Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään joka toisella on ADHD? 90-luvulla ei ollut kellään.
Kommentit (290)
Ap puhuu totta. 70-luvulla mä olin ainoa tyttö, joka heitettiin luokasta ja ruokalasta(!) ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska baitti. Ei oo joka toisella, eikä ole ainakaan täällä helppo saada dg missä asun. Naisten diagnoosit ovat nousussa, koska meitäkin viimein kuunnellaan ja ymmärretään miten ADHD ilmenee naisilla usein eri tavalla, kuin miehillä. Sain oman diagnoosin viime vuonna ja elämä on asettunut rauhallisiin uomiinsa oikean lääkityksen ja terapian myötä. Ei sillä, etteikö oireet yhä vituttaisi mua viikottain, mutta on tää helpompaa näin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia kasvatettiin / kiellettiin.
Kyllä mua ihan hakattiin ja mulle huudettiin. Silleen tuli kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut ADHD, ei se ole mikään keksitty juttu että onpa kivaa ku oon vähän erilainen nainen ja voin selittää käytökseni sen taakse.
Ei se vaan niin mene. Sille en voi mitään että vaikutat hiukan tyhmältä kun noin ajattelet.
Enemmän siitä on ollut haittaa mun elämässä, eikä se ole ollut koskaan mikään voimavara vaan kuluttava ominaisuus mitä vaan pitää sietää koska tälläiseksi olen syntynyt.
Mulle on ollut ammatillisesti hyötyä, mutta sosiaalinen elämä onkin sitten mennyt ihan päin pyllyä. Miksei kukaan halua ADHD-naista? Ei tulisi tylsää, lupaan sen. Ja osaan maksaa laskuni, mulla on kuitenkin matikkapäätä.
Vierailija kirjoitti:
Tekaistu "vaiva", jolla lääkekorporaatiot myyvät pillereitään.
Näin netissä dokkarin, jossa USA:ssa keksittiin sairauksia, joihin sitten kehiteettiin lääkeitä. Sairausluettelo paisui vihosta kirjan mittoihin. Eihän tässä kukaan rahaa ajatellut, eihän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla oli,oon syntynyt 1980.
Samoin usealla luokka kaverilla.
Kävin 8 ja 9 luokat pienryhmässä jossa oli kehitysvammaisia,yksi pyörätuolioppila ja sitten pari meitä tavallisia teinejä jotka eo vaan pystytty keskittymään eikä oppimaan mitään. Mulla oli kasluokall kutosluokan matikka koska en kyennyt oppimaan muiden tahtiin.
16viotoaana aloin syödä masennuslääkkeitä vaikka en ollut masentunut. Mutta aloitiskyvyttämuus ja keskittysvaikeidet katsottiin niin että mulla olis masis. Opiskelit meni penkin alle ja 27vuotoaana sain työkyvyttömyysellkeen.
Vasta kun olin 33vuoias ja mun 5v pojalla alettiin tutkia adhd:ta niin vaadin itselleni tutkimukseen ja silloin selvisi miksi olin aina ollut semmonen hosuli.
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu totta. 70-luvulla mä olin ainoa tyttö, joka heitettiin luokasta ja ruokalasta(!) ulos.
Metoo! Mutta ei mulla ADHD oleå
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole joka toisella, muutenhan adhd-ihmiset ja heidän ongelmansa huomioitaisiin eikä kohdeltaisi kakkosluokan kansalaisina.
Ai että, kun olisikin maa, jossa mentäisiin ADHD:n ehdoilla. Olen aina ajatellut, että Ranska ja Italia ovat vähän sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauska baitti. Ei oo joka toisella, eikä ole ainakaan täällä helppo saada dg missä asun. Naisten diagnoosit ovat nousussa, koska meitäkin viimein kuunnellaan ja ymmärretään miten ADHD ilmenee naisilla usein eri tavalla, kuin miehillä. Sain oman diagnoosin viime vuonna ja elämä on asettunut rauhallisiin uomiinsa oikean lääkityksen ja terapian myötä. Ei sillä, etteikö oireet yhä vituttaisi mua viikottain, mutta on tää helpompaa näin.
ADHD on tosiaan muotia lähinnä naisten keskuudessa. Suurin osa miehistä pudistelee päätään koko ilmiölle.
Määritelkäähän normaali. Lapsena, nuorena ja aikuisena. Kenties vielä sukupuolittain, koska kerran normaalius oireilee eri tavalla tytöillä ja naisilla kuin pojilla ja miehillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen tuollaiset lähti kurilla pois.
Hitot lähti. Kyllä minuakin kotona hakattiin vyöllä ja koulussa seisotettiin nurkassa kädet pään pääll mutta silti olin edelleen se tyhmä ja levoton,vääränlainen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Kätevä tapaa siirtää vastuu tekemisistään.
Joo, paitsi kun ei hae diagnoosia, vaan yrittää itse selvitä tämän kanssa. Pidän niin paljon kuitenkin hyvistä puolista (luovuus, hauskuus, innostuminen helposti, erilaisuus, nopeatempoisuus, vinksahtanut ajatusmaailma), etten halua latistaa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tuollaiset lähti kurilla pois.
