lääkettä. Heillä olsii edelleen samat ongelmat, mutta entistä pahempi olo.
En sinänsä ole mikään tosi pro masennuslääke, minustakin lääkkeitä syödään ihan liikaa näihin juttuihin nykyään, olipa kyseessä ADHD tai masennus. Mutta ei se ihan niin mene, että elämänsä sössinyt ihminen sieltä kyllä kivasti ryhdistäytyisi, kun vaan lääkkeet otettaisiin pois. Suurin osa olisi vaan entistä surkeampia entisessä tilanteessaan, ja osa voisi päätyä jopa itsetuhoon.
Sitten voi joutua loppuikänsä - esim 50 vuotta, käyttämään näitä Kela-korvattavia masennuslääkkeitä, koska itse ongelma ei itsestään poistu. Esimerkkeinä huono parisuhde tai talousongelmat.
Kalliiksi tämäkin vaihtoehto tulee.Elämä on. Ratkaisuksi ongelmaan voisi ehdottaa vapaaehtoisia kuolemanpartioita terminoimaan kaikki masentuneet, ADHD:t ja etenkin kela-korvattavien masennuslääkkeiden popsijat. Pakotetun eutanasian osaston hommiin löytyisi varmasti halukkaita sadisteja ihan harrastuspohjalta.
Säästettäisiin niin perkeleesti rahaa.
Tai vaihtoehtoisesti poistamaan kaikki ne, jotka täyttävät tiettyjen b-klusterin persoonallisuushäiriöiden diagnostiset kriteerit.
Nämä kun aiheuttavat muille masennuslääkkeiksi kutsuttujen valmisteiden käytön tarpeen.
Tuossa on pointtia pahimpien sosiopaattien kohdalla. Kuitenkaan kaikki kusipäät eivät ole persoonallisuushäiriöisiä, eivätkä kaikki persoonallisuushäiriöiset ole kusipäitä. Ja kusipäitä on paljon, ja moneen sorttiin. Suurin osa ihmisistä jollain tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten SSRI lääkkeet ovat ylipäätään päässeet markkinoille. Nyt myöhemmissä tutkimuksissa on todettu, että potilailla lumelääkkeen teho on noin 40% ja SSRIn 50%. Voiko tuollainen ero olla oikeasti niin merkitsevä, että lääkkeen voidaan arvioida olevan tehokas ja sen on saanut laittaa masennuslääkkeenä myyntiin? Saatiinko alkuperäisissä tutkimuksissa isompi ero plasebon ja lääkkeen vaikutukselle? Vai vääristeltiinkö silloin tutkimustuloksia?
On niistä myös ihan oikeata apua toisille. Minulla on kokemusta, onko sinulla?
Mä sain SSRI-lääkettä aikoinaan ahdistukseen ja koin, että se auttoi mua tosi paljon. Söin lääkkeitä lopulta liki 10 vuotta. Lopettamisesta on jo nyt yli 5 vuotta aikaa. Lopettaminen ei ollut ihan helppoa, vaan tein sitä lopulta noin vuoden ajan. Mutta... olisi näin jälkeenpäin ollut kiinnostava tietää, olisinko saanut saman avun kalkkitabletista. Oon hyvin lääkitysmyönteinen ihminen ja aina kun aloitan jonkun lääkkeen, päätän että lähtökohtaisesti luotan siihen ja sen tuomaan apuun.
Minä menin hypomaaniseksi. Piti lopettaa.
Myöhemmin kivun takia - oli masennustestit ja jatkuva tuputus lääkkeestä. En ollut masentunut. Onneksi yksi järkevä neurokirurgi kertoi maksaentsyymeistä. Kaikki ei sovi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten SSRI lääkkeet ovat ylipäätään päässeet markkinoille. Nyt myöhemmissä tutkimuksissa on todettu, että potilailla lumelääkkeen teho on noin 40% ja SSRIn 50%. Voiko tuollainen ero olla oikeasti niin merkitsevä, että lääkkeen voidaan arvioida olevan tehokas ja sen on saanut laittaa masennuslääkkeenä myyntiin? Saatiinko alkuperäisissä tutkimuksissa isompi ero plasebon ja lääkkeen vaikutukselle? Vai vääristeltiinkö silloin tutkimustuloksia?
