Lue keskustelun säännöt.
Anoppi halusi että lapsenlapsen synttärit juhlitaan siellä
12.08.2026 |
Suostuimme, koska anoppi sanoi että hänelle olisi niin tärkeää päästä järjestämään syntymäpäivää. Ulkopuolisia vieraita ei tullut.
Lapsella oli yksi toive synttäreitä varten: hän halusi toivomaansa tietynlaiseen kakkuun lempisuklaataan (keskihintainen merkki). Kakku oli tarkoitus tehdä lapsen kanssa yhdessä ja lupasimme että voisimme tuoda raaka-aineet mukanamme. Anoppi kuitenkin ilmoitti ettei ole tarvetta, hän on parhaillaan kaupassa ja on tarvittavat raaka-aineet jo ehtinyt kerätä.
Miten sitten kävi? Anoppi oli lapsen toivoman suklaan sijasta ostanut halvinta mahdollista suklaata. Kakku ei sitten maistunut yhtään siltä mitä lapsi oli toivonut. Anoppi oli kuitenkin kovin tyytyväinen, että sai tässäkin asiassa säästettyä euron tai kaksi.
Tiesin että anoppi on säästäväinen, mutta yleensä lastenlasten kohdalla ei ole tällaiseen kaikesta pihistelyyn lähdetty. Mies pahoitti asiasta mielensä, kun hänelle tulivat lapsuusmuistot mieleen.
Mielestäni ei ole kohtuullista, että lapselta kysellään ensin toiveet kakkua varten ja sitten ne totaalisesti jätetään huomiotta, kun jokin muu suklaa onkin hiukan halvempi.
Mikäli anoppi on tiukilla, olisimme mielellämme tuoneet raaka-aineet mukanamme, jotta lapsi varmasti saa toivomansa kakun, kun se ei mikään ökykallis itsetehtynä olisi ollut vaikka siihen olisi käyttänyt lapsen lenpisuklaata.
Toki tästä otetaan nyt opiksi ja jos anopin kanssa vielä joskus yhdessä leivotaan, tuomme raaka-aineet / valmiit leivonnaiset sinne mukanamme.
Mitä sinä tästä ajattelet? Saako toimia niin, että ensin kysyy toiveita ja sitten alkaa pihistellä sen sijaan, että sanoisi suoran ettei toiveen toteuttaminen onnistu. Silloin olisimme voineet tehdä kakun joko itse tai ostaa jostain valmiina.
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen mies tietää, että vanhemmat on nuukia eikä osta kallista suklaata, miksi sitä.olettaa ja mielensä pahoittaa. Tuntee äitinsäja tietää, että nyt voi tehdä kuten itse haluaa. Käy kakkukekkereillä ja tekee oman touvekakun sitten kotona.
Ei aikuinen ole omien vanhempien armoilla enää. Ei tarvitse mitään traumoja nostaa pintaan. Sille lapselle traumoja ei aiheuta kuin omat vanhemmat kiukuttelulla.
Isovanhemmat eivät ole aiemmin toimineet näin lastenlasten kanssa. Mies taisi toivoa, että asiat olisivat paremmin kuin hänen lapsuudessaan.
Ainoa ongelma tässä on miehen suhtautuminen. Mitään muuta ongelmaa ei ole.
On se kyllä tosiaan tyhmää ajatella että ihmiset tekisivät sen mitä lupaavat eivätkä valehtelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte anopista vikoja enää kaivamalla kaivaa, kun kasvaa aikuiseksi ajoissa.
Olen samaa mieltä, että anopin olisi aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa pää pois sieltä omasta perseestä. Lapselle valehtelu kirkkain silmin on aikuiselta törkeää käytöstä.
Ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja suhtautumista elämään. Huomaa kyllä, ettet ole vielä vaihetta kasvussa sisäistänyt.
Tässä on nostettu taas perinteinen naisten kärhämä (miniä-anoppi) keskiöön. Kun pullamössösukupolvi ei saa tahtoaan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte anopista vikoja enää kaivamalla kaivaa, kun kasvaa aikuiseksi ajoissa.
Olen samaa mieltä, että anopin olisi aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa pää pois sieltä omasta perseestä. Lapselle valehtelu kirkkain silmin on aikuiselta törkeää käytöstä.
Ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja suhtautumista elämään. Huomaa kyllä, ettet ole vielä vaihetta kasvussa sisäistänyt.
