Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako säästää eläkepäiviä varten vai matkustella ja elää paremmin nuorempana?
Pohdin tätä nelikymppisenä naisena. Mulle olis realistista säästää joka vuosi n 10 000e. Oon silti alkanut kyseenalaistaa tämän järkevyyden. Mitä jos ei esim terveys enää kestä yli 65v matkailua tai muuta "mukavaa elämää"? Eikö olisi järkevämpi nyt kun on vielä voimissaan niin kaukolomailla ja toteuttaa haaveita?
Ja ne jotka voi huoletta sekä elää leveästi että sijoittaa, älkää vaivautuko kerskumaan. Kysyn vastaavassa tilanteessa kuin itse olevilta.
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa elää nyt, eikä "sitkun" Koska meillä on vain tämä hetki. Huomisesta ei tiedetä.
Sijoita huomiselle ja menetä kaikki, koska yöllä vähäsen kurssit notkahti.
Kuinka moni sijoittajista elää koroillaan? En ymmärrä sijoittamisesta mitään, muutama tonni rahastoissa. Ei kiinnosta. Itse koen, että sijoitukset on rahaa vasta sitten, kun olet siirtänyt ne pankkitilillesu. Miten joku voi elää sijoitusutopiassaan, että 20 vuoden päästä on miljuunia? En todellakaan ymmärrä. Elämä on tässä ja nyt - ei eilen eikä huomenna vaan nyt. Elämässä pitää olla myös riskinottoa, vaaran tuntua ja seikkailua - elämä ei ole suorittamista. Nykyään näkee liikaa suorittajia ja varmistuksen varmistajia. Saatanan tylsää.
Joskus mietin, että pitäiskö tyhjentää pankkitilit…Puhut totta. Siitä sitten 20 vuoden päästä, niin onko se nyt kiveen hakattua, että sitä on elossa 20 vuoden päästä? En usko, se on joko tai, 50/50. Siis kun ihmisiä kuolee ihan miten sattuu. Jollain on se joku 116 vuotinen elämä ja joku toinen kuolee alle kakskymppisenä. Mitenkään ennustettavissa ole, kun ei meille ole vuoronumeroita käteen annettu. Vain luoja sen tietää, milloin ja miten kukakin täältä poistuu. Ihmisillä on erilaisia uskomuksia, miten elämässä asiat menevät ja toiminta on sitten sen mukaan. Eräskin kuoli ihan yks kaks yllättäen, vain koska oli tulevaisuuden suhteen vähän liiankin hienoja suunnitelmia. Tiedän tapauksen, siitä on jo monta vuotta.
Tuuri on tyhmien ihmisten tetmi todennäköisyyksille.
Minun elintavoillani on erittöin todennäköistä olla elossa 20 vuoden kuluttua ja epätodennäköistä kuolla ennen sitä. Samoin sijoitusstrategiallani on erittöin todennäköistä vaurastua 20 vuodessa ja äärimmäisen epätodennäköistä, että niin ei kävisi.
Mutta jos ei ymmärrä, mitä todennäköisyys tarkoittaa, niin ehkä tuntuu, että kaikki on fifti-fifti vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä kattoremontit ja putkiremontit ennen eläkkeelle jääntiä. Niin ei tarvitse maksella niitå eläkkeellä.
Totta. Parempi maksella silloin, kun on mistä maksaa kuin sitten, kun ei ole mitään mistä maksaa. Toki tilanne on eri sitten, jos saa jotain oikein kunnon eläkettä, ettei tarvitse ihmetellä. Parempi se silloinkin on, että on jo tehty ja maksettu pois, niin ei tarvi eläkkeistä maksaa ja jää siten sekin raha muuhun.
Ajattelin ennen noin. Sitten tein hesarin elinaikaennustelaskurin, tulos 93v, ja tajusin, että jos jään suunnitelmani mukaan eläkkeelle 61-vuotiaana, olen eläkkeellä todennäköisimmin 32 vuotta. Siis yhtä pitkään kuin työelämän ikävuodet 28-60. Siinä ajassa ehtii tulla remontin tarve jo monta kertaa.
Siispä pidän huolta, että tulot ovat eläkeläisenä riittävät tuollaisiinkin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustele ja elä paremmin. Eläkepäivät tulee muutankin olemaan täysin kusisia tulevaisuudessa, ja sinun vähillä säästöillä, jotka riittää loppuelämän ajaksi ehkä 200-400 €/kk, ei pitkälle pötkitä.
