Miksi nykyään joka toisella on ADHD? 90-luvulla ei ollut kellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan oli tarkkis luokat, eikä noita tutkittu tai diagnosoitu. Varmaan silloinkin aika monella.

Peruskoulu on älykkäälle lapselle äärimmäisen helppo. Keskiarvo voi olla 9,8 ja käytös 9. Ongelmat tulevat esiin kuormituksen kasvaessa vasta lukiossa tai yliopistossa. 

-ohis

Sotkit asioita. Lahjakkaat on saatu uskomaan, että he ovat superlahjakkaita, jotka selviävät tekemättä opiskelun eteen töitä, eli opittu laiskuus. Yliopistossa karu totuus pläjähtää naamalle ja joutuu myöntämään, että ei tässä juuri muita kummempi ole. Ja joutuu opettelemaan sen työnteon. Omakohtainen kokemus ja myös lasteni kokemus. Eli tasokursseilla tuosta ADHD:sta selviäisi

Vierailija kirjoitti:

Minusta noita diagnosoidaan nykyään liikaa. Tuntuu, että joka toisella on adhd, vaikka henkilö olisi vain vähän tavallista vilkkaampi. Ajatellaan kai, että pilleri poskeen ja lapsi hiljaiseksi. Henkilö pystyy kuitenkin halutessaan keskittymään, eli oikeasti kyse ei ole tarkkaavaisuuden ongelmasta, vaan motivaatio- tai käytösongelmasta. Älylaitteiden jatkuva tuijotus aiheuttaa itse aiheutettua adhd:ta. Siitä pitäisi puhua paljon enemmän. 

 

Olen nähnyt aika monta adhd-diagnosoitua ihmistä ja väittäisin, että suurin osa diagnooseista on tarpeettomia. Ovat tavallisia, vähän vilkkaampia ja puheliaampia lapsia. Vain muutaman teinin kohdalla lääkitys on oikeasti ollut tarpeellista, kun ihminen ei pysy hetkeäkään paikoillaan ja hiljaa.

 

Minusta ongelma ei ole lapsissa, vaan yhteiskunnassa. Ihmiselle, jolle suuressa ryhmässä keskittyminen on hankalaa, ja joka ei pysty olemaan hiljaa, pitäisi olla tarjolla pienryhmäpaikka. Ennen oli tarkkiksia, eikä kaikkia edes yritetty väkisin pitää koulun penkillä, vaan ohjattiin työelämäorientoituneet vauhdilla työelämään. Ennen tarjottiin tukea, ja häirikkö pois häiritsemästä toisten opiskelua, nykyään diagnoosi ja pillereitä, kun tukea ei ole tarjolla. Se on väärin kaikkia kohtaan. 

 

Enemmän pitäisi mielestäni eriyttää opetusta. Taitavat ja motivoituneet omaan ryhmään, heikot toiseen ja häiriköt kolmanteen. Vauhti ryhmän tason ja motivaation mukaan. Tuki on oppilaan etu, ei rangaistus.

Tämä sun jakosi on niin typerä ja vanhanaikainen. 

Mun lapsi oli pienenä "häirikkö". Oli motorisesti levoton ja tosi äänekäs, koska hänellä on ADHD. Ei ollut eikä ole koskaan ollut ilkeä kenellekään, mutta vei varmasti merkittävästi enemmän opettajan resurssia kuin tavallinen oppilas. Hänen poikkeavuudestaan sanottiin ensimmäisen kerran ammattilaisten toimesta alle 2-vuotiaana.

Mutta se kun ei ole niin yksinkertaista, että lapsi on vain taitava ja motivoitunut, heikko tai häirikkö. Mun lapsi on taitava ja motivoitunut ja pienenä myös "häirikkö". Onneksi hän sai tosi taitavan opettajan aikanaan, joka näki lapsen potentiaalin, ja jaksoi olla positiivinen ja kannustava, eikä vain lyönyt leimaa otsaan.

Tänä päivänä lapsi on kirjoittanut huippulukiosta 7 L:ää ja aloittelemassa opinnot lääkiksessä.  Ei varmaan olisi mahdollista, jos olisi jo pienenä tuhottu usko itseensä ja motivaatio koulunkäyntiin, koska oli vielä kypsymätön ja impulsiivinen. 