Tässä on nostettu taas perinteinen naisten kärhämä (miniä-anoppi) keskiöön. Kun pullamössösukupolvi ei saa tahtoaan läpi.
Olenhan. Anoppi saa jatkossa vapaasti vinkua haluavansa järjestää sitä ja tätä, mutta se ei enää onnistu. Emme ala paimentaa anoppia tai paikkailla hänen säätöjään. Tämä kokemus riitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v ostamaan maitoa kaupasta?
Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.
Huoh. Väännetään rautalangasta. Kuvittele seuraava keskustelu, kun joku on kylässä vanhemmillaan.
60v äiti: hei minäpäs kipaisen kaupassa. Tarvitsetteko jotain?
30v lapsi: ei tarvita, haetaan omat tavarat itse.
60 äiti: no höpsistä, minä voin hakea kun nyt kerran lähikauppaan olen menossa!
30 v lapsi: ei kiitos, haetaan itse omat maidot kohta.
Eli tällaisessa tilanteessa pitäisi mielestäsi A: olla kertomatta äidille että tarvitsee maitoa kaupasta, B: kertoa ja näin ollen "passuuttaa" häntä, vai C: olla kertomatta ja lähteä äidin kotiin tullessa sanomatta mitään itse vielä kauppaan yhden maidon perässä? Siinähän ei olisikaan suuttumisriskiä, kun äitiä pidetään niin höppänänä ettei selviä tehtävästä noutaa yhtä maitoa.
Miksi sinä äidilläsi kylässä käydessä tarvitset omat maidot? Etkö voi ostaa kotiin mennessäsi?
Asun 300km päässä joten kun menen kyseessä on useamman päivän reissu. Eli kun käyn, en viikon aikana voi esimerkiksi kertoa äidilleni mitä tarvitsen kaupasta? Käyn kyllä mielelläni itse kaupassa ja hoidan vaikka koko viikon kauppareissut, mutta mielestäni on ihan normaalia että kun aikuinen ihminen lupaa hoitaa asian X, sieltä ei tule Y:tä tai Z:tä. Kuinka moni katselisi muissa ihmissuhteissaan vähän sinne päin sähläystä? En edes ymmärrä mistä tuo juontuu, jos kaverini vaikkapa pyytää hakemaan leivontakaupasta virheää elintarvikeväriä, en vie tälle kiloa pinkkiä marsipaania. Jos mies pyytää ostamaan Doven tiettyä deodoranttia kaupasta, en hae litraa halpaa partavettä sen tilalle. Mielestäni tällainen on normaalia. Normaalia on sekin että sanotaan suoraan jos ei ehdi, löytänyt sitä asiaa tai jostain muusta syystä sitä asiaa ei voi hoitaa.
Keskustelu menee sivuraiteille ja juuri tällaiseksi ihmeelliseksi jankkaamiseksi ja säädöksi mitä tällaisten ihmisten kanssa aina on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v ostamaan maitoa kaupasta?
Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.
Huoh. Väännetään rautalangasta. Kuvittele seuraava keskustelu, kun joku on kylässä vanhemmillaan.
60v äiti: hei minäpäs kipaisen kaupassa. Tarvitsetteko jotain?
30v lapsi: ei tarvita, haetaan omat tavarat itse.
60 äiti: no höpsistä, minä voin hakea kun nyt kerran lähikauppaan olen menossa!
30 v lapsi: ei kiitos, haetaan itse omat maidot kohta.
Eli tällaisessa tilanteessa pitäisi mielestäsi A: olla kertomatta äidille että tarvitsee maitoa kaupasta, B: kertoa ja näin ollen "passuuttaa" häntä, vai C: olla kertomatta ja lähteä äidin kotiin tullessa sanomatta mitään itse vielä kauppaan yhden maidon perässä? Siinähän ei olisikaan suuttumisriskiä, kun äitiä pidetään niin höppänänä ettei selviä tehtävästä noutaa yhtä maitoa.
Miksi sinä äidilläsi kylässä käydessä tarvitset omat maidot? Etkö voi ostaa kotiin mennessäsi?