On niistä myös ihan oikeata apua toisille. Minulla on kokemusta, onko sinulla?
Varmasti on ollut apua monille. Mutta niin olisi näiden uusien tutkimusten mukaan ollut myös lumelääkkeestä. Lähes yhtä moni sai saman avun plasebosta kuin lääkkeestä.
Voin 100% varmuudella kertoa, että en olisi saanut saamaani hyötyä mistään lumelääkkeistä. Mutta en sinällään epäile etteikö jonkun toisen kohdalla voisi näin ollakin, toisenlaisiin oireisiin.
Et voi sanoa.
Ohis
Kyllä muuten voin. Sinä taas et voi sanoa kun et tiedä miten ja millaisiin oireisiin edes viittasin. Kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes yksi on herännyt siihen miten vastuuttomasti on käyttäytynyt. Saadapa muutkin lääkärit tajuamaan miten suurimman osan lääkkeistä voisi jättää määräämättä ja oikeasti auttaa potilaita.
Kerropa vielä, miten se oikeasti auttaminen tapahtuu, kun vastaanottoaikoja et voi ihmiselle antaa kuin sen yhden 20 minuuttia kerran kahdessa vuodessa? Saikkua et voi antaa ilman diagnoosia. Ja pelkkä saikku ilman mitään muuta ei oikein auta.
Voit toki kehottaa hyödyntämään saikkua luonnossa liikkumiseen, mutta luultavasti potilas pitää sitä vttuiluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Niin, mutta ei auttaisi myöskään sekään, että ei saisi lääkettä. Heillä olsii edelleen samat ongelmat, mutta entistä pahempi olo.
En sinänsä ole mikään tosi pro masennuslääke, minustakin lääkkeitä syödään ihan liikaa näihin juttuihin nykyään, olipa kyseessä ADHD tai masennus. Mutta ei se ihan niin mene, että elämänsä sössinyt ihminen sieltä kyllä kivasti ryhdistäytyisi, kun vaan lääkkeet otettaisiin pois. Suurin osa olisi vaan entistä surkeampia entisessä tilanteessaan, ja osa voisi päätyä jopa itsetuhoon.
Sitten voi joutua loppuikänsä - esim 50 vuotta, käyttämään näitä Kela-korvattavia masennuslääkkeitä, koska itse ongelma ei itsestään poistu. Esimerkkeinä huono parisuhde tai talousongelmat.
Kalliiksi tämäkin vaihtoehto tulee.Elämä on. Ratkaisuksi ongelmaan voisi ehdottaa vapaaehtoisia kuolemanpartioita terminoimaan kaikki masentuneet, ADHD:t ja etenkin kela-korvattavien masennuslääkkeiden popsijat. Pakotetun eutanasian osaston hommiin löytyisi varmasti halukkaita sadisteja ihan harrastuspohjalta.
Säästettäisiin niin perkeleesti rahaa.
Tai vaihtoehtoisesti poistamaan kaikki ne, jotka täyttävät tiettyjen b-klusterin persoonallisuushäiriöiden diagnostiset kriteerit.
Nämä kun aiheuttavat muille masennuslääkkeiksi kutsuttujen valmisteiden käytön tarpeen.Tuossa on pointtia pahimpien sosiopaattien kohdalla. Kuitenkaan kaikki kusipäät eivät ole persoonallisuushäiriöisiä, eivätkä kaikki persoonallisuushäiriöiset ole kusipäitä. Ja kusipäitä on paljon, ja moneen sorttiin. Suurin osa ihmisistä jollain tasolla.