Sekin muuten on huvittavaa, että täällä koko ajan syytellään vanhempia lääkkeiden syöttämisestä lapsille. Minä en lasta lääkinnyt, koska se ei ollut lapsen oma tarve, vaan olisi ollut ympäristön tarve. Oliko se nyt sitten mielestänne oikein vai väärin?

No, sinänsä tyhmä kysymys, koska näissä asioissa minä olen vastuullinen vain lapselleni, ja seison jokaisen valintani takana.

Syitä on useita. Sukurutsa, puhelimet, kemikaalit, ruoka jne.

Jenkeissä on Trumpin johdolla laitettu tuulemaan. Siellä tutkitaan mistä vastaava ilmiö siellä johtuu. Toivotaan, että tekevät tulosta ja havainnot otetaan täälläkin käyttöön.

Tässä ilmiössä meillä on edelleen hyvä asema takapajulana, jossa aiheesta ei saa edes kunnolla keskustella..

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle? 

Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala. 

Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta? 

Joidenkin kohdalla se on varsin helppoa: kas kun ei kaikki ADHD-lapset ole huonokäytöksisiä raivoajia. Valtaosa ei ole.

Kyllä se motorinen levottomuus, äänekkyys, impulsiivisuus on niin erilaista näillä lapsilla kuin muilla, eikä sitä korjata kasvatuksella ( joka totakai pitää olla kunnossa), vaan oikeasti merkittävin asia on lapsen aivojen kypsyminen. Ja se tapahtuu hitaammin kuin tavislapsilla. 

Omalla lapsella oli pienenä esim. sellaista, että saattoi olla keskittyneenä leikkiin tai vaikka kirjaan, ja sitten vaan yhtäkkiä pomppasi pystyyn, alkoi juosta paikallaan, rummuttamaan mahaansa käsillä ja huutamaan. Hänen onnensa on, että minullakin on ADHD, niin tiedän tasan miltä hänen päässään tuntui, kun sai impulssin toimia noin, enkä ajatellut asian olevan huonoa käytöstä tai kummallista tms.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta noita diagnosoidaan nykyään liikaa. Tuntuu, että joka toisella on adhd, vaikka henkilö olisi vain vähän tavallista vilkkaampi. Ajatellaan kai, että pilleri poskeen ja lapsi hiljaiseksi. Henkilö pystyy kuitenkin halutessaan keskittymään, eli oikeasti kyse ei ole tarkkaavaisuuden ongelmasta, vaan motivaatio- tai käytösongelmasta. Älylaitteiden jatkuva tuijotus aiheuttaa itse aiheutettua adhd:ta. Siitä pitäisi puhua paljon enemmän. 

 

Olen nähnyt aika monta adhd-diagnosoitua ihmistä ja väittäisin, että suurin osa diagnooseista on tarpeettomia. Ovat tavallisia, vähän vilkkaampia ja puheliaampia lapsia. Vain muutaman teinin kohdalla lääkitys on oikeasti ollut tarpeellista, kun ihminen ei pysy hetkeäkään paikoillaan ja hiljaa.

 

Minusta ongelma ei ole lapsissa, vaan yhteiskunnassa. Ihmiselle, jolle suuressa ryhmässä keskittyminen on hankalaa, ja joka ei pysty olemaan hiljaa, pitäisi olla tarjolla pienryhmäpaikka. Ennen oli tarkkiksia, eikä kaikkia edes yritetty väkisin pitää koulun penkillä, vaan ohjattiin työelämäorientoituneet vauhdilla työelämään. Ennen tarjottiin tukea, ja häirikkö pois häiritsemästä toisten opiskelua, nykyään diagnoosi ja pillereitä, kun tukea ei ole tarjolla. Se on väärin kaikkia kohtaan. 

 

Enemmän pitäisi mielestäni eriyttää opetusta. Taitavat ja motivoituneet omaan ryhmään, heikot toiseen ja häiriköt kolmanteen. Vauhti ryhmän tason ja motivaation mukaan. Tuki on oppilaan etu, ei rangaistus.

Tämä sun jakosi on niin typerä ja vanhanaikainen. 