Asun 300km päässä joten kun menen kyseessä on useamman päivän reissu. Eli kun käyn, en viikon aikana voi esimerkiksi kertoa äidilleni mitä tarvitsen kaupasta? Käyn kyllä mielelläni itse kaupassa ja hoidan vaikka koko viikon kauppareissut, mutta mielestäni on ihan normaalia että kun aikuinen ihminen lupaa hoitaa asian X, sieltä ei tule Y:tä tai Z:tä. Kuinka moni katselisi muissa ihmissuhteissaan vähän sinne päin sähläystä? En edes ymmärrä mistä tuo juontuu, jos kaverini vaikkapa pyytää hakemaan leivontakaupasta virheää elintarvikeväriä, en vie tälle kiloa pinkkiä marsipaania. Jos mies pyytää ostamaan Doven tiettyä deodoranttia kaupasta, en hae litraa halpaa partavettä sen tilalle. Mielestäni tällainen on normaalia. Normaalia on sekin että sanotaan suoraan jos ei ehdi, löytänyt sitä asiaa tai jostain muusta syystä sitä asiaa ei voi hoitaa.
Keskustelu menee sivuraiteille ja juuri tällaiseksi ihmeelliseksi jankkaamiseksi ja säädöksi mitä tällaisten ihmisten kanssa aina on.
Sinä viikon löhöät äidin passattavana , et tarjoudu käymään kaupassa tai lähde mukaan kantamaan ja valitsemaan erikoistarpeitasi.
Nuori ihminen, höh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v ostamaan maitoa kaupasta?
Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.
Huoh. Väännetään rautalangasta. Kuvittele seuraava keskustelu, kun joku on kylässä vanhemmillaan.
60v äiti: hei minäpäs kipaisen kaupassa. Tarvitsetteko jotain?
30v lapsi: ei tarvita, haetaan omat tavarat itse.
60 äiti: no höpsistä, minä voin hakea kun nyt kerran lähikauppaan olen menossa!
30 v lapsi: ei kiitos, haetaan itse omat maidot kohta.
Eli tällaisessa tilanteessa pitäisi mielestäsi A: olla kertomatta äidille että tarvitsee maitoa kaupasta, B: kertoa ja näin ollen "passuuttaa" häntä, vai C: olla kertomatta ja lähteä äidin kotiin tullessa sanomatta mitään itse vielä kauppaan yhden maidon perässä? Siinähän ei olisikaan suuttumisriskiä, kun äitiä pidetään niin höppänänä ettei selviä tehtävästä noutaa yhtä maitoa.
Miksi sinä äidilläsi kylässä käydessä tarvitset omat maidot? Etkö voi ostaa kotiin mennessäsi?
Asun 300km päässä joten kun menen kyseessä on useamman päivän reissu. Eli kun käyn, en viikon aikana voi esimerkiksi kertoa äidilleni mitä tarvitsen kaupasta? Käyn kyllä mielelläni itse kaupassa ja hoidan vaikka koko viikon kauppareissut, mutta mielestäni on ihan normaalia että kun aikuinen ihminen lupaa hoitaa asian X, sieltä ei tule Y:tä tai Z:tä. Kuinka moni katselisi muissa ihmissuhteissaan vähän sinne päin sähläystä? En edes ymmärrä mistä tuo juontuu, jos kaverini vaikkapa pyytää hakemaan leivontakaupasta virheää elintarvikeväriä, en vie tälle kiloa pinkkiä marsipaania. Jos mies pyytää ostamaan Doven tiettyä deodoranttia kaupasta, en hae litraa halpaa partavettä sen tilalle. Mielestäni tällainen on normaalia. Normaalia on sekin että sanotaan suoraan jos ei ehdi, löytänyt sitä asiaa tai jostain muusta syystä sitä asiaa ei voi hoitaa.
Keskustelu menee sivuraiteille ja juuri tällaiseksi ihmeelliseksi jankkaamiseksi ja säädöksi mitä tällaisten ihmisten kanssa aina on.
Sinä viikon löhöät äidin passattavana , et tarjoudu käymään kaupassa tai lähde mukaan kantamaan ja valitsemaan erikoistarpeitasi.
Nuori ihminen, höh.