No minä olen useamman vuoden sijoittanut tuon summan eli 10 000e/v. Eli ei se nyt ihan kusiset säästöt ole jos saisin 400 000-500 000e sijoituksiin eläkepäiviin mennessä.
Mutta kannattaako se lopulta? Kai minä mieluummin nyt nelikymppisenä "nuorena" naisena viettäisin kuukauden talvessa Thaimaassa tms kuin sit haudan partaalla?
-ap
Kuukausi Thaimaassa? Miksi ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
Minusta ajatus siitä, että jätän ison perinnön palkitsee enemmän kuin nauttiminen. En edes pidä 'nauttimisesta' erityisesti jos se tarkoittaa lomareissuja. Ulkomaille matkustelusta tulee syyllinen olo ja turisteja vihataan nykyään kaikkialla muutenki. Retket luontoon eivät maksa paljon, jos mitään. Nuorena matkustelin paljon ulkomailla, kun ei vielä ollut huolta huomisesta ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä, ja se vapaus... Ei se vaan enää tunnu samalta, kokemukset eivät enää palkitse samalla tavalla kuin kaksvitosena ja perspektiivi on eri. Nyt on vastuuta ja halu turvata myös niiden tulevaisuutta, jotka kuuluvat perheeseeni. Itselläni ei ole niin väliä. Teen sellaisia valintoja, ettei toivottavasti koskaan tarvitse mitään sossun lippulappuja täytellä. Kunniakysymys. Onko tätä muilla?
Minä taas ajattelen niin, että olemme lasten kanssa nauttineet ihanista paikoista ja matkoista. Meitä ei kiinnosta mitkään metsäretket. Ei ole koskaan kiinnostanut tai kiinnosta edelleenkään 54-vuotiaana. Tietenkin avustamme lapsiamme ja perintöäkin ehkä jää. Tai sitten ei. Pitäisi jäädä, mutta voihan maailma mennä sellaiseksi, että kaikki rahat menee ihan omaan vanhuuteen. Pääasia, että lapset on terveitä, eivät ole ahdistuneita mistään, ahkeria ja työkykyisiä. Sosiaalisia tyyppejä, joilla ihmissuhteet kunnossa. Oletan, että he todennäköisemmin 30 vuoden päästä pärjäävät omillaan kuin me vanhemmat. Mutta olisihan se tietysti kiva jättää jotain jälkeensäkin, mutta tärkeämpää on tarjota vahva pohja ja tuki elämään.
Suurin virhe on ajatus siitä, että kitkuttaa työelämän ja luulee sitten kykenevänsä nauttimaan löysemmin rahoista eläkkeellä. Ei se niin mene. Jos on aina pihistänyt, ei sitä yhtään sen enempää raski eläkkeellä rahaa käyttää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pihimmäksi ihmiset muuttuu. Isoisälläni oli tapana sanoa, että kun tulee vanhaksi, niin viimeisenä on jäljellä se rahanahneus ja niin se tuntuu olevan, kun noita iäkkäitä ihmisiä seuraa. En missään tapauksessa ajattele, että pitäisi koko ajan tuhlata kaikki, mutta tässäkin kannattaa säilyttää tasapaino. Enkä huolehdi eläkepäivistä sen kummemmin. Meillä on velaton asunto ja sijoituksia. Kyllähän sitä eläkkeellä pienemmälläkin pärjää, kun ei tarvitse toivottavasti sitten enää lapsia elättää/tukea.
Outo sellainen ajatusketju monilla, että työelämässä on tulot vaikka 5500 kahden lapsen kanssa asuntovelkaisena. Siitä elätät lapset, maksat asuntovelkaa ja pidät kahta autoa yllä, niin ei siinä ole yhtään sen enempää löysää rahaa kuin vaikka 3000 nettotuloista vanhana, velattomana vailla elatusvastuuta.