Mun lapsi oli pienenä "häirikkö". Oli motorisesti levoton ja tosi äänekäs, koska hänellä on ADHD. Ei ollut eikä ole koskaan ollut ilkeä kenellekään, mutta vei varmasti merkittävästi enemmän opettajan resurssia kuin tavallinen oppilas. Hänen poikkeavuudestaan sanottiin ensimmäisen kerran ammattilaisten toimesta alle 2-vuotiaana.

Mutta se kun ei ole niin yksinkertaista, että lapsi on vain taitava ja motivoitunut, heikko tai häirikkö. Mun lapsi on taitava ja motivoitunut ja pienenä myös "häirikkö". Onneksi hän sai tosi taitavan opettajan aikanaan, joka näki lapsen potentiaalin, ja jaksoi olla positiivinen ja kannustava, eikä vain lyönyt leimaa otsaan.

Tänä päivänä lapsi on kirjoittanut huippulukiosta 7 L:ää ja aloittelemassa opinnot lääkiksessä.  Ei varmaan olisi mahdollista, jos olisi jo pienenä tuhottu usko itseensä ja motivaatio koulunkäyntiin, koska oli vielä kypsymätön ja impulsiivinen. 

Sekin muuten on huvittavaa, että täällä koko ajan syytellään vanhempia lääkkeiden syöttämisestä lapsille. Minä en lasta lääkinnyt, koska se ei ollut lapsen oma tarve, vaan olisi ollut ympäristön tarve. Oliko se nyt sitten mielestänne oikein vai väärin?

No, sinänsä tyhmä kysymys, koska näissä asioissa minä olen vastuullinen vain lapselleni, ja seison jokaisen valintani takana.

Tuossahan on kyse vain lapsesi temperamentista, ei mistään ADHDsta. Ja on löytynyt opettaja joka osaa toimia vilkkaan ja älykkään lapsen kanssa. Eli ei kaikki erilaisuus tai oletuksista poikkeaminen vaadi diagnoosia. Edelleen muuten vilkkaat tytöt ovat koulussa lirissä

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle? 

Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala. 

Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta? 

Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle? 

Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala. 

Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta? 

Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa. 

Vain harvalla ADHD-lapsen vanhemmalla on itsellään ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle? 

Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala. 

Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta? 

Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa. 

Vain harvalla ADHD-lapsen vanhemmalla on itsellään ADHD.

Niin, diagnosoituna. Aikuisten diagnosointi on vielä uutta ja melko harvinaista, vaikka tässä topassa muuta väitetäänkin. Mutta piirteet on monesti nähtävillä myös vanhemmissa. Tällöin esim säännöllisen päivärutiinin ja ennakoinnin toteuttaminen voi olla heille uutta ja vaikeaa, vaikka nämä ovat asioita joista ADHD-piirteinen lapsi hyötyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan oli tarkkis luokat, eikä noita tutkittu tai diagnosoitu. Varmaan silloinkin aika monella.

Peruskoulu on älykkäälle lapselle äärimmäisen helppo. Keskiarvo voi olla 9,8 ja käytös 9. Ongelmat tulevat esiin kuormituksen kasvaessa vasta lukiossa tai yliopistossa. 

-ohis

Sotkit asioita. Lahjakkaat on saatu uskomaan, että he ovat superlahjakkaita, jotka selviävät tekemättä opiskelun eteen töitä, eli opittu laiskuus. Yliopistossa karu totuus pläjähtää naamalle ja joutuu myöntämään, että ei tässä juuri muita kummempi ole. Ja joutuu opettelemaan sen työnteon. Omakohtainen kokemus ja myös lasteni kokemus. Eli tasokursseilla tuosta ADHD:sta selviäisi

Juuri tämä! On minun mielestäni jopa vähän irvokasta, miten aina koulussa kympin arvoisesti pärjänneet, huippulahjakkaat ja menestyneet ihmiset sitten lopulta burn outin tullen löytävät itselleen ADHD-identiteetin. 
Näyttää aivan kuin olisi helpompaa ja mieluisampaa myöntää ADHD kuin että myöntäisi, että sittenkin se lahjakkuus loppui jossain vaiheessa eivätkä voimat kestäneet jatkuvaa suorittamista.

Onko ADHD eräänlainen synninpäästö ihmiselle, joka ei pystynyt enempään? Onko itsetunto niin hauras, että on tärkeämpää helliä ajatusta siitä koskemattomasta älykkyydestä ja lahjakkuudesta kuin myöntää, että jokaisella loppuu jossakin vaiheessa voimat, oli ADHD tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle? 

Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala. 

Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta? 

Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa. 

Vain harvalla ADHD-lapsen vanhemmalla on itsellään ADHD.

Niin, diagnosoituna. Aikuisten diagnosointi on vielä uutta ja melko harvinaista, vaikka tässä topassa muuta väitetäänkin. Mutta piirteet on monesti nähtävillä myös vanhemmissa. Tällöin esim säännöllisen päivärutiinin ja ennakoinnin toteuttaminen voi olla heille uutta ja vaikeaa, vaikka nämä ovat asioita joista ADHD-piirteinen lapsi hyötyy. 

Rytmisyys on yksi temperamenttipiirre, ja vieläpä erityisen vahvasti perinnöllinen sellainen.

Toiset meistä eivät ole rytmisiä. Se aiheuttaa monenlaista vaikeutta, mutta on eri asia kuin ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle? 

Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala. 

Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta? 

Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa. 

Vain harvalla ADHD-lapsen vanhemmalla on itsellään ADHD.

Niin, diagnosoituna. Aikuisten diagnosointi on vielä uutta ja melko harvinaista, vaikka tässä topassa muuta väitetäänkin. Mutta piirteet on monesti nähtävillä myös vanhemmissa. Tällöin esim säännöllisen päivärutiinin ja ennakoinnin toteuttaminen voi olla heille uutta ja vaikeaa, vaikka nämä ovat asioita joista ADHD-piirteinen lapsi hyötyy. 

Rytmisyys on yksi temperamenttipiirre, ja vieläpä erityisen vahvasti perinnöllinen sellainen.

Toiset meistä eivät ole rytmisiä. Se aiheuttaa monenlaista vaikeutta, mutta on eri asia kuin ADHD.

Niin, jotkut kutsuvat sellaista rytmisyyden puutetta kasvatuksen puutteeksi. Se voi sitten ilmetä niin, että ei huomata syödä, mennä nukkumaan, tuoda lasta vastaanotolle, ollaan myöhässä kaikkialta, unohdellaan tavaroita jne. Mikähän olisi tälle kuvaava nimi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle? 

Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala. 

Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta? 

Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa. 

Vain harvalla ADHD-lapsen vanhemmalla on itsellään ADHD.

Niin, diagnosoituna. Aikuisten diagnosointi on vielä uutta ja melko harvinaista, vaikka tässä topassa muuta väitetäänkin. Mutta piirteet on monesti nähtävillä myös vanhemmissa. Tällöin esim säännöllisen päivärutiinin ja ennakoinnin toteuttaminen voi olla heille uutta ja vaikeaa, vaikka nämä ovat asioita joista ADHD-piirteinen lapsi hyötyy. 

Rytmisyys on yksi temperamenttipiirre, ja vieläpä erityisen vahvasti perinnöllinen sellainen.

Toiset meistä eivät ole rytmisiä. Se aiheuttaa monenlaista vaikeutta, mutta on eri asia kuin ADHD.

Niin, jotkut kutsuvat sellaista rytmisyyden puutetta kasvatuksen puutteeksi. Se voi sitten ilmetä niin, että ei huomata syödä, mennä nukkumaan, tuoda lasta vastaanotolle, ollaan myöhässä kaikkialta, unohdellaan tavaroita jne. Mikähän olisi tälle kuvaava nimi? 

ADHD:n kannattajien mukaan se kuvaava nimi olisi tietysti ADHD. Ja tästä syystä aikuisilla ADHD-diagnoosit olisi saatava yhtä yleisiksi kuin lapsilla, eli että 10-20% ihmisistä olisi ADHD-diagnosoituja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle? 

Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala. 

Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta? 

Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa. 

Tiukka kuri on se mitä lapsi tarvitsee. Harvassa perheessä sellaista valitettavasti nykypäivänä on, mikä sitten näkyy erilaisena ns. oireiluna niin kuin sitä on alettu kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle? 

Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala. 

Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta? 

Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa. 

Vain harvalla ADHD-lapsen vanhemmalla on itsellään ADHD.

