Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään joka toisella on ADHD? 90-luvulla ei ollut kellään.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut ADHD, ei se ole mikään keksitty juttu että onpa kivaa ku oon vähän erilainen nainen ja voin selittää käytökseni sen taakse.
Ei se vaan niin mene. Sille en voi mitään että vaikutat hiukan tyhmältä kun noin ajattelet.
Enemmän siitä on ollut haittaa mun elämässä, eikä se ole ollut koskaan mikään voimavara vaan kuluttava ominaisuus mitä vaan pitää sietää koska tälläiseksi olen syntynyt.
Mulle on ollut ammatillisesti hyötyä, mutta sosiaalinen elämä onkin sitten mennyt ihan päin pyllyä. Miksei kukaan halua ADHD-naista? Ei tulisi tylsää, lupaan sen. Ja osaan maksaa laskuni, mulla on kuitenkin matikkapäätä.
Ehkä ADHD ei ole se ratkaiseva asia suuntaan eikä toiseen kumppania valittaessa. Mulla ei ole diagnoosia, laskujen maksaminen on tosi hankalaa vaikka rahaa on, ja seuraa on aina löytynyt.
On se silleen, että saan kyllä miehiä, eli seuraa löytyy, mutta ei ne jaksa kauaa mun kanssa. Ja mulle on jopa tosi hankalaa se suhteen aloittaminenkin, kun pitäis koko ajan olla kiinnostunut toisesta, mutta mun ajatus karkaa aina välillä joksikin aikaa ihan muualle, ja toinen luulee, etten ole tosissani, kun luuhaan ajatuksissani jossain mielikuvitusmaailmassani. Ja siis olen maailman uskollisin otus, mutta en vaan kauhean tasainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä.olin 90luvulla ainoa oppilas joka keikkui tuolilla kaikki tunnit niin, ettei opettaja jaksanut enää edes karjua asiasta. Kauhea kolina kuului kun lentelin tuolin kanssa ja ope vaan selostaa jotain historian tapahtumaa😄.
Käytäväänkin jouduin useita kertoja ja kiipeilin sitten porraskaiteissa ym. Kerran löysin sakset tyttöjen vessasta ja sen sijaan että olisin vienyt ne opettajan huoneeseen, päätin ajankuluksi leikata hiukseni lyhyemmiksi. Ja sain sitten jälki-istuntoa kun olin muka varastanut ne sakset.
Olin kuulemma pahempi kuin monet pojat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Niin Adhd kuin Asperger ( nykyään autismin kirjo)ovat nepsyjä ja periytyvät vahvasti, jopa 90% varmuudella oli jossain tutkimuksessa. Joten ymmärtää sen, ettei sovi sukusolujen luovuttajaksi jos lähisuvusta löytyy nepsyjä. Tästä oli hiljattain lehdissä. Olen itse havainnut ja varmaan moni muu havitsee kun katsoo ympärilleen, miten siellä ja siellä on nepsy. Sama periytyvyys näkyy mm myös puhehäiröissä ja monessa muussa. Mm r- vika. Geenit määräävät.
Miten tämä periytyvyys selittää sen, että diagnoosit ovat selvästi yleisempiä syys-joulukuussa syntyneiden poikien keskuudessa?
Mistä tiedät, että juuri syys- joulukuussa syntyneillä on enemmän adhd? Pitäisi kysyä periytyvyystutkijoilta tuota. Itse tunnen aika monta ja ovat syntyneet keväällä ja jopa kesällä. Mutta täytyy olla totta että periytyy vahvasti, koska on alettu rajata sukusolujen luovutuksessa. Se kertoo paljon. Tiedetään sekin kun on tutkittu, että mm adhd löytyy rikollisilta ( vankila)jopa kymmenen kertaa useimmin kuin muulla väestöllä.Eli nepsyys voi olla hyvä tai paha.
Inhottavaa. Eihän ADHD tarkoita mitään rikollista. Kun se rajataan pois, ei synny enää neroja, ei taiteilijoita, ei seikkailijoita. Tulee ihan hiton tylsä lammasmaailma.