Kiitos huolenpidosta, mutta autan kyllä paljonkin kaupassakäynnissä enkä löhöä, vaan siivoilen, korjailen juttuja, ajan nurmikkoa, lenkitän koiria, teen ruokaa, pyykkään, kuskaan... Sinä sen sijaan vaikutat raskaalta persoonalta. :)
-485
Anoppi oppi kerralla, että vähän sinne päin jutut eivät toimi. Esikoinen oli parivuotias ja oli ihastunut yhteen leluun, missä oli tietty toiminto ja sitä piti käydä ihailemassa joka kauppakerta isossa lähimarketissa. Anopin kysellessä lapsen joululahjatoiveita, tuli kerrottua, että me aiomme ostaa sen lelun. Anoppihan päätti, että hänpä ostaa sen. No jouluaattona hän ojensi lahjan lapselle jo kauan ennen joulupukkia ja odotti näkevänsä innostuneen lapsen. Lapsi avasi paketin, otti lelun ja heitti sen kaaressa menemään lausuen "ei toimi". Anoppi oli mennyt ostamaan pienemmän, missä ei ollut toimintoa lainkaan ja se oli huomattavasti halvempi. Olin kyllä kertonut sen kalliimman hinnankin ja anoppi vakuutteli ostavansa sen.. Juuri se toiminto oli syy, miksi lapsi ihastui tuohon leluun. Anoppi kehtasi vielä valehdella, ettei niitä leluja muka enää ollut kaupassa. Vielä edellisenä päivänä oltiin käyty sitä ihastelemassa jälleen kerran kaupassa käydessä ja niitä oli vielä joulun jälkeenkin. Se samainen marketti oli anopinkin lähikauppa.
Opittiin kyllä hankkimaan lasten suurimmat toiveet itse tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v ostamaan maitoa kaupasta?
Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.
Huoh. Väännetään rautalangasta. Kuvittele seuraava keskustelu, kun joku on kylässä vanhemmillaan.
60v äiti: hei minäpäs kipaisen kaupassa. Tarvitsetteko jotain?
30v lapsi: ei tarvita, haetaan omat tavarat itse.
60 äiti: no höpsistä, minä voin hakea kun nyt kerran lähikauppaan olen menossa!
30 v lapsi: ei kiitos, haetaan itse omat maidot kohta.
Eli tällaisessa tilanteessa pitäisi mielestäsi A: olla kertomatta äidille että tarvitsee maitoa kaupasta, B: kertoa ja näin ollen "passuuttaa" häntä, vai C: olla kertomatta ja lähteä äidin kotiin tullessa sanomatta mitään itse vielä kauppaan yhden maidon perässä? Siinähän ei olisikaan suuttumisriskiä, kun äitiä pidetään niin höppänänä ettei selviä tehtävästä noutaa yhtä maitoa.
Miksi sinä äidilläsi kylässä käydessä tarvitset omat maidot? Etkö voi ostaa kotiin mennessäsi?
Asun 300km päässä joten kun menen kyseessä on useamman päivän reissu. Eli kun käyn, en viikon aikana voi esimerkiksi kertoa äidilleni mitä tarvitsen kaupasta? Käyn kyllä mielelläni itse kaupassa ja hoidan vaikka koko viikon kauppareissut, mutta mielestäni on ihan normaalia että kun aikuinen ihminen lupaa hoitaa asian X, sieltä ei tule Y:tä tai Z:tä. Kuinka moni katselisi muissa ihmissuhteissaan vähän sinne päin sähläystä? En edes ymmärrä mistä tuo juontuu, jos kaverini vaikkapa pyytää hakemaan leivontakaupasta virheää elintarvikeväriä, en vie tälle kiloa pinkkiä marsipaania. Jos mies pyytää ostamaan Doven tiettyä deodoranttia kaupasta, en hae litraa halpaa partavettä sen tilalle. Mielestäni tällainen on normaalia. Normaalia on sekin että sanotaan suoraan jos ei ehdi, löytänyt sitä asiaa tai jostain muusta syystä sitä asiaa ei voi hoitaa.
Keskustelu menee sivuraiteille ja juuri tällaiseksi ihmeelliseksi jankkaamiseksi ja säädöksi mitä tällaisten ihmisten kanssa aina on.
Luulisi että ihmisiin voi luottaa, mutta pahimmassa tapauksessa ihminen vetää totaalisesti herneet nenään siitä kun joku huomauttaa että vihreä maali on ihan eri asia kuin punainen eikä sille ole käyttöä.
Sen sijaan että sekaannusta pahoiteltaisiin ja tilanne yritettäisiin korjata, uhriudutaan ettei mikään se vain joillekin kelpaa vaikka parhaansa mukaan yrittää olla avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte anopista vikoja enää kaivamalla kaivaa, kun kasvaa aikuiseksi ajoissa.
