Lue keskustelun säännöt.
Anoppi halusi että lapsenlapsen synttärit juhlitaan siellä
12.08.2026 |
Suostuimme, koska anoppi sanoi että hänelle olisi niin tärkeää päästä järjestämään syntymäpäivää. Ulkopuolisia vieraita ei tullut.
Lapsella oli yksi toive synttäreitä varten: hän halusi toivomaansa tietynlaiseen kakkuun lempisuklaataan (keskihintainen merkki). Kakku oli tarkoitus tehdä lapsen kanssa yhdessä ja lupasimme että voisimme tuoda raaka-aineet mukanamme. Anoppi kuitenkin ilmoitti ettei ole tarvetta, hän on parhaillaan kaupassa ja on tarvittavat raaka-aineet jo ehtinyt kerätä.
Miten sitten kävi? Anoppi oli lapsen toivoman suklaan sijasta ostanut halvinta mahdollista suklaata. Kakku ei sitten maistunut yhtään siltä mitä lapsi oli toivonut. Anoppi oli kuitenkin kovin tyytyväinen, että sai tässäkin asiassa säästettyä euron tai kaksi.
Tiesin että anoppi on säästäväinen, mutta yleensä lastenlasten kohdalla ei ole tällaiseen kaikesta pihistelyyn lähdetty. Mies pahoitti asiasta mielensä, kun hänelle tulivat lapsuusmuistot mieleen.
Mielestäni ei ole kohtuullista, että lapselta kysellään ensin toiveet kakkua varten ja sitten ne totaalisesti jätetään huomiotta, kun jokin muu suklaa onkin hiukan halvempi.
Mikäli anoppi on tiukilla, olisimme mielellämme tuoneet raaka-aineet mukanamme, jotta lapsi varmasti saa toivomansa kakun, kun se ei mikään ökykallis itsetehtynä olisi ollut vaikka siihen olisi käyttänyt lapsen lenpisuklaata.
Toki tästä otetaan nyt opiksi ja jos anopin kanssa vielä joskus yhdessä leivotaan, tuomme raaka-aineet / valmiit leivonnaiset sinne mukanamme.
Mitä sinä tästä ajattelet? Saako toimia niin, että ensin kysyy toiveita ja sitten alkaa pihistellä sen sijaan, että sanoisi suoran ettei toiveen toteuttaminen onnistu. Silloin olisimme voineet tehdä kakun joko itse tai ostaa jostain valmiina.
Kommentit (498)
No ensi vuonna tosiaan itse leivotut synttärit. Onhan tuossa hopeareunuksena se, että noin säästäväiseltä anopilta jäänee jotain perintöä aikanaan. Joidenkin elämän sisältö on raha ja säästäminen ja niiden ympärillä pyöriminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on sanonut hankkineensa raaka-aineet. Hän on hankkinut myös suklaan. Luultavasti hän ei ole tajunnut, että on ehdottoman tärkeää, että suklaa on tietyn merkkistä. Anoppi ei valehdellut, vaan toimi oman ymmärryksessä mukaan. Ainakaan aloituksessa ap ei maininnut, että anoppi olisi kertonut ostanut juuri tämän tietyn suklaan, vaan hän sanoi hankkineensa raaka-aineet.
Jos anopille laitetaan viesti, jossa kerrotaan lapsen toivoneen tietyn merkkistä suklaata, niin normaalijärkinen ihminen kyllä ymmärtää että se on eri asia kuin vain kaivella omista kaapeista jotain suklaata kakkua varten. Maitosuklaa, valkosuklaa ja tumma suklaa maistuvat kaikki täysin erilaisilta ja suklaissa on tämän lisäksi muitakin eroja.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa..ihanko oikeasti jollakin suklaala on noin suuri merkitys ja oikein vielä lempisuklaata ja äiti pahoittaa siitä mielensä ja maailma on piloilla. Missä oma elämä?
Niin, missä on kommentoija elämäsi? Selvästi ainakin palstailuun sinulla on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Monelta menee tässä täysin ohi pointti. Ongelma ei ole tuo suklaa. Ongelma on se, että anoppi ilmoittautui tekemään kakun, lupasi tehdä kakun lapsen toiveiden mukaisesti, valehteli vielä sujuvasti ostaneensa oikeaa suklaata. Teki kyllä kakun, mutta valehteli suklaan hankinnasta eikä tehnyt toiveen mukaista kakkua. Valehteli ja petti odotuksen. Se tässä se suurempi ongelma on. Parin euron säästö oli tärkeämpää kuin ilahduttaa lasta.