Minä varmaan laittaisin säästöön. Itse olin ennen eläkkeelle jäämistä työttömänä joten en pystynyt säästämään, pärjään kyllä arjessa pienellä eläkkeelläni, en haluakaan matkustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ajatus siitä, että jätän ison perinnön palkitsee enemmän kuin nauttiminen. En edes pidä 'nauttimisesta' erityisesti jos se tarkoittaa lomareissuja. Ulkomaille matkustelusta tulee syyllinen olo ja turisteja vihataan nykyään kaikkialla muutenki. Retket luontoon eivät maksa paljon, jos mitään. Nuorena matkustelin paljon ulkomailla, kun ei vielä ollut huolta huomisesta ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä, ja se vapaus... Ei se vaan enää tunnu samalta, kokemukset eivät enää palkitse samalla tavalla kuin kaksvitosena ja perspektiivi on eri. Nyt on vastuuta ja halu turvata myös niiden tulevaisuutta, jotka kuuluvat perheeseeni. Itselläni ei ole niin väliä. Teen sellaisia valintoja, ettei toivottavasti koskaan tarvitse mitään sossun lippulappuja täytellä. Kunniakysymys. Onko tätä muilla?
Minä taas ajattelen niin, että olemme lasten kanssa nauttineet ihanista paikoista ja matkoista. Meitä ei kiinnosta mitkään metsäretket. Ei ole koskaan kiinnostanut tai kiinnosta edelleenkään 54-vuotiaana. Tietenkin avustamme lapsiamme ja perintöäkin ehkä jää. Tai sitten ei. Pitäisi jäädä, mutta voihan maailma mennä sellaiseksi, että kaikki rahat menee ihan omaan vanhuuteen. Pääasia, että lapset on terveitä, eivät ole ahdistuneita mistään, ahkeria ja työkykyisiä. Sosiaalisia tyyppejä, joilla ihmissuhteet kunnossa. Oletan, että he todennäköisemmin 30 vuoden päästä pärjäävät omillaan kuin me vanhemmat. Mutta olisihan se tietysti kiva jättää jotain jälkeensäkin, mutta tärkeämpää on tarjota vahva pohja ja tuki elämään.
Suurin virhe on ajatus siitä, että kitkuttaa työelämän ja luulee sitten kykenevänsä nauttimaan löysemmin rahoista eläkkeellä. Ei se niin mene. Jos on aina pihistänyt, ei sitä yhtään sen enempää raski eläkkeellä rahaa käyttää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pihimmäksi ihmiset muuttuu. Isoisälläni oli tapana sanoa, että kun tulee vanhaksi, niin viimeisenä on jäljellä se rahanahneus ja niin se tuntuu olevan, kun noita iäkkäitä ihmisiä seuraa. En missään tapauksessa ajattele, että pitäisi koko ajan tuhlata kaikki, mutta tässäkin kannattaa säilyttää tasapaino. Enkä huolehdi eläkepäivistä sen kummemmin. Meillä on velaton asunto ja sijoituksia. Kyllähän sitä eläkkeellä pienemmälläkin pärjää, kun ei tarvitse toivottavasti sitten enää lapsia elättää/tukea.
Outo sellainen ajatusketju monilla, että työelämässä on tulot vaikka 5500 kahden lapsen kanssa asuntovelkaisena. Siitä elätät lapset, maksat asuntovelkaa ja pidät kahta autoa yllä, niin ei siinä ole yhtään sen enempää löysää rahaa kuin vaikka 3000 nettotuloista vanhana, velattomana vailla elatusvastuuta.
Osuva pointti tuosta pihistelystä, näin se kyllä myös oman kokemuksen mukaan menee melko pitkälle. Rahaa kertyy niille ketkä sitä ei käytä, tuhlarit pitää tietty ahneutena kun ei itseltä onnistu. No ainakin riippumattomuuden tunne että vois jos huvittais...Kuluttakaa niin pysyy taloudet rattaat öljyttyinä
Olen nuorena paaaaljon reppureissaillut boomeri. Kannatan sitä. Nuoriin ihmisiin suhtaudutaan maailmalla eri tavalla, suvaitsevammin. Nykyään kun lähden oikeastaan mihin tahansa, reppu- tai matkalaukkureussulle, kun paikalliset näkee mut, he näkee samalla rahankuvan. Hinta nousee 10-kertaiseksi ja yritetään huijata ihan joka asiassa. Myös odotetaan että maksan enemmän koska olen etuoikeutettu, valkoinen, vanhempi nainen. Se on todella rasittavaa!
