Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään joka toisella on ADHD? 90-luvulla ei ollut kellään.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lainaa koko viestiä, kun on niin pitkä, mutta tähän haluan kommentoida:
"Henkilö pystyy kuitenkin halutessaan keskittymään, eli kyse ei ole tarkkaavaisuuden ongelmasta, vaan motivaatio- tai käytösongelmasta."
Yksi adhd:n piirre on hyperfokus eli ihminen kykenee uppoutumaan mielenkiintoiseen asiaan hyvin keskittyneesti ja pitkäksi aikaa. Adhd:ssa ei siis ole kyse siitä, että ei kykenisi keskittymään ollenkaan, vaan se on pikemminkin tarkkaavuuden säätelyn ongelma. Tämä liittyy aivojen dopamiinitasoihin. Tehtävän pitää olla joko erittäin mielenkiintoinen, jännittävä tai kiireellinen, jotta adhd-aivot tuottavat tarpeeksi dopamiinia, jotta keskittyminen pysyy yllä.
Aiemmin tuota pidettiin "hajamielisten professoreiden" luonteenpiirteenä. Keskittyy omaan tutkimuskohteeseensa niin innokkaasti että unohdetaan ajan kuluminen ja esim. voidaan laiminlyödä tavallinen päivärytmi, ruokailu, uni.
Nykyään syvällisesti jostain tietysti aihepiiristä kiinnostuneet lapset saavat helposti autistin leiman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Vain harvalla ADHD-lapsen vanhemmalla on itsellään ADHD.
Ja mihin tämän perustat? Kyllä usealla on, ei välttämättä diagnosoituna.
Suomen tapakulttuuri on vikana. Itsensä ilmaisu on kiellettyä. Parijonossa kuljetaan, meteliä ei saa pitää, negatiivisia tunteita ei saa näyttää, positiivisetkin vain hillitysti, vaatimattomuus kaunistaa. Pidä etäisyys muihin ihmisiin. Ulkomailla pääsee näistå kahleista ja oletkin normaali. Tunteet saa näyttää avoimesti ja heittäytyä hetkeen. Asiat eivät ole niin minuutin päälle.
Toinen on somen tuijotus. Alakoululaisillakin on kännykät. Toljotetaan niistä älyvapaata viihdettä ja sen jälkeen ihmetellään kun aivot eivät pysty lepäämään ja keinoja aivojen rauhoittamiseen ei ole opetettu.
Pahoillani niiden puolesta, joilla on oikeasti adhd, vastaanotot tukkii turhat tapaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Vain harvalla ADHD-lapsen vanhemmalla on itsellään ADHD.
Ja mihin tämän perustat? Kyllä usealla on, ei välttämättä diagnosoituna.
Tuo nyt on lähinnä uskon kysymys. On myös paljon lapsia joiden vanhemmat uskovat lapsella olevan ADHD vaikka lapsella ei ole diagnoosia.
Onhan se muotia olla ADHD, homo, lesbo, trans, jollain kirjoilla jne...
MUTTA onko naisten pitkäaikaisen e-pillereiden käytöllä nämä seuraukset?
Muutetaan hormonien tasapainoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Vain harvalla ADHD-lapsen vanhemmalla on itsellään ADHD.
Niin, diagnosoituna. Aikuisten diagnosointi on vielä uutta ja melko harvinaista, vaikka tässä topassa muuta väitetäänkin. Mutta piirteet on monesti nähtävillä myös vanhemmissa. Tällöin esim säännöllisen päivärutiinin ja ennakoinnin toteuttaminen voi olla heille uutta ja vaikeaa, vaikka nämä ovat asioita joista ADHD-piirteinen lapsi hyötyy.
Rytmisyys on yksi temperamenttipiirre, ja vieläpä erityisen vahvasti perinnöllinen sellainen.
Toiset meistä eivät ole rytmisiä. Se aiheuttaa monenlaista vaikeutta, mutta on eri asia kuin ADHD.
Niin, jotkut kutsuvat sellaista rytmisyyden puutetta kasvatuksen puutteeksi. Se voi sitten ilmetä niin, että ei huomata syödä, mennä nukkumaan, tuoda lasta vastaanotolle, ollaan myöhässä kaikkialta, unohdellaan tavaroita jne. Mikähän olisi tälle kuvaava nimi?
Rytmisyyden puute on temperamenttipiirre. Olen kärsinyt siitä koko ikäni. Tavaroiden kanssa on päivittäin ongelmia. Mutta kuitenkaan en ole koko ikääni ollut kaikkialta myöhässä. Elämäntilanteesta riippuen olen välillä vetänyt tosi hyvin ja välillä tosi huonosti. Ajatteletko, että kasvatukseni on vaihdellut ihan näin aikuisiälläkin?
Siis onko sinulla lapsia? Vai mistä kasvatuksesta puhut? Kyllähän kaikki, mitä me teemme, antaa mallin lapsillemme. Ja lapset voivat periä saman piirteen tai sitten eivät. Unohtelu, myöhästely, aikaoptimismi, hajamielisyys ovat kaikki vahvoja nepsypiirteitä. Eivät diagnoosiin yksin riitä, mutta kuitenkin.