Ongelman juurisyyt esim. työpaikoilla ovat usein kahden b-klusterin persoonallisuushäiriön omaavien henkilöiden aiheuttamia. Jos yksi kiusattu kuolee, tulee hänen tilalleen uusi työntekijä, jolle sama henkilö tekee samat temput kuin tälle ensimmäiselle.
Kun ongelman juurisyytä ei hoideta pois, joutuvat muut syömään lääkkeitä. Tähän tarvitaan muutos ja työterveyshuollon osaamista tulee hyödyntää enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Niin, mutta ei auttaisi myöskään sekään, että ei saisi lääkettä. Heillä olsii edelleen samat ongelmat, mutta entistä pahempi olo.
En sinänsä ole mikään tosi pro masennuslääke, minustakin lääkkeitä syödään ihan liikaa näihin juttuihin nykyään, olipa kyseessä ADHD tai masennus. Mutta ei se ihan niin mene, että elämänsä sössinyt ihminen sieltä kyllä kivasti ryhdistäytyisi, kun vaan lääkkeet otettaisiin pois. Suurin osa olisi vaan entistä surkeampia entisessä tilanteessaan, ja osa voisi päätyä jopa itsetuhoon.
Sitten voi joutua loppuikänsä - esim 50 vuotta, käyttämään näitä Kela-korvattavia masennuslääkkeitä, koska itse ongelma ei itsestään poistu. Esimerkkeinä huono parisuhde tai talousongelmat.
Kalliiksi tämäkin vaihtoehto tulee.Elämä on. Ratkaisuksi ongelmaan voisi ehdottaa vapaaehtoisia kuolemanpartioita terminoimaan kaikki masentuneet, ADHD:t ja etenkin kela-korvattavien masennuslääkkeiden popsijat. Pakotetun eutanasian osaston hommiin löytyisi varmasti halukkaita sadisteja ihan harrastuspohjalta.
Säästettäisiin niin perkeleesti rahaa.
Ohis, mutta tässä tapauksessa säästäminen tarkoittaisi ymmärtääkseni sitä, että hoidettaisiin ongelma kuntoon pitkäaikaisen lääkitsemisen sijasta.
Vi**u mikä vitsi. Tunnen useampiakin ihmisiä, jotka eivät ole menneet yhtään parempaan vuosikausien kalliiden terapioidenkaan jälkeen. Puhumattakaan, että niitä terapeutteja riittäisi kaikille tarvitsijoille. Vieläpä jotain osaavia terapeutteja - enkä edes tiedä millä kertoimella pitäisi kertoa sen teoreettisen utopistisen vaihtoehdon hintaa. Ihmeen trollausta taas.
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkereseptin kirjoittaminen on helppo ja edullinen ratkaisu kun ei haluta tehdä jatkotutkimuksia tai halutaan ylipäänsä potilaasta eroon. Aivan sama, sanooko potilas tuntevansa itsensä masentuneeksi. Sen lisäksi kipupotilaille ei ole juuri muuta apua tarjolla kuin masennuslääkitys kipukynnyksen nostoon.
Onhan se outoa, että läheisensä menehtymisen vuoksi uniongelmista kärsivälle kirjoitetaan masennuslääkitys heti saman tien. Kyseessä on yleensä tilapäinen sopeutumisongelma. Olisi itse asiassa aika outoa, jos läheisen menehtyminen ei tuntuisi missään eikä herättäisi mitään ajatuksia.
Samaa mieltä.
Aiemmin ihmiset puhuivat läheisille, papille ja menivät kirkkoon. Maallistuneessa yhteiskunnassa menetyksiin suhtaudutaan sairautena ja ainoa lääke on resepti masennuslääkkeisiin. Esim. Käveleminen ystävän kanssa säännöllisesti purkaisi yhtä hyvin suru kuormaa, muttasitten lääkeyhtiö edustajineen jäisi nuolemaan näppejään rahojen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Niin, mutta ei auttaisi myöskään sekään, että ei saisi lääkettä. Heillä olsii edelleen samat ongelmat, mutta entistä pahempi olo.