Hitot lähti. Kyllä minuakin kotona hakattiin vyöllä ja koulussa seisotettiin nurkassa kädet pään pääll mutta silti olin edelleen se tyhmä ja levoton,vääränlainen lapsi.
Totta. Oppi vaan piilottamaan villeytensä, ja teki kaikkea salaa. Ja sitten se levottomuus ja rohkeus purkautui välillä ulos kummallisissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Määritelkäähän normaali. Lapsena, nuorena ja aikuisena. Kenties vielä sukupuolittain, koska kerran normaalius oireilee eri tavalla tytöillä ja naisilla kuin pojilla ja miehillä
Suomessa pitää ainakin olla harmaa, hidas ja tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Niin Adhd kuin Asperger ( nykyään autismin kirjo)ovat nepsyjä ja periytyvät vahvasti, jopa 90% varmuudella oli jossain tutkimuksessa. Joten ymmärtää sen, ettei sovi sukusolujen luovuttajaksi jos lähisuvusta löytyy nepsyjä. Tästä oli hiljattain lehdissä. Olen itse havainnut ja varmaan moni muu havitsee kun katsoo ympärilleen, miten siellä ja siellä on nepsy. Sama periytyvyys näkyy mm myös puhehäiröissä ja monessa muussa. Mm r- vika. Geenit määräävät.
Tähän vaikuttaa se, että naisten lisääntymisikä on kasvanut ja mitä pidempään nainen on elänyt ennen raskautta, sitä enemmän munasoluissa on mutaatioita. Ensisynnyttäjien keski-iän nosto on ollut väestönkasvun hillitsemisen keskiössä noin 1970-luvulta saakka. Eli naisen pitää kouluttautua pitkään ja hankkia lapset vasta sitten kun urapolku on varma (eli > 30-vuotiaana).
- Eri
Tutkimustuloksen nojalla ADHD kuitenkin on yleisempi nuorten äitien lapsilla. Autismin kanssa toisinpäin.
Tässähän on tosi perinteinen muna vai kana-asia. Itse veikkaan, että ADHD-naisilla on helpommin taipumus tulla äideiksi nuorena, kun elämänhallinta on helpommin hukassa ja impulsiivisuus vaikuttaa tekoihin ja valintoihin.
Eli vaikuttaako se nuoruus ADHD:n "puhkeamiseen" vai onko kysymyksessä vain ADHD-naisille todennäköisempi käytös joka altistaa helpommin nuorena lisääntymiselle.
Miksi ennen monilla oli luuvalo ja nykyään ei kellään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut ADHD, ei se ole mikään keksitty juttu että onpa kivaa ku oon vähän erilainen nainen ja voin selittää käytökseni sen taakse.
Ei se vaan niin mene. Sille en voi mitään että vaikutat hiukan tyhmältä kun noin ajattelet.
Enemmän siitä on ollut haittaa mun elämässä, eikä se ole ollut koskaan mikään voimavara vaan kuluttava ominaisuus mitä vaan pitää sietää koska tälläiseksi olen syntynyt.
Mulle on ollut ammatillisesti hyötyä, mutta sosiaalinen elämä onkin sitten mennyt ihan päin pyllyä. Miksei kukaan halua ADHD-naista? Ei tulisi tylsää, lupaan sen. Ja osaan maksaa laskuni, mulla on kuitenkin matikkapäätä.
Ehkä ADHD ei ole se ratkaiseva asia suuntaan eikä toiseen kumppania valittaessa. Mulla ei ole diagnoosia, laskujen maksaminen on tosi hankalaa vaikka rahaa on, ja seuraa on aina löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle?
Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala.
Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta?
Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa.
Niin Adhd kuin Asperger ( nykyään autismin kirjo)ovat nepsyjä ja periytyvät vahvasti, jopa 90% varmuudella oli jossain tutkimuksessa. Joten ymmärtää sen, ettei sovi sukusolujen luovuttajaksi jos lähisuvusta löytyy nepsyjä. Tästä oli hiljattain lehdissä. Olen itse havainnut ja varmaan moni muu havitsee kun katsoo ympärilleen, miten siellä ja siellä on nepsy. Sama periytyvyys näkyy mm myös puhehäiröissä ja monessa muussa. Mm r- vika. Geenit määräävät.
Tähän vaikuttaa se, että naisten lisääntymisikä on kasvanut ja mitä pidempään nainen on elänyt ennen raskautta, sitä enemmän munasoluissa on mutaatioita. Ensisynnyttäjien keski-iän nosto on ollut väestönkasvun hillitsemisen keskiössä noin 1970-luvulta saakka. Eli naisen pitää kouluttautua pitkään ja hankkia lapset vasta sitten kun urapolku on varma (eli > 30-vuotiaana).
- Eri
Tutkimustuloksen nojalla ADHD kuitenkin on yleisempi nuorten äitien lapsilla. Autismin kanssa toisinpäin.
Mun äiti sai mut 20-vuotiaana. En nyt tiedä, oliko se edes nuori äiti 60-luvulla.
Tutkimustuloksen nojalla ADHD kuitenkin on yleisempi nuorten äitien lapsilla. Autismin kanssa toisinpäin.