Toki on lapsia. Mutta ainakaan minun kasvatukseni ei millään tavalla ole syy monin myöhästelyyni, eivätkä lapsenikaan ole tuomittuja olemaan kaikkialta myöhässä, eivät geenien eivätkä kasvatuksen puolesta. Olennaista on oppia tuntemaan omat piirteensä ja sitten harjoitella niiden kanssa elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Niin Adhd kuin Asperger ( nykyään autismin kirjo)ovat nepsyjä ja periytyvät vahvasti, jopa 90% varmuudella oli jossain tutkimuksessa. Joten ymmärtää sen, ettei sovi sukusolujen luovuttajaksi jos lähisuvusta löytyy nepsyjä. Tästä oli hiljattain lehdissä. Olen itse havainnut ja varmaan moni muu havitsee kun katsoo ympärilleen, miten siellä ja siellä on nepsy. Sama periytyvyys näkyy mm myös puhehäiröissä ja monessa muussa. Mm r- vika. Geenit määräävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosin saa kun sen käy lääkärille sanomassa että haluaa sen
Höpö höpö. Et tiedä asiasta mitään, jos näin väität. Tutkimukset on monivaiheiset ja jos vasta aikuisena diagnosoidaan, kysytään myös vanhemmilta tai sisaruksilta lapsuuden asioista.
Ja sitten raivostutaan vanhemmille ja sisaruksille, kun kukaan ei muista mitään ADHD:hen viittaavaa ja koulutodistuksissakaan ei ole mitään sinne päinkään. Tuhosivat hyvän idean, välit poikki heti!
No aika harva osaa ajatella oman läheisen toimintaa ADHD-lähtöisenä, vaan pitää noita asioita yleensä luonteenpiirteinä ja tempperamenttina.
Esim. oma äitini piti minua vain villinä ja ärsyttävänä, kun en pikkulapsena koskaan suostunut (=pystynyt) istumaan rauhallisesti kuuntelemassa hänen lukemiaan kirjoja. Kun veljeni taas rakasti sitä. Ja sitten toisaalta opettelin itse lukemaan yhtenä iltapäivänä 5-vuotiaana, kun halusin oppia lukemaan nopeammin kuin naapurin tyttö.
Itse kävin n 15 vuotta sitten pitkän prosessin diagnoosin eteen, mutta on se ihan totta, että nykyään yksityiseltä voi saada diagnoosin 1-2 käynnillä. Ja ihan turha väittää että ei saa, kun todellakin saa, itsekin tiedän useampia jotka sen on saaneet.
Samaten monille nuorille pojille annetaan diagnoosi, ja sitten se "meneekin ohi". Oikeasti ei tietenkään ikinä mene, korkeintaan muuttaa muotoaan iän tullessa.
Yksityisellä puolella käytiin useampaan kertaan psykologilla ja myös psykiatrilla. Ennen diagnoosia rahaa kului 2000 €. En ole kuullutkaan 1...2 käynnin diagnooseista, kenen etu sellainen on? Ei kenenkään.
Riippuu lääkäristä. Valitettavasti näitä poika diagnooseja myös saa, vastuullista toimintaa sellainen ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se muotia olla ADHD, homo, lesbo, trans, jollain kirjoilla jne...
MUTTA onko naisten pitkäaikaisen e-pillereiden käytöllä nämä seuraukset?
Muutetaan hormonien tasapainoa!
Tämä on relevantti väite. Naisten käyttämät e-pillerit päätyvät juomaveteen ja kaloillakin on havaittu sukupuolen muutoksia. Tämä alkaa näkyä ihmisissä siten, että pojat ovat neitimäisiä reppanoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosin saa kun sen käy lääkärille sanomassa että haluaa sen
Höpö höpö. Et tiedä asiasta mitään, jos näin väität. Tutkimukset on monivaiheiset ja jos vasta aikuisena diagnosoidaan, kysytään myös vanhemmilta tai sisaruksilta lapsuuden asioista.
Ja sitten raivostutaan vanhemmille ja sisaruksille, kun kukaan ei muista mitään ADHD:hen viittaavaa ja koulutodistuksissakaan ei ole mitään sinne päinkään. Tuhosivat hyvän idean, välit poikki heti!
No aika harva osaa ajatella oman läheisen toimintaa ADHD-lähtöisenä, vaan pitää noita asioita yleensä luonteenpiirteinä ja tempperamenttina.
Esim. oma äitini piti minua vain villinä ja ärsyttävänä, kun en pikkulapsena koskaan suostunut (=pystynyt) istumaan rauhallisesti kuuntelemassa hänen lukemiaan kirjoja. Kun veljeni taas rakasti sitä. Ja sitten toisaalta opettelin itse lukemaan yhtenä iltapäivänä 5-vuotiaana, kun halusin oppia lukemaan nopeammin kuin naapurin tyttö.
Itse kävin n 15 vuotta sitten pitkän prosessin diagnoosin eteen, mutta on se ihan totta, että nykyään yksityiseltä voi saada diagnoosin 1-2 käynnillä. Ja ihan turha väittää että ei saa, kun todellakin saa, itsekin tiedän useampia jotka sen on saaneet.