En sinänsä ole mikään tosi pro masennuslääke, minustakin lääkkeitä syödään ihan liikaa näihin juttuihin nykyään, olipa kyseessä ADHD tai masennus. Mutta ei se ihan niin mene, että elämänsä sössinyt ihminen sieltä kyllä kivasti ryhdistäytyisi, kun vaan lääkkeet otettaisiin pois. Suurin osa olisi vaan entistä surkeampia entisessä tilanteessaan, ja osa voisi päätyä jopa itsetuhoon.
Sitten voi joutua loppuikänsä - esim 50 vuotta, käyttämään näitä Kela-korvattavia masennuslääkkeitä, koska itse ongelma ei itsestään poistu. Esimerkkeinä huono parisuhde tai talousongelmat.
Kalliiksi tämäkin vaihtoehto tulee.Elämä on. Ratkaisuksi ongelmaan voisi ehdottaa vapaaehtoisia kuolemanpartioita terminoimaan kaikki masentuneet, ADHD:t ja etenkin kela-korvattavien masennuslääkkeiden popsijat. Pakotetun eutanasian osaston hommiin löytyisi varmasti halukkaita sadisteja ihan harrastuspohjalta.
Säästettäisiin niin perkeleesti rahaa.
Tai vaihtoehtoisesti poistamaan kaikki ne, jotka täyttävät tiettyjen b-klusterin persoonallisuushäiriöiden diagnostiset kriteerit.
Nämä kun aiheuttavat muille masennuslääkkeiksi kutsuttujen valmisteiden käytön tarpeen.Tuossa on pointtia pahimpien sosiopaattien kohdalla. Kuitenkaan kaikki kusipäät eivät ole persoonallisuushäiriöisiä, eivätkä kaikki persoonallisuushäiriöiset ole kusipäitä. Ja kusipäitä on paljon, ja moneen sorttiin. Suurin osa ihmisistä jollain tasolla.
Ongelman juurisyyt esim. työpaikoilla ovat usein kahden b-klusterin persoonallisuushäiriön omaavien henkilöiden aiheuttamia. Jos yksi kiusattu kuolee, tulee hänen tilalleen uusi työntekijä, jolle sama henkilö tekee samat temput kuin tälle ensimmäiselle.
Kun ongelman juurisyytä ei hoideta pois, joutuvat muut syömään lääkkeitä. Tähän tarvitaan muutos ja työterveyshuollon osaamista tulee hyödyntää enemmän.
Ei kiusaaminen ole lähimainkaan ainoa syy siihen, että ihmiset masentuvat. Ja toisekseen, useimmat ihmiset ovat kiusaajia jollain tasolla.
Muuta realistista vaihtoehtoa ei ole kuin paremmat lääkkeet(jotka tietysti sitten päihteiksi laskettaisiin) ja jokin mahdollinen paljon ihmistä viisaampi tekoälyhoito.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit lyhentävät ihmisten työuria; lääkkeiden haittavaikutukset vievät monien työkyvyn.
Ja toisaalta tutkimatta jättäminenkin lyhentää työuraa reilusti. Työkyvyttömiä työttömiä on hirveä määrä tällä hetkellä eikä ketään kiinnosta tutkia saati hoitaa työkykyiseksi. Lääkärit lisäävät työttömyyttä ja työkyvyttömyyttä.
Sitten voi joutua loppuikänsä - esim 50 vuotta, käyttämään näitä Kela-korvattavia masennuslääkkeitä, koska itse ongelma ei itsestään poistu. Esimerkkeinä huono parisuhde tai talousongelmat.
Kalliiksi tämäkin vaihtoehto tulee.