Ongelma on miehen ja anopin suhde. Sitähän ap on jankuttanut monessa kohtaa. Ihan sama nistä ap on pultit vetänyt mutta lapsi tuskin on muuta kuin olkansa kohottanut jos on edes maistanut kakusta.
Selvittäkää ne välinne tai oikeammin mies selvittää välinsä äitinsä kanssa niin ei tartte pikkuasioihin hirviominiän puuttua.
Ei tartte anopista vikoja enää kaivamalla kaivaa, kun kasvaa aikuiseksi ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte anopista vikoja enää kaivamalla kaivaa, kun kasvaa aikuiseksi ajoissa.
Olen samaa mieltä, että anopin olisi aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa pää pois sieltä omasta perseestä. Lapselle valehtelu kirkkain silmin on aikuiselta törkeää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta menee tässä täysin ohi pointti. Ongelma ei ole tuo suklaa. Ongelma on se, että anoppi ilmoittautui tekemään kakun, lupasi tehdä kakun lapsen toiveiden mukaisesti, valehteli vielä sujuvasti ostaneensa oikeaa suklaata. Teki kyllä kakun, mutta valehteli suklaan hankinnasta eikä tehnyt toiveen mukaista kakkua. Valehteli ja petti odotuksen. Se tässä se suurempi ongelma on. Parin euron säästö oli tärkeämpää kuin ilahduttaa lasta.
Ongelma on miehen ja anopin suhde. Sitähän ap on jankuttanut monessa kohtaa. Ihan sama nistä ap on pultit vetänyt mutta lapsi tuskin on muuta kuin olkansa kohottanut jos on edes maistanut kakusta.
Selvittäkää ne välinne tai oikeammin mies selvittää välinsä äitinsä kanssa niin ei tartte pikkuasioihin hirviominiän puuttua.
Mies on usein hyvin ahdistunut lapsuutensa takia. Ei vaikuta kykenevän selvittämään välejään jyräävän äidin kanssa eikä ole valmis ottamaan kunnollista irtiottoa. Ulkopuolinen ei toisten ihmisten väleihin voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ongelma on siinä että ette heti sanonut ei
Niin kai, mutta aiemmin anoppi ei ole lastenlasten suhteen toiminut tällä tavalla. Miehen koko lapsuus on ollut pihistelyä kaikesta ja hänelle tämä oli kova paikka, kun nyt lastenlasten kanssa toimittiin samoin kuin on aiemmin toimittu hänen suhteensa.
Et sitten oo tajunnut, että miehesi on perheen "scapegoat", jota kohdellaan paskasti, vaikka muut saavat hyvää kohtelua, ja kaikki ikävä on aina hänen syytään. Ja koska lapsenlapsi on miehesi lapsi, niin sama kohtelu jatkuu seuraavaan sukupolveen, bonuksena myös miehesi pahoittaa mielensä lapsensa kohtelun vuoksi.
No nyt tiedät, etkä anna päästään vialliselle anopillesi yhtään siimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsenäisten aikuisten lasten äitinä ihmettelen tätä riippuvuutta vanhemmista. Me tapaamme aikuisina, välit on hyvät mutta jokainen hoitaa itse asiansa ja juhlansa. Yhden lapset hoitavat jopa vanhempiensa merkkipäivien leipomiset.
Mulla on merkkipäivä lokakuussa, tarjoan lounaan ravintolassa jälkipolvelle. Toivottavasti mulla ei ole hirviominiää putkahtanut joka viikon ratkuttaa ettei mummo raaskinut tarpeeksi kallista tarjota. Ja höpötti ja sitä ja tätä vikaa oli anopissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Et tainnut lukea kommentteja ajatuksen kanssa. Lastensa elämään siinä änkeää väkisin se läheisriippuvainen vanhempi, joka tekee vaikka tikusta asiaa ollakseen "korvaamaton".
Kaikki kyllä hoituisi hyvin ilman häntäkin, mutta jossain vaiheessa läheiset väsähtävät siihen kuinka joku jatkuvasti vinkuu, että eikö nyt hän mitään voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kohdassa mummo valehteli? Ihan trollijuttu koko aloitus. Silti uskon, että noin typeriä nuoria rouvia on. Reseptiä ja suklaan merkkiä ei sitten vaan ole kuulunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ongelma on siinä että ette heti sanonut ei
Niin kai, mutta aiemmin anoppi ei ole lastenlasten suhteen toiminut tällä tavalla. Miehen koko lapsuus on ollut pihistelyä kaikesta ja hänelle tämä oli kova paikka, kun nyt lastenlasten kanssa toimittiin samoin kuin on aiemmin toimittu hänen suhteensa.