Niin, diagnosoituna. Aikuisten diagnosointi on vielä uutta ja melko harvinaista, vaikka tässä topassa muuta väitetäänkin. Mutta piirteet on monesti nähtävillä myös vanhemmissa. Tällöin esim säännöllisen päivärutiinin ja ennakoinnin toteuttaminen voi olla heille uutta ja vaikeaa, vaikka nämä ovat asioita joista ADHD-piirteinen lapsi hyötyy. 

Rytmisyys on yksi temperamenttipiirre, ja vieläpä erityisen vahvasti perinnöllinen sellainen.

Toiset meistä eivät ole rytmisiä. Se aiheuttaa monenlaista vaikeutta, mutta on eri asia kuin ADHD.

Niin, jotkut kutsuvat sellaista rytmisyyden puutetta kasvatuksen puutteeksi. Se voi sitten ilmetä niin, että ei huomata syödä, mennä nukkumaan, tuoda lasta vastaanotolle, ollaan myöhässä kaikkialta, unohdellaan tavaroita jne. Mikähän olisi tälle kuvaava nimi? 

Rytmisyyden puute on temperamenttipiirre. Olen kärsinyt siitä koko ikäni. Tavaroiden kanssa on päivittäin ongelmia. Mutta kuitenkaan en ole koko ikääni ollut kaikkialta myöhässä. Elämäntilanteesta riippuen olen välillä vetänyt tosi hyvin ja välillä tosi huonosti. Ajatteletko, että kasvatukseni on vaihdellut ihan näin aikuisiälläkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle? 

Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala. 

Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta? 

Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa. 

Vain harvalla ADHD-lapsen vanhemmalla on itsellään ADHD.

Niin, diagnosoituna. Aikuisten diagnosointi on vielä uutta ja melko harvinaista, vaikka tässä topassa muuta väitetäänkin. Mutta piirteet on monesti nähtävillä myös vanhemmissa. Tällöin esim säännöllisen päivärutiinin ja ennakoinnin toteuttaminen voi olla heille uutta ja vaikeaa, vaikka nämä ovat asioita joista ADHD-piirteinen lapsi hyötyy. 

Rytmisyys on yksi temperamenttipiirre, ja vieläpä erityisen vahvasti perinnöllinen sellainen.

Toiset meistä eivät ole rytmisiä. Se aiheuttaa monenlaista vaikeutta, mutta on eri asia kuin ADHD.

Niin, jotkut kutsuvat sellaista rytmisyyden puutetta kasvatuksen puutteeksi. Se voi sitten ilmetä niin, että ei huomata syödä, mennä nukkumaan, tuoda lasta vastaanotolle, ollaan myöhässä kaikkialta, unohdellaan tavaroita jne. Mikähän olisi tälle kuvaava nimi? 

Rytmisyyden puute on temperamenttipiirre. Olen kärsinyt siitä koko ikäni. Tavaroiden kanssa on päivittäin ongelmia. Mutta kuitenkaan en ole koko ikääni ollut kaikkialta myöhässä. Elämäntilanteesta riippuen olen välillä vetänyt tosi hyvin ja välillä tosi huonosti. Ajatteletko, että kasvatukseni on vaihdellut ihan näin aikuisiälläkin?

Siis onko sinulla lapsia? Vai mistä kasvatuksesta puhut? Kyllähän kaikki, mitä me teemme, antaa mallin lapsillemme. Ja lapset voivat periä saman piirteen tai sitten eivät. Unohtelu, myöhästely, aikaoptimismi, hajamielisyys ovat kaikki vahvoja nepsypiirteitä. Eivät diagnoosiin yksin riitä, mutta kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

En lainaa koko viestiä, kun on niin pitkä, mutta tähän haluan kommentoida:

"Henkilö pystyy kuitenkin halutessaan keskittymään, eli kyse ei ole tarkkaavaisuuden ongelmasta, vaan motivaatio- tai käytösongelmasta."

Yksi adhd:n piirre on hyperfokus eli ihminen kykenee uppoutumaan mielenkiintoiseen asiaan hyvin keskittyneesti ja pitkäksi aikaa. Adhd:ssa ei siis ole kyse siitä, että ei kykenisi keskittymään ollenkaan, vaan se on pikemminkin tarkkaavuuden säätelyn ongelma. Tämä liittyy aivojen dopamiinitasoihin. Tehtävän pitää olla joko erittäin mielenkiintoinen, jännittävä tai kiireellinen, jotta adhd-aivot tuottavat tarpeeksi dopamiinia, jotta keskittyminen pysyy yllä.