Samaten monille nuorille pojille annetaan diagnoosi, ja sitten se "meneekin ohi". Oikeasti ei tietenkään ikinä mene, korkeintaan muuttaa muotoaan iän tullessa.
Yksityisellä puolella käytiin useampaan kertaan psykologilla ja myös psykiatrilla. Ennen diagnoosia rahaa kului 2000 €. En ole kuullutkaan 1...2 käynnin diagnooseista, kenen etu sellainen on? Ei kenenkään.
Riippuu lääkäristä. Valitettavasti näitä poika diagnooseja myös saa, vastuullista toimintaa sellainen ei ole.
Ennen tuollaiset lähti kurilla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se muotia olla ADHD, homo, lesbo, trans, jollain kirjoilla jne...
MUTTA onko naisten pitkäaikaisen e-pillereiden käytöllä nämä seuraukset?
Muutetaan hormonien tasapainoa!
Tämä on relevantti väite. Naisten käyttämät e-pillerit päätyvät juomaveteen ja kaloillakin on havaittu sukupuolen muutoksia. Tämä alkaa näkyä ihmisissä siten, että pojat ovat neitimäisiä reppanoita.
Feministinen yhteiskunta haluaa miesten olevan sellaisia. Maskuliinisuutta pidetään toksisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Niin Adhd kuin Asperger ( nykyään autismin kirjo)ovat nepsyjä ja periytyvät vahvasti, jopa 90% varmuudella oli jossain tutkimuksessa. Joten ymmärtää sen, ettei sovi sukusolujen luovuttajaksi jos lähisuvusta löytyy nepsyjä. Tästä oli hiljattain lehdissä. Olen itse havainnut ja varmaan moni muu havitsee kun katsoo ympärilleen, miten siellä ja siellä on nepsy. Sama periytyvyys näkyy mm myös puhehäiröissä ja monessa muussa. Mm r- vika. Geenit määräävät.
Tähän vaikuttaa se, että naisten lisääntymisikä on kasvanut ja mitä pidempään nainen on elänyt ennen raskautta, sitä enemmän munasoluissa on mutaatioita. Ensisynnyttäjien keski-iän nosto on ollut väestönkasvun hillitsemisen keskiössä noin 1970-luvulta saakka. Eli naisen pitää kouluttautua pitkään ja hankkia lapset vasta sitten kun urapolku on varma (eli > 30-vuotiaana).
- Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
adhd on ihan tyhjästä keksitty muotivillitys tuon toteaminen on sama kun toteaisi ei mitään
tulihan 90 luvulla joka toiselle yhtäkkiä laktoosi intoleranssikin, vaikka aikasemmin sitä ei ollut kenelläkään, kun ei olleet sellaisesta kuulleet ja nyt moni on jo tämänkin unohtanut "ai niin mullahan piti olla tämä, olin jo unohtanut"
Sori poliisit kun mun on pakko ajaa koko ajan ylinopeutta kun mulla on tämä B-M-W.
Joskushan ne vouhotti MBD:stäkin, enpä ole siitäkään kuullut enää pitkään aikaan mainintaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Niin Adhd kuin Asperger ( nykyään autismin kirjo)ovat nepsyjä ja periytyvät vahvasti, jopa 90% varmuudella oli jossain tutkimuksessa. Joten ymmärtää sen, ettei sovi sukusolujen luovuttajaksi jos lähisuvusta löytyy nepsyjä. Tästä oli hiljattain lehdissä. Olen itse havainnut ja varmaan moni muu havitsee kun katsoo ympärilleen, miten siellä ja siellä on nepsy. Sama periytyvyys näkyy mm myös puhehäiröissä ja monessa muussa. Mm r- vika. Geenit määräävät.
Miten tämä periytyvyys selittää sen, että diagnoosit ovat selvästi yleisempiä syys-joulukuussa syntyneiden poikien keskuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Ennen tuollaiset lähti kurilla pois.
Itse asiassa ne eivät lähteneet kurilla pois. Nämä lapset, joita kurilla kasvatettiin, päätyivät huomattavasti muita todennäköisemmin vankilaan, päihdehoitoon tai kuolivat ennenaikaisesti. Eli ei ehkä paras mahdollinen ratkaisu. Sen sijaan ADHD-lääkityksen tiedetään vähentävän rikollista käytöstä jopa 30-40 %.
Vierailija kirjoitti:
Joskushan ne vouhotti MBD:stäkin, enpä ole siitäkään kuullut enää pitkään aikaan mainintaakaan.
Lievän kehitysvammaisuuden maineessa ollut MBD muuttui ADHD:ksi ja samalla supervoimaksi. MBD-diagnoosia ei kukaan halunnut lapselleen, ADHD taas on tosi nasta juttu, etenkin kun siihen yhdistyy huippuälykkyys.
Syy: lääketeollisuuden piti saada amfetamiinijohdannaisilleen käyttäjiä. Mielenkiintoisesti ADHD näyttää llisääntyvän lännessä, ei idässä.