Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako säästää eläkepäiviä varten vai matkustella ja elää paremmin nuorempana?
Pohdin tätä nelikymppisenä naisena. Mulle olis realistista säästää joka vuosi n 10 000e. Oon silti alkanut kyseenalaistaa tämän järkevyyden. Mitä jos ei esim terveys enää kestä yli 65v matkailua tai muuta "mukavaa elämää"? Eikö olisi järkevämpi nyt kun on vielä voimissaan niin kaukolomailla ja toteuttaa haaveita?
Ja ne jotka voi huoletta sekä elää leveästi että sijoittaa, älkää vaivautuko kerskumaan. Kysyn vastaavassa tilanteessa kuin itse olevilta.
Kommentit (615)
Rahat kannattaa kuluttaa ulkomailla tai siirtää sinne. Ei Suomessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan sama, mitä kukakin tekee, kunhan on tyytyväinen elämäänsä. Yksi asia on kuitenkin varma, kuolema tulee ja sen tuloaikaa kukaan ei voi tietää ennalta. Eli älkää sen varaan laskeko, että elätte 80 - 90 vuotiaaksi. Elämää ei voi hallita.
Mutta tuhlari laskee sen varaan, että EI elä vanhaksi. Minusta se on hirveän ankea tapa ajatella. Lisänä tuo mauste, että sitten kun olen vanha, minulla ei ole enää mitään väliä.
Se tässä suututtaa, että moni heinäsirkka on sitten mankumassa tukia ja valittamassa ohkaisesta elintasostaan, kun rahat ovatkin todella vähissä. On ihan oikein, että jos ei itse yhtään varaudu pienituloiseen elämänvaiheeseen vaikka voisi, vaan elää leveästi, niin sitten on edessä kituuttamista kun hyvät tulot loppuvat. Siihen ei nuoremman sukupolven ja tulevien veronmaksajien tarvitse tulla ollenkaan apuun.
Julkinen terveyshuolto ei sinua hoida. Nyt jo eläkeläisenä maksan itse hammashoidon ja sairauteni. Julkisiin tutkimuksiin hirveät jonot. Ostan yksityiseltä kuvantamiset ja ultrat jolloin hoito alkaa ajoissa ei puolen vuoden odottelun jälkeen. Nykyisin TA sanoo ettei ultrata kuin kahdenvuoden välein joitain tutkimuksiani. Käyn omillani joka vuosi, koska sukurasite on suuri. Hampaita hoida jo nuorena. Julkinen hammashoito on niukkaa, melkein hampaiden poistoja vain. Pieniä paikkoja jne.
Matkustan edelleen, mutta en suosi luksus hotelleja. Viihdyn pienissä hotelleissa sekä ab huoneistoissa. Ei ole huolta pukeutumisesta eikä ajoista saapua ruokailuihin. Saan olla kuten haluan. Voin esim. istua katolla ja katsella tähtiä yöllä, kun ei nukuta. Iäkkäänä on univaikeuksia ja kolotuksiakin, jolloin valvottaa. On myös mukava istuskella terassilla aamukahvikupin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustele ja elä paremmin. Eläkepäivät tulee muutankin olemaan täysin kusisia tulevaisuudessa, ja sinun vähillä säästöillä, jotka riittää loppuelämän ajaksi ehkä 200-400 €/kk, ei pitkälle pötkitä.
No minä olen useamman vuoden sijoittanut tuon summan eli 10 000e/v. Eli ei se nyt ihan kusiset säästöt ole jos saisin 400 000-500 000e sijoituksiin eläkepäiviin mennessä.
Mutta kannattaako se lopulta? Kai minä mieluummin nyt nelikymppisenä "nuorena" naisena viettäisin kuukauden talvessa Thaimaassa tms kuin sit haudan partaalla?
-ap
Itse säästän siksi, että saan vanhana hommattua apua, jos sitä tarvitsen. Mutta matkustelen kyllä myös, koska elämä on tässä ja nyt, eikä joskus eläkkeellä.
En nyt kahlannut ketjua läpi. Mutta tällä hetkellä on järkevä säästää se 10ke vuodessa lähinnä siksi, että työttömyyden osuessa kohdalle on jollain elettävä.