Vierailija kirjoitti:
No minä.olin 90luvulla ainoa oppilas joka keikkui tuolilla kaikki tunnit niin, ettei opettaja jaksanut enää edes karjua asiasta. Kauhea kolina kuului kun lentelin tuolin kanssa ja ope vaan selostaa jotain historian tapahtumaa😄.
Käytäväänkin jouduin useita kertoja ja kiipeilin sitten porraskaiteissa ym. Kerran löysin sakset tyttöjen vessasta ja sen sijaan että olisin vienyt ne opettajan huoneeseen, päätin ajankuluksi leikata hiukseni lyhyemmiksi. Ja sain sitten jälki-istuntoa kun olin muka varastanut ne sakset.
Olin kuulemma pahempi kuin monet pojat.
Tuliko susta kampaaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole joka toisella, muutenhan adhd-ihmiset ja heidän ongelmansa huomioitaisiin eikä kohdeltaisi kakkosluokan kansalaisina.
Ai että, kun olisikin maa, jossa mentäisiin ADHD:n ehdoilla. Olen aina ajatellut, että Ranska ja Italia ovat vähän sellaisia.
Ranskassa ja Italiassa lapset otetaan kolmen ruokalajin päivälliselle siihen aikaan kun meillä kelpo lapset ovat unilla. Sitten pikku piltit saavat avokämmentä, jos kiukuttelevat tai riehuvat. Kiltit lapset nukahtavat jonnekin nojatuolin kulmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli oli, sitä vain ei tutkittu ja diagnosoitu samalla tavalla kuin nykypäivänä. Ihan samalla tavalla aikoinaan on ollut paljon muistisairaita vanhuksia, joita ei sen kummemmin diagnosoitu, sanottiin vaan että ovat jo vain vanhuudenhöperöitä ja seniilejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tuollaiset lähti kurilla pois.
Hitot lähti. Kyllä minuakin kotona hakattiin vyöllä ja koulussa seisotettiin nurkassa kädet pään pääll mutta silti olin edelleen se tyhmä ja levoton,vääränlainen lapsi.
Totta. Oppi vaan piilottamaan villeytensä, ja teki kaikkea salaa. Ja sitten se levottomuus ja rohkeus purkautui välillä ulos kummallisissa paikoissa.
Nykyään on muotia ajatella, että kuri on lapselle haitaksi, ja sen sijaan lapsi tarvitsee ymmärtämystä ja positiivisuutta. ADHD:n rooli tässä kuviossa on se, että kun lapsi ei pelkän ymmärtämyksen ja positiivisuuden voimalla rauhoitu niin lapselle hommataan ADHD-lääkitys koska täytyyhän lapsessa siinä tapauksessa olla jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Niin Adhd kuin Asperger ( nykyään autismin kirjo)ovat nepsyjä ja periytyvät vahvasti, jopa 90% varmuudella oli jossain tutkimuksessa. Joten ymmärtää sen, ettei sovi sukusolujen luovuttajaksi jos lähisuvusta löytyy nepsyjä. Tästä oli hiljattain lehdissä. Olen itse havainnut ja varmaan moni muu havitsee kun katsoo ympärilleen, miten siellä ja siellä on nepsy. Sama periytyvyys näkyy mm myös puhehäiröissä ja monessa muussa. Mm r- vika. Geenit määräävät.
Tähän vaikuttaa se, että naisten lisääntymisikä on kasvanut ja mitä pidempään nainen on elänyt ennen raskautta, sitä enemmän munasoluissa on mutaatioita. Ensisynnyttäjien keski-iän nosto on ollut väestönkasvun hillitsemisen keskiössä noin 1970-luvulta saakka. Eli naisen pitää kouluttautua pitkään ja hankkia lapset vasta sitten kun urapolku on varma (eli > 30-vuotiaana).
- Eri
Tutkimustuloksen nojalla ADHD kuitenkin on yleisempi nuorten äitien lapsilla. Autismin kanssa toisinpäin.
Tässähän on tosi perinteinen muna vai kana-asia. Itse veikkaan, että ADHD-naisilla on helpommin taipumus tulla äideiksi nuorena, kun elämänhallinta on helpommin hukassa ja impulsiivisuus vaikuttaa tekoihin ja valintoihin.
Eli vaikuttaako se nuoruus ADHD:n "puhkeamiseen" vai onko kysymyksessä vain ADHD-naisille todennäköisempi käytös joka altistaa helpommin nuorena lisääntymiselle.