Eli olen sitä mieltä että reppu selkään ja reissuun. Tuosta summasta riittää reissujen lisäksi myös säästöön. Toki täytyy sanoa että maailma on myös paljon laskelmoivampi ja ehkä vähän vaarallisempikin kuin 35-40v sitten. Olen tosi onnellinen että olen maailmanmatkaaja boomeri ja elin nuoruuteni toisella aikakaudella ja että uskalsin elää sen niinku halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa elää jo ennen eläkkeellä oloa eli käydä matkoilla sillä ei tiedä kykeneekö enää silloin kun pääsee/joutuu eläkkeelle.
Aika surkeaa on elämä, jos matkoilla käyminen on ainoa tärkeä asia. Matkustelu on enimmäkseen ihan hirveää. Lentokentät ikäviä, logistiikka kurjaa, hotellit samanlaisia ja ankeita ihan joka paikassa. Hotelleissa haiseekin pahalta. Kaupunkikohteet ovat kurjia, mutta rantakohteetkin sieluttomia ihmisgrillejä. Turistiravintoloissa ruoka on kallista ja pahaa.
Paljon enemmän nautintoa antaa kiva koti upealla maisemalla ja kaunis lähiympäristö, hyvä ruoka, kivat motivoivat harrastukset, ehkä eläimet, oma perhe, ystävät. Ehkä mökki, johon ehtii elämän aikana kiintyä ja jota voi pikku hiljaa kehittää oman maun mukaiseksi. Omin käsin tehtyjä asioita, huolella suunniteltuja yksityiskohtia. Jos jossain on kolhu, siihen liittyy tarina. Patikointiretket Suomen upeassa luonnossa. Suomen saaristo ja järvet. Talvella hiihtäminen ja kaunis luminen maisema, jos sitä vielä ajoittain on.
En voisi olla enempää eri mieltä kanssasi. Matkusteleminen on yksi mahtavimmista asioista, joita tavallinen ihminen voi tehdä. Olen onnekseni saanut matkustella murrosikäisestä asti vanhempieni kanssa ja joka ei silloin maailmassa ollut ehkä ihan tavallista. Olen nyt kuusikymppinen. Lentokentillä en minäkään viihdy ja pitkät lennot ovat tylsiä. Se, missä matkustelee, onkin sitten eri asia. Jos Rodos, Kanariansaaret, Thaimaa ja muut perinteiset turistirysät ovat ne pääasia, niin ei todellakaan kiitos. Olen saanut matkustaa harvinaisempiin maihin ja tavallisimmissakin maissa kierrän/pyrin kiertämään kaukaa ne kaupungit, jotka tunnetuimpia. Rantalomilla en juurikaan käy, koska en näe niissä mitään järkeä. Rannoilla makoilu ja itseni ruskistaminen eivät ole olleet koskaan minun juttujani, ei myöskään täällä Suomessa. Toivon, että saan matkustaa vielä moniin maihin, tavata ihmisiä erilaisista kulttuureista, rikastuttaa itseäni uusilla kokemuksilla. Suomessakin, varsinkin Lapissa, on myös mukavaa matkailla. Siinä vain se ongelma, että sielläkin alkaa jo olla niitä turistirysiä. Matkailun eettisen puolen tiedostan myös ja pyrin toimimaan vastuullisesti. Ei se tietenkään aina onnistu, mutta matkustamisen lopetan vasta, kun on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikkapa ihan normaalilla osakesijoittamisen tuotolla 7-10% vuodessa ja korkoa korolle-efektillä. Esim. 8% korolla ja 10k€ vuosijoituksella tuo tuottaa 20 vuodessa noin 494k€. Ja jos tuotto on 5% --> 347k€ ja jos huima 10% --> 630k€.
Joten? Mistä tiedät pääsetkö nauttimaan noista tuotoista? Kuolet tai olet muuten siinä kunnossa ettet voi tehdä mitään. No, sukulaiset ovat innoissaan jos eivät muut.
Kyllähän se on aika varmaa, että jos ikää ei ole vielä kuuttakymmentä, niin on elossa 20 vuoden kuluttua. Tuo kymppitonnin sijoittaminen vuodessa onnselvästi semmoisen ihmisen suunnitelma, joka ei ole saavuttamassa eläkeikää vielä 20 vuodessa, niin ihan turha väittää, että äkkikuolema olisi jotenkin todennäköinen tapahtumankulku. Kyllä se niin on, että niin makaa kuin petaa ja vuosikymmenet hujahtavat nopeasti.