Aiemmin tuota pidettiin "hajamielisten professoreiden" luonteenpiirteenä. Keskittyy omaan tutkimuskohteeseensa niin innokkaasti että unohdetaan ajan kuluminen ja esim. voidaan laiminlyödä tavallinen päivärytmi, ruokailu, uni.

Vanhan liiton henkilöitä tämä ap. Kouluissakin on edelleen joitain eläkeiän kynnyksellä olevia, jotka pitävät tätä tekosyynä ja keksittynä muotioikkuna. Heidän kanssaan sitten täytyy tehdä hommia kouluyhteisön sisällä, että lapsi saisi tukea. Toki on aivan mahdollista, että tällä hetkellä annetaan diagnoosi erittäin herkästi ja jonkun verran mukaan ajautuu myös sellaisia, joilla piirteen ovat erittäin lievät.

Hyvin haastavaa ADHD-piirteistöä ei saada aikaan kasvatuksella. Kasvatus voi edesauttaa oireiden voimistumista, jos vanhemmat eivät saa ajoissa vinkkejä tai sitten uupuvat ja kyynistyvät jo varhain. 

Syy: lääketeollisuuden piti saada amfetamiinijohdannaisilleen käyttäjiä. Mielenkiintoisesti ADHD näyttää llisääntyvän lännessä, ei idässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lainaa koko viestiä, kun on niin pitkä, mutta tähän haluan kommentoida:

"Henkilö pystyy kuitenkin halutessaan keskittymään, eli kyse ei ole tarkkaavaisuuden ongelmasta, vaan motivaatio- tai käytösongelmasta."

Yksi adhd:n piirre on hyperfokus eli ihminen kykenee uppoutumaan mielenkiintoiseen asiaan hyvin keskittyneesti ja pitkäksi aikaa. Adhd:ssa ei siis ole kyse siitä, että ei kykenisi keskittymään ollenkaan, vaan se on pikemminkin tarkkaavuuden säätelyn ongelma. Tämä liittyy aivojen dopamiinitasoihin. Tehtävän pitää olla joko erittäin mielenkiintoinen, jännittävä tai kiireellinen, jotta adhd-aivot tuottavat tarpeeksi dopamiinia, jotta keskittyminen pysyy yllä.

Aiemmin tuota pidettiin "hajamielisten professoreiden" luonteenpiirteenä. Keskittyy omaan tutkimuskohteeseensa niin innokkaasti että unohdetaan ajan kuluminen ja esim. voidaan laiminlyödä tavallinen päivärytmi, ruokailu, uni.

Nykyään syvällisesti jostain tietysti aihepiiristä kiinnostuneet lapset saavat helposti autistin leiman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että miten suljetaan pois kasvatuksen puute ja kasvuolosuhteet kun diagnoosia haetaan lapselle? 

Tiedän useampia tapauksia joilla ei vielä edes diagnoosia saatu, mutta ovat tuetussa ryhmässä käytös- ja tunnesäätely ongelmien takia. Yhteistä näille, että vanhemmat vetävät kaikki osa alueet sieltä missä aita matalin. Ruokailu, uni, ruutuaika, ulkoilu, läsnäolo, virikkeet sekä jämäkän ja johdonmukaisen suhtautumisen puuttuminen, kun lapsi on hankala. 

Jos se varhaislapsuus (alle 5v) vedetään penkin alle niin tottakai siinä tarvitaan jo ammattilaisen apua. Jos kyse onkin haastavan ja tempperamenttisen lapsen väärästä kasvatuksesta? 

Ei sitä pystytä sulkemaan pois. Mutta tottakai vanhempia ohjataan ja pyritään saamaan kasvatusta oikeampaan suuntaan. Lapsia ei silti voi jättää hoitamatta, jos oireet ovat kouluiässä voimakkaita, koska hoito on yleensä lapsen etu. On myös muistettava, että ADHD on voimakkaasti perinnöllinen, joten ei ole epätavallista että oireilevan lapsen vanhemmilla on tavallista enemmän vaikeuksia pitää ns. paketti kasassa. 

Vain harvalla ADHD-lapsen vanhemmalla on itsellään ADHD.

Ja mihin tämän perustat? Kyllä usealla on, ei välttämättä diagnosoituna.