En oo samaa mieltä. Mun nuori äiti ei ole tippaakaan ADHD. Mä oon, ja sain lapsen vasta 29-vuotiaana eli hyvinkin normi-iässä. Kiitos e-pillereiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Niin Adhd kuin Asperger ( nykyään autismin kirjo)ovat nepsyjä ja periytyvät vahvasti, jopa 90% varmuudella oli jossain tutkimuksessa. Joten ymmärtää sen, ettei sovi sukusolujen luovuttajaksi jos lähisuvusta löytyy nepsyjä. Tästä oli hiljattain lehdissä. Olen itse havainnut ja varmaan moni muu havitsee kun katsoo ympärilleen, miten siellä ja siellä on nepsy. Sama periytyvyys näkyy mm myös puhehäiröissä ja monessa muussa. Mm r- vika. Geenit määräävät.
Miten tämä periytyvyys selittää sen, että diagnoosit ovat selvästi yleisempiä syys-joulukuussa syntyneiden poikien keskuudessa?
Mistä tiedät, että juuri syys- joulukuussa syntyneillä on enemmän adhd? Pitäisi kysyä periytyvyystutkijoilta tuota. Itse tunnen aika monta ja ovat syntyneet keväällä ja jopa kesällä. Mutta täytyy olla totta että periytyy vahvasti, koska on alettu rajata sukusolujen luovutuksessa. Se kertoo paljon. Tiedetään sekin kun on tutkittu, että mm adhd löytyy rikollisilta ( vankila)jopa kymmenen kertaa useimmin kuin muulla väestöllä.Eli nepsyys voi olla hyvä tai paha.
Inhottavaa. Eihän ADHD tarkoita mitään rikollista. Kun se rajataan pois, ei synny enää neroja, ei taiteilijoita, ei seikkailijoita. Tulee ihan hiton tylsä lammasmaailma.
Ei tarkoita mutta on totta että Adhd tyypit sortuvat muita useimmin rikollisen tielle. Adhd voi olla hyvä tai paha kuten on todettu. Perinöllisyyden asiantuntijat pitävät varmuuden vuoksi erillään, eikä oteta sukusoluja luovutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numerolle 261:
Loppuvuoden lasten yliedustus on huomattu todella monissa tutkimuksissa väestötasolla. Loppuvuoden lapset saavat diagnoosin jopa 64 prosenttia todennäköisemmin kuin alkuvuodesta syntyneet. Eli ADHD:ta voitaisiin hoitaa myös siten, että lapsi saisi mennä kouluun vuotta myöhemmin. Se ei tietenkään miellytä ajatuksena niitä, joiden mielestä ADHD on pysyvä osa identiteettiä.
Vierailija kirjoitti:
No minä.olin 90luvulla ainoa oppilas joka keikkui tuolilla kaikki tunnit niin, ettei opettaja jaksanut enää edes karjua asiasta. Kauhea kolina kuului kun lentelin tuolin kanssa ja ope vaan selostaa jotain historian tapahtumaa😄.
Käytäväänkin jouduin useita kertoja ja kiipeilin sitten porraskaiteissa ym. Kerran löysin sakset tyttöjen vessasta ja sen sijaan että olisin vienyt ne opettajan huoneeseen, päätin ajankuluksi leikata hiukseni lyhyemmiksi. Ja sain sitten jälki-istuntoa kun olin muka varastanut ne sakset.
Olin kuulemma pahempi kuin monet pojat.
Miksi teit niin? Mitä ajattelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä.olin 90luvulla ainoa oppilas joka keikkui tuolilla kaikki tunnit niin, ettei opettaja jaksanut enää edes karjua asiasta. Kauhea kolina kuului kun lentelin tuolin kanssa ja ope vaan selostaa jotain historian tapahtumaa😄.
Käytäväänkin jouduin useita kertoja ja kiipeilin sitten porraskaiteissa ym. Kerran löysin sakset tyttöjen vessasta ja sen sijaan että olisin vienyt ne opettajan huoneeseen, päätin ajankuluksi leikata hiukseni lyhyemmiksi. Ja sain sitten jälki-istuntoa kun olin muka varastanut ne sakset.