Tukikuukaudet on äkkiä syöty jonka jälkeen rahaa ei tule enää mistään.
Ainoa toivo on velattoman asunnon myynti taviksilla. Mutta nekin tahtoo olla menettäneet arvoaan jo aika paljon.
Elämme vaikeita aikoja, joten sen vuoksi en käyttäisi rahaa matkoihin, koska ne rahat voi joutua syömään ennen kuin arvaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän joku keskitie ole paras? Osa kannattaa säästää ja osa käyttää matkusteluun tai muulla mielekkäällä tavalla.
Itse varaudun vanhuuteen kunnostamalla vanhaa taloani sillä silmällä että siinä voi asua ikääntyneenäkin.
Mei ei perheenä koskaan säästelty. Olimme hyväpalkkainen pariskunta, jolla oli kaksi lasta. Eli tarkoitan hyväpalkkaisuudella sitä, että saimme nettona pariskuntana noin 8000€ joka kuukausi.
Matkustelimme paljon kesät talvet. Oli kesämökkiä, venettä yms. mukava omakotitalo. Lainaa oli, mutta hyvät tulot mahdollistivat hyvän elämän. Aikalailla kaikki meni, mitä tulikin.
Kun tulimme noin 50 vuoden ikään, niin vaihe kerrallaan tapahtui niin saimme perinnön. Sillä saimme maksettua kaikki velat pois.
Kaikkein keskeisintä oli tuo perintö. Se mahdollisti velkojen poismaksun. Vaikka oli hyvät tulot, niin kyllä vaan helposti kaikki myös menee.
Noh, nyt edelleen töissä , mutta tahti rauhoittunut.
Elämä on ennenkaikkea kokemuksia ja aikaa. Ite en arvostanut pätkääkään näitä kenelle eniten rahaa kilpailua yms. numeroita sijoitustilillä ja vaatimatonta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mei ei perheenä koskaan säästelty. Olimme hyväpalkkainen pariskunta, jolla oli kaksi lasta. Eli tarkoitan hyväpalkkaisuudella sitä, että saimme nettona pariskuntana noin 8000€ joka kuukausi.
Matkustelimme paljon kesät talvet. Oli kesämökkiä, venettä yms. mukava omakotitalo. Lainaa oli, mutta hyvät tulot mahdollistivat hyvän elämän. Aikalailla kaikki meni, mitä tulikin.
Kun tulimme noin 50 vuoden ikään, niin vaihe kerrallaan tapahtui niin saimme perinnön. Sillä saimme maksettua kaikki velat pois.
Kaikkein keskeisintä oli tuo perintö. Se mahdollisti velkojen poismaksun. Vaikka oli hyvät tulot, niin kyllä vaan helposti kaikki myös menee.
Noh, nyt edelleen töissä , mutta tahti rauhoittunut.
Elämä on ennenkaikkea kokemuksia ja aikaa. Ite en arvostanut pätkääkään näitä kenelle eniten rahaa kilpailua yms. numeroita sijoitustilillä ja vaatimatonta elämää.
Onnea teille.
Monella alempi tuloisella ( Joka on muuten hyvin periintyvää) On tilanne se, että perinnöksi saadaan lähinnä velkaannuttavia ongelmia. Eli huonokuntoista kiinteistöä ei halutulta alueelta yms.
Ne jotka saa vaikka metsää on paremmassa asemassa. Mutta siinäkin tulisi huomioida, että sitä metsää on hoidettu ja myyty ajoissa, jotta perinnöstä jää jotain verojenkin maksuun
Vierailija kirjoitti:
Onhan kaikilla sen verran myös käteistä saatavilla, jos/kun pitää lähteä sotaa karkuun?
Ihan varmasti. Totta kai jokaisella 18-vuotiaallakin on kymppitonni sotakassassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nuo olisi toistensa vastakohtia?
Itse olen tehnyt molempia, kuluttanut ja matkustellut mutta myös säästänyt.
Toki se on johtanut siihen että eläkesäästöt ovat aika paljon pienemmät kuin olisivat jos olisin elänyt tosi säästeliäästi koko ikäni, mutta jos saisin kuulla kuolevani ensi viikolla niin ei minulla olisi sellaista tunnetta että jotain tärkeää jäi tekemättä tai kokematta.