Olen samaa mieltä, että anopin olisi aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa pää pois sieltä omasta perseestä. Lapselle valehtelu kirkkain silmin on aikuiselta törkeää käytöstä.
Ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja suhtautumista elämään. Huomaa kyllä, ettet ole vielä vaihetta kasvussa sisäistänyt.
Tässä on nostettu taas perinteinen naisten kärhämä (miniä-anoppi) keskiöön. Kun pullamössösukupolvi ei saa tahtoaan läpi.
Olenhan. Anoppi saa jatkossa vapaasti vinkua haluavansa järjestää sitä ja tätä, mutta se ei enää onnistu. Emme ala paimentaa anoppia tai paikkailla hänen säätöjään. Tämä kokemus riitti.
Meinasin jo edelle lisätä, että siitä alkaa taas yksi koston kierre ja se ei tiedä hyvää lapsi-isoåitisuhteelle. Löydät vielä edestäsi lapsesi aikuisena vinkumasta SINULLE miksi mummia ei näkynyt. Nähty on. Rikot oman lapsesi. Onnittelut valinnastasi (sääliä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v ostamaan maitoa kaupasta?
Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.
Huoh. Väännetään rautalangasta. Kuvittele seuraava keskustelu, kun joku on kylässä vanhemmillaan.
60v äiti: hei minäpäs kipaisen kaupassa. Tarvitsetteko jotain?
30v lapsi: ei tarvita, haetaan omat tavarat itse.
60 äiti: no höpsistä, minä voin hakea kun nyt kerran lähikauppaan olen menossa!
30 v lapsi: ei kiitos, haetaan itse omat maidot kohta.
Eli tällaisessa tilanteessa pitäisi mielestäsi A: olla kertomatta äidille että tarvitsee maitoa kaupasta, B: kertoa ja näin ollen "passuuttaa" häntä, vai C: olla kertomatta ja lähteä äidin kotiin tullessa sanomatta mitään itse vielä kauppaan yhden maidon perässä? Siinähän ei olisikaan suuttumisriskiä, kun äitiä pidetään niin höppänänä ettei selviä tehtävästä noutaa yhtä maitoa.
Miksi sinä äidilläsi kylässä käydessä tarvitset omat maidot? Etkö voi ostaa kotiin mennessäsi?
Asun 300km päässä joten kun menen kyseessä on useamman päivän reissu. Eli kun käyn, en viikon aikana voi esimerkiksi kertoa äidilleni mitä tarvitsen kaupasta? Käyn kyllä mielelläni itse kaupassa ja hoidan vaikka koko viikon kauppareissut, mutta mielestäni on ihan normaalia että kun aikuinen ihminen lupaa hoitaa asian X, sieltä ei tule Y:tä tai Z:tä. Kuinka moni katselisi muissa ihmissuhteissaan vähän sinne päin sähläystä? En edes ymmärrä mistä tuo juontuu, jos kaverini vaikkapa pyytää hakemaan leivontakaupasta virheää elintarvikeväriä, en vie tälle kiloa pinkkiä marsipaania. Jos mies pyytää ostamaan Doven tiettyä deodoranttia kaupasta, en hae litraa halpaa partavettä sen tilalle. Mielestäni tällainen on normaalia. Normaalia on sekin että sanotaan suoraan jos ei ehdi, löytänyt sitä asiaa tai jostain muusta syystä sitä asiaa ei voi hoitaa.
Keskustelu menee sivuraiteille ja juuri tällaiseksi ihmeelliseksi jankkaamiseksi ja säädöksi mitä tällaisten ihmisten kanssa aina on.
ihmiset juoksuttaa kavereitaan, sukulaisiaan, puolisoaan ostamassa tavaroita jotka eivät ole esim sairaalle ruokatarpeita?
Ei kai puolison partavedet tai deodorantit ole niin hätäisiä etteivät itse niitä voi hakea. Tai soittaa ystävälle, tuo mulle heti marsipaania.
Tuo on ehkä jotain ystäväporukan sarjafilmi -touhua, uutta minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte anopista vikoja enää kaivamalla kaivaa, kun kasvaa aikuiseksi ajoissa.
Olen samaa mieltä, että anopin olisi aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa pää pois sieltä omasta perseestä. Lapselle valehtelu kirkkain silmin on aikuiselta törkeää käytöstä.
Ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja suhtautumista elämään. Huomaa kyllä, ettet ole vielä vaihetta kasvussa sisäistänyt.
Tässä on nostettu taas perinteinen naisten kärhämä (miniä-anoppi) keskiöön. Kun pullamössösukupolvi ei saa tahtoaan läpi.
Olenhan. Anoppi saa jatkossa vapaasti vinkua haluavansa järjestää sitä ja tätä, mutta se ei enää onnistu. Emme ala paimentaa anoppia tai paikkailla hänen säätöjään. Tämä kokemus riitti.
Meinasin jo edelle lisätä, että siitä alkaa taas yksi koston kierre ja se ei tiedä hyvää lapsi-isoåitisuhteelle. Löydät vielä edestäsi lapsesi aikuisena vinkumasta SINULLE miksi mummia ei näkynyt. Nähty on. Rikot oman lapsesi. Onnittelut valinnastasi (sääliä).
Hei mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v ostamaan maitoa kaupasta?
Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.
Huoh. Väännetään rautalangasta. Kuvittele seuraava keskustelu, kun joku on kylässä vanhemmillaan.
60v äiti: hei minäpäs kipaisen kaupassa. Tarvitsetteko jotain?
30v lapsi: ei tarvita, haetaan omat tavarat itse.
60 äiti: no höpsistä, minä voin hakea kun nyt kerran lähikauppaan olen menossa!
30 v lapsi: ei kiitos, haetaan itse omat maidot kohta.
Eli tällaisessa tilanteessa pitäisi mielestäsi A: olla kertomatta äidille että tarvitsee maitoa kaupasta, B: kertoa ja näin ollen "passuuttaa" häntä, vai C: olla kertomatta ja lähteä äidin kotiin tullessa sanomatta mitään itse vielä kauppaan yhden maidon perässä? Siinähän ei olisikaan suuttumisriskiä, kun äitiä pidetään niin höppänänä ettei selviä tehtävästä noutaa yhtä maitoa.
Miksi sinä äidilläsi kylässä käydessä tarvitset omat maidot? Etkö voi ostaa kotiin mennessäsi?
Asun 300km päässä joten kun menen kyseessä on useamman päivän reissu. Eli kun käyn, en viikon aikana voi esimerkiksi kertoa äidilleni mitä tarvitsen kaupasta? Käyn kyllä mielelläni itse kaupassa ja hoidan vaikka koko viikon kauppareissut, mutta mielestäni on ihan normaalia että kun aikuinen ihminen lupaa hoitaa asian X, sieltä ei tule Y:tä tai Z:tä. Kuinka moni katselisi muissa ihmissuhteissaan vähän sinne päin sähläystä? En edes ymmärrä mistä tuo juontuu, jos kaverini vaikkapa pyytää hakemaan leivontakaupasta virheää elintarvikeväriä, en vie tälle kiloa pinkkiä marsipaania. Jos mies pyytää ostamaan Doven tiettyä deodoranttia kaupasta, en hae litraa halpaa partavettä sen tilalle. Mielestäni tällainen on normaalia. Normaalia on sekin että sanotaan suoraan jos ei ehdi, löytänyt sitä asiaa tai jostain muusta syystä sitä asiaa ei voi hoitaa.
Keskustelu menee sivuraiteille ja juuri tällaiseksi ihmeelliseksi jankkaamiseksi ja säädöksi mitä tällaisten ihmisten kanssa aina on.
Luulisi että ihmisiin voi luottaa, mutta pahimmassa tapauksessa ihminen vetää totaalisesti herneet nenään siitä kun joku huomauttaa että vihreä maali on ihan eri asia kuin punainen eikä sille ole käyttöä.
Sen sijaan että sekaannusta pahoiteltaisiin ja tilanne yritettäisiin korjata, uhriudutaan ettei mikään se vain joillekin kelpaa vaikka parhaansa mukaan yrittää olla avuksi.
Kun itse tekee saa priimaa. Miksi nuoret terveet ihmiset hyväksikäyttää toisia eivätkä itse viitsi hoitaa asioitaan?
Lapsi kysyy aikuisena: "Miksi sulla äiti meni välit poikki Mirkku-mummin kanssa?" Ap vastaa: "Laittoi väärää suklaata sun syntymäpäiväkakkuun."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte anopista vikoja enää kaivamalla kaivaa, kun kasvaa aikuiseksi ajoissa.