Se, mitä moni ei tässä ymmärrä, on että sijoittaja saa sekä sijoitukset että sen äveriäämmän elämän. Minulla on tästä useita esimerkkejä sukulaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ole ihan sama, mitä kukakin tekee, kunhan on tyytyväinen elämäänsä. Yksi asia on kuitenkin varma, kuolema tulee ja sen tuloaikaa kukaan ei voi tietää ennalta. Eli älkää sen varaan laskeko, että elätte 80 - 90 vuotiaaksi. Elämää ei voi hallita.
Raha ei ole välttämättä onnen tuoja. Rahaa voi kyllä joku rakastaa enemmän kuin läheisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä onko lapsia vai ei. Jos on lapsia ja päätyy säästämään koko elämänsä, mutta kuoleekin ennen eläkeikää, niin rahat ei mene hukkaan. Ainakin lapsille on turvattu parempi loppuelämä tässä dystopiassa. Itse ainakin nautin myös pelkästä säästämisestä. Se on vähän kuin pelaisi jotakin tietokonepeliä, jossa pitää kerätä mahdollisimman paljon krediittejä :D Ja kyllähän se lisää mielenrauhaa, kun ei tarvitse murehtia koko ajan rahojen riittävyydestä.
Mulla saattaa olla eturauhasen syöpä, oirekuva täsmää mutta voi olla myös eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua. Ikää on tosin vasta 50+. Menen tutkimuksiin lähiaikoina. Sanoisin tässä tilanteessa, etten kadu kun tuli nuorempana matkusteltua ja tehtyä niitä itselle tärkeitä asioita. Ajatus kylläkin ahdistaa jos on sattunut kohdalle agressiivinen syöpä ja se on ehtinyt levitä, sitten aikaa ei välttämättä kauaa ole ja se loppuaika on luultavasti aika vaikeaa nauttia elämästä.
Jos tästä selviän, niin en aio odotella eläkeiän täyttymistä vaan jään pois töistä selvästi aiemmin. Tämä on se ainoa elämä jonka sain, en aio sitä jonkun valtion takia menettää turhille asioille.
Mä tekisin AP:n asemassa siten, että puolet käyttäisin nyt kivoihin asioihin ja puolet säästäisin. Se on kompromissina ok eli jää puskuria, mutta voi tehdä ainakin ajoittain kivoja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälleen 46:na sanoisin, että kannattaa matkustaa vielä kun pystyy, ja pitää vain kohtuullinen puskuri sijoituksissa. Se raha ei paljoa lämmitä 60+ ikäisenä kun paikat on loppu ja ainoat matkat suuntautuu arvauskeskukseen. Toki osa elää pitkään ja terveenä, useimmat ei. Mielummin itse heitän vaikka 10v aikaisemmin veivini sen takia, että rahat ei riitä loppuvaiheessa lääkkeisiin, kuin että olisin jättänyt elämäni elämättä nuorena kun varaudun johonkin vanhainkotimaksuihin. Elämä on nyt, ei enää vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Mulla saattaa olla eturauhasen syöpä, oirekuva täsmää mutta voi olla myös eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua. Ikää on tosin vasta 50+. Menen tutkimuksiin lähiaikoina. Sanoisin tässä tilanteessa, etten kadu kun tuli nuorempana matkusteltua ja tehtyä niitä itselle tärkeitä asioita. Ajatus kylläkin ahdistaa jos on sattunut kohdalle agressiivinen syöpä ja se on ehtinyt levitä, sitten aikaa ei välttämättä kauaa ole ja se loppuaika on luultavasti aika vaikeaa nauttia elämästä.
Jos tästä selviän, niin en aio odotella eläkeiän täyttymistä vaan jään pois töistä selvästi aiemmin. Tämä on se ainoa elämä jonka sain, en aio sitä jonkun valtion takia menettää turhille asioille.
Mä tekisin AP:n asemassa siten, että puolet käyttäisin nyt kivoihin asioihin ja puolet säästäisin. Se on kompromissina ok eli jää puskuria, mutta voi tehdä ainakin ajoittain kivoja juttuja.
säästöjä mulla on näköjään tarpeeksi, yli 80k€. Tuskin tarvitsen juurikaan enempää noin 60-vuotiaana, tuon avulla voin jättäytyä töistä pois ajoissa monta vuotta etuajassa ja tehdä hieman keikkahommia lisäksi kun siltä tuntuu - eli lähinnä tehdäkseni vapaa-ajasta nautittavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Tälleen 46:na sanoisin, että kannattaa matkustaa vielä kun pystyy, ja pitää vain kohtuullinen puskuri sijoituksissa. Se raha ei paljoa lämmitä 60+ ikäisenä kun paikat on loppu ja ainoat matkat suuntautuu arvauskeskukseen. Toki osa elää pitkään ja terveenä, useimmat ei. Mielummin itse heitän vaikka 10v aikaisemmin veivini sen takia, että rahat ei riitä loppuvaiheessa lääkkeisiin, kuin että olisin jättänyt elämäni elämättä nuorena kun varaudun johonkin vanhainkotimaksuihin. Elämä on nyt, ei enää vanhana.