Vierailija kirjoitti:
Julkinen terveyshuolto ei sinua hoida. Nyt jo eläkeläisenä maksan itse hammashoidon ja sairauteni. Julkisiin tutkimuksiin hirveät jonot. Ostan yksityiseltä kuvantamiset ja ultrat jolloin hoito alkaa ajoissa ei puolen vuoden odottelun jälkeen. Nykyisin TA sanoo ettei ultrata kuin kahdenvuoden välein joitain tutkimuksiani. Käyn omillani joka vuosi, koska sukurasite on suuri. Hampaita hoida jo nuorena. Julkinen hammashoito on niukkaa, melkein hampaiden poistoja vain. Pieniä paikkoja jne.
Matkustan edelleen, mutta en suosi luksus hotelleja. Viihdyn pienissä hotelleissa sekä ab huoneistoissa. Ei ole huolta pukeutumisesta eikä ajoista saapua ruokailuihin. Saan olla kuten haluan. Voin esim. istua katolla ja katsella tähtiä yöllä, kun ei nukuta. Iäkkäänä on univaikeuksia ja kolotuksiakin, jolloin valvottaa. On myös mukava istuskella terassilla aamukahvikupin kanssa.
Osalla meistä on aamukahviterassi ja tähtitaivaanihailupaikka ihan omasta takaa, ei tarvitse niiden perässä matkustaa. Mutta joo, ennemmin asia on niin päin, että nuorena huvit ovat ilmaisia ja vanhemmiten niihin tarvitaan sitä rahaakin.
Jos onnistuu siinä, että vapauttaa rahan käyttöä sitä mukaa kun taloustilanne kehittyy hyvään suuntaan, tulee eteen myös kummallinen sosiaalinen ilmiö. Nämä heinäsirkat, jotka ovat nuorena jo julistaneet, että pitää uskaltaa elää ja elämä on tässä ja nyt alkavat joutua yhä ahtaammalle hitaasti maksettujen asuntolainojensa, kalliiden autoilukustannustensa ja matkusteluun kadonneitten pääomien vuoksi. Enää ei oikein riittäisi rahat kaikkeen kivaan, mitä on tottunut saamaan. Samaan aikaan sijoittajalla alkaa olla kasvava määrä käyttörahaa. Ja se aiheuttaa kyräilyä ja kateutta, sekä suurta epäreiluuden kokemusta.
Käytän esimerkkinä autoilua, mutta yhtä hyvin voisimme puhua matkustelusta tai mistä vaan. Näin viisikymppisenä tilanne on sitten se, että heinäsirkka joutuu pienentämään elintasoaan ja vaikka ostamaan pienemmän tai suhteessa paljon vähemmän päheän auton kuin mikä oli käytössä kolmekymppisenä. Samaan aikaan sijoittajan auto vaihtuu edelleen kestävään ja järkevähköön, mutta silti paljon hienompaan kuin heinäsirkan auto. Tämä tulee heinäsirkalle järkytyksenä, koska hän kokee sijoittajan epäreilusti kiilanneen hänet. Autot ovat olleet tärkeä osa heinäsirkan elämää, ja hän on tottunut hymähtelemään sijoittajan onnettomalle kotterolle ja pitämään itseään hienona ihmisenä, koska ajaa hienommalla autolla. Tuntuu ikävältä, kun se oma ajokki onkin nyt se kottero verrattuna sijoittajan autoon. Ja vielä ikävämmältä, kun aavistaa, ettei sijoittajan lompakkoon tullut kummoistakaan lovea autohankinnan takia. Epäreilua, että nolo pihi sijoittaja tuolla tavalla kiilaa elintasossa ohitse trendikkäästä ja rohkeasta heinäsirkasta, joka uskaltaa elää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälleen 46:na sanoisin, että kannattaa matkustaa vielä kun pystyy, ja pitää vain kohtuullinen puskuri sijoituksissa. Se raha ei paljoa lämmitä 60+ ikäisenä kun paikat on loppu ja ainoat matkat suuntautuu arvauskeskukseen. Toki osa elää pitkään ja terveenä, useimmat ei. Mielummin itse heitän vaikka 10v aikaisemmin veivini sen takia, että rahat ei riitä loppuvaiheessa lääkkeisiin, kuin että olisin jättänyt elämäni elämättä nuorena kun varaudun johonkin vanhainkotimaksuihin. Elämä on nyt, ei enää vanhana.