Olin kuulemma pahempi kuin monet pojat.
Tuliko susta kampaaja?
No ei tosiaan 🤣Pääni näytti siltä kuin sokea kännikala olisi leikannut ne.
Minusta ei tullut myöskään tatuoijaa vaikka mustekynän musteella tein sormiini tatuointeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä.olin 90luvulla ainoa oppilas joka keikkui tuolilla kaikki tunnit niin, ettei opettaja jaksanut enää edes karjua asiasta. Kauhea kolina kuului kun lentelin tuolin kanssa ja ope vaan selostaa jotain historian tapahtumaa😄.
Käytäväänkin jouduin useita kertoja ja kiipeilin sitten porraskaiteissa ym. Kerran löysin sakset tyttöjen vessasta ja sen sijaan että olisin vienyt ne opettajan huoneeseen, päätin ajankuluksi leikata hiukseni lyhyemmiksi. Ja sain sitten jälki-istuntoa kun olin muka varastanut ne sakset.
Olin kuulemma pahempi kuin monet pojat.
Miksi teit niin? Mitä ajattelit?
Minulla oli tylsää. Ajattelin kaikkea enkä mitään. Oli tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut ADHD, ei se ole mikään keksitty juttu että onpa kivaa ku oon vähän erilainen nainen ja voin selittää käytökseni sen taakse.
Ei se vaan niin mene. Sille en voi mitään että vaikutat hiukan tyhmältä kun noin ajattelet.
Enemmän siitä on ollut haittaa mun elämässä, eikä se ole ollut koskaan mikään voimavara vaan kuluttava ominaisuus mitä vaan pitää sietää koska tälläiseksi olen syntynyt.
Mulle on ollut ammatillisesti hyötyä, mutta sosiaalinen elämä onkin sitten mennyt ihan päin pyllyä. Miksei kukaan halua ADHD-naista? Ei tulisi tylsää, lupaan sen. Ja osaan maksaa laskuni, mulla on kuitenkin matikkapäätä.
Ehkä ADHD ei ole se ratkaiseva asia suuntaan eikä toiseen kumppania valittaessa. Mulla ei ole diagnoosia, laskujen maksaminen on tosi hankalaa vaikka rahaa on, ja seuraa on aina löytynyt.
On se silleen, että saan kyllä miehiä, eli seuraa löytyy, mutta ei ne jaksa kauaa mun kanssa. Ja mulle on jopa tosi hankalaa se suhteen aloittaminenkin, kun pitäis koko ajan olla kiinnostunut toisesta, mutta mun ajatus karkaa aina välillä joksikin aikaa ihan muualle, ja toinen luulee, etten ole tosissani, kun luuhaan ajatuksissani jossain mielikuvitusmaailmassani. Ja siis olen maailman uskollisin otus, mutta en vaan kauhean tasainen.
Yleisempää taitaa olla, että ADHD-ihminen rakastuu tosi rajusti. Oli miten oli, se että suhteesi yksilötasolla eivät ole kestäneet, ei ole mitenkään diagnoosiin sidonnainen asia. Yksittäisen ihmisen elämänkaareen liittyvät asiat ovat henkilökohtaisesti työstettävissä, jos asia sinua kiinnostaa tai vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tuollaiset lähti kurilla pois.
Hitot lähti. Kyllä minuakin kotona hakattiin vyöllä ja koulussa seisotettiin nurkassa kädet pään pääll mutta silti olin edelleen se tyhmä ja levoton,vääränlainen lapsi.
Totta. Oppi vaan piilottamaan villeytensä, ja teki kaikkea salaa. Ja sitten se levottomuus ja rohkeus purkautui välillä ulos kummallisissa paikoissa.
Nykyään on muotia ajatella, että kuri on lapselle haitaksi, ja sen sijaan lapsi tarvitsee ymmärtämystä ja positiivisuutta. ADHD:n rooli tässä kuviossa on se, että kun lapsi ei pelkän ymmärtämyksen ja positiivisuuden voimalla rauhoitu niin lapselle hommataan ADHD-lääkitys koska täytyyhän lapsessa siinä tapauksessa olla jotain vikaa.