Olen samaa mieltä, että anopin olisi aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa pää pois sieltä omasta perseestä. Lapselle valehtelu kirkkain silmin on aikuiselta törkeää käytöstä.
Ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja suhtautumista elämään. Huomaa kyllä, ettet ole vielä vaihetta kasvussa sisäistänyt.
Tässä on nostettu taas perinteinen naisten kärhämä (miniä-anoppi) keskiöön. Kun pullamössösukupolvi ei saa tahtoaan läpi.
Olenhan. Anoppi saa jatkossa vapaasti vinkua haluavansa järjestää sitä ja tätä, mutta se ei enää onnistu. Emme ala paimentaa anoppia tai paikkailla hänen säätöjään. Tämä kokemus riitti.
Meinasin jo edelle lisätä, että siitä alkaa taas yksi koston kierre ja se ei tiedä hyvää lapsi-isoåitisuhteelle. Löydät vielä edestäsi lapsesi aikuisena vinkumasta SINULLE miksi mummia ei näkynyt. Nähty on. Rikot oman lapsesi. Onnittelut valinnastasi (sääliä).
Tästä nimenomaan nuoret aikuiset perinteisesti valittavat. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.
Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.
Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."
Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.
Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.
Mun lapset oli itsenäisimmällään 20 - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.
Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.
Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.
Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v ostamaan maitoa kaupasta?
Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.
Huoh. Väännetään rautalangasta. Kuvittele seuraava keskustelu, kun joku on kylässä vanhemmillaan.
60v äiti: hei minäpäs kipaisen kaupassa. Tarvitsetteko jotain?
30v lapsi: ei tarvita, haetaan omat tavarat itse.
60 äiti: no höpsistä, minä voin hakea kun nyt kerran lähikauppaan olen menossa!
30 v lapsi: ei kiitos, haetaan itse omat maidot kohta.
Eli tällaisessa tilanteessa pitäisi mielestäsi A: olla kertomatta äidille että tarvitsee maitoa kaupasta, B: kertoa ja näin ollen "passuuttaa" häntä, vai C: olla kertomatta ja lähteä äidin kotiin tullessa sanomatta mitään itse vielä kauppaan yhden maidon perässä? Siinähän ei olisikaan suuttumisriskiä, kun äitiä pidetään niin höppänänä ettei selviä tehtävästä noutaa yhtä maitoa.
Miksi sinä äidilläsi kylässä käydessä tarvitset omat maidot? Etkö voi ostaa kotiin mennessäsi?
Asun 300km päässä joten kun menen kyseessä on useamman päivän reissu. Eli kun käyn, en viikon aikana voi esimerkiksi kertoa äidilleni mitä tarvitsen kaupasta? Käyn kyllä mielelläni itse kaupassa ja hoidan vaikka koko viikon kauppareissut, mutta mielestäni on ihan normaalia että kun aikuinen ihminen lupaa hoitaa asian X, sieltä ei tule Y:tä tai Z:tä. Kuinka moni katselisi muissa ihmissuhteissaan vähän sinne päin sähläystä? En edes ymmärrä mistä tuo juontuu, jos kaverini vaikkapa pyytää hakemaan leivontakaupasta virheää elintarvikeväriä, en vie tälle kiloa pinkkiä marsipaania. Jos mies pyytää ostamaan Doven tiettyä deodoranttia kaupasta, en hae litraa halpaa partavettä sen tilalle. Mielestäni tällainen on normaalia. Normaalia on sekin että sanotaan suoraan jos ei ehdi, löytänyt sitä asiaa tai jostain muusta syystä sitä asiaa ei voi hoitaa.
Keskustelu menee sivuraiteille ja juuri tällaiseksi ihmeelliseksi jankkaamiseksi ja säädöksi mitä tällaisten ihmisten kanssa aina on.
Sinä viikon löhöät äidin passattavana , et tarjoudu käymään kaupassa tai lähde mukaan kantamaan ja valitsemaan erikoistarpeitasi.
Nuori ihminen, höh.
Kiitos huolenpidosta, mutta autan kyllä paljonkin kaupassakäynnissä enkä löhöä, vaan siivoilen, korjailen juttuja, ajan nurmikkoa, lenkitän koiria, teen ruokaa, pyykkään, kuskaan... Sinä sen sijaan vaikutat raskaalta persoonalta. :)
-485
Ja valitat kun äiti rahoillaan tuo väärän "erikoistarpeesi" . Kun äidiltä pyytää ei tarvi maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kysyy aikuisena: "Miksi sulla äiti meni välit poikki Mirkku-mummin kanssa?" Ap vastaa: "Laittoi väärää suklaata sun syntymäpäiväkakkuun."