Et sitten oo tajunnut, että miehesi on perheen "scapegoat", jota kohdellaan paskasti, vaikka muut saavat hyvää kohtelua, ja kaikki ikävä on aina hänen syytään. Ja koska lapsenlapsi on miehesi lapsi, niin sama kohtelu jatkuu seuraavaan sukupolveen, bonuksena myös miehesi pahoittaa mielensä lapsensa kohtelun vuoksi.
No nyt tiedät, etkä anna päästään vialliselle anopillesi yhtään siimaa.
Kannattaa aina miettiä ja tarkastaa kun " pelastaa miehen ja kouluttaa mieleisekseen" onko mies varakkaasta kodista. Saanut lapsena kaiken mitä on halunnut kuten vaimot yleensä.
On kummallusta jos ihminen ei vielä aikuisena käsitä että vanhempien nuukuudelle on ihan ollut selitys, palkat vs elämisen kulut.
Mikäli lehtiin on uskominen nytkin kasvaa lapsia joiden kotona joudutaan pihistelemään.
Jos aloittajan anoppikin on jo eläkkeellä ei välttämättä eläke oli suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Et tainnut lukea kommentteja ajatuksen kanssa. Lastensa elämään siinä änkeää väkisin se läheisriippuvainen vanhempi, joka tekee vaikka tikusta asiaa ollakseen "korvaamaton".
Kaikki kyllä hoituisi hyvin ilman häntäkin, mutta jossain vaiheessa läheiset väsähtävät siihen kuinka joku jatkuvasti vinkuu, että eikö nyt hän mitään voi tehdä.
Lapset ovat silloin pysyneet lapsina, ei ole syntynyt aikuisten välistä ihmissuhdetta jos mummo kokee toiset autettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v ostamaan maitoa kaupasta?
Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsenäisten aikuisten lasten äitinä ihmettelen tätä riippuvuutta vanhemmista. Me tapaamme aikuisina, välit on hyvät mutta jokainen hoitaa itse asiansa ja juhlansa. Yhden lapset hoitavat jopa vanhempiensa merkkipäivien leipomiset.
Mulla on merkkipäivä lokakuussa, tarjoan lounaan ravintolassa jälkipolvelle. Toivottavasti mulla ei ole hirviominiää putkahtanut joka viikon ratkuttaa ettei mummo raaskinut tarpeeksi kallista tarjota. Ja höpötti ja sitä ja tätä vikaa oli anopissa.
Etkö sinäkin ole riippuvainen lapsistasi, jos pitää ravintolalounaan avulla lahjoa heitä tapaamaan sinua edes joskus? Tai jos lapset hoitavat vanhempiensa merkkipäivien leipomiset, niin vanhempi on silloin lapsestaan riippuvainen.
Päästään vialla olet sinäkin, etkä edes näytä sitä tunnistavan. Mutta toki jokainen itsekeskeisyydessään kuvittelee olevansa normaali, ja muut on niitä omituisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Et tainnut lukea kommentteja ajatuksen kanssa. Lastensa elämään siinä änkeää väkisin se läheisriippuvainen vanhempi, joka tekee vaikka tikusta asiaa ollakseen "korvaamaton".
Kaikki kyllä hoituisi hyvin ilman häntäkin, mutta jossain vaiheessa läheiset väsähtävät siihen kuinka joku jatkuvasti vinkuu, että eikö nyt hän mitään voi tehdä.
Lapset ovat silloin pysyneet lapsina, ei ole syntynyt aikuisten välistä ihmissuhdetta jos mummo kokee toiset autettavaksi.
Ja kenen vika se silloin on? Mummo ei ole sitten tainnut kokea osaavansa kasvattaa itsenäiseen elämään, jos ei luota lastensa pärjäävän. Jollain se on tyhjä elämä täytettävä.
Miehet istuu nurkassa hiljaa. Ei sano vaimolle vastaan. Vaimo saa riehua mielensä mukaan miehenkin sukua parjailemassa ja riitaa haastamassa.
Se on naineen miehen asema, hiljaa.
Hohhoijaa..ihanko oikeasti jollakin suklaala on noin suuri merkitys ja oikein vielä lempisuklaata ja äiti pahoittaa siitä mielensä ja maailma on piloilla. Missä oma elämä?