Elämä on aina nyt! Kuten esimerkiksi minulla 65 v. Jollakulla 85 vuotiaalla myös nyt!
Eilistä ei ole, eikä huomista - on vain nyt. Aina vaan😊
Olen nelikymppinen ja olen päättänyt panostaa nyt ainakin pari vuotta vielä täysillä sijoittamiseen. Koen vähän niin, että tässä työ- ja perhearjessa ei mulla edes olisi sellaista vapautta reissailla, että se olisi juuri nyt prioriteetti muutenkaan. En voisi kuitenkaan nyt ottaa pari kuukauttaa vapaata mun arjesta ja lähteä palmun alle rinkka selässä. Olen huomannut, että mitä enemmän ikää tulee, niin sitä vähemmän saan iloa minkäänlaisesta shoppailusta ja materian keräämisestä. Ravintoloissa ja muissa kyllä tykkäisin käydä enemmän, mutta sitäkin rajoittaa enemmän lapsiperhearki. Olen myös testaillut korkoa korolle-laskureita ja tehnyt sen ilahduttavan havainnon, että ei ole lainkaan mahdotonta saada kasaan sellainen pääoma, joka ilman lisäsijoituksiakn kasvaa merkittäväksi varallisuudeksi vaikkapa 10 vuoden aikana. Eli ajattelen niin, että sijoitan nyt jonkin aikaa täysillä ja sitten vain annan pääoman kasvaa, jos tuntuu että haluan muutaman vuoden päästä kuluttaa enemmän palkkarahojani.
Ja kun kuitenkin tätä aina mietitään, niin jos kuolen ennen kuin pääsen sijoituksista nauttimaan niin sekin on ihan fine. Menee lapsille, ja koen joka tapauksessa että olen enemmän oman elämäni ohjaksissa tällä tavalla. Perspektiivi on myös laajentunut siten, että ymmärrän paremmin sen, että viisikymppisenä todennäköisesti edelleen osaan nauttia elämästä ja siitä matkailustakin. Työelämään saatan taas siihen mennessä olla jo täysin leipääntynyt ,joten taloudellinen liikkumavara tullee tarpeeseen.
Jos ap. olet töissä, niin eihän lomakaan ole kuin kuukauden verran vuodessa. Vaikka matkustaisit koko sen loman, niin eihän kuukauden reissuun nyt sentään mitään kymppitonnia tarvitse käyttää.
Thaimaan reissun tekee hyvin parilla-kolmella tonnilla: lentoihin n. 1000, majoitukseen n. 1000 ja loput elämiseen. Tosin ruokaahan joutuisit ostamaan Suomessakin, ja se on Thaikuissa halvempaa, ja samalla voit täydentää edullisesti vaatevarastonkin.
Nauti elämästä nyt ja jätä jotain tulevaisuuttakin varten. Useimmat kuitenkin elävät vielä eläkeiän jälkeen ja osa pitkäänkin. Eikä kaikki todellakaan ole kuuskymppisinä jo liian raihnaisia matkustamaan.
N63
Onhan kaikilla sen verran myös käteistä saatavilla, jos/kun pitää lähteä sotaa karkuun?
Minulla on sijoitukset semmoisissa tylsissä mutta turvallisissa kohteissa, joiden arvo ei voi mennä nollaan. Ei esimerkiksi Yhdysvaltojen 500 suurinta yritystä ole ikinä nollan arvoisia. Notkahtaa voi, jolloin voitot ovat pienemmät jos realisoi, mutta rahojen menettäminen kokonaan ei ole kovin todennäköinen asia. Toki salkku on hajautettu, joten jos se Usa nyt menisi nollille, niin tuskin samaan aikaan Eurooppa ja kehittyvät maat ja Norja.