Kuusikymppisillä ei todellakaan ole paikat loppu eikä elämä keskity lääkärivastaanottoihin. Nimenomaan kuusikymppisiä tuolla on paikat täynnä sekä kalliimmilla alppimatkoilla talvella että pienvenesatamissa kesällä. Varma tieto. Samoin autiotuvilla Lapissa heitä on ihan ruuhkaksi asti, ja täyttävät vielä harrastuspaikatkin jumpasta ratsastusryhmiin. Yksityistalleilla on pilvin pimein kuusikymppisiä hevosenomistajia, jotka valmentautuvat ja nauttivat heppailusta täysillä.
Tietty jos pelaa kortit siten, että kuusikymppisenä on varaa vain mennä kävellen terveyskeskukseen valittamaan kremppoja, jotka ovat aiheutuneet siitä, ettei raha riitä hoitamiseen tai ennaltaehkäisyyn, niin onnea vaan valitsemallesi tielle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen terveyshuolto ei sinua hoida. Nyt jo eläkeläisenä maksan itse hammashoidon ja sairauteni. Julkisiin tutkimuksiin hirveät jonot. Ostan yksityiseltä kuvantamiset ja ultrat jolloin hoito alkaa ajoissa ei puolen vuoden odottelun jälkeen. Nykyisin TA sanoo ettei ultrata kuin kahdenvuoden välein joitain tutkimuksiani. Käyn omillani joka vuosi, koska sukurasite on suuri. Hampaita hoida jo nuorena. Julkinen hammashoito on niukkaa, melkein hampaiden poistoja vain. Pieniä paikkoja jne.
Matkustan edelleen, mutta en suosi luksus hotelleja. Viihdyn pienissä hotelleissa sekä ab huoneistoissa. Ei ole huolta pukeutumisesta eikä ajoista saapua ruokailuihin. Saan olla kuten haluan. Voin esim. istua katolla ja katsella tähtiä yöllä, kun ei nukuta. Iäkkäänä on univaikeuksia ja kolotuksiakin, jolloin valvottaa. On myös mukava istuskella terassilla aamukahvikupin kanssa.
Osalla meistä on aamukahviterassi ja tähtitaivaanihailupaikka ihan omasta takaa, ei tarvitse niiden perässä matkustaa. Mutta joo, ennemmin asia on niin päin, että nuorena huvit ovat ilmaisia ja vanhemmiten niihin tarvitaan sitä rahaakin.
Jos onnistuu siinä, että vapauttaa rahan käyttöä sitä mukaa kun taloustilanne kehittyy hyvään suuntaan, tulee eteen myös kummallinen sosiaalinen ilmiö. Nämä heinäsirkat, jotka ovat nuorena jo julistaneet, että pitää uskaltaa elää ja elämä on tässä ja nyt alkavat joutua yhä ahtaammalle hitaasti maksettujen asuntolainojensa, kalliiden autoilukustannustensa ja matkusteluun kadonneitten pääomien vuoksi. Enää ei oikein riittäisi rahat kaikkeen kivaan, mitä on tottunut saamaan. Samaan aikaan sijoittajalla alkaa olla kasvava määrä käyttörahaa. Ja se aiheuttaa kyräilyä ja kateutta, sekä suurta epäreiluuden kokemusta.
Käytän esimerkkinä autoilua, mutta yhtä hyvin voisimme puhua matkustelusta tai mistä vaan. Näin viisikymppisenä tilanne on sitten se, että heinäsirkka joutuu pienentämään elintasoaan ja vaikka ostamaan pienemmän tai suhteessa paljon vähemmän päheän auton kuin mikä oli käytössä kolmekymppisenä. Samaan aikaan sijoittajan auto vaihtuu edelleen kestävään ja järkevähköön, mutta silti paljon hienompaan kuin heinäsirkan auto. Tämä tulee heinäsirkalle järkytyksenä, koska hän kokee sijoittajan epäreilusti kiilanneen hänet. Autot ovat olleet tärkeä osa heinäsirkan elämää, ja hän on tottunut hymähtelemään sijoittajan onnettomalle kotterolle ja pitämään itseään hienona ihmisenä, koska ajaa hienommalla autolla. Tuntuu ikävältä, kun se oma ajokki onkin nyt se kottero verrattuna sijoittajan autoon. Ja vielä ikävämmältä, kun aavistaa, ettei sijoittajan lompakkoon tullut kummoistakaan lovea autohankinnan takia. Epäreilua, että nolo pihi sijoittaja tuolla tavalla kiilaa elintasossa ohitse trendikkäästä ja rohkeasta heinäsirkasta, joka uskaltaa elää!