ADHD-ihminen hyötyy siitä, jos on rauhallinen ihminen rinnalla. Mun on esim. helppo tehdä töitä rauhallisen ihmisen kanssa. Jos toinenkin on ADHD, hommat sekoaa tyystin, vaikka saataisiin paljon ja nopeasti aikaan näkyvää, ja se työpäivä on mulle todella todella raskas. Jos toinen on taas hitlermäinen käskyttäjä ja vttuilija, mussa nousee auktoriteetin vastustaminen, ja teen asiat päinvastoin tai toisella tavalla kuin toinen käskyttää, vaikka tiedän tekeväni "väärin", en vaan voi sille mitään, mutta huutaminen ja tahallinen nöyryyttäminen laukaisee mussa jonkun yhden naisen kapinan ja haluan vaan kokeilla, voiko asiat tehdä toisinkin. Pomot, jotka ei osaa lukea toisia ihmisiä, on muuten ihan persiistä, ihan kaikkien kohdalla.
Ihan sairasta alkaa syöttämään lapselle tai nuorelle jotakin mömmöjä. Miksi ei vaan hyväksytä sitä, että ihmiset on erilaisia ja kukin menee sitten taipumustensa mukaisesti eteenpäin elämässä? On erilaisia suorittavan tason töitä, joissa adhd menestyy varmasti ihan hyvin. Ei kaikkien tarvitse olla akateemisesti koulutettuja tai tehdä muuten mitään erityisen vaativaa työtä. Vihonviimeinen juttu tuo mömmöjen syöttäminen, ihan väärä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Niin Adhd kuin Asperger ( nykyään autismin kirjo)ovat nepsyjä ja periytyvät vahvasti, jopa 90% varmuudella oli jossain tutkimuksessa. Joten ymmärtää sen, ettei sovi sukusolujen luovuttajaksi jos lähisuvusta löytyy nepsyjä. Tästä oli hiljattain lehdissä. Olen itse havainnut ja varmaan moni muu havitsee kun katsoo ympärilleen, miten siellä ja siellä on nepsy. Sama periytyvyys näkyy mm myös puhehäiröissä ja monessa muussa. Mm r- vika. Geenit määräävät.
Miten tämä periytyvyys selittää sen, että diagnoosit ovat selvästi yleisempiä syys-joulukuussa syntyneiden poikien keskuudessa?
Mistä tiedät, että juuri syys- joulukuussa syntyneillä on enemmän adhd? Pitäisi kysyä periytyvyystutkijoilta tuota. Itse tunnen aika monta ja ovat syntyneet keväällä ja jopa kesällä. Mutta täytyy olla totta että periytyy vahvasti, koska on alettu rajata sukusolujen luovutuksessa. Se kertoo paljon. Tiedetään sekin kun on tutkittu, että mm adhd löytyy rikollisilta ( vankila)jopa kymmenen kertaa useimmin kuin muulla väestöllä.Eli nepsyys voi olla hyvä tai paha.
Inhottavaa. Eihän ADHD tarkoita mitään rikollista. Kun se rajataan pois, ei synny enää neroja, ei taiteilijoita, ei seikkailijoita. Tulee ihan hiton tylsä lammasmaailma.
ADHD:n pois rajaaminen on aika kaukainen asia. Päinvastoin diagnoosit ovat levinneet niin räjähdysmäisesti, että tulevaisuudessa ei pitäisi olla pulaa neroista ja seikkailijoista, vaikka sukusolujen luovutusta rajoitettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut ADHD, ei se ole mikään keksitty juttu että onpa kivaa ku oon vähän erilainen nainen ja voin selittää käytökseni sen taakse.
Ei se vaan niin mene. Sille en voi mitään että vaikutat hiukan tyhmältä kun noin ajattelet.
Enemmän siitä on ollut haittaa mun elämässä, eikä se ole ollut koskaan mikään voimavara vaan kuluttava ominaisuus mitä vaan pitää sietää koska tälläiseksi olen syntynyt.
Mulle on ollut ammatillisesti hyötyä, mutta sosiaalinen elämä onkin sitten mennyt ihan päin pyllyä. Miksei kukaan halua ADHD-naista? Ei tulisi tylsää, lupaan sen. Ja osaan maksaa laskuni, mulla on kuitenkin matikkapäätä.