Kuka puhui välien katkaisemisesta? Sillä ei yleensä tarkoiteta sitä että mummo ei enää leivo syntymäpäiväksi kakkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte anopista vikoja enää kaivamalla kaivaa, kun kasvaa aikuiseksi ajoissa.
Olen samaa mieltä, että anopin olisi aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa pää pois sieltä omasta perseestä. Lapselle valehtelu kirkkain silmin on aikuiselta törkeää käytöstä.
Ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja suhtautumista elämään. Huomaa kyllä, ettet ole vielä vaihetta kasvussa sisäistänyt.
Tässä on nostettu taas perinteinen naisten kärhämä (miniä-anoppi) keskiöön. Kun pullamössösukupolvi ei saa tahtoaan läpi.
Olenhan. Anoppi saa jatkossa vapaasti vinkua haluavansa järjestää sitä ja tätä, mutta se ei enää onnistu. Emme ala paimentaa anoppia tai paikkailla hänen säätöjään. Tämä kokemus riitti.
Meinasin jo edelle lisätä, että siitä alkaa taas yksi koston kierre ja se ei tiedä hyvää lapsi-isoåitisuhteelle. Löydät vielä edestäsi lapsesi aikuisena vinkumasta SINULLE miksi mummia ei näkynyt. Nähty on. Rikot oman lapsesi. Onnittelut valinnastasi (sääliä).
Hei mummo.
Tiettävästi mulla ei ole yhtäkään lastenlasta. Mutta seuraan kyllä ympäristöäni. Kaikkia virheitä ei tarvitse itse tehdä. On aina kaltaisiasi jotka tekevät ne puolestani.
Vanhuskeskusteluissa kirjoittajat valittavat ettei vanhuksille kelpaa mikään. Väärin autettu.
Tämän keskustelun kirjoittajista rtulee kelpo vanhuksia vanhoina kun nyt jo nuorina passauttavat kauppa-asioita myöten itseään ja sitten valitravat väärin autettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte anopista vikoja enää kaivamalla kaivaa, kun kasvaa aikuiseksi ajoissa.
Olen samaa mieltä, että anopin olisi aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa pää pois sieltä omasta perseestä. Lapselle valehtelu kirkkain silmin on aikuiselta törkeää käytöstä.
Ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja suhtautumista elämään. Huomaa kyllä, ettet ole vielä vaihetta kasvussa sisäistänyt.
Tässä on nostettu taas perinteinen naisten kärhämä (miniä-anoppi) keskiöön. Kun pullamössösukupolvi ei saa tahtoaan läpi.
Olenhan. Anoppi saa jatkossa vapaasti vinkua haluavansa järjestää sitä ja tätä, mutta se ei enää onnistu. Emme ala paimentaa anoppia tai paikkailla hänen säätöjään. Tämä kokemus riitti.
Meinasin jo edelle lisätä, että siitä alkaa taas yksi koston kierre ja se ei tiedä hyvää lapsi-isoåitisuhteelle. Löydät vielä edestäsi lapsesi aikuisena vinkumasta SINULLE miksi mummia ei näkynyt. Nähty on. Rikot oman lapsesi. Onnittelut valinnastasi (sääliä).
Hei mummo.
Tiettävästi mulla ei ole yhtäkään lastenlasta. Mutta seuraan kyllä ympäristöäni. Kaikkia virheitä ei tarvitse itse tehdä. On aina kaltaisiasi jotka tekevät ne puolestani.
Hienoa että löytyi virheetön ihminen. Vaatimattomuus kaunistaa.
Kun se lapsenmieli joissakin ihmisissä säilyy kauan vaikka on jo omia lapsia. Odotetaan omilta vanhemmilta sitä aikuisen turvaa ja osaamista ja auttamista.
Noilla ihmisillä ei ehkä käänny koskaan toisin päin että auttaisivat sitä mummoa tai vaaria kun he rollaattorilla ilman autoa julkisilla hoitavat asiansa. Ehkä vielä sittenkin, tuo mummu maitoa, tuo vaari se tietty öljy tokmannilta jne.