Onko jollekin aikuiselle aidosti joku auto/kottero tärkeä? Voi hyvä luoja.
Ja puhutaan ihmisistä heinäsirkkoina - oletpa kyrpiäinen koko tyyppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti uutisista/instasta saa lukea miten 40-50v tai jopa nuoremmat ovat sairastuneet vakavasti ja kuolleet. En aio elää sitku-elämää vaan elän tässä ja nyt. Teen töitä sen verran kuin tarvitsee, toki pidän reilummin puskuria.
M40
Kunnon tapa on lähteä saappaat jalassa juuri kun on lähdössä eläkkeelle.
Jos on mahdollista, älä siirrä matkustamista hamaan tulevaisuuteen. Mitä kauemmin pysyy paikoillaan, sitä vaikeammaksi tulee enää lähteä uudestaan reissuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen terveyshuolto ei sinua hoida. Nyt jo eläkeläisenä maksan itse hammashoidon ja sairauteni. Julkisiin tutkimuksiin hirveät jonot. Ostan yksityiseltä kuvantamiset ja ultrat jolloin hoito alkaa ajoissa ei puolen vuoden odottelun jälkeen. Nykyisin TA sanoo ettei ultrata kuin kahdenvuoden välein joitain tutkimuksiani. Käyn omillani joka vuosi, koska sukurasite on suuri. Hampaita hoida jo nuorena. Julkinen hammashoito on niukkaa, melkein hampaiden poistoja vain. Pieniä paikkoja jne.
Matkustan edelleen, mutta en suosi luksus hotelleja. Viihdyn pienissä hotelleissa sekä ab huoneistoissa. Ei ole huolta pukeutumisesta eikä ajoista saapua ruokailuihin. Saan olla kuten haluan. Voin esim. istua katolla ja katsella tähtiä yöllä, kun ei nukuta. Iäkkäänä on univaikeuksia ja kolotuksiakin, jolloin valvottaa. On myös mukava istuskella terassilla aamukahvikupin kanssa.
Osalla meistä on aamukahviterassi ja tähtitaivaanihailupaikka ihan omasta takaa, ei tarvitse niiden perässä matkustaa. Mutta joo, ennemmin asia on niin päin, että nuorena huvit ovat ilmaisia ja vanhemmiten niihin tarvitaan sitä rahaakin.
Jos onnistuu siinä, että vapauttaa rahan käyttöä sitä mukaa kun taloustilanne kehittyy hyvään suuntaan, tulee eteen myös kummallinen sosiaalinen ilmiö. Nämä heinäsirkat, jotka ovat nuorena jo julistaneet, että pitää uskaltaa elää ja elämä on tässä ja nyt alkavat joutua yhä ahtaammalle hitaasti maksettujen asuntolainojensa, kalliiden autoilukustannustensa ja matkusteluun kadonneitten pääomien vuoksi. Enää ei oikein riittäisi rahat kaikkeen kivaan, mitä on tottunut saamaan. Samaan aikaan sijoittajalla alkaa olla kasvava määrä käyttörahaa. Ja se aiheuttaa kyräilyä ja kateutta, sekä suurta epäreiluuden kokemusta.