Ehkä ADHD ei ole se ratkaiseva asia suuntaan eikä toiseen kumppania valittaessa. Mulla ei ole diagnoosia, laskujen maksaminen on tosi hankalaa vaikka rahaa on, ja seuraa on aina löytynyt.
On se silleen, että saan kyllä miehiä, eli seuraa löytyy, mutta ei ne jaksa kauaa mun kanssa. Ja mulle on jopa tosi hankalaa se suhteen aloittaminenkin, kun pitäis koko ajan olla kiinnostunut toisesta, mutta mun ajatus karkaa aina välillä joksikin aikaa ihan muualle, ja toinen luulee, etten ole tosissani, kun luuhaan ajatuksissani jossain mielikuvitusmaailmassani. Ja siis olen maailman uskollisin otus, mutta en vaan kauhean tasainen.
Yleisempää taitaa olla, että ADHD-ihminen rakastuu tosi rajusti. Oli miten oli, se että suhteesi yksilötasolla eivät ole kestäneet, ei ole mitenkään diagnoosiin sidonnainen asia. Yksittäisen ihmisen elämänkaareen liittyvät asiat ovat henkilökohtaisesti työstettävissä, jos asia sinua kiinnostaa tai vaivaa.
Niin mä rakastunkin, mutta toinen ei näe sitä, kun se ADHD-ihmisen haahuilu tai sekoilu näyttää ihan muulta ulospäin. Se näyttää epäröinniltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tuollaiset lähti kurilla pois.
Hitot lähti. Kyllä minuakin kotona hakattiin vyöllä ja koulussa seisotettiin nurkassa kädet pään pääll mutta silti olin edelleen se tyhmä ja levoton,vääränlainen lapsi.
Totta. Oppi vaan piilottamaan villeytensä, ja teki kaikkea salaa. Ja sitten se levottomuus ja rohkeus purkautui välillä ulos kummallisissa paikoissa.
Nykyään on muotia ajatella, että kuri on lapselle haitaksi, ja sen sijaan lapsi tarvitsee ymmärtämystä ja positiivisuutta. ADHD:n rooli tässä kuviossa on se, että kun lapsi ei pelkän ymmärtämyksen ja positiivisuuden voimalla rauhoitu niin lapselle hommataan ADHD-lääkitys koska täytyyhän lapsessa siinä tapauksessa olla jotain vikaa.
ADHD-ihminen hyötyy siitä, jos on rauhallinen ihminen rinnalla. Mun on esim. helppo tehdä töitä rauhallisen ihmisen kanssa. Jos toinenkin on ADHD, hommat sekoaa tyystin, vaikka saataisiin paljon ja nopeasti aikaan näkyvää, ja se työpäivä on mulle todella todella raskas. Jos toinen on taas hitlermäinen käskyttäjä ja vttuilija, mussa nousee auktoriteetin vastustaminen, ja teen asiat päinvastoin tai toisella tavalla kuin toinen käskyttää, vaikka tiedän tekeväni "väärin", en vaan voi sille mitään, mutta huutaminen ja tahallinen nöyryyttäminen laukaisee mussa jonkun yhden naisen kapinan ja haluan vaan kokeilla, voiko asiat tehdä toisinkin. Pomot, jotka ei osaa lukea toisia ihmisiä, on muuten ihan persiistä, ihan kaikkien kohdalla.
Mutta se ei ole sen rauhallisen ihmisen tehtävä paimentaa sinua tai olla koko ajan auttamassa. Jokaisen on pärjättävä omillaan, koska siitä se palkka maksetaan. Tuo hillitön itsekeskeisyys minä ja minun tarpeet, aina vaan minä, tuntuu olevan hyvin ominaista teille.
Mistä tiedät, että juuri syys- joulukuussa syntyneillä on enemmän adhd? Pitäisi kysyä periytyvyystutkijoilta tuota. Itse tunnen aika monta ja ovat syntyneet keväällä ja jopa kesällä. Mutta täytyy olla totta että periytyy vahvasti, koska on alettu rajata sukusolujen luovutuksessa. Se kertoo paljon. Tiedetään sekin kun on tutkittu, että mm adhd löytyy rikollisilta ( vankila)jopa kymmenen kertaa useimmin kuin muulla väestöllä.Eli nepsyys voi olla hyvä tai paha.