Käytän esimerkkinä autoilua, mutta yhtä hyvin voisimme puhua matkustelusta tai mistä vaan. Näin viisikymppisenä tilanne on sitten se, että heinäsirkka joutuu pienentämään elintasoaan ja vaikka ostamaan pienemmän tai suhteessa paljon vähemmän päheän auton kuin mikä oli käytössä kolmekymppisenä. Samaan aikaan sijoittajan auto vaihtuu edelleen kestävään ja järkevähköön, mutta silti paljon hienompaan kuin heinäsirkan auto. Tämä tulee heinäsirkalle järkytyksenä, koska hän kokee sijoittajan epäreilusti kiilanneen hänet. Autot ovat olleet tärkeä osa heinäsirkan elämää, ja hän on tottunut hymähtelemään sijoittajan onnettomalle kotterolle ja pitämään itseään hienona ihmisenä, koska ajaa hienommalla autolla. Tuntuu ikävältä, kun se oma ajokki onkin nyt se kottero verrattuna sijoittajan autoon. Ja vielä ikävämmältä, kun aavistaa, ettei sijoittajan lompakkoon tullut kummoistakaan lovea autohankinnan takia. Epäreilua, että nolo pihi sijoittaja tuolla tavalla kiilaa elintasossa ohitse trendikkäästä ja rohkeasta heinäsirkasta, joka uskaltaa elää!Onko jollekin aikuiselle aidosti joku auto/kottero tärkeä? Voi hyvä luoja.
Ja puhutaan ihmisistä heinäsirkkoina - oletpa kyrpiäinen koko tyyppi!
Ihmisille on eri asiat tärkeitä. Mikä sinä olet halveksimaan muiden arvostusten kohteita. Hienot autot on kalliita ja tietenkin voi myös herättää kateutta. Minä ainakin nautin hyvästä autosta allani. Tärkeä arjessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälleen 46:na sanoisin, että kannattaa matkustaa vielä kun pystyy, ja pitää vain kohtuullinen puskuri sijoituksissa. Se raha ei paljoa lämmitä 60+ ikäisenä kun paikat on loppu ja ainoat matkat suuntautuu arvauskeskukseen. Toki osa elää pitkään ja terveenä, useimmat ei. Mielummin itse heitän vaikka 10v aikaisemmin veivini sen takia, että rahat ei riitä loppuvaiheessa lääkkeisiin, kuin että olisin jättänyt elämäni elämättä nuorena kun varaudun johonkin vanhainkotimaksuihin. Elämä on nyt, ei enää vanhana.
Kuusikymppisillä ei todellakaan ole paikat loppu eikä elämä keskity lääkärivastaanottoihin. Nimenomaan kuusikymppisiä tuolla on paikat täynnä sekä kalliimmilla alppimatkoilla talvella että pienvenesatamissa kesällä. Varma tieto. Samoin autiotuvilla Lapissa heitä on ihan ruuhkaksi asti, ja täyttävät vielä harrastuspaikatkin jumpasta ratsastusryhmiin. Yksityistalleilla on pilvin pimein kuusikymppisiä hevosenomistajia, jotka valmentautuvat ja nauttivat heppailusta täysillä.
Tietty jos pelaa kortit siten, että kuusikymppisenä on varaa vain mennä kävellen terveyskeskukseen valittamaan kremppoja, jotka ovat aiheutuneet siitä, ettei raha riitä hoitamiseen tai ennaltaehkäisyyn, niin onnea vaan valitsemallesi tielle.
Kyllä nuo kuusikymppiset mitä tiedän alkaa olla aika mennyttä kauraa, muutaman vuoden vielä heiluvat ja sitten alkaakin jo vanhainkoti kutsua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen terveyshuolto ei sinua hoida. Nyt jo eläkeläisenä maksan itse hammashoidon ja sairauteni. Julkisiin tutkimuksiin hirveät jonot. Ostan yksityiseltä kuvantamiset ja ultrat jolloin hoito alkaa ajoissa ei puolen vuoden odottelun jälkeen. Nykyisin TA sanoo ettei ultrata kuin kahdenvuoden välein joitain tutkimuksiani. Käyn omillani joka vuosi, koska sukurasite on suuri. Hampaita hoida jo nuorena. Julkinen hammashoito on niukkaa, melkein hampaiden poistoja vain. Pieniä paikkoja jne.
Matkustan edelleen, mutta en suosi luksus hotelleja. Viihdyn pienissä hotelleissa sekä ab huoneistoissa. Ei ole huolta pukeutumisesta eikä ajoista saapua ruokailuihin. Saan olla kuten haluan. Voin esim. istua katolla ja katsella tähtiä yöllä, kun ei nukuta. Iäkkäänä on univaikeuksia ja kolotuksiakin, jolloin valvottaa. On myös mukava istuskella terassilla aamukahvikupin kanssa.
Osalla meistä on aamukahviterassi ja tähtitaivaanihailupaikka ihan omasta takaa, ei tarvitse niiden perässä matkustaa. Mutta joo, ennemmin asia on niin päin, että nuorena huvit ovat ilmaisia ja vanhemmiten niihin tarvitaan sitä rahaakin.
Jos onnistuu siinä, että vapauttaa rahan käyttöä sitä mukaa kun taloustilanne kehittyy hyvään suuntaan, tulee eteen myös kummallinen sosiaalinen ilmiö. Nämä heinäsirkat, jotka ovat nuorena jo julistaneet, että pitää uskaltaa elää ja elämä on tässä ja nyt alkavat joutua yhä ahtaammalle hitaasti maksettujen asuntolainojensa, kalliiden autoilukustannustensa ja matkusteluun kadonneitten pääomien vuoksi. Enää ei oikein riittäisi rahat kaikkeen kivaan, mitä on tottunut saamaan. Samaan aikaan sijoittajalla alkaa olla kasvava määrä käyttörahaa. Ja se aiheuttaa kyräilyä ja kateutta, sekä suurta epäreiluuden kokemusta.
Käytän esimerkkinä autoilua, mutta yhtä hyvin voisimme puhua matkustelusta tai mistä vaan. Näin viisikymppisenä tilanne on sitten se, että heinäsirkka joutuu pienentämään elintasoaan ja vaikka ostamaan pienemmän tai suhteessa paljon vähemmän päheän auton kuin mikä oli käytössä kolmekymppisenä. Samaan aikaan sijoittajan auto vaihtuu edelleen kestävään ja järkevähköön, mutta silti paljon hienompaan kuin heinäsirkan auto. Tämä tulee heinäsirkalle järkytyksenä, koska hän kokee sijoittajan epäreilusti kiilanneen hänet. Autot ovat olleet tärkeä osa heinäsirkan elämää, ja hän on tottunut hymähtelemään sijoittajan onnettomalle kotterolle ja pitämään itseään hienona ihmisenä, koska ajaa hienommalla autolla. Tuntuu ikävältä, kun se oma ajokki onkin nyt se kottero verrattuna sijoittajan autoon. Ja vielä ikävämmältä, kun aavistaa, ettei sijoittajan lompakkoon tullut kummoistakaan lovea autohankinnan takia. Epäreilua, että nolo pihi sijoittaja tuolla tavalla kiilaa elintasossa ohitse trendikkäästä ja rohkeasta heinäsirkasta, joka uskaltaa elää!Onko jollekin aikuiselle aidosti joku auto/kottero tärkeä? Voi hyvä luoja.
Ja puhutaan ihmisistä heinäsirkkoina - oletpa kyrpiäinen koko tyyppi!
Tuossahan viitataan vanhaan satuun ahkerasta muurahaisesta joka varautuu talveen ja heinäsirkasta joka soitellen ja luritellen viettää kesää.
Hyvä vertaus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti uutisista/instasta saa lukea miten 40-50v tai jopa nuoremmat ovat sairastuneet vakavasti ja kuolleet. En aio elää sitku-elämää vaan elän tässä ja nyt. Teen töitä sen verran kuin tarvitsee, toki pidän reilummin puskuria.
M40
Kunnon tapa on lähteä saappaat jalassa juuri kun on lähdössä eläkkeelle.
Miten ihmiset voi perustaa edes perhettä tai ottaa asuntolainaa jos 40-50 v iässä jo kuolo korjaa? Varmasti jollekulle aina näin käy, mutta ei tämä nyt normaalia ole, ettei mieti yhtään tulevaisuutta.
Miksi tarvitsisi käyttää kaikki rahat, kun voi kuolla liikenneonnettomuudessa? Todennäköisempää on kuitenkin, että elää eläkkeelle, eli kyllä silloinkin rahaa tarvitsee. Aika helppoa laskea kuinka paljon. Siitä näkee kuinka paljon tarvitsee säästää ja loput